Supreme Administrative Court allows appeal against environmental permit revocation due to insufficient official investigation of nuisance.

B Oy:n sikalan toiminnalle oli myönnetty ympäristölupa vuonna 2012. Vastaavan kokoisten sikaloiden toiminta oli sittemmin säädetty lähtökohtaisesti ilmoituksenvaraiseksi.

A ja hänen asiakumppaninsa olivat kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tekemässään ympäristönsuojelulain 89 §:n 2 momentin mukaisessa aloitteessa vaatineet, että B Oy:n sikalan toiminnalle myönnettyä ympäristölupaa muutetaan sikalasta aiheutuvan hajuhaitan estämiseksi. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli hylännyt hakemuksen. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen, koska sikalan toimintaa kokonaisuutena arvioiden hajuhaitta ei poikennut olennaisesti siitä, mitä sikalan ympäristölupaa myönnettäessä vuonna 2012 oli arvioitu.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksesta ratkaistava, oliko kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voinut hylätä muutoksenhakijoiden haitankärsijöinä vireille paneman aloitteen sikalan toiminnalle myönnetyn ympäristöluvan muuttamiseksi. Erityisesti kyse oli siitä, aiheutuiko sikalan toiminnasta muutoksenhakijoille sellaista eräistä naapuruussuhteista annetun lain mukaista kohtuutonta rasitusta, jonka ehkäisemiseksi ympäristölupaa olisi tullut muuttaa. Asiassa oli muutoksenhakijoiden valituksesta lisäksi ratkaistava, olisiko ympäristölupaa tullut muuttaa myös siksi, että hajuhaittaa olisi voitu olennaisesti vähentää parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) kehittymisen vuoksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että sikalan toiminnasta aiheutuvien hajupäästöjen arvioimiseen liittyi merkittävää epävarmuutta. Muutoksenhakijoiden antama selvitys kokemastaan hajuhaitasta ei sellaisenaan osoittanut, että hajusta olisi aiheutunut kohtuutonta rasitusta, mutta sen perusteella oli ollut tarpeen selvittää haitan aiheutumista tarkemmin viranomaistoimin. Asian vireille panijoilla ei myöskään ollut velvollisuutta esittää yksityiskohtaista selvitystä siitä, millä keinoilla hajupäästöjä oli selvitettävä tai haitta poistettava.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen olisi tullut ympäristönsuojelulain mukaisena asian lupa- ja valvontaviranomaisena osaltaan huolehtia hajupäästöjen selvittämisestä sen toteamiseksi, aiheutuiko sikalan toiminnasta hajuhaittaa, jota voitiin pitää erityisesti naapuruussuhdelain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kohtuuttomana rasituksena. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ei ollut huolehtinut asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hallintolain 31 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Hallinto-oikeuden ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätökset oli näin ollen tältä osin kumottava lainvastaisina ja asia oli palautettava ympäristönsuojeluviranomaiselle mainitulta osin uudelleen käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka ympäristöluvalla ohjattavassa B Oy:n sikalan toiminnassa ei sovellettu ilmoituksenvaraisista eläinsuojista annettua valtioneuvoston asetusta, asetuksella säädetyt vaatimukset hajuhaitan estämisestä ja vähentämisestä voitiin ottaa huomioon asiassa saatuna selvityksenä arvioitaessa toimintaan sovellettavia parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia. Korkein hallinto-oikeus katsoi muun ohella tämän vuoksi, ettei sikalarakennuksen ilmanvaihdon kautta ulkoilmaan leviävien hajupäästöjen ehkäisemiseksi ollut käytettävissä sellaista ympäristöluvan myöntämisen jälkeen kehittynyttä parasta käyttökelpoista tekniikkaa, jonka vuoksi ympäristölupaa olisi tullut muuttaa. Muutoksenhakijoiden tätä koskeva valitus oli siksi hylättävä.

Ympäristönsuojelulaki 5 § 1 momentti 2 ja 7 kohta, 27 § 2 momentti 3 kohta, 29 a § 1 momentti 2 kohta, 52 § 3 momentti, 53 § ja 89 § 2 momentti

Eräistä naapuruussuhteista annettu laki 17 §

Hallintolaki 31 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus ilmoituksenvaraisista eläinsuojista (138/2019)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 11.1.2021 nro 21/0001/3

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Vaasan hallinto-oikeuden ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätökset kumotaan siltä osin kuin päätöksissä on katsottu, ettei B Oy:n sikalan toiminnasta aiheutuva pilaantuminen tai sen vaara poikkea ympäristönsuojelulain 89 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla olennaisesti ennalta arvioidusta, ja asia palautetaan sanotulta osin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.

Muilta osin valitus hylätään.

Asian tausta

(1)

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen

on päätöksellään 11.4.2019 (3.4.2019 § 36) hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa ympäristönsuojelulain 89 §:n 2 momentin mukaisen haitankärsijöiden vireille paneman aloitteen siitä, että B Oy:n sikalan toiminnalle myönnettyä ympäristölupaa 5.9.2012 § 104 muutetaan sikalasta aiheutuvan hajuhaitan estämiseksi.

(2)

Vaasan hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksestä. Hallinto-oikeus on pitänyt tosiseikkana, että sikalan toiminnasta on aiheutunut poikkeuksellista hajuhaittaa lämpimän hellekesän 2018 aikana. Toimintaa kokonaisuutena arvioiden hajuhaitta ei kuitenkaan ole poikennut olennaisesti siitä mitä sikalan ympäristölupaa myönnettäessä vuonna 2012 on arvioitu.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Janne Marttila, Reko Vuotila ja Virpi Vuojärvi-Torhamo. Esittelijä Heidi Laakso.

Valitus korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(3)

A asiakumppaneineen

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.

(4) Valituksen mukaan ympäristönsuojeluviranomainen ei ole ottanut huomioon muutoksenhakijoiden ja muiden asukkaiden tekemää hajuseurantaa. Seurannassa on selvinnyt, että hajua leviää ympäristöön ja läheiselle asuinalueelle myös vallitsevasta tuulensuunnasta ja ajankohdasta riippumatta kaikkina vuodenaikoina jatkuvasti ja toistuvana. Toiminnanharjoittajan mahdollisesti tekemät ja esittämät toimet ovat olleet vaikutuksiltaan marginaalisia, eikä sikalan ilmastoinnista tuleva haju asuinalueella ole edelleenkään vähentynyt. Hajuhaitat ovat suuremmat kuin lupaa myönnettäessä on arvioitu. Hallinto-oikeus ei ole ottanut päätöksessään huomioon sikalan ympäristöluvan lupamääräystä, jonka mukaan toiminnanharjoittajan tulee seurata toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä ja varautua sen käyttöönottoon. Muutoksenhakijat ovat viitanneet ympäristösuojelulain 89 §:n ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n tulkintaan arvioitaessa sikaloista aiheutuvien hajuhaittojen kohtuuttomuutta.

(6)

B Oy

on antanut selityksen ja vaatinut hylkäämään valituksen. Tilalla käytössä olevat tekniikat, kuten sikalan poistohormeihin asennetut diffuusorit, vastaavat luvan mukaisessa sikalassa parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Tästä huolimatta toiminnasta saattaa ajoittain aiheutua hajuvaikutuksia lähimpien asuinrakennusten alueelle, mikä on kuitenkin osa kotieläintoiminnan luonnetta. Muutoksenhakijat eivät ole tuoneet valituksessaan esiin sellaista uutta, jota asiassa ei olisi aikaisemmin käsitelty. Muutoksenhakijoiden kiinteistöt sijoittuvat verrattain tiiviisti sikalan länsipuolelle noin 75 asteen sektorissa sikalaan nähden. Sopivilla tuulten suunnilla sektorissa pohjois-koillisesta itä-kaakkoon jotkut muutoksenhakijoista saattavat kokea sikalatoiminnasta peräisin olevaa hajua. Muilla tuulensuunnilla, erityisesti tilastollisesti vallitsevilla lännen puoleisilla ilmavirtauksilla, hajujen esiintyminen muuttuu epätodennäköiseksi tai niitä ei esiinny lainkaan.

(7)

Muutoksenhakijat

ovat antaneet vastaselityksen. Hajuhavainnot vuodelta 2018 perustuvat muutoksenhakijoiden ympäristöterveydellisiin ja viihtyisyyskokemuksiin kiinteistöillään ja niiden ympärillä. Hajun leviäminen vallitsevasta tuulensuunnasta poikkeavasti tarkoittaa myös muun muassa tyyntä säätä, ilmanpaineiden vaihteluita ja tuulen pyörimistä. Sikalalle on saatava sellaiset poistoilman puhdistimet, että myrkyllisen ammoniakin ja rikkivedyn (hajukaasujen) aiheuttamat hajut asuinalueella saadaan lain edellyttämälle tasolle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Kysymyksenasettelu

(8) Asiassa on kysymys sikalan toiminnasta aiheutuvasta hajuhaitasta, joka leviää sikalarakennuksen ilmanvaihdon kautta ulkoilmaan. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on muutoksenhakijoiden vaatimuksesta ratkaistava, onko kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voinut hylätä muutoksenhakijoiden haitankärsijöinä vireille paneman aloitteen sikalan toiminnalle myönnetyn ympäristöluvan muuttamiseksi. Erityisesti kyse on siitä, aiheutuuko sikalan toiminnasta muutoksenhakijoille sellaista eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, jonka ehkäisemiseksi ympäristölupaa tulisi muuttaa. Asiassa on muutoksenhakijoiden valituksesta lisäksi ratkaistava, tulisiko ympäristölupaa muuttaa myös sillä perusteella, että hajuhaittaa voitaisiin olennaisesti vähentää parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisen vuoksi.

2. Sovellettavat oikeusohjeet

(9)

Ympäristönsuojelulain

5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa muun ohella: a) terveyshaittaa; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

(10) Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan

parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla

tarkoitetaan a) mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito-, käyttö- sekä lopettamistapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä ja jotka soveltuvat ympäristölupamääräysten perustaksi; b) tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin.

(11) Ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan ympäristölupa on lisäksi oltava toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

(12) Ympäristönsuojelulain 29 a §:n (1166/2018) 1 momentin 2 kohdan mukaan lain liitteen 4 mukaiseen ilmoituksenvaraiseen toimintaan tarvitaan ympäristölupa, jos toiminnasta saattaa aiheutua 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu seuraus.

(13) Jos toimintaan tarvitaan ympäristönsuojelulain 29 a §:n (1166/2018) 1 momentin 2 kohdan nojalla ympäristölupa, sanotun pykälän 3 momentin mukaan ympäristöluvan käsittelee se viranomainen, jonka toimivaltaan kuuluu 115 a §:n nojalla käsitellä toimintaa koskeva ilmoitus.

(14) Ympäristönsuojelulain 52 §:n 3 momentin mukaan päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

(15) Ympäristönsuojelulain 53 §:n mukaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan sisältöä arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella: 4) päästöjen laatu, määrä ja vaikutus; 8) parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoon vaadittava aika ja toiminnan suunnitellun aloittamisajankohdan merkitys sekä päästöjen ehkäisemisen ja rajoittamisen kustannukset ja hyödyt; ja 11) tekniikan ja luonnontieteellisen tiedon kehitys.

(16) Ympäristönsuojelulain 89 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on haitankärsijän aloitteesta muutettava lupaa muun ohella, jos: 1) toiminnasta aiheutuva pilaantuminen tai sen vaara poikkeaa olennaisesti ennalta arvioidusta; 3) parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisen vuoksi päästöjä voidaan olennaisesti vähentää ilman kohtuuttomia kustannuksia.

(17) Ympäristönsuojelulain 115 a §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on tehtävä kirjallinen ilmoitus ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta, josta säädetään sanotun lain liitteessä 4.

(18)

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain

(naapuruussuhdelaki) 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

(19)

Hallintolain

31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

3. Saatu selvitys, oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(20) Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on päätöksellään 5.9.2012 (§ 104) myöntänyt C:lle perustettavan yhtiön lukuun ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan sikalan toimintaan. Ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksestä käy ilmi, että toiminta on edellyttänyt ympäristölupaa muun ohella siitä aiheutuvan naapuruussuhdelain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun kohtuuttoman rasituksen vuoksi ympäristönsuojeluviranomainen on tämän vuoksi antanut luvassa määräykset 1 ja 4 tällaisen rasituksen estämiseksi.

(21) B Oy:n sikalan ympäristölupa koskee enintään 994 lihasian kasvattamista. Ympäristönsuojelulain 115 a §:n 1 momentin ja lain liitteen 4 mukaisesti vastaavan kokoinen uusi sikala ei edellytä enää ympäristölupaa, vaan sikalan toiminnasta tehdään ympäristönsuojelulain mukainen ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ympäristönsuojelulain 29 a §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella B Oy:n toiminnassa noudatetaan kuitenkin edelleen, mitä ympäristöluvassa määrätään.

(22) Ympäristönsuojelulain 10 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä muun ohella päästöjen ja niiden leviämisen ehkäisemiseksi käytettävistä rakennuksista ja rakennelmista. Asetuksenantovaltuuden mukaisesti valtioneuvoston asetuksen säännöksissä on noudatettava muun muassa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia ympäristönsuojelulain säännöksiä. Korkein hallinto-oikeus toteaa tämän vuoksi, että ilmoituksenvaraisista eläinsuojista annetun valtioneuvoston asetuksen (138/2019, eläinsuoja-asetus) säännökset, jotka koskevat B Oy:n sikalan toimintaa laajuudeltaan vastaavaa eläinsuojaa, voidaan ottaa huomioon asiassa saatuna selvityksenä arvioitaessa B Oy:n sikalaan sovellettavia parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia.

(23) Ilmoituksenvaraisten sikalan vähimmäisetäisyyksistä hajusta häiriintyviin kohteisiin säädetään eläinsuoja-asetuksen liitteen 1 taulukossa 2.

Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen mukaan

(ympäristöministeriön julkaisuja 2021:17, sivut 76 ja 79) eläinsuoja-asetuksella säädetyt vähimmäisetäisyydet perustuvat Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen kokoamiin lähtötietoihin ja Ilmatieteen laitoksen niiden perusteella tekemiin mallinnuksiin ODO-FMI-hajumallilla, ja niissä on otettu huomioon myös eläinsuojissa käytettäviä tekniikoita ja niiden vaikutuksia etäisyyteen.

(24) Edellä mainitun ympäristönsuojeluohjeen mukaan eläinsuojien hajupäästöjen leviämisen ja suojaetäisyyksien mallintamisen hyväksyttävänä hajuhaitan tasona on käytetty arvoa 5 hy/m

(hajuyksikkö) 30 sekunnin jaksoissa ja korkeintaan 2 prosenttina vuoden tunneista. Yleisesti tietystä hajupäästölähteestä mitattavan hajun aistittavana raja-arvona pidetään ohjeen mukaan arvoa 1 hy/m

ja häiritsevän hajupitoisuuden raja-arvona 5 hy/m

. Tällöin haju on voimakasta, ja sen aiheuttaja on selkeästi tunnistettavissa. Vähimmäisetäisyysvaatimukset eivät ohjeen mukaan tarkoita, että eläinsuojan hajua ei lainkaan esiintyisi häiriintyvässä kohteessa, vaan ne ovat parhaaseen tutkittuun tietoon perustuvia vähimmäisvaatimuksia, jotta hajua ei esiintyisi häiritsevän paljon.

(25) B Oy:n sikalaa tuotannoltaan vastaavan eläinsuojan vähimmäisetäisyys hajusta häiriintyvään kohteeseen, kuten asumiseen tai loma-asumiseen tarkoitettuun rakennukseen, on eläinsuoja-asetuksen mukaan 250 metriä. Sanotulla etäisyydellä eläinsuojan poistoilman käsittelylle ei ole asetettu vaatimuksia.

(26) Karttatarkastelun perusteella B Oy:n sikalaa lähin muutoksenhakijalle kuuluva asuin- tai lomarakennus sijaitsee kiinteistöllä 286-424-6-250. Sen etäisyys sikalarakennuksesta on karttatarkastelun perusteella noin 215 metriä. Muut muutoksenhakijoiden omistamilla kiinteistöillä sijaitsevat asuinrakennukset ovat karttatarkastelun perusteella yli 270 metrin päässä sikalarakennuksesta.

(27) Eläinsuoja-asetuksella säädetyt vähimmäisetäisyydet ovat parhaaseen tutkittuun tietoon perustuvia vähimmäisvaatimuksia sen varmistamiseksi, ettei hajua esiintyisi häiritsevän paljon. Tämä ei kuitenkaan merkitse, ettei B Oy:n sikalasta voisi aiheutua muutoksenhakijoiden väittämää kohtuuttomana rasituksena pidettävää hajuhaittaa myös vähimmäisetäisyyttä kauempana sijaitsevilla kiinteistöillä.

(28) Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että B Oy:n sikalan toiminta poikkeaisi olennaisesti eläinsuoja-asetuksessa tarkoitetun vastaavan kokoisen ja vastaavalla ilmanvaihdolla varustetun sikalan toiminnasta. Toisaalta muutoksenhakijat ovat touko-elokuussa 2018 havainneet poikkeuksellisen voimakkaasta ja pitkään jatkunutta sikalatoimintoimintaan liittyvää hajua. Muutoksenhakijat ovat pitäneet havainnoistaan hajupäiväkirjaa.

(29) Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on todennut hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa muun ohella, että hajun arviointi on tapauskohtaista ja vaihtelevaa. Ympäristönsuojelun valvontakäynneillä on todettu, että sikalasta syntyy hajua, mutta se ei ole ollut jatkuvaa. Koska haju ei ole ollut jatkuvaa, ympäristönsuojeluviranomaisen mukaan haittaa ei ole voitu pitää kohtuuttomana eikä tällöin myöskään ympäristönsuojelulain tarkoittamana ympäristön pilaantumisena tai sen vaarana. Ympäristönsuojeluviranomaisen mukaan hajun aiheuttaman kohtuuttoman haitan voisi ajatella täyttyvän havaittaessa hajukirjanpitoon perustuen selvää hajua jokseenkin päivittäin.

(31) Sikalan ympäristöluvan lupamääräyksen 19 mukaan sikalasta johdettava poistoilma tulee ulkona ohjata riittävän korkealle hajuhaittojen minimoimiseksi. Asiassa saadun selvityksen mukaan sikalan ilmanvaihto on varustettu suihkuvirtaushatuin (diffuusorit), joiden avulla hajukaasut voidaan johtaa korkeammalle kuin tavanomaisista ilmanvaihtohormeista. Saadusta selvityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, miten korkealle sikalarakennuksen poistoilma johdetaan.

(33) Ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan sikalan ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä vuonna 2012 on ollut muun ohella, ettei toiminnasta aiheudu naapuruussuhdelain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että jos sikalan hajupäästöistä voidaan osoittaa luvan myöntämisen jälkeen aiheutuvan edellä sanottua rasitusta, toiminnan voitaisiin katsoa ympäristönsuojelulain 89 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla poikkeavan olennaisesti ennalta arvioidusta siten, että sanotussa lainkohdassa säädetyt edellytykset luvan muuttamiselle voivat olla olemassa.

(34) Muutoksenhakijat ovat sikalan ympäristöluvan muuttamiseksi vedonneet myös luvan määräykseen 19, jonka mukaan toiminnanharjoittajan tulee seurata toimialansa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä ja varautua sen käyttöönottoon.

(36) Edellä sanotuin perustein hallinto-oikeuden ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätökset on kumottava lainvastaisina siltä osin kuin asiassa ei ole selvitetty, aiheutuuko muutoksenhakijoille B Oy:n sikalarakennuksen ilmanvaihdon kautta sellaista hajuhaittaa, jota voidaan pitää eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kohtuuttomana rasituksena ja jonka vuoksi sikalan toiminnalle myönnettyä ympäristölupaa tulisi muutoksenhakijoiden ympäristönsuojeluviranomaiselle tekemästä hakemuksesta muuttaa. Asia on edellä sanotulta osin palautettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijajäsenet Harri Koivusalo ja Olli Malve. Asian esittelijä Pekka Kemppainen.

---

[SV]

Verksamheten i B Ab:s svingård hade beviljats miljötillstånd år 2012. Verksamheten för svingårdar av motsvarande storlek hade sedermera blivit anmälningspliktig.

A och hens medparter hade i sitt initiativ enligt 89 § 2 mom. i miljöskyddslagen hos kommunens miljöskyddsmyndighet yrkat att miljötillståndet för B Ab:s svingårdsverksamhet ändras för att hindra den luktolägenhet som svingården medför. Kommunens miljöskyddsmyndighet avslog ansökan. Förvaltningsdomstolen avslog A:s och hens medparters besvär, eftersom svingårdens luktolägenhet när svingårdens verksamhet bedömdes som en helhet, inte avsevärt avvek från vad man bedömt år 2012 då miljötillståndet för svingården beviljades.

Högsta förvaltningsdomstolen hade att på besvär av A och hens medparter avgöra om kommunens miljöskyddsmyndighet hade kunnat avslå den ansökan som ändringssökandena i egenskap av dem som orsakas olägenhet hade gjort om att ändra miljötillståndet för svingården. Det var särskilt fråga om huruvida svingårdens verksamhet orsakade sådant oskäligt besvär enligt lagen om vissa grannelagsförhållanden som borde hindras genom en ändring av miljötillståndet. På besvär av ändringssökandena skulle även avgöras om miljötillståndet borde ändras också för att luktolägenheten avsevärt kunde minskas på grund av att den bästa tillgängliga tekniken (BAT) har utvecklats.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att bedömningen av den luktolägenhet svingården orsakade var behäftad med betydande osäkerhetsfaktorer. Den utredning ändringssökandena lämnade om luktolägenheten visade inte i sig att lukten skulle ha orsakat oskäligt besvär. På grund av utredningen hade det ändå varit behövligt att utreda orsakerna till lukten genom noggrannare myndighetsåtgärder. Initiativtagarna hade inte heller någon skyldighet att lämna detaljerad utredning om med vilka metoder luktutsläppen skulle utredas eller olägenheten avlägsnas.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att kommunens miljöskyddsmyndighet i egenskap av tillstånds- och tillsynsmyndighet enligt miljöskyddslagen för sin del borde ha ombesörjt utredningen av luktutsläppen för att avgöra om svingårdens verksamhet orsakar en sådan luktolägenhet som enligt 17 § 1 mom. i lagen om vissa grannelagsförhållanden utgör oskäligt besvär. Kommunens miljöskyddsmyndighet hade inte enligt 31 § 1 mom. i förvaltningslagen sett till att ärendet utreddes tillräckligt och på behörigt sätt genom att skaffa behövlig utredning för att ärendet skulle kunna avgöras. Förvaltningsdomstolens och kommunens miljöskyddsmyndighets beslut skulle till dessa delar upphävas som lagstridiga och ärendet återförsändas till miljöskyddsmyndigheten för ny behandling till denna del.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg, trots att statsrådets förordning om anmälningspliktiga djurstall inte tillämpas på B Ab:s svingård vars verksamhet styrs med miljötillstånd, att förordningens bestämmelser om att förhindra och lindra luktolägenhet kunde beaktas som utredning i ärendet i bedömningen av kraven på bästa tillgängliga teknik för verksamheten. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg bland annat på dessa grunder att det inte fanns sådan, efter att miljötillståndet beviljades, ny utvecklad bästa tillgängliga teknik för att hindra lukt som sprids till luften via svingårdens luftkonditionering som hade förutsatt en ändring av miljötillståndet. Ändringssökandenas besvär skulle till dessa delar avslås.

Miljöskyddslagen 5 § 1 mom. 2 och 7 punkten, 27 § 2 mom. 3 punkten, 29 a § 1 mom. 2 punkten, 52 § 3 mom., 53 § och 89 § 2 mom.

Lagen angående vissa grannelagsförhållanden 17 §

Förvaltningslagen 31 § 1 mom.

Statsrådets förordning om anmälningspliktiga djurstall (138/2019)

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari och Jaakko Autio samt miljösakkunnigråden Harri Koivusalo och Olli Malve. Föredragande Pekka Kemppainen.