Supreme Administrative Court allows VAT refund for credit card processing services as exempt financial transactions.

A:n suorittaman palvelukokonaisuuden oli katsottava muodostavan sellaisen unionin tuomioistuimen tuomiossa C-2/95, SDC, tarkoitetun erillisen kokonaisuuden, joka täytti arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun maksuliikkeen ja arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen maksuja ja tilisiirtoja koskevien liiketoimien erityisiä ja olennaisia tehtäviä. Pankin ei ollut suoritettava arvonlisäveroa A:lta ostamistaan palveluista arvonlisäverolain 9 §:ssä säädetyn käännetyn verovelvollisuuden nojalla. Pankin valitus hyväksyttiin.

Arvonlisäveron palautushakemukset tilikausilta 1.1. - 31.12.2011 ja 1.1. - 31.12.2012.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 41 § ja 42 § 1 momentti 4 kohta

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 135 artikla 1 kohta d alakohta

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-2/95, Sparekassernes Datacenter (SDC)

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 5.11.2015 nro 15/0985/4

Asian aikaisempi käsittely

Pankki

on hakenut palautettavaksi Visa- ja MasterCard -korttimaksujen toteutta­miseen liittyvästä ulkomaiselta yhtiöltä A hankkimastaan palvelukokonaisuudesta käännetyn vero­velvollisuuden perusteella tilittämäänsä arvonlisäveroa tilikausilta 1.1. - 31.12.2011 ja 1.1. - 31.12.2012.

Verohallinnon Konserniverokeskus

on 19.12.2013 tekemillään päätök­sillä hylännyt pankin palautushakemukset, koska A:n suorittamaa palvelukokonaisuutta ei voida pitää arvonlisäverolain 41 §:n ja 42 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla verottomana maksuliikepalveluna.

Pankki

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut Konsernivero­keskuksen päätösten kumoamista ja pankin käännetyn verovelvollisuuden perusteella aiheettomasti maksamien arvonlisäverojen palautta­mista laillisine korkoineen.

Konserniverokeskus

on antanut asiassa lausunnon ja

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

vastineen. Vastineen liitteenä on toimitettu korkeimman hallinto-oikeuden (jäljempänä myös KHO) julkaisematon ratkaisu 12.5.2014 taltionumero 1544, jossa vastaava palvelukokonaisuus on katsottu verottomaksi rahoituspalveluksi.

Pankki

on antanut vastaselityksen, jonka mukaan asia on jo kilpailuneut­raliteettisyistä ratkaistava KHO:n 12.5.2014 antaman päätöksen taltio­numero 1544 mukaisesti, koska päätöksessä on kyse vastaavasta palve­lusta kuin mitä A tarjoaa pankille ja tapauksessa verovelvollisen täytyy olla pankin kilpailija.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt pankin valituksen.

Hallinto-oikeus on, selostettuaan arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan, 41 §:n ja 42 §:n 1 momentin 4 kohdan sekä arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan d alakohdan säännökset ja arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993 vp) rahoituspalveluja koskevia perusteluja, lausunut päätöksensä perusteluissa seuraavaa:

Palvelukokonaisuudesta saatu selvitys

Pankki on kuvannut palautushakemuksessaan ja valituksessaan A:lta ostamaansa Visa- ja MasterCard -korttimaksupalvelua seuraavasti:

Myyntiluvan saatuaan maksupääte muodostaa maksusanoman, joka pitää sisällään ostotapahtuman tiedot. Kauppias lähettää tehdyt korttitapahtumat päivän päätteeksi maksupäätetoimittajansa kautta A:n front-end processing -järjestelmään, josta ne välitetään A:n back-end proces­sing -järjestelmään käsiteltäväksi. Maksusanoman perusteella A muo­dos­taa kirjaussanoman rahan siirtoa varten. A:n back-end processing -järjestelmä välittää tapahtumat Visalle tai MasterCardille, jotka tilittävät pankille korttimaksujen arvon.

Back-end processing -palvelussa A myös laskee korttitapahtumista kauppiaalle kuuluvat tilitykset sekä veloitettavat palvelumaksut ja muodostaa tilityksistä ja veloituksista Payment File -tiedoston. Payment File -tiedosto toimitetaan pankin omaan järjestelmään, jossa se saa sen sisältämien tietojen mukaiset tilitys- ja veloitustapahtumat konkreti­soitumaan kauppiaan ja pankin välillä. Tiedot korteilla tehdyistä ostoista tulevat A:lle, joka suorittaa näiden maksutapahtumien selvittämisen sekä muodostaa Payment File -tiedostot maksujen aikaansaamiseksi. Pankilla itsellään ei ole tietoa Visa ja MasterCard -korteilla tehtyjen ostojen sisällöstä ja summista.

Korttimaksutapahtumissa raha ei kulje A:n omien tilien kautta. Pankki ei erikseen tarkista saamansa Payment File -tiedoston sisältöä eikä suorita mitään toimenpiteitä maksuihin liittyen, vaan tilitys kaup­piaalle tapahtuu täysin A:n toimittaman Payment File -tiedoston sisältämien tietojen perusteella.

Osana maksun välittämistä A muodostaa ja välittää myös kirjanpito- ja arkistointitiedostot pankille tämän kirjanpitoa varten ja vie kortti­tapahtumatiedot kauppiaille verkkopalveluun. Pääosa A:n tuottamasta korttimaksupalvelusta muodostuu korttimaksujen varmentamisesta ja korttimaksujen rahasiirtojen aikaansaamisesta osapuolten välillä. A:n tuottama kokonaispalvelu sisältää erilaisia tukipalveluja sekä palvelun perustamispalvelun sekä tarvittavat prosessin tai järjestelmän muutos- ja kehityspalvelut sekä maksupäätetestaukset ja -sertifioinnit. A tarjoaa korttimaksuihin liittyen pankille sen kauppiasasiakkaiden hallinnointia eli pääasiassa kauppiashakemusten käsittelyä ja uusien kauppiaiden perustamista acquiring-järjestelmään. Kaikki liitännäiset palvelut sisältyvät A:n toimittamaan korttimaksujen palvelukokonaisuuteen.

Pankki kantaa korttiliikennetoimintaan liittyvät muun muassa luottotap­pioista ja korttien väärinkäytöstä johtuvat riskit. A vastaa, että palvelu ja palvelutasot ovat sovitun mukaisia vuoden jokaisena päivänä kaikkina vuorokaudenaikoina eli varmennukset maksupäätteillä toimivat ja pan­kin rahasiirtojen toteuttajina toimivat Payment File -tiedostot toimitetaan oikeansisältöisinä ja oikeassa muodossa pankille sopimuksen mukaisesti. A on vastuussa palvelujensa ammattimaisesta toimittamisesta sekä niiden kehittämisestä.

Asian oikeudellinen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Yhteisöjen tuomioistuimen (nykyinen unionin tuomioistuin, EUT) mukaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 13 artiklassa tarkoitettujen vapautusten kuvaamiseen käytettyjä ilmaisuja on tulkittava suppeasti, koska nämä vapautukset ovat poikkeus siitä yleisestä periaatteesta, jonka mukaan arvonlisäveroa kannetaan jokaisesta verovelvollisen toteutta­masta vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta (esimerkiksi asia C-540/09,

Skandinaviska Enskilda Banken

, kohta 20 ja asia C-350/10,

Nordea Pankki Suomi Oyj

, kohta 23).

EUT:n tuomiossa asiassa C-350/10 swift-palveluja ei pidetty arvon­lisäverottomina palveluina, koska swift-palvelut ovat sähköisen sanoma­liikenteen palveluja, joiden ainoa tarkoitus on tietojen välittäminen eikä niillä itsessään täytetä mitään niistä tehtävistä, joita on kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 ja 5 alakohdassa tarkoitetuilla rahoitusliiketoimilla eli liiketoimilla, joilla siirretään varoja tai arvopapereita eikä niillä ole kyseisten liiketoimien ominaisuuksia (kohta 34), ja swift-sopimukseen perustuva vastuu pankkia kohtaan koskee vain velvollisuutta taata välitettyjen tietojen turvallisuus ja luettavuus ja velvollisuutta korvata virheellisestä tai myöhästyneestä tietojen välittämisestä mahdollisesti aiheutuvat vahingot (kohta 38).

Pankin A:lta ostama korttimaksuja koskeva palvelu sisältää Visa- ja MasterCard -korttimaksutapahtumien vastaanoton pankin kauppiasasiakkailta, varmennusten ja maksutapahtumien reiti­tyksen korttijärjestöille ja korttimaksutapahtumien tilitykset kauppiaan tilille sekä tähän liittyvät tukipalvelut. A toimittaa pankin järjes­telmään Payment File -tiedoston, jonka sisältämien tietojen perusteella tilisiirrot toteutuvat pankin järjestelmässä. A ei osallistu tilisiirtojen toteuttamiseen, vaan varsinainen maksuliike tapahtuu pankin välityk­sellä. A ei myöskään muutoin käsittele maksutietoja, vaan A:n suorittamien palvelujen sisältönä on teknisen avun antaminen pankille.

Hallinto-oikeus katsoo, että kyseessä oleva palvelu sisältää pääasiassa tietojen välittämistä eikä siihen sisälly sellaisia suoritteita, joiden voitaisiin katsoa aiheuttavan oikeudellisia ja taloudellisia muutoksia pankkien, maksukortin haltijan ja korttimaksun vastaanottajan välillä. A ei myöskään vastaa korttimaksujen varmistamista ja toteuttamista koskevasta palvelusta kokonaisuudessaan, vaan A:n vastuu rajoittuu järjestelmän toimivuuteen eli teknisiin seikkoihin. A:n vastuun ei näin ollen voida katsoa ulottuvan maksukortilla tapahtuvan maksamisen erityisiin ja olennaisiin osatekijöihin.

Kun otetaan huomioon arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY verosta vapautettuja rahoituspalveluja koskevat säännökset ja niiden tulkintaa koskeva EUT:n oikeuskäytäntö, pankin A:lta ostamien palvelujen ei voida katsoa muodostavan sellaista erillistä kokonaisuutta, joka täyttää arvonlisävero­lain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa kuvatun palvelun erityisiä ja olennai­sia tehtäviä. Näin ollen pankin A:lta ostamissa palveluissa ei ole kyse mainitun säännöksen mukaisista rahoituspalveluista vaan muusta maksuliikennettä palvelevasta toiminnasta eikä Verohallinnon siten ole tullut palauttaa pankille sen näistä palveluista tilikausina 1.1.−31.12.2011 ja 1.1.−31.12.2012 arvonlisäverolain 9 §:n nojalla suorittamia arvonlisäveroja.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Anna Salminen ja Taina Hakkarainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pankki

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Konserni­vero­keskuksen päätökset kumotaan. Pankin A:lta ostama palvelu on katsottava arvonlisäverosta vapautetuksi rahoituspalveluksi, josta pankin ei ole suoritettava arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella.

Pankki on on esittänyt valituksensa perusteluina muun ohella seuraavaa:

Pankin A:lta ostama palvelu on valtaosin toteutettu kokonaisuu­dessaan sähköisesti. EUT:n oikeuskäytännön mukaan myös kokonaan automatisoitu ja yksinomaan sähköisesti toteutettu palvelu voi olla verosta vapautettu rahoituspalvelu (asia C-2/95,

SDC

).

Myös sähköisesti suoritettavien palvelujen tarjoaminen voi olla verosta vapautettuja liiketoimia, jos palvelut ovat kokonaisuutena arvioiden erillinen kokonaisuutensa ja jos ne täyttävät verottoman rahoituspalvelun erityisiä ja olennaisia tehtäviä. Tilisiirtojen on sen vuoksi oltava sellaisia, että niillä siirretään varoja ja aiheutetaan oikeudellisia ja taloudellisia muutoksia. Tästä on kuitenkin erotettava pelkän aineellisen tai teknisen suoritteen tarjoaminen, kuten atk-järjestelmän antaminen pankin käyt­töön. Erityisesti tässä suhteessa on palvelun verottomuuden soveltumista arvioitaessa tutkittava myös, millainen vastuu palvelun suorittajalla on pankkia kohtaan ja koskeeko tämä seikka vain teknisiä seikkoja vai ulottuuko vastuu liiketoimen erityisiin ja olennaisiin osatekijöihin.

Pankki on ulkoistanut vastuun tilisiirron kaikista olennaisista osateki­jöistä eli määrästä, osapuolista ja ajankohdasta A:lle. A:n vastuu ei rajoitu vain järjestelmien tekniseen toimivuuteen, vaan A on vastuus­sa myös siitä, että tilisiirrot tapahtuvat sopimuksen mukaisesti oikeaan aikaan ja määrältään oikeana. A:lla on korvausvastuu pankkia koh­taan, jos se ei täytä näitä tehtäviään. A:n palvelu on siis erillinen, erityinen ja olennainen maksuliikkeen kannalta ja vieläpä keskeisin osa luottokorttitapahtumiin liittyvästä maksuliikkeestä. Palvelu täyttää näin ollen EUT:n oikeuskäytännössä verottomuudelle asetetut edellytykset.

Kotimaisessa oikeuskäytännössä verottomaksi maksuliikkeeksi on katsottu korttimaksuliikkeen kokonaispalvelu, joka sisällöltään vastaa pankin ostamaa palvelua (KHO 12.5.2014 taltionumero 1544). Myös tuossa tapauksessa palveluntuottaja muodosti tilityssanoman rahan siirtoa varten tililtä toiselle. A:n palvelun tavoin tuossakaan tapauk­sessa rahaliikenne ei kulkenut palveluntuottajan tilien kautta. Palvelun­tuottaja vastasi kuitenkin korttimaksujen varmistamista ja toteuttamista koskevista palveluista kokonaisuudessaan. Tuossa tapauksessa verotto­muutta katsottiin puoltavan se, että palveluntarjoajalla oli valtakirja hallinnoida pankin settlement-tiliä, josta raha siirtyi pankista kauppiaan tilille.

A:lla ei ole muodollista valtakirjaa hallinnoida pankin settlement-tiliä. Pankki on kuitenkin käytännössä valtuuttanut A:n käyttämään pankin tiliä tilisiirtojen tekemiseen siinä laajuudessa, kuin pankin kauppias­asiakkaiden kauppatapahtumien maksutapahtumat edellyttävät. A ei tarvitse tätä laajempaa tilin hallinnointioikeutta eikä se ole myöskään palvelun verottomuuden kannalta tarpeen. Valituksenalaisessa päätök­sessä kuvatut olosuhteet ovat siis olennaisilta osin lähes identtiset edellä mainitun KHO:n päätöksen kanssa.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan A:n palvelun sisältönä on kuiten­kin teknisen avun antaminen pankille. Oikeuskäytännön mukaan vapautuksen myöntämiselle asetetut edellytykset eivät täyty, jos palvelun sisältönä on ainoastaan teknisen ja sähköisessä muodossa suoritettavan avun antaminen henkilölle, joka toteuttaa olennaisilta ja erityisiltä osin verosta vapautetut rahoitusliiketoimet.

A:n palvelu poikkeaa swift-palvelusta ratkaisevasti. Toisin kuin swift-palvelussa, A tuottaa maksumääräyksen ja maksusanoman. A on siten myös vastuussa tilisiirrosta kokonaisuudessaan. Pankin ostamaa palvelua on pidettävä arvonlisäverolain 42 §:n tarkoittamana rahoituspalveluna eli maksuliikkeenä. Verottomuus koskee myös edellä selostettuja täydennyspalveluja, koska niillä A takaa laadukkaan pääsuoritteen eli korttimaksuliikkeen.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella seuraavaa:

EUT on 26.5.2016 asiassa C-607/14,

Bookit

, antamassaan tuomiossa tulkinnut arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan d alakohtaa. Tuomion mukaan maksuja tai tilisiirtoja koskevien liiketoimien arvonlisä­vero­va­pautus ei koske pääasiassa kyseessä olevan palvelun kaltaista niin sanottua pankki- tai luottokorttimaksujen käsittelypalvelua, jonka tämä palvelujen suorittajana oleva verovelvollinen suorittaa myydessään toisen yhteisön nimissä ja lukuun elokuvalipun, jonka henkilö ostaa pankki- tai luottokortilla tämän palvelujen suorittajan kautta.

Tuomiossa tarkoitettu korttimaksujen käsittelypalvelu koostuu pankki- tai luottokorttia, jota tämä ostaja haluaa käyttää, koskevien tietojen hankkimisesta ja niiden välittämisestä tämän palvelujen suorittajan saajapankille, joka välittää tiedot kortin myöntäneelle pankille. Tiedot saatuaan kortin myöntänyt pankki vahvistaa saajapankille kortin voimas­saolon ja varojen saatavuuden lupakoodin lähettämällä, ja saatuaan kyseisen koodin saajapankkinsa välityksellä kyseinen palvelujen suorittaja voi toteuttaa myynnin. Lopuksi palvelujen suorittaja lähettää päivän päätteeksi edelleen saajapankilleen selvitystiedoston, joka sisältää yhteenvedon kaikista päivän aikana tosiasiallisesti toteutuneista myynneistä ja niissä käytettyjen maksukorttien tiedot, mukaan lukien lupakoodit, jotta saajapankki voi lähettää ne edelleen asianomaisille kortit myöntäneille pankeille, jotka sitten suorittavat maksut tai tilisiirrot tälle saajapankille, joka puolestaan siirtää varat kyseisen palvelujen suorittajan tilille.

Käsillä olevassa asiassa on tutkittava, kuten EUT:n asiassa C-350/10,

Nordea Pankki Suomi Oyj

, voivatko palvelut aiheuttaa oikeudellisia ja taloudellisia muutoksia, jotka ovat verrattavissa pankkien välisestä maksuliikkeestä tai arvopapereita koskevista liiketoimista itsestään aiheutuviin muutoksiin. Lisäksi on tutkittava, koskeeko palvelun­tuot­tajan vastuu asiakkaitaan kohtaan vain teknisiä seikkoja vai ulot­tuuko se kyseisten rahoitusliiketoimien erityisiin ja olennaisiin osatekijöihin.

Asiassa C-607/14,

Bookit

, annetun tuomion mukaan arvonlisäveron vapautus ei koske korttimaksujen käsittelypalvelua. Tuomion mukaan korttimaksujen käsittelypalvelu ei toteuta tilisiirtoja tai maksuja koskevien liiketoimien erityisiä ja olennaisia tehtäviä. Palvelun suorittajalla ei ole vastuuta oikeudellista ja taloudellisista tehtävistä ja siten vastuuta varojensiirtoprosessin erityisistä ja olennaisista tehtävistä. Mikään tietojärjestelmän toimittaja ei voi käsitellä palvelusuoritustaan verosta vapautettuna EUT:n asiassa C-2/95, SDC, antamaan tuomioon vedoten, koska EUT:n oikeuskäytännössä on sittemmin asiassa

Bookit

annetun tuomion myötä täsmentynyt, että vastuun on vastattava verotto­man liiketoimen suorittajan vastuuta sellaisenaan. Tulkinnasta seuraa toisaalta myös se, että minkään tietojärjestelmän toimittajan/kehittäjän arvonlisäveron vähennysoikeutta ei rajoiteta pitämällä tämän palvelu­suoritusta osittain verottomana.

Valituksessa mainitun KHO:n julkaisemattoman päätöksen osalta oikeudenvalvontayksikkö toteaa, että päätöksen tosiseikat näyttäisivät pääosin vastaavan käsillä olevan asian tosiseikkoja. Julkaisemattomuuden lisäksi tämän päätöksen merkitystä oikeusohjeena heikentää EUT:n tuomio asiassa

Bookit

.

A:n suorittamaa palvelukokonaisuutta on arvioitava siitä näkö­kulmasta, onko siinä kyse tilisiirrosta tai maksuja koskevasta toimesta. Kun pankki luetteloi valituksessaan A:n suorittamat toiminnot maksuliikettä koskien, oikeudenvalvontayksikkö ymmärtää tämän siten, että kysymys on A:n tietojärjestelmän kuvauksesta. Oikeuden­valvon­ta­yksikön käsityksen mukaan kyse on A:n järjestelmien muo­dostamista kirjauksista, jotka ovat sinällään välttämättömiä rahansiir­roissa.

Pankki korostaa valituksessaan, että käsillä olevassa asiassa nimen­omaan A on se taho, joka tekee tilisiirrot. Pankin mukaan tilisiirron tekevä taho määrittää tilisiirtojen osapuolet, siirrettävän summan ja siirtoajankohdan sekä antaa tilisiirtoa koskevan maksukäskyn. Oikeu­denvalvontayksikkö ymmärtää tämän siten, että kyse on asian tarkas­telusta palveluntuottajan näkökulmasta. Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan A:n osalta on kuitenkin kysymys pelkästään tietojärjestelmän toimittamisesta ja ylläpitämisestä.

EUT:n oikeuskäytännöstä käy ilmi, että ratkaisu palvelun luonnehdinnan osalta tehdään tarkastelemalla palveluntuottajan vastuuta ja sitä, ulot­tuuko vastuu kyseessä olevien rahoitusliiketoimien erityisiin ja olen­naisiin osatekijöihin. Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan tietojärjestelmätoimittajan vastuu on lähtökohtaisesti aina vastuuta tieto­järjestelmästä eikä yksittäisistä tilisiirroista. Valituksen perusteella ei voida todeta, että A olisi vastuussa rahasiirrosta sellaisenaan. Tällai­sista vastuukysymyksistä sovitaan erikseen, eikä pankki ole toimittanut tältä osin selvitystä perustelujensa tueksi. Hallinto-oikeudelle osoitetun valituksen sisältämä lainaus sopimuksesta kuvaa tietojärjestelmän toimittajan vastuuta.

Käsillä oleva asia tulee ratkaista EUT:n asiassa C-607/14,

Bookit

, antaman tuomion sisältämän oikeusohjeen mukaisesti. Tuomio on annettu 26.5.2016 eli se on uudempi kuin valituksessa viitattu KHO:n julkaisematon päätös 12.5.2014 taltionumero 1544, joka on menettänyt merkityksensä oikeusohjeena asiassa

Bookit

annetun EUT:n tuomion myötä.

Oikeudenvalvontayksikkö toteaa pankin ottavan kantaa valituksessaan A:lta ostamiinsa liitännäispalveluihin (kauppiasasiakkaiden hallin­nointi, maksupäätetestaukset, sertifioinnit). Koska A:n palvelu­suoritus käsittää tietojärjestelmän, käsillä olevassa asiassa ei ole tarpeen tarkastella yksittäisiä palvelusuorituksia liityntäperiaatteen soveltamisen näkökulmasta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö esittää valituksen hylkäämistä kokonaan. A:n myymä palvelu ei ole arvonlisäverolain 41 §:n ja 42 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen veroton rahoituspalvelu. Tili­siirrot toteutetaan A:n järjestelmällä eikä A ole itse vastuussa yksittäisistä siirroista. A:n vastuun tarkastelu on olennaista käsillä olevaa asiaa ratkaistaessa. Koska pankki ei ole toimittanut sopimusta, joka osoittaisi, että A:n vastuu ulottuu koskemaan yksittäisiä tili­siirtoja ja vastaa siten täysin pankin omaa vastuuta näitä liiketoimia koskien, oikeudenvalvontayksikkö pitää selvitettynä, että A ei ole vastuussa tilisiirroista sellaisenaan.

Pankki

on antamassaan vastaselityksessä uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja vaatimansa sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastine palvelun verollisuudesta perustuu muun ohella siihen, että palveluntuottajaa A:ta on vastineen mukaan pidettävä "järjestelmä­toimittajana". Tällaisella terminologisella palveluntuottajan luokittelulla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä valituksenalaisen asian kannalta eli siinä, onko A:n myymää palvelua pidettävä verottomana rahoituspalveluna (maksuliikkeenä). Vain pal­velun sisällöllä on merkitystä sen arvonlisäverokohtelua arvioitaessa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pelkästään teknisesti suoritettu palvelukin voi olla veroton rahoituspalvelu (asia C-2/95,

SDC

), luokiteltiinpa palveluntuottaja sitten järjestelmätoimittajaksi tai miksi tahansa muun toimialan toimijaksi. Todettakoon, että johtopäätös A:n luokittelusta järjestelmä­toimittajaksi on oikeudenvalvontayksikön oma.

Vastaselityksen liitteenä on pankin ja A:n välinen sopimus palvelun sisällöstä. Siitä ilmenee valituksessa selostettu seikka eli se, että palve­luntuottajalla on vastuu kaikista maksuliikkeen olennaisista seikoista, kuten maksun osapuolista, maksettavasta määrästä, maksuajankohdasta ja varsi­naisen maksutapahtuman aiheuttavan maksukäskyn antamisesta. A:n vastuulla on tosiasiallisesti käsitellä maksutapahtumat. Tämä vastuu koskee siis jokaista maksutapahtumaa erikseen. A:n on muun muassa validoitava maksutapahtumat. A:n vastuulla on myös estää maksutapahtumat sille kuuluvan petoksentarkkailutehtävän johdosta. A myös käsittelee hylätyt maksutapahtumat ja jos pystyy korjaamaan nämä, toimittaa ne edelleen pankille.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt pankille valitusluvan ja tutkinut asian.

Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden ja Konserniverokeskuksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

1. Sovellettavat säännökset ja niiden esitöitä

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liike­toiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Lain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan rahoituspalveluna pidetään maksuliikettä.

Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993 vp) rahoituspalveluja koskevien perustelujen mukaan rahoitustoiminnan verottomuus koskisi luotto- ja rahoitus­laitosten lisäksi kaikkia muitakin yrityksiä, jotka myyvät verottomia rahoituspalveluja. Verottoman rahoitustoiminnan laajuuden lähtökohtana olisivat Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvonlisävero­direktiivin määräykset. Määrittelyssä hyödynnettäisiin mahdollisuuksien mukaan luotto- ja rahoituslainsäädännössä käytettäviä käsitteitä. Laki­ehdo­tuksen 42 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan rahoituspalveluna pidettäisiin maksuliikettä. Verotonta maksuliikettä olisivat esimerkiksi maksujen välityspalvelut sekä maksuvälineiden liikkeeseen lasku ja hoitaminen. Maksujen välityspalveluja ovat esimerkiksi pankki- ja postisiirrot. Maksuvälineitä ovat esimerkiksi maksu- ja luottokortit sekä matkashekit. Säännös vastaisi luottolaitostoiminnasta annetun laki­ehdotuksen 20 §:n 2 momentin 5 kohtaa.

Arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan b - g alakohdassa on lueteltu verosta vapautettavat rahoitus­liiketoimet. Jäsenvaltioiden on d alakohdan mukaan vapautettava verosta liiketoimet, mukaan lukien välitys, jotka koskevat talletus- ja käyttö­tilejä, maksuja, tilisiirtoja, saamisia, shekkejä ja muita siirrettäviä asiakirjoja, lukuun ottamatta saamisten perimistä. Säännös vastaa kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 alakohtaa.

2. Tosiseikat

Pankki on kuvannut A:lta ostamaansa Visa- ja MasterCard -korttimaksupalvelua seuraavasti:

Myyntiluvan saatuaan maksupääte muodostaa maksusanoman, joka pitää sisällään ostotapahtuman tiedot. Kauppias lähettää tehdyt korttitapah­tumat päivän päätteeksi maksupäätetoimittajansa kautta A:n front-end processing -järjestelmään, josta ne välitetään A:n back-end proces­sing -järjestelmään käsiteltäväksi. Maksusanoman perusteella A muo­dos­taa kirjaussanoman rahan siirtoa varten. A:n back-end processing -järjestelmä välittää tapahtumat Visalle tai MasterCardille, jotka tilittävät pankille korttimaksujen arvon.

Back-end processing -palvelussa A myös laskee korttitapahtumista kauppiaalle kuuluvat tilitykset sekä veloitettavat palvelumaksut ja muodostaa tilityksistä ja veloituksista Payment File -tiedoston. Payment File -tiedosto toimitetaan pankin omaan järjestelmään, jossa se saa sen sisältämien tietojen mukaiset tilitys- ja veloitustapahtumat konkreti­soitumaan kauppiaan ja pankin välillä. Tiedot korteilla tehdyistä ostoista tulevat A:lle, joka suorittaa näiden maksutapahtumien selvittämisen sekä muodostaa Payment File -tiedostot maksujen aikaansaamiseksi. Pankilla itsellään ei ole tietoa Visa ja MasterCard -korteilla tehtyjen ostojen sisällöstä ja summista.

Korttimaksutapahtumissa raha ei kulje A:n omien tilien kautta. Pankki ei erikseen tarkista saamansa Payment File -tiedoston sisältöä eikä suorita mitään toimenpiteitä maksuihin liittyen, vaan tilitys kaup­piaalle tapahtuu täysin A:n toimittaman Payment File -tiedoston sisältämien tietojen perusteella.

Osana maksun välittämistä A muodostaa ja välittää myös kirjanpito- ja arkistointitiedostot pankille tämän kirjanpitoa varten ja vie kortti­tapahtumatiedot kauppiaille verkkopalveluun. Pääosa A:n tuottamasta korttimaksupalvelusta muodostuu korttimaksujen varmentamisesta ja korttimaksujen rahasiirtojen aikaansaamisesta osapuolien välillä. A:n tuottama kokonaispalvelu sisältää erilaisia tukipalveluja sekä palvelun perustamispalvelun sekä tarvittavat prosessin tai järjestelmän muutos- ja kehityspalvelut sekä maksupäätetestaukset ja -sertifioinnit. A tarjoaa korttimaksuihin liittyen pankille sen kauppiasasiakkaiden hallinnointia eli pääasiassa kauppiashakemusten käsittelyä ja uusien kauppiaiden perustamista acquiring-järjestelmään. Kaikki liitännäiset palvelut sisältyvät A:n toimittamaan korttimaksujen palvelukokonaisuuteen.

Pankki kantaa korttiliikennetoimintaan liittyvät muun muassa luottotap­pioista ja korttien väärinkäytöstä johtuvat riskit. A vastaa, että palvelu ja palvelutasot ovat sovitun mukaisia vuoden jokaisena päivänä kaikkina vuorokaudenaikoina eli varmennukset maksupäätteillä toimivat ja pan­kin rahasiirtojen toteuttajina toimivat Payment File -tiedostot toimitetaan oikeansisältöisinä ja oikeassa muodossa pankille sopimuksen mukaisesti. A on vastuussa palvelujensa ammattimaisesta toimittamisesta sekä niiden kehittämisestä.

3. Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Oikeudellinen arviointi

Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) tuomiossa asiassa C-2/95,

SDC

, oli kysymys muun muassa tilisiirtoja koskevista palveluista. SDC tarjosi näitä palveluja myös pankeille. Tuomiossa todetaan, että tilisiirto on liiketoimi, jolla tietty määrä rahaa siirretään yhdeltä pankkitililtä toiselle saadun määräyksen mukaisesti. Tilisiirroille on tunnusomaista erityisesti se, että niillä aiheutetaan oikeudellisia ja taloudellisia muutoksia. Tämän muutoksen aiheuttaa pelkästään rahojen siirto tililtä toiselle riippumatta siirron syystä.

Asiakirjojen mukaan A:n suorittama korttimaksujen varmistamista ja toteuttamista koskeva kauppiashankinta- eli acquiring-palvelu käsittää kaikki kauppiaan ja pankin kannalta olennaiset toimenpiteet siitä, kun asiakas käyttää kauppiaan maksupäätteellä maksu- tai luottokorttiaan siihen asti, kunnes kauppias saa tililleen varat korttimaksuilla suoritetuista ostoista. Nämä toimenpiteet käsittävät muun muassa maksukortin varmennuksen, maksusanoman muodostamisen Visalle tai MasterCardille maksujen suorittamiseksi pankille, korttitapahtumista kauppiaalle kuuluvien tilitysten laskemisen tilityksistä veloitettavine palvelumaksuineen sekä näistä laadittavan Payment File-tiedoston maksujen aikaansaamiseksi.

Kun otetaan huomioon, että A käsittelee maksutietoja muun muassa laatimalla tilitykset laukaisevan Payment File-tiedoston pankin tarkistamatta ja käsittelemättä mainittua tiedostoa, kysymyksessä olevan palvelun ainoana tarkoituksena ei ole pidettävä tietojen välittämistä swift-palveluja koskevassa EUT:n tuomiossa C-350/10,

Nordea Pankki Suomi Oyj

, tarkoitetulla tavalla.

Sillä seikalla, että varat eivät kulje A:n tilien kautta, ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä, kun otetaan huomioon EUT:n tuomiossa asiassa C-607/14,

Bookit

, lausuttu. Tuomion 42 kohdan mukaan, vaikka sen seikan perusteella, että palvelun suorittaja suorittaa veloituksen tililtä tai hyvityksen tilille itse tai tekee saman tilinhaltijan tilille kirjauksia, voidaan lähtökohtaisesti katsoa, että verosta vapautetun tilisiirron edellytykset täyttyvät, pelkästään se seikka, ettei palvelu sisällä suoranaisesti tällaista tehtävää, ei voi johtaa suoraan sen poissulkemiseen, että palvelu voisi kuulua kyseisen vapautuksen soveltamisalaan, kun otetaan huomioon, että tulkinta ei aseta edellytyksiä tilisiirtojen toteuttamistavoille.

Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa on katsottava, että pankin A:lta ostamat palvelut muodostavat sellaisen EUT:n asiassa C-2/95,

SDC

, antamassa tuomiossa tarkoitetun erillisen kokonaisuuden, joka täyttää arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun maksuliikkeen ja arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun maksuja ja tilisiirtoja koskevien liiketoimien erityisiä ja olennaisia tehtäviä. Palveluun liittyvien tukipalvelujen on katsottava sisältyvän mainittuun palvelukokonaisuuteen.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vastineessaan vedonnut EUT:n tuomioon asiassa C-607/14,

Bookit

, ja katsonut, että tuomion mukaan arvonlisäveron vapautus ei koske korttimaksujen käsittelypalvelua. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mainitussa tuomiossa oli kysymys siitä, onko palveluja omissa nimissään myyvän yhtiön suoritettava arvonlisäveroa asiakkaalta myyntihinnan lisäksi veloitettavista maksukorttien käsittelypalveluista. Asia ei tosiseikoiltaan vastaa A:n suorittamaa palvelua eikä tuomion lopputuloksella siten ole vaikutusta nyt kysymyksessä olevan asian ratkaisemiseen.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla pankin ei ole ollut suoritettava arvonlisäveroa A:lta ostamistaan palveluista arvonlisäverolain 9 §:ssä säädetyn käännetyn verovelvollisuuden perusteella.

Hallinto-oikeuden ja Konserniverokeskuksen päätökset on näin ollen kumottava ja asia palautettava Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ahti Vapaavuori, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Marita Eeva.

---

[SV]

De tjänster som A sammantaget utförde skulle anses utgöra en sådan avgränsad helhet som avses i unionens domstols dom C-2/95 SDC och anses syfta till att uppfylla särskilda och väsentliga funktioner för en sådan betalningsrörelse som avses i 42 § 4 mom. i mervärdesskattelagen och för sådana transaktioner avseende betalningar och överföringar som avses i artikel 135.1.d i mervärdesskattedirektivet. Banken skulle inte med stöd av bestämmelsen i 9 § i mervärdesskattelagen om omvänd mervärdesskatteskyldighet betala mervärdesskatt för de tjänster som banken köpte av A. Bankens besvär bifölls.

Ansökningar om återbäring av mervärdesskatt för räkenskapsperioderna 1.1 - 31.12.2011 och 1.1 - 31.12.2012.

Mervärdesskattelagen 1 § 1 mom. 1 punkten, 41 § och 42 § 1 mom. 4 punkten

Rådets direktiv 2006/112/EG om ett gemensamt system för mervärdesskatt artikel 135.1.d

Unionens domstols dom i målet C-2/95, Sparekassernes Datacenter (SDC)