Reindeer herding council's outdoor counting decision dismissed due to failure to ensure equal treatment of shareholders.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko paliskunta voinut päätöksellään lisätä poroja poroluetteloon poroerotusten ulkopuolella maastossa tapahtuneen lukemisen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että poroluetteloon oli sinänsä mahdollista ottaa ennen poronhoitovuoden päättymistä paliskunnan alueella havaittuja poroja, jotka eivät olleet mukana erotuksissa ja joita ei ollut aikaisemmin muutoinkaan luettu. Luettaessa poroja maastossa erotusten ulkopuolella tuli kuitenkin erityisesti varmistua osakkaiden oikeusturvan sekä yhdenvertaisen ja tasapuolisen kohtelun toteutumisesta. Tämän varmistamiseksi paliskunnan kokous voi hyväksyä menettelyä koskevat periaatteet, joita noudattaen poroja on mahdollista lukea erotusten ulkopuolella. Paliskunta ei ollut tehnyt päätöstä porojen lukemisessa noudatettavista menettelyistä. Porojen lukemiseen oli osallistunut useampi henkilö, mukaan lukien poroisäntä. Saadun selvityksen mukaan osapuolten välit olivat riitaisat.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen toteutuminen olisi kyseessä olevissa olosuhteissa edellyttänyt, että osakkaat, joiden lukuun poroja lisättiin, tai heidän edustajansa olisivat olleet paikalla poroja luettaessa taikka osakkaille olisi tarjottu mahdollisuus saada edustajansa paikalle tai muutoin varmistaa porojen lukemisen oikeellisuus.

Yhdenvertaisen kohtelun turvaamatta jättämisen vuoksi porojen lukeminen ei ollut tapahtunut poronhoitolain ja hallintolain edellyttämällä tavalla siten luotettavasti, että muutoksenhakijoille oli voitu vahvistaa lisätty poroluku näiltä osin.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja paliskunnan päätökset ja palautti asian paliskunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Poronhoitolaki 10 § 2 momentti, 19 § 1 momentti, 28 § 1 momentti ja 30 § 1 momentti

Hallintolaki 2 § 3 momentti ja 6 §

Päätös, jota valitus/valituslupahakemus/muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 28.9.2020 nro 20/0523/2

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös ja Kaldoaivin paliskunnan kevätkokouksen 3.6.2018 päätöksen pöytäkirjan kohdat 8 § ja 9 § kumotaan ja asia palautetaan Kaldoaivin paliskunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä hylätään.

Muutoksenhakijoiden ja Kaldoaivin paliskunnan vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Lausuminen täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Asian tausta

(1)

Kaldoaivin paliskunnan kevätkokous

on 3.6.2018 pöytäkirjan kohdassa 8 § päättänyt, että poronhoitovuoden 2017 — 2018 poroluetteloa korjataan siten, että C:n lukuun lisätään 11 elovasaa, D:n lukuun lisätään yhdeksän elovasaa ja B:n lukuun lisätään yksi elovasa. Pöytäkirjan kohdassa 9 § on hyväksytty teurastuksen toteutuminen poronhoitovuodelle 2017 — 2018.

(2)

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

on hylännyt muutoksenhakijoiden valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Vaikka paliskunnalla ei ole ohjetta porojen lukemiseen erotusten ulkopuolella, hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt sellaista, että paliskunnan esittämää selvitystä C:lle, D:lle ja B:lle lisätyistä elovasoista ei voitaisi pitää tässä tapauksessa riittävänä ja luotettavana. Asiassa ei ole osoitettu, että valituksenalaiset päätökset olisivat sillä tavoin virheellisiä, että päätösten muuttamiseen olisi aihetta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anna-Kaisa Marski,

Jari Kostilainen ja Minna Manninen, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja lausumat korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(3)

A, B, C ja D

ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös ja paliskunnan kevätkokouksen päätökset kumotaan ja että päätösten täytäntöönpano kielletään. He ovat myös vaatineet, että korkein hallinto-oikeus toimittaa suullisen käsittelyn ja velvoittaa Kaldoaivin paliskunnan korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut korkoineen hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Muutoksenhakijat ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

(4) Kaldoaivin paliskunta ja hallinto-oikeus ovat hyväksyneet menettelyn, jossa osakkaille on lisätty poroja, joita ei ole luettu poroerotuksissa tai jotka eivät ole osakkaitten porotarhoissa olevia lukemattomia poroja. Poronhoitolain lähtökohtana on, että porojen lukeminen toteutetaan yleisissä poroerotuksissa, jotka saatetaan kaikkien poronomistajien tietoon ja joihin kaikilla paliskunnan poronomistajilla on oikeus osallistua. Porojen lukeminen erotuksissa on ”läpinäkyvää” ja kaikilla on oikeus ottaa kantaa poron lukemiseen. Käytäntö, jossa poroja väitetään luetun luonnossa, on lakiin perustumaton. Poroja ei myöskään voida lukea esitetyllä tavalla, sillä ne ovat vapaana eikä niiden lukumäärää voida varmistaa.

(5) Jos Kaldoaivin paliskunnan aloittama käytäntö hyväksytään, tämä tarkoittaa sitä, että ne poronomistajat, jotka muodostavat paliskunnan kokouksessa enemmistön, voivat lisätä joillekin poronomistajille eloporoja. Yksittäisen osakkaan oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että myös osakkaalla itsellään on mahdollisuus ottaa kantaa asiaan. Ei voi olla niin, että osakkaalle voidaan lisätä lukuun poroja ilman, että hänellä on mahdollisuutta kyseenalaistaa tällaista lukuporojen lisäämistä.

(6)

Kaldoaivin paliskunta

on vastineessaan vaatinut valituksen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. Ylimääräiset vasat eivät ole olleet mukana edellisen syksyn normaaleissa erotuksissa tai maaliskuun niin sanotuissa ratkontaerotuksissa, vaan ne ovat ilmaantuneet muutoksenhakijoiden tokkaan myöhemmin eli poronhoitolain 30 §:n mukaisesti erotusten ulkopuolella käyttöön otettuina. Viittaus siihen, että erotusten ulkopuolella lukeminen tarkoittaa tarhattuja poroja, ei perustu mihinkään. Tarhaporot ovat vain yksi esimerkki erotusten ulkopuolella lukemisesta. Väitteet siitä, että poroja ei ole pystytty maastossa lukemaan tai voi tulla sekaannuksia, eivät pidä paikkaansa. Laskeminen tapahtui tässä tapauksessa porojen syödessä heinää, joten ne pystyttiin näkemään aivan vierestä, eli väärinkäsityksiä ei voinut syntyä. Muutoksenhakijoista C:lle tarjottiin mahdollisuutta tulla mukaan laskemaan vasoja, mutta hän kieltäytyi tulemasta paikalle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(7) Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko Kaldoaivin paliskunta voinut päätöksellään lisätä poroja poroluetteloon poroerotusten ulkopuolella tapahtuneen lukemisen perusteella.

Sovellettavat oikeusohjeet

(8) Poronhoitolain 10 §:n 2 momentin mukaan muiden kuin ajo- tai teurasporojen tuominen hoidettavaksi sellaisen paliskunnan alueelle, jonka hallitus ei ole tehnyt pykälän 1 momentissa tarkoitettua päätöstä, edellyttää paliskunnan hallituksen lupaa.

(9) Poronhoitolain 19 §:n 1 momentin mukaan poroisännän tehtävänä on huolehtia siitä, että paliskunnalle kuuluvat käytännön tehtävät tulevat suoritetuiksi, panna täytäntöön paliskunnan hallituksen päätökset, edustaa paliskuntaa, valvoa paliskunnan toimihenkilöiden toimintaa, valvoa järjestystä ja tämän lain noudattamista poronhoitotöissä sekä suorittaa ne muut paliskunnalle kuuluvat tehtävät, joita ei ole säädetty paliskunnan kokoukselle tai paliskunnan hallitukselle kuuluviksi.

(10) Poronhoitolain 28 §:n 1 momentin mukaan paliskunnan on vuosittain pidettävä tarpeellinen määrä poroerotuksia, joissa teurastettavaksi tarkoitetut porot (

teurasporot

) erotetaan eloporoista. Erotuksissa selvitetään lisäksi teurastettavien porojen ja eloporojen lukumäärät ja varustetaan erotuksessa mukana olleet eloporot tätä osoittavalla merkillä (

lukumerkki

).

(11) Poronhoitolain 30 §:n 1 momentin mukaan paliskunnan on kunakin poronhoitovuonna laadittava poroerotusten perusteella luettelo paliskunnan osakkaiden omistamista poroista (

poroluettelo

). Poroluetteloon on otettava myös muut paliskunnan alueella hoidossa olevat porot samoin kuin porot, jotka omistajat erotusten ulkopuolella ovat ottaneet käyttöönsä. Vastaava luettelo on laadittava erotuksissa muihin paliskuntiin kuuluviksi todetuista poroista.

(12) Hallintolain 2 §:n 3 momentin mukaan lakia sovelletaan valtion liikelaitoksissa, julkisoikeudellisissa yhdistyksissä sekä yksityisissä niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä.

(13) Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(14) Poronhoitolaissa säädetään paliskunnan tehtävistä, joihin kuuluu muun ohella poronhoitovuosittain laadittavan poroluettelon laatiminen paliskunnan osakkaiden omistamista poroista. Poronhoitolain 30 §:n 1 momentin mukaan poroluettelo laaditaan poroerotusten perusteella ja siihen on otettava myös porot, jotka omistajat erotusten ulkopuolella ovat ottaneet käyttöönsä. Poronhoitolain 10 §:n 2 momentin mukaan muiden kuin ajo- tai teurasporojen tuominen hoidettavaksi paliskunnan alueelle edellyttää paliskunnan hallituksen lupaa.

(15) Paliskunnan poroluetteloon on lisätty C:lle, D:lle ja B:lle yhteensä 21 vasaa. Paliskunnan mukaan poroluetteloon lisääminen on perustunut siihen, että vasat on maastossa luettu usean kokeneen poromiehen toimesta. Vasat on havaittu paliskunnan alueella, ja niitä on epäilty muualta tuoduiksi. Niiden tuontiin ei ole haettu tai myönnetty lupaa.

(16) Muutoksenhakijat ovat valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittäneet, että mainitussa säännöksessä tarkoitetaan erotusten ulkopuolella käyttöön otetuilla poroilla vain omistajansa porotarhaan tulleita poroja. Valituksen mukaan poroluetteloon ei voida lisätä poroja, joita ei ole luettu poroerotuksissa tai jotka eivät ole osakkaitten porotarhoissa olevia lukemattomia poroja.

(17) Paliskuntain yhdistys on lausunnossaan hallinto-oikeudelle muun ohella todennut, että porojen lukemisessa erotusten ulkopuolella on monenlaisia käytäntöjä paliskunnista ja olosuhteista riippuen. Lausunnon mukaan paliskunnassa noudatettavasta käytännöstä on yleensä tehty paliskunnan kokouksen päätös. Yhdistyksen mukaan poroluettelo on syytä päivittää vastaamaan todellista tilannetta, mikäli osakkailla on vasoja enemmän kuin poroluetteloon on kirjattu. Samalla on kuitenkin huolehdittava osakkaiden oikeusturvasta.

(18) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poronhoitolaissa ja -asetuksessa ei ole tarkemmin säädetty porojen lukemisesta erotusten ulkopuolella tai tällaisessa toimituksessa noudatettavista menettelyistä. Poroluettelon laatiminen ja siihen liittyvä porojen lukeminen kuuluvat kuitenkin paliskunnan keskeisimpiin tehtäviin. Kuten hallinto-oikeus on päätöksessään tuonut esiin, porojen lukeminen ja poroluettelon vahvistaminen vuosittain on välttämätöntä muun ohella sen varmistamiseksi, ettei poronhoitolain 21 §:ssä tarkoitettu porojen suurin sallittu määrä ylity. Kun myös tukien maksaminen ja verotuksen toimittaminen perustuvat porojen viralliseen lukemiseen, tulee poroluettelon vastata mahdollisimman tarkasti todellista tilannetta.

(19) Edellä esitetyin perustein korkein hallinto-oikeus katsoo, samoin kuin hallinto-oikeus, että poronhoitolain 30 §:n 1 momenttia ei ole perusteltua tulkita siten, että poroluetteloon ei voitaisi ottaa ennen poronhoitovuoden päättymistä paliskunnan alueella havaittuja poroja, jotka eivät ole olleet mukana erotuksissa ja joita ei ole aikaisemmin muutoinkaan luettu.

(20) Muutoksenhakijat ovat korkeimmassa hallinto-oikeudessa vedonneet myös siihen, että porojen lukemista luonnossa ei ole voitu tehdä luotettavasti ja yksittäisen osakkaan oikeusturva vaarantuu, mikäli hänen ei ole mahdollista ottaa kantaa lukemiseen.

(21) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että porojen lukemisessa noudatetun menettelyn lainmukaisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että paliskunta on hallintolain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettu julkisoikeudellinen yhdistys, jonka toimintaan sovelletaan hallintolakia sen hoitaessa julkisia hallintotehtäviä. Kuten hallinto-oikeus on todennut, porojen lukeminen poroerotuksissa tai niiden ulkopuolella ei ole hallintolain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua asian, tässä tapauksessa poroluettelon vahvistamista koskevan asian, käsittelyä. Porojen lukemisessa tulevat kuitenkin sovellettaviksi hallintolaista ilmenevät hallinnon oikeusperiaatteet. Porojen lukeminen tapahtuu lähtökohtaisesti poroerotuksissa, jotka ovat julkisia ja joissa kaikilla osakkailla on mahdollisuus seurata ja osallistua porojen lukemiseen. Edellä esitetystä seuraa, että luettaessa poroja erotusten ulkopuolella maasto-olosuhteissa tulee erityisesti varmistua osakkaiden oikeusturvan sekä yhdenvertaisen ja tasapuolisen kohtelun toteutumisesta.

(22) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Kaldoaivin paliskunta ei ole tehnyt päätöstä erotusten ulkopuolella tapahtuvasta porojen lukemisesta ja siinä noudatettavista käytännöistä. Kyseessä olevassa asiassa porojen lukeminen on tapahtunut maastossa, mihin liittyy saadun selvityksen mukaan tiettyä epävarmuutta, kun poroja ei johdeta aitauksiin ja oteta kiinni tarkastettaviksi, eikä niitä merkitä lukumerkein, kuten erotuksissa. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella porot ovat kuitenkin olleet pienissä ryhmissä ja pysyneet heinillä tapahtuneen ruokinnan avulla paikoillaan. Edellä esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, samoin kuin hallinto-oikeus, että olosuhteita voidaan lähtökohtaisesti pitää sellaisina, että porojen lukeminen maastossa on ollut käytännössä mahdollista luotettavalla tavalla.

(23) Asiaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon myös lukemiseen osallistuneiden henkilöiden ja muutoksenhakijoiden riitaisista väleistä saatu selvitys. Asiassa esitetyn mukaan porojen lukemiseen on osallistunut useampi henkilö, mukaan lukien poroisäntä. Sen sijaan osakkaat, joiden lukuun poroja on lisätty, eivät ole olleet läsnä poroja luettaessa. Asiakirjoista ei myöskään ilmene, että heille kaikille olisi tarjottu tilaisuutta tulla paikalle.

(24) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poroisäntä edustaa lain 19 §:n 1 momentin mukaisesti paliskuntaa, joten hänen osallistumisensa porojen lukemiseen osaltaan turvaa osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusturvan toteuttamista. Kun kuitenkin otetaan huomioon edellä osapuolten riitaisista väleistä todettu sekä se, että Kaldoaivin paliskunnan kokous ei ole tehnyt päätöstä erotusten ulkopuolella tapahtuvasta lukemisesta, osakkaiden oikeusturvan toteutumiseen on tullut kiinnittää erityistä huomiota.

(25) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen toteutuminen olisi esimerkiksi edellyttänyt, että osakkaat, joiden lukuun poroja lisättiin tai heidän edustajansa olisivat olleet paikalla poroja luettaessa taikka osakkaille olisi tarjottu mahdollisuus saada edustajansa paikalle tai muutoin varmistaa porojen lukemisen oikeellisuus. Yhdenvertaisen kohtelun turvaamatta jättämisen vuoksi porojen lukeminen ei ole tapahtunut poronhoitolain ja hallintolain edellyttämällä tavalla siten luotettavasti, että valittajille on voitu vahvistaa lisätty poroluku näiltä osin.

(26) Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös ja Kaldoaivin paliskunnan kokouksen päätöksen pöytäkirjan kohdat 8 § ja 9 § on kumottava ja asia palautettava Kaldoaivin paliskunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

(27) Korkein hallinto-oikeus toteaa lopuksi, että paliskunnan kokous voi hyväksyä menettelyä koskevat periaatteet, joita noudattaen poroja voidaan lukea erotusten ulkopuolella. Näin voidaan etukäteen varmistua osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusturvan toteutumisesta. Mikäli erillistä päätöstä erotusten ulkopuolella tapahtuvasta lukemisesta ei ole tehty, paliskunnan tulee muilla keinoin varmistua siitä, että lukeminen täyttää mainitut edellytykset.

Suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen hylkääminen

(28) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla asianosaista, päätöksen tehnyttä viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä ottaa vastaan muuta selvitystä.

(29) Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä, jos asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on jo saatu riittävä selvitys, jonka perusteella asia voidaan ratkaista ilman, että tuomioistuimelle jää varteenotettavaa epäilystä tosiseikoista.

(30) Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi suullisen käsittelyn järjestämistä on vaadittu, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn järjestäminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Oikeudenkäyntikulut

(31) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle asiakumppaneineen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

(32) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, Kaldoaivin paliskunnalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Täytäntöönpanoa koskeva vaatimus

(33) Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Laura Leino.

---

[SV]

Frågan gällde om renbeteslaget med sitt beslut kunde lägga till renar i renlängden efter en räkning som skett i terrängen utanför renskiljningarna.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att det i sig är möjligt att före renskötselårets slut anteckna sådana renar i renlängden som påträffats inom renbeteslagets område och vilka varken har varit med i renskiljningen eller tidigare antecknats i renlängden. När renar räknas på det här sättet i terrängen utanför renskiljningen ska man särskilt försäkra sig om att renbeteslagets delägares rättsskydd och jämlika behandling förverkligas. För att garantera detta kan renbeteslaget godkänna principer för ett förfarande enligt vilket man kan räkna renar utanför skiljningarna. Renbeteslaget hade inte fattat något beslut om ett dylikt förfarande. Flera personer hade deltagit i räknandet, inklusive renvärden. Enligt utredningen i ärendet hade förhållandet mellan parterna varit stridigt.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att lika behandling under dessa omständigheter hade förutsatt att de delägare för vars räkning renar skrevs in i renlängden, eller deras företrädare, hade varit på plats när inskrivningarna skedde eller att de hade getts tillfälle att få sina företrädare på plats eller på annat sätt försäkra sig om att renarna räknats rätt. Eftersom den lika behandlingen inte hade garanterats under förfarandet hade inskrivningen av renarna i renlängden inte skett i enlighet med renskötsellagen och förvaltningslagen på ett sådant tillförlitligt sätt att man åt ändringssökandena hade kunnat fastställa ett utökat antal renar till dessa delar.

Högsta förvaltningsdomstolen upphävde förvaltningsdomstolens och renbeteslagets beslut och återförsände ärendet till renbeteslaget för ny behandling.

Renskötsellagen 10 § 2 mom., 19 § 1 mom., 28 § 1 mom. och 30 § 1 mom.

Förvaltningslagen 2 § 3 mom. och 6 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari och Jaakko Autio. Föredragande Laura Leino.