Supreme Administrative Court quashes State Office decision for excessive motor insurance fee due to improper calculation basis.

A:n omistamalla moottoripyörällä ei ollut ollut voimassa olevaa liikennevakuutusta ajalla 18.7.2017 - 9.11.2018, minkä vuoksi Valtiokonttori oli Liikennevakuutuskeskuksen esityksestä määrännyt A:lle maksettavaksi mainitulta ajalta vakuutusmaksua vastaavan maksun 7 748,08 euroa ja laiminlyöntimaksun 7 748,08 euroa, yhteensä 15 496,16 euroa.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko Valtiokonttorin määräämää liikennevakuutusmaksua vastaavaa maksua pidettävä suuruudeltaan liikennevakuutuslain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kohtuulliseksi katsottavaa vakuutusmaksua vastaavana maksuna. Valtiokonttorin määräämä maksu perustui vuodelta 2017 5 788,87 euron ja vuodelta 2018 5 881,49 euron suuruiseen vuotuiseen maksuun. A:n esittämä eri vakuutusyhtiöltä saatujen bonuksettomien vuotuisten vakuutusmaksutarjousten keskiarvo oli 756,14 euroa.

Liikennevakuutuslain 27 §:n 2 momentin mukaan liikennevakuutusmaksua vastaavan maksun määräämisessä sovelletaan muun muassa, mitä lain 20 §:n 2 momentissa säädetään liikennevakuutusyhtiön määräämän vakuutusmaksun maksuperusteista. Valtiokonttorin määräämän vakuutusmaksua vastaavan maksun maksuperusteet, jossa otettiin huomioon vain moottoripyörän käyttöalue ja sylinteritilavuus mutta ei lain 20 §:n 2 momenttia koskevissa esitöissä lueteltuja ajoneuvon omistajaan ja sen käyttöön liittyviä yksilöllisiä perusteita, eivät lähtökohdiltaan liikennevahinkoriskin osalta vastanneet liikennevakuutusyhtiöiden perimiä vakuutusmaksujen maksuperusteita eivätkä ne siten olleet omiaan johtamaan keskimääräistä vakuutusmaksua vastaavaan maksuun säännöksen esitöissä tarkoitetulla tavalla.

Liikennevakuutusmaksua vastaavan maksun maksuperusteet on laadittava siten että ne ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien, odotettavissa olevien kustannusten pääoma-arvoon. Kun otettiin huomioon Valtiokonttorin määräämän maksun huomattava ero sekä A:n esittämiin että Valtiokonttorin itse hankkimiin selvityksiin liikennevakuutusyhtiöiden vastaavasta vakuutuksesta perimiin maksuihin, Valtiokonttorin ei katsottu näyttäneen, että A:lle määrätty maksu olisi vastannut kohtuulliseksi katsottavaa maksua laiminlyöntiajalta.

Valtiokonttorin ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin ja asia palautettiin Valtiokonttorille uudelleen käsiteltäväksi. Valtiokonttorin tuli asiaa uudelleen käsitellessään ottaa huomioon A:lle määrättävän liikennevakuutusmaksua vastaavan maksun maksuperusteiden vastaavuus liikennevakuutuslain mukaan liikennevakuutusyhtiöiltä edellytettyihin maksuperusteisiin sekä liikennevakuutusmaksua vastaavan maksun kohtuullisuus.

Liikennevakuutuslaki 6 § 1 momentti, 20 § 1 momentti ja 2 momentti, 27 § 1 momentti ja 2 momentti, 28 § 1 momentti ja 2 momentti sekä 29 § 1 momentti ja 2 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 30.4.2020 nro 20/0094/1

Asian aikaisempi käsittely

Valtiokonttori

on 20.3.2019 tekemällään päätöksellä määrännyt Liikennevakuutuskeskuksen ilmoituksen perusteella A:n maksettavaksi vakuutusmaksua vastaavan maksun 7 748,08 euroa ja laiminlyöntimaksun 7 748,08 euroa siltä ajalta, kun ajoneuvon liikennevakuutus on laiminlyöty. Maksettava summa on yhteensä 15 496,16 euroa. Päätöksen mukaan ajoneuvolla ei ole ollut voimassa olevaa liikennevakuutusta ajalla 18.7.2017 - 9.11.2018.

A

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että vakuutusmaksua vastaavaa maksua ja laiminlyöntimaksua muutetaan siten, että vakuutusmaksua vastaavaksi maksuksi määrätään 1 008,16 euroa ja laiminlyöntimaksuksi 1 008,16 euroa eli yhteensä 2 016,32 euroa. A on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

A:lle 16 kuukaudelta määrätyt vakuutusmaksut, yhteensä 7 748,08 euroa, eivät vastaa liikennevakuutuslain esitöiden tarkoittamalla tavalla kohtuulliseksi katsottavaa vakuutusmaksua. A:n saamien vakuutustarjousten mukaan kyseisen moottoripyörän liikennevakuutusmaksu ilman bonuksia on keskimäärin 63,01 euroa kuukaudessa eli yhteensä 756,14 euroa vuodessa. Vakuutusmaksua vastaavaksi maksuksi tulisi tällöin vakuuttamattomien 16 kuukauden osalta yhteensä 1 008,16 euroa.

Kyseessä on vuosimallin 1990 Harley-Davidson -merkkinen custom-tyyppinen moottoripyörä, jonka moottoritilavuus on 883 cm3 ja teho 35 kW. Kyseisenlaisen moottoripyörän riskitaso ei ole erityisen korkea. Moottoripyörää on lisäksi käytetty vähän, eikä se ole ollut osallisena kolareissa tai liikennevahingoissa. Määrätty seuraamus on siten täysin kohtuuton.

Valtiokonttori

on antanut lausunnon ja

A

vastaselityksen.

Hallinto-oikeus on pyytänyt

Liikennevakuutuskeskukselta selvitystä

A:lle määrättyjen maksujen muodostumisesta. Liikennevakuutuskeskuksen antama selvitys on lähetetty tiedoksi A:lle.

A

on kommentoinut Liikennevakuutuskeskuksen antamaa selvitystä. Hän on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 1 510 euroa arvonlisäveroineen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on, selostettuaan soveltamansa säännökset ja liikennevakuutuslain esitöitä, lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa:

Asiassa saatu selvitys

A:n omistamalla moottoripyörällä ei ole ollut voimassa olevaa liikennevakuutusta 18.7.2017 - 9.11.2018, minkä vuoksi Valtiokonttori on Liikennevakuutuskeskuksen esityksestä määrännyt maksettavaksi vakuutusmaksua vastaavan maksun 7 748,08 euroa ja laiminlyöntimaksun 7 748,08 euroa.

Esimerkiksi moottoripyöriä koskevissa Liikennevakuutuskeskuksen maksuperusteissa huomioidaan ainoastaan moottorin iskutilavuus ja pääsiallinen käyttöalue. Vakuutusyhtiöiden käyttämien hinnoittelumallien soveltaminen ei olisi edes mahdollista, sillä vakuutusyhtiöillä ei ole enää velvollisuutta luovuttaa tietoja käyttämistään hinnoittelumalleista ja -tasoista. Vakuutusyhtiöillä on myös käytössään bonusalennuksia ja muita alennuksia sekä erilaisia vakuutustuotteita vain osan vuodesta käytettäville ajoneuvoille, joissa voidaan soveltaa vuodenaikahinnoittelua tai ilmoittaa ajoneuvo seisonta-ajalle. Näitä mahdollisuuksia ei ole siinä tapauksessa, että vakuuttamisvelvollisuus on kokonaan laiminlyöty. Vuonna 2017 riskiluokan MO3018 (moottoripyörät, Pori so. alue 3, sylinteritilavuus yli 655 cm3) vakuutusmaksua vastaava maksu on ollut 5 788,87 euroa. Vuonna 2018 riskiluokan MO3018 (moottoripyörät, Pori so. alue 3, sylinteritilavuus yli 655 cm3) vakuutusmaksua vastaava maksu on ollut 5 881,49 euroa.

Liikennevakuutuskeskuksen selvityksen mukaan vuoden 2017 osalta vakuutusmaksua vastaava maksu on ollut 5 788,87 euroa ja sitä vastaava päivämaksu 16,08 euroa. Päivämaksu kerrotaan todellisilla vakuuttamattomilla päivillä, jolloin ensimmäisen vakuutuskauden maksuksi ajalle 18.7.2017 - 17.7.2018 (365 päivää) on muodostunut 5 869,27 euroa. Aikavälin 18.7.2018 - 9.11.2018 (115 päivää) osalta käytetään vuoden 2018 laskennallista vuosimaksua 5 881,49 euroa, jolloin kyseiselle ajalle muodostuu maksuksi 1 878,81 euroa eli yhteensä koko ajalta 7 748,08 euroa. Laiminlyöntimaksu määrittyy kertoimella vakuutusmaksua vastaavasta maksusta, ja tähän kertoimeen vaikuttavat laissa luetellut seikat. A:n tapauksessa kertoimena koko ajalta on käytetty minimikerrointa l, jolloin kokonaissummaksi on muodostunut 15 496,16 euroa.

Oikeudellinen arviointi

Liikenteessä käytettävää moottoriajoneuvoa varten on ajoneuvon omistajalla oltava liikennevakuutus. Kysymys on pakollisesta vakuutuksesta, jonka ajoneuvon omistaja on velvollinen ottamaan. Tämän velvollisuuden laiminlyönnistä seuraa velvollisuus maksaa vakuutusmaksua vastaava maksu sekä laiminlyöntimaksu. A:n moottoripyörällä ei ole ollut voimassa olevaa liikennevakuutusta 18.7.2017 - 9.11.2018, joten perusteet vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun määräämiselle ovat siten olleet olemassa.

Vakuutusmaksua vastaava maksu määrätään aina, kun vakuutuksen ottaminen on laiminlyöty eikä sen määräämiseen liity tapauskohtaista harkintaa. Myös tässä tapauksessa vakuutusmaksua vastaava maksu on määrätty yhdenmukaisesti kaikkiin laiminlyöntitapauksiin sovellettavan maksuperusteen mukaisesti. Vakuutusmaksua vastaavaa maksua ei ole määrätty liikennevakuutuslain 27 §:n vastaisesti sillä perusteella, että laiminlyöntiaikaa vastaavalle ajalle otettu liikennevakuutus olisi A:n esittämän selvityksen perusteella tullut hänelle halvemmaksi.

Vakuutusmaksua vastaavan maksun lisäksi määrättävän laiminlyöntimaksun korotuskerrointa määrättäessä otetaan huomioon laiminlyöntiajan pituus, laiminlyönnin tahallisuus ja toistuvuus sekä se, onko ajoneuvoa käytetty liikenteessä. Laiminlyöntimaksu voidaan jättää erityisestä syystä määräämättä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa A:n moottoripyörän liikennevakuuttaminen on unohduksen vuoksi laiminlyöty lähes 16 kuukauden ajalta, ja moottoripyörää on tuona aikana myös käytetty liikenteessä. Tähän nähden laiminlyöntimaksu on voitu määrätä Valtiokonttorin päätöksen mukaisesti käyttäen korotuskerrointa 1. Vakuuttamisvelvollisuuden unohtaminen tai ajoneuvon vähäinen käyttö eivät myöskään ole sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella laiminlyöntimaksu voitaisiin jättää määräämättä.

Oikeudenkäyntikulut

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Liikennevakuutuslaki 6 § 1 momentti, 20 § 1 momentti ja 2 momentti, 27 § 1 momentti ja 2 momentti, 28 § 1 momentti ja 2 momentti sekä 29 § 1 momentti ja 2 momentti

Hallintolainkäyttölaki 74 § (586/1996)

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Teemu Hirvonen, joka on myös esitellyt asian, ja Salla Pieniniemi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että vakuutusmaksua vastaavaksi maksuksi ajalta 18.7.2017 - 9.11.2018 katsotaan 1 008,16 euroa ja laiminlyöntimaksuksi 1 008,16 euroa, eli yhteensä 2 016,32 euroa. Toissijaisesti määrättyä vakuutusmaksua vastaavaa maksua on kohtuullistettava. A on myös vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valtiokonttori on määrännyt A:lle vakuutusmaksuja siten, että noin 16 kuukaudelta määrätyt vakuutusmaksut ovat olleet yhteensä 7 748,08 euroa. Vaikka sitä aikaa, jonka moottoripyörä on ollut korjattavana ja muuten poissa käytöstä (talviajan) ei lainkaan huomioitaisi, tulisi vakuutusmaksun suuruudeksi yli 484 euroa kuukaudessa. Tämä ei vastaa normaalia vakuutusmaksua.

Normaalin vakuutusmaksun selvittämiseksi A on pyytänyt nimenomaisesti kyseistä moottoripyörää koskevat liikennevakuutustarjoukset neljästä vakuutusyhtiöstä. Saatujen vakuutustarjousten bonukseton keskiarvo on 756,14 euroa / vuosi. Moottoripyörän normaali liikennevakuutusmaksu olisi näin ollen ilman bonuksia keskimäärin 63,01 euroa kuukaudessa. Vakuutusmaksun tulee myös tässä laiminlyöntitilanteessa perustua tähän normaaliin vakuutusmaksuun.

Valtiokonttori on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa väittänyt vastaavanlaisen moottoripyörän vuosittaisen vakuutusmaksun olevan korkeimmillaan jopa 7 000 euroa. Väitettä ei kuitenkaan ole tarkemmin yksilöity eikä myöskään annettu mitään tietoja tällaisesta vakuutuksesta, vakuutusehdoista tai vakuutusyhtiöstä. Näin ollen on katsottava, ettei väitteelle 7 000 euron vakuutusmaksusta tällaiselle moottoripyörälle ole esitetty mitään näyttöä tai selvitystä. Tuskin kukaan moottoripyörää edes hankkisi, jos vuotuiset vakuutusmaksut olisivat pyörän hankintahinnan suuruiset tai jopa huomattavasti sitä suuremmat.

A on hankkinut eri vakuutusyhtiöiltä tarjoukset bonuksettomista vakuutuksista kyseistä moottoripyörää koskien. Niiden on katsottava muun selvityksen puuttuessa osoittavan tällaisesta moottoripyörästä menevän vuotuisen vakuutusmaksun kohtuullisen suuruuden. Ainakin niiden perusteella saadaan laskettua keskimääräisen vakuutusmaksun suuruus. Missään tapauksessa keskimääräinen vuotuinen vakuutusmaksu ei voi olla lähelläkään nyt määrättyä 5 788,87 euroa.

Hallituksen esityksessä (HE 123/2015 vp) viitataan eri vakuutusyhtiöiden poikkeaviin maksuperusteisiin ja siihen, että lain mukaan maksun suuruuden tulisi vastata kohtuullista vakuutusmaksua. Tämä kohtuullinen maksu määräytyisi Liikennevakuutuskeskuksen oman riskitutkimuksen mukaan. Tarkoitus on, että näin määriteltynä maksu vastaisi keskimääräistä vakuutusmaksua. Tämän ei voida katsoa merkitsevän muuta kuin sitä, että maksun tulee vertautua normaaleihin, kohtuullisiin ja siis keskimääräiseen yksityisten vakuutusyhtiöiden bonuksettomaan vakuutusmaksuun. Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa maksun kohtuullisuuteen, eikä myöskään vertaillut keskenään normaalivakuutuksen hintaa ja määrättyä vakuutusmaksua vastaavaa maksua.

Kyseessä on vanha (vm. 1987) Harley-Davidson -merkkinen custom-tyyppinen moottoripyörä, jonka moottoritilavuus on 883 cm3. Moottoripyörän teho on 35 kW. Tällaisen moottoripyörän riskitaso ei ole erityisen korkea, kuten Liikennevakuutuskeskuksen oma moottoripyörätutkimus osoittaa. Lisäksi Valtiokonttorin hallinto-oikeudelle toimittamien selvitysten mukaan A:n moottoripyörä on asetettu laskelmissa luokkaan kaikki yli 655 kuutioiset moottoripyörät. Kuten liikennevahinkolautakunnan tutkimuskin osoittaa, A:n moottoripyörä kuuluu matalariskiseen luokkaan, joten sitä ei ole perusteltua asettaa ainoastaan luokkaan kaikki yli 655 kuutioiset moottoripyörät. Suuri osa moottoripyöristä on A:n moottoripyörää huomattavasti tehokkaampia. Lisäksi käyttötarkoitus ja moottoripyörätyyppi vaihtelevat ja suuri osa moottoripyöristä on myös tällä perusteella A:n pyörää korkeammalla riskitasolla.

Moottoripyörävakuutuksiin lasketaan usein niin sanottu kausialennus, koska moottoripyörillä ei käytännössä ajeta talvikauden aikana. Vastaava kausialennus tulisi huomioida samalla perusteella myös Liikennevakuutuskeskuksen laskelmissa. Mikäli moottoripyörien osalta talvikauden hyvin pientä ajomäärää tai sitä, ettei pääosalla moottoripyöristä ajeta talvikaudella lainkaan, ei huomioitaisi Liikennevakuutuskeskuksen laskelmissa, johtaisivat ne väistämättä ylisuuriin vakuutusmaksuihin. Valituksen liitteenä toimitetut vakuutustarjoukset ovat vuosittaisia koko ajan voimassa olevia vakuutuksia ja näin ollen ne kuvaavat hyvin kohtuullista, normaalia ja keskimääräistä moottoripyörästä tulevaa kokoaikaista vakuutusmaksua.

Monet vakuutusyhtiöt toki käyttävät vuodenaikahinnoittelussaan periaatetta, että vakuutusmaksu olisi alhaisempi tai sitä ei olisi lainkaan marraskuusta maaliskuuhun eli viiden talvikuukauden ajalta. Jos kysymyksessä olevan moottoripyörän keskimääräinen vakuutusmaksu kausialennuksineen olisi 756,14 euroa vuodessa ja sen katsottaisiin kohdistuvan ainoastaan seitsemälle kuukaudelle vuodessa, olisi vakuutusmaksu enimmilläänkin siis 108,02 euroa kuukaudessa. Näin ollen vuosittainen vakuutusmaksu, jossa ei lainkaan huomioitaisi sitä, ettei moottoripyörää käytännössä voi talvella käyttää, olisi 1 296,24 euroa. Tämä nostaisi kohtuullisen vakuutusmaksun laiminlyöntiajalta eli 16 kuukaudelta 1 728,32 euroon.

Valtiokonttorin määräämä seuraamus on kohtuuton. Kohtuullisuus tuleekin arvioida itsenäisenä valitusperusteena. Kohtuullisuuden arviointiin liittyy osaltaan myös vertailu määrätyn maksun ja normaaleiden vakuutusmaksujen välillä. Lisäksi voidaan todeta, että moottoripyörää on käytetty hyvin vähän, eikä se ole ollut osallisena kolareissa tai liikennevahingoissa. Moottoripyörä on lisäksi ollut pitkiä jaksoja poissa liikennekäytöstä ja kokonaan käyttämättä talviajan. Moottoripyörää on käytetty liikenteessä vain touko - syyskuussa 2018 eli enintäänkin noin viiden kuukauden ajan.

Liikennevakuutuskeskus on todennut hallinto-oikeudelle antamassaan selvityksessä, ettei vakuuttamatta jättäminen saisi milloinkaan olla taloudellisesti kannattavampaa kuin vakuuttaminen. Tämä sinänsä tietysti oikea tavoite tulee kuitenkin turvattua laiminlyöntimaksulla. Eli A hyväksyy sen, että hän maksaa laiminlyöntimaksun kautta kaksinkertaisen määrän verrattuna keskimääräiseen vuotuiseen vakuutusmaksuun. Ennen kaikkea asiassa on kysymys siitä, että tässä tapauksessa määritelty vuotuinen vakuutusmaksu (noin 5 900 euroa) on lähes kahdeksankertainen suhteessa keskimääräiseen vakuutusmaksuun, ja edullisimpiin markkinoilla oleviin bonuksettomiin liikennevakuutuksiin verrattuna jopa yli kymmenkertainen.

Valtiokonttori

on antanut lausunnon, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Vaikka liikennevakuutuslain esitöissä todetaan vakuutusmaksua vastaavasta maksusta, että se vastaisi "mahdollisimman hyvin keskimääräistä vakuutusmaksua", säädetään liikennevakuutuslain 20 §:n 2 momentissa kuitenkin, että maksuperusteet on laadittava siten, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien, odotettavissa olevien kustannusten pääoma-arvoon. Vakuutusmaksun määräämisessä on otettava huomioon vahinkoa kärsineiden ja vakuutettujen etujen turvaavuus ja liikennevahinkoriski. Vakuutusmaksua vastaavan maksun tulee ennen kaikkea olla sen suuruinen, että sillä pystytään kattamaan vakuuttamattomien ajoneuvojen (tässä tapauksessa moottoripyörien) aiheuttamien liikennevahinkojen korvaustoiminta. Lainkohtaa tulee soveltaa sanamuotonsa mukaisesti. Vain silloin, jos lain sanamuoto jättää tilaa tulkinnalle, voidaan lain tulkinnalle saada johtoa esimerkiksi lain esitöistä.

Liikennevakuutuslain 27 §:n tarkoittama vakuutusmaksua vastaava maksu vastaa kohtuulliseksi katsottavaa vakuutusmaksua, mikä ei tarkoita, että maksun pitäisi vastata vakuutusyhtiön hinnoittelua. Vakuutusmaksua vastaavan maksun ei ole tarkoitus vastata yksittäisen yhtiön hinnoittelua euromäärältään vaan määräytymisperusteiltaan. Vakuutusmaksun määräytymisperusteista säädetään liikennevakuutuslain 20 §:ssä. Jo se, että vahinkohistoriaa (bonuksia) koskevaa 3 momenttia ei sovelleta vakuutusmaksua vastaavaan maksuun, osoittaa muutoksenhakijan näkemyksen virheelliseksi. Samoin kuin vakuutusyhtiöt hinnoittelevat liikennevakuutusmaksunsa siten, että niillä pystytään kattamaan kyseisen yhtiön asiakkaiden (vakuutettujen ajoneuvojen) aiheuttamien liikennevahinkojen korvaustoiminta, määritellään vakuutusmaksua vastaava maksu siten, että sillä katetaan vakuuttamattomien ajoneuvojen aiheuttamien liikennevahinkojen korvaustoiminta.

Liikennevakuutuslaki lähtee siitä, että jokaisella vakuutusyhtiöllä on oma maksuperusteensa ja sen mukaan määräytyvät vakuutusmaksut. Liikennevakuutuslain 27 §:ää koskevissa hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan seuraavaa: "Koska vakuutusyhtiöillä on oman maksuperusteensa mukaan määräytyvät erisuuruiset vakuutusmaksut, maksun suuruus vastaisi kohtuulliseksi katsottavaa vakuutusmaksua laiminlyöntiajalta. Kohtuullinen maksu määräytyisi Liikennevakuutuskeskuksen oman maksuperusteen mukaisesti. Maksuperuste perustuisi Liikennevakuutuskeskuksen tekemään riskimaksututkimukseen, jolloin maksu vastaisi mahdollisimman hyvin keskimääräistä vakuutusmaksua". Niin Liikennevakuutuskeskuksella kuin jokaisella vakuutusyhtiöllä on siten omat ja erisuuruiset maksuperusteensa.

Tästä ei voida päätellä, että liikennevakuutuslain 27 §:ssä tarkoitetun vakuutusmaksua vastaavan maksun pitäisi olla sama kuin yksittäisen vakuutusyhtiön tarjoama hinta. Muutoksenhakijan saamissa vakuutustarjouksissakin eri vakuutusyhtiöiden hinta samalle ajoneuvolle vaihtelee 481,12 eurosta 974,40 euroon. Tämän selittää se, että eri vakuutusyhtiöillä on erilaiset riskimaksut ja vakuutusmaksut on liikennevakuutuslain perusteella määriteltävä siten, että ne kattavat odotettavissa olevien korvauskustannusten pääoma-arvon. Vakuutusyhtiöt eivät voi määrittää vakuutusmaksua alhaisemmaksi kuin mitä korvauskustannusten pääoma-arvon kattaminen vaatii. Sama vaatimus koskee Liikennevakuutuskeskusta.

Kuten muutoksenhakija itsekin myöntää, muutoksenhakijan esittämät tarjoukset ovat kausikäytön huomioivia ja käytännössä sisältävät vain osan täydestä vuosihinnasta. Vakuutusyhtiöiden internetsivuilla voi laskettaa liikennevakuutustarjouksen syöttämällä ajoneuvon rekisteritunnuksen, henkilötunnuksen, postinumeron ja muita valinnaisia tietoja. Valtiokonttorin tekemissä esimerkkihauissa nyt käsittelyssä olevalle ajoneuvolle saatiin vakuutustarjouksia, joiden bonukseton hinta oli noin 1 650 - 2 173 euroa, joten muutoksenhakijan ilmoittamissa vakuutustarjouksissa lienee huomioitu vakuutuksenottajaan liittyviä hinnoittelutekijöitä, kuten vakuutuksenottajan ikä, sekä vakuutusyhtiöiden yleisesti käyttämä vuodenaikahinnoittelu, joka ei sisälly Liikennevakuutuskeskuksen maksujen määräytymisperusteisiin.

A

on antanut vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asian ratkaisemisessa olennaisia ovat vakuutustarjoukset, joiden perusteella normaalia vakuutusmaksua ja myös Liikennevakuutuskeskuksen määräämän maksun kohtuullisuutta tulee arvioida. A:n pyytämissä tarjouksissa, jotka on toimitettu kirjallisiksi todisteiksi, on kyse koko vuoden voimassa olevista vakuutuksista. Näin ollen väite, että vakuutukset olisivat vain osan vuodesta voimassa tai sisältäisivät vain osan vuosihinnasta, ei pidä paikkaansa.

Vakuutukset ovat bonuksettomia tai niistä on laskettavissa bonukseton hinta, joten vahinkohistoriaa ei ole niissä huomioitu. Lisäksi A:n pyytämät tarjoukset liittyvät juuri kyseiseen moottoripyörään ja ne ovat myös rekisterinumerolla yksilöity. Valtionkonttorin lausunnon liitteenä olevasta vakuutustarjouksesta ei käy ilmi vakuutuskausi, eikä edes vakuutettu kohde. Näin ollen sitä ei voida käyttää näyttönä. Lisäksi maksutavaksi on valittu kuukausittainen maksu (maksu 12 erässä), joka varmasti myös nostaa hintaa. Mikäli tämä tarjous on vuosivakuutus ja se kohdistuu A:lla olleen moottoripyörän kaltaiseen pyörään, sekin kuitenkin osoittaa, että Valtiokonttorin määrittelemä vuotuinen 5 788,87 euron vakuutusmaksu ei ole missään tapauksessa kohtuullinen.

Liikennevakuutuslain 27 §:n lainvalmistelutöissä viitataan siihen, että koska vakuutusyhtiöiden hinnat vaihtelevat, tulisi vakuutusmaksua vastaavan maksun olla kohtuullinen. Kohtuullinen maksu määräytyisi Liikennevakuutuskeskuksen oman riskimaksututkimuksen perusteella määräytyvän maksuperusteen mukaisesti, jolloin maksu vastaisi mahdollisimman hyvin keskimääräistä vakuutusmaksua. Tällä on nimenomaisesti tarkoitettu vertailua yksityisten vakuutusyhtiöiden käyttämiin maksuihin. Mihinkään muuhun keskimääräiseen maksuun ei hallituksen esityksessä voida viitata.

A on ilmoittanut korvattavaksi vaadittavien oikeudenkäyntikulujensa määräksi yhteensä 2 874 euroa arvonlisäveroineen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan ja tutkii asian.

1. Hallinto-oikeuden ja Valtiokonttorin päätökset kumotaan ja asia palautetaan Valtiokonttorille uudelleen käsiteltäväksi.

2. Valtiokonttori velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa A:n vaatimalla 2 874 eurolla.

Perustelut

1. Pääasiaa koskeva ratkaisu

Sovellettavat säännökset ja niiden esitöitä

Liikennevakuutuslain 6 §:n l momentin mukaan ajoneuvon omistaja ja haltija ovat velvollisia vakuuttamaan ajoneuvon sen omistus- tai hallintaoikeuden siirtymispäivästä lukien.

Lain 20 §:n 1 momentin mukaan vakuutusyhtiöllä on oltava vakuutusmaksujen laskuperusteet (maksuperusteet), joista ilmenee, miten vakuutusmaksut määrätään. Maksuperusteita on sovellettava yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiin. Saman pykälän 2 momentin mukaan maksuperusteet on laadittava siten, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien, odotettavissa olevien kustannusten pääoma-arvoon. Vakuutusmaksun määräämisessä on otettava huomioon vahinkoa kärsineiden ja vakuutettujen etujen turvaavuus ja liikennevahinkoriski.

Lain 27 §:n 1 momentin mukaan se, joka on laiminlyönyt 6 §:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa, on velvollinen maksamaan maksun, joka vastaa kohtuulliseksi katsottavaa vakuutusmaksua siltä ajalta, jota laiminlyönti koskee, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin kulumassa olevalta ja viideltä viimeksi kuluneelta kalenterivuodelta. Saman pykälän 2 momentin mukaan muun ohella 20 §:n 1 ja 2 momentissa vakuutusmaksusta säädettyä sovelletaan myös tässä pykälässä tarkoitettuun maksuun.

Lain 28 §:n 1 momentin mukaan se, joka on laiminlyönyt 6 §:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa, on velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksun, joka on enintään kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Laiminlyöntimaksun korotuskerrointa määrättäessä otetaan huomioon laiminlyöntiajan pituus, laiminlyönnin tahallisuus ja toistuvuus sekä se, onko ajoneuvoa käytetty liikenteessä. Saman pykälän 2 momentin mukaan vakuuttamisvelvollisuutta ei katsota laiminlyödyksi sinä aikana, kun ajoneuvon edellisen omistajan vakuutus on voimassa 18 §:n perusteella.

Lain 29 §:n 1 momentin mukaan, jos Liikennevakuutuskeskus katsoo, että ajoneuvon omistaja tai haltija on laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa, sen on tehtävä esitys Valtiokonttorille vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun määräämisestä. Saman pykälän 2 momentin mukaan laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä vain erityisestä syystä.

Hallituksen esityksen mukaan lakiehdotuksen 20 §:n 2 momentissa säädettäisiin kohtuullisuusperiaatteesta. Ehdotettavan säännöksen mukaan maksuperusteet on laadittava siten, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien, odotettavissa olevien kustannusten pääoma-arvoon. Liikennevakuutuksen pakollisuudesta seuraa toisaalta se, että vakuutuksenottajan maksaman vakuutusmaksun täytyy olla kohtuullisessa suhteessa riskiin sekä toisaalta se, että esimerkiksi liikennevahinkoriskiltään erilaisten vakuutuksenottajaryhmien vakuutuksia ei saa systemaattisesti ali- tai ylihinnoitella. Voimassa olevaa säännöstä on täydennetty käsitteellä ”odotettavissa olevien kustannusten pääoma-arvo”. Tällöin vakuutusmatemaattisin perustein määrättävien odotettujen kustannusten ohella korostuu myös pitkäaikaisista vastuista johtuvan rahastointitarpeen ja sitä kautta sijoitustoiminnan tuotto-odotuksen huomioon ottaminen.

Lakiehdotuksen 20 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös turvaavuusperiaatteesta. Ehdotuksen mukaan vakuutusmaksun määräämisessä on otettava huomioon vahinkoa kärsineiden ja vakuutettujen etujen turvaaminen. Tämä turvaavuusperiaate on tärkeä vakuutuksen pakollisuuden sekä vakuutusyhtiöiden keskinäisen yhteisvastuun näkökulmasta.

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

A:n omistamalla moottoripyörällä ei ole ollut voimassa olevaa liikennevakuutusta ajalla 18.7.2017 - 9.11.2018, minkä vuoksi Valtiokonttori on Liikennevakuutuskeskuksen esityksestä määrännyt A:lle maksettavaksi mainitulta ajalta vakuutusmaksua vastaavan maksun 7 748,08 euroa ja laiminlyöntimaksun 7 748,08 euroa.

Asiassa on ratkaistavana, onko Valtiokonttorin määräämää liikennevakuutusmaksua vastaavaa maksua pidettävä liikennevakuutuslain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kohtuulliseksi katsottavaa vakuutusmaksua vastaavana maksuna.

Liikennevakuutuslain 27 §:ää koskevien esitöiden (HE 123/2015 vp) mukaan lainkohdan nojalla vakuuttamattomasta ajoneuvosta määrättävä kohtuullinen vakuutusmaksu määräytyy Liikennevakuutuskeskuksen oman maksuperusteen mukaisesti. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan maksuperuste perustuu Liikennevakuutuskeskuksen tekemään riskimaksututkimukseen, jolloin maksu vastaa mahdollisimman hyvin keskimääristä vakuutusmaksua. Lain 27 §:n 2 momentin mukaan liikennevakuutusmaksua vastaavaan maksuun sovelletaan sitä, mitä lain 20 §:n 1 ja 2 momentissa on vakuutusmaksusta säädetty. Lain 20 §:n 2 momentin mukaan maksuperusteet on laadittava siten, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien, odotettavissa olevien kustannusten pääoma-arvoon. Lisäksi huomioon on otettava maksujen turvaavuus sekä liikennevahinkoriski.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan liikennevahinkoriskiä kuvaavia tekijöitä ovat esimerkiksi ajoneuvoon liittyvät tekijät, kuten ajoneuvoluokka, ajoneuvon käyttötarkoitus sekä ajoneuvon käyttöön ja käyttäjään liittyvät tekijät kuten ajosuoritteen määrä, vakuutuksenottajan ikä ja ajokokemus.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että nämä samat tekijät tulisi ottaa huomioon Valtiokonttorin määräämässä liikennevakuutusmaksua vastaavissa maksuissa, jotta nämä maksut vastaisivat mahdollisimman hyvin liikennevakuutusyhtiöiden perimiä keskimääräisiä vakuutusmaksuja, mitä on pidettävä säännösten tarkoituksena.

A:n esittämän mukaan neljästä eri vakuutusyhtiöstä saatujen kysymyksessä olevaa moottoripyörää koskevien liikennevakuutustarjousten bonukseton keskiarvo oli 756,14 euroa/vuosi. Valtiokonttorin esittämän mukaan vakuutusyhtiöiden internetsivuilla tehdyissä esimerkkihauissa kysymyksessä olevalle ajoneuvolle saatiin vakuutustarjouksia, joiden bonukseton hinta oli noin 1 650 - 2 173 euroa.

Valtiokonttori on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, etteivät Liikennevakuutuskeskuksen käyttämät tariffitekijät täysin vastaa liikennevakuutusyhtiöiden yksilöllisempiä ajoneuvotariffeja ja että esimerkiksi moottoripyöriä koskevissa Liikennevakuutuskeskuksen maksuperusteissa huomioidaan ainoastaan ajoneuvon pääasiallinen käyttöalue ja moottoripyörien osalta moottorin iskutilavuus siten, että kaikki sylinteritilavuudeltaan 655 cm3 ylittävät moottoripyörät kuuluvat samaan riskiluokkaan. Liikennevakuutuskeskuksen maksuperusteet eivät näin ollen lähtökohdiltaan ole vastanneet liikennevahinkoriskin osalta niitä maksuperusteita, joita liikennevakuutusyhtiöiden on vakuutusmaksuja määrätessään sovellettava, eivätkä nämä Liikennevakuutuskeskuksen käyttämät maksuperusteet ole siten omiaan johtamaan maksuun, joka suuruudeltaan vastaisi liikennevakuutusyhtiöiden käyttämää keskimääräistä vakuutusmaksua.

Liikennevakuutusmaksua vastaavan maksun maksuperusteet on laadittava siten, että ne ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien, odotettavissa olevien kustannusten pääoma-arvoon. Vakuutusmaksua vastaavat maksut määritellään siten, että niillä katetaan vakuuttamattomien ajoneuvojen aiheuttamien liikennevahinkojen korvaustoiminta. Kun kuitenkin otetaan huomioon Valtiokonttorin määräämän maksun huomattava ero sekä A:n että Valtiokonttorin esittämiin selvityksiin liikennevakuutusyhtiöiden vastaavasta vakuutuksesta perimiin vakuutusmaksuihin, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei Valtiokonttori ole osoittanut päätöksessään tai hallinto-oikeudelle tai korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamissaan lausunnoissa, että A:lle määrätty maksu vastaisi kohtuulliseksi katsottua vakuutusmaksua laiminlyöntiajalta.

Edellä esitetyillä perusteilla Valtiokonttorin ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava ja asia palautettava Valtiokonttorille uudelleen käsiteltäväksi. Valtiokonttorin tulee asiaa uudelleen käsitellessään ottaa huomioon A:lle määrättävän liikennevakuutusmaksua vastaavan maksun maksuperusteiden vastaavuus liikennevakuutuslain perustelujen mukaan liikennevakuutusyhtiöiltä edellytettyihin maksuperusteisiin sekä liikennevakuutusmaksua vastaavan maksun kohtuullisuus suhteessa vakuutuksista aiheutuvien odotettavissa olevien kustannusten pääoma-arvoon.

2. Oikeudenkäyntikulut

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi Valtiokonttori on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Marita Eeva.

---

[SV]

En av A ägd motorcykel hade inte haft en giltig trafikförsäkring under tiden 18.7.2017 - 9.11.2018, varför Statskontoret på framställning av Trafikförsäkringscentralen för nämnda tid för A hade bestämt en avgift som motsvarar trafikförsäkringspremien om 7.748,08 euro och en försummelseavgift om 7.748,08 euro, sammanlagt 15 496,16 euro.

Frågan gällde om den av Statskontoret bestämda avgiften som motsvarar försäkringspremien till sitt belopp var en avgift som motsvarar en skälig försäkringspremie enligt 27 § 1 mom. i trafikförsäkringslagen. Den av Statskontoret bestämda avgiften grundade sig på årliga avgifter om 5 788,87 euro för år 2017 och 5 881,49 euro för år 2018. Medeltalet för de erbjudanden på bonusfria försäkringspremier som A erhållit av olika försäkringsbolag var 756,14 euro.

Enligt 27 § 2 mom. i trafikförsäkringslagen tillämpas på bestämmandet av den avgift som motsvarar trafikförsäkringspremien vad som bland annat föreskrivs i 20 § 2 mom. om premiegrunderna för en av ett försäkringsbolag bestämd försäkringspremie. Premiegrunderna för den av Statskontoret bestämda avgiften som motsvarar trafikförsäkringspremien beaktade endast motorcykelns användningsområde och cylindervolym men inte de i förarbetena till 20 § 2 mom. i lagen uppräknade enskilda grunderna som hänför sig till fordonets ägare och fordonets användning och motsvarande inte till sina utgångspunkter vad gällde trafikskaderisken premiegrunderna för de försäkringspremier som trafikförsäkringsbolagen uppbär och var sålunda inte ägnade att leda till en avgift som motsvarar en genomsnittlig försäkringspremie på det sätt som avses i bestämmelsens förarbeten.

Premiegrunderna för den avgift som motsvarar trafikförsäkringsavgiften ska upprättas så att de står i rimlig proportion till kapitalvärdet på de kostnader som försäkringarna förväntas föranleda. Med beaktande av den märkbara skillnaden mellan den avgift som Statskontoret bestämt och både de av A framförda och av Statskontoret skaffade utredningarna om de avgifter trafikförsäkringsbolagen tar ut för motsvarande försäkringar, ansågs inte Statskontoret ha visat att den för A bestämda avgiften motsvarar en skälig försäkringspremie för den tid som försummelsen gällde.

Statskontorets och förvaltningsdomstolens beslut upphävdes och ärendet återförsändes till Statskontoret för ny behandling. Statskontoret ska i sin nya behandling beakta att premiegrunderna för den avgift som motsvarar försäkringspremien som bestäms för A motsvarar de premiegrunder som krävs av trafikförsäkringsbolag enligt trafikförsäkringslagen och att avgiften motsvarar en skälig trafikförsäkringspremie.

Trafikförsäkringslagen 6 § 1 mom., 20 § 1 mom. och 2 mom., 27 § 1 mom. och 2 mom., 28 § 1 mom. och 2 mom. samt 29 § 1 mom. och 2 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen och Joni Heliskoski. Föredragande Marita Eeva.