Supreme Administrative Court allows deduction of impairment losses on sales receivables from a loss-making subsidiary under Finnish tax law.

A Oyj oli toimittanut vuonna 1995 toimintansa aloittaneelle tytäryhtiölleen teollisessa valmistuksessa tarvittavia tuotteita, mistä A Oyj:lle oli kertynyt saamisia. Saamisia oli A Oyj:n kirjanpidossa käsitelty koko ajan myyntisaamisina. Kun vuoden 2009 aikana A Oyj:lle kävi selväksi, ettei tytäryhtiö kykene muuttamaan toimintaansa kannattavaksi ja siten selviytymään ostoveloistaan, saamisia oli kirjattu alas. Alaskirjatut saamiset olivat kertyneet vuosilta 2005 - 2008.

Tuotteiden tytäryhtiölle myynneistä kertyneet saatavat olivat A Oyj:n varsinaisesta suoritetuotannosta syntyneitä saatavia. Saatavia vastaava määrä oli tullut kirjata A Oyj:n tuloksi. Saatavia oli pidettävä myyntisaamisina. Kun saatavia ei tytäryhtiön tappiollisuuden vuoksi pystytty perimään, kyse oli myyntituottojen korjauseristä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oyj:llä oli elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n ja 17 §:n 2 kohdan (717/2004) nojalla oikeus vähentää myyntisaamisten arvonalenemisia verovuoden 2009 veronalaisista elinkeinotoiminnan tuloistaan. Verovuosi 2009.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §, 16 § 7 kohta (717/2004, 1134/2005) ja 17 § 2 kohta (717/2004)

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 27.2.2015 nro 15/0228/6

Asian aikaisempi käsittely

Konserniverokeskus

on toimittanut A Oyj:n verotuksen verovuodelta 2009.

Yhtiö on verovuodelta 2009 antamassaan veroilmoituksessa ilmoittanut elinkeinotoimintansa veronalaisten tulojen vähennyksenä muun ohessa tytäryhtiöltä B Inc:ltä olevien myyntisaamisten arvonalentumisia 3 155 618,41 euroa. Toimitetussa verotuksessa on katsottu, että kyseiset saamiset eivät ole tosiasialliselta luonteeltaan olleet myyntisaamisia vaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 16 §:n 7 kohta huomioon ottaen vieraan pääoman ehtoisia verotuksessa vähennyskelvottomia lainasaamisia.

Konserniverokeskuksen verotuksen oikaisulautakunta

on 22.3.2011 tekemällään päätöksellä hylännyt A Oyj:n vaatimuksen saamisten arvonalennusten vähentämisestä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 17 §:n 2 kohdan nojalla.

Yhtiö

on valituksessaan hallinto-oikeuteen vaatinut oikaisulautakunnan päätöksen kumoamista ja myyntisaamisten alaskirjauksesta aiheutuneen menetyksen vähentämistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n, 16 §:n 7 kohdan (30.7.2004/717 ja 22.12.2005/1134), 17 §:n 2 kohdan (717/2004) ja 22 §:n 2 momentin säännökset perustellut päätöstään siltä osin kuin asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyse seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Asiakirjoista ilmenee, että A Oyj:n Yhdysvalloissa toimiva tytäryhtiö B Inc on aloittanut toimintansa vuonna 1995. Yhtiö on A Oyj:n täysin omistama yhtiö. Emoyhtiö on toimittanut B Inc:lle teollisessa valmistuksessa tarvittavia komponentteja, koneiden varaosia ja koneita. Tuotteet on toimitettu normaalina laskutusmyyntinä, ja myynti on ollut Suomessa A Oyj:n veronalaista tuloa.

A Oyj on vuoden 2009 veroilmoituksessaan vähentänyt tytäryhtiönsä B Inc:n myyntisaamisten arvonalenemisia 3 155 618,41 euroa. B Inc:ltä olevat alaskirjatut myyntisaamiset ovat kertyneet ajalta 30.9.2005 - 31.8.2008. A Oyj:llä on 31.12.2009 ollut avoinna olevia, ajalta 22.9.2008 - 31.12.2009 kertyneitä myyntisaamisia B Inc:ltä 11 662 625,82 euroa.

A Oyj:llä ei ole ollut B Inc:ltä muita saamisia kuin myyntisaamisia vuosina 2005 ja 2006. Vuosina 2007 - 2009 muita kuin myyntisaamisia B Inc:ltä on ollut 1 000 000 USD vuonna 2007, 1 060 000 USD vuonna 2008 ja 1 120 000 USD vuonna 2009. B Inc:n oma pääoma on ollut negatiivinen vuodesta 2007 lähtien. Yhtiön tulos on niin ikään ollut tappiollinen vuodesta 2007 lähtien, ja tappion määrä on kasvanut vuosittain.

B Inc:n ostovelat A Oyj:ltä on 31.12.2009 päättyneellä tilikaudella merkitty taseeseen alkuperäisten maksamattomien saldojen suuruisina.

A Oyj:llä on myynnissään käytössä yleiset maksuehdot käteismaksusta 180 päivän maksuaikaan. Laskun eräännyttyä on asiakkaalle lähetetty kaksi maksumuistutusta, jonka jälkeen saatava on siirretty perintään. Jos saaminen on siirretty perintään tai asiakkaalla on huomattu maksuhäiriöitä, ainoastaan käsiteismyynti on sallittu. Tytäryhtiöiden osalta myyntisaamisille on aluksi kuitenkin annettu enemmän maksuaikaa. A Oyj on antanut B Inc:lle saamisten erääntymisen jälkeen kaksi vuotta lisää maksuaikaa.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

A Oyj on toimittanut tytäryhtiölleen B Inc:lle teollisessa valmistuksessa tarvittavia tuotteita, mistä puheena olevat myyntisaamiset ovat syntyneet. A Oyj on käsitellyt tytäryhtiöltä olleita saamisia kirjanpidossaan myyntisaamisina.

Konsernituen luonteiset, toisen yhtiön taloudellisen aseman parantamiseksi suoritetut erät ilman vastasuoritusta eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Konserniyhtiöillä vähennyskelvottomia ovat myös vieraan pääoman sijoitusten menetykset lukuun ottamatta tavanomaisia myyntisaatavia, jotka ovat varsinaiseen toimintaan liittyvistä suoritteista syntyneitä saamisia. Myyntisaamisten arvonalentumisten kulukirjaukselle ja vähennyskelpoisuudelle verotuksessa on asetettu lievemmät edellytykset kuin lainasaamisten arvonalentumisten vähennyskelpoisuudelle, koska myyntisaamisten arvonalentumisten kulukirjausta voidaan pitää eräänlaisena myyntituoton korjauseränä.

Konsernin emoyhtiöllä ei ole erityistä velvollisuutta rahoittaa tytäryhtiöitään omalla tai vieraalla pääomalla. Jos tytäryhtiön rahoitus on järjestetty pääosin myyntisaamisin ja maksuehdot poikkeavat huomattavasti yleisistä riippumattomien osapuolien välillä käytössä olevista maksuehdoista ja myyntisaamisten määrä jatkuvasti kasvaa, eikä myyntisaamisten osalta ryhdytä perimistoimenpiteisiin, voidaan myyntisaamisiksi kirjattujen saamisten katsoa olevan tosiasialliselta luonteeltaan lainasaamisia niiden kirjanpidollisesta käsittelystä huolimatta.

Korkein hallinto-oikeus on A Oyj:n vuoden 2008 verotusta koskevassa 21.1.2014 antamassaan päätöksessä taltionumero 127 katsonut, että A Oyj:llä on ollut oikeus vähentää Etelä-Amerikan alakonserniin kuuluvilta vuosina 2005 ja 2007 toimintansa aloittaneilta tytäryhtiöiltä olleiden myyntisaamisten arvonaleneminen verovuoden 2008 verotuksessaan. Hallinto-oikeus toteaa, että nyt ratkaistavana olevassa verovuotta 2009 koskevassa asiassa on kyse vuonna 1995 toimintansa aloittaneelta Yhdysvalloissa toimivalta tytäryhtiöltä olleiden saamisten vähennyskelpoisuudesta. Näin ollen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun tosiseikat eivät osittaisista yhtäläisyyksistään huolimatta ole samat, eikä nyt ratkaistavana olevaa asiaa ole siten ratkaistava suoraan sen perusteella.

Kun otetaan huomioon A Oyj:n yleisistä ulkopuolisen toimijan kanssa noudatettavista maksuehdoista poikkeava maksuaika, myyntisaamisten pitkäaikaisuus, maksusuoritusten määrä suhteessa myyntiin ja se, että A Oyj ei ole rahoittanut B Inc:n toimintaa muutoin kuin vuonna 2007 annetulla miljoonan dollarin lainalla eikä yhtiö ole siirtynyt käteismyyntiin, hallinto-oikeus katsoo, että kyse on ollut taloudellisen tuen antamisesta B Inc:lle. A Oyj:n myyntisaamisina kirjanpidossa käsiteltyjä saatavia B Inc:ltä on pidettävä tosiasialliselta luonteeltaan lainasaamisina, joiden arvonalennukset eivät ole elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 16 §:n 7 kohdan mukaan verotuksessa vähennyskelpoista menoa. Verotuksen oikaisulautakunnan päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mika Hämäläinen, Jouko Valonen ja Jaana Hemminki. Esittelijä Juuso Peltonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oyj

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut päätöksen kumoamista. A Oyj:n B Inc:ltä olevien myyntisaamisten arvonalennus yhteensä 3 155 618,41 euroa on katsottava A Oyj:n vähennyskelpoiseksi vuosikuluiksi yhtiön verovuoden 2009 verotuksessa.

Perusteluinaan yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

A Oyj on toimittanut vuonna 1995 toimintansa aloittaneelle B Inc:lle teollisessa valmistuksessa tarvittavia komponentteja, koneiden varaosia ja koneita. Tuotteet on toimitettu yhtiön normaalina laskutusmyyntinä, ja niiden myynnistä saadut tulot ovat olleet yhtiön veronalaista tuloa Suomessa.

A Oyj on käyttänyt B Inc:lle tapahtuneessa myynnissään yleisiä maksuehtoja, joissa käteismaksulle on annettu 180 päivän maksuaika. Laskun eräännyttyä asiakkaalle on lähetetty kaksi maksumuistutusta, jonka jälkeen edelleen maksamatta oleva saaminen on siirretty perintään. Tytäryhtiölle myytäessä maksuaikaa on kuitenkin annettu enemmän. Yhtiö on laskenut viiden prosentin vuotuista korkoa tytäryhtiöiden avoimille myyntisaamisille kuukausittain niiden eräpäivästä alkaen. Yhtiö on tulouttanut koron rahoitustuottoihin.

Tuotteiden myynti B Inc:lle on ollut osa A Oyj:n normaalia suoritemyyntiä ja se on tapahtunut konsernissa yleisesti käytössä olevien siirtohinnoitteluperiaatteiden mukaisesti markkinaehtoiseen hintaan. Näin ollen valituksen kohteena olevat saamiset ovat aitoja myyntisaamisia.

B Inc on toiminut A Oyj:n tuotteiden jälleenmyyjänä. Uusien laitteiden kaupoissa osa kauppahinnasta on maksettu usein luovuttamalla B Inc:lle vaihdossa ostajan käytössä ollut vanha laite. Vaihtolaitteisiin on sitoutunut merkittävästi B Inc:n pääomia. Niiden kysynnän olennainen lasku on aiheuttanut B Inc:lle maksuvaikeuksia. B Inc:n toiminta on siten muodostunut tappiolliseksi eikä A Oyj ole saanut perityksi kaikkia myyntisaamisiaan tytäryhtiöltään.

Verovuonna 2009 A Oyj on alaskirjannut kirjanpidossaan B Inc:ltä olevia myyntisaamisia yhteensä 3 155 618,41 euroa. Nämä myyntisaamiset ovat kertyneet ajalta 30.9.2005 - 31.8.2008. Myyntiä B Inc:lle on jatkettu vuosina 2008 ja 2009. Myyntisaamisten avoin saldo vuoden 2009 lopussa on ollut 11 662 625,82 euroa. B Inc on lyhentänyt ostovelkojaan vuosina 2005 - 2009 noin 11 300 000 - 16 500 000 USD:llä vuosittain. Lyhennykset ovat aina kohdistuneet vanhimpaan avoinna olevaan laskuun. Myyntisaamisten määrä on vuosina 2007 ja 2009 pienentynyt, mikä osoittaa, että tytäryhtiöllä on koko ajan ollut vakaa aikomus selvitä veloistaan.

Korkein hallinto-oikeus on jo päätöksessään 21.1.2014 taltionumero 127 katsonut, että A Oyj on voinut verotuksessaan vähentää tytäryhtiöiltään C Ltda:lta ja D S.A.:lta olleista myyntisaamisista tehdyt alaskirjaukset. B Inc:n tapauksessa alakirjattujen myyntisaamisten kokonaismäärä ja kirjauksen jälkeen avoinna oleva myyntisaamisten saldo ovat samaa suuruusluokkaa kuin C Ltda:n ja D S.A.:n tapauksissa. B Inc:ltä olevat myyntisaamiset ovat lisäksi kertyneet lähestulkoon samanmittaiselta ajanjaksolta kuin C Ltda:lta olleet myyntisaamiset. A Oyj:n mielestä nyt ratkaistavana olevan B Inc:n tapauksen olosuhteet ovat rinnastettavissa korkeimman hallinto-oikeuden 21.1.2014 päivätyn päätöksen olosuhteisiin.

Myyntisaamisten ja luottotappioiden kasvu on olennaisilta osin seurausta yleisestä maailmanlaajuisesta talouskriisistä. B Inc:n myyntivolyymit jäivät merkittävästi arvioitua alhaisemmaksi, ja etenkin vaihtolaitteiden myynti laski taantuman myötä merkittävästi. A Oyj:llä ei ole ollut myyntitapahtumien aikaan mitään syytä epäillä, että B Inc ei kykenisi suoriutumaan velvoitteistaan. Osapuolten tavoitteena on ollut muuttaa B Inc:n toiminta kannattavaksi. Myyntisaamiset eivät siten ole olleet emoyhtiön tytäryhtiölleen tarjoamaa taloudelliseksi tukemiseksi annettua yleisrahoitusta.

A Oyj:n kirjanpidossa kyseessä olevia saamisia on johdonmukaisesti käsitelty myyntisaamisina eikä niitä ole siirretty muihin saamisiin, kuten lainasaamisiin. B Inc:n kirjanpidossa kyseiset erät on kirjattu vastaavasti ostovelkoihin. Ainoa muutos yhtiön kirjanpidossa on tehty, kun B Inc:lle on myönnetty lisää maksuaikaa ja osa myyntisaamisista on kirjattu lyhytaikaisista myyntisaamisista pitkäaikaisiin myyntisaamisiin kirjanpitoa ja tilinpäätöstä koskevan sääntelyn mukaisesti. Myös yhtiön tilintarkastaja on hyväksynyt myyntisaamisten käsittelyn kirjanpidossa. Myyntisaamisten arvon kriittinen arviointi on lopulta johtanut arvonalennuskirjauksen tekemiseen vuonna 2009, kun on käynyt ilmi, ettei kyseisiä myyntisaamisia todennäköisesti tulla saamaan takaisin yhtiölle. Myyntisaamisten arvostaminen on tehty kirjanpitolautakunnan edellyttämällä tavalla saamiskohtaisesti.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antanut vastineen, jossa on esitetty muun ohessa seuraavaa.

Yhtiö on jatkanut B Inc:lle luotolla myyntiä, vaikka sen on täytynyt olla tietoinen, ettei B Inc pysty suoriutumaan ostoveloistaan. Myyntisaamiset ovat kertyneet suhteellisen pitkältä ajalta. Maksuehdot ovat poikenneet siitä, mitä riippumattomien yritysten kanssa on noudatettu. Oikeuskirjallisuuden kannanottojen mukaan saamisten luonteen voidaan katsoa muuttuneen myyntisaamisista lainasaamisiksi. Verotuskäytännössä vastaavissa oloissa on usein katsottu, että kyseessä on tällöin vastikkeeton taloudellinen tuki.

Toisaalta korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 12.9.2013 taltionumero 2887 todennut, että tuloutettujen myyntisaamisten, joita ei saada perityksi, arvonalenemiset ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Korkein hallinto-oikeus ei näyttänyt antaneen merkitystä sille päätöksessä todetulle seikalle, että kyseessä ollut yhtiö oli laajentanut toimintaansa markkinoille edellisenä vuonna eli ajallisesti lähellä sitä verovuotta, jolloin alaskirjaus tapahtui. Käsillä olevan tapauksen olosuhteet vastaavat pitkälti korkeimman hallinto-oikeuden ratkaiseman tapauksen oloja.

Se, milloin myyntisaamisten voidaan katsoa muuttuvan muuksi, on tulkinnanvaraista. Oikeudenvalvontayksikkö ei vastusta vallinneissa oloissa valituksen hyväksymistä.

A Oyj:lle

on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt yhtiölle valitusluvan ja tutkinut asian. Yhtiön valitus hyväksytään ja hallinto-oikeuden sekä verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä toimitettu verotus kumotaan B Inc:ltä olevien saamisten osalta. Korkein hallinto-oikeus ei ota välittömästi ratkaistavakseen vähennyskelpoisten arvonalennusten määrää vaan palauttaa asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.

Saman lain 16 §:n 7 kohdan (717/2004, 1134/2005) mukaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja eivät ole lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön sellaiselta osakeyhtiöltä, josta verovelvollinen tai 6 b §:n 7 momentissa tarkoitetut konserniyhtiöt omistavat yksin tai yhdessä vähintään kymmenen prosenttia osakepääomasta, olevien muiden saamisten kuin myyntisaamisten menetykset ja arvonalenemiset, tällaiselle yhtiölle annettu konsernituki sekä muut vastaavat osakeyhtiön taloudellisen aseman parantamiseksi ilman vastasuoritusta suoritetut menot.

Saman lain 17 §:n 2 kohdan (717/2004) mukaan lain 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menetyksiä ovat myyntisaamisten arvonalenemiset sekä muun rahoitusomaisuuden lopullisiksi todetut arvonalenemiset lain 16 §:ssä säädetyin poikkeuksin.

Säännösten esityöt

Saatu selvitys

A Oyj on myynyt yhdysvaltalaiselle tytäryhtiölleen B Inc:lle teollisessa valmistuksessa tarvittavia komponentteja, koneiden varaosia ja koneita yhtiön normaalina laskutusmyyntinä. Tuotteiden myynneistä saadut tulot ovat olleet A Oyj:n veronalaista tuloa Suomessa.

Tuotteiden myynneistä on kertynyt A Oyj:lle saamisia ainakin vuodesta 2005 lukien. A Oyj on käsitellyt saamisia kirjanpidossaan koko ajan myyntisaamisina. B Inc:n tulos on ollut tappiollinen vuodesta 2007 lukien, ja yhtiön oma pääoma on ollut negatiivinen myös vuodesta 2007 lukien. B Inc on vuosina 2005 - 2009 osin maksanut tuotteiden ostoista kertyneet velkansa takaisin A Oyj:lle. Vuoden 2009 lopussa A Oyj:n tuotteiden myynneistä kertyneiden saamisten avoin saldo on ollut 11 662 625,82 euroa.

A Oyj on vuoden 2009 tilinpäätöksessään kirjannut tuotteiden myynneistä kertyneitä, B Inc:ltä olevia saamisiaan alas yhteensä 3 155 618,41 eurolla. Alaskirjatut saamiset ovat kertyneet ajalta 30.9.2005 - 31.8.2008. Yhtiö on verovuodelta 2009 antamassaan veroilmoituksessa ilmoittanut sanotun määrän vähennyskelpoisena menetyksenään.

Oikeudellinen arviointi

A Oyj on toimittanut tytäryhtiölleen teollisessa valmistuksessa tarvittavia tuotteita, mistä nyt esillä olevat saamiset ovat syntyneet. Asiassa annetun selvityksen mukaan tytäryhtiölle on annettu yhtiön yleisistä maksuehdoista poiketen enemmän maksuaikaa kuin ulkopuolisille tahoille, jotta se voisi suoriutua velvoitteistaan. Kun vuoden 2009 aikana yhtiölle on käynyt selväksi, ettei tytäryhtiö kykene muuttamaan toimintaansa kannattavaksi ja siten selviytymään ostoveloistaan, myyntisaamisia on yllä selostetulla tavalla kirjattu alas. Yhtiö on käsitellyt saamisia kirjanpidossaan koko ajan myyntisaamisina.

Tuotteiden myynnistä B Inc:lle syntyneet saatavat ovat olleet A Oyj:n varsinaisesta suoritetuotannosta syntyneitä saatavia. Näitä saatavia vastaava määrä on tullut kirjata A Oyj:n tuloksi. Näin kertyneitä saamisia on pidettävä myyntisaamisina. Kun myyntisaamisia ei tytäryhtiön tappiollisuuden vuoksi ole pystytty alaskirjatuilta osiltaan perimään, kyse on hallituksen esityksessä HE 203/1992 vp tarkoitetulla tavalla syntyneistä myyntituottojen korjauseristä. Tässä suhteessa merkitystä ei ole sillä, milloin tytäryhtiön toiminta on alkanut tai miten pitkään sen toiminta on ollut tappiollista. Saamisten katsomiseksi muiksi kuin myyntisaamisiksi ei ole näissä oloissa perusteita.

A Oyj:llä on siten ollut elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n ja 17 §:n 2 kohdan (717/2004) nojalla oikeus vähentää B Inc:ltä olleiden myyntisaamisten arvonalenemisia verovuoden 2009 verotuksessa. Korkein hallinto-oikeus ei ota välittömästi ratkaistavakseen, mikä on verotuksessa vähennyskelpoisten arvonalentumisten määrä. Tämän vuoksi Helsingin hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä toimitettu verotus on kumottava sanottujen myyntisaamisten osalta ja asia palautettava Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Annika Aarnio.

---

[SV]

A Abp hade till sitt dotterbolag, som inlett sin verksamhet år 1995, levererat industriellt framställda produkter, varvid fordringar uppstått för A Abp, som i sin bokföring hela tiden behandlat dessa fordringar som försäljningsfordringar. När det under 2009 blev klart för A Abp att dotterbolaget inte lyckades göra sin verksamhet lönsam och således klara av att betala sina inköpsskulder, hade fordringarna skrivit ner. De nedskrivna fordringarna hänförde sig till åren 2005 - 2008.

Fordringarna från försäljningen av produkter till dotterbolaget var fordringar som uppstått genom A Abp:s ordinarie produktion av varor. A Abp borde som inkomst ha bokfört ett belopp som motsvarande dessa fordringar, vilka skulle betraktas som försäljningsfordringar. När fordringarna till följd av dotterbolagets förlustbringande verksamhet inte kunde indrivas, var det fråga om korrektionsintäkter till försäljningsintäkter. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att A Abp med stöd av 7 § och 17 § 2 punkten (717/2004) i lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet från sin skattepliktiga inkomst av näringsverksamhet skatteåret 2009 hade rätt att dra av ett belopp som motsvarade försäljningsfordringarnas värdenedgång. Skatteåret 2009.

Lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet 7 §, 16 § 7 punkten (717/2004 och 1134/2005) samt 17 § 2 punkten (717/2004)