Court dismisses appeal; Warranty & Indemnity premium is acquisition cost, not deductible annual expense.

A Oy oli ostanut B Oy:n osakekannan. Yrityskauppaan liittyen A Oy oli ottanut ”Warranty & Indemnity” -vakuutuksen, joka koski B Oy:n osakkeiden myyjien vakuutuksia ja erityisiä vastuita. Jos vakuutuspalvelun kohteena olevat myyjän vakuutukset eivät pitäisi paikkaansa, käsillä olisi myyjän sopimusrikkomus, jonka nojalla ostaja oli oikeutettu hinnanalennukseen. Tällöin A Oy voisi vakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti kääntyä vakuutusyhtiön puoleen saadakseen vakuutussopimuksen mukaisen vakuutuskorvauksen sen sijaan, että A Oy:n tulisi kääntyä myyjän puoleen ja vaatia myyjältä kauppahinnan alentamista.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy:llä oikeus verotuksessaan vähentää suorittamansa vakuutusmaksu vuosikuluna. Warranty & Indemnity -vakuutuksen perusteella maksettavan vakuutusmaksun katsottiin liittyvän sillä tavoin läheisesti osakkeiden hankintaan, että se tuli lukea verotuksessa osakkeiden hankintamenoon. Vakuutusmaksun suorittamisesta aiheutunut meno ei näin ollen ollut A Oy:n verotuksessa vähennyskelpoinen vuosikulu.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2019 ja 2020.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §, 14 § 1 momentti (1077/2008), 14 § 1 momentti ja 22 §

Päätös, jota valitus koskee

Keskusverolautakunta 19.12.2019 nro 62/2019

Asian aikaisempi käsittely

Ennakkoratkaisuhakemus

A Oy on ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

A Oy on sopinut suomalaisen B Oy:n osakekannan ostamisesta. Yrityskauppaan liittyen A Oy on ottanut niin sanotun Warranty & Indemnity -vakuutuksen, joka koskee yrityskaupan kauppakirjassa B Oy:n osakkeiden myyjien antamia vakuutuksia (warranty) ja erityisiä vastuita (indemnity). Vakuutuksen tarkoituksena on mahdollistaa A Oy:n ja B Oy:n keskittyminen operatiiviseen liiketoimintaan. Jos myyjät joutuisivat korvausvastuuseen kauppakirjan nojalla, saataisiin korvaussumma vakuutuksesta. A Oy on ottanut vakuutuksen X Ltd -yhtiöltä. X Ltd on isobritannialainen yhtiö, joka on erikoistunut juuri yrityskauppatilanteisiin liittyviin vakuutuksiin.

Mikäli vakuutuspalvelun kohteena olevat myyjän vakuutukset eivät pitäisi paikkaansa, käsillä olisi myyjän sopimusrikkomus, jonka nojalla ostaja on oikeutettu hinnanalennukseen. Tällöin A Oy voisi vakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti kääntyä X Ltd:n puoleen saadakseen vakuutussopimuksen mukaisen vakuutuskorvauksen, sen sijaan että yhtiön täytyisi kääntyä myyjän puoleen ja vaatia myyjältä kauppahinnan palauttamista.

A Oy suorittama vakuutusmaksu, jonka vähennyskelpoisuus on tämän hakemuksen kohteena, on määrältään yhteensä 79 480 euroa (sisältäen vakuutusmaksuveron).

Suomessa Warranty & Indemnity -vakuutuksen tuloverokohtelusta ei ole julkaistua vero- tai oikeuskäytäntöä. Korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisun KHO 2019:47 Warranty & Indemnity -vakuutuksen perusteella maksettavasta vakuutusmaksuverosta. Ratkaisun mukaan vakuutusmaksuvero suoritetaan Suomeen silloin, kun vakuutuksenottaja on Suomeen sijoittautunut yhtiö. Tämän osalta asiassa ei ole tulkinnanvaraisuutta.

Mikäli yrityskaupassa ei otettaisi Warranty & Indemnity -vakuutusta, tulisi ostajan kääntyä myyjän puoleen myyjän mahdollisen sopimusrikkomuksen käydessä ilmi ja vaatia tältä sopimuksen mukaista hinnanalennusta. Asia käsiteltäisiin välimiesmenettelyssä, ja vaikka ostaja saisi korvauksen oikeudenkäyntikuluistaan myyjältä, aiheutuu ostajalle välimiesprosessista paljon muita kuluja, oman henkilöstönsä ajanhukkaa ja mahdollisia tulonmenetyksiä. Yrityskauppaneuvotteluihin osallistuu tyypillisesti ostajan korkeintakin johtoa, ja mahdollinen riidan käsittely välimiesoikeudessa vaikuttaisi myös näiden henkilöiden työajan käyttöön. Warranty & Indemnity -vakuutuksen tarkoitus on ennen muuta välttää pitkäkestoiset ja kalliit korvausriidat, kun ostaja on vakuutussopimuksen nojalla oikeutettu saamaan hinnanalennusta korvaavan suorituksen vakuutusyhtiöltä, ja vakuutuksen ottaminen mahdollistaa siten ostajan ja kohdeyhtiön keskittymisen ydinliiketoimintaansa keskeytyksettä.

Ottamalla Warranty & Indemnity -vakuutuksen A Oy saa osakkeita koskevan hinnanalennuksen vakuutusyhtiöltä myyjän sijaan. Vakuutusmaksua ei suoriteta välimiesoikeudenkäyntikulujen sijaan, koska välimiesoikeuden tuomitessa hinnanalennuksen myyjä on velvollinen korvaamaan ostajan oikeudenkäyntikulut, eivätkä nämä siis jää ostajan kuluksi tilanteissa, joissa vakuutusta ei oteta. Vakuutuksella säästetäänkin oikeusprosessin aiheuttamat kustannukset, joita syntyy ostajan omien työntekijöiden ajanhukasta (tältä ajalta maksettu palkka ja sivukulut) ja tulonmenetyksistä (saamatta jäänyt lisämyynti ja niin edelleen). Tällaiset kulut ovat luonnollisesti vähennyskelpoisia elinkeinotoiminnan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneita menoja, joten on loogista, että niiden sijaan suoritettu vakuutusmaksukin on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettu vähennyskelpoinen meno.

Hakemuksessa kuvattu vakuutusmaksu täyttää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaiselle vähennyskelpoiselle menolle asetetut edellytykset. Warranty & Indemnity -vakuutuksen ottaminen ei ole yrityskaupan edellytys. Sen tarkoituksena on, että ostaja välttyy hinnanalennusriitaprosessilta siinä tapauksessa, mikäli kävisi ilmi, että myyjän kauppakirjassa antamat vakuutukset eivät pitäisi paikkaansa, eli käsillä olisi myyjän sopimusrikkomus. Ottamalla vakuutuksen A Oy säästyy mahdollisen oikeusprosessin aiheuttamilta kustannuksilta, jotka olisivat vastaavasti elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n nojalla ostajan vähennyskelpoisia menoja.

Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa vakuutusmaksu on tyypillisesti katsottu vuosikuluna vähennyskelpoiseksi. Pääsäännöksi on todettu, että maksut jaetaan niille verovuosille, joilta ne maksetaan. Ruotsin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä HFD 2018 ref. 37 oikeus katsoi, että yrityskauppavakuutuksen vakuutusmaksu oli verotuksessa katsottava sen vuoden kuluksi, jolle se hyvän kirjanpitotavan mukaisesti kirjataan.

A Oy:n elinkeinotoimintaa varten otettu Warranty & Indemnity -vakuutus eroaa maksuaikataulultaan tavanomaisesta vahinkovakuutuksesta, jossa tyypillisesti suoritetaan vakuutusmaksuja vuosittain ja vastaavasti vakuutuskohteena olevan omaisuuserän vakuutustapahtuma voi aiheutua vakuutuksenottamisvuonna tai sen jälkeen.

Warranty & Indemnity -vakuutuksen voimassaoloaika on enintään 84 kuukautta, jonka aikana ilmenneet myyjän sopimusrikkomukset oikeuttavat vakuutussopimuksen mukaiseen osakkeiden hinnanalennukseen vakuutusyhtiöltä. Vakuutusmaksu suoritetaan kokonaisuudessaan yhdellä kertaa, tässä tapauksessa vuonna 2019. Vaikka vakuutustapahtuma eli myyjän sopimusrikkomus sinänsä voi ilmetä myöhemminkin vakuutuksen voimassaoloaikana, kohdistuu vakuutus kuitenkin sopimuksentekohetkeen ja sitä edeltäneeseen aikaan. Vakuutusmaksu kirjataan myös A Oy:n kirjanpidossa vuoden 2019 kuluksi. Vakuutusmaksua tulee pitää A Oy:n tuloverotuksessa vähennyskelpoisena elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna menona, joka tulee kokonaisuudessaan jaksottaa vuoden 2019 kuluksi.

Ennakkoratkaisukysymykset

A Oy on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1. Katsotaanko hakemuksessa kuvattu vakuutusmaksu, mukaan lukien vakuutusmaksuveron osuus, hakijan tuloverotuksessa vähennyskelpoiseksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitetuksi menoksi?

2. Jaksotetaanko kysymyksessä 1 tarkoitettu meno elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 22 §:n mukaisesti verovuoden 2019 vuosikuluksi?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu

Keskusverolautakunta

on lausunut ennakkoratkaisuna seuraavaa:

1. Hakemuksessa kuvattua vakuutusmaksua, mukaan lukien vakuutusmaksuveron osuus, ei katsota hakijan tuloverotuksessa vähennyskelpoiseksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitetuksi menoksi.

2. Kysymyksessä 1 tarkoitettua menoa ei jaksoteta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 22 §:n mukaisesti verovuoden 2019 kuluksi.

Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on, jos hakija niin vaatii, noudatettava verovuosilta 2019 ja 2020 toimitettavissa tuloverotuksissa.

Keskusverolautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sääntely

Verovuosi 2019

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneiden muuttuvien menojen määrä. Hankintamenoon luetaan lisäksi kirjanpitolain 4 luvun 5 §:n tai mainitun lain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla hyödykkeen hankintamenoon kirjanpidossa luetut kiinteät menot ja korkomenot.

Verovuosi 2020

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneiden välittömien menojen määrä. Hankintamenoon luetaan lisäksi kirjanpitolain 4 luvun 5 §:n tai mainitun lain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla hyödykkeen hankintamenoon kirjanpidossa luetut välilliset menot ja korkomenot.

Hakemusasiakirjoissa esitetty selvitys

Hakemusasiakirjojen mukaan hakija on sopinut suomalaisen B Oy:n osakekannan ostamisesta käteisvastiketta vastaan. Tähän yrityskauppaan liittyen hakija on ottanut niin sanotun Warranty & Indemnity -vakuutuksen, joka koskee yrityskaupan kauppakirjassa B Oy:n osakkeiden myyjien antamia vakuutuksia (warranty) ja erityisiä vastuita (indemnity). Mikäli vakuutuspalvelun kohteena olevat myyjän vakuutukset eivät pitäisi paikkaansa, käsillä olisi myyjän sopimusrikkomus, jonka nojalla ostaja on oikeutettu hinnanalennukseen. Tällöin hakija voisi, vakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti, kääntyä vakuutusyhtiön puoleen saadakseen vakuutussopimuksen mukaisen vakuutuskorvauksen sen sijaan, että hakijan täytyisi kääntyä myyjän puoleen ja vaatia myyjältä kauppahinnan palauttamista.

Hakemusasiakirjojen mukaan Warranty & Indemnity -vakuutuksen voimassaoloaika on enintään 84 kuukautta, jonka aikana ilmenneet myyjän sopimusrikkomukset oikeuttavat vakuutussopimuksen mukaiseen osakkeiden hinnanalennukseen vakuutusyhtiöltä. Warranty & Indemnity -vakuutuksen vakuutusmaksu suoritetaan kokonaisuudessaan yhdellä kertaa vuonna 2019. Vakuutusmaksu kirjataan myös hakijan kirjanpidossa vuoden 2019 kuluksi.

Asian arviointi ja johtopäätös

Keskusverolautakunta toteaa, että osakkeiden hankintamenoon luetaan kaikki osakkeiden hankintaan läheisesti liittyvät menot. Sellaisia menoja, jotka eivät ole kohdistettavissa osakkeiden hankintaan, ei lueta niiden hankintahintaan. Hakemusasiakirjoissa kuvattu Warranty & Indemnity -vakuutus on otettu osakkeiden hankinnan johdosta siltä varalta, että myyjien osakkeiden kauppakirjassa antamat vakuutukset eivät pitäisi paikkaansa ja ostaja olisi oikeutettu osakkeiden hinnanalennukseen. Vakuutus on vakuutussopimuksen mukaan tullut voimaan samana päivänä, kuin osakkeiden kauppakirja on allekirjoitettu. Hakemusasiakirjoista selviää myös, että Warranty & Indemnity -vakuutusta on käsitelty osana osakkeiden kauppakirjaa.

Keskusverolautakunta katsoo, että vakuutuksesta johtuva vakuutusmaksu on sillä tavoin läheisesti osakkeiden hankintaan liittyvä meno, että se tulee lukea verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuun osakkeiden hankintamenoon. Näin ollen hakija ei voi vähentää hakemuksessa tarkoitettua vakuutusmaksua verotuksessaan vuosikuluna.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy

on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että hakemuksessa kuvattu vakuutusmaksu, mukaan lukien vakuutusmaksuveron osuus, katsotaan yhtiön tuloverotuksessa vähennyskelpoiseksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitetuksi menoksi, ja että tämä meno jaksotetaan mainitun lain 22 §:n mukaisesti verovuoden 2019 vuosikuluksi.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Keskusverolautakunnan enemmistö katsoi, että vakuutusmaksu on sillä tavoin läheisesti osakkeiden hankintaan liittyvä meno, että se tulee lukea verotuksessa osakkeiden hankintamenoon. Perusteena tälle tulkinnalle on ilmeisesti ainoastaan se, että vakuutus on tullut voimaan samana päivänä, jolloin osakkeiden kauppakirja on allekirjoitettu, ja että vakuutus on mainittu osakkeiden kauppakirjassa. Näillä seikoilla ei ole ratkaisevaa merkitystä asian arvioinnissa.

Vähemmistö kiinnitti huomiota siihen, että vakuutus on otettu osakkeiden hankinnan johdosta osakkeiden kauppakirjasta erillisellä vakuutussopimuksella, ja sen tarkoituksena on välttyä mahdolliselta jälkikäteiseltä hinnanalennusprosessilta. Vähemmistön mukaan vakuutusmaksu ei ole sellainen osakkeiden hankintaa edistävä ja siihen välittömästi liittyvä meno, joka tulisi aktivoida osakkeiden hankintamenoon, vaan kyseessä on vähennyskelpoinen meno, joka jaksotetaan maksuvuoden kuluksi.

A Oy on valituksessaan toistanut ennakkoratkaisuhakemuksen yhteydessä esittämänsä perustelut. Lisäksi yhtiö on todennut, että Warranty & Indemnity -vakuutuksen ottaminen ei ole yrityskaupan edellytys, toisin kuin esimerkiksi kauppakirjan laatiminen on.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Warranty & Indemnity -vakuutus on otettu osakkeiden hankinnan johdosta siltä varalta, että myyjien osakkeiden kauppakirjassa antamat vakuutukset eivät pitäisi paikkaansa ja ostaja olisi oikeutettu osakkeiden hinnanalennukseen. Vakuutus on tullut voimaan samana päivänä kuin osakkeiden kauppakirja on allekirjoitettu. Warranty & Indemnity -vakuutusta on käsitelty osana osakkeiden kauppakirjaa.

Osakkeiden hankintamenoon luetaan kaikki osakkeiden hankintaan läheisesti liittyvät menot. Vakuutusmaksu liittyy läheisesti osakkeiden hankintaan, koska vakuutusta ei olisi otettu eikä vakuutusmaksua maksettu ilman osakkeiden hankintaa. Kun vakuutus on lisäksi otettu nimenomaisesti huomioon osakkeiden kauppakirjassa, vakuutusmaksulla on ollut vaikutusta osakekaupan toteutumiselle. Käsillä oleva vakuutusmaksu on sellainen läheisesti osakkeiden hankintaan liittyvä meno, joka tulee lukea verotuksessa osakkeiden hankintamenoon. A Oy ei voi vähentää ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettua vakuutusmaksua verotuksessaan vuosikuluna.

A Oy

on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät keskusverolautakunnan päätöksen perustelut ja keskusverolautakunnan soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Turo Lehtonen.

---

[SV]

A Ab hade köpt aktiestocken i B Ab. I samband med företagsköpet hade A Ab tecknat en ”Warranty & Indemnity” - försäkring som gällde garantier enligt köpebrevet och särskilda ansvar av försäljarna av aktierna i B Ab. Ifall de garantier som försäljarna lämnat i köpebrevet för aktierna inte gällde, skulle det innebära ett avtalsbrott och köparen vara berättigad till prisnedsättning. I detta fall hade A Ab enligt försäkringsavtalets villkor kunnat vända sig till försäkringsbolaget för att få ersättning enligt försäkringsavtalet istället för att A Ab skulle vända sig till säljaren och av denne kräva prisnedsättning.

I ärendet skulle avgöras om A Ab hade rätt att i sin beskattning avdra försäkringspremien som en årlig avgift. Den försäkringspremie som erläggs för ”Warranty & Indemnity” - försäkringen ansågs vara på det sätt nära anknuten till anskaffningen av aktierna att den i beskattningen skulle utgöra en del av anskaffningsutgiften för aktierna. Den utgift som A Ab hade av försäkringspremien var därför inte avdragsgill som en årlig avgift i A Ab:s beskattning.

Centralskattenämndens förhandsavgörande för skatteåren 2019 och 2020.

Lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet 7 §, 14 § 1 mom. (1077/2008), 14 § 1 mom. och 22 §

Ärendet har avgjorts av president Kari Kuusiniemi samt justitieråden Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen och Joni Heliskoski. Föredragande Turo Lehtonen.