Petition dismissed because animal protection association lacked standing to challenge administrative decision regarding dog ownership transfer.

Eläinsuojeluyhdistyksen purkuhakemus koski korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, jolla oli kumottu valvontaeläinlääkärin eläinsuojelulain 44 §:n nojalla tekemä päätös. Valvontaeläinlääkärin päätöksen mukaan A:n omistaman koiran omistusoikeus oli siirretty A:lta löytöeläintalolle, jonka toiminnasta eläinsuojeluyhdistys vastasi. Asiassa oli ratkaistavana, oliko eläinsuojeluyhdistyksellä oikeus hakea korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen purkamista.

Valvontaeläinlääkärin päätös oli hallintopäätös, jolla voitiin määrätä eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä, kuten eläimen myymisestä. Eläimen omistusoikeuden siirtämiseen liittyvät kysymykset olivat kuitenkin yksityisoikeudellisia, eikä niitä voitu ratkaista eläinsuojelulain mukaisessa asiassa. Valvontaeläinlääkärin päätöksellä ei siten ollut voitu pätevästi määrätä A:n omistaman koiran omistusoikeuden siirtämisestä, joten koiran omistusoikeus ei ollut siirtynyt mainitulla päätöksellä A:lta eläinsuojeluyhdistykselle.

Eläinsuojeluyhdistys ei ollut asianosainen purkuhakemuksen kohteena olevassa asiassa, eikä sillä näin ollut oikeutta hakea korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen purkamista. Tämän vuoksi yhdistyksen purkuhakemus oli jätettävä tutkimatta.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 118 § 2 momentti

Eläinsuojelulaki 44 §

Päätös, jota valitus koskee

Korkein hallinto-oikeus 17.11.2021 nro H4078/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus ei tutki hakemusta.

A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

(1)

Espoon kaupungineläinlääkäri

on 7.12.2020 päättänyt, että A:n Y-koira otetaan kiireellisenä toimenpiteenä hoitoon kolmeksi vuorokaudeksi.

(2)

Espoon kaupungineläinlääkäri

on 11.12.2020 määrännyt eläinsuojelulain 44 §:n nojalla, että koiraa ei palauteta A:lle, vaan omistajuus siirretään mainitulla päätöksellä 11.12.2020 lähtien Viikin löytöeläintalolle.

(3)

Helsingin hallinto-oikeus

on hylännyt A:n valituksen kaupungineläinlääkärin 11.12.2020 tekemästä päätöksestä.

(4)

Korkein hallinto-oikeus

on, myönnettyään A:lle valitusluvan, kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen ja kaupungineläinlääkärin 11.12.2020 tekemän päätöksen. Päätöksen perustelujen kohdassa ”Oikeudellinen arvio” on todettu muun ohella seuraavaa:

(5) Valvontaeläinlääkärin päätöksen mukaan omistajuus koiraan siirtyy päätöksen nojalla Viikin löytöeläintalolle. Eläinsuojelulain 44 §:ssä säädetään, että eläin voidaan pykälässä mainituin edellytyksin myydä huutokaupalla tai käyvästä hinnasta muuten. Valvontaeläinlääkärillä ei siten ole ollut toimivaltaa siirtää omistusoikeutta päätöksestään ilmenevällä tavalla.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(6)

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry

(jäljempänä HESY ry) on tänne 1.2.2022 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös puretaan.

(7) Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

(8) Kaupungineläinlääkäri on eläinsuojelulain 44 §:n nojalla tekemällään päätöksellä siirtänyt koiran omistajuuden HESY ry:lle. Päätös koiran omistajuuden siirtämisestä on määrätty noudatettavaksi mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta, joten HESY ry:n omistusoikeus on perustunut välittömästi täytäntöönpantavaan viranomaispäätökseen.

(9) Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kumota kaupungineläinlääkärin päätös omistusoikeuden siirtymisestä Viikin löytöeläintalolle on suoraan koskenut HESY ry:n omistusoikeutta eläimeen. HESY ry on siten ollut asianosainen nyt purkuhakemuksen kohteena olevassa päätöksessä ja HESY ry:llä on asianosaisena oikeus hakea korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen purkamista.

(10)

Korkein hallinto-oikeus

on välipäätöksellään 21.2.2022 nro H568/2022 kieltänyt päätöksen H4078/2021 täytäntöönpanon purkuhakemuksen käsittelyn ajaksi.

(11)

Espoon kaupungineläinlääkäri

on antanut lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

(12) Eläinsuojelulain 44 §:n mukaisten päätösten yhteydessä eläinten omistajuus on tarvittaessa siirretty löytöeläintalon pitäjälle, jotta voitaisiin turvata eläinten riittävä hoito. Käytäntönä on ollut, että löytöeläintalon toimija on myynyt eläimen hoitokustannuksia vastaan uudelle omistajalle, joka on ottanut huolehtiakseen eläimestä kertyvistä kustannuksista sekä sen yleisestä hyvinvoinnista. Löytöeläintalon toimija eli tässä tapauksessa HESY ry ei ole millään tavalla osallistunut kaupungineläinlääkärin päätöksentekoon eikä sikäli ole asianosainen eläinsuojelupäätökseen liittyvässä asiassa.

(13)

A

on vaatinut, että purkuhakemus tulee ensisijaisesti jättää tutkimatta ja toissijaisesti hylätä. HESY ry:llä ei ole asianosaisasemaa. Omistajuutta ei ole missään vaiheessa siirretty HESY ry:lle tai kenellekään kolmannelle taholle. Purkuhakemus ei vaikuta HESY ry:n etuun, oikeuteen tai velvollisuuteen. HESY ry tulee velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(14) HESY ry:n hakemus päätöksen purkamiseksi koskee korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, jolla on kumottu Espoon kaupungineläinlääkärin valvontaeläinlääkärinä eläinsuojelulain 44 §:n nojalla tekemä päätös, jonka mukaan Y-koiran omistajuus on siirretty A:lta Viikin löytöeläintalolle, sekä hallinto-oikeuden päätös, jolla mainittu eläinlääkärin päätös on pysytetty.

(15) Asiassa on aluksi ratkaistava, onko HESY ry:llä oikeus hakea korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen purkamista.

Sovellettavat säännökset ja oikeudellinen arviointi

(16) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 2 momentin mukaan päätöksen purkamista saa hakea asianosainen sekä viranomainen, jolla on ollut oikeus hakea valittamalla muutosta päätökseen, samoin kuin valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Lisäksi viranomainen ja hallintotuomioistuin saa hakea oman päätöksensä purkamista.

(17) Säännöstä koskevien esitöiden yksityiskohtaisten perustelujen (HE 29/2018 vp) mukaan asianosaisella tarkoitetaan sitä, johon purkuhakemuksessa tarkoitettu päätös on kohdistettu, tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

(18) Hakijana olevan HESY ry:n purkupuhevalta määräytyy näin ollen sen perusteella, onko sitä pidettävä asianosaisena purkuhakemuksen kohteena olevassa asiassa.

(19) HESY ry:n mukaan sen asianosaisasema perustuu eläinlääkärin eläinsuojelulain 44 §:n nojalla tekemään päätökseen, jolla Y-koiran omistusoikeus on välittömästi täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä siirretty A:lta Viikin löytöeläintalolle, jonka toiminnasta HESY ry vastaa.

(20) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että koiran omistaja on lähtökohtaisesti asianosainen sellaisissa eläinsuojelulain mukaisissa asioissa, joissa päätetään koiran hallintaan liittyvistä toimista. Asiassa on näin ollen arvioitava, onko Y- koiran omistusoikeus siirtynyt puheena olevalla valvontaeläinlääkärin tekemällä päätöksellä.

(21) Eläinsuojelulain 44 §:ssä säädetään kiireellisistä toimenpiteistä eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Säännöksen mukaan, jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, kunnaneläinlääkäri voi 42 §:n säännöksistä poiketen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai käyvästä hinnasta muuten.

(22) Säännöksen esitöiden (HE 36/1995 vp) mukaan eläinsuojelullisten syiden niin vaatiessa voitaisiin ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Eläin voidaan lopettaa, toimittaa teurastettavaksi tai myydä, jos muiden keinojen käyttäminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista.

(23) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että eläinsuojelulain 44 §:n mukainen valvontaeläinlääkärin päätös on hallintopäätös, jolla voidaan määrätä eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Eläimen omistusoikeuteen liittyvät kysymykset ovat kuitenkin yksityisoikeudellisia, eikä niitä ratkaista eläinsuojelulain mukaisessa asiassa. Tämän johdosta, kun lisäksi otetaan huomioon eläinsuojelulain 44 §:n sanamuoto ja lain esityöt, valvontaeläinlääkärin tekemällä hallintopäätöksellä ei voi olla eläimen omistusoikeutta koskevia välittömiä oikeusvaikutuksia. Valvontaeläinlääkärillä ei ole toimivaltaa päättää eläimen omistusoikeuden siirtymisestä. Sen sijaan viranomainen voi päättää eläimen myymisestä, mutta omistusoikeuden siirtyminen perustuu tällöinkin eläimen myyntiin tai muuhun erilliseen oikeustoimeen, ei välittömästi viranomaisen tekemään päätökseen.

(24) Edellä esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että valvontaeläinlääkärin päätöksellä ei ole voitu pätevästi määrätä Y-koiran omistusoikeuden siirtämisestä, joten koiran omistusoikeus ei ole Espoon kaupungineläinlääkärin päätöksellä siirtynyt A:lta HESY ry:lle.

(25) HESY ry ei siten ole asianosainen purkuhakemuksen kohteena olevassa asiassa, eikä sillä ole oikeutta hakea korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen purkamista. Tämän vuoksi HESY ry:n hakemus on jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkääminen

(26) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Janne Aer, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Laura Leino.

---

[SV]

En djurskyddsförening ansökte om återbrytande av högsta förvaltningsdomstolens beslut med vilket besiktningsveterinärens beslut enligt 44 § i djurskyddslagen hade upphävts. Enligt besiktningsveterinärens beslut hade äganderätten till ett djur som A ägde överförts till ett hittedjurshem. Djurskyddsföreningen ansvarade för hittedjurshemmets verksamhet. Frågan gällde om djurskyddsföreningen hade rätt att ansöka om återbrytande av högsta förvaltningsdomstolens beslut.

Besiktningsveterinärens beslut är ett förvaltningsbeslut genom vilket behövliga åtgärder för ett djurs välbefinnande kan fattas, såsom beslut om att sälja djuret. Frågor som gäller överföringen av äganderätten till ett djur är privaträttsliga och kan därför inte avgöras i ett ärende enligt djurskyddslagen. Genom besiktningsveterinärens beslut kunde man inte på ett giltigt sätt bestämma om överföring av äganderätten till den hund A ägde. Äganderätten till hunden hade följaktligen inte genom nämnda beslut överförts från A till djurskyddsföreningen.

Djurskyddsföreningen var inte part i det ärende som var föremål för ansökan om återbrytande och hade följaktligen inte rätt att ansöka om återbrytande av högsta förvaltningsdomstolens beslut. Föreningens ansökan om återbrytande skulle lämnas utan prövning.

Lagen om rättegång i förvaltningsärenden 118 § 2 mom.

Djurskyddslagen 44 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Janne Aer, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen och Toni Kaarresalo. Föredragande Laura Leino.