Supreme Administrative Court remands residence permit case to Migrations Finland for fresh assessment of child's best interests.

A oli hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella B:n aviopuolisona. Hakemus oli hylätty maahantulosäännösten kiertämisen perusteella ja A oli päätetty käännyttää kotimaahansa. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A oli pyrkinyt harhauttamaan viranomaisia antamalla vääriä tietoja ja hänet oli tuomittu lievästä valtionrajarikoksesta. Oleskelulupahakemuksen hylkäämiselle oli siten ollut ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu peruste. Asiassa oli vielä arvioitava, oliko oleskeluluvan epäämistä pidettävä oikeasuhteisena.

A oli hallinto-oikeudessa lisäselvityksessään vedonnut siihen, että hänelle ja hänen puolisolleen oli syntynyt lapsi. Korkein hallinto-oikeus totesi, että lapsen edun huomioon ottaminen käännytysharkinnassa ei ollut rajoitettu vain siihen ajankohtaan, kun asia ratkaistiin Maahanmuuttovirastossa.

Oleskelulupaharkintaa ja käännytyksen kokonaisharkintaa koskevan arvion tekeminen edellytti, että harkinnalle merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet tulivat selvitetyiksi. Asian olosuhteissa korkein hallinto-oikeus päätti palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 36 § 2 momentti, 50 § 1 momentti ja 66 a §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

YK:n lapsen oikeuksien sopimus 3 artikla 1 kohta

Ks. lapsen edusta KHO 2022:69 ja KHO 2022:70

Vrt. ja ks. uudesta selvityksestä KHO 2.11.2018 T 5055, KHO 2020:102 ja KHO 2018:141

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 14.10.2020 nro 20/0960/2

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hyväksytään. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian tausta

(1)

Maahanmuuttovirasto

ei ole päätöksellään 8.2.2019 myöntänyt Irakin kansalaiselle A:lle (jäljempänä myös hakija ja muutoksenhakija) oleskelulupaa perhesiteen perusteella Suomen kansalaisen B:n (jäljempänä perheenkokoaja) aviopuolisona. Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää hakijan kotimaahansa ja määrännyt hänet kahden vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

(2)

Hallinto-oikeus

on hylännyt muutoksenhakijan valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan oleskelulupahakemus on voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla, koska muutoksenhakijan menettely on osoittanut maahantuloa koskevien säännösten kiertämistä ja maahanmuuton hallintaan liittyvää yleistä etua on pidettävä painavampana kuin perhe-elämän suojaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Vilma Laukkarinen, joka on myös esitellyt asian, ja Liisamaija Kangas.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(3)

Muutoksenhakija

on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Avioliitto ja siinä marraskuussa 2019 syntynyt lapsi puoltavat oleskeluluvan myöntämistä. Lapsen etu on otettu huomioon monissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa, mutta hallinto-oikeus ei ole arvioinut lapsen edun merkitystä punninnassa. Asiassa on kyse siitä, onko vähäisillä erheillä suurempi painoarvo kuin perhe-elämän suojalla.

(4)

Maahanmuuttoviraston

mukaan asiassa on kyse siitä, onko muutoksenhakijan turvapaikkaa koskeva uusintahakemus osoitus sellaisesta maahantuloa koskevien säännösten kiertämisestä, joka yhdessä viranomaisten harhaanjohtamisen sekä lievän valtiorajarikoksen kanssa muodostuisi esteeksi perhesideperusteisen oleskeluluvan myöntämiselle. Muutoksenhakijan on katsottu viettävän tosiasiallista perhe-elämää Suomessa puolisonsa ja lapsensa kanssa. Hän ei ole oleskellut Suomessa pitkiä aikoja laittomasti eikä hän ole ollut maahantulokiellossa. Hän on antanut vääriä tietoja passinsa olinpaikasta, mutta annetut henkilötiedot ovat olleet oikeita. Muutoksenhakijan ja perheenkokoajan yhteisen lapsen syntymisen myötä asiassa tulee huomioitavaksi myös lapsen etu.

Välipäätös

(5) Korkein hallinto-oikeus on 6.9.2021 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(6) Muutoksenhakija on Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsen, ja hänelle voitaisiin siten myöntää ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentissa tarkoitettu oleskelulupa perhesiteen perusteella, jos oleskeluluvan myöntämisen muut edellytykset täyttyvät.

(7) Asiassa on kysymys siitä, onko perhesideperusteinen oleskelulupa voitu jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla. Säännöksen mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

(8) Mikäli muutoksenhakijan menettelyä on pidettävä maahantulosäännösten kiertämisenä, on vielä arvioitava, onko oleskeluluvan myöntämättä jättämistä pidettävä oikeasuhtaisena, kun otetaan huomioon perhe-elämän suoja. Erityisesti arvioitavaksi tulee, mikä merkitys on sillä, että muutoksenhakijalle ja perheenkokoajalle on syntynyt lapsi sinä aikana kun valitus on ollut vireillä hallinto-oikeudessa.

Perhe-elämän suojaa ja lapsen etua koskevat sovellettavat oikeusohjeet

(9) Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin ja 36 §:n 2 momentin lisäksi asiassa tulee ottaa huomioon ulkomaalaislain 66 a §, jonka mukaan haettaessa oleskelulupaa perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

(10) Lapsen edusta on säädetty erikseen ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentissa, jonka mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

(11) Perhe-elämän suojan arvioinnissa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ja sitä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Lapsen perhe-elämän osalta tuomioistuin on todennut toistuvasti, että lapsen edun ensisijaisuudesta kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa vallitsee laaja konsensus, joka koskee myös kansainvälistä oikeutta (esimerkiksi suuren jaoston tuomio 10.9.2019 Strand Lobben ja muut v. Norja ja suuren jaoston tuomio 6.7.2010 Neulinger ja Shuruk v. Sveitsi).

(12) YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Maahantulosäännösten kiertäminen

(14) Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että muutoksenhakija on kiertänyt maahantuloa koskevia säännöksiä, kun hän oli turvapaikkapuhuttelussa vuonna 2015 antanut vääriä tietoja kansallisen passinsa sijainnista ja kun hän oli menetellyt tavalla, josta hänet sittemmin tuomittiin lievästä valtionrajarikoksesta. Hän oli ylittänyt Suomen rajan ilman siihen vaadittavaa viisumia tai oleskelulupaa. Lisäksi hän oli antanut tuolloin vääriä tietoja viranomaiselle kertoessaan ensin, että hänellä on oleskelulupa Ruotsiin. Maahanmuuttovirasto on ottanut huomioon myös sen, että muutoksenhakijan toinen turvapaikkahakemus on katsottu ilmeisen perusteettomaksi. Maahanmuuttoviraston mukaan muutoksenhakijan ilmeisenä tarkoituksena on ollut käyttää väärin turvapaikkamenettelyä ja siten hänen toimintansa myös uusintahakemuksen osalta on osoittanut maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämistä.

(15) Hallinto-oikeus on arvioinut maahantuloa koskevien säännösten kiertämistä samoista lähtökohdista kuin Maahanmuuttovirasto.

(16) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että turvapaikan hakeminen kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen eli ulkomaalaislain 102 §:ssä tarkoitetun uusintahakemuksen tekeminen ei sellaisenaan ole osoitus tarkoituksesta kiertää maahantulosäännöksiä. Muutoksenhakija on kuitenkin pyrkinyt harhauttamaan viranomaisia antamalla vääriä tietoja ja hänet on tuomittu lievästä valtionrajarikoksesta. Tähän nähden hallinto-oikeus on voinut arvioida, että on perusteltua aihetta epäillä muutoksenhakijan tarkoituksena olleen maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen.

Perhe-elämän suojan ja lapsen edun merkitys oleskelulupaa koskevassa harkinnassa

(17) Vaikka muutoksenhakijan kohdalla on voitu katsoa, että oleskelulupahakemuksen hylkäämiselle on ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu peruste, asiassa on vielä arvioitava, onko oleskeluluvan epäämistä pidettävä oikeasuhtaisena.

(18) Hallinto-oikeus on perusteluissaan todennut, että maahanmuuton hallintaan liittyvää yleistä etua on muutoksenhakijan lain säännösten vastaisen menettelyn vuoksi pidettävä niin painavana, että perhe-elämän suojan on kokonaisharkinnassa väistyttävä.

(19) Muutoksenhakijalle ja perheenkokoajalle on syntynyt yhteinen lapsi marraskuussa 2019 eli valituksen ollessa vireillä hallinto-oikeudessa. Puolisot ja lapsi asuvat yhdessä perheenä.

(20) Lapsen syntymä on ollut hallinto-oikeuden tiedossa. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa ei ole erikseen arvioitu, mikä merkitys oleskelulupaa koskevassa punninnassa on lapsen edulla eikä mainittu sovellettavissa oikeusohjeissa ulkomaalaislain 6 §:ää.

(21) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että oleskelulupa-asioissa on tavanomaista, että olosuhteet muuttuvat Maahanmuuttoviraston päätöksenteon jälkeen tai asiaan tulee muuten kokonaan uutta selvitystä. Muutoksenhakuvaiheessa on kuitenkin kysymys ennen muuta Maahanmuuttoviraston päätöksen lainmukaisuuden arvioinnista sillä hetkellä, kun päätös on tehty. Oleskelulupaa voi hakea uudelleen muuttuneiden olosuhteiden perusteella.

(22) Edellä todettuun nähden hallintotuomioistuimessa ei esimerkiksi ole toimeentuloedellytyksen täyttymistä arvioitaessa otettu huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen syntynyttä uutta tulolähdettä, vaan muuttuneiden olosuhteiden arviointi kuului ensi asteena Maahanmuuttovirastolle (ks. lyhyenä ratkaisuselosteena julkaistu KHO 2.11.2018 taltionumero 5055).

(23) Valitusluvan myöntämisperusteiden osalta korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään katsonut, että uuden selvityksen esittäminen vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole sellainen erityisen painava syy, jonka perusteella valituslupa tulisi myöntää (KHO 2020:102).

(24) Oikeuskäytännössä on toisaalta todettu, että lapsen syntymä perheeseen käännytyspäätöksen jälkeen oli sellainen uusi tosiseikka, jolla voi olla merkitystä lapsen vanhempaa koskevassa käännytyksen kokonaisharkinnassa. Lapsen edun huomioon ottamista käännytysharkinnassa ei ollut rajoitettu vain siihen ajankohtaan, kun asia ratkaistiin Maahanmuuttovirastossa. Lapsi voitiin ottaa huomioon käännytysharkinnassa, mikäli lapsen vanhemmat olivat hakeneet muutosta käännytyspäätökseen ja vedonneet valituksessaan siihen, että lapsen syntymä edellyttää uutta käännytysharkintaa (KHO 2018:141).

(25) Tässä asiassa lapsen vanhempi on oleskelulupaansa ja käännyttämistään koskevassa muutoksenhaussa korkeimmassa hallinto-oikeudessa nimenomaisesti vedonnut lapsen syntymän merkitykseen käännytyksen kokonaisharkinnassa. Vaatimuksen tueksi on viitattu YK:n lasten oikeuksien sopimukseen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Perheenkokoaja on vastaselityksessä hallinto-oikeudelle kertonut, että muutoksenhakija on läsnä perheen kaikkien lasten arjessa ja hän on ollut mukana muun muassa puolisoiden yhteisen lapsen neuvolakäynneillä.

(26) Oleskelulupaharkinnassa on kysymys eri etujen punninnasta. Lapsen syntyminen perheeseen ei merkitse, että oleskelulupa tulisi suoraan tämän perusteella myöntää, mutta se on otettava huomioon punninnassa ja käännyttämisen kokonaisharkinnassa. Arvion tekeminen edellyttää, että harkinnalle merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet tulevat kussakin tapauksessa selvitetyiksi. Tämän suhteen myös ulkomaalaisella itsellään on velvollisuus myötävaikuttaa asiansa selvittämiseen.

(27) Vaikka muutoksenhakijan toiminta on osoittanut maahantulosäännösten kiertämistä, hänen toimintaansa vuonna 2015 passin sijaintia ja oleskelulupaa koskevien väärien tietojen antamisessa ja rajan ylittämisessä ilman vaadittavaa asiakirjaa voidaan pitää maahanmuuton hallintaan liittyvän yleisen edun kannalta suhteellisen vähäisenä. Korkein hallinto-oikeus kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että perheen tosiasiallisista olosuhteista ja muutoksenhakijan merkityksestä lapsen elämässä on esitetty vain niukasti tietoja. Toisaalta saadun selvityksen perusteella ei myöskään ole ilmeistä, että oleskelulupaa ei mahdollisesti voitaisi myöntää. Näissä olosuhteissa ei kuitenkaan ole riittävästi perusteita sille, että korkein hallinto-oikeus voisi ensi asteena tehdä punninnan yhtäältä oleskeluluvan myöntämättä jättämisen perusteena olevan maahantulosäännösten kiertämisen ja siihen liittyvän maahanmuuton hallintaan liittyvän yleisen edun sekä toisaalta perhe-elämän suojan ja lapsen edun välillä.

(28) Korkein hallinto-oikeus arvioi, että tässä tilanteessa Maahanmuuttovirastolla on parhaimmat edellytykset selvittää lapsen ja hänen vanhempiensa ajankohtaiset olosuhteet ja muut lapsen etuun mahdollisesti vaikuttavat seikat.

(29) Edellä lausutun vuoksi hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Anna Heikkilä.

---

[SV]

A som var gift med B, ansökte om uppehållstillstånd på grundval av familjeband. Ansökan avslogs på grund av kringgående av bestämmelserna om inresa i landet och A avvisades till sitt hemland. Förvaltningsdomstolen avslog A:s besvär.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att A hade försökt vilseleda myndigheterna genom att lämna oriktiga uppgifter och hen hade dömts för lindrigt riksgränsbrott. Det fanns följaktligen grunder enligt 36 § 2 mom. i utlänningslagen att avslå uppehållstillståndsansökan. I ärendet skulle ännu bedömas om det var proportionerligt att avslå ansökan om uppehållstillstånd.

A hänvisade i sin tilläggsutredning till förvaltningsdomstolen att makarna hade fått ett gemensamt barn. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att beaktandet av barnets bästa i samband med helhetsbedömningen av avvisningen inte begränsas enbart till tidpunkten för Migrationsverkets beslut.

Uppehållstillståndsprövningen och helhetsbedömningen av avvisningen förutsätter att de för prövningen relevanta fakta och omständigheterna är utredda. På grund av ärendets omständigheter beslöt högsta förvaltningsdomstolen återförvisa ärendet till Migrationsverket för ny behandling.

Utlänningslagen 6 § 1 mom., 36 § 2 mom., 50 § 1 mom. och 66 a §

Europeiska människorättskonventionen artikel 8

FN:s konvention om barnets rättigheter artikel 3.1

Se ang. barnets bästa HFD 2022:69 och HFD 2022:70

Ang. ny utredning se och jämför HFD 2.11.2018 L 5055, HFD 2020:102 och HFD 2018:141

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans och Juha Lavapuro. Föredragande Anna Heikkilä.