Supreme Administrative Court rules dividend rules apply to building fund distributions based on investment proportions.

Elinkeinoyhtymä A Ky omisti Kiinteistö Oy B:n koko osakekannan. Tarkoitus oli, että Kiinteistö Oy B jakaa A Ky:lle varoja rakennusrahastosta vuoden 2021 ja/tai 2022 aikana osakeyhtiölain 13 luvun varojen jakamista vapaan oman pääoman rahastosta koskevien säännösten mukaisesti. Varoja jaettaisiin enintään määrä, joka vastaa Kiinteistö Oy B:hen edellisen kymmenen vuoden aikana tehtyjen sijoitusten määrää. Kiinteistö Oy B:n rakennusrahastoon oli tehty sijoituksia vuonna 2009, vuonna 2011 ja vielä lisää vuoden 2014 loppuun mennessä. Rahastoon ei ollut kirjattu voittovaroja, eikä sieltä ollut yhtiön historian aikana jaettu varoja.

Asiassa oli ratkaistavana, sovelletaanko Kiinteistö Oy B:n rakennusrahastosta tehtävään varojenjakoon osinkoja vai omaisuuden luovutusta koskevia verolakien säännöksiä, kun rakennusrahasto koostuu jakohetkellä yksinomaan yhtiön ainoan osakkeenomistajan sekä yli että alle kymmenen vuotta aiemmin tekemistä pääomansijoituksista ja kun jaettavien varojen määrä ei ylitä niiden pääomansijoitusten määrää, joiden tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta. Asiassa ei ollut ratkaistavana, oliko A Ky esittänyt elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun luotettavan selvityksen sanotussa pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä.

Korkein hallinto-oikeus lausui uutena ennakkoratkaisuna, että Kiinteistö Oy B:n varojenjakoon oli sovellettava osinkoja ja omaisuuden luovutusta koskevia verolakien säännöksiä siten, että rakennusrahastosta oli katsottava jaettavan varoja kunkin siihen tehdyn sijoituksen osalta näiden sijoitusten määrien keskinäisen suhteen mukaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu kymmenen vuoden määräaika oli laskettava varojenjakoa koskevan päätöksen tekemisestä lukien.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2021 ja 2022.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 6 a § 8 momentti, 6 c § 1 momentti ja 19 § 1 momentti

Tuloverolaki 33 b § 6 momentti ja 45 a §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Keskusverolautakunta 14.12.2020 nro 42/2020

Asian käsittely keskusverolautakunnassa

Hakemus keskusverolautakunnalle

A Ky

on ennakkoratkaisuhakemuksessaan ja lisäselvityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

A Ky on vuoden 2019 lopulla rekisteröity suoria ja epäsuoria kiinteistösijoituksia tekevä vaihtoehtorahasto. A Ky on elinkeinoyhtymä, jolle vahvistettava elinkeinotoiminnan tulos jaetaan aikaisempien verovuosien tappioiden vähentämisen jälkeen verotettavaksi yhtiömiesten tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon. A Ky:n vastuunalainen yhtiömies on D Oy. Äänettöminä yhtiömiehinä on pääosin kotimaisia vakuutusyhtiöitä.

A Ky:öön on huhtikuussa 2020 sulautunut elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:ssä tarkoitetulla tavalla C Ky -niminen pääomasijoitusrahasto. C Ky on vuodesta 2008 lukien omistanut Kiinteistö Oy B -nimisen keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön. Kiinteistö Oy B:hen ei sen yhtiöjärjestyksen määräyksen perusteella sovelleta asunto-osakeyhtiölakia.

Kiinteistö Oy B harkitsee jakavansa osakkeenomistajalleen varoja rakennusrahastosta vuoden 2021 ja/tai 2022 aikana. Varojenjaossa noudatettaisiin osakeyhtiölain 13 luvun säännöksiä varojen jakamisesta vapaan oman pääoman rahastosta. Varojenjaon on tarkoitus ainakin toistaiseksi jäädä velaksi. Varoja voidaan myös jakaa mahdollisesti kokonaan tai osittain niin, että varojen jaolla kuitataan vastakkaista velkaa. Oletuksena on, että varoja jaettaisiin enintään määrä, joka vastaa edellisen kymmenen vuoden aikana yhtiöön tehtyjen sijoitusten määrää, ja että Kiinteistö Oy B:n yhtiökokous päättää, että jaettavat varat ovat välittömästi nostettavissa. Tämä tarkoittaa, että yhtiön kirjanpitoon kirjataan lyhytaikainen varojenjakovelka ja että vastaavasti A Ky kirjaisi kirjanpidossaan varojenjakoon perustuvan saamisen.

Kiinteistö Oy B:n rakennusrahastoon on vuoden 2009 aikana kirjattu 2 672 800 euroa. Vuonna 2011 rakennusrahastoon on konvertoitu C Ky:ltä ollut 24 187 813,60 euron määräinen laina. Tämän jälkeen rakennusrahastoon on tehty lisäsijoituksia niin, että vuoden 2014 lopussa rakennusrahastossa on ollut varoja 81 860 613,60 euroa. Tämä vastaa rahaston nykyistä arvoa. Muita merkintöjä rahastoon ei ole tehty, eikä sieltä ole yhtiön historian aikana jaettu varoja.

Ennakkoratkaisukysymykset

A Ky on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua muun ohella seuraaviin kysymyksiin:

1. Mikäli Kiinteistö Oy B jakaa ainoalle osakkeenomistajalleen A Ky:lle varoja rakennusrahastostaan, joka jakohetkellä koostuu yksinomaan kyseisen osakkeenomistajan sekä yli että alle kymmenen vuotta aiemmin tekemistä pääomansijoituksista, verotetaanko jakoa hakemuksessa annettujen lisätietojen valossa kaikilta osin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n mukaisena veronalaisena luovutuksena, kun jaettavien varojen määrä ei ylitä jakohetkeä edeltävien kymmenen vuoden sisällä tehtyjen rakennusrahastoon merkittyjen sijoitusten määrää?

4. Milloin varojenjaon katsotaan tapahtuvan kymmenen vuoden aikarajaa sovellettaessa hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu

Keskusverolautakunta on päättänyt olla antamatta ennakkoratkaisua kysymykseen 1 siltä osin kuin asiassa on kyse siitä, että onko hakija esittänyt asiassa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun selvityksen.

Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna kysymykseen 1 muilta osin sekä kysymykseen 4 seuraavaa:

Hakemuksessa kuvattuun varojenjakoon sovelletaan hakijan verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n säännöksiä siltä osin kuin se varojenjaosta päätettäessä vastaa määrältään enintään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn kymmenen vuoden määräajan aikana tehtyjä sijoituksia.

Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on hakijan vaatimuksesta noudatettava verovuosilta 2021 ja 2022 toimitettavissa tuloverotuksissa.

Keskusverolautakunta on selostettuaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentin ja osakeyhtiölain 8 luvun 1 §:n 1 momentin ja 13 luvun 1 §:n 1 momentin säännökset sekä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:ää koskevia esitöitä (HE 185/2013 vp) perustellut päätöstään seuraavasti:

Hakemuksen mukaan A Ky omistaa Kiinteistö Oy B:n koko osakekannan. A Ky:öön elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:ssä tarkoitetulla tavalla sulautunut C Ky -niminen pääomasijoitusrahasto on tehnyt pääomasijoituksia Kiinteistö Oy B:n rakennusrahastoon vuosina 2009 — 2014, eikä Kiinteistö Oy B ole aiemmin jakanut varoja kyseisestä rahastosta. Asiassa on ratkaistavana, voidaanko hakemuksessa kuvattuun varojenjakoon soveltaa A Ky:n verotuksessa kaikilta osin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n säännöksiä, kun varojenjaosta on hakemusasiakirjojen mukaan tarkoitus päättää 1.6.2021 siten, että jaettavat varat ovat nostettavissa välittömästi. Tämän jälkeen Kiinteistö Oy B:n ja A Ky:n on tarkoitus tehdä 2.6.2021 sopimus varojenjakovelan jäämisestä pitkäaikaiseksi velaksi tai sopimus varojenjakovelan kuittaamisesta kokonaan tai osittain vastakkaista saamista vastaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ennakkoratkaisun kysymysten numerot 1 ja 4 osalta. Kysymyksen 1 osalta uutena ennakkoratkaisuna on lausuttava, että hakemuksessa kuvattuun varojenjakoon ei sovelleta kaikilta osin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n säännöksiä vaan että varojenjaon on katsottava tapahtuvan vanhimmasta sijoituksesta alkaen. Siten hakemuksessa kuvatussa tilanteessa jaetaan varoja, jotka on sijoitettu yhtiöön yli kymmenen vuotta aiemmin. Kysymyksen 2 osalta uutena ennakkoratkaisuna on lausuttava, että varojenjaon katsotaan tapahtuvan kymmenen vuoden aikarajaa sovellettaessa varojen maksuhetkellä.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n sanamuodosta ei käy ilmi, missä järjestyksessä tehdyt sijoitukset tulee katsoa jaettavaksi. Myöskään lain esitöissä ei ole käsitelty kymmenen vuoden aikarajan laskemista. Lain esitöistä käy ilmi tavoite siitä, että varojenjaon verottaminen luovutuksena on poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan varojenjako käsitellään verotuksessa osinkona. Poikkeusäännöstä on tulkittava suppeasti. Muutoksenhaun kohteena olevassa päätöksessä on laajennettu poikkeussäännöksen soveltamisalaa lain tarkoitusta vastaamattomasti.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä VaVM 32/2013 vp käy ilmi, että tarkoituksena ei ole ollut tehdä verovelvolliselle mahdolliseksi valita vapaasti osinkona ja luovutuksena verottamisen välillä. Keskusverolautakunnan omaksumasta kannasta seuraa käytännössä se, että verovelvolliselle annetaan valinnanvalta verokohtelusta tilanteessa, jossa vapaan oman pääoman rahasto sisältää sijoituksia, jotka on tehty sekä yli että alle kymmenen vuotta sitten.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n sanamuodosta ei käy ilmi, milloin varojenjaon katsotaan tapahtuvan. Lain esitöissä on sen sijaan todettu, että luovutuksena verotettavan varojenjaon katsotaan tapahtuvan maksuhetkellä. Kymmenen vuoden aikarajan kannalta ratkaisevaa on ainoastaan varojenjaon maksuhetki eikä se, milloin yhtiökokous on päättänyt varojenjaosta.

A Ky

on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Oikeudenvalvontayksikön vaatima FIFO-periaatteen soveltaminen ei johda lain tarkoituksen mukaiseen lopputulokseen, koska tällöin ei olisi mahdollista palauttaa kutakin sijoitusta aikarajan puitteissa niin, että palautettavien varojen verotus tapahtuisi omaisuuden luovutusta koskevien säännösten mukaisesti.

Kun ratkaistaan se, miltä osin varojenjakoa verotetaan luovutuksena tai osinkona, kantaa ei vielä oteta siihen, miten luovutuksena tai osinkona verotettavaa tuloa tarkemmin verotetaan. Vasta kun tulon luonne on ratkaistu, ja siltä osin kuin jakoa verotetaan luovutuksena, varojenjako voidaan kohdistaa lain edellyttämällä tavalla osakkeille. Tämä kysymys ei ole ennakkoratkaisun kohteena, vaan asiassa on vain kysymys varojenjaon kohdistamisesta tiettyyn sijoitukseen aikarajan laskennan näkökulmasta. Oikeudenvalvontayksikön huoli varojenjaon kohdentamisesta väärän osakkeen hankintamenoon ei ole olennainen. Sijoitukset, joita nyt suunnitellaan palautettavan, on luettu Kiinteistö Oy B:n osakkeiden hankintamenoon pro rata. Kaikilla osakkeilla on sama hankintameno.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:ssä ja hallituksen esityksessä 185/2013 vp tarkastellaan vain yksittäisiä sijoituksia. Eri aikoina tehtyjä sijoituksia tulee arvioida oikeuslähteiden perusteella erikseen. Valinnanvaraa ei ole haluttu antaa silloin, kun varojen alkuperä on epäselvä. Lain tarkoituksena on sallia valinta verovelvollisen sijoituksesta syntyneen vapaan oman pääoman osalta. Nyt on kyse tällaisesta verovelvollisen tekemästä sijoituksesta muodostuneesta erästä.

Maksuhetki ei ole riittävän selkeä käsite, kun tavanomaista maksua ei tapahdu vaan kun jaettavien varojen on tarkoitus jäädä velaksi. Lisäksi maksuhetki tavanomaisesti ymmärrettynä soveltunee ongelmattomasti vain varojenjakoon, jossa saajat eivät ole kirjanpitovelvollisia. Asiaa ei luultavasti ole lainsäädäntövaiheessa laajasti mietitty. Systematiikan kannalta on ongelmallista, jos osinkona verotettava ja luovutuksena verotettava varojenjako jaksotetaan eri perusteella.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antanut vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella, että maksuhetkeksi voidaan katsoa hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa se hetki, kun varojenjako on hakijan nostettavissa.

A Ky

on antanut lisävastineen, joka on annettu tiedoksi

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle

.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus tutkii asian.

1. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hyväksytään osittain ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta. Keskusverolautakunnan päätös kumotaan tältä osin ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattuun varojenjakoon sovelletaan osinkoja ja omaisuuden luovutusta koskevia verolakien säännöksiä siten, että Kiinteistö Oy B:n rakennusrahastosta katsotaan jaettavan varoja kunkin siihen tehdyn sijoituksen osalta näiden sijoitusten määrien keskinäisen suhteen mukaan.

2. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään ennakkoratkaisukysymyksen 4 osalta. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta tältä osin.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden esitöitä

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain

6 a §:n 8 momentin mukaan tuloverolain 33 a §:n 3 momentissa ja 33 b §:n 6 momentissa tarkoitettuun osinkona pidettävään vapaan oman pääoman rahastosta saatuun varojenjakoon sovelletaan tämän lain 6 c §:ssä säädetyin poikkeuksin, mitä tässä pykälässä säädetään.

Saman lain 6 c §:n 1 momentin mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos:

1) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta; ja

2) verovelvollinen esittää tässä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.

Saman lain 19 §:n 1 momentin mukaan tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena. Merkitykseltään vähäiset tuloerät saadaan kuitenkin lukea sen verovuoden tuotoksi, jona niiden maksu on saatu.

Tuloverolain

33 b §:n 6 momentin mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään osinkona, ja siihen sovelletaan, 45 a §:ssä säädetyin poikkeuksin, mitä tässä pykälässä säädetään.

Saman lain 45 a §:n mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos:

1) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta; ja

2) verovelvollinen esittää tässä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.

Mainittujen esitöiden (1.4 Nykytilan arviointi ja keskeiset ehdotukset, Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta) mukaan vapaan oman pääoman rahastosta tehdyn jaon verotus osinkona olisi pääsääntö, jota täydentäisi mahdollisuus käsitellä varojenjakoa muista vapaan oman pääoman eristä kuin voittovaroista tietyissä tilanteissa luovutuksena. Esitöissä (1.4 Nykytilan arviointi ja keskeiset ehdotukset, Vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon verottaminen luovutuksena tietyissä tilanteissa) on edelleen todettu, että luovutuksena verottaminen rajoitettaisiin tilanteisiin, joissa varojenjako tapahtuu ennen kuin sijoituksen tekemisestä on kulunut kymmenen vuotta. Varojenjaon katsottaisiin tapahtuvan varojen maksuhetkellä. Tehdyn pääomansijoituksen tarpeettomuuden yhtiön kannalta voidaan arvioida käyvän ilmi viimeistään mainitussa määräajassa. Määräaika on perusteltu myös hallinnollisista syistä.

Esitöissä (Yksityiskohtaiset perustelut, 1.2 Laki elinkeinotulon verottamisesta 6 c §) on lisäksi todettu, että varojenjakoa käsiteltäisiin luovutuksena siltä osin kuin palautettava määrä vastaa yhtiöön tehdyn pääomansijoituksen määrää. Säännöstä voitaisiin soveltaa, jos asiassa esitetään luotettava selvitys siitä, että jaossa saadut varat ovat tällaisia pääomansijoituksia. (---) Niissä tilanteissa, joissa jaettavien varojen yhteys pääomansijoituksiin jää epäselväksi, varojenjako käsiteltäisiin verotuksessa osinkona. (---) Säännöstä sovellettaisiin varojenjakoon vain niiltä osin, joilta edellytykset täyttyvät, ja loppuosa jaosta verotettaisiin osinkona.

Asiassa saatu selvitys

A Ky on suoria ja epäsuoria kiinteistösijoituksia tekevä vaihtoehtorahasto. A Ky on elinkeinoyhtymä, jolle vahvistettava elinkeinotoiminnan tulos jaetaan aikaisempien verovuosien tappioiden vähentämisen jälkeen verotettavaksi yhtiömiesten tulona niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon. A Ky:n vastuunalainen yhtiömies on D Oy. A Ky:n äänettömät yhtiömiehet ovat pääosin kotimaisia vakuutusyhtiöitä. A Ky omistaa Kiinteistö Oy B -nimisen keskinäisen kiinteistöyhtiön koko osakekannan.

Tarkoitus on, että Kiinteistö Oy B jakaa ainoalle osakkeenomistajalleen A Ky:lle varoja rakennusrahastosta vuoden 2021 ja/tai 2022 aikana osakeyhtiölain 13 luvun varojen jakamista vapaan oman pääoman rahastosta koskevien säännösten mukaisesti. Varoja jaettaisiin enintään määrä, joka vastaa yhtiöön edellisen kymmenen vuoden aikana tehtyjen sijoitusten määrää. Jaettavaksi päätetyt varat olisivat välittömästi nostettavissa, mutta tarkoitus on, jaettavaksi päätetty määrä jäisi Kiinteistö Oy B:n velaksi A Ky:lle.

Kiinteistö Oy B:n rakennusrahastoon on vuoden 2009 aikana kirjattu 2 672 800 euroa. Vuonna 2011 rakennusrahastoon on konvertoitu C Ky:ltä ollut 24 187 813,60 euron määräinen laina. Tämän jälkeen rakennusrahastoon on tehty lisäsijoituksia niin, että vuoden 2014 lopussa rakennusrahastossa on ollut varoja 81 860 613,60 euroa. Tämä vastaa rahaston nykyistä arvoa. Muita merkintöjä rahastoon ei ole tehty, eikä sieltä ole yhtiön historian aikana jaettu varoja.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

1. Jaettavaksi päätettävien varojen verotuksellinen luonne

Asiassa on ratkaistavana, sovelletaanko Kiinteistö Oy B:n rakennusrahastosta tehtävään varojenjakoon osinkoja vai omaisuuden luovutusta koskevia verolakien säännöksiä, kun rakennusrahasto koostuu jakohetkellä yksinomaan yhtiön ainoan osakkeenomistajan sekä yli että alle kymmenen vuotta aiemmin tekemistä pääomansijoituksista ja kun jaettavien varojen määrä ei ylitä niiden pääomansijoitusten määrää, joiden tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta. Asiassa ei ole ratkaistavana, onko A Ky esittänyt elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun luotettavan selvityksen sanotussa pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä.

Esillä olevan varojenjaon verottamista keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun mukaisesti kokonaan omaisuuden luovutusta koskevien säännösten mukaan puoltaa se, että osakkeenomistaja voi tällöin saada viimeiset osakeyhtiön sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon tekemänsä sijoitukset takaisin ilman osingonjakoon liittyviä tuloveroseuraamuksia.

Edellä mainitut seikat eivät puolla sitä, että esillä olevaan varojenjakoon sovelletaan omaisuuden luovutusta koskevia säännöksiä, jos jaettavien varojen määrä ei ylitä varojenjaosta päätettäessä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 kohdassa säädetyn kymmenen vuoden määräajan aikana tehtyjen sijoitusten kokonaismäärää. Lisäksi edellä selostetulla tavalla vapaan oman pääoman rahastosta tehtävien varojenjakojen verotuksen pääsääntö on, että jaettavia varoja verotetaan osinkoa koskevien säännösten mukaan.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että varojenjaon on katsottava tapahtuvan niin sanotun FIFO-periaatteen mukaisesti vanhimmasta sijoituksesta alkaen. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 14 §:n 2 ja 3 momenttien nojalla periaatetta sovelletaan hankintamenojen vähentämiseen tilanteissa, joissa luovutettujen ja kulutettujen hyödykkeiden todellisia hankinta-ajankohtia ja -menoja ei ole mahdollista selvittää. Koska Kiinteistö Oy B:n osakkeenomistaja on tehnyt pääomansijoituksensa samaan vapaan oman pääoman rahastoon, esillä olevassa asiassa on sinänsä mahdollista katsoa, ettei ole selvitettävissä, että yhtiö palauttaisi varoja, jotka se olisi saanut tietyn pääomansijoituksen tai tiettyjen pääomansijoitusten muodossa. Tämä puoltaa FIFO-periaatteen soveltamista asiassa.

FIFO-periaatteen soveltamatta jättämistä puoltaa puolestaan se, että edellä mainituissa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännöksissä periaatteen soveltamisesta on nimenomaisesti säädetty ja ettei lain 6 c §:ssä ole tällaista nimenomaista säännöstä. Lisäksi periaatteen soveltamisesta voisi seurata, ettei palautettaviin varoihin sovellettaisi omaisuuden luovutusta koskevia säännöksiä, vaikka palautettavien varojen määrä vastaisi osakkeenomistajan viimeksi tekemän pääomansijoituksen määrää, jos osakkeenomistaja on tehnyt yhtiöön yli kymmenen vuoden aikana useita pääomansijoituksia.

Suhteellisten osuuksien käyttämiseen rakennusrahastosta jaettavien varojen määrittämisessä voi liittyä hallinnollisia vaikeuksia. Lisäksi nyt esillä olevassa tilanteessa jaettavien varojen yhteys tiettyyn pääomansijoitukseen tai tiettyihin pääomansijoituksiin jää osin epäselväksi. Edellä selostetulla tavalla elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n tarkoituksena on ollut, että tällaisessa tilanteessa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta palautettavien varojen verotuksessa sovelletaan osinkoja koskevia säännöksiä. Nämä seikat eivät puolla suhteellisten osuuksien käyttämistä.

Näin ollen keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu on kysymyksen 1 osalta kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

2. Kymmenen vuoden määräajan laskenta

Asiassa on vielä ratkaistava, miten elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettu kymmenen vuoden määräaika on laskettava.

Kun Kiinteistö Oy B päättää jakaa varoja osakkeenomistajalleen A Ky:lle, kiinteistöyhtiölle syntyy velka osakkeenomistajalle ja osakkeenomistajalle syntyy saaminen kiinteistöyhtiöltä. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 19 §:n 1 momentin nojalla varojenjakoa koskevan päätöksen tekohetki on myös ajankohta, jolloin elinkeinoyhtymä A Ky:n katsotaan saavan kyseessä olevan tulon.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:ssä ei ole säädetty, että edellä selostetusta lain varojenjaon jaksotusta koskevasta pääsäännöstä olisi poikettava. Myöskään tuloverolain 45 a §:ssä ei ole määräajan laskentaa koskevaa nimenomaista säännöstä. Tämän vuoksi esillä oleva kymmenen vuoden määräaika on laskettava varojenjakoa koskevan päätöksen tekemisestä lukien. Kun otetaan huomioon verotuksen lakisidonnaisuuden periaate, asiaa ei ole arvioitava toisin edellä selostetuissa sanottujen lakien esitöissä (HE 185/2013 vp) olevan varojen maksuhetkeä koskevan maininnan perusteella.

Tämän vuoksi keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ennakkoratkaisukysymyksen 4 osalta ei ole perusteita. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus on siten hylättävä tältä osin.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen, Joni Heliskoski ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Katja Syväkangas.

---

[SV]

Näringssammanslutningen A Kb ägde hela aktiestocken i Fastighets Ab B. Tanken var att Fastighets Ab B ger utdelning åt A Kb ur byggnadsfonden under år 2021 och/eller 2022 enligt bestämmelserna i 13 kap. i aktiebolagslagen om utbetalning från en fond som hänförs till det fria egna kapitalet. Utbetalningarna skulle göras högst till det belopp som motsvarar de placeringar som gjorts i Fastighets Ab B under de senaste tio åren. Placeringar i Fastighets Ab B:s byggnadsfond hade gjorts år 2009, 2011 och ytterligare inom loppet av år 2014. Inga vinstmedel hade införts i fonden och ur den hade inga utbetalningar gjorts under bolagets historia.

Frågan gällde om skattelagarnas bestämmelser om dividend eller överlåtelse av egendom ska tillämpas på utdelningen ur Fastighets Ab B:s byggnadsfond, när byggnadsfonden vid utdelningstidpunkten består av endast de kapitalplaceringar bolagets enda aktieägare har gjort både över tio år tidigare och under de senaste tio åren och då utdelningsbeloppet inte överskrider det antal kapitalplaceringar som gjorts högst tio år innan utdelningstidpunkten. Frågan gällde inte huruvida A Kb hade visat en tillförlitlig utredning enligt 6 c § 1 mom. 2 punkten i lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet om att villkoren i nämnda paragraf var uppfyllda.

Högsta förvaltningsdomstolen uttalade som nytt förhandsavgörande att skattelagarnas bestämmelser om dividender och överlåtelse av egendom tillämpas på Fastighets Ab B:s utdelning så, att utdelningen ur byggnadsfonden ska anses ske för varje i fonden gjord placerings del proportionellt enligt dessa placeringsbelopps inbördes förhållande.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg ytterligare att tioårs fristen enligt 6 c § 1 mom. 2 punkten i lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet ska räknas från när beslutet om utdelningen har fattats.

Förhandsavgörande för skatteåren 2021 och 2022.

Lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet 6 a § 8 mom., 6 c § 1 mom. och 19 § 1 mom.

Inkomstskattelagen 33 b § 6 mom. och 45 a §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen, Joni Heliskoski och Toni Kaarresalo. Föredragande Katja Syväkangas.