Supreme Administrative Court allows capital loan loss as share acquisition cost for capital contribution shareholder.

A oli omistanut B Oy:n osakkeita. A oli osakkeenomistajan asemassa antanut yhtiölle pääomalainaa vuosina 2007 ja 2009. Vuoden 2007 pääomalaina oli annettu, koska yhtiö oli tarvinnut osakkeenomistajiltaan rahoitusta osakekauppaa varten. Vuoden 2007 pääomalainasopimuksen mukaan laina oli ollut vakuudeton ja viimesijainen yhtiön konkurssissa. Lainan tai korkojen takaisinmaksu oli lisäksi sovittu sallituksi vain silloin, kun vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä oli ylittänyt viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän.

B Oy oli asetettu konkurssiin vuonna 2010. Verovuodelta 2010 toimitetussa verotuksessa oli katsottu, että A:lle oli kertynyt konkurssiin asettamisen vuoksi verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio. Luovutustappion määrää vahvistettaessa A:n omistamien B Oy:n osakkeiden hankintamenoon oli luettu A:n osakkeista maksaman kauppahinnan lisäksi vuonna 2009 annetun pääomalainan määrä. Vuonna 2007 annetun pääomalainan osalta asiassa oli katsottu, että kyseessä oli tavallisen lainasaatavan verotuksessa vähennyskelvoton menetys.

Korkein hallinto-oikeus katsoi vuonna 2007 annetun pääomalainan ehdot huomioon ottaen, että pääomalaina oli A:n B Oy:öön tekemä lisäsijoitus. Tämän vuoksi pääomalainan määrä oli lisättävä A:n omistamien B Oy:n osakkeiden hankintamenoon, kun A:lle kertyneeksi katsotun luovutustappion määrää vahvistettiin. Verovuosi 2010.

Tuloverolaki 46 § 1 momentti (728/2004) ja 50 § 1 momentti (1410/2010) sekä 3 momentti 3 kohta (980/1999)

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 5.3.2015 nro 15/0295/3

Asian aikaisempi käsittely

Verohallinto

on toimittanut A:n verotuksen verovuodelta 2010.

Toimitetussa verotuksessa B Oy:n osakkeiden hankintamenoksi on katsottu 31 168,76 euroa ja A:n yhtiölle vuonna 2009 antama 35 000 euron suuruinen pääomalaina on rinnastettu osakkeiden hankintamenoon. A:n yhtiölle vuonna 2007 antaman 190 623,53 euron suuruisen pääomalainan osalta toimitetussa verotuksessa on katsottu, että kyseessä on tavallisen saatavan menetys. B Oy:n osakkeiden luovutustappiona yhtiön konkurssiin asettamisen vuoksi on siten hyväksytty vähennettäväksi yhteensä 66 361,20 euroa.

Verotuksen oikaisulautakunta

on 18.12.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n vaatimuksen vähentää 256 804,73 euroa B Oy:n osakkeiden lopullisen arvonmenetyksen johdosta.

A

on valituksessaan hallinto-oikeuteen vaatinut oikaisulautakunnan päätöksen kumoamista ja B Oy:n konkurssiin liittyvän 190 623,53 euron pääomalainan menetyksen hyväksymistä luovutustappioksi eli B Oy:n osakkeiden luovutustappion kokonaismäärän vahvistamista 256 804,73 euroksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan tuloverolain 50 §:n 1 momentin (1440/2010) ja 3 momentin 3 kohdan (980/1999) säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

A on vuosina 2006 - 2007 hankkinut yhteensä 657 kappaletta D Oy:n osakkeita, jotka ovat yritysjärjestelyn seurauksena vaihtuneet B Oy:n osakkeiksi. Kyseisten osakkeiden hankintameno varainsiirtoveroineen on ollut yhteensä 31 361,20 euroa. Näistä osakkeista A on vuonna 2007 myynyt 4 kappaletta yhteensä 180 euron myyntihinnalla. Myytyjen osakkeiden hankintamenoksi on katsottu 192,44 euroa, joten A:lle jääneiden osakkeiden vähentämätön hankintameno on ollut 31 168,76 euroa. A on antanut B Oy:lle pääomalainaa 190 623,53 euroa 27.12.2007 ja 35 000 euroa 28.5.2009.

Helsingin käräjäoikeus on 10.2.2010 asettanut B Oy:n konkurssiin. Yhtiön jakoluettelo on vahvistettu 16.3.2011. Verovuoden 2010 säännönmukaisessa verotuksessa A on vaatinut B Oy:n konkurssiin perustuen vähennettäväksi 256 804,73 euron luovutustappiota osakkeiden lopullisen arvonmenetyksen perusteella. Verotusta toimitettaessa luovutustappiona on hyväksytty vähennettäväksi 66 361,20 euroa. B Oy:lle 20.12.2007 annetun 190 623,53 euron pääomalainan osalta on katsottu, että kyseessä on tavallisen saatavan menetys, joka ei verotuksessa ole vähennyskelpoinen. A on esittänyt saman vaatimuksen koko 256 804,73 euron vähentämisestä luovutustappiona verotuksen oikaisulautakunnalle, joka on valituksenalaisella päätöksellään niin ikään hylännyt vaatimuksen 190 623,53 euron pääomalainan osalta.

Hallinto-oikeus toteaa, että arvioitaessa pääomalainan verotuskohtelua lähtökohtana ei pidetä osakeyhtiölain säännöksiä ja näin ollen pääomalainan määritelmästä ei voida suoraan päätellä sen verotuksellista luonnetta.

A:n yhtiölle antama 190 623,53 euron laina on perustunut velkasuhteeseen eikä ole tuottanut A:lle osakasoikeuksia. Pääomalainan pääasiallisena tarkoituksena on katsottava olleen suunnitellun yritysjärjestelyn rahoituksen järjestäminen pankin asetettua ulkopuolisen rahoituksen myöntämisen edellytykseksi yhtiön osakkaiden 20 prosentin pääomarahoitusosuuden. Siten kysymys ei ole ollut toiminnan vakauttamiseen liittyvästä tuesta, vaan yritysjärjestelyn yhteydessä annetusta rahoitusvälineen luonteisesta saatavaksi jääneestä erästä. Kyseessä olevan 190 623,53 euron pääomalainan ei siten voida katsoa kuuluvan osakkeiden hankintamenoon, eikä sitä siten tule ottaa huomioon verovuoden 2010 luovutustappiota vahvistettaessa. Verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen muuttamiseen ei ole aihetta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Vesa Heikkilä ja Outi Siimes. Esittelijä Klaus Lintuniemi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että luovutustappio, yhteensä 256 804,73 euroa, josta 225 623,53 euroa on pääomalainaa, hyväksytään vähennyskelpoiseksi täysimääräisenä veroilmoituksen mukaisesti.

Perusteluinaan A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Osakeyhtiölain 12 luvun 1 §:n mukaan pääomalaina on yksiselitteisesti oman pääoman erä. Osakeyhtiölain 12 luvun 2 §:n mukaan pääomalaina merkitään saajayhtiön taseeseen erityiseksi eräksi omaan pääomaan. Osakeyhtiölaissa, sen perusteluissa tai esitöissä ei ole viitteitä siitä, että pääomalainaa voitaisiin käsitellä vieraana pääomana. Siksi konkurssin yhteydessä menetetty pääomalaina on hyväksyttävä myös tuloverolain 50 §:n mukaan sellaiseksi arvopaperin menetykseksi, joka hyväksytään luovutustappioksi.

Pääomalainan perusajatus on se, että se nimenomaan rinnastetaan omaan pääomaan eikä vieraaseen pääomaan. Pääomalainan riski on sama kuin osakepääoman, ja tämän vuoksi tässäkin tapauksessa rahoittaja hyväksyi, että osakkeenomistajat joko vahvistavat yhtiön tasetta osakepääoman korotuksella tai antamalla yhtiölle oman pääomanehtoista pääomalainaa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on vastineessaan vaatinut valituksen hylkäämistä ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Verotuskäytännössä pääomalaina katsotaan lähtökohtaiseksi vieraaksi pääomaksi. Arvioitaessa pääomalainan verotuskohtelua lähtökohtana ei pidetä osakeyhtiölain säännöksiä ja siten pääomalainan määritelmästä ei voida suoraan päätellä sen verotuksellista luonnetta.

Tuloverolain mukaisessa verotuksessa lainasaatavan menetys on lähtökohtaisesti vähennyskelvoton menetys. Siten osakeyhtiön konkurssitilanteessa pääomalainan menetystä käsitellään osakkeenomistajan verotuksessa vähennyskelvottomana saatavan menetyksenä.

Pääomalainaa on kuitenkin poikkeuksellisesti pidetty verotus- ja oikeuskäytännössä osakkeen hankintamenona. Tällaisena poikkeuksena on pidetty tilannetta, jossa pääomalaina on annettu, kun yhtiö on ollut taloudellisissa vaikeuksissa esimerkiksi tappiollisen toiminnan vuoksi ja lainan avulla on pyritty välttää selvitystila ja pelastamaan yhtiön toiminta.

A:n yhtiölle vuonna 2007 antama pääomalaina on perustunut velkasuhteeseen eikä laina ole tuottanut verovelvolliselle osakasoikeuksia. Pääomalainasopimuksella on sovittu säännöllisestä takaisinmaksusta sekä pääomalainalle maksettavasta korosta. Siten pääomalaina on ollut myös tosiasialliselta luonteeltaan tavanomainen velkasaatava, joka on kirjattu yrityksen kirjanpidossa vieraaksi pääomaksi.

Asiassa ei myöskään ole ollut kysymys siitä, että verovelvollinen olisi antanut pääomalainan yhtiölle selvitystilan välttämiseksi ja yhtiön toiminnan pelastamiseksi. Pääomalaina on annettu tilanteessa, jossa yhtiö oli tekemässä yritysostoa, eikä sillä ollut taloudellisia vaikeuksia. Lainalla ei ole myöskään ollut ajallisesti yhteyttä maksukyvyttömyysmenettelyyn, sillä laina on annettu huomattavasti aikaisemmin kuin mitä konkurssimenettely on alkanut. Siten A:n yhtiölle antamaa pääomalainaa ei ole luettava yhtiön osakkeiden hankintamenoon. Pääomalainan menetys ei itsessään ole tuloverolain 50 §:n 3 momentissa tarkoitettu arvopaperin arvonmenetys.

A:lle

on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan ja tutkinut asian. Valitus hyväksytään. Verohallinto muuttaa A:n verovuoden 2010 verotusta tämän mukaisesti.

Perustelut

Säännökset

Tuloverolain 46 §:n 1 momentin (728/2004) nojalla omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrä lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä.

Tuloverolain 50 §:n 1 momentin (1410/2010) mukaan omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena sitä mukaan kuin voittoa kertyy, eikä sitä oteta huomioon pääomatulojen alijäämää vahvistettaessa. Saman pykälän 3 momentin (980/1999) 3 kohdan mukaan luovutustappioon rinnastetaan myös sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi pitää lopullisena.

Asiassa saatu selvitys

A on omistanut B Oy:n, jäljempänä yhtiö, osakkeita. Yhtiö on ollut hankkimassa C Oy:n osakkeita, ja osakekauppaa varten yhtiö on tarvinnut pankkilainaa. Pankki on asettanut lainan saamisen edellytykseksi, että yhtiön osakkaat ovat sijoittaneet yhtiöön osan kauppahinnasta omana pääomana osakepääomaa korottamalla tai antamalla pääomalainaa.

A ja yhtiö ovat 27.12.2007 tehneet pääomalainasopimuksen, jonka mukaan A on antanut yhtiölle 190 623,53 euron pääomalainan. Pääomalainasopimuksessa lainan on todettu olevan osakeyhtiölain (624/2006) 12 luvun mukainen pääomalaina. Sopimuksen ehtojen mukaan lainan pääoma taikka korkoa on saanut maksaa yhtiön purkautuessa ja konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella. Lainan pääoma on saatu muutoin palauttaa ja korkoa maksaa vain siltä osin kuin yhtiön vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä on ylittänyt yhtiön viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän. Sopimuksessa on myös todettu, ettei yhtiö ole antanut eikä tule antamaan vakuutta lainan taikka koron maksamisesta ja että A:lla on ollut parempi oikeus yhtiön varoihin kuin mahdollisesti myöhemmin ottamien pääomalainojen velkojilla.

Vuoden 2008 lopulla C Oy on sulautettu yhtiöön ja yhtiön nimi on muutettu B Oy:ksi. Yhtiö on asetettu konkurssiin 10.2.2010. A ei ole saanut jako-osuutta yhtiön konkurssissa. Verovuodelta 2010 toimitetussa verotuksessa on katsottu, että A:lle on yhtiön konkurssiin asettamisen vuoksi kertynyt verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio, jonka määräksi on vahvistettu A:n yhtiölle vuonna 2009 antama pääomalaina mukaan lukien 66 361,20 euroa.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko A:n omistamien yhtiön osakkeiden hankintamenoon lukea A:n vuonna 2007 antaman pääomalainan velkapääoma, jota A yhtiön konkurssin vuoksi ei ole saanut takaisin.

Tuloverolaissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, mitkä erät luetaan luonnollisen henkilön tuloverotuksessa hänen hankkimiensa osakkeiden hankintamenoon. Vakiintuneesti on kuitenkin katsottu, että luonnollisen henkilön tuloverotuksessa hänen omistamiensa osakkeiden hankintamenoon luetaan muun muassa hänen osakkeiden hankinnan jälkeen yhtiöön tekemänsä lisäsijoitukset.

A on osakkeenomistajan asemassa antanut yhtiölle pääomalainan, kun yhtiö on tarvinnut osakkeenomistajiltaan rahoitusta osakekauppaa varten. A:n ja yhtiön välisen pääomalainasopimuksen mukaan laina on ollut vakuudeton ja viimesijainen yhtiön konkurssissa. Lisäksi lainan tai korkojen takaisinmaksu on sovittu sallituksi vain silloin, kun vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä ylittää viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän. Ottaen huomioon solmitun pääomalainasopimuksen ehdot korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n yhtiölle antama pääomalaina on ollut yhtiöön tehty lisäsijoitus, jonka määrä on luettava A:n omistamien yhtiön osakkeiden hankintamenoon.

A:n vuonna 2007 antama 190 623,53 euron suuruinen pääomalaina olisi siten tullut lisätä yhtiön osakkeiden hankintamenoon, kun A:lle verovuodelta 2010 kertyneeksi katsotun luovutustappion määrä on vahvistettu. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset on kumottava ja toimitettua verotusta muutettava A:lle kertyneen luovutustappion määrän osalta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Annika Aarnio.

---

[SV]

A hade ägt aktier i B Ab. Åren 2007 och 2009 hade A i egenskap av aktieägare gett bolaget kapitallån. Lånet år 2007 hade motiverats av att bolaget behövde finansiering av sina aktieägare för att göra ett aktieköp. I låneavtalet för detta lån ställdes ingen säkerhet för lånet och avtalades att lånet var efterställt vid konkurs i bolaget. Dessutom hade man kommit överens om att återbetalning eller betalning av ränta skulle vara tillåten endast i det fall att det fria egna kapitalet och beloppet av samtliga kapitallån vid betalningstidpunkten översteg den förlust som skulle fastställas för den senast avslutade räkenskapsperioden eller förlusten enligt balansräkningen i ett nyare bokslut.

B hade försatts i konkurs år 2010. Vid beskattningen för 2010 hade ansetts att det för A till följd av konkursen uppstått en avdragsgill överlåtelseförlust. Vid fastställandet av förlusten hade i anskaffningsutgiften för de aktier som A ägde i B Ab inräknats både den köpeskilling som A betalat för aktierna och beloppet av det kapitallån som A gett B Ab år 2009. Kapitallånet från 2007 hade däremot betraktats som förlust som hänförde sig till en vanlig, vid beskattningen icke-avdragsgill fordran.

Med hänsyn till villkoren för det kapitallån som A gett B Ab år 2007 ansåg högsta förvaltningsdomstolen att kapitallånet var en tilläggsinsats av A i B Ab. När överlåtelseförlusten för A fastställdes, skulle anskaffningsutgiften för de aktier som A ägde i B Ab därför ökas med kapitallånets belopp. Skatteåret 2010.

Inkomstskattelagen 46 § 1 mom. (728/2004) och 50 § 1 mom. (1410/2010) samt 3 mom. 3 punkten (980/1999)