Child's hearing without guardian allowed under Child Protection Act if justified and reasons recorded.

Hallinto-oikeus toimitti huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevassa asiassa suullisen käsittelyn. Lapsen avustaja ilmoitti haluavansa, että lasta kuullaan suullisessa käsittelyssä ja että hän saa olla lapsen kuulemisessa läsnä. Hallinto-oikeus teki käsittelyratkaisun, jonka mukaan lasta kuullaan suullisessa käsittelyssä siten, että paikalla ovat vain hallinto-oikeuden jäsenet. Hallinto-oikeus arvioi, että lapsen kuuleminen tällä tavoin oli tarpeen lapsen itsenäisen mielipiteen varmistamiseksi lastensuojelulain 86 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Suullisen käsittelyn toimitettuaan hallinto-oikeus hyväksyi huostaanottohakemuksen ja lapsen sijoituksen sijaishuoltoon.

Lastensuojelulain 86 §:n 2 momentin sanamuodosta tai lastensuojelulain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 256/2006 vp) ei suoraan käy ilmi, onko lainsäätäjän tarkoituksena ollut, että lasta voitaisiin kuulla henkilökohtaisesti myös ilman hänen avustajansa läsnäoloa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lasta henkilökohtaisesti tuomioistuimessa kuultaessa lähtökohtana on, että lapsen avustaja on läsnä lasta kuultaessa. Ottaen huomioon lastensuojelulain 86 §:n 2 momentin tarkoitus, tuomioistuin voi kuitenkin perustellusta syystä arvioida, että kuuleminen tulee lapsen suojaamiseksi tai hänen itsenäisen mielipiteensä varmistamiseksi toteuttaa siten, että myöskään lapsen avustaja ei ole läsnä lasta kuultaessa. Näin toimiessaan tuomioistuimen tulee ilmoittaa menettelyn perusteet asianosaisille ja kirjata ne myös käsittelyratkaisuun.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeus oli menetellyt virheellisesti, kun hallinto-oikeus ei ollut tiedustellut tuolloin 13-vuotiaan lapsen mielipidettä hänen kuulemisessaan käytettävästä menettelystä ennen käsittelyratkaisun tekemistä. Hallinto-oikeuden käsittelyratkaisusta ei myöskään käynyt ilmi seikkoja, joiden vuoksi avustaja ei olisi saanut olla läsnä lasta kuultaessa.

Kun kuitenkin otettiin huomioon se, että lapsen mielipide huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta oli hallinto-oikeudessa selvitetty, lapsen kuulemisen pääkohdat oli kuulemisen jälkeen selostettu asianosaisille, tallenne kuulemisesta oli toimitettu lapsen ja äidin avustajille suullisen käsittelyn jälkeen ja se, että lapsen edun mukaista ei ollut toimittaa asiassa uutta suullista käsittelyä, päätöstä ei ollut syytä hallinto-oikeuden virheellisen menettelyn vuoksi kumota ja asiaa palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa ei ollut myöskään tarvetta asian selvittämiseksi toimittaa uutta suullista käsittelyä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Lastensuojelulaki 86 § 2 momentti

Hallintolainkäyttölaki 37 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 15.6.2018 nro 18/0365/5

Hakemus hallinto-oikeudelle

X:n kaupungin lastensuojelun sosiaalityön päällikkö on vaatinut, että A:n ja B:n lapsi, 28.4.2005 syntynyt C otetaan X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon hakemuksessa tarkoitettuun vastaanottoperheeseen.

C:n sijaishuoltopaikaksi on lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijän päätöksellä 16.3.2018 muutettu D:n ja E:n kunnallinen perhekoti 16.3.2018 alkaen. Hakemusta on 23.3.2018 muutettu vastaavasti sijaishuoltopaikan osalta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on toimittanut suullisen käsittelyn 16.5.2018. Hallinto-oikeus on tehnyt

käsittelyratkaisun lapsen kuulemisen osalta

ja todennut päätöksessään tältä osin seuraavaa:

Suullisessa käsittelyssä asianajaja F ilmoitti haluavansa, että C:tä kuullaan ja että F saa olla kuulemisessa läsnä. Puheenjohtaja ilmoitti, että C:tä kuullaan suullisessa käsittelyssä siten, että paikalla ovat ainoastaan hallinto-oikeuden jäsenet. F pyysi, että hallinto-oikeus tekee tästä käsittelyratkaisun.

Lastensuojelulain 86 §:n 2 momentin mukaan, jos menettely on tarpeen lapsen suojaamiseksi tai hänen itsenäisen mielipiteensä varmistamiseksi, tuomioistuimen tulee ensisijaisesti toteuttaa lapsen henkilökohtainen kuuleminen siten, että ainoastaan yksi tai useampi tuomioistuimen jäsen ja lapsi ovat läsnä. Asianosaisille ja hakemuksen tai päätöksen tehneelle viranomaiselle on varattava tilaisuus tutustua kuulemisen sisällöstä laadittuun tai tallennettuun oikeudenkäyntiaineistoon ja lausua mielipiteensä sen sisällöstä.

Hallinto-oikeus arvioi, että C:n kuuleminen siten, että ainoastaan hallinto-oikeuden jäsenet ovat läsnä, on tarpeen C:n itsenäisen mielipiteen varmistamiseksi lastensuojelulain 86 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi C:n kuuleminen toteutettiin myös asianajaja F:n läsnä olematta.

Hallinto-oikeuden päätöksestä käy muutoin ilmi, että hallinto-oikeuden asiantuntijajäsen selosti C:n kuulemisen sisällön muille suulliseen käsittelyyn osallistuneille heidän palattuaan istuntosaliin. Hallinto-oikeuden päätöksestä käy lisäksi ilmi, että asianajaja F:n ja varatuomari G:n pyynnöstä heille on toimitettu kopio tallenteesta C:n kuulemisen osalta.

Hallinto-oikeus

on päättänyt, että C otetaan X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon D:n ja E:n perhekotiin. Hallinto-oikeus on määrännyt, että päätös pannaan täytäntöön heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut sovellettavat oikeusohjeet ja asiassa saadun selvityksen sekä selvityksen arviointina ja johtopäätöksinään lausunut seuraavaa:

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan C:lla ja hänen äidillään on lämmin ja läheinen suhde, ja he ovat tärkeitä toisilleen. A:lla on kuitenkin fyysisen ja psyykkisen terveyden ongelmia, joilla on vaikutusta hänen toimintakykyynsä ja vanhemmuuteensa. Hänellä on ollut vaikeuksia huolehtia C:n arjesta ja vastata tämän vuorokausirytmistä ja säännöllisestä koulunkäynnistä. C:lla on ollut 300 poissaolotuntia lukuvuonna 2016 - 2017. Hän on huolehtinut itse ruokailuistaan ja kotiintuloajoistaan sekä hoitanut äidin puolesta kodin ulkopuolella liikkumista edellyttäviä tehtäviä. C on myös joutunut kantamaan huolta äidin voinnista ja mielialasta. Tilanteeseen on pyritty vaikuttamaan avohuollon tukitoimilla, mutta A on kokenut, ettei hän tarvitse lastensuojelun apua. Perhetyö ei ole edennyt suunnitellusti, ja perhekuntoutuksesta hän on kieltäytynyt.

A on suullisessa käsittelyssä painottanut sitä, että C:n tilanne on erilainen kuin ennen sijoitusta C:n ymmärrettyä koulunkäynnin ja säännöllisen arkirytmin merkityksen. A on tuonut esiin, ettei hän edelleenkään koe tarvitsevansa lastensuojelun apua. C on suullisessa käsittelyssä tuonut esiin haluavansa asua kotona äidin kanssa.

Hallinto-oikeus ottaa arvioinnissaan huomioon C:n mielipiteen hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla ja katsoo, että hänen suullisessa käsittelyssä ilmaisemansa tahto palata kotiin äitinsä luo ei ennen kiireellistä sijoitusta ilmenneet ongelmat huomioon otettuna ole ratkaiseva arvioitaessa huostaanoton edellytyksiä.

Hallinto-oikeus katsoo edellä todetuin perustein, että puutteet C:n huolenpidossa ja kasvuolosuhteet kotona uhkaavat vakavasti vaarantaa C:n terveyttä ja kehitystä lastensuojelulain 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hallinto-oikeus arvioi, että tässä vaiheessa myöskään isä ei kykene vastaamaan C:stä. B:n on pitänyt C:hen yhteyttä epäsäännöllisesti, hänellä on kiireinen työ ja uusi perhe, johon kuuluu pieni lapsi.

A on toissijaisesti vaatinut C:n sijoittamista huostaanotettuna kotiin. Edellä huostaanoton perusteista ja C:n tilanteesta todettujen seikkojen vuoksi C:n sijoittamiselle kotiin ei ole lastensuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaisia edellytyksiä.

C on ollut 16.3.2018 lähtien sijoitettuna D:n ja E:n perhekotiin. C:n sijoitus perhekodissa on lähtenyt hyvin käyntiin. T:ssa sijaitsevasta perhekodista käsin C on voinut käydä entistä kouluaan ja perhekoti sijaitsee hyvien yhteyksien päässä kodista ja kavereista. Sijaishuollon D:n ja E:n perhekodissa arvioidaan olevan C:n edun mukaista. Hakemus on siten hyväksyttävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 40 §, 50 §, 91 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ilkka Hartikainen, Nina Tuominen ja Sari Komonen, joka on myös esitellyt asian, ja Johanna Hedman.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden käsittelyratkaisu ja hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja huostaanottohakemus hylätään. Hän on toissijaisesti vaatinut, että C sijoitetaan huostaanotettuna äitinsä luokse asumaan. Hän on myös vaatinut, että korkein hallinto-oikeus toimittaa suullisen käsittelyn.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden käsittelyratkaisu kuulla lasta ilman avustajan läsnäoloa on ollut lapsen edun vastaista ja lapsen oikeusturvaa loukkaavaa. Äidille ei ole annettu mahdollisuutta lausua käsittelyratkaisusta. C oli istuntoaamuna sairas ja huonovointinen. C:n mielipiteen varmistamisessa nimenomaan kuulemisen turvallisuus on olennaista, ja turvaa tuo oman avustajan läsnäolo. Kuulemisessa lapselta jäi kokonaan kysymättä, miten hän itse kokee väitetyn laiminlyönnin ja vastuuttamisen.

Helsingin hallinto-oikeudessa noudatettava käytäntö 12 vuotta täyttäneen nuoren oikeudesta avustajaan poikkeaa täysin muista hallinto-oikeuksista, joissa avustajan käyttämistä pidetään nuoren oikeutena. Käytäntöä pitäisi selventää.

Suullinen käsittely tulee toimittaa saman henkilötodistelun kuulemiseksi kuin hallinto-oikeudessakin.

Äiti on sitoutunut psykiatriseen hoitoonsa. Hän on saanut vastikään pyörätuolin, mikä helpottaa arkea. Perhe on selviytynyt kohtuullisen hyvin läheisten antamalla käytännön tuella. Äidille ei ole tarjottu hänen tarvitsemaansa käytännön apua esimerkiksi kaupassa käyntiin, apteekkiasiointiin tai siivoamiseen.

Vuonna 2010 toteutettu perhetyö tai vuosina 2012 ja 2013 toteutuneet sosiaaliohjaajan keskustelut eivät enää ole merkityksellisiä. Perheen palveluita suunniteltaessa ei ole otettu huomioon sosiaalihuollon asiakaslakia, jonka mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Kun otetaan huomioon huostaanoton perusteet, esitetyt tukitoimet eivät ole kohdentuneet oikein. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut hyväksyä sellaisenaan viranomaisen väitettä, että äiti olisi kieltäytynyt tukitoimista.

Hallinto-oikeus ei ole arvioinut C:n tukitoimia. C ei ole saanut tukihenkilöä, kouluun liittyviä tukitoimia eikä muutakaan tukea kouluun. Olennaista on, että C:n kouluun liittyvät pulmat ovat väistyneet.

Hallinto-oikeuden näkemys siitä, että sijaishuoltopaikka on lapsen edun mukainen, on vastoin tutkittua tietoa. Hallinto-oikeus ei ole huomioinut eikä kirjannut näkyviin mitään seikkoja, joiden perusteella se katsoo, että sijaishuolto on lapsen edun mukaista.

Huostaanoton edellytykset eivät täyty. C:n asia on järjestettävissä antamalla perheelle käytännön apua.

Lastensuojelun sosiaalityön johtava sosiaalityöntekijä on antanut selityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Perheelle tarjottujen tukitoimien lähtökohtana on ollut 2.2.2017 päivätty asiakassuunnitelma, jonka laatimiseen myös äiti on osallistunut. Äiti on nimennyt suurimmiksi huolenaiheikseen C:n käyttäytymisen ja sääntöjen noudattamisen sekä oman terveydentilansa. Asiakassuunnitelman perusteella perheen tueksi haettiin lastensuojelun tehostettua perhetyötä, joka käynnistyi kevään 2017 aikana. Lisäksi asiakassuunnitelmassa on sovittu, että sosiaalityöntekijä on yhteydessä kouluun, minkä johdosta koululla järjestettiin neuvottelu 5.4.2017. Äiti ei osallistunut neuvotteluun.

Äiti on ilmaissut hoitavansa terveyteensä liittyviä asioita yksityisen perhelääkärin kanssa. Sosiaalityöntekijä on tehnyt äidin luokse 15.3.2017 kotikäynnin yhdessä kotihoidon sairaanhoitajan kanssa, koska terveydellisissä kysymyksissä tukitoimien arvioiminen on terveydenhuollon ammattihenkilöiden osaamisaluetta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä avusti äitiä kotihoidon tarpeelliseksi arvioimien apuvälineiden hankkimisessa ja asentamisessa, mutta sairaanhoitajien näkemyksen mukaan tarkempaa arviointia varten tarvittiin lääkärin tutkimuksia. Äiti ei useista kehotuksista huolimatta huolehtinut näiden tutkimusten käynnistymisestä kevään 2017 aikana. Hän on myös aiemmin jättänyt noudattamatta lääkärien ja terveydenhuollon henkilökunnan hoitosuosituksia. Näissä oloissa lastensuojelun avohuollon tukitoimin ei ole voitu tukea äidin toimintakykyä. Muita tukitoimia suunniteltaessa äidin mielipide on otettu huomioon.

Perhetyön hakeminen ja käynnistyminen perustui äidin ja sosiaalityöntekijän yhteiseen keskusteluun siitä, että perhetyön keinoin voitaisiin tukea äidin vanhemmuutta ja auttaa perheen yhteisten sääntöjen laatimisessa ja vahvistamisessa. Äiti on lastensuojelun avohuollon työskentelyn aikana ehdottanut lomaperheen hakemista, mistä C ei ole innostunut. Ehdotetun tukihenkilön hakemista oli määrä ryhtyä selvittämään yhdessä C:n kanssa perhetyön alettua. Perhetyön käytännön työskentely kuitenkin kärsi äidin lukuisista peruutuksista. Lisäksi kotikäynneillä ilmenneet akuutit huolenaiheet veivät tilaa keskusteluilta. C itse ei työskentelyn aikana ilmaissut toivetta saada tukihenkilö, mutta hänelle tarjottiin mahdollisuuksia keskustella niin sosiaalityöntekijän, perhetyötä tekevien sosiaaliohjaajien kuin koulun henkilöstönkin kanssa.

Lastensuojelun näkökulmasta C:n perhetilanteen pitkäaikaisuus ja ongelmien toistuva luonne on olennainen asia arvioitaessa nykytilannetta. Äidille aiemmin tarjotut tukitoimet havainnollistavat sitä, että hänen kanssaan on neuvoteltu hänen tilanteestaan ja toiveistaan ja että hänellä on ollut mahdollisuus vaikuttaa saamaansa tukeen. C:n tilanteessa tapahtunut huononeminen syksyllä 2016 ja kevään 2017 aikana kertoo siitä, että äidin ratkaisu valita tarjotuista tukitoimista itselleen mieluisat ei ole ollut C:n edun mukainen ratkaisu.

B:n ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

A

on antanut vastaselityksen, jossa hän on uudistanut vaatimuksensa ja kaiken asiassa esitetyn sekä todennut muun ohella seuraavaa:

Minkäänlaisia tukitoimia ei ole järjestetty koulunkäynnin tukemiseksi, ja äiti oli siinä käsityksessä, että niitä aletaan suunnitella. Väliin tuli kuitenkin kiireellinen sijoitus.

C:n koulunkäynti sujuu tällä hetkellä hyvin. Äiti on noudattanut terveydenhuollon ohjeita ja hoitaa terveyttään. Hänellä on käytössään rollaattori, ja hän ostaa palvelut, joiden avulla hän voi päästä asioimaan hissittömästä talosta.

C

on antanut selityksen, jossa hän on yhtynyt A:n vaatimuksiin perusteineen ja todennut muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on tehnyt menettelyvirheen poistaessaan C:n avustajan asianajaja F:n oikeussalista päämiehensä kuulemisen ajaksi, vaikka alaikäisen lapsen avustajan käytön nimenomaisena tarkoituksena on toimia sekä alaikäisen päämiehensä etua valvovana oikeudellisena asiamiehenä, asianajajana, että tukihenkilönä varmistamassa, että lapsi uskaltaa ilmaista avoimesti mielipiteensä hänelle vieraassa ja usein pelottavassakin tilanteessa oikeussalissa hänelle vieraiden ihmisten läsnä ollessa.

Hallinto-oikeuden menettelyn peruste on jäänyt epäselväksi. Hallinto-oikeuden menettelylle olisi pitänyt olla erittäin painava syy, sillä avustaja ilmoitti hallinto-oikeudelle ennen hänen poistamistaan salista, että C oli sairas ja pahoinvoiva ja että sen takia hän oli pyytänyt toimittamaan tämän kuulemisen käsittelyn aluksi asianosaisten ja lastensuojelun läsnä olematta. C oli pahoinvointisairauden heikentämä häntä kuultaessa ja silti häneltä evättiin oikeus avustajan käyttöön kuulemistilanteessa. Puheenjohtaja ei myöskään kysynyt C:lta, haluaako hän avustajansa jäävän oikeussaliin vai ei. Käsittelyratkaisu oli lapsen tahdon ja edun vastainen.

Hallinto-oikeuden käsittelyratkaisu tulee kumota ja poistaa sekä toimittaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa C:n kuuleminen hänen mielipiteensä selvittämiseksi kattavasti ja ennen kaikkea asianmukaisella ja oikeudenmukaisella tavalla.

Hallinto-oikeuden menettelyvirhe vaikutti olennaisesti valituksenalaiseen päätökseen, sillä hallinto-oikeuden puheenjohtaja kertoi C:n kuulemisen jälkeen, että C haluaa kotiin, mutta että hän ei ollut sanonut mitään, haluaako hän huostaanoton päättyväksi. Puheenjohtajan esittämä yhteenveto C:n kuulemisesta osoittaa sen, että lapsen avustajan puuttumisen johdosta tuolloin juuri 13 vuotta täyttänyt C ei erittäin todennäköisesti ymmärtänyt oikein hänelle esitettyä kysymystä huostaanoton päättämisestä tai hän ei osannut tai huomannut vastata hänelle esitettyihin kaikkiin kysymyksiin, vaan hän ilmeisesti käsitti, että hänen ”haluan kotiin” -ilmaisunsa olisi tyhjentävä vastaus kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin. C:n kuulemisen johtopäätöksen moniselitteisyydeltä ja tulkinnanvaraisuudelta olisi vältytty, jos hänen avustajansa olisi saanut olla läsnä kuulemistilaisuudessa.

Mikäli korkein hallinto-oikeus ei toimita suullista käsittelyä C:n kuulemiseksi, hänen ilmaisuaan ”haluan kotiin” tulee tulkita siten, että se tarkoittaa myös hänen haluavan huostaanoton päättyvän välittömästi lastensuojelulaissa säädetyn edellytyksen poistuttua.

A

on antanut lisävastaselityksen, jossa hän on yhtynyt siihen, mitä C on selityksessään todennut. Lapsen ikä huomioiden hänen näkemyksensä kodin oloista on tärkein näyttö asiassa. Hallinto-oikeus oli haluton tätä asiaa kuulemaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Vaatimus uuden suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään. Valitus hylätään sekä hallinto-oikeuden käsittelyratkaisun että pääasiaratkaisun osalta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet lapsen kuulemisen osalta

Lastensuojelulain 86 §:n 1 momentin mukaan lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa, jos lapsi sitä pyytää tai siihen suostuu. Kuulemisen yhteydessä lapselle ei saa antaa sellaisia tietoja, jotka voisivat vakavasti vaarantaa hänen terveyttään tai kehitystään. Alle 12-vuotiasta lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti vain, jos kuuleminen on välttämätöntä asian ratkaisemiseksi ja siitä ei arvioida aiheutuvan lapselle merkittävää haittaa.

Edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaan, jos menettely on tarpeen lapsen suojaamiseksi tai hänen itsenäisen mielipiteensä varmistamiseksi, tuomioistuimen tulee ensisijaisesti toteuttaa lapsen henkilökohtainen kuuleminen siten, että ainoastaan yksi tai useampi tuomioistuimen jäsen ja lapsi ovat läsnä. Asianosaisille ja hakemuksen tai päätöksen tehneelle viranomaiselle on varattava tilaisuus tutustua kuulemisen sisällöstä laadittuun tai tallennettuun oikeudenkäyntiaineistoon ja lausua mielipiteensä sen sisällöstä. Asianosaisten oikeutta tietojen saamiseen voidaan rajoittaa, jos tiedon antamatta jättäminen on tarpeen lapsen suojaamiseksi tai hänen muun erittäin tärkeän etunsa turvaamiseksi.

Hallituksen esityksessä lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 252/2006 vp) on 86 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa:

”Pykälän 2 momentin mukaan lasta voitaisiin kuulla henkilökohtaisesti myös siten, että ainoastaan yksi tai useampi tuomioistuimen jäsen ja lapsi ovat läsnä, jos tuomioistuin harkitsee tämän soveliaaksi ja menettely on tarpeen lapsen suojaamiseksi tai hänen itsenäisen mielipiteensä varmistamiseksi. Asianosaisille ja viranomaiselle olisi varattava tilaisuus tutustua kuulemisen sisällöstä laadittuun tai tallennettuun oikeudenkäyntiaineistoon ja lausua mielipiteensä sen sisällöstä.

Lapsen henkilökohtainen kuuleminen kaikkien tuomioistuimen jäsenten ja asianosaisten läsnä ollessa saattaa olla lapselle hyvin raskas ja ahdistava kokemus, jolta häntä tulisi suojella. Lapsen saattaa olla myös vaikea ilmaista mielipidettään vapaasti esimerkiksi hänen vanhempiensa läsnä ollessa. Lapsen kuuleminen voisi tapahtua tällöin ilman muiden asianosaisten läsnäoloa ja tarvittaessa vain yhden hallinto-oikeustuomarin tai hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenen toimesta. Asianosaisille ja viranomaisille tulisi varata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden mukaisesti mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lapsen kuulemisen kautta tuomioistuimen hankkimasta oikeudenkäyntiaineistosta.”

Hallituksen esityksessä laeiksi lastensuojelulain, vankeuslain 4 ja 20 luvun sekä tutkintavankeuslain 2 luvun 5 §:n muuttamisesta (HE 225/2009 vp) on lastensuojelulain 86 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa:

A on valituksessaan vaatinut muun ohella käsittelyratkaisun ja hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. C on selityksessään yhtynyt äitinsä vaatimuksiin. C:n mukaan häneltä ei kysytty hänen mielipidettään hänen kuulemisestaan muiden asianosaisten tai hänen avustajansa läsnä olematta.

Oikeudellinen arviointi käsittelyratkaisusta, asian palauttamistarpeesta ja uuden suullisen käsittelyn toimittamisesta

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että pääasiallisena oikeuskysymyksenä asiassa on se, onko C:n huostaanotolle ja sijaishuoltoon sijoittamiselle ollut lastensuojelulain 40 §:n mukaiset perusteet.

Ensin on kuitenkin ratkaistava kysymys siitä, onko Helsingin hallinto-oikeus voinut selvittämättä C:n mielipidettä noudatettavasta menettelystä käsittelyratkaisusta ilmenevin tavoin kuulla C:tä henkilökohtaisesti suullisessa käsittelyssä siten, että hänen avustajansa ei ole saanut olla läsnä C:tä henkilökohtaisesti kuultaessa.

Lisäksi on ratkaistava kysymys siitä, onko asiassa hallinto-oikeuden menettelyn johdosta toimitettava suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kuten hallituksen esityksessä (HE 252/2006 vp) on lausuttu, lapsen henkilökohtainen kuuleminen kaikkien tuomioistuimen jäsenten ja asianosaisten läsnä ollessa saattaa olla lapselle raskas ja ahdistava kokemus. Lapsen saattaa olla myös vaikea ilmaista mielipidettään vapaasti esimerkiksi hänen vanhempiensa läsnä ollessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tuomioistuimen tulee ensisijaisesti toteuttaa lapsen henkilökohtainen kuuleminen siten, että ainoastaan yksi tai useampi tuomioistuimen jäsen ja lapsi ovat läsnä, jos tämä on tarpeen lapsen suojaamiseksi tai hänen itsenäisen mielipiteensä ilmaisemisen varmistamiseksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lastensuojelulain 86 §:n 2 momentin sanamuodosta tai lastensuojelulain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 256/2006 vp) ei suoraan käy ilmi, onko lainsäätäjän tarkoituksena ollut, että lasta voitaisiin kuulla henkilökohtaisesti myös ilman hänen avustajansa läsnä oloa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lasta henkilökohtaisesti tuomioistuimessa kuultaessa lähtökohtana on, että lapsen avustaja on läsnä lasta kuultaessa. Ottaen kuitenkin huomioon lastensuojelulain 86 §:n 2 momentin tarkoitus, tuomioistuin voi perustellusta syystä arvioida, että kuuleminen tulee lapsen suojaamiseksi tai hänen itsenäisen mielipiteensä varmistamiseksi toteuttaa siten, että myöskään lapsen avustaja ei ole läsnä lasta kuultaessa. Näin toimiessaan tuomioistuimen tulee ilmoittaa menettelyn perusteet asianosaisille ja kirjata perustelut myös käsittelyratkaisuunsa.

Asiassa saadun selvityksen mukaan hallinto-oikeus ei ole selvittänyt C:n mielipidettä siitä, voidaanko häntä kuulla ilman hänen avustajaansa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, kuten edellä lastensuojelulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessäkin on lausuttu, että tuomioistuimen on selvitettävä lapsen näkemys menettelystä.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että asian suullisessa käsittelyssä hallinto-oikeudessa on menetelty virheellisesti, kun C:n mielipidettä kuulemisessa käytettävästä menettelystä ei ole selvitetty ennen käsittelyratkaisun tekemistä. Hallinto-oikeuden käsittelyratkaisusta ei myöskään käy ilmi sellaisia seikkoja, joiden vuoksi avustaja ei olisi saanut olla läsnä C:tä kuultaessa.

Kun otetaan huomioon se, että C:n mielipide huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta on hallinto-oikeudessa selvitetty, C:n kuulemisen pääkohdat on C:n kuulemisen jälkeen selostettu suulliseen käsittelyyn osallistuneille asianosaisille, C:n kuulemisen tallenne on toimitettu istunnon jälkeen C:n avustajalle sekä äidin avustajalle ja se seikka, että lapsen edun mukaista ei olisi toimittaa asiassa uutta suullista käsittelyä hallinto-oikeudessa, päätöstä ei ole syytä hallinto-oikeuden virheellisen menettelyn vuoksi kumota ja asiaa palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Edellä mainittuun nähden ja kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista muutoin saatu selvitys, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Oikeudellinen arviointi huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta ja asian lopputulos

Asiassa saadun selvityksen mukaan huostaanotolle on ollut lastensuojelulain 40 §:n mukaiset edellytykset. C on siten tullut ottaa X:n kaupungin sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoittaa sijaishuoltoon D:n ja E:n perhekotiin.

Kun otetaan huomioon edellä hallinto-oikeuden menettelystä lausuttu, hallinto-oikeuden päätöksen perustelut muutoin pääasian osalta, perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeusapu

A:n avustaja varatuomari G on vaatinut palkkiona 7,15 työtunnilta yhteensä 975,26 euroa. Avustajalle maksettavan palkkion kokonaissummaa määrättäessä korvattava aika pyöristetään lähimpään puoleen tuntiin, ja hänelle maksetaan palkkio seitsemän työtunnin mukaan 954,80 euroa.

C:n avustajalle asianajaja F:lle oikeusapulain nojalla maksettava määrä 682 euroa arvonlisäveroineen hyväksytään vaatimuksen mukaisena.

Nämä määrät jäävät valtion vahingoksi.

Sovelletut oikeusohjeet

Oikeusapulaki 17 § 1 momentti ja 18 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 2 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Petri Helander, Antti Pekkala ja Ari Wirén. Asian esittelijä Milla Wartiovaara.

---

[SV]

Förvaltningsdomstolen höll muntlig förhandling i ett ärende som gällde omhändertagande och placering i vård utom hemmet. Barnets biträde önskade att barnet skulle höras i den muntliga förhandlingen och att biträdet skulle få närvara när barnet hörs. Förvaltningsdomstolen gjorde ett processuellt avgörande att höra barnet så att endast förvaltningsdomstolens medlemmar var närvarande. Förvaltningsdomstolen bedömde att det för att barnets självständiga åsikt med säkerhet skulle kunna klarläggas på det sätt som avses i 86 § 2 mom. i barnskyddslagen var bäst att höra barnet på detta sätt. Efter den muntliga förhandlingen godkände förvaltningsdomstolen ansökan om omhändertagande och barnets placering i vård utom hemmet.

Varken ur ordalydelsen i 86 § 2 mom. i barnskyddslagen eller den regeringsproposition (RP 256/2006 rd) som ledde till lagens stiftande går det att klart utläsa om lagstiftaren avsett att barnet ska kunna höras personligen också utan sitt biträdes närvaro. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att när ett barn hörs personligen i domstolen är utgångspunkten att barnets biträde är närvarande då barnet hörs. Med beaktande av syftet med 86 § 2 mom. i barnskyddslagen kan domstolen av en motiverad anledning avgöra att hörandet, för att skydda barnet eller för att barnets självständiga åsikt med säkerhet ska kunna klarläggas, ska ske utan att barnets biträde är närvarande då barnet hörs. I sådana fall ska domstolen meddela skälen till förfarandet åt parterna och anteckna dem i avgörandet.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att förvaltningsdomstolen hade förfarit felaktigt när förvaltningsdomstolen inte på förhand hade frågat det då 13-åriga barnets åsikt om hur hen skulle höras innan avgörandet gjordes. Ur förvaltningsdomstolens processuella avgörande framgick inte heller på vilka grunder biträdet inte hade fått närvara när barnet hördes.

Med beaktande av att barnets åsikt om omhändertagandet och placeringen i vård utom hemmet hade utretts i förvaltningsdomstolen, huvudpunkterna från barnets hörande efteråt hade blivit redogjorda för parterna, en inspelning av hörandet hade getts till barnets och mammans biträden efter den muntliga förhandlingen och att det inte var i enlighet med barnets bästa att förrätta en ny muntlig förhandling i ärendet, fanns det inte skäl till att på grund av förvaltningsdomstolens felaktiga förfarande upphäva ärendet och återförvisa det till förvaltningsdomstolen för ny muntlig behandling. Det fanns inte heller något behov av att förrätta en ny muntlig förhandling i högsta förvaltningsdomstolen för att utreda ärendet.

Barnskyddslagen 86 § 2 mom.

Förvaltningsprocesslagen 37 § 1 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Outi Suviranta, Petri Helander, Antti Pekkala och Ari Wirén. Föredragande Milla Wartiovaara.