Court rules child custody continues until explicit termination order despite temporary return to parents.

Lapsi oli hallinto-oikeuden päätöksellä otettu huostaan ja lastensuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla sijoitettu vanhempiensa luo enintään kuudeksi kuukaudeksi. Sosiaalihuollon johtava viranhaltija oli noin seitsemän kuukautta hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen päättänyt muuttaa lapsen sijaishuoltopaikan kodin ulkopuolelle.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että huostaanotto on voimassa toistaiseksi ja huostassapidon lakkaaminen edellytti nimenomaista päätöstä huostassapidon lopettamisesta myös niissä tilanteissa, joissa lapsi oli sijoitettu väliaikaisesti vanhempansa tai muun huoltajansa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi.

Lapsen huostassapidon lopettamisesta ei ollut tehty päätöstä eikä huostassapito ollut lakannut. Viranhaltija oli voinut tehdä päätöksen huostaanotetun lapsen sijaishuoltopaikan muuttamisesta.

Lastensuojelulaki 40, 43, 45, 47, 48 § ja 49 § 3 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 24.6.2021 nro H524/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valitusluvan myöntäminen osittain ja lopputulos

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan siltä osin kuin asiassa on kysymys huostassapidon jatkumisesta lastensuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaisen kuuden kuukauden enimmäisajan jälkeen ja tähän liittyen viranhaltijan toimivallasta päättää sijaishuoltopaikan muuttamisesta. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian tältä osin.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Valitusluvan hylkääminen

Muilta osin muutoksenhakijoiden valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen niiltä osin kuin siinä on kysymys sijaishuoltopaikan valinnasta.

Asian tausta

(1)

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

oli 15.5.2020 päättänyt, että vuonna 2012 syntynyt A otetaan X:n kaupungin perusturvalautakunnan huostaan ja hänet sijoitetaan vanhempiensa B ja C:n luokse lastensuojelulain 49 §:n 3 momentin nojalla.

(2)

X:n vastaava sosiaalityöntekijä

on 4.1.2021 päättänyt muuttaa A:n sijaishuoltopaikan vanhempiensa luota lasten- ja nuortenkotiin 4.1.2021 alkaen. Päätös on pantu täytäntöön välittömästi muutoksenhausta huolimatta.

(3)

Hallinto-oikeus

on valituksen kohteena olevalla päätöksellä hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen vastaavan sosiaalityöntekijän päätöksestä. Hallinto-oikeus on perusteluissaan katsonut, että kuuden kuukauden määräaika lapsen sijoittamiseksi kotiin hänen vanhempiensa luokse ei ole ehdoton. Kun lastensuojeluviranomainen oli marraskuussa 2020 ryhtynyt toimiin uuden sijaishuoltopaikan hankkimiseksi ja A:n sijaishuoltopaikan muuttamiseksi sekä tehnyt sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan päätöksen 4.1.2021, huostaanotto, oikeastaan huostassapito, ei ollut päättynyt automaattisesti 15.11.2020. X:n lastensuojeluviranomaisella on näin ollen ollut toimivalta tehdä valituksenalainen sijaishuoltopaikan muuttamista koskeva päätös.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Mäkelä ja Minna Koskinen sekä asiantuntijajäsen Marika Paasikoski-Junninen. Esittelijä Marketta Lehtonen.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(4)

C

ja

B

ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja sen täytäntöönpano keskeytetään.

(5) Muutoksenhakijat ovat vaatimustensa tueksi esittäneet muun ohella, että lasta ei olisi voinut siirtää kodin ulkopuoliseen sijoitukseen enää sen jälkeen, kun sijoitus kotiin oli kestänyt yli kuusi kuukautta.

(6)

X:n vastaava sosiaalityöntekijä

on antanut selityksen. Huostaanoton edellytykset eivät ole poistuneet eikä päätöstä huostassapidon lopettamisesta ole tehty.

(7)

Muutoksenhakijat

ovat antaneet vastaselityksen.

Välipäätös

(8) Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 22.12.2021 taltionumero H4744/2021 hylännyt hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan hakemuksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Ratkaisu valitukseen

Kysymyksenasettelu

(9) Asiassa on ratkaistavana, mikä merkitys lastensuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetulla lapsen väliaikaisella sijoittamisella vanhempiensa luo enintään kuudeksi kuukaudeksi on huostassapidon jatkumisen kannalta. Kysymys on siitä, onko vastaava sosiaalityöntekijä voinut päättää lapsen sijaishuoltopaikan muuttamisesta enää sen jälkeen, kun lapsi oli ollut kotiin sijoitettuna yli kuusi kuukautta.

Arvioinnin kannalta merkitykselliset tosiseikat

(10) Hallinto-oikeus on 15.5.2020 määrännyt, että A otetaan lastensuojelulain 40 §:n nojalla X:n perusturvalautakunnan huostaan ja sijoitetaan yhdessä sisarustensa kanssa kotiin vanhempiensa luokse. Ennen hallinto-oikeuden päätöstä lapsi oli ollut kiireellisesti sijoitettuna kodin ulkopuolella.

(11) Sijaishuoltopaikan osalta hallinto-oikeuden päätös perustuu lastensuojelulain 49 §:n 3 momenttiin. Sen mukaan lapsi voidaan kodin ulkopuolisen sijoituksen sijasta sijoittaa väliaikaisesti enintään kuudeksi kuukaudeksi myös vanhempansa tai muun huoltajansa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi silloin, kun valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen tai kun se on lapsen edun kannalta muusta syystä perusteltua.

(12) Hallinto-oikeus on määrännyt, että päätöksen täytäntöönpanoon on ryhdyttävä muutoksenhausta huolimatta. Näin ollen hallinto-oikeuden 15.5.2020 antamasta päätöksestä lukien lapsi on ollut huostaanotettuna, mutta ei sijoitettuna kodin ulkopuolelle.

(13) X:n vastaava sosiaalityöntekijä on muuttanut lapsen sijaishuoltopaikan noin seitsemän kuukautta hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen kodin ulkopuolelle.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(14) Lastensuojelulain 47 §:n 1 momentin mukaan huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Samassa pykälässä säädetään huostassapidon lopettamisen edellytyksistä sekä toimivaltaisesta viranomaisesta.

(15) Lastensuojelulain 48 §:ssä säädetään huostaanottopäätöksen raukeamisesta. Sen mukaan päätös huostaanotosta raukeaa, jollei sen täytäntöönpanoon ole ryhdytty kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman.

(16) Nyt esillä olevassa asiassa huostaanoton täytäntöönpanoon on ryhdytty, eikä huostaanottopäätös siten ole rauennut lastensuojelulain 48 §:n perusteella.

(17) Asiassa on seuraavaksi arvioitava, merkitseekö lastensuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettu kuuden kuukauden enimmäisaika sitä, että mikäli tuona aikana ei tehdä päätöstä sijaishuoltopaikan muuttamisesta kodin ulkopuolelle, lapsi ei olisi enää huostaanotettuna.

(18) Lastensuojelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 252/2006 vp) todetaan lastensuojelulain 49 §:n 3 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että viimeistään säännöksessä mainitun kuuden kuukauden kuluttua tulisi ratkaista, voidaanko huostaanotto lopettaa vai onko lapsen sijaishuoltoa syytä jatkaa.

(19) Korkein hallinto-oikeus kiinnittää huomiota siihen, että kotiin sijoitettunakin lapsi on edelleen kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huollossa lastensuojelulain 45 §:n mukaisesti ja sillä on oikeus päättää muun ohella lapsen olinpaikasta. Lapsen sijoittaminen väliaikaisesti kotiin ei merkitse myöskään sitä, että huostaanoton edellytyksiä ei enää olisi. Kuten edeltä hallituksen esityksestäkin ilmenee, kysymys huostassapidon lopettamisesta tai jatkumisesta tulee ratkaista erikseen. Huostassapidon lakkaaminen edellyttää siten nimenomaista päätöstä huostassapidon lopettamisesta myös niissä tilanteissa, joissa lapsi on ollut lastensuojelulain 49 §:n 3 momentin perusteella väliaikaisesti sijoitettuna vanhempansa tai muun huoltajansa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Nimenomaisen päätöksen edellyttäminen on tärkeää myös niin lapsen turvallisen kasvuympäristön kuin asiaan osallisten, lapsenkin, vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi.

(20) Edellä mainituilla perusteilla A:n huostassapito ei ollut lakannut ennen johtavan viranhaltijan päätöstä sijaishuoltopaikan muuttamisesta. Johtava viranhaltija on lastensuojelulain 43 §:n 3 momentin perusteella voinut tehdä päätöksen huostaanotetun lapsen sijaishuoltopaikan muuttamisesta.

(21) Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Valituslupahakemuksen hylkääminen

(22) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:

1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;

2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai

3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

(23) Sen perusteella, mitä muutoksenhakijat ovat esittäneet ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei muilta osin ole valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Heli Karjalainen-Michael.

---

[SV]

Barnet hade enligt förvaltningsdomstolens beslut omhändertagits och med stöd av 49 § 3 mom. i barnskyddslagen tillfälligt för högst sex månader placerats hos sina föräldrar. Den ledande tjänsteinnehavaren inom socialvården hade cirka sju månader efter förvaltningsdomstolens beslut beslutat ändra barnets placeringsplats till utom hemmet.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att ett omhändertagande är i kraft tills vidare och omhändertagandets avslutande förutsätter ett uttryckligt beslut om att omhändertagandet avslutas också i de situationer där barnet tillfälligt har placerats i sina föräldrars eller någon annan vårdnadshavares vård och fostran.

Inget beslut om att avsluta omhändertagandet av barnet hade fattats och omhändertagandet hade inte avslutats. Tjänsteinnahavaren hade kunnat fattat ett beslut om ändring av det omhändertagna barnets plats för vård utom hemmet.

Barnskyddslagen 40, 43, 45, 47, 48 § och 49 § 3 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander och Juha Lavapuro. Föredragande Heli Karjalainen-Michael.