Supreme Administrative Court allows private lawyer's mandate continuation for asylum case despite new public lawyer priority rules.

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin. A oli valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen ja toimittanut hallinto-oikeudelle kastetodistuksen, jonka mukaan hänet oli kastettu kristinuskoon. Hallinto-oikeus oli kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus oli hylännyt hallinto-oikeudessa A:n avustajana toimineen yksityisen avustajan vaatimuksen avustajanmääräyksen määräämisestä olemaan voimassa asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys avustajanmääräyksen jatkamisesta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että oikeusapua ulkomaalaislain mukaisia asioita Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä antaa julkinen oikeusavustaja, ellei oikeusaputoimisto valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain 12 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä ohjaa hakijaa yksityisen avustajan puoleen. Ulkomaalaislain 9 §:n 2 momentti (301/2004) sisälsi aiemmin avustajan kelpoisuutta ulkomaalaislain mukaista hallintoasiaa käsiteltäessä koskevan poikkeussäännöksen. Säännös oli 1.9.2016 voimaan tulleella lainmuutoksella 646/2016 kumottu ja hallintoasiaan annettavaa oikeusapua oli uudella säännöksellä rajattu turvapaikkapuhuttelun osalta siten, että oikeusapua voisivat myös ulkomaalaislain mukaisia asioita Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä antaa ensisijaisesti julkiset oikeusavustajat.

Avustajanmääräyksen jatkamisen edellytyksistä asia tuomioistuimelta hallintoviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi palautettaessa säädetään myös ulkomaalaislakiin perustuvien asioiden osalta oikeusapulaissa. Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin mukaisen jatkomääräyksen antaminen ei ole sidottu ulkomaalaislain 9 §:n 2 momentin soveltamiseen. Näin ollen määräyksen antaminen ei edellytä sitä, että viimeksi mainitun lainkohdan mukainen tarve avustajan käyttämiseen turvapaikkapuhuttelussa olisi oltava olemassa, vaan määräys koskee asian uudelleen käsittelyä kokonaisuudessaan. Tästä huolimatta tuomioistuimen tulee avustajanmääräyksen jatkamisen edellytyksiä arvioidessaan ottaa huomioon ulkomaalaislain mainitusta säännöksestä ilmenevät periaatteet oikeusavun antamisesta ulkomaalaislain mukaisessa hallintomenettelyssä.

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin tarkoituksena on säännöksen esityöt huomioon ottaen sallia se, että tuomioistuinvaiheessa asiaan perehtynyt yksityinen avustaja voi osallistua asian käsittelyyn myös uudessa hallintomenettelyvaiheessa sen sijaan, että siinä käytettäisiin pääsäännön mukaisesti julkista oikeusavustajaa.

Tässä tapauksessa asia oli kertaalleen tutkittu ja ratkaistu Maahanmuuttovirastossa. Kun asian käsittely Maahanmuuttovirastossa jatkui, kysymys oli siten turvapaikkatutkinnan jatkamisesta. Asiassa oli kysymys ennen kaikkea kristinuskoon kääntyneen turvapaikanhakijan uskonvakaumuksen tutkimisesta turvapaikkapuhuttelussa, mitä oli pidettävä luonteeltaan vaativana toimenpiteenä ja siihen liittyvää avustajan tarvetta ilmeisenä. Hallinto-oikeuden ei olisi tässä tilanteessa tullut hylätä A:n vaatimusta yksityisen avustajansa avustajanmääräyksen jatkamisesta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös oli kumottava siltä osin kuin se oli hylännyt A:n vaatimuksen avustajanmääräyksen jatkamisesta. Korkein hallinto-oikeus asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta määräsi oikeusapulain 13 §:n 3 momentin nojalla, että A:n avustajan määräys oli voimassa asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä.

Ulkomaalaislaki 9 § 1 ja 2 momentti

Oikeusapulaki 8 § 1 ja 3 momentti sekä 13 § 3 momentti

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 26.5.2017 nro 17/0169/4

Asian aikaisempi käsittely

Lappeenrannan oikeusaputoimisto

on 10.11.2015 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle (asiakasnumero ---) oikeusapua 27.10.2015 lukien ja määrännyt hänen avustajakseen varatuomari Liisa Karisen.

Maahanmuuttovirasto

on 7.7.2016 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään A:n (jäljempänä valittaja) valituksesta kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perustelut

Valittaja on toimittanut hallinto-oikeudelle 8.4.2017 päivätyn kastetodistuksen, jonka mukaan hänet on kastettu kristinuskoon. Asiassa on esitetty valitusvaiheessa sellaista uutta selvitystä, joka ei ole ollut Maahanmuuttoviraston käytössä sen ratkaistessa asiaa. Hallinto-oikeus ei ota välittömästi ratkaistavakseen, mikä merkitys kyseiselle selvitykselle on annettava, vaan kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeusapu

Valittajalle on myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta. Valittajan avustajaksi on määrätty varatuomari Liisa Karinen.

Oikeustieteen maisteri Ennamaria Härkönen on pyytänyt, että hänet määrätään valittajan avustajaksi 8.8.2016 lukien. Varatuomari Karinen on 8.8.2016 antanut kirjallisen suostumuksensa avustajan vaihtamiseen.

Varatuomari Ulla Riekki on pyytänyt, että hänet määrätään valittajan avustajaksi 30.3.2017 lukien. Oikeustieteen maisteri Härkönen on 30.3.2017 antanut kirjallisen suostumuksensa avustajan vaihtamiseen.

Varatuomari Liisa Karisen avustajanmääräys peruutetaan pyynnön mukaisesti. Valittajan avustajaksi ajalle 8.8.2016 - 29.3.2017 määrätään oikeustieteen maisteri Ennamaria Härkönen. Valittajan avustajaksi 30.3.2017 lukien määrätään varatuomari Ulla Riekki.

(---)

Riekki on pyytänyt, että hänen avustajanmääräystään jatketaan, mikäli asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ulkomaalaislain 9 §:n 2 momentin mukaan oikeusapuun ei kuulu avustajan läsnäolo 97 a §:ssä tarkoitetussa turvapaikkapuhuttelussa, ellei avustajan läsnäolo ole erityisen painavista syistä tarpeen. Mainittua säännöstä koskevissa hallituksen esityksen (HE 32/2016 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu avustajan kelpoisuuden kansainvälistä suojelua koskevissa ja muissa ulkomaalaisasioissa määräytyvän oikeusapulain mukaan. Kun otetaan huomioon, että oikeusapulain 8 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua muissa kuin tuomioistuinasioissa antaa valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:ssä tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta julkinen oikeusavustaja, Riekille annetun avustajanmääräyksen jatkamiseen asia Maahanmuuttovirastolle palautettaessa ei ole aihetta.

Muut sovelletut oikeusohjeet

Oikeusapulaki 9 § 2 mom, 13 § 3 mom, 17 ja 18 §

Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 2, 4, 4 a ja 6 § sekä 11 § 2 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Merja Velakoski-Kovalainen ja Elina Immonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä oikeusapua koskevilta osin. Valittaja on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on päättänyt olla jatkamatta varatuomari Riekin avustajanmääräystä ja avustajanmääräys määrätään jatkumaan Maahanmuuttovirastossa asiaa uudelleen käsiteltäessä.

Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on virheellisesti perustellut päätöstään ulkomaalaislain 9 §:n 2 momentilla (646/2016). Kyseinen lainkohta ei kuitenkaan koske avustajanmääräyksen jatkamisen edellytyksiä asiaa hallinto-oikeudesta Maahanmuuttovirastoon palautettaessa. Vasta asian palauttamisen jälkeen tulee erikseen pohdittavaksi, onko asiakkaan osalta olemassa lainkohdassa edellytettyjä erityisiä perusteita avustajan läsnäololle uudessa turvapaikkapuhuttelussa. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon, että avustajaa tarvitaan muuhunkin kuin pelkkään läsnäoloon turvapaikkapuhuttelussa. Kun avustajanmääräystä jatketaan, asiamies yleensä avustaa hakijaa valmistauduttaessa puhutteluun sekä jälkitoimena tarkistaa yhdessä asiakkaan kanssa puhuttelupöytäkirjan ja korjaa siitä mahdolliset väärinymmärrykset tai virheet tai esittää lisäselvityksiä.

Hallinto-oikeuden päätös ei vastaa vakiintunutta käytäntöä. Käytäntönä on ollut, että palautettaessa asia Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi avustajanmääräystä jatketaan hakijan pyynnöstä. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on viisi päivää myöhemmin tehnyt samanlaisessa asiassa vastakkaisen ratkaisun.

Valittaja on kääntynyt Pakolaisneuvonta ry:n puoleen ja pyytänyt sieltä oikeudellista apua. Hän toivoo, että varatuomari Riekki Pakolaisneuvonta ry:stä jatkaa hänen avustamistaan. Valittajan avustajaa on jouduttu vaihtamaan johtuen ensimmäisen asiamiehen eläköitymisestä ja osaltaan myös turvapaikkaprosessien pitkästä kestosta. Pakolaisneuvonta ry:llä on sähköinen asiakastietokanta, johon merkitään asiakkaiden kertomukset, tiedot, selvitykset ja asiakirjat, joten avustajan vaihtaminen on toimiston sisällä sujuvaa.

Valittaja kannalta ei ole prosessiekonomisesti tai muutoinkaan järkevää, että hänen tulisi kääntyä uuden lakimiehen ja oikeusaputoimiston puoleen. Valittaja ei halua vaihtaa avustajaa. Turvapaikka-asiassa on kysymys turvapaikanhakijan elämän kannalta korostetun tärkeästä asiasta, jonka vuoksi oikeusturvaa ja avustajan tarvetta ei tule väheksyä. Asiassa on otettava huomioon korostunut oikeusturvariski sekä asiakkaan ja häntä edustamansa toimiston ja asiamiehen välisen luottamuksen erityinen merkitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin se on hylännyt valittajan vaatimuksen avustajanmääräyksen jatkamisesta.

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin nojalla määrätään, että avustajan määräys on voimassa asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Ulkomaalaislain

9 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta saada oikeusapua säädetään oikeusapulaissa (257/2002).

Pykälän 2 momentin mukaan oikeusapuun ei kuulu avustajan läsnäolo 97 a §:ssä tarkoitetussa turvapaikkapuhuttelussa, ellei avustajan läsnäolo ole erityisen painavista syistä tarpeen. Jos hakija on ilman huoltajaa maassa oleva alle 18-vuotias, oikeusapuun kuitenkin kuuluu avustajan läsnäolo turvapaikkapuhuttelussa. (646/2016)

Laki 646/2016 on tullut voimaan 1.9.2016. Lain siirtymäsäännöksen mukaan muutoksenhaussa ennen tämän lain voimaantuloa annettuun päätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Aiemmin voimassa olleen säännöksen (301/2004) mukaan hallintoasiaa käsiteltäessä ulkomaalaiselle määrättynä avustajana voi toimia myös muu lakimieskoulutuksen saanut henkilö kuin julkinen oikeusavustaja.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 32/2016 vp) on yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu ulkomaalaislain 9 §:n 2 momentin osalta muun ohella seuraavaa:

"Pykälän

2 momentissa

ehdotetaan säädettäväksi, että oikeusapuun ei kuulu avustajan läsnäolo ulkomaalaislain 97 a §:ssä tarkoitetussa turvapaikkapuhuttelussa, ellei avustajan läsnäolo ole erityisen painavista syistä tarpeen. Muutoin oikeus saada oikeusapua myös hallintovaiheessa määräytyisi oikeusapulain mukaan. Säännös koskisi valtion varoista oikeusapulain perusteella annettavaa oikeusapua.

Turvapaikkapuhuttelussa viranomaisella on korostettu selvittämisvelvollisuus, mikä osaltaan vähentää tarvetta käyttää avustajaa. Avustajan läsnäololle turvapaikkapuhuttelussa voisi olla säännöksessä tarkoitetut erityisen painavat syyt, jos viranomaisen selvittämisvelvollisuuskin huomioon ottaen hakija ei hänen henkilöönsä tai tilanteeseensa liittyvästä erityisestä syystä kykene tekemään riittävästi selkoa turvapaikkapuhuttelussa esille tulevista seikoista ja oikeusavun antaminen hakijalle olisi siten aidosti tarpeen, jotta hänen oikeusturvansa turvapaikkapuhuttelussa ei tosiasiallisesti vaarantuisi. Esimerkiksi hakijan erityisen haavoittuva asema, traumatisoituminen, kidutuskokemukset, luku- ja kirjoitustaidottomuus tai alaikäisyys ovat huomioon otettavia seikkoja arvioitaessa hakijan kykyä tehdä asiastaan riittävästi selkoa turvapaikkapuhuttelussa.

Pykälän toisen momentin nykyinen säännös ulkomaalaiselle määrätyn avustajan kelpoisuusvaatimuksista ehdotetaan poistettavaksi. Avustajan kelpoisuus määräytyy tällöin oikeusapulain mukaan kansainvälistä suojelua koskevissa ja muissa ulkomaalaisasioissa. Kaikki ulkomaalaiselle julkisin varoin oikeusapua antavat avustajat tulisivat muutoksen johdosta valvonnan piiriin."

Mainitun hallituksen esityksen yleisperusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa:

"Ulkomaalaislain erityissääntelyä oikeusavun antamisesta ehdotetaan muutettavaksi niin, että oikeusapuun kuuluisi avustajan läsnäolo turvapaikkapuhuttelussa vain, jos se on erityisen painavista syistä tarpeen. Ulkomaalaislain 97 a §:ssä tarkoitetussa turvapaikkapuhuttelussa selvitetään hakijan perusteet kansainvälisen suojelun saamiselle. Ehdotetulla muutoksella ei muutoin puututtaisi ulkomaalaisen oikeuteen saada oikeusapua hallintoasiaa käsiteltäessä, vaan mahdollisuus saada oikeusapua määräytyisi oikeusapulain perusteella. Oikeusapua antaisivat siten ensisijaisesti julkiset oikeusavustajat. Oikeusaputehtävä voidaan valtion oikeusaputoimistoista annetun lain (258/2002) 10 §:n edellytyksillä antaa esimerkiksi yksityisen avustajan hoidettavaksi. Lisäksi hakijalla olisi edelleen oikeus käyttää avustajaa omalla kustannuksellaan myös turvapaikkapuhuttelussa."

Oikeusapulain

8 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua antaa julkinen oikeusavustaja. Tuomioistuinasioissa avustajaksi voidaan kuitenkin määrätä myös tehtävään suostumuksensa antanut yksityinen avustaja. Lisäksi yksityinen avustaja voidaan määrätä valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa.

Laki valtion oikeusaputoimistoista on kumottu 1.10.2016 voimaan tulleella lailla valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä.

Oikeusapulain 8 §:n 3 momentin mukaan, milloin oikeusavun saaja on itse ehdottanut avustajakseen kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilön, tämä on määrättävä, jolleivät erityiset syyt toisin vaadi.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle oikeusapulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (82/2001 vp) on yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu oikeusapulain 8 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

"Jos tuomioistuin sitä vastoin palauttaessaan asian viranomaisen uudelleen käsiteltäväksi harkitsee avustajan tarpeen jatkuvan asian palautuksen jälkeisessä menettelyssä, tarkoituksenmukaista on, että sama avustaja jatkaisi tehtävässä. Tämän vuoksi 13 §:n 3 momentissa edelleen säädettäisiin, että asian palauttava tuomioistuin voisi tällöin määrätä yksityisen avustajan jatkamaan tehtävää myös viranomaiskäsittelyssä."

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin mukaan hallintotuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa myönnetty oikeusapu ei käsitä aikaisemmassa hallintomenettelyssä eikä hallintolainkäyttölain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetussa lainkäyttöviranomaisessa suoritettuja toimenpiteitä eikä vakuutusoikeudessa myönnetty oikeusapu sitä edeltäneen käsittelyn toimenpiteitä. Jos tuomioistuin palauttaa asian hallintoviranomaisen tai edellä tarkoitetun lainkäyttöviranomaisen käsiteltäväksi, yksityiselle avustajalle annettu määräys on voimassa myös tässä viranomaisessa, jos asian palauttava tuomioistuin niin määrää.

Hallituksen esityksessä 82/2001 vp on yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu oikeusapulain 13 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

Saatu selvitys

Lappeenrannan oikeusaputoimisto

on 10.11.2015 myöntänyt A:lle oikeusapua 27.10.2015 lukien ja määrännyt hänen avustajakseen varatuomari Liisa Karisen.

Maahanmuuttovirasto

on 7.7.2016 tekemällään päätöksellä hylännyt valittajan turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin. Valittaja on valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen ja toimittanut hallinto-oikeudelle kastetodistuksen, jonka mukaan hänet on kastettu kristinuskoon. Hallinto-oikeus on 26.5.2017 antamallaan päätöksellä kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus

on peruuttanut varatuomari Karisen avustajanmääräyksen pyynnön mukaisesti ja määrännyt avustajaksi ajalle 8.8.2016 - 29.3.2017 oikeustieteen maisteri Ennamaria Härkösen ja 30.3.2017 lukien varatuomari Ulla Riekin. Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen Riekin avustajanmääräyksen määräämisestä olemaan voimassa asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys siitä, määrätäänkö varatuomari Riekki toimimaan valittajan avustajana turvapaikka-asiaa Maahanmuuttovirastossa uudelleen käsiteltäessä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että oikeusapua ulkomaalaislain mukaisia asioita Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä antaa julkinen oikeusavustaja, ellei oikeusaputoimisto valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain 12 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä ohjaa hakijaa yksityisen avustajan puoleen. Ulkomaalaislain 9 §:n 2 momentti (301/2004) sisälsi aiemmin avustajan kelpoisuutta ulkomaalaislain mukaista hallintoasiaa käsiteltäessä koskevan poikkeussäännöksen. Säännös on 1.9.2016 voimaan tulleella lainmuutoksella 646/2016 kumottu ja hallintoasiaan annettavaa oikeusapua uudella säännöksellä rajattu turvapaikkapuhuttelun osalta siten, että oikeusapua voisivat myös ulkomaalaislain mukaisia asioita Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä antaa ensisijaisesti julkiset oikeusavustajat.

Avustajanmääräyksen jatkamisen edellytyksistä asia tuomioistuimelta hallintoviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi palautettaessa säädetään myös ulkomaalaislakiin perustuvien asioiden osalta oikeusapulaissa. Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin mukaisen jatkomääräyksen antaminen ei ole sidottu ulkomaalaislain 9 §:n 2 momentin soveltamiseen. Näin ollen määräyksen antaminen ei edellytä sitä, että viimeksi mainitun lainkohdan mukainen tarve avustajan käyttämiseen turvapaikkapuhuttelussa olisi oltava olemassa, vaan määräys koskee asian uudelleen käsittelyä kokonaisuudessaan. Tästä huolimatta tuomioistuimen tulee avustajanmääräyksen jatkamisen edellytyksiä arvioidessaan ottaa huomioon ulkomaalaislain mainitusta säännöksestä ilmenevät periaatteet oikeusavun antamisesta ulkomaalaislain mukaisessa hallintomenettelyssä.

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin tarkoituksena on lainkohdan esityöt huomioon ottaen sallia se, että tuomioistuinvaiheessa asiaan perehtynyt yksityinen avustaja voi osallistua asian käsittelyyn myös uudessa hallintomenettelyvaiheessa sen sijaan, että siinä käytettäisiin pääsäännön mukaisesti julkista oikeusavustajaa.

Tässä tapauksessa asia on kertaalleen tutkittu ja ratkaistu Maahanmuuttovirastossa. Kun asian käsittely Maahanmuuttovirastossa jatkuu, kysymys on siten turvapaikkatutkinnan jatkamisesta. Asiassa on kysymys ennen kaikkea kristinuskoon kääntyneen turvapaikanhakijan uskonvakaumuksen tutkimisesta turvapaikkapuhuttelussa, mitä on pidettävä luonteeltaan vaativana toimenpiteenä ja siihen liittyvää avustajan tarvetta ilmeisenä. Hallinto-oikeuden ei olisi tässä tilanteessa tullut hylätä valittajan vaatimusta varatuomari Riekin avustajanmääräyksen jatkamisesta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin se on hylännyt valittajan vaatimuksen avustajanmääräyksen jatkamisesta. Korkein hallinto-oikeus asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta määrää oikeusapulain 13 §:n 3 momentin nojalla, että Riekin avustajanmääräys on voimassa asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä.

Oikeusapu

Varatuomari Riekki on vaatinut ajankäyttöön perustuvana palkkiona ja korvauksena yhteensä 639 euroa. Muutoksenhaku koskee kansainvälistä suojelua koskevaa asiaa. Riekille maksetaan valtion varoista vaatimus enemmälti hyläten:

- asiakohtainen palkkio 400 euroa ja

- tulkkauskuluja 89 euroa.

Sovelletut oikeusohjeet

Oikeusapulaki 17 § 1 momentti, 17 a § ja 18 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 7 a §

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Mikko Puumalainen ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Antti Jukarainen.

---

[SV]

Migrationsverket hade avslagit A:s ansökan om internationellt skydd och uppehållstillstånd och beslutat att avvisa honom till sitt hemland Irak. A hade besvärat sig till förvaltningsdomstolen och till förvaltningsdomstolen inlämnat en dopattest som intygade att han blivit döpt till den kristna tron. Förvaltningsdomstolen hade upphävt Migrationsverkets beslut och återvisat ärendet för ny prövning. Förvaltningsdomstolen hade avslagit A:s biträdes yrkande om att som privat biträde få fortsatt förordnande för ärendets behandling i Migrationsverket.

Frågan i högsta förvaltningsdomstolen gällde biträdets fortsatta förordnande. Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att rättshjälp ges av ett offentligt biträde i ärenden enligt utlänningslagen som behandlas i Migrationsverket om inte rättshjälpsbyrån i enlighet med 12 § 1 mom. i lagen om statens rättshjälps- och intressebevakningsdistrikt hänvisar rättshjälpssökanden till ett privat biträde. I 9 § 2 mom. (301/2004) i utlänningslagen ingick tidigare ett undantag gällande biträdets behörighet i förvaltningsärenden enligt utlänningslagen. Stadgandet hade upphävts 1.9.2016 genom lag 646/2016 och rättshjälp i förvaltningsärenden hade enligt det nya stadgandet gällande asylsamtal begränsats så att rättshjälp i ärenden som behandlas i Migrationsverket enligt utlänningslagen i första hand ges av ett offentligt rättsbiträde.

Om förutsättningarna för ett fortsatt förordnande för biträdet då ärendet av en domstol återvisas till en förvaltningsmyndighet för ny prövning stadgas i rättshjälpslagen. Ett beslut om fortsatt förordnande enligt 13 § 3 mom. i rättshjälpslagen är inte bundet till tillämpningen av 9 § 2 mom. i utlänningslagen. Följaktligen förutsätts inte att biträdets närvaro vid asylsamtalet är nödvändig i enlighet med sistnämnda lagrum, utan förordnandet gäller ärendets omprövning i sin helhet. Då domstolen bedömer förutsättningarna för ett fortsatt förordnande ska den beakta de principer som framgår ur nämnda lagrum i utlänningslagen om beviljande av rättshjälp i förvaltningsärenden enligt utlänningslagen.

Syftet med 13 § 3 mom. i rättshjälpslagen är med beaktande av lagens förarbeten att tillåta det privata biträde som i domstolsskedet har bekantat sig med ärendet att delta i ärendets fortsatta behandling även i det nya förvaltningsförfarandet utan att man i det skedet enligt huvudregeln skulle anlita ett offentligt rättsbiträde.

I detta fall hade ärendet redan en gång prövats och avgjorts i Migrationsverket. När ärendets behandling i Migrationsverket fortsatte var det fråga om fortsatt asylutredning. Ärendet gällde framför allt att i asylsamtalet pröva asylsökandens trosövertygelse vilket måste anses vara krävande och behovet av ett biträde var därför uppenbart. Förvaltningsdomstolen borde inte i detta sammanhang ha avslagit A:s yrkande om att hans privata biträde skulle få fortsatt förordnande. På denna grund skulle förvaltningsdomstolens beslut upphävas till den del det gällde avslag på A:s yrkande om fortsatt förordnande för biträdet. Högsta förvaltningsdomstolen beslöt enligt 13 § 3 mom. i rättshjälpslagen, utan att återvisa ärendet till förvaltningsdomstolen, att A:s biträdes förordnande skulle fortsätta då ärendet prövades i Migrationsverket.

Utlänningslagen 9 § 1 och 2 mom.

Rättshjälpslagen 8 § 1 och 3 mom. samt 13 § 3 mom.