Supreme Administrative Court dismisses appeal; police force not a party to cost reimbursement claim proceedings.

Poliisilaitos hallintopäätöksen tehneenä viranomaisena ei ollut asianosainen siltäkään osin kuin se oli velvoitettu korvaamaan asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, eikä oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen johdosta poliisilaitokseen ollut sovellettava hallintolainkäyttölain säännöksiä asianosaisen kuulemisesta. Hallinto-oikeus oli kuitenkin toimittanut vaatimuksen poliisilaitokselle tiedoksi niin ajoissa ennen päätöksensä antamista, että poliisilaitos olisi ehtinyt vastata vaatimukseen.

Hallinto-oikeuden menettely oli ollut lainmukainen.

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti

Päätös, jota valituslupahakemus ja valitus koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 4.10.2016 nro 16/1111/3

Asian aikaisempi käsittely

Länsi-Uudenmaan poliisilaitos

on 9.2.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt Vietnamin kansalaisen A:n (jäljempänä hakija) opiskelun perusteella myönnettävää jatko-oleskelulupaa koskevan hakemuksen.

Hakija

on valittanut poliisilaitoksen päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen.

Poliisilaitos

on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon ja ilmoittanut päätöksellään 13.5.2016 myöntäneensä hakijalle oleskeluluvan opiskelun perusteella ajaksi 15.7.2015 - 31.7.2016.

Hakija

on täydentänyt valitustaan vaatimuksella poliisilaitoksen velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa arvonlisäveroineen yhteensä 744 eurolla ja mahdollisesti perittävän oikeudenkäyntimaksun määrällä.

Hallinto-oikeus

on antanut valituksen täydennyksen poliisilaitokselle tiedoksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt pääasian käsittelyn sikseen ja velvoittanut poliisilaitoksen korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen yhteensä 248 eurolla.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan poliisilaitoksen uusi myönteinen asiaratkaisu on perustunut pääosin poliisilaitoksella jo aiemmin olleeseen asiakirja-aineistoon. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi hallintolainkäyttölain 74 §:n tarkoittamalla tavalla kohtuutonta, että hakija joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Siimes ja Tommi Toijonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Länsi-Uudenmaan poliisilaitos

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun osalta. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin poliisilaitos on velvoitettu korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikuluja ja hänen vaatimuksensa oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Hallinto-oikeus on menetellyt virheellisesti ratkaistessaan hakijan oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen varaamatta poliisilaitokselle tilaisuutta ja kohtuullista määräaikaa selityksen antamiseen vaatimuksen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden perusteluja

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä mainitussa pykälässä ja hallintolainkäyttölain 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, on­ko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n (HE 1995/217 vp laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi) perusteluissa on lausuttu seuraavaa:

"Pykälän 1 momentissa olisi pääsääntö asianosaisen velvoittamisesta korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osittain. Toisella asianosaisella tarkoitettaisiin lähinnä vastapuolta. Säännöksessä pyrittäisiin kuitenkin ottamaan huomioon hallintolainkäyttöasioissa vallitsevat erilaiset tilanteet, joten säännöstä ei kirjoitettaisi niin, että korvausvelvollisuus voisi koskea pelkästään sitä, joka on muodollisesti vastapuoli. = = =

Pykälän 1 momentin mukaan päätöksen tehnyt hallintoviranomainen voitaisiin määrätä korvaamaan oikeudenkäyntikuluja tai sille voitaisiin määrätä suoritettavaksi kuluja. Tämä on perusteltua sen takia, että päätöksen tehneen hallintoviranomaisen toiminta on usein rinnastettavissa asianosaiseen, vaikka asiassa ei olisikaan muodollisesti kaksiasianosaissuhdetta. Toisaalta hallintoviranomainen voitaisiin määrätä korvausvelvolliseksi silloinkin, kun muu viranomainen käyttää asiassa julkista puhevaltaa, koska päätöksen tehneen viranomaisen toiminta voi olla pe­rus­teena oikeudenkäyntikuluihin.

Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin niitä kriteereitä, joita olisi otettava huomioon arvioitaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta. Säännöksen mukaan julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta punnittaessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, onko oikeudenkäynnin aiheena ollut viranomaisen virheellinen menettely. Viranomaisen päätöksen muuttuminen valitusasteessa voi perustua myös siihen, että asianosainen ei ole esittänyt riittävää selvitystä ensimmäisessä asteessa. Tällöin päätös on sinänsä virheellinen, mutta viranomaisen menettelyä ei voida kuvata virheelliseksi, jollei riittävän selvityksen hankkimatta jättämistä voida lukea viranomaisen selvitysvelvollisuuden laiminlyönniksi."

Tosiseikat

Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on päätöksellään 9.2.2016 hylännyt opiskelijan jatko-oleskelulupahakemuksen. Hakijan valitettua päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen poliisilaitos on, valituksen käsittelyn hallinto-oikeudessa vielä jatkuessa, 13.5.2016 antamallaan päätöksellä muuttanut ensin mainittua päätöstään ja myöntänyt oleskeluluvan. Hakija on 4.7.2016 täydentänyt valitustaan vaatimuksella poliisilaitoksen velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 600 eurolla arvonlisäveroineen.

Hallinto-oikeus on lähetteellä 20.9.2016 toimittanut hakijan vaatimuksen tiedoksi poliisilaitokselle. Hallinto-oikeus on 4.10.2014 antamallaan valituksenalaisella päätöksellä jättänyt asian käsittelyn pääasian osalta sikseen ja oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen enemmälti hyläten velvoittanut Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen yhteensä 248 eurolla.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa hallintopäätöksen tehneen poliisilaitoksen valituksesta on ratkaistava, onko poliisilaitos voitu hallintolainkäyttölain 74 §:n perusteella velvoittaa korvaamaan oleskeluluvan hakijan oikeudenkäyntikuluja ilman, että poliisilaitokselle ensin on mainitun lain 34 §:n 1 momentin ja 35 §:n mukaisesti varattu tilaisuus ja kohtuullinen määräaika selityksen antamiseen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen johdosta.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Petri Leinonen.

---

[SV]

Den polisinrättning som fattat förvaltningsbeslutet i fråga var inte part i ärendet ens till den del som polisinrättningen hade ålagts att ersätta partens rättegångskostnader och förvaltningsprocesslagens stadganden om hörande av part skulle inte tillämpas på polisinrättningen gällande yrkandet om ersättning av rättegångskostnaderna. Förvaltningsdomstolen hade skickat yrkandet till polisinrättningen för kännedom i så god tid innan den gav sitt beslut i ärendet att polisinrättningen hade hunnit besvara yrkandet. Förvaltningsdomstolens förfarande var lagenligt.

Förvaltningsprocesslagen 74 § 1 mom.