Supreme Administrative Court held that converting a house to a small children's home did not require a planning exception.

Yhtiö oli hakenut poikkeamista asemakaavasta erillispientalojen korttelialueella (AO) sijaitsevan 250 k-m2:n suuruisen omakotitalon käyttötarkoituksen muuttamiseen yksityiseksi lastensuojelulaitokseksi. Hakemuksen mukaan laitokseen olisi mahdollista sijoittaa seitsemän lasta. Omakotitalo sijaitsi jo toteutuneella pientaloalueella. Kaupunginhallitus oli hylännyt yhtiön hakemuksen katsoen, ettei poikkeamiselle ollut maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuja edellytyksiä.

Hallinto-oikeus oli yhtiön valituksesta kumonnut kaupunginhallituksen päätöksen ja hylännyt yhtiön hakemuksen tarpeettomana. Hallinto-oikeus oli katsonut, ettei kysymyksessä oleva käyttötarkoituksen muutos edellyttänyt poikkeamista asemakaavasta.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana kysymys siitä, edellyttikö yhtiön poikkeamishakemuksessa tarkoitettu hanke poikkeamista asemakaavan mukaisesta käyttötarkoituksesta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa sitä, oliko yhtiön poikkeamishakemuksessa kysymys sellaisesta käyttötarkoituksen muutoksesta, joka edellytti poikkeamista alueelle asemakaavassa osoitetusta käyttötarkoituksesta, harkinnan lähtökohtina oli otettava huomioon hakemuksessa tarkoitetun toiminnan tyypilliset vaikutukset ja se, vastasiko hakemuksen mukainen toiminta alueelle asemakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen yleistä luonnetta sekä siihen liittyviä ennakoitavissa olevia ja oikeutettuja odotuksia.

Poikkeamishakemuksen mukaiseen lastensuojelulaitokseen sijoitettavien lapsien sekä kerralla työvuorossa olevan henkilökunnan määrä oli tässä tapauksessa vähäinen. Sijoitettavien lapsien asuminen laitoksessa olisi saadun selvityksen perusteella pääosin pitkäkestoista, eikä toimintaan sisältynyt ulkopuolisille tarjottavia palveluita. Vaikka laitoksen toiminta poikkesi tavanomaisesta asumiskäytöstä sikäli, että laitoksessa oli ympärivuorokautisesti paikalla henkilökuntaa, toiminnan tarkoituksena oli kuitenkin mahdollistaa sijoitettaville lapsille mahdollisimman kodinomaiset asumisolosuhteet.

Poikkeamishakemuksessa tarkoitetun lastensuojelulaitoksen toiminnasta ei laitoksen pieni koko ja toiminnan luonteesta saatu selvitys huomioon ottaen voitu arvioida aiheutuvan naapurikiinteistöille tavanomaisesta asumiskäytöstä poikkeavaa häiriötä, olennaista liikenteen lisääntymistä tai muitakaan vaikutuksia ympäristön maankäytölle. Omakotitalon käyttö enintään seitsemän lapsen lastensuojelulaitoksena oli siten tyypillisiltä vaikutuksiltaan ja luonteeltaan siinä määrin samanlaista toimintaa kuin asemakaavassa alueelle osoitettu asumiskäyttö, ettei poikkeamishakemuksessa tarkoitettu käyttötarkoituksen muutos edellyttänyt poikkeamista asemakaavasta. Sillä, että lastensuojelulaitoksessa oli kysymys yksityisen yrityksen harjoittamasta toiminnasta, ei ollut maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tapahtuvassa harkinnassa merkitystä.

Yhtiö ei näin ollen ollut hakemansa poikkeamisluvan tarpeessa, eikä hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ollut perusteita.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 58 § ja 171 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.8.2020 20/0788/2

Asian aikaisempi käsittely

AntKar Oy

on hakenut lupaa saada poiketa asemakaavasta Hämeenlinnassa kiinteistöllä 109-21-12-5 sijaitsevan 250 kerrosneliömetrin suuruisen omakotitalon käyttötarkoituksen muuttamiseen yksityiseksi lastensuojelulaitokseksi. Kiinteistö sijaitsee asemakaavassa osoitetulla erillispientalojen (AO) korttelialueella. Hakemuksen mukaan laitokseen olisi mahdollista sijoittaa seitsemän lasta.

Hämeenlinnan kaupunginhallitus

on 8.4.2019 (§ 158) hylännyt AntKar Oy:n hakemuksen.

Kaupunginhallitus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Asia ratkaistaan poikkeamispäätöksellä, koska hanke sijaitsee asemakaavan mukaisella omakotitaloalueella ja poikkeaa asemakaavan aluevarausmerkinnästä AO. Lastensuojelulaitos luokitellaan käyttötarkoitukseltaan luokkaan lasten- ja koulukodit. Se on myös yritystoimintaa, jossa on ympärivuorokautisesti henkilökuntaa paikalla. Lisäksi poikkeamiskäsittely on tarpeen asukkaiden laajan vastustuksen vuoksi.

(---)

Sosiaalisia vaikutuksia arvioitaessa ei voida lähteä siitä, että automaattisesti huostaan otetut lapset ja nuoret aiheuttavat häiriöitä enemmän kuin alueen muut vastaavan ikäiset. Yksikkö on pieni, eikä se yksistään muuta ympäristöä turvattomaksi. Paikalla on ympärivuorokautisesti henkilökuntaa, joka huolehtii arjen sujumisesta. Toiminnan täytyy olla lähtökohtaisesti vastuullista ja sitä valvotaan kunnan ja aluehallintoviranomaisen toimesta.

Yritystoimintaan perustuvaa lastensuojelulaitosta ei voida verrata tavanomaiseen omakotiasumiseen ja tästä syystä se vaatii poikkeamisluvan käyttötarkoituksesta. Hakemuksessa ei ole esitetty erityisiä perusteluita, miksi juuri tälle omakotitontille kysymyksessä olevan laitoksen voi sijoittaa. Myönteinen poikkeamispäätös tälle hankkeelle tarkoittaisi, että jatkossa myös muille omakotitalotonteille voi sijoittaa lastensuojelulaitoksen. Yksittäisellä poikkeamisella on vähäinen vaikutus alueen muuhun maankäyttöön, mutta se tarkoittaisi koko omakotiasumisen käsitteen laajentamista koskemaan edellä mainittua tai vastaavaa toimintaa. Rajanveto omakotiasumisen ja erilaisen palvelu- tai laitosmaisen asumisen välillä hämärtyy ja voi johtaa myös merkittäviin maankäytöllisiin muutoksiin omakotialueilla.

Lastenkodin sijoittaminen on herättänyt naapurustossa voimakasta vastustusta, eikä sen sijoittamista asemakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen vastaisesti omakotialueelle nähdä tarkoituksenmukaisena. Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaiset muut vaikutukset koetaan alueella merkittäviksi.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetut poikkeamisen edellytykset eivät ole olemassa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiasta on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, AntKar Oy:n valituksesta kumonnut kaupunginhallituksen päätöksen ja hylännyt yhtiön poikkeamishakemuksen tarpeettomana.

Hallinto-oikeus on selostettuaan asiassa sovellettavat oikeusohjeet sekä otteita ympäristöministeriön asemakaavamerkintöjä ja -määräyksiä koskevasta ei sitovasta oppaasta perustellut päätöstään kaupunginhallituksen päätöksen lainmukaisuuden osalta muutoin seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Hankkeessa on kysymys erillispientalon käyttötarkoituksen muuttamisesta yksityiseksi lastensuojelulaitokseksi Hämeenlinnassa Miemalan pientaloalueella sijaitsevalla 0,134 hehtaarin suuruisella tontilla 109 21 12 5. Kyseessä oleva omakotitalo on pinta-alaltaan 250 k-m

ja sille on myönnetty rakennuslupa vuonna 2007. Tontilla on lisäksi autokatos ja sen yhteydessä 17 k-m

:n suuruinen varasto.

Alueella on voimassa 5.9.2005 hyväksytty asemakaava, jossa tontti 109 21 12 5 on osoitettu erillispientalojen korttelialueeksi (AO). Kaavan yleismääräysten mukaan tontilla on varattava leikkiin ja asukkaiden muuhun oleskeluun sopivaa yhtenäistä aluetta vähintään 20 % asuinhuoneistojen yhteenlasketusta kerrosalasta. Tontilla on varattava autopaikkoja vähintään kaksi autopaikkaa tonttia kohden.

Hakemuksen mukaan kohde on suunniteltu enintään seitsemänpaikkaiseksi. Remontteja tai muita muutostöitä ei tehdä. Henkilökuntaa on yhtä aikaa paikalla enintään viisi henkilöä. Kaikki autot mahtuvat tontille. Kokemuksen mukaan kyseinen yksikkö ei aiheuta haittaa naapureille. Normaaleja elämisen ääniä toki kuuluu. Asiakkaat ovat jatkuvan valvonnan ja seurannan alla. Ohjaajat vastaavat arjen sujumisesta.

Hämeenlinnan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan 12.11.2018 antaman perustettavan lastensuojelulaitoksen sijaintia koskevan lausunnon mukaan kyseessä on seitsemänpaikkainen lastensuojelulaitos. Henkilöstöä on seitsemän. Henkilökuntaa on koko ajan paikalla. Lasten ikäjakauma on 7 18 vuotta. Nykyisin lasten sijoitukset ovat pitkäaikaisia, joten asuminen voi kestää vuosia. Lastensuojelulapset tarvitsevat kodinomaisia ja pieniä asumis- ja kuntoutumisyksiköitä, joissa heillä on turvallinen olla. Kiinteistö on hyväkuntoinen ja kodikas lapsille. Omakotiympäristö on turvallinen ja juuri sopiva sijoitetuille lapsille.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valituksen perusteella hallinto-oikeuden ratkaistavana on ensiksi, edellyttääkö hakemuksen mukainen kiinteistön käyttötarkoituksen muutos maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaista lupaa poiketa asemakaavassa osoitetusta käyttötarkoituksesta.

Tontti on asemakaavassa osoitettu erillispientalojen korttelialueeksi (AO). Alueen käyttötarkoitusta koskevaa kaavamerkintää ei ole kaavamääräyksin täsmennetty. Asiassa saadun selvityksen perusteella suunnitellussa lastensuojelulaitoksessa asuisi enintään seitsemän lasta. Lapset asuisivat laitoksessa todennäköisesti suhteellisen pitkäaikaisesti ja paikalla olisi jatkuvasti laitoksen henkilökuntaa. Maankäytöllisiltä vaikutuksiltaan laitoksen suunnitellun toiminnan voidaan olettaa pitkälti vastaavan tyypillistä tämän kokoisessa talossa asuvan suuren perheen omakotiasumista. Yhtä aikaa paikalla olevan henkilökunnan määrä huomioon ottaen hankkeen liikenteellisetkään vaikutukset eivät olennaisesti poikkea kiinteistön naapurustolle tyypillisistä vaikutuksista. Asiassa ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, että lastensuojelulaitoksessa on kyse osakeyhtiömuotoisesta liiketoiminnasta.

AntKar Oy ei ole hakemansa poikkeamisluvan tarpeessa. Kaupunginhallituksen päätös on lainvastaisena kumottava ja hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hanna-Maria Schiestl, Paula Pihlava ja Juho Kalliokoski, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa

ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatineet, että hallinto oikeuden päätös kumotaan ja kaupunginhallituksen päätös AntKar Oy:n poikkeamishakemuksen hylkäämisestä saatetaan voimaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Suunniteltu lastensuojelulaitos sijaitsee keskellä omakotialuetta. Lähin naapurustoon sijoittuvista kahdeksasta omakotitalosta sijaitsee noin kymmenen metrin etäisyydellä poikkeamishakemuksen kohteena olevasta kiinteistöstä. Suunnitellulla toiminnalla tulisi näin ollen olemaan merkittäviä vaikutuksia naapureiden ja myös koko kysymyksessä olevan omakotialueen asuinympäristöön.

Alueen rakentamista eri tarkoituksiin ohjataan asemakaavan käyttötarkoitusmerkinnöillä. Asemakaavan AO-merkintä ei ole niin yleisluonteinen merkintä, että se sallisi kysymyksessä olevan hankkeen toteuttamisen. Seitsemän lastensuojelulaitoksen asukkaan ja henkilökunnan sijoittuminen omakotitaloon ei vastaa tyypillistä omakotiasumista. Asukkailla olisi omat huoneet, mutta muut tilat olisivat yhteiskäyttöisiä ja henkilökunta valvoisi asukkaita ympärivuorokautisesti. Esimerkiksi asuntolat osoitetaan asemakaavoissa omalla käyttötarkoitusmerkinnällään, vaikka näihin liittyy hyvinkin itsenäinen asuminen. On myös todennäköistä, että liikennöinti lastensuojelulaitoksen tontille lisääntyisi esimerkiksi laitoksen asukkaiden vanhempien ja sukulaisten vierailuista sekä viranomaisten käynneistä johtuen.

Kysymyksessä olevan lastensuojelulaitoksen salliminen ilman poikkeamislupaa asemakaavan AO-alueelle mahdollistaa vastaavien yksiköiden sijoittumisen myös muille saman alueen tonteille. Näin ollen laajoja lastensuojelukeskittymiä voisi muodostua ilman, että kaupungilla on mahdollisuutta ohjata rakentamisen sijoittumista niille sopiville alueille. Myös alueen asukkaiden on tärkeää tietää, minkä tyyppistä rakentamista alueille tai tonteille voi sijoittua. Kysymyksessä olevalle omakotialueelle rakentaneiden asukkaiden odotusarvo naapureiden osalta on muuta kuin lastensuojeluyksikkö, koska sellaista ei ole käyttötarkoitusmerkinnällä asemakaavassa osoitettu.

Jos tarve lastensuojeluyksikölle olisi ollut tiedossa jo alueen asemakaavaa laadittaessa, sille olisi voitu kaavoituksen yhteydessä osoittaa sopiva paikka. Lastensuojelulaitosta ei olisi kaavoituksen yhteydessä osoitettu nyt kysymyksessä olevaan sijoituspaikkaan, eikä toimintaa näin ollen voida myöskään poikkeamisluvalla osoittaa haettuun paikkaan.

Hämeenlinnan kaupunginhallitus

on antanut selityksen, jossa se on puoltanut valituslupahakemuksen ja valituksen hyväksymistä.

AntKar Oy

on antanut selityksen, jossa se on vaatinut valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä, viitannut hallinto-oikeudelle tekemäänsä valitukseen sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Lastensuojelulaitoksen tarkoitus ja lähtökohta on kodinomainen asuminen. Kysymys on oman kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kodista, jossa eletään normaalia lapsiperheen arkea. Se, että lapsista huolehtivat aikuiset ovat ammattilaisia eivätkä asu samassa kiinteistössä, ei asiaa muuta. Liikenne ei juuri lisäänny tavanomaiseen asumiskäyttöön verrattuna ja tontilla on runsaasti tilaa autoille. Hämeenlinnassa ja ympäristökunnissa on useita vastaavia yksiköitä, joilta ei ole edellytetty poikkeamislupaa asemakaavasta.

A ja hänen asiakumppaninsa

ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki valituslupahakemusta K:n, L:n, O:n eikä P:n tekemänä.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle, B:lle, C:lle, D:lle, E:lle, F:lle, G:lle, H:lle, I:lle, J:lle, M:lle ja N:lle valitusluvan ja tutkii asian heidän valituksestaan.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 109 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, ja se, jonka valitusoikeudesta laissa erikseen säädetään.

Muutoksenhaku koskee hallinto-oikeuden päätöstä, jolla on kumottu kaupunginhallituksen päätös maankäyttö- ja rakennuslain mukaista poikkeamista koskevassa asiassa. Valitusoikeus nyt kysymyksessä olevassa asiassa määräytyy näin ollen valitusoikeutta poikkeamispäätöksestä koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaisesti.

Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksestä on:

1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;

2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;

3) sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa;

4) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa;

(---)

K:n ja L:n osoitteessa (---) sijaitseva kiinteistö ja O:n ja P:n osoitteessa (---) sijaitseva kiinteistö eivät ole poikkeamispäätöksen kohteena olevan kiinteistön viereisiä tai vastapäisiä kiinteistöjä. Kun lisäksi otetaan huomioon näiden kiinteistöjen ja poikkeamispäätöksen kohteena olevan kiinteistön välinen etäisyys sekä se, että edellä mainittujen kiinteistöjen väliin sijoittuu muita asuinkiinteistöjä, nyt muutoksenhaun kohteena oleva päätös ei vaikuta olennaisesti K:n ja L:n tai O:n ja P:n kiinteistöjen rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen, huomattavasti heidän asumiseensa, työntekoonsa tai muihin oloihinsa taikka muutoinkaan välittömästi heidän oikeuksiinsa, velvollisuuksiinsa tai etuihinsa.

Valituslupahakemus on näin ollen jätettävä K:n ja L:n sekä O:n ja P:n tekemänä tutkimatta.

2. Ratkaisu valitukseen

Ratkaisun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu korkeimmassa hallinto-oikeudessa

AntKar Oy on hakenut poikkeamista asemakaavasta erillispientalojen korttelialueella (AO) sijaitsevan 250 kerrosneliömetrin suuruisen omakotitalon käyttötarkoituksen muuttamiseen yksityiseksi lastensuojelulaitokseksi. Hämeenlinnan kaupunginhallitus on hylännyt yhtiön hakemuksen.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on AntKar Oy:n valituksesta kumonnut kaupunginhallituksen päätöksen ja hylännyt yhtiön poikkeamishakemuksen tarpeettomana.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana kysymys siitä, edellyttääkö AntKar Oy:n poikkeamishakemuksessa tarkoitettu hanke maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentissa tarkoitettua poikkeamista asemakaavan mukaisesta käyttötarkoituksesta.

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momentin mukaan rakennusta ei saa rakentaa vastoin asemakaavaa (

rakentamisrajoitus

). Muiden ympäristön muutostoimenpiteiden kohdalla asemakaava on otettava huomioon siten kuin jäljempänä säädetään. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan asemakaava alueelle ei saa sijoittaa toimintoja, jotka aiheuttavat haittaa kaavassa osoitetulle muiden alueiden käytölle. Asemakaava-alueelle ei saa myöskään sijoittaa toimintoja, jotka ovat haitallisten tai häiriöitä aiheuttavien ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista koskevien asemakaavamääräysten vastaisia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää poikkeamisen tässä laissa säädetystä tai sen nojalla annetusta rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevasta säännöksestä, määräyksestä, kiellosta tai muusta rajoituksesta.

Ympäristöministeriön opas

Ympäristöministeriö on julkaissut vuonna 2003 oppaan (Asemakaavamerkinnät ja -määräykset, opas 12), jonka tarkoituksena on asemakaavan laadintatyön ja käytäntöön soveltamisen tukeminen. Opas ei ole oikeudellisesti sitova.

Oppaan kohdassa 4.1 (Käyttötarkoituksen yksilöinnin periaatteet) todetaan muun ohella, että ympäristöministeriön asetus kaavoissa käytettävistä merkinnöistä sisältää käyttötarkoituksen yksityiskohtaisen jaottelun. Käyttötarkoitus on kaavassa yksilöitävä niin tarkoin, että toimintojen vaikutukset ympäristöön ja yhdyskuntarakenteeseen voidaan riittävästi arvioida.

Oppaassa on erillispientalojen korttelialueiden (AO) osalta muun ohella todettu, että alueella on ja/tai sille voidaan rakentaa yksi- tai kaksiasuntoisia pientaloja (omakotitaloja) asumistarkoituksiin. Ympäristöhäiriötä tuottamattomien työtilojen sijoittaminen voi tulla kysymykseen erillisellä kaavamääräyksellä.

Oppaassa on yleisten rakennusten (Y) korttelialueiden osalta todettu, että yksityisluonteiseen asumiseen verrattuna yleisten rakennusten korttelialueella sijaitsevan asumisen ominaisuuksia ovat muun muassa hoivapalveluja edellyttävä, pääasiallinen vastuu muilla kuin asukkailla, pysyvä henkilökunta, ympärivuorokautinen päivystys tai palvelujen tarjoaminen myös ulkopuolisille.

Saatu selvitys

Hankkeessa on AntKar Oy:n poikkeamishakemuksessa esitetyn kuvauksen perusteella kysymys olemassa olevan kerrosalaltaan 250 neliömetrin suuruisen omakotitalon käyttötarkoituksen muuttamisesta yksityiseksi lastensuojelulaitokseksi. Hakemuksen mukaan lastensuojelulaitos on suunniteltu enintään seitsemänpaikkaiseksi, ja henkilökuntaa olisi yhtä aikaa paikalla 1 - 5 henkilöä. Remontteja tai muita muutostöitä ei hakemuksen mukaan tehdä.

Alueella on voimassa vuonna 2005 hyväksytty asemakaava. Omakotitalo sijaitsee kaavassa erillispientalojen korttelialueeksi (AO) osoitettuun alueeseen kuuluvalla tontilla. Tontti on pinta-alaltaan 1 340 neliömetriä. Asemakaavan yleismääräysten mukaan tontilla on varattava leikkiin ja asukkaiden muuhun oleskeluun sopivaa yhtenäistä aluetta vähintään 20 % asuinhuoneistojen yhteenlasketusta kerrosalasta. Tontilla on varattava autopaikkoja vähintään kaksi autopaikkaa tonttia kohden.

Hämeenlinnan sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut AntKar Oy:n poikkeamishakemuksen johdosta Hämeenlinnan rakennusvalvonnalle 12.11.2018 lausunnon, jossa se on ottanut kantaa siihen, olisiko tontti sopiva lastensuojelulaitoksen toiminnalle. Lausunnossa todetaan, että kysymyksessä olisi seitsemänpaikkainen lastensuojelulaitos. Henkilöstöä olisi seitsemän ja heillä kaikilla olisi sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus. Lasten ikäjakauma olisi 7 - 18 vuotta. Lausunnon mukaan lasten sijoitukset ovat nykyisin pitkäaikaisia, joten asuminen voi kestää vuosia. Koska kysymyksessä on lastensuojelulaitos, siellä on mahdollisuus rajaamiseen lastensuojelulain puitteissa.

Lausunnossa todetaan edelleen, että lastensuojelulapset tarvitsevat kodinomaisia ja pieniä asumis- ja kuntoutumisyksiköitä, joissa heillä on turvallista olla. Kiinteistö on hyväkuntoinen ja kodikas lapsille. Omakotiympäristö on turvallinen ja juuri sopiva sijoitetuille lapsille. Lisäksi koulut, palvelut ja harrastusmahdollisuudet ovat lähellä. Yritysalue ei olisi lapsille sopiva asuinalue. Seitsemänpaikkainen lastensuojelulaitos mitä luultavammin ei aiheuttaisi yhtään enempää häiriötä kuin omakotitalossa asuva suurperhe, varsinkin kun henkilökuntaa on koko ajan paikalla. Lastensuojelulaitoksen toimintaa valvoo sijaintikunta ja aluehallintovirasto.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asemakaavoitetulla alueella alueen pääasiallinen käyttötarkoitus osoitetaan asemakaavassa. Asemakaavoitus on osa maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvaa alueiden käytön suunnittelujärjestelmää, jossa vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen alueita varataan erilaisiin käyttötarkoituksiin ja ohjataan toimintojen sijoittumista tarkoituksenmukaisella ja toimintoja yhteensovittavalla tavalla. Yksittäisen kaavan toteuttaminen tapahtuu siten, että rakentaminen ja muu maankäyttö sovitetaan alueelle kaavassa aluevarauksin ja kaavamääräyksin osoitettuun käyttötarkoitukseen. Eri käyttötarkoitukset on esitettävä asemakaavassa lähtökohtaisesti niin tarkoin, että toimintojen vaikutukset ympäristöön ja yhdyskuntarakenteeseen voidaan kaavaa laadittaessa riittävästi arvioida.

AntKar Oy:n poikkeamishakemuksessa tarkoitettu hanke koskee kerrosalaltaan 250 neliömetrin suuruisen omakotitalon käyttötarkoituksen muuttamista yksityiseksi lastensuojelulaitokseksi, johon on mahdollista sijoittaa enintään seitsemän lasta. Omakotitalo sijaitsee jo toteutuneella pientaloalueella. Alue on osoitettu asemakaavassa erillispientalojen korttelialueeksi (AO).

Arvioitaessa sitä, onko yhtiön poikkeamishakemuksessa kysymys sellaisesta käyttötarkoituksen muutoksesta, joka edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:ssä tarkoitettua poikkeamista alueelle asemakaavassa osoitetusta käyttötarkoituksesta, harkinnan lähtökohtina on otettava huomioon hakemuksessa tarkoitetun toiminnan tyypilliset vaikutukset ja se, vastaako hakemuksen mukainen toiminta alueelle asemakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen yleistä luonnetta sekä siihen liittyviä ennakoitavissa olevia ja oikeutettuja odotuksia.

Poikkeamishakemuksen mukaiseen lastensuojelulaitokseen sijoitettavien lapsien sekä kerralla työvuorossa olevan henkilökunnan määrä on tässä tapauksessa vähäinen. Sijoitettavien lapsien asuminen laitoksessa olisi saadun selvityksen perusteella pääosin pitkäkestoista, eikä toimintaan sisälly ulkopuolisille tarjottavia palveluita. Vaikka laitoksen toiminta poikkeaa tavanomaisesta asumiskäytöstä sikäli, että laitoksessa on ympärivuorokautisesti paikalla henkilökuntaa, toiminnan tarkoituksena on kuitenkin mahdollistaa sijoitettaville lapsille mahdollisimman kodinomaiset asumisolosuhteet.

Poikkeamishakemuksessa tarkoitetun lastensuojelulaitoksen toiminnasta ei laitoksen pieni koko ja toiminnan luonteesta saatu selvitys huomioon ottaen voida arvioida aiheutuvan naapurikiinteistöille tavanomaisesta asumiskäytöstä poikkeavaa häiriötä, olennaista liikenteen lisääntymistä tai muitakaan vaikutuksia ympäristön maankäytölle. Omakotitalon käyttö enintään seitsemän lapsen lastensuojelulaitoksena on siten tyypillisiltä vaikutuksiltaan ja luonteeltaan siinä määrin samanlaista toimintaa kuin asemakaavassa alueelle osoitettu asumiskäyttö, ettei poikkeamishakemuksessa tarkoitettu käyttötarkoituksen muutos edellytä poikkeamista asemakaavasta. Sillä, että lastensuojelulaitoksessa on kysymys yksityisen yrityksen harjoittamasta toiminnasta, ei ole maankäyttö- ja rakennuslain nojalla tapahtuvassa harkinnassa merkitystä. AntKar Oy ei näin ollen ole ollut hakemansa poikkeamisluvan tarpeessa.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Petri Hellstén.

---

[SV]

Ett bolag ansökte om undantag från detaljplanen för ett 250 kvadratmeters egnahemshus som låg inom ett kvartersområde för fristående småhus (AO) för att ändra husets användningsändamål till privat barnskyddsanstalt. Enligt ansökan skulle det vara möjligt att placera sju barn på anstalten. Egnahemshuset låg inom ett redan uppfört småhusområde. Stadsstyrelsen avslog bolagets ansökan. Enligt staden fanns inte förutsättningar för undantaget enligt markanvändnings- och bygglagen.

Förvaltningsdomstolen upphävde på bolagets besvär stadsstyrelsens beslut och avslog bolagets ansökan som onödig. Enligt förvaltningsdomstolen förutsatte ifrågavarande ändring av användningsändamålet inte undantag från detaljplanen.

Frågan i högsta förvaltningsdomstolen gällde om den verksamhet bolaget avsåg i sin ansökan om undantag förutsatte undantag från användningsändamålet enligt detaljplanen.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att man i bedömningen av om den verksamhet bolaget avsåg i sin ansökan om undantag förutsatte undantag från användningsändamålet enligt detaljplanen, som utgångspunkt skulle beakta den i ansökan avsedda verksamhetens typiska verkningar och huruvida den i ansökan avsedda verksamheten till sin natur motsvarade det i detaljplanen avsedda användningsändamålet i allmänhet och därtill anknutna förutsebara och berättigade förväntningar.

Mängden barn som skulle placeras i den i ansökan avsedda barnskyddsanstalen och den personal som samtidigt hade arbetsskift var i detta fall liten. De placerade barnens boende i anstalten var enligt den utredning som lämnats tänkt att vara huvudsakligen långvarig och i verksamheten ingick inga tjänster till utomstående. Trots att anstaltens verksamhet avvek från sedvanligt boende i den bemärkelsen att anstalten hade personal på plats dygnet runt, var syftet med verksamheten att ge de placerade barnen möjligast hemliknande boendeförhållanden.

Den i undantagsansökan avsedda barnskyddsanstaltens verksamhet orsakade inte, med beaktande av anstaltens ringa storlek och den utredning som lämnats om verksamheten, enligt högsta förvaltningsdomstolens bedömning någon från gängse boende avvikande störning, avsevärd ökning av trafiken eller övriga verkningar på markanvändningen i området. Användningen av ett egnahemshus som en barnskyddsanstalt för högst sju barn var följaktligen till sina typiska verkningar och till sin natur i den mån lika den verksamhet som den i detaljplanen för området anvisade användningen för boende, att den ändring av användningsändamålet som avsågs i ansökan om undantag inte förutsatte undantag från detaljplanen. Det att barnskyddsanstalten var ett privat bolags verksamhet hade ingen betydelse i bedömningen enligt markanvändnings- och bygglagen.

Bolaget var inte i behov av det undantagslov det ansökt om och slutresultatet i förvaltningsdomstolens beslut ändrades inte.

Markanvändnings- och bygglagen 58 § och 171 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen och Veronica Storträsk. Föredragande Petri Hellstén.