Supreme Administrative Court quashes lower court ruling on asylum seeker's claim based on religious conversion and Iran conditions.

Muutoksenhakijan Maahanmuuttovirastolle tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ei ollut perustunut hänen omaan uskonnolliseen vakaumukseensa, vaan tuossa vaiheessa hän oli vedonnut lähinnä eräisiin läheisiään koskeviin seikkoihin. Hallinto-oikeudessa hän oli ilmoittanut, että hän oli luopunut islamin uskosta ja pyytänyt, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Irania koskevan ajantasaisen maatiedon mukaan islaminuskosta luopumisesta voi seurata vainoa tai epäinhimillistä kohtelua, islamilaisen lain mukaan jopa kuolemantuomio. Tämän vuoksi ei voida sulkea pois, että islamista luopuminen aiheuttaa ulkomaalaislain 6 luvussa määritellyn kansainvälisen suojelun tarpeen. Edellä mainittuun nähden hallinto-oikeuden ei olisi tullut ratkaista asiaa selvittämättä perusteellisesti muutoksenhakijan uskonnosta luopumiseen liittyviä seikkoja samoin kuin Iranin yleistä tilannetta.

Muutoksenhakija oli vielä esittänyt, että hän oli sittemmin kääntynyt kristityksi. Tämä seikka oli tuotu esille vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Kysymystä ei ollut perusteltua ottaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa välittömästi enemmälti ratkaistavaksi. Kansainvälisen suojelun tueksi esitetyt seikat olivat kehittyneet hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen siinä määrin, että asiaa ei ollut myöskään perusteltua palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ulkomaalaislaki 87, 88, 88 a ja 88 b §

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomio 23.3.2016 F.G. v. Ruotsi

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 11.9.2014 nro 14/1331/1

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto

on 13.6.2013 hylännyt A:n kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Lisäksi virasto on päättänyt käännyttää hänet Iraniin.

Maahanmuuttovirasto on päätöksensä perusteluissa todennut muun ohessa, että A oli poliisikuulustelussa kertonut olevansa ateisti, mutta turvapaikkapuhuttelussa hän oli kysynyt tulkilta, mitä ateisti tarkoittaa. A oli edelleen kertonut, ettei hän ole ateisti, vaan muslimi eikä hän vastusta islaminuskoa vaan valtiota. Hän on kertonut, että saattaisi vaihtaa uskontoa, jos joku hyvä uskonto löytyy. Maahanmuuttovirasto on arviossaan lähtenyt siitä, että A on edelleen muslimi.

Muutoksenhakija

on valituksessaan hallinto-oikeudessa lausunut muun ohessa seuraavaa:

Muutoksenhakija ei ole puhuttelussa sanonut olevansa muslimi, vaan että hän on ollut muslimi ja kertonut olevansa ihminen. Häneltä on kysytty kahteen kertaan siitä, voisiko hän olla muslimi eikä hän ole kumpaankaan johdattelevaan kysymykseen vastannut olevansa muslimi. Hän on puhuttelussa kertonut uskovansa Jumalaan ja ottavansa jonkun uskonnon, jos sellainen löytyy. Hän on tuonut esiin hylänneensä islamin. Hän ei ainakaan vielä ole ottanut esimerkiksi kristillistä kastetta, vaikka hän on kertonut käyneensä kristityissä kirkoissa Suomessa. Maahanmuuttoviraston päätöksessä on virhe siltä osin kuin siinä on hyväksytty muutoksenhakijan kertomus, jonka mukaan hän on edelleen muslimi.

Muutoksenhakijan uskonnollista vakaumusta ei ole tarkemmin selvitetty puhuttelussa. Tämä muodostaa perusteen asian palauttamiseksi Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi uskonnollisen vakaumuksen selvittämiseksi, mikäli hallinto-oikeus ei järjestä suullista käsittelyä tai ei katso jo puhuttelussa esitetyn selvityksen osoittavan muutoksenhakijan hylänneen islamin. Islamin hylkäämisen seuraukset voivat olla vakavat Iranissa ja tämä on otettu huomioon myös oikeuskäytännössä.

Maahanmuuttovirasto

on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon. Muutoksenhakija on kertonut ymmärtäneensä puhuttelussa esiin tulleet asiat. Hänelle on vielä erikseen mainittu mahdollisuudesta toimittaa puhuttelun jälkeen kirjallista lisäselvitystä avustajan kanssa.

Muutoksenhakija

on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on hylännyt muutoksenhakijan pyynnön suullisen käsittelyn järjestämisestä sekä hänen valituksensa Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut muun ohessa seuraavaa:

--- Valittaja on kertonut luopuneensa islamin uskostaan ja vaihtavansa uskontoa, jos hänelle löytyy joku hyvä uskonto. Valittaja on kertonut olleensa kotimaassaan muslimi. Valittaja on käynyt kristityissä kirkoissa Suomessa. Hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole myöskään todennäköistä, että valittajan islamin uskosta luopuminen olisi tullut Iranin viranomaisten tietoon ja että hän olisi sen vuoksi viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena kotimaahan palatessaan.

Valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Valittaja ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Kun otetaan huomioon valittajan kotimaassa vallitsevasta tilanteesta saatu selvitys, hän ei ole myöskään ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa. Valittajalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella.

---

Kun otetaan huomioon asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys ja perusteet, jotka on esitetty kansainvälisen suojelun saamiseksi, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka voisi vaikuttaa asian ratkaisuun. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölaki 38 §

Ulkomaalaislaki 52 §, 87 § 1 momentti, 88 §, 88 a §, 146‒148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Terttu Villikka, Ulf Ekebom ja Mirja Mehto. Esittelijä Nina Tuominen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan sekä käännyttämispäätöksen täytäntöönpano kielletään. Lisäksi hän on vaatinut, että asiassa järjestetään suullinen käsittely tai toissijaisesti asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn järjestämiseksi.

Muutoksenhakija on lausunut vaatimustensa tueksi muun ohessa, että hän on luopunut islaminuskosta ja kääntynyt kristityksi.

Valituksensa täydennyksessä muutoksenhakija on esittänyt, että kääntyminen on tapahtunut 5.5.2015, ja hän on saanut kristillisen kasteen 5.7.2015. Hän on Saalem-seurakunnan jäsen K:n kaupungissa.

Merkitään

, että korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 3.12.2015 taltionumero 3521 kieltänyt käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa ehkä tosin määrätään.

Maahanmuuttovirasto

on antanut lausunnon. Muutoksenhakija ei ollut valituslupahakemuksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittänyt mitään selvitystä tai todisteita kristityksi kääntymisestään. Hän on valituksensa täydennyksessä esittänyt kastetodistuksen sekä valokuvia kastetilaisuudesta, mutta ei muuta selvitystä kristillisestä vakaumuksestaan. Muutoksenhakijan uskonnollisen vakaumuksen aitoutta ei voida hyväksyä pelkän kasteen perusteella.

Muutoksenhakija

on antanut vastaselityksen. Maahanmuuttoviraston lausunnon perusteella jää epäselväksi, mitä muuta selvitystä muutoksenhakijan tulisi esittää vakaumuksestaan. Tarkoituksenmukaisinta olisi järjestää uusi turvapaikkapuhuttelu, jossa hän voisi suullisesti kertoa kääntymisestään ja uskostaan, jolloin Maahanmuuttovirasto voisi arvioida kääntymisen uskottavuuden.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Muutoksenhakijan Maahanmuuttovirastolle tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ei ole perustunut hänen omaan uskonnolliseen vakaumukseensa, vaan tuossa vaiheessa hän on vedonnut lähinnä eräisiin läheisiään koskeviin seikkoihin. Hallinto-oikeudessa hän on ilmoittanut, että hän on luopunut islamin uskosta ja pyytänyt, että asiassa järjestetään suullinen käsittely. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut muun ohessa, ettei ole todennäköistä, että muutoksenhakijan luopuminen islamin uskosta olisi tullut Iranin viranomaisten tietoon ja että hän olisi sen vuoksi viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena kotimaahan palatessaan.

Irania koskevaa ajantasaista tietoa uskonnollisen kääntymisen osalta on koottu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomioon 23.3.2016 F.G. v. Ruotsi. Lähteenä on käytetty muun ohessa Yhdistyneiden Kuningaskuntien

Home Officen

laatimaa maatietoraporttia syyskuulta 2013 (kohta 58) uskonnosta luopumisen (

apostasy

) osalta. Tuomio koskee muun ohessa sitä, mikä velvollisuus kansallisilla viranomaisilla on ollut selvittää valittajan uskonnollista kääntymistä, hänen uskonsa vakavuutta, kuinka hän harjoittaisi kristinuskoa Ruotsissa ja kuinka hän aikoisi harjoittaa sitä Iranissa.

Toisin kuin edellä selostetussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauksessa F.G. v. Ruotsi, A ei ollut hallinto-oikeudessa esittänyt, että hän olisi kääntynyt kristityksi. Hän on kuitenkin esittänyt, että hän on luopunut islamin uskosta.

Irania koskevan ajantasaisen maatiedon mukaan islaminuskosta luopumisesta voi seurata vainoa tai epäinhimillistä kohtelua, islamilaisen lain mukaan jopa kuolemantuomio. Tämän vuoksi ei voida sulkea pois, että islamista luopuminen aiheuttaa ulkomaalaislain 6 luvussa määritellyn kansainvälisen suojelun tarpeen.

Edellä mainittuun nähden hallinto-oikeuden ei olisi tullut ratkaista asiaa selvittämättä perusteellisesti muutoksenhakijan uskonnosta luopumiseen liittyviä seikkoja samoin kuin Iranin yleistä tilannetta.

Muutoksenhakija on vielä esittänyt, että hän on sittemmin kääntynyt kristityksi. Tämä seikka on tuotu esille vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Uskonnollinen kääntyminen alkuperämaasta lähdön jälkeen saattaa nostaa esille kääntymisen todelliseen tarkoitukseen ja vakaumuksen uskottavuuteen liittyviä kysymyksiä (KHO 2011:114). Korkein hallinto-oikeus arvioi, että kysymystä ei ole perusteltua ottaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa välittömästi enemmälti ratkaistavaksi. Kansainvälisen suojelun tueksi esitetyt seikat ovat kehittyneet hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen siinä määrin, että asiaa ei ole myöskään perusteltua palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Uudessa käsittelyssä on arvioitava uudelleen kansainvälisen suojelun edellytyksiä ottaen huomioon asiassa esitetty uusi selvitys.

Oikeusapu

Asianajaja Ville Punton avustajan määräys peruutetaan pyynnön mukaisesti. Uudeksi avustajaksi määrätään 15.12.2015 lukien oikeustieteen maisteri Mirja Kapraali.

Puntolle ja Kapraalille oikeusapulain nojalla maksettavat määrät hyväksytään vaatimusten mukaisina. Mainitut määrät jäävät valtion vahingoksi.

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin nojalla määrätään, että avustajan määräys on voimassa asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Liisa Leiniö.

---

[SV]

Ändringssökandens ansökan till Migrationsverket om internationellt skydd hade inte handlat om hans religiösa övertygelse, utan i ansökningsskedet hade han hänvisat främst till omständigheter som gällde hans närstående. I förvaltningsdomstolen hade han uppgett att han lämnat den islamiska tron och begärt att muntlig förhandling skulle hållas i ärendet.

Enligt aktuell landinformation om Iran kan den som överger islam bli förföljd eller föremål för omänsklig behandling, enligt den islamiska lagen till och med dömas till döden. Därför kan det inte uteslutas att valet att lämna islam kan medföra behov av sådant internationellt skydd om vilket bestäms i 6 kap. i utlänningslagen. Med hänsyn till vad som anförts ovan borde förvaltningsdomstolen inte ha avgjort ärendet utan att grundligt klarlägga de omständigheter som hänförde sig till att ändringssökanden övergett nämnda religion samt även klarlägga det allmänna läget i Iran.

Ändringssökanden hade också anfört att han senare omvänt sig till kristendomen. Denna uppgift hade framförts först i högsta förvaltningsdomstolen. Det var inte motiverat att högsta förvaltningsdomstolen omedelbart prövade saken vidare. De omständigheter som ändringssökanden anfört till stöd för sitt behov av internationellt skydd hade förändrats så mycket efter att förvaltningsdomstolen avgjort saken att det inte heller var motiverat att återvisa saken till förvaltningsdomstolen för ny handläggning.

På ovan nämnda grunder upphävde högsta förvaltningsdomstolen förvaltningsdomstolens och Migrationsverkets beslut och återvisade saken till Migrationsverket för ny handläggning.

Utlänningslagen 87, 88, 88 a och 88 b §.