Legislator Case Law & Legislation
HFD:2017:135 AI generated

Supreme Administrative Court dismisses appeal regarding contractor liability law threshold calculation for separate contracts.

Case Number HFD:2017:135
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Administrative Court dismissed the company's appeal against a regional authority's decision to impose penalties for failing to conduct required investigations on four subcontractors. The company argued that the liability law did not apply because no single subcontract exceeded the monetary threshold and no master contracts existed. The court ruled that separate contracts must be aggregated when work is continuous and no overarching agreement binds the parties, thereby triggering the liability provisions.

Legislator headnote

AI generated

Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 4 § 1 momentti 2 kohta; 2 momentti: When multiple separate contracts with the same subcontractor are performed continuously without a master agreement, their values must be aggregated to determine if the liability threshold is exceeded.

Keywords

AI generated
contractor liability law subcontractor investigation duty monetary threshold calculation aggregation of separate contracts continuous work performance administrative penalty lack of master contract

Cited Legislation

AI generated
Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 4 § 1 momentti 2 kohta (1233/2006)
Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 4 § 1 momentti 2 kohta (1233/2006) ja 2 momentti
Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 4 § 2 momentti
Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 5 § 1 momentti
hallintolainkäyttölaki 74 §
Hallintolainkäyttölaki 74 §
AI generated
ECLI:FI:KHO:2018:63
Contractor's liability law does not apply to construction supervision, so no penalty was imposed for missing reports.
kho-precedent_2013_191
Contractor liable for subcontractor's missing E101/A1 docs and tax proof despite prior registration.
labour_1982_154
Labor court dismisses union strike claim but fines union and union section for work peace violations.
kho-other_2015_3516
Supreme Administrative Court allows appeal against penalty for subcontracting breach, ruling transport services must be split by domestic portion.
kho-precedent_2017_175
Supreme Administrative Court voids penalty for cross-border subcontracted transport services performed only in Finland under the Order of the Client. The court held that the penalty must be calculated based on the Finnish portion of the subcontract value, not the total contract value. The administrative decisions were annulled and the case remitted for re-evaluation. The court ruled that the Order of the Client applies to subcontracted transport services performed in Finland, but the penalty threshold and amount must be calculated based on the portion of the subcontractor's billing related to services performed in Finland, not the total contract value. Since the administrative authorities failed to distinguish the Finnish portion of the transport services from the total contract value, the decisions were annulled and the penalties were removed. The case was remitted to the Regional Administration Board for a new evaluation based on the correct calculation method. The court cited the Order of the Client and the Act on the Limitation of Liability for Subcontractors. The court held that the penalty must be calculated based on the Finnish portion of the subcontract value, not the total contract value. The administrative decisions were annulled and the case remitted for re-evaluation. The court cited the Order of the Client and the Act on the Limitation of Liability for Subcontractors. The court held that the penalty must be calculated based on the Finnish portion of the subcontract value, not the total contract value. The administrative decisions were annulled and the case remitted for re-evaluation. The court cited the Order of the Client and the Act on the Limitation of Liability for Subcontractors.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Aluehallintovirasto oli määrännyt A Oy:lle tilaajan laiminlyöntimaksut, koska yhtiö ei ollut hankkinut tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetussa laissa (tilaajavastuulaki) tarkoitettuja selvityksiä käyttämästään neljästä alihankkijasta lain edellyttämällä tavalla. A Oy:n mukaan tilaajavastuulaki ei tullut sovellettavaksi, koska alihankkijat olivat tehneet yksittäisiä työsuorituksia tilaajan eri työkohteissa eikä yhdenkään näistä erillisistä työsuorituksista laskutetun vastikkeen veroton arvo ollut ylittänyt tilaajavastuulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista raja-arvoa. A Oy ei ollut myöskään tehnyt alihankkijoiden kanssa alihankintasopimuksia eikä puite- tai muita vastaavia sopimuksia.

Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 4 § 1 momentti 2 kohta (1233/2006) ja 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 28.9.2016 nro 16/0555/3

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue

on 11.9.2015 tekemällään päätöksellä määrännyt A Oy:n maksamaan laiminlyöntimaksua 4 500 euroa liittyen B -nimisen yksityisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehtyyn sopimukseen, 4 500 euroa liittyen C -nimisen yksityisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehtyyn sopimukseen, 6 000 euroa liittyen D -nimisen yksityisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehtyyn sopimukseen ja 5 000 euroa liittyen E Oy:n kanssa tehtyyn sopimukseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A Oy:n valituksen ja yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Säännösten sisältöä

Tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (tilaajavastuulaki) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan, sellaisena kuin se on ollut 31.8.2015 saakka, mukaan tilaajavastuulakia ei sovelleta, jos tilaajavastuulaissa tarkoitetun alihankintasopimuksen vastikkeen arvo ilman arvonlisäveroa on alle 7 500 euroa. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettuja raja-arvoja laskettaessa työn katsotaan jatkuneen yhdenjaksoisesti, jos tilaajalle tehty työ tai aikaansaatu työtulos perustuu useisiin peräkkäisiin, keskeytymättöminä tai vain lyhyin keskeytyksin jatkuviin sopimuksiin.

Tilaajavastuulain 5 §:n, sellaisena kuin se on ollut 31.8.2015 saakka,

1 momentin mukaan ennen kuin tilaaja tekee sopimuksen vuokratun työntekijän käytöstä tai alihankintasopimukseen perustuvasta työstä, tilaajan on pyydettävä sopimuspuolelta ja tämän on annettava tilaajalle:

1) selvitys siitä, onko yritys merkitty ennakkoperintälain (1118/1996) mukaiseen ennakkoperintärekisteriin ja työnantajarekisteriin sekä arvonlisäverolain (1501/1993) mukaiseen arvonlisäverovelvollisten rekisteriin;

2) kaupparekisteriote tai kaupparekisteristä muutoin saadut kaupparekisteriotetta vastaavat tiedot;

3) todistus verojen maksamisesta tai verovelkatodistus taikka selvitys siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty;

4) todistukset eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkevakuutusmaksuja koskeva maksusopimus on tehty; sekä

5) selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista.

Pykälän 6 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetut selvitykset ja todistukset on säilytettävä vähintään kaksi vuotta siitä, kun sopimusta koskeva työ on päättynyt.

Tilaajavastuulain 5 a §:n 1 momentin mukaan mitä 5 §:ssä säädetään tilaajan selvitysvelvollisuudesta, sovelletaan myös rakentamistoimintaan liittyvään tilaajaan. Rakentamistoimintaan liittyvä tilaaja ei kuitenkaan vapaudu selvitysvelvollisuudesta mainitun pykälän 4 momentin 2 ja 3 kohdan perusteella eikä niissä tarkoitettuun syyhyn rinnastettavan syyn perusteella. Rakentamistoimintaan liittyvällä tilaajalla on mainitun pykälän 1 momentissa säädetyn lisäksi oltava todistus siitä, että sopimuspuoli on ottanut tapaturmavakuutuslaissa (608/1948) tarkoitetun vakuutuksen.

Tilaajavastuulain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tilaaja on velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksua, jos tilaaja on laiminlyönyt edellä mainitun selvitysvelvollisuuden. Pykälän 2 momentin, sellaisena kuin se on ollut 31.8.2015 saakka, mukaan laiminlyöntimaksun suuruudeksi määrätään vähintään 1 600 euroa ja enintään 16 000 euroa. Laiminlyöntimaksun rahamäärää tarkistettiin 1.1.2014 voimaan tulleella valtioneuvoston laiminlyöntimaksun määrästä antamalla asetuksella siten, että sen enimmäismäärä on 17 024 euroa ja vähimmäismäärä 1 702 euroa.

Pykälän 3 momentin mukaan laiminlyöntimaksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon selvitysvelvollisuuden rikkomisen aste, laatu ja laajuus sekä tilaajan ja tämän sopimuspuolen välisen sopimuksen arvo. Laiminlyöntimaksua alentavana tekijänä otetaan huomioon tilaajan pyrkimys estää tai poistaa laiminlyönnin vaikutukset ja sitä korottavana tekijänä laiminlyönnin toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet.

Pykälän 4 momentin mukaan laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista olosuhteet huomioon ottaen.

Tilaajavastuulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 114/2006 vp) mukaan 4 pykälän 2 momentissa otettaisiin huomioon myös se, että selvitysvelvollisuutta ei voisi kiertää pilkkomalla vuokratyön tai alihankintatyön kesto tai vuokra- ja alihankintatyötä koskevat sopimukset osiin. Siksi ehdotetaan, että raja-arvoja laskettaessa työn katsottaisiin jatkuneen yhdenjaksoisesti, jos tilaajalle tehty työ tai työtulos muodostuisi peräkkäisistä, keskeytymättöminä tai vain lyhytaikaisin keskeytyksin jatkuvista määräaikaisista sopimuksista. Säännös vastaisi luonteeltaan muun muassa lähetetyistä työntekijöistä annetun lain (1146/1999) 4 a §:n 2 momenttia siitä, miten lähetettynä olo lasketaan edustajan asettamisvelvollisuutta koskevia kynnysarvoja arvioitaessa. Lakia sovellettaisiin siitä lukien, kun vuokratyötä koskevan sopimuksen mukainen työskentely tai alihankintatyöstä sovittu vastike ylittäisi ensimmäisen kerran 1 momentissa ehdotetut raja-arvot.

Asiassa esitetty selvitys

A Oy:n (tilaaja) oman ilmoituksen mukaan sen liikevaihto on vuonna 2013 ollut noin 7 200 000 euroa ja henkilöstön lukumäärä 70. Tilaaja on solminut suullisia kattoasennustöitä koskevia alihankintasopimuksia B, C ja D -nimisten yksityisten elinkeinonharjoittajien sekä suullisia nosturipalvelutöitä koskevia alihankintasopimuksia E Oy:n kanssa. Tilaajan mukaan se on pyrkinyt hoitamaan asiakkailtaan, pääsääntöisesti yksityishenkilöiltä, saamansa tilaukset itse. Mikäli tämä ei ole ollut mahdollista, työ asiakkaan työkohteessa on teetetty alihankkijalla. Alihankkijoiden kanssa ei ole tehty määräaikaisia sopimuksia, vaan kukin sopimus on aina tehty tilaushetken tarpeeseen perustuen ja koskenut yksittäistä työkohdetta.

B on laskuttanut tilaajalta 5.10.2013 - 17.1.2014 päivätyillä yhdeksällä laskulla yhteensä noin 29 000 euroa. Tilaajavastuulaissa määritelty raja-arvo (7 500 euroa, alv 0 %) on ylittynyt 1.11.2013 päivätyllä laskulla. Aluehallintoviraston mukaan tilaajalle on viimeistään ennen mainittuun laskuun liittyvän sopimuksen solmimista muodostunut selvitysvelvollisuus sopimuskumppanistaan. Tilaajan esittämä tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen selvitys on päivätty 13.11.2014 eli selvitys oli hankittu vasta sopimuksen solmimisen jälkeen. Tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 3 - 4 kohtien mukaiset selvitykset tilaaja on jättänyt kokonaan hankkimatta.

C on laskuttanut tilaajalta 26.4.2013 - 16.9.2013 päivätyillä 13 laskulla yhteensä noin 30 000 euroa. Tilaajavastuulaissa määritelty raja-arvo on ylittynyt 20.5.2013 päivätyllä laskulla. Aluehallintoviraston mukaan tilaajalle on viimeistään ennen mainittuun laskuun liittyvän sopimuksen solmimista muodostunut selvitysvelvollisuus sopimuskumppanistaan. Tilaajan esittämät tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 1 - 3 kohtien mukaiset selvitykset oli hankittu vasta sopimuksen solmimisen jälkeen. Tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen selvityksen tilaaja on jättänyt kokonaan hankkimatta.

D on laskuttanut tilaajalta 27.1.2013 - 18.8.2014 päivätyillä 44 laskulla yhteensä noin 99 000 euroa. Tilaajavastuulaissa määritelty raja-arvo on ylittynyt 13.3.2013 päivätyllä laskulla. Aluehallintoviraston mukaan tilaajalle on viimeistään ennen mainittuun laskuun liittyvän sopimuksen solmimista muodostunut selvitysvelvollisuus sopimuskumppanistaan. Tilaajan esittämät tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 1 - 3 kohtien mukaiset selvitykset oli hankittu vasta sopimuksen solmimisen jälkeen. Tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen selvityksen tilaaja on jättänyt kokonaan hankkimatta. Lisäksi tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen selvitys on ollut puutteellinen.

E Oy on laskuttanut tilaajalta 27.1.2013 - 5.9.2013 päivätyillä 21 laskulla yhteensä noin 34 000 euroa. Tilaajavastuulaissa määritelty raja-arvo on ylittynyt 13.3.2013 päivätyllä laskulla. Aluehallintoviraston mukaan tilaajalle on viimeistään ennen mainittuun laskuun liittyvän sopimuksen solmimista muodostunut selvitysvelvollisuus sopimuskumppanistaan. Tilaajan esittämät tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 1 - 2 kohtien mukaiset selvitykset oli hankittu vasta sopimuksen solmimisen jälkeen. Tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 3 - 4 kohtien mukaiset selvitykset tilaaja on jättänyt kokonaan hankkimatta.

Aluehallintovirasto on määrännyt A Oy:n maksettavaksi laiminlyöntimaksun selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella. Päätöksen mukaan maksua määrättäessä huomioon on otettu selvitysvelvollisuuden rikkomisen aste, laatu ja laajuus sekä tilaajan ja sopimuskumppanin välisen sopimuksen arvo ja se, että A Oy:n liiketoiminta on liikevaihdon ja henkilöstömäärän perusteella pientä. Maksua alentavana seikkana huomioon on otettu tilaajan pyrkimys hankkia puuttuvia selvityksiä ja todistuksia jälkikäteen.

Hallinto-oikeuden päätelmät

A Oy on tilaajana solminut kunkin edellä mainitun sopimuskumppaninsa kanssa useita peräkkäisiä, keskeytymättöminä tai vain lyhyin keskeytyksin jatkuneita suullisia alihankintasopimuksia. Huolimatta siitä, että kukin sopimus on tehty tilaushetken tarpeeseen perustuen ja käsittänyt yksittäisessä työkohteessa tehtävän työn suorittamisen, kysymys on työstä, jonka tilaajavastuulaissa tarkoitettuja raja-arvoja laskettaessa katsotaan jatkuneen yhdenjaksoisesti.

A Oy on hankkinut sopimuskumppaneistaan tilaajavastuulain edellyttämiä selvityksiä vasta solmittuaan sopimukset, joilla laissa määritelty raja-arvo on ylittynyt, ja jättänyt osan selvityksistä kokonaan hankkimatta. Yhtiö on näin tehdessään laiminlyönyt tilaajavastuunlain mukaisen selvitysvelvollisuutensa. Laiminlyöntejä ei voida pitää vähäisinä. Aluehallintovirasto on siten voinut määrätä yhtiön maksettavaksi laiminlyöntimaksut. Laiminlyönnit ja muut maksujen määrään vaikuttavat seikat huomioon ottaen maksuja ei ole pidettävä liian korkeina.

Oikeudenkäyntikulut

Hallinto-oikeus on hylännyt A Oy:n valituksen. Näin ollen ei ole kohtuutonta, että A Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan.

Sovelletut oikeusohjeet

Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 4 § 1 (1233/2006) ja 2 momentti, 5 § 1 momentti 1 ja 2 kohta (469/2012), 3-5 kohdat ja 6 momentti (1233/2006), 5 a § 1 momentti, 9 § 1 momentti 1 kohta, 2 momentti (1052/2010), 3 momentti ja 4 momentti sekä 9 b § (469/2012)

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Valtioneuvoston asetus tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain 9 §:ssä säädetyn laiminlyöntimaksun rahamäärän tarkistamisesta

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannu Raahensalo, Tom Almenoksa ja Katja Sorsimo. Esittelijä Sanna-Mari Aalto.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen päätökset kumotaan. Lisäksi aluehallintovirasto on velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut sekä hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatimusten mukaisesti laillisine viivästyskorkoineen.

Aluehallintovirasto on tulkinnut tilaajavastuulain 4 §:ää virheellisesti. A Oy on tehnyt saman alihankkijan kanssa useita alihankintasopimuksia, mutta sopimukset ovat olleet itsenäisiä ja kohdistuneet eri työmaahan ja asiakkaaseen. Yhtiö tekee aina alihankkijan kanssa yhden alihankintasopimuksen, joka kattaa koko työmaan. Mikäli yhtiö tarvitsee toiselle työmaalle saman alihankkijan palveluja, siitä tehdään erillinen sopimus. Alihankintapalvelu tilataan tarpeen mukaan ja kulloinkin siltä alihankkijalta, joka on parhaiten käytettävissä. Alihankintasopimuksen ehdot sovitaan tapauskohtaisesti. Mitään puite- tai vastaavia sopimuksia ei ole laadittu. Lain sanamuoto ja lain esityöt eivät tue sellaista tulkintaa, että saman alahankkijan kanssa tehdyt alihankintasopimukset, jotka koskevat täysin eri työtuloksia, kumuloituisivat keskenään tilaajavastuulain 4 §:n 2 momentin mukaista raja-arvoa laskettaessa etenkään silloin, kun alihankkijan kanssa ei ole tehty puite- tai vastaavaa sopimusta.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue

on antanut valituksen johdosta lausunnon, jonka mukaan valitus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus tulee hylätä.

A Oy

on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Asiassa on yhtiön valituksen johdosta ratkaistavana, onko tilaajavastuulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua alihankintasopimuksen raja-arvoa saman pykälän 2 momentin mukaan määritettäessä useiden erillisten, mutta samojen alihankkijoiden kanssa tehtyjen sopimusten arvot laskettava yhteen.

Saadun selvityksen mukaan A Oy on ostanut kattoasennustyösuorituksia B, C ja D -nimisiltä yksityisiltä elinkeinonharjoittajilta sekä nosturipalvelutyösuorituksia E Oy:ltä. Toimeksiannoista ei ole tehty kirjallisia alihankintasopimuksia. Alihankintalaskutuksen perusteella kyseiset työsuoritukset on tehty A Oy:n eri työkohteissa siten, ettei yhdenkään erillisestä työsuorituksesta laskutetun vastikkeen veroton arvo ole ylittänyt tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (tilaajavastuulain) 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista raja-arvoa.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen näiltä osin ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, valittajalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa eikä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Stina-Maria Lund.

---

[SV]

Ett regionförvaltningsverk hade påfört A Ab som beställare en försummelseavgift för att bolaget inte på det sätt som förutsätts i lagen om beställarens utredningsskyldighet och ansvar vid anlitande av utomstående arbetskraft (beställaransvarslagen) hade skaffat i lagen föreskrivna utredningar om de fyra underleverantörer som bolaget anlitade. Enligt A Ab blev beställaransvarslagen inte tillämplig, eftersom underleverantörerna hade utfört enskilda arbetsprestationer på olika ställen där beställaren hade arbete och inte ett enda av de vederlag som fakturerades för dessa enskilda arbetsprestationer hade överskridit det gränsvärde om vilket bestäms i 4 § 1 mom. 2 punkten i nämnda lag. A Ab hade inte heller med någon av underleverantörerna slutit underleveransavtal, ram-avtal eller motsvarande avtal.

Lagen om beställarens utredningsskyldighet och ansvar vid anlitande av utomstående arbetskraft 4 § 1 mom. 2 punkten (1233/2006) och 2 mom.