Supreme Administrative Court allows interpreter fees under legal aid when no reliable cost data exists.

Valittaja, oikeustieteen kandidaatti A, oli toiminut turvapaikanhakija X:n oikeusapulain mukaisena oikeusavustajana hallinto-oikeudessa. Hän oli siellä vaatinut korvattavaksi tulkkauskuluja 89 euroa yhden tunnin kestäneestä tulkkauksesta, jossa tulkkina oli toiminut hänen kanssaan samassa yrityksessä työskentelevä henkilö. Hallinto-oikeus oli hylännyt tulkkauskuluvaatimuksen sillä perusteella, ettei asiassa ollut esitetty, että tulkkauskulut olisivat lakiasiaintoimistolle aiheutuneita muita kuin toimistohenkilökunnan palkkaukseen liittyviä kuluja.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään ilmenevillä perusteilla, että siltä osin kuin tulkki hoiti tulkkaamiseen liittyviä ja siten muita kuin lakiasiaintoiminnan yleisiä tehtäviä, tulkkia ei ollut perusteltua pitää lakiasiaintoimiston palkkioasetuksen 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toimistohenkilökuntaan kuuluvana. Tulkkauskulut voivat siten olla kuvatun kaltaisessa järjestelyssä perusteiltaan korvattavia kuluja.

Määrältään vaatimus ei ollut perustunut selvitykseen tulkin yhtiölle aiheuttamista todellista kustannuksista vaan perusteettomasti siihen, mitä tuomioistuimet ja oikeusaputoimistot olivat valittajan mukaan enimmillään kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa hyväksyneet. Asiassa oli myös otettava huomioon, että kun avustaja ja tulkki työskentelevät samassa yrityksessä tai kun lakiasiain- ja tulkkauspalveluja tarjoavat yritykset kuuluvat samaan intressipiiriin, tulkkauskulun määrä ei välttämättä muodostu markkinaehtoisesti.

Koska tulkkauskulujen määrästä ei ollut tässä tilanteessa saatavissa riittävän luotettavaa selvitystä, oli tulkkauskulut perusteltua hyväksyä tasoon, joka vastasi muissa kuin asiakohtaista palkkiota koskevissa asioissa sovellettavaa palkkioasetuksen 8 §:n 1 kohtaan perustuvaa 20 prosentin enimmäismääräistä kielikorotusta. Kun tulkkaus oli ratkaistavana olevassa asiassa kestänyt tunnin, korvattavaksi määräksi hyväksyttiin 22 euroa.

Oikeusapulaki 4 §:n 1 momentti 2 kohta, 5 § 1 momentti ja 17 § 1 ja 2 momentti

Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 8 § 1 kohta, 11 § 1 ja 2 momentti sekä 12 § 1 momentti ja 2 momentti 11 kohta

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 17.8.2017 nro 17/1213/71

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Karjalan oikeusaputoimisto

on päätöksellään 24.7.2017 myöntänyt X:lle (jäljempänä myös turvapaikanhakija) 20.7.2017 lukien oikeusapua ilman omavastuuosuutta kansainvälistä suojelua koskevassa valitusasiassa ja määrännyt hänen avustajakseen A:n.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään

oikeusavun osalta

määrännyt, että A:lle maksetaan valtion varoista hänen avustajan tehtävistään asiakohtaisena palkkiona 400 euroa, joka jää kokonaisuudessaan valtion vahingoksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään

tulkkauskulujen hylkäämisen osalta

seuraavasti:

Valittajalle on myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta. Valittajan avustajaksi on määrätty oikeustieteen kandidaatti A. Hän on vaatinut avustajan tehtävistään asiakohtaisena palkkiona 800 euroa ja korvausta tulkkauskuluista 89 euroa.

(---)

Valittajan asiamies A on esittänyt tulkkauskuluista selvityksenä 89 euron suuruisen laskun, jossa maksajaksi on merkitty valittaja ja saajaksi B Oy (toiminimi C). C on B Oy:n aputoiminimi. B Oy:stä on ilmoitettu, että B Oy:llä työskentelee sekä tulkkeja että oikeusavustajia. Tulkkeina toimivat B Oy:n kanssa työsuhteessa olevat henkilöt. Tulkkauslaskua ei ole maksanut kukaan, vaan lasku on osoitettu maksettavaksi valtion varoista.

Oikeusapulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oikeusavun myöntäminen vapauttaa edun saajan velvollisuudesta suorittaa palkkiota avustajalle ja korvausta asian käsittelystä tarvitsemastaan tulkkaus- ja käännösavusta. Saman lain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan palkkion lisäksi korvaus kuluista. Palkkion määräämistä varten avustajan on esitettävä yksityiskohtainen selvitys kuluistaan, jollei sellaisen selvityksen esittäminen ole tarpeetonta.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella tulkkeina ovat toimineet asiamiehen lakiasiantoimistossa työsuhteessa työskentelevät henkilöt. Selvityksestä ei ilmene, millä perusteella tulkkauskustannusten määräksi on laskettu 89 euroa tunnilta. Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan toimistohenkilökunnan palkat ovat yleiskuluja, joiden korvaus sisältyy maksettavaan palkkioon eivätkä ne siten ole erikseen korvattavia kuluja. Asetuksen 11 §:n 2 momentin mukaan korvattavia kuluja ovat muut suoranaiset kulut. Koska asiassa ei ole esitetty, että tulkkauskulut ovat toimistolle aiheutuneita muita kuin toimistohenkilökunnan palkkaukseen liittyviä kuluja, hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen tulkkauskulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Oikeusapulaki 17 a ja 18 §

Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden jäsen Juho Lehtimäki. Esittelijä Justiina Vaittinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on X:n puolesta pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin, kuin hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen tulkkauskulujen maksamisesta. Tulkkauskulut on määrättävä maksettavaksi vaatimuksen mukaisesti.

A on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Tuomioistuinten ja oikeusaputoimistojen vakiintuneen käytännön mukaan kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa tulkkauskuluja korvataan enintään 89 euroa tunnilta lisättynä tulkin matkakuluilla. Näin ollen pääkaupunkiseudulla tunnin tulkkaamisesta korvataan enintään 100 euroa. Valituksenalaisessa hallinto-oikeuden päätöksessä tulkkauskulut on jätetty kokonaan korvaamatta. Sen sijaan Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen hallinto-oikeudet ovat määränneet valittajalle maksettavaksi tulkkauskuluja samanlaisissa tilanteissa, joissa lakiasiaintoimistoon työsuhteessa oleva tulkki on tulkannut samassa toimistossa työskentelevän avustajan ja hänen päämiehensä välistä neuvottelua.

Valituksenalainen päätös merkitsee sitä, että oikeusavun etuuksien saaja eli turvapaikanhakija joutuu kustantamaan kaikki tulkkauskulunsa asiassa itse, tai sitä, että lakiasiaintoimisto joutuu tarjoamaan tulkkauspalvelut ilmaiseksi tai irtisanomaan tulkkausta varten palkkaamansa henkilön ja tilaamaan tulkkauksen ulkopuoliselta yritykseltä. Hallinto-oikeuden päätös asettaa siten joko oikeusapuetuuksien saajat tai tulkkauspalvelujen tarjoajat keskenään erilaiseen asemaan, eikä kohtele heitä hallintolain 6 §:n mukaisesti yhdenvertaisesti.

Viranomaisten toimien on hallintolain 6 §:n mukaisesti suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Oikeusavun saaja on voinut luottaa siihen, että hänen kulunsa tulevat korvattaviksi valtion varoista täysimääräisesti.

Laskuttajana olevan B Oy:n aputoiminimi C toimittaa ulkomaalaisille asiakkailleen sekä oikeudellisia palveluja että tulkkausta. Yhtiön toimintaperiaatteena on, että ulkomaalaisten asiakkaiden on helpompaa asioida lakiasiaintoimistossa, jossa on koko ajan läsnä tulkkeja. Tulkkina avustajan ja turvapaikanhakijan välisissä tapaamisissa toimii yhtiön työntekijä. Valituksenalaisessa asiassa tulkkina toimineen henkilön pääasiallinen työtehtävä on tulkkaaminen ja kääntäminen. Esimerkiksi laskutukseen ja muihin toimistotöihin liittyvät asiat kuuluvat kyseisen henkilön toimenkuvaan vain satunnaisesti. Mikäli tulkki tilattaisiin ulkopuoliselta yritykseltä, yhtiö ei olisi palkannut kyseistä henkilöä työntekijäksi. Tulkkauskulua ei voida katsoa toimistohenkilökunnan palkaksi, koska tulkkauksen suorittanut henkilö ei pääasiallisina tehtävinään tee toimistotyötä. Tulkkauksen ei muutenkaan voida katsoa kuuluvan toimistohenkilökunnan tehtäviin eikä siten korvaamatta jääviin yleiskuluihin.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan yhtiön toimittamasta selvityksestä ei ilmene, millä perusteella tulkkauskustannusten määräksi on laskettu 89 euroa tunnilta. Hallinto-oikeus ei ole kuitenkaan pyytänyt yhtiöltä selvitystä tulkin palkkion määräytymisen perusteista, vaan ainoastaan selvitystä siitä, miksi maksajakentässä on lukenut asiakkaan nimi. Hallinto-oikeus ei siten ole täyttänyt tältä osin hallintolain mukaista selvittämisvelvollisuuttaan.

Tulkkauskulujen määräksi on laskettu 89 euroa tunnilta, koska korvauksen tulee kattaa tulkin palkkakulut ja työvälineet (puhelin, tietokone) sekä tulkin osuus toimiston vuokrasta. Lakiasiaintoimistossa on tulkin tarpeisiin varattuna työhuone, jossa tulkki vastaa noin 80-90 prosentista toimistoon tulevista ja sieltä soitetuista puheluista, koska lähes kaikki toimiston yli sadasta asiakkaasta puhuvat äidinkielenään arabiaa.

Kysymys on myös oikeusavun saajien oikeusturvan kannalta merkittävä. Yhtiöllä ei ole velvollisuutta toimittaa tulkkauspalveluita ulkomaalaisille asiakkailleen vastikkeetta. Yhtiöllä on oikeus määritellä tulkkauspalvelulle hinta. Mikäli tulkin palkkiota ei korvata valtion varoista samoin perustein kuin tilanteessa, jossa tulkki olisi tilattu ulkopuoliselta yritykseltä, jäisi tulkkauskulu hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti kokonaan asiakkaan itsensä korvattavaksi, vaikka asiakkaalle on myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt valittajan vaatimuksen tulkkauskulujen korvaamisesta.

Valittajalle maksetaan valtion varoista vaatimus enemmälti hyläten korvausta tulkkauskuluista hallinto-oikeudessa 22 euroa. Hallinto-oikeus oikaisee maksatusta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Oikeusapulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oikeusavun myöntäminen vapauttaa edun saajan velvollisuudesta suorittaa palkkiota ja korvausta asian käsittelyssä tarvitsemastaan tulkkaus- ja käännösavusta.

Lain 5 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan yksittäisessä asiassa oikeusapuun kuuluvat ne oikeusavustajan toimenpiteet, jotka asiassa ovat tarpeen huomioon ottaen asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet kokonaisuudessaan.

Lain 17 §:n 1 momentissa on muun ohella säädetty, että yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Palkkion määräämistä varten avustajan on esitettävä yksityiskohtainen selvitys asiassa suorittamistaan toimenpiteistä ja kuluistaan, jollei sellaisen selvityksen esittäminen ole tarpeetonta.

Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (

jäljempänä palkkioasetus

) 8 §:n mukaan avustajan palkkiota, ei kuitenkaan 7 a §:ssä tarkoitettua palkkiota, korotetaan enintään 20 prosenttia, jos yksi tai useampi seuraavista ehdoista täyttyy:

1) tehtävä joudutaan avustajasta riippumattomista syistä suorittamaan vieraalla kielellä, poikkeuksellisissa olosuhteissa tai erityisen kiireellisenä;

(---)

Palkkioasetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan korvaus asianajotoiminnan yleiskuluista sisältyy palkkioon. Yleiskuluja ovat toimistohenkilökunnan palkat, toimiston vuokra- ja hoitokulut, vakuutusmaksut, kulut toimiston koneista ja muut kiinteät kuluerät. Yleiskuluja ovat lisäksi tavanomaiset posti-, puhelin- ja kopiointikulut.

Pykälän 2 momentin mukaan korvattavia kuluja ovat matkakulut, tavanomaista suuremmat posti-, puhelin- ja kopiointikulut sekä muut suoranaiset kulut.

Palkkioasetuksen 12 §:n 1 momentin mukaan oikeusapulain 17 §:n mukainen selvitys asiassa suoritetuista toimenpiteistä ja kuluista toimitetaan oikeushallinnon sähköisen asiointipalvelun kautta. Pykälän 2 momentin 11 kohdan mukaan selvityksessä on ilmoitettava vaaditut kulukorvaukset kululajeittain eriteltyinä.

Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Valituksen tutkiminen

Valituskirjelmässä muutoksenhakijaksi on merkitty turvapaikanhakija, jota kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa on avustettu. Hallinto-oikeuden päätöstä hylätä avustajan vaatimus tulkkauskulujen korvaamisesta ei ole kohdistettu turvapaikanhakijaan. Kun otetaan huomioon myös oikeusapulain 17 §:n 2 momentti, joka estää avustajaa perimästä oikeusavun saajalta omavastuuosuuden lisäksi muuta palkkiota tai korvausta, hallinto-oikeuden päätös hylätä avustajan vaatimat tulkkauskulut ei vaikuta hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi turvapaikanhakijan oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Muutoksenhakuoikeuden käyttämiseltä edellytettävä oikeussuojan tarve ja puhevalta valtion varoista omavastuuosuudetta maksettujen kulujen osalta on siten turvapaikanhakijan avustajalla.

Korkein hallinto-oikeus on edellä sanottu huomioon ottaen katsonut, että valittajana asiassa on turvapaikanhakijan avustaja A.

Tulkkauskulujen korvaaminen

Valittaja on vaatinut hallinto-oikeudessa korvauksena tulkkauskuluista 89 euroa. Valittajan mukaan tulkkauskulut ovat perustuneet hänen kanssaan samassa yrityksessä työskennelleen tulkin tähän asiaan kohdistuvien palkkakulujen sekä tulkin käyttämien työvälineiden kulujen ja tulkin käyttämän työhuoneen vuokrakulujen laskennalliseen osuuteen. Valittajan mukaan tulkin tehtävänä yrityksessä on tulkata lakiasiaintoimiston avustajien ja asiakkaiden välisiä keskusteluja, vastata pitkälti toimiston arabiankielisistä puheluista sekä hoitaa toimiston yleisiä tehtäviä.

Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, voivatko tulkkauskulut olla kuvatun kaltaisessa järjestelyssä korvattavia kuluja, vai onko niitä pidettävä palkkioasetuksen 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuina yleiskuluina, joiden korvaus sisältyy hallinto-oikeuden valittajalle maksamaan oikeusavustajan palkkioon.

Asianosaisen avustaminen ulkomaalaisasiassa edellyttää tyypillisesti tulkkausta tai asiakirjojen kääntämistä. Oikeusapulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa onkin nimenomaisesti säädetty, että oikeusavun myöntäminen vapauttaa edun saajan velvollisuudesta suorittaa palkkiota ja korvausta asian käsittelyssä tarvitsemastaan tulkkaus- ja käännösavusta.

Oikeusapulaissa ei ole säädetty tilanteesta, jossa tulkki on avustajan kanssa saman yrityksen palveluksessa. Tällaista järjestelyä voidaan pitää erityisesti ulkomaalaisasioiden hoitamiseen erikoistuneiden yritysten kohdalla tarkoituksenmukaisena, koska sen avulla voidaan monissa tilanteissa tehokkaasti taata valittajan ulkomaalaislain 10 §:n mukainen oikeus tulkin käyttöön sekä tulkin saatavuus asian eri vaiheissa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei tällainen järjestely sinänsä ole este korvata tulkkauskuluja oikeusapulain nojalla valtion varoista. Näin ollen siltä osin kuin tulkki hoitaa asiakkaan tulkkaamiseen liittyviä ja siten muita kuin lakiasiaintoiminnan yleisiä tehtäviä, tulkkia ei ole perusteltua pitää palkkioasetuksen 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuun toimistohenkilökuntaan kuuluvana. Tulkkauskulut voivat siten olla kuvatun kaltaisessa järjestelyssä perusteiltaan korvattavia kuluja.

Asiassa on tämän jälkeen kysymys siitä, onko valittaja esittänyt kuluista riittävän selvityksen niiden korvaamiseksi kokonaan tai osittain.

Kun kysymys on julkisista varoista maksettavista korvauksista, kulun korvaamisen edellytyksenä olevalle selvitykselle on perusteltua asettaa korostettuja vaatimuksia. Valittaja on esittänyt tulkkauskuluista selvityksenä laskun, jossa saajaksi on merkitty hänen ja tulkin työnantajana oleva yritys ja maksajaksi turvapaikanhakija. Laskulle ei voida antaa asiassa merkitystä selvityksenä kulusta, koska oikeusavun saajalla ei ole oikeusapulain 17 §:n 2 momentti huomioon ottaen laskuun maksuvelvollisuutta ja tosiasiassa maksun saaja ja maksaja ovat sama taho.

Määrältään vaatimus ei ole perustunut selvitykseen tulkin yhtiölle aiheuttamista todellista kustannuksista vaan perusteettomasti siihen, mitä tuomioistuimet ja oikeusaputoimistot ovat valittajan mukaan enimmillään kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa hyväksyneet. Asiassa on muutenkin otettava huomioon, että silloin kun avustaja ja tulkki työskentelevät samassa yrityksessä tai kun lakiasiain- ja tulkkauspalveluja tarjoavat yritykset kuuluvat samaan intressipiiriin, tulkkauskulun määrä ei välttämättä muodostu markkinaehtoisesti.

Valittaja on ilmoittanut hallinto-oikeudelle tulkkauksen ajankohdan ja keston sekä yrityksessä tulkkina toimineen henkilön nimen. Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole syytä epäillä tietojen oikeellisuutta eikä tulkkauksen tarpeellisuutta. Koska tulkkauskulujen määrästä ei ole edellä lausuttu huomioon ottaen saatavissa tässä tilanteessa riittävän luotettavaa selvitystä, on tulkkauskulut perusteltua hyväksyä tasoon, joka vastaa muissa kuin asiakohtaista palkkiota koskevissa asioissa sovellettavaa palkkioasetuksen 8 §:n 1 kohtaan perustuvaa 20 prosentin enimmäismääräistä kielikorotusta. Kun tulkkaus on tässä asiassa kestänyt yhden tunnin, korvattavaksi määräksi hyväksytään 22 euroa.

Oikeusapu

Valittaja on vaatinut korkeimmassa hallinto-oikeudessa asiakohtaisena palkkiona ja korvauksena yhteensä 422,25 euroa. Vaatimus hylätään, koska turvapaikanhakijalle turvapaikka-asiassa myönnetty oikeusapu ei kata avustajan omaa muutoksenhakua palkkiota tai kuluja koskevassa asiassa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Taina Pyysaari ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Antti Jukarainen.

---

[SV]

Ändringssökanden, juris kandidat A, hade varit asylsökande X:s i rättshjälpslagen avsedda rättsbiträde i förvaltningsdomstolen. Han hade där krävt 89 euro i ersättning för tolkningskostnader för en timmes tolkning, där tolken varit en person som arbetade i samma företag som han. Förvaltningsdomstolen hade avslagit ersättningsyrkandet på den grund att A inte hade visat att juristbyrån skulle ha haft andra kostnader för tolkningen än kostnader som anslöt till kanslipersonalens löneutgifter.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att tolken inte kunde anses tillhöra juristbyråns i 11 § 1 mom. i rättshjälpsförordningen avsedda kanslipersonal till den del han hade skött uppgifter som anslöt sig till tolkning, vilket inte var att anse som allmänna uppgifter inom juristbyrån. Därmed kunde tolkningskostnaderna utgöra ersättningsgilla kostnader inom ramen för den beskrivna verksamheten.

Ersättningsyrkandet hade inte till sitt belopp motiverats med någon utredning om de verkliga kostnader tolken medförde bolaget. Ersättningsyrkandet hade utan grund fastställts enligt de belopp domstolarna och rättshjälpsbyråerna enligt A hade godkänt som maximibelopp i ärenden som gäller internationellt skydd. I ärendet skulle även beaktas att då biträdet och tolken arbetar inom samma företag, eller då de byråer som erbjuder juridiska tjänster och tolkningstjänster fungerar inom samma intressesfär, bildas tolkningskostnaderna inte enligt marknadsvillkor.

Eftersom det inte fanns tillräckligt tillförlitlig information att tillgå om tolkningskostnaderna, godkändes de enligt den i 8 § 1 punkten i rättshjälpsförordningen avsedda grunden att på grund av främmande språk höja arvodet med 20 procent, och som gäller andra ärenden än de där fast arvode utbetalas. Då tolkningen hade räckt en timme i det ifrågavarande ärendet, fastställdes ersättningen till 22 euro.

Rättshjälpslagen 4 §:n 1 mom. 2 punkten, 5 § 1 mom. och 17 § 1 och 2 mom.

Statsrådets förordning om grunderna för arvoden vid allmän rättshjälp 8 § 1 punkten, 11 § 1 ja 2 mom. samt 12 § 1 mom. och 2 mom. 11 punkten

Ärendet har avgjorts av justitieråden Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Taina Pyysaari och Anne Nenonen. Föredragande Antti Jukarainen.