Swedish citizenship by declaration requires no prison sentence at the decision date, not the application date.

Kansalaisuuslain 28 §:n 1 momentin mukaan henkilö, joka on täyttänyt 18 vaan ei 23 vuotta, saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos häntä muun ohella ei ole tuomittu vankeusrangaistukseen. Kansalaisuuslain 31 §:n mukaan ilmoitukseen perustuva kansalaisuus katsotaan saaduksi sinä päivänä, jolloin ilmoitus on tullut vireille toimivaltaisessa viranomaisessa, jos edellytykset kansalaisuuden saamiselle täyttyivät vireilletulopäivänä.

Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt kansalaisuuslain 28 §:n 1 momentin tarkoittaman ilmoituksen tehneelle henkilölle Suomen kansalaisuutta, koska hänet oli ilmoituksen vireilletulon jälkeen, mutta ennen asian ratkaisemista tuomittu vankeusrangaistukseen.

Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen, koska kansalaisuusilmoituksen tehnyt henkilö oli täyttänyt lain mukaiset edellytykset ilmoituksen vireilletulopäivänä. Hallinto-oikeuden mukaan kansalaisuuslain 31 §:ssä säädettyä ajankohtaa oli pidettävä kansalaisuutta myönnettäessä ehdottomana.

Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei kansalaisuuslain 28 §:n 1 momentissa säädetty erikseen ajankohdasta, jota on pidettävä ratkaisevana ilmoituksesta myönnettävän kansalaisuuden edellytysten täyttymisen kannalta. Kansalaisuuslain 31 §:n säännös koski ilmoituksen perusteella myönnettävän kansalaisuuden oikeusvaikutusten alkamista takautuvasti eräissä tilanteissa. Säännöksen perusteella ei kuitenkaan voitu vankeusrangaistukseen tuomitsemattomuutta koskevan edellytyksen kohdalla poiketa päätöksentekomenettelyä koskevasta yleisestä periaatteesta, jonka mukaan edellytysten on täytyttävä hakemuksen ratkaisuhetkellä. Asiaa arvioitaessa otettiin huomioon mainitun edellytyksen esitöistä ilmenevä luonne ja tarkoitus. Kansalaisuuslain 28 §:n 1 momentin mukaisen vankeusrangaistukseen tuomitsemattomuutta koskevan edellytyksen täyttymisen kannalta ratkaisevana oli pidettävä Maahanmuuttoviraston päätöksen tekohetkeä.

Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja Maahanmuuttoviraston päätös saatettiin voimaan.

Kansalaisuuslaki 28 § 1 momentti, 31 §

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 22.12.2016 diaarinumero 16/0667/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto

ei ole päätöksellään 18.12.2015 (diaarinumero 719/330/2011) myöntänyt Saksan kansalaiselle A:lle Suomen kansalaisuutta ilmoituksesta, koska hänet on tuomittu vankeusrangaistuksiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksesta kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perustelut

Kansalaisuuslain 28 §:n 1 momentin mukaan nuori henkilö, joka on täyttänyt 18 vaan ei 23 vuotta, saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa yhteensä vähintään 10 vuotta, joista vähintään kaksi vuotta keskeytyksettä ennen ilmoituksen tekemistä, ja jos häntä ei ole tuomittu vankeusrangaistukseen.

Kansalaisuuslain 31 §:n mukaan ilmoitukseen perustuva kansalaisuus katsotaan saaduksi sinä päivänä, jolloin ilmoitus on tullut vireille toimivaltaisessa viranomaisessa, jos edellykset kansalaisuuden saamiselle täyttyivät vireilletulopäivänä. Muussa tapauksessa kansalaisuus katsotaan saaduksi kansalaisuuden saamiselle säädettyjen edellysten täyttymispäivänä.

A:n nuorta henkilöä koskeva kansalaisuusilmoitus on tullut vireille 22.9.2011. Ilmoituksen vireilletulohetkellä hän on täyttänyt kansalaisuuslain 28 §:n 1 momentissa säädetyt edellykset kansalaisuuden saamiseksi. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on tuomittu vankeusrangaistukseen kansalaisuusilmoituksen vireilletulon jälkeen. Hallinto-oikeus toteaa, että koska A on täyttänyt kaikki kansalaisuuden saamiselle asetetut edellytykset ilmoituksen vireilletulopäivänä, Maahanmuuttoviraston ei olisi tullut jättää kansalaisuutta myöntämättä. Kansalaisuuslain 31 §:ssä säädettyä ajankohtaa on pidettävä tältä osin ehdottomana. Koska Maahanmuuttovirastolla on ollut eri käsitys asiasta, hallinto-oikeus kumoaa Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Petri Forma ja Hanna Huru. Esittelijä Taija Randen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan. Toissijaisesti Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että asia on palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Kansalaisuusilmoituksissa on kyse helpotetusta ja nopeutetusta tavasta kansalaisuuden saamiseksi. Menettely on tarkoitettu laissa mainituille erityisryhmille, joilla jo ennestään on tietynlainen yhteys Suomeen.

Kansalaisuuslain 28 §:n 1 momentin mukaan Suomessa pitkään asunut nuori 18 - 22-vuotias henkilö voi saada kansalaisuuden ilmoitusmenettelyllä. Suomen kansalaisuus voidaan tällöin myöntää takautuvasti ilmoituksen vireilletulopäivästä lukien, toisin kuin kansalaisuushakemuksissa, joissa kansalaisuus myönnetään päätöspäivästä lukien.

Kansalaisuusilmoituksia koskevista edellytyksistä ei ole mahdollista poiketa. Maahanmuuttovirastolla ei näin ollen ole kansalaisuusilmoituksia käsitellessään samanlaista harkintavaltaa kuin kansalaisuushakemusten kohdalla. Kansalaisuuslain 28 §:n 1 momenttia tulisi tulkita hallituksen esityksen (HE 235/2002 vp) valossa siten, että vankeusrangaistukseen tuomitseminen estää kansalaisuuden myöntämisen ilmoituksesta.

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus on tuominnut A:n 3.10.2014 elinkautiseen vankeusrangaistukseen murhasta. Asiasta valitettiin hovi­oikeuteen, joka pysytti tuomion 11.3.2016. Korkein oikeus ei 2.11.2016 myöntänyt asiassa valituslupaa. Ensimmäisen kerran A on tuomittu vankeusrangaistukseen 23.1.2013.

Kansalaisuuslain sääntely on epätarkkaa. Jos kansalaisuuslain 28 ja 31 §:ää tulkitaan siten kuin Vaasan hallinto-oikeus tulkitsee, eli että ainoastaan ennen ilmoituksen vireilletuloa tuomittu vankeusrangaistus on merkityksellinen, ei nuoren henkilön syyllistyminen rikoksiin käytännössä vaikuttaisi kansalaisuuden saamiseen ilmoituksella. Hallinto-oikeuden tulkinta mahdollistaa esimerkiksi sellaisen tilanteen, jossa henkilön syyllistymisellä henkirikokseen ennen kansalaisuusilmoituksen jättämistä ei olisi vaikutusta kansalaisuusasiaan, jos häntä ei ennen ilmoituksen vireillepanoa olisi ehditty tuomita teosta.

A

on antanut selityksen.

Maahanmuuttovirasto

on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi A:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt

Kansalaisuuslain 28 §:n 1 momentin mukaan henkilö, joka on täyttänyt 18 vaan ei 23 vuotta, saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa yhteensä vähintään 10 vuotta, joista vähintään kaksi vuotta keskeytyksettä ennen ilmoituksen tekemistä, ja jos häntä ei ole tuomittu vankeusrangaistukseen.

Kansalaisuuslain 31 §:n 1 momentin mukaan ilmoitukseen perustuva kansalaisuus katsotaan saaduksi sinä päivänä, jolloin ilmoitus on tullut vireille toimivaltaisessa viranomaisessa, jos edellytykset kansalaisuuden saamiselle täyttyivät vireilletulopäivänä. Muussa tapauksessa kansalaisuus katsotaan saaduksi kansalaisuuden saamiselle säädettyjen edellytysten täyttymispäivänä.

Kansalaisuuslain 28 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen (HE 235/2002 vp) mukaan pykälässä säädettäisiin pitkään Suomessa asuneen nuoren mahdollisuudesta saada Suomen kansalaisuus ilmoituksesta. Säännöksen tarkoituksena olisi antaa kansalaisuus helpotetulla menettelyllä ulkomaalaiselle, joka olisi asunut Suomessa suuren osan lapsuuttaan tai nuoruuttaan. Tällaisen henkilön oletettaisiin siinä määrin hankkineen valmiuksia suomalaiseen yhteiskuntaan, että kansalaisuuden myöntäminen ilmoituksesta olisi tarkoituksenmukaista. (---) Lisäksi hakijalta edellytettäisiin, ettei häntä olisi tuomittu vankeusrangaistukseen. Tuomitun vankeusrangaistuksen ehdotetaan estävän ilmoitusmenettelyn, koska tällöin harkinnanvaraista kansalaistamismenettelyä voidaan pitää tarkoituksenmukaisempana.

Kansalaisuuslain 31 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälässä säädettäisiin ajankohdasta, jolloin Suomen kansalaisuus katsottaisiin saaduksi ilmoituksen perusteella. Kansalaisuus katsottaisiin saaduksi takautuvasti sinä päivänä, jolloin ilmoitus on tullut vireille toimivaltaisessa viranomaisessa. Toimivaltainen viranomainen olisi joko paikallispoliisi tai edustusto. Kansalaisuuden saaminen jo tuolloin edellyttäisi kuitenkin sitä, että kaikki kansalaisuuden saamiselle asetetut edellytykset olisivat täyttyneet vireilletulopäivänä. Jos jokin edellytyksistä täyttyisi vasta vireilletulopäivän jälkeen, mutta ennen ilmoituksen ratkaisemista, kansalaisuus katsottaisiin saaduksi vasta kaikkien kansalaisuuden saamiselle asetettujen edellytysten täyttymispäivänä.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, estääkö kansalaisuusilmoituksen vireille tulon jälkeen, mutta ennen asian ratkaisemista tuomittu vankeusrangaistus kansalaisuuden myöntämisen.

Kansalaisuuslaissa on eri luvuissa säädetty Suomen kansalaisuudesta syntymän perusteella (2 luku), hakemuksesta (3 luku) ja ilmoituksesta (4 luku). Hakemuksesta myönnettävän kansalaisuuden yleisiä edellytyksiä koskevan 3 luvun 13 §:n 1 momentista ilmenee, että kansalaistamisen edellytysten on täytyttävä hakemuksen ratkaisuhetkellä. Kansalaisuuslain 4 luvun 28 §:ssä ei ole 13 §:n 1 momenttia vastaavalla tavalla erikseen säädetty siitä, milloin ilmoituksesta myönnettävän kansalaisuuden yleisten edellytysten on täytyttävä. Säännöksestä ei toisaalta myöskään ilmene, että 28 §:n 1 momentin mukaisia edellytyksiä arvioitaessa 3 luvun 13 §:n 1 momentin ilmentämästä yleisestä periaatteesta voitaisiin ilmoitusmenettelyä käytettäessä poiketa.

Kansalaisuuslain 4 luvun 31 § koskee kansalaisuuden saamisen ajankohtaa tilanteessa, jossa 28 §:n 1 momentin mukaiset yleiset edellytykset ovat täyttyneet ennen asian ratkaisemista. Tällöin ilmoituksen johdosta tapahtuva kansalaistaminen aiheuttaa kansalaisuuden oikeusvaikutusten alkamisen takautuvasti jo ennen päätöksen tekohetkeä. Säännös soveltuu sanamuotonsa sekä esitöiden perusteella asumisajan kaltaisiin kertyviin edellytyksiin, jotka hakija saavuttaa ajan kulumisen perusteella. Vankeusrangaistukseen tuomitsemattomuutta koskeva edellytys puolestaan on hakijan käyttäytymiseen liittyvä, yhteiskunnan turvallisuuteen liittyvä ominaisuus, jonka tulisi lähtökohtaisesti täyttyä koko ajan.

Vankeusrangaistukseen tuomitseminen on seikka, joka kansalaisuuslain 28 §:n 1 momentin esitöiden mukaan estää ilmoitusmenettelyn käytön. Edellytyksen tarkoitus on estää ilmoituksesta myönnettävä kansalaisuus sellaiselta nuorelta henkilöltä, joka on tuomittu vankeusrangaistukseen. Säännöksen tarkoitus huomioon ottaen on tämän edellytyksen täytyttävä päätöksen tekohetkeen saakka.

A:n kansalaisuusilmoitus on tullut vireille 22.9.2011. A on ensimmäisen kerran tuomittu vankeusrangaistukseen 23.1.2013. Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 18.12.2015 voinut myöntää A:lle Suomen kansalaisuutta, koska hänet on päätöstä tehtäessä tuomittu vankeusrangaistukseen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Maahanmuuttoviraston päätös saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Katariina Flinkman.

---

[SV]

Enligt 28 § 1 mom. i medborgarskapslagen förvärvar en person som har fyllt 18 men inte 23 år finskt medborgarskap efter anmälan, bland annat om han eller hon inte har dömts till fängelsestraff. Enligt 31 § i medborgarskapslagen anses medborgarskap som bygger på anmälan ha förvärvats den dag då anmälan har anhängiggjorts hos den behöriga myndigheten, om villkoren för förvärv av medborgarskap uppfylldes den dag då ärendet anhängiggjordes.

Migrationsverket hade inte beviljat finskt medborgarskap åt en person på grundval av en i 28 § 1 mom. avsedd anmälan, då personen i fråga efter den dag då ansökan anhängiggjordes, men innan ärendet avgjordes, hade dömts till fängelsestraff.

Förvaltningsdomstolen hade upphävt Migrationsverkets beslut eftersom den person som gjorde medborgarskapsanmälan hade uppfyllt de lagstadgade villkoren den dag då ärendet anhängiggjordes. Förvaltningsdomstolen ansåg att den i 31 § i medborgarskapslagen stadgade tidsfristen skulle anses avgörande då medborgarskap beviljades.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att det inte i 28 § 1 mom. i medborgarskapslagen skilt stadgades om en tidpunkt som skulle anses som avgörande med tanke på när villkoren för förvärvande av medborgarskap efter anmälan skulle vara uppfyllda. Stadgandet i 31 § i medborgarskapslagen gällde vissa retroaktiva rättsverkningar av medborgarskap som erhålls efter anmälan. Med stöd av stadgandet kunde villkoret om att inte vara dömd till fängelsestraff inte utgöra en avvikelse från den allmänna principen att villkoren ska vara uppfyllda vid beslutstidpunkten. Vid bedömningen av ärendet beaktades avsikten med sagda villkor som den framgår ur förarbetena. Den avgörande tidpunkten för när villkoret enligt 28 § 1 mom. i medborgarskapslagen att inte vara dömd till fängelsestraff skulle vara uppfyllt var den tidpunkt då Migrationsverket fattade beslut i ärendet.

Förvaltningsdomstolens beslut upphävdes och Migrationsverkets beslut sattes i kraft.

Medborgarskapslagen 28 § 1 mom. och 31 §