Supreme Administrative Court allows gun license application when applicant lacks proof of necessity for new weapons despite existing ones.

Poliisilaitos ei ollut myöntänyt A:lle hänen metsästysperusteella hakemiaan hankkimis- ja hallussapitolupia haulikkoon ja yhdistelmäaseeseen. Poliisilaitos oli katsonut, että A:n olemassa olevat aseet mahdollistivat metsästysharrastuksen täysipainoisen harrastamisen eikä A ollut osoittanut erityisiä perusteluita uusille vastaavan kaltaisille aseille.

Kun otettiin huomioon, että hankkimis- ja hallussapitolupia oli haettu ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseen hyväksyttävään käyttötarkoitukseen aseille, joiden ei ollut edes väitetty olevan soveltumattomia sanottuun käyttötarkoitukseen tai mahdollisesti tulevan väärinkäytetyiksi, korkein hallinto-oikeus katsoi, että poliisilaitos ei ollut voinut mainitsemillaan perusteilla jättää myöntämättä kyseisiä hankkimis- ja hallussapitolupia.

Ampuma-aselaki 18 § 1 momentti 1 kohta, 18 § 2 momentti ja 43 § 1 momentti 1 kohta

Hallintolaki 6 §

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 21.04.2020 nro 20/0374/1

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Suomen poliisilaitos

on päätöksillään 16.8.2019 hylännyt A:n metsästysperusteella hakemat kertatulitoimisen kaliiperiltaan 12 - 16 haulikon ja kertatulitoimisen kaliiperiltaan 12 - 16 / 6,5 - 9.3 mm yhdistelmäaseen hankkimis- ja hallussapitolupahakemukset. Lisäksi poliisilaitos on hylännyt hakemuksen, koskien edellä mainittua yhdistelmäasetta, ennakkosuostumuksesta ampuma-aseen siirrosta Suomeen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan ampuma-aselain 18 §:n 1 momentin 1 kohdan, 18 §:n 2 momentin ja 43 §:n 1 momentin 1 kohdan säännökset ja hallituksen esityksessä HE 183/1997 vp lausuttua sekä asiassa saadun selvityksen todennut asian arviona ja johtopäätöksinä seuraavaa:

Aseluvan antaminen riippuu aina viranomaisen harkinnasta eikä kenelläkään ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Edellä selostettujen ampuma-aselain esitöiden mukaan lupahakemusta ei lähtökohtaisesti tulisi hylätä sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo useita ampuma-aseita hallussaan. Sillä seikalla, onko hakijalla jo entuudestaan vastaavaan tarkoitukseen soveltuva ase, voisi kylläkin olla merkitystä lupaharkinnassa.

Valittajalla on jo entuudestaan useita pienriistan ja pienten hirvieläinten metsästykseen soveltuvia aseita. Hakemusten kohteena olevia haulikkoa ja yhdistelmäasetta ei siten ole pidettävä välttämättömänä valittajan metsästysharrastuksen kannalta. Valittajan valituskirjelmässä esittämä selvitys hakemuksen kohteena olevan haulikon painosta tai hakemuksen kohteena olevan yhdistelmäaseen osalta metsästyslain muutoksen aiheuttamasta mahdollisuudesta oman dreeverin käyttöön eivät ole riittäviä selvityksiä kyseisten aseiden välttämättömyydestä metsästyksessä.

Poliisilaitos on voinut sille lain mukaan kuuluvan harkintavallan perusteella hylätä aselupahakemukset ja hakemuksen ennakkosuostumuksen myöntämisestä yhdistelmäaseen maahantuonnista Saksasta Suomeen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Toni Sarivirta, Marjo Wenho ja Minna Iivanainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

A:n on tarkoitus metsästää drillingillä kaikkea riistaa, pääasiassa villisikaa ja pieniä hirvieläimiä kyttäys- ja ajojahdissa. Metsästysasetuksen muutos mahdollistaa dreeverin käytön pienten hirvieläinten metsästyksessä. Tämä mahdollisuus on ollut syynä drillinkiä koskevan hakemuksen tekemiselle, koska kolmipiippuinen yhdistelmäase on tähän tarkoitukseen erittäin käyttökelpoinen sen mahdollistaessa kaksi piippua täytteisille ja yhden piipun luodille. A ei tällä hetkellä omista kolmipiippuista yhdistelmäasetta. Kolmipiippuinen on monikäyttöisempi kuin hänellä olevat kaksi haulikkorihlaa. Lisäksi tarkoituksena on hankkia kevyt päällekkäispiippuinen 12 kaliiperinen haulikko, jota käytetään talvijahdeissa. Metsästyspäivien aikana saatetaan hiihtää 15 - 20 kilometriä, jolloin varusteiden painolla on merkitystä. A ei tällä hetkellä omista vastaavanlaista ampuma-asetta.

Molempien aseiden hankkimiseen on metsästyksen luonteeseen liittyvät perusteet, eikä A:lla ole kyseisiin metsästysmuotoihin soveltuvaa asetta. Päätöksessä viitattu ampuma-aselain 43 § ei määritä mitään ylärajaa, jonka jälkeen lupaa ei enää voitaisi myöntää. A on hakemuksessaan osoittanut hyväksyttävän perusteen lupien hankkimiselle, jolloin ne tulisi myöntää.

Itä-Suomen poliisilaitos

on antanut lausunnon, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

A:lla on jo entuudestaan useita hakemuksen tarkoittamaan pienriistan ja pienten hirvieläinten metsästykseen soveltuvia aseita, minkä vuoksi hakemusten kohteena olevaa haulikkoa ja yhdistelmäasetta ei ole pidettävä välttämättöminä A:n metsästysharrastuksen kannalta.

Poliisihallitus

on antanut lausunnon, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

A:lla on ollut hyväksytty hankkimisperuste, mutta hänellä on ennestään aiottuun käyttötarkoitukseen eli metsästykseen soveltuvia aseita. A ei ole tuonut esille seikkoja, joiden perusteella hankkimisluvat olisivat välttämättömiä.

A

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

A:n valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen poliisilaitoksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan Itä-Suomen poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Asiassa merkityksellisiä säännöksiä esitöineen

Ampuma-aselain

18 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jollei tässä laissa toisin säädetä, luvanvaraista on ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirto ja tuonti Suomeen, siirto ja vienti Suomesta, kauttakuljetus sekä välittäjänä toimiminen kaupallisessa tarkoituksessa, kauppa, kaupallinen säilyttäminen, hankkiminen, hallussapito, vaihto, vuokraus- ja valmistaminen.

Saman pykälän 2 momentin (724/2019) mukaan lupa 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan voidaan antaa, jos luvan antamiselle on hyväksyttävä peruste eikä ole syytä epäillä, että lupaa tai sen nojalla hankittuja tai hallussapidettyjä esineitä käytetään väärin.

Ampuma-aselain 43 §:n (724/2019) 1 momentin 1 kohdan mukaan aselupa voidaan antaa metsästyslainsäädännön mukaan sallittuun eläinten ampumiseen.

Ampuma-aselain 44 §:n (724/2019) mukaan aselupa voidaan antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Jos hakijan ilmoittama käyttötarkoitus on metsästyslainsäädännön mukaan sallittu eläinten ampuminen, ampuma-aseen soveltuvuutta arvioitaessa noudatetaan lisäksi metsästyslakia (615/1993). Metsästyslainsäädännön mukaan sallittua eläinten ampumista varten aselupaa ei voida antaa tämän lain 6 §:n 2 momentin 4 - 7 kohdassa tarkoitettua ampuma-asetta varten lukuun ottamatta kertatulitoimista pienoispistoolia ja pienoisrevolveria.

Hallintolain

6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi ja eräiden muiden lakien muuttamiseksi (HE 183/1997 vp)

on ampuma-aselain 43 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella seuraavaa:

Laissa olisi tyhjentävästi lueteltu ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Lupaviranomainen voisi lakiehdotuksen mukaan antaa luvan ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen, jos käyttötarkoitus olisi ehdotetun pykälän mukaan hyväksyttävä ja hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat 44 §:n mukaiset edellytykset sekä hankkimisluvan saajaa koskevat 45 §:n mukaiset edellytykset täyttyisivät. Perusedellytyksenä kaikille ehdotetun lain mukaisille luville olisi lain 18 §:n 2 momentin mukaan se, ettei ole syytä epäillä lupaa tai sen nojalla hankittua tai hallussapidettyä esinettä käytettävän väärin.

Luvan hakijan olisi selvitettävä, että hänellä on momentissa tarkoitettu hyväksyttävä syy ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen. Hänellä olisi lisäksi oltava myös käytännössä mahdollisuus käyttää asetta ilmoittamaansa tarkoitukseen. Luvan antaminen riippuisi viranomaisen harkinnasta. Suomessa vakiintuneen periaatteen mukaan kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Tämä viranomaisen suorittama tarkoituksenmukaisuusharkinta olisi ilmaistu momentissa sanoilla "voidaan antaa".

Momentin 1 kohdan mukaan hyväksyttävänä käyttötarkoituksena pidettäisiin aseen käyttämistä metsästyslainsäädännön mukaan sallittuun eläinten ampumiseen.

(---)

Lupahakemusta ei lähtökohtaisesti tulisi hylätä sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo useita ampuma-aseita hallussaan. Sillä seikalla, onko hakijalla jo entuudestaan vastaavaan tarkoitukseen soveltuva ase, voisi kylläkin olla merkitystä lupaharkinnassa. Monissa kilpa-ammunnan ja muissa harrastusammunnan lajeissa on kuitenkin tarpeellista hankkia useita toisiaan vastaaviakin ampuma-aseita. Näin ollen lupaviranomaisen ei lähtökohtaisesti tulisi hylätä hakemusta sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo entuudestaan hakemuksen kohteena olevaa asetta vastaava ampuma-ase. Jos ampuma-aseita on paljon, niiden säilyttämiselle voitaisiin kuitenkin asettaa tavanomaista korkeammat turvallisuusvaatimukset lakiehdotuksen 107 §:n 1 momentin nojalla.

Ampuma-aselain 44 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ampuma-aseiden käyttöön liittyvä turvallisuus edellyttää, että hankkimislupa annetaan vain sellaiseen ampuma-aseeseen tai aseen osaan, joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan hyväksyttävään käyttötarkoitukseen.

Asiassa saatu selvitys

A on Itä-Suomen poliisilaitokselle 20.6.2019 saapuneella hakemuksella hakenut metsästysperusteella hankkimis- ja hallussapitolupaa 12 - 16 kaliiperin kertatulitoimiselle haulikolle ja 12 - 16 / 6,5 - 9.3 mm kaliiperin kertatulitoimiselle yhdistelmäaseelle (drillinki) sekä ennakkosuostumusta ampuma-aseen siirrosta Saksasta Suomeen.

A on poliisilaitokselle antamassaan lisäselvityksessä esittänyt muun ohella, että hän metsästää vesilintuja, kyyhkyjä, metsäkanalintuja, pienpetoja, jäniseläimiä, hirvieläimiä, villisikaa ja karhuja. Hän metsästää pääsääntöisesti Suomessa, mutta pienriistaa myös Ruotsissa. Lisäselvityksen mukaan eri metsästysmuodoissa käytetään erilaisia aseita. Drillingillä on tarkoitus metsästää riistaa, pääasiassa villisikaa ja pienhirvieläimiä kyttäys- ja ajojahdissa. Haulikolla on tarkoitus metsästää pienriistaa.

Poliisilaitos ei ole myöntänyt A:lle hankkimis- ja hallussapitolupia. Päätöksen mukaan A:n jo olemassa olevat aseet mahdollistavat metsästysharrastuksen täysipainoisen harrastamisen. Lisäksi päätöksessä on katsottu, että A ei ole osoittanut erityisiä perusteluita uusille vastaavan kaltaisille aseille, joiden kaliiperit ja toimintatavat sisältyvät jo olemassa oleviin aseisiin.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on ratkaistavana, onko poliisilaitos voinut mainitsemillaan perusteilla jättää A:lle myöntämättä hänen hakemansa hankkimis- ja hallussapitoluvat.

Poliisilaitos ei ole myöntänyt A:lle hänen metsästysperusteella hakemiaan hankkimis- ja hallussapitolupia haulikkoon ja yhdistelmäaseeseen katsottuaan, että A:lla jo olevat aseet mahdollistavat metsästysharrastuksen täysipainoisen harrastamisen, eikä hän ole osoittanut erityisiä perusteluita uusille vastaavan kaltaisille aseille.

Ampuma-aselain 18 §:n 1 ja 2 momentista seuraa, että lupa ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon voidaan antaa, jos luvan antamiselle on hyväksyttävä peruste eikä ole syytä epäillä, että lupaa tai sen nojalla hankittuja tai hallussapidettyjä esineitä käytetään väärin. Saman lain 43 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan aselupa voidaan antaa metsästyslainsäädännön mukaan sallittuun eläinten ampumiseen.

Ampuma-aselain esitöiden mukaan ampuma-aseen hankkimista ja hallussapitoa koskevan luvan myöntäminen riippuisi viranomaisen harkinnasta. Lupa voidaan antaa vain sellaiselle ampuma-aseelle, joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Vaikka sillä seikalla, onko hakijalla jo entuudestaan vastaavaan tarkoitukseen soveltuva ase, voi esitöiden mukaan olla merkitystä lupaharkinnassa, hakemusta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tulisi hylätä sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo useita ampuma-aseita hallussaan. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ampuma-aselaista tai sen esitöistä ei ilmene, että hankittavan aseen tulisi olla hakemuksessa esitettyyn käyttötarkoitukseen nähden välttämätön.

Kun otetaan huomioon, että A on hakenut ampuma-aselupia ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseen hyväksyttävään käyttötarkoitukseen aseille, joiden ei ole edes väitetty olevan soveltumattomia sanottuun käyttötarkoitukseen tai mahdollisesti tulevan väärinkäytetyiksi, korkein hallinto-oikeus katsoo, että poliisilaitos ei ole voinut mainitsemillaan perusteilla jättää A:lle myöntämättä hänen hakemiaan hankkimis- ja hallussapitolupia.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava Itä-Suomen poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Anne Nenonen, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Anna Ahlberg.

---

[SV]

Polisinrättningen meddelade inte A tillstånd att förvärva och inneha hagelgevär och kombinationsvapen. A hade ansökt om vapentillstånd på grund av jakt. Polisinrättningen ansåg att A med de vapen hen redan har fullt ut kan utöva sin jakthobby. A hade inte heller visat på särskilda skäl för nya motsvarande vapen.

Med beaktande av att tillstånden att förvärva och inneha skjutvapen hade sökts för ett godtagbart användningssyfte enligt 43 § 1 mom. 1 punkten i skjutvapenlagen för vapen, vilka inte ens hade påståtts vara olämpliga för användningsändamålet eller eventuellt missbrukas, ansåg högsta förvaltningsdomstolen att polisinrättningen inte på de nämnda grunderna kunde låta bli meddela ifrågavarande tillstånd för innehav och förvärv.

Skjutvapenlagen 18 § 1 momentti 1 kohta, 18 § 2 momentti ja 43 § 1 momentti 1 kohta

Förvaltningslagen 6 §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Leena Äärilä, Anne Nenonen, Joni Heliskoski och Tero Leskinen. Föredragande Anna Ahlberg.