Supreme Administrative Court allows appeal; employer must offer suitable work via job trial for employees with reduced capacity.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko kaupunki täyttänyt lakiin perustuvan velvollisuutensa selvittää, olisiko työkyvyn olennaisen ja pitkäaikaisen vähentymisen vuoksi virastaan irtisanottu A ollut sijoitettavissa muuhun kaupungin virkasuhteeseen irtisanomisen sijasta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että työnantajan selvittämisvelvollisuus koskee lain sanamuodosta huolimatta virkasuhteisten tehtävien lisäksi myös työsuhteisia tehtäviä. Työnantajan on siten tarjottava työkyvyttömyyden vuoksi virkasuhteestaan irtisanomisuhan alaiselle viranhaltijalle lähtökohtaisesti mitä tahansa sellaista tarjolla olevaa muuta työtä, johon hän koulutuksensa, ammattitaitonsa tai kokemuksensa perusteella kykenee ja johon hän on kelpoinen. Työnantajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta tarjota työtä, josta viranhaltija ei esimerkiksi terveydentilansa vuoksi ilmeisesti suoriutuisi. Tarvittaessa viranhaltijan työkykyä suhteessa tarjolla olevaan työhön on selvitettävä soveltuvin keinoin, esimerkiksi työkokeilulla. Lisäksi työnantajan voidaan edellyttää kohtuullisessa määrin sopeuttavan työtehtäviä tai työoloja siten, että henkilö kykenee selviytymään hänelle tarjottavasta uudesta työstä.

A:n työkyvystä ja kysymyksessä olleesta muusta tehtävästä saadun selvityksen perusteella ei ollut ilmeistä, ettei A olisi kyennyt selviytymään työstä. Hänen kykyään tehtävään ei kuitenkaan ollut selvitetty työkokeilulla tai muulla asian selvittämiseen soveltuvalla tavalla. Kun lisäksi otettiin huomioon, että A oli irtisanomiseen liittyvässä kuulemistilaisuudessa ilmaissut kiinnostuksensa tehtävään, sekä hänen pitkä palvelusaikansa, kaupungin ei voitu katsoa täyttäneen velvollisuuttaan selvittää, olisiko A ollut sijoitettavissa muuhun virka- tai työsuhteeseen.

Äänestys 4-1

Laki kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003) 35 § 1, 2 ja 4 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 10.11.2020 nro 20/0992/2

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätös sekä Y:n sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös 27.8.2019 (§ 32) ja vanhuspalveluiden päällikön päätös 13.6.2019 (§ 4) kumotaan.

Y:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa vaaditulla 7 630,44 eurolla viivästyskorkoineen ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 5 846,60 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määrätään korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Asian tausta

(1)

Y:n vanhuspalveluiden päällikkö

on 13.6.2019 (§ 4) päättänyt irtisanoa hoitaja A:n perushoitajan virasta 13.6.2019 alkaen, koska A:n henkilöön liittyvä työntekoedellytys on olennaisesti muuttunut eikä A ole enää kykenevä selviytymään työtehtävistään Z:ssa. Työkyky on vähentynyt olennaisesti ja pitkäaikaisesti. Y:n kaupunki on järjestänyt A:lle työkokeilun määräaikaisella kuntoutustuella kaksi kertaa Z:ssa. Y:n kaupungin johtoryhmä on 6.5.2019, 13.5.2019 ja 11.6.2019 käsitellyt tarvetta sijoittaa työntekijä terveydellisistä syistä toisiin tehtäviin. Kaupungin organisaatiossa ei ole tarjolla soveltuvia työtehtäviä.

(2)

Y:n sosiaali- ja terveyslautakunta

on päätöksellään 27.8.2019 (§ 32) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen irtisanomispäätöksestä.

(3)

Hallinto-oikeus

on päätöksellään 10.11.2020 hylännyt A:n valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Tuominen, Jussi-Pekka Lajunen ja Marianne Kivistö, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(4)

A

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja kaupungin irtisanomista koskevat päätökset kumotaan. Hän on myös vaatinut, että kaupunki määrätään korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

(5) A:lle olisi tullut tarjota irtisanomisen vaihtoehtona koulunkäynninohjaajan tehtäviä, joita kaupungilla on ollut avoinna A:n irtisanomisaikana. Koulunkäynninohjaajan työ on fyysisesti kevyempää kuin vanhusten perushoitajan työ ja sopii siten A:lle hänen terveydentilansa puolesta. Valitus korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskee ainoastaan sitä, että kaupunki ei ole täyttänyt viranhaltijalain mukaista uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan koulunkäynninohjaajan tehtävän osalta.

(6)

Y:n kaupunki

on antanut lausunnon, jossa on vaadittu valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä. Työnantaja oli selvittänyt huolellisesti mahdollisuutta sijoittaa A toisiin tehtäviin, mutta sellaista tehtävää, johon hän olisi ollut kykeneväinen, ei ole ollut tarjolla. A:n terveydentila ei mahdollista koulunkäynninohjaajana työskentelyä, sillä työssä on paljon yhteneväisyyksiä perushoitajan tehtävien kanssa ja se sisältää paljon istumista ja seisomista sekä fyysisiä suoritteita vaativia avustustehtäviä.

(7)

Muutoksenhakija

on antanut vastaselityksen.

(8)

Y:n kaupunki

on antanut lausunnon muutoksenhakijan esittämästä oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta, mikä on lähetetty tiedoksi muutoksenhakijalle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(9) Asiassa on ratkaistavana, onko Y:n kaupunki täyttänyt kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003, nykyisin laki kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta, jäljempänä

viranhaltijalaki

) 35 §:n 4 momentin mukaisen velvollisuutensa selvittää, olisiko A:n työkyvyn olennaiseen vähenemiseen liittyvä irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla hänet muuhun tehtävään ja erityisesti koulunkäynninohjaajaksi.

Sovellettavat oikeusohjeet ja esityöt

(10) Viranhaltijalain 35 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa virkasuhdetta viranhaltijasta johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole asiallinen ja painava. Tällaisena syynä voidaan pitää virkasuhteesta, laista tai määräyksistä johtuvien, virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten viranhaltijan henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi viranhaltija ei enää kykene selviytymään tehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan.

(11) Saman pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu syy ei ole ainakaan viranhaltijan sairaus, vamma tai tapaturma, ellei viranhaltijan työkyky ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista.

(12) Saman pykälän 4 momentin mukaan työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla viranhaltija muuhun virkasuhteeseen.

(13) Viranhaltijalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 196/2002 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan mainitun lain 35 §:n 2 momentin 1 kohdan osalta, että säännöksessä tarkoitettu työkyvyn olennainen heikkeneminen edellyttäisi sitä, että viranhaltija ei sairauden, vamman tai tapaturman vuoksi pysty olennaisilta osin täyttämään virkasuhteesta johtuvia velvoitteitaan. Yleisesti ottaen vaikeakaan sairaus ei siten oikeuta päättämään virkasuhdetta niin kauan kuin viranhaltija kykenee suoriutumaan velvollisuuksistaan. Lisäksi edellytettäisiin, että sairauden, vamman tai tapaturman aiheuttama työkyvyn alentuminen on niin pitkäaikainen, että virkasuhteen jatkamisen edellytyksiä ei ole.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Uudelleensijoittamisvelvollisuuden sisältö

(15) Muutoksenhakija ja Y:n kaupunki ovat yksimielisiä siitä, että A on ollut terveydentilansa vuoksi pitkäaikaisesti työkyvytön hoitamaan perushoitajan virkaansa kuuluvia tehtäviä. Asiassa on siten arvioitavana ainoastaan se, onko Y:n kaupunki täyttänyt viranhaltijalain 35 §:n 4 momenttiin perustuvan velvollisuutensa selvittää, olisiko A ollut sijoitettavissa muuhun kaupungin virkasuhteeseen irtisanomisen sijasta.

(16) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että työnantajan selvittämisvelvollisuus koskee sanamuodostaan huolimatta virkasuhteisten tehtävien lisäksi myös työsuhteisia tehtäviä. Työnantajan on siten tarjottava työkyvyttömyyden vuoksi virkasuhteestaan irtisanomisuhan alaiselle viranhaltijalle lähtökohtaisesti mitä tahansa sellaista tarjolla olevaa muuta työtä, johon hän koulutuksensa, ammattitaitonsa tai kokemuksensa perusteella kykenee ja johon hän on kelpoinen.

(17) Kunnan velvollisuus tarjota muuta työtä edellyttää kuitenkin edellä mainitun lisäksi myös sitä, että viranhaltija todennäköisesti kykenee jäljellä olevan työkykynsä puitteissa selviytymään tarjolla olevista työtehtävistä. Kunnalla ei siten ole velvollisuutta tarjota sellaista työtä, josta viranhaltija ei esimerkiksi terveydentilansa vuoksi ilmeisesti suoriutuisi.

(18) Tarvittaessa viranhaltijan työkykyä suhteessa tarjolla olevaan työhön on selvitettävä soveltuvin keinoin, esimerkiksi työkokeilulla. Lisäksi työnantajan voidaan edellyttää kohtuullisessa määrin sopeuttavan työtehtäviä tai työoloja siten, että henkilö kykenee selviytymään hänelle tarjottavasta uudesta työstä.

(19) Edelleen arvioitaessa viranhaltijalain 35 §:n 4 momenttiin perustuvan selvittämisvelvollisuuden laajuutta huomioon on otettava myös viranhaltijan palvelusaika sekä se, että tyypillisesti kaupunkityönantajalla on tarjolla useita tehtäviä erilaisissa organisaatioissa.

Arviointi tässä asiassa

(20) A:lla on lähihoitajan koulutus, ja hän on työskennellyt hoitotehtävissä Y:n kaupungin palveluksessa vuodesta 1987 lähtien. Vuodesta 2002 alkaen A on työskennellyt perushoitajana hoivakodissa, joka tarjoaa tehostettua palveluasumista ikäihmisille. A on tehnyt hoivatyötä 30 tuntia viikossa kahdessa vuorossa. Terveydellisten ongelmien ja niistä johtuvien sairaspoissaolojen vuoksi A on ollut kahdesti työkokeilussa omaan perushoitajan työhönsä, viimeksi syksyllä 2018. Työkokeilut eivät ole onnistuneet.

(21) Y:n kaupunki on selvittänyt käsitelleensä viranhaltijan sijoittamista toisiin työtehtäviin terveydellisistä syistä kaupungin johtoryhmän kokouksissa 6.5.2019 ja 13.5.2019. Kaupungin henkilöstöhallinnossa on lisäksi laadittu selvitys A:n sijoittamisesta muihin tehtäviin, ja tätä selvitystä on käsitelty kaupungin johtoryhmässä 11.6.2019 ja sen on allekirjoittanut 12.6.2019 Y:n kaupungin perusturvajohtaja.

(22) Selvityksen mukaan A:lle on etsitty työtä 40‒60 prosentin työajalla huomioiden hänen terveydelliset rajoitteensa. Selvityksessä viitatun työterveysneuvottelun 25.4.2019 päivätyn muistion mukaan monenlaiset TULE-oireet vaikeuttavat A:n elämää, eikä työssä saa olla pitkää seisomista tai istumista. Edelleen työterveysmuistion mukaan työ, jossa on toistuen tai pitkäaikaisesti kumarteluja, kyykistymisiä, nostamista ja kantamista, ei sovellu A:lle. Selvityksen johtopäätöksenä on, että Y:n kaupungilla ei ole tarjota työtä A:lle.

(23) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Y:n kaupungilla on velvollisuus osoittaa, että se on riittävän huolellisesti selvittänyt mahdollisuutta sijoittaa A toisiin tehtäviin kaupungin palveluksessa. Uudelleensijoittamista koskeva selvittämisvelvollisuus koskee paitsi perushoitajan tehtäviä myös kaikkia muita tarjolla olevia virkasuhteisia tai työsuhteisia tehtäviä, joihin lähihoitajan koulutuksen saaneen A:n voidaan ajatella jäljellä olevan työkykynsä perusteella soveltuvan.

(24) Y:n kaupungilla on ennen A:n irtisanomista kevään ja kesän 2019 aikana ollut haettavana useita koulunkäynninohjaajan työsuhteisia tehtäviä, joiden kelpoisuusehtona on ollut soveltuva toisen asteen koulutus.

(25) Irtisanomista edeltänyttä kuulemistilaisuutta koskevasta muistiosta käy ilmi, että A oli toivonut uutta työkokeilumahdollisuutta kaupungilla. Edelleen muistiosta käy ilmi, että kuulemisessa olivat olleet esillä myös muun ohella koulunkäynninohjaajan ammattitaitopätevyysvaatimukset ja työn fyysiset rasitteet.

(26) A on marraskuussa 2018 lähettänyt työnantajalleen tekstiviestin, jossa hän on ilmaissut käsityksensä, että kouluavustajan tehtävä ei sovi hänelle sen kumaran työasennon johdosta.

(27) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että arvioitaessa Y:n kaupungin selvittämisvelvollisuuden laajuutta erityisesti koulunkäynninohjaajan tehtävien osalta, A:n tekstiviestitse aiemmin ilmoittamalla käsityksellä kouluavustajan tehtävän sopimattomuudesta on vain rajallinen merkitys. Ilmoitus oli annettu yli puoli vuotta ennen kuin kaupunki oli päättänyt irtisanoa A:n. Koulunkäynninohjaajan tehtävien soveltuvuus ei tuolloin ole ollut esillä irtisanomisen vaihtoehtona. Edelleen A on hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa selvittänyt, että hänellä on tuolloin ollut virheellinen käsitys koulunkäynninohjaajan työhön liittyvistä fyysisistä vaatimuksista kuten työasennoista, ja siten myös tehtävän soveltuvuudesta hänelle.

(28) Kaupunki on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt, että koulunkäynninohjaajan tehtävät eivät niiden fyysisten vaatimusten johdosta sovellu A:lle hänen terveydentilansa vuoksi. Kaupunki on erityisesti painottanut, että koulunkäynninohjaajan tehtäviin kuuluu paljon staattista istumista ja seisomista sekä lasten fyysistä avustamista eri toiminnoissa ja että työssä on fyysisen rasittavuuden osalta paljon yhteneväisiä piirteitä perushoitajan työn kanssa. Lisäksi kaupunki on tuonut esille, että koulunkäynninohjaaja voidaan palkata myös avustamaan vaikeavammaisia oppilaita.

(29) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että A:n työkyky on alentunut erityisesti tuki- ja liikuntaelinongelmien vuoksi, ja hän ei lääkärinlausunnon mukaisesti kykene työhön, johon sisältyy pitkäaikaista seisomista ja istumista tai toistuvaa tai pitkäaikaista kumartelua, kyykistymistä, nostamista tai kantamista. Nämä ovat keskeisiä elementtejä vanhusten hoitajan työssä. Sen sijaan A:lle sopivana on pidetty fyysisesti vaihtelevaa, kevyehköä työtä, jossa voi hyödyntää hoitoalan koulutusta ja kokemusta.

(30) Saadun selvityksen perusteella koulunkäynninohjaajan tehtäviä ei voida fyysisen kuormittavuuden osalta rinnastaa A:n perushoitajan tehtäviin ikäihmisten hoivakodissa. Koulunkäynninohjaajankin työhön voi sinänsä sisältyä fyysisesti kuormittavia tehtäviä etenkin, jos niihin kuuluu vammaisten oppilaiden avustaminen. Y:n kaupunki ei hakuilmoitusten mukaan kuitenkaan ole hakenut koulunkäynninohjaajia työskentelemään erityisesti vammaisten oppilaiden kanssa. Kaupungilla on lisäksi ollut velvollisuus mahdollisuuksien mukaan mukauttaa työhön liittyviä tehtäviä ja esimerkiksi työmenetelmiä tai työjärjestelyjä A:lle sopiviksi.

(31) Lähihoitajan koulutuksen saanutta A:ta voidaan lähtökohtaisesti pitää koulutukseltaan soveltuvana koulunkäynninohjaajan tehtäviin, joihin kelpoisuusehtona on Y:n kaupungin hakuilmoituksen mukaan pidetty soveltuvaa toisen asteen koulutusta. Näihin tehtäviin on saadun selvityksen mukaan myös palkattu muun ohella lähihoitajaksi kouluttautuneita henkilöitä.

(32) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n työkyvystä ja koulunkäynninohjaajan tehtävistä saadun selvityksen perusteella ei ole voitu pitää ilmeisenä, ettei A jäljellä olevan työkykynsä puitteissa olisi kyennyt selviytymään koulunkäynninohjaajan työstä. Hänen kykyään näihin tehtäviin ei kuitenkaan ollut selvitetty esimerkiksi työkokeilulla tai muulla asian selvittämiseen soveltuvalla tavalla. Kun lisäksi otetaan huomioon, että A oli irtisanomiseen liittyvässä kuulemistilaisuudessa ilmaissut kiinnostuksensa avoinna olleisiin koulunkäynninohjaajan tehtäviin sekä hänen vuodesta 1987 jatkunut työskentelynsä kaupungin palveluksessa, Y:n kaupungin ei voida katsoa täyttäneen viranhaltijalain 35 §:n 4 momentin mukaista velvollisuuttaan selvittää, olisiko A ollut sijoitettavissa muuhun kaupungin virka- tai työsuhteeseen irtisanomisen sijasta.

(33) Hallinto-oikeuden päätös, Y:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös 27.8.2019 (§ 32) ja vanhuspalveluiden päällikön päätös 13.6.2019 (§ 4) on näin ollen kumottava.

Oikeudenkäyntikulut

(34) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

(35) Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos muutoksenhakija joutuisi itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Tämän vuoksi Y:n kaupunki on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla. Koska muutoksenhakijalta ei peritä oikeudenkäyntimaksua korkeimmassa hallinto-oikeudessa tuomioistuinmaksulain 9 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella, oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa on vähennetty vaadittu 510 euron oikeudenkäyntimaksu.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Outi Suviranta, Petri Helander, Monica Gullans, Juha Lavapuro ja Ari Wirén. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Suvirannan äänestyslausunto:

Hylkään A:n valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Enemmistön pääasiaratkaisu huomioon ottaen olen muutoksenhakijan oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Perustelut

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on A:n valituksen johdosta ratkaistavana, olisiko A:n irtisanominen ollut vältettävissä viranhaltijalain 35 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla sijoittamalla hänet koulunkäynninohjaajan tehtävään.

Viranhaltijalain 35 §:n 4 momentin mukaan työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla viranhaltija muuhun virkasuhteeseen.

Hallituksen esityksen (HE 196/2002 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 35 §:n 4 momenttiin liittyen muun ohella seuraavaa:

”Työnantajan olisi jäljempänä ehdotetun 43 §:n mukaan aina ennen viranhaltijasta johtuvasta syystä tapahtuvaa irtisanomista kuultava viranhaltijaa irtisanomisen perusteena olevista seikoista. Samassa yhteydessä työnantajan olisi myös selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä siirtämällä viranhaltija nyt puheena olevan 35 §:n 4 momentin perusteella muuhun virkaan tai virkasuhteeseen. Muun työn tarjoamisvelvollisuus tulisi kysymykseen lähinnä silloin, kun viranhaltija ei enää kykene selviytymään työtehtävistään hänen työntekoedellytyksissään tapahtuneiden muutosten vuoksi. (--) Viranhaltijalla tulee olla tarjottavan muun viran tai virkasuhteen edellyttämä kelpoisuus.”

Katson samoin kuin enemmistö, että viranhaltijalain 35 §:n 4 momentin sanamuodosta huolimatta muun työn tarjoamisvelvollisuus koskee tässä yhteydessä niin kaupungin virkasuhteisia kuin työsopimussuhteisiakin tehtäviä. Työnantajan on selvitettävä, voisiko viranhaltija, jonka työkyky ei enää riitä aiempiin tehtäviin, selviytyä toisen sisältöisistä tehtävistä. Jos sellaisia tehtäviä, joihin viranhaltijan työkyky riittää ja joihin hän on kelpoinen, on tarjolla, työnantajan on niitä viranhaltijalle tarjottava.

A:n työkyvyn rajoitteita on selvitetty useamman vuoden ajan. Hän on osallistunut kahteen työkokeiluun työpaikallaan. Työkyvyn rajoitteista saatua selvitystä on kirjattu työkokeiluja koskeviin muistioihin (3.11.2017 ja 4.6.2018) ja työterveysneuvottelujen muistioihin (viimeisin 25.4.2019). Selvityksistä ilmenee muun ohella, että monenlaiset TULE-oireet vaikuttavat elämään. Työssä ei saa olla pitkää istumista tai seisomista. Työ, jossa on toistuen tai pitkäaikaisesti kumarteluja, kyykistymisiä, nostamista ja kantamista, ei sovellu. Edelleen aikaisemmissa työkokeiluissa oli havaittu, että perättäiset aamuvuorot aiheuttavat työssä jaksamisen heikkenemistä.

Työnantaja on A:n työkyvyn rajoitteista ja koulunkäynninohjaajan tehtävän vaatimuksista saadun selvityksen perusteella voinut katsoa, että A:n työkyky ei riitä kyseiseen tehtävään. Työkyvyn rajoitteita voidaan saadun selvityksen perusteella pitää siinä määrin merkittävinä, että tähän arvioon on voitu päätyä ilman työkokeilua kyseisissä tehtävissä. Sen sijaan arviossa ei ole merkitystä sillä, että A on aiemmin, ennen irtisanomisasian ajankohtaistumista, itse arvioinut, ettei kouluavustajan tehtävä sovellu hänelle. Irtisanominen ei siten ole ollut vältettävissä sijoittamalla A koulunkäynninohjaajan tehtävään.

---

[SV]

Frågan gällde huruvida staden hade uppfyllt sin skyldighet enligt lagen att utreda om A, som på grund av väsentlig och långvarig försämring av arbetsförmågan hade sagts upp från sin tjänst, hade kunnat placeras i ett annat tjänsteförhållande i stället för att sägas upp.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att arbetsgivarens utredningsskyldighet trots lagens ordalydelse gäller förutom uppgifter i ett tjänsteförhållande även arbetsavtalsbaserade uppgifter. Arbetsgivaren är följaktligen skyldig att erbjuda en tjänsteinnehavare, som på grund av arbetsoförmåga hotas av uppsägning, i princip vilket som helst annat arbete som passar personen med tanke på hens utbildning, yrkeskunskap eller erfarenhet och för vilket hen är lämplig. Arbetsgivaren är ändå inte skyldig att erbjuda ett arbete som tjänsteinnehavaren till exempel inte på grund av sin hälsa skulle klara av. Vid behov ska tjänsteinnehavarens arbetsförmåga i förhållande till ett erbjudet arbete utredas på lämpligt sätt, till exempel genom arbetsförsök. Ytterligare kan arbetsgivaren förutsättas att i rimlig grad anpassa arbetsuppgifterna eller arbetsförhållandena så att personen klarar av det åt hen erbjudna arbetet.

Utgående från den utredning som lämnats om A:s arbetsförmåga och den ifrågavarande arbetsuppgiften var det inte uppenbart att A inte skulle klara av arbetet. Hens förmåga att sköta arbetet hade inte utretts genom arbetsförsök eller på något annat lämpligt sätt. Med ytterligare beaktande av att A under det hörande som ordnats i samband med uppsägningen hade uttalat sitt intresse för arbetsuppgiften, och hens långa tid i tjänsten, kunde staden inte anses ha uppfyllt sin skyldighet utreda om A kunde placeras i ett annat arbets- eller tjänsteförhållande.

Omröstning 4 — 1

Lagen om tjänsteinnehavare i kommuner och välfärdsområden (304/2003) 35 § 1, 2 och 4 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Outi Suviranta, Petri Helander, Monica Gullans, Juha Lavapuro och Ari Wirén. Föredragande Kaisa Pärssinen-Knight.