Supreme Administrative Court allows private lawyer appointment after lower courts failed to assess legal aid prerequisites.

Helsingissä asuva A oli hakenut oikeusapua Maahanmuuttovirastossa vireillä olleeseen kansalaisuuslain mukaiseen asiaan ja pyytänyt nimeämänsä yksityisen avustajan määräämistä avustajakseen. Sähköisesti tehty hakemus oli ohjautunut Ylivieskan oikeusaputoimiston käsiteltäväksi.

Oikeusaputoimisto oli hylännyt hakemuksen sillä perusteella, että muussa kuin tuomioistuinasiassa oikeusapua antaa julkinen oikeusavustaja. Oikeusaputoimisto ei ollut määrännyt julkista oikeusavustajaa eikä arvioinut, olivatko oikeusavun myöntämisen tai yksityisen avustajan määräämisen edellytykset olemassa. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n ratkaisupyynnön mainittuja edellytyksiä niin ikään arvioimatta.

A vetosi avustajan määräämisen osalta muun ohella siihen, että hän oli käynyt Helsingin oikeusaputoimistossa, joka ei työtilanteensa vuoksi ollut voinut ottaa asiaa hoitaakseen, vaan ohjeistanut hänet suullisesti yksityiselle avustajalle. Ylivieskan oikeusaputoimisto totesi, että A ei ollut esittänyt todennettua selvitystä Helsingin oikeusaputoimiston työtilanteesta tai muista seikoista, joiden perusteella yksityinen avustaja voitaisiin määrätä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A:n sähköisesti tekemä oikeusapuhakemus oli ohjautunut Ylivieskan oikeusaputoimistolle. Ylivieskan oikeusaputoimiston asiana oli siten hakemuksen johdosta arvioida oikeusavun myöntämisen ja yksityisen avustajan määräämisen edellytykset.

Oikeusavun edellytysten täyttyessä muussa kuin tuomioistuinasiassa avustajaksi voidaan tietyin edellytyksin määrätä myös yksityinen avustaja. Yksityisen avustajan määrääminen edellyttää tällaisessa asiassa ensin sen arvioimista, onko käsillä jokin valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:n 1 momentissa säädetty peruste. Kyseiset perusteet liittyvät pääosin oikeusaputoimiston sisäiseen työn järjestämiseen tai muutoin seikkoihin, joiden olemassaolosta oikeusavun hakijan ei voida edellyttää esittävän oikeusaputoimiston viittaamaa todennettua selvitystä.

Mikäli tällainen peruste on käsillä, seuraavaksi on arvioitava, tuleeko hakija ohjata edellä mainitun pykälän 2 momentin mukaisesti toiseen, kohtuullisen asiointimatkan päässä olevaan oikeusaputoimistoon. Mikäli edellytyksiä ohjata hakijaa toiseen oikeusaputoimistoon ei ole, tälle tulee oikeusapulain 8 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen nojalla ja pykälän 3 momentin edellytyksin määrätä ehdotettu yksityinen avustaja.

Oikeusavun myöntämisen tai yksityisen avustajan määräämisen edellytyksiä ei ollut oikeusaputoimiston eikä hallinto-oikeuden päätöksissä arvioitu. Korkein hallinto-oikeus kumosi mainitut päätökset sekä myönsi A:lle oikeusapua ja määräsi tälle yksityisen avustajan päätöksestään tarkemmin ilmenevin perustein.

Kysymys oli myös oikeusavun ratkaisupyynnön käsittelemiseen toimivaltaisesta tuomioistuimesta sekä siitä, edellyttikö hallinto-oikeuden ratkaisupyynnön johdosta tekemästä päätöksestä valittaminen valituslupaa.

Oikeusapulaki 1 § 1 momentti, 3 §, 8 § 1 ja 3 momentti, 24 § 1 ja 2 momentti sekä 26 § 1 ja 2 momentti

Laki valtion oikeusaputoimistoista 10 §

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 15.12.2015 nro 15/0435/1

Asian aikaisempi käsittely

A

on 2.11.2015 sähköisesti tekemällään hakemuksella hakenut oikeusapua alaikäisen lapsensa Suomen kansalaisuuden menettämistä koskevaan, Maahanmuuttovirastossa vireillä olevaan asiaan.

Ylivieskan oikeusaputoimisto

ei ole päätöksellään 2.11.2015 (asianumero 108413715) myöntänyt oikeusapua. Päätöstä on perusteltu sillä, että kysymyksessä ei ole tuomioistuinasia ja tuomioistuimen ulkopuolella käsiteltävissä asioissa oikeusapua antaa julkinen oikeusavustaja.

A

on 3.11.2015 tekemällään ratkaisupyynnöllä pyytänyt oikeusapupäätöksen saattamista tuomioistuimen tutkittavaksi.

Ylivieskan oikeusaputoimisto

on 3.11.2015 siirtänyt ratkaisupyynnön Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt ratkaisupyynnön.

Hallinto-oikeus on todennut päätöksensä perusteluina seuraavaa:

Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan valtion varoin henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja.

Oikeusapulain 8 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua antaa julkinen oikeusavustaja. Tuomioistuinasioissa avustajaksi voidaan kuitenkin määrätä myös tehtävään suostumuksensa antanut yksityinen avustaja. Lisäksi yksityinen avustaja voidaan määrätä valtion oikeusaputoimistoista annetun lain (258/2002) 10 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa.

Valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:n 1 momentissa on lueteltu ne tilanteet, jolloin oikeusavun hakija ohjataan toisen oikeusaputoimiston tai yksityisen avustajan puoleen. Tällainen tilanne on kysymyksessä muun ohella silloin, jos toimiston julkiset oikeusavustajat eivät työtilanteensa takia voi hoitaa kiireellistä asiaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan muussa kuin tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa hakija ohjataan 1 momentin mukaisissa tilanteissa toiseen oikeusaputoimistoon, jos lähin oikeusaputoimisto on kohtuullisen asiointimatkan päässä. Muussa tapauksessa hakija ohjataan yksityisen avustajan puoleen.

A on hakenut oikeusapua Maahanmuuttovirastossa vireillä olevassa hänen lapsensa kansalaisuuden menettämistä koskevassa asiassa. Kysymyksessä ei ole oikeusapulain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu tuomioistuinasia, eikä asiassa ole esitetty valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:ssä tarkoitettua ohjausta yksityiselle avustajalle koskevaa oikeusaputoimiston oikeusapupäätöstä. Näin ollen A:n hakemusta ei voida hyväksyä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Muutoksenhaku

Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden jäsen Aino Oksala. Esittelijä Anne-Mari Keskitalo.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan (oikeastaan siirretään) ratkaistavaksi asiassa toimivaltaiseen Helsingin hallinto-oikeuteen. Toissijaisesti hän on vaatinut, että oikeusapu myönnetään alkuperäisen hakemuksen mukaisesti.

Muutoksenhakija on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Asiassa on kysymys Maahanmuuttoviraston täydennyspyynnöstä Suomen kansalaisuuden menettämistä koskevassa asiassa. Kansalaisuusasiassa annettava Maahanmuuttoviraston päätös on valituskelpoinen päätös. Oikeusapulain 24 §:n mukaan ratkaisupyynnön osalta toimivaltainen tuomioistuin on se, jonka toimivaltaan pääasian tutkiminen kuuluu. Toimivaltainen tuomioistuin tässä asiassa olisi siten ollut Helsingin hallinto-oikeus, ei Pohjois-Suomen hallinto-oikeus.

Muutoksenhakija on saapunut oikeusapuhakemuksessa tarkoitetun avustajan toimistoon ilman ajanvarausta 2.11.2015. Hänet oli kertomansa mukaan ohjattu toimistoon Helsingin oikeusaputoimistosta, joka sijaitsee avustajan toimiston lähellä. Oikeusapulain 10 §:n mukaan oikeusavun hakija ohjataan toiseen oikeusaputoimistoon tai yksityisen avustajan puoleen, jos toimiston julkiset oikeusavustajat eivät voi työtilanteensa takia hoitaa kiireellistä asiaa. Kyseisessä pykälässä on säädetty tilanteista, joissa julkinen oikeusavustaja on velvollinen ohjaamaan oikeusavun hakijan toisen oikeusaputoimiston tai yksityisen avustajan puoleen.

Oikeusapulaista tai sen esitöistä ei ilmene, että ohjauksen tulisi olla kirjallinen tai että ohjauksesta tulisi tehdä erillinen päätös. Näin ollen oikeusaputoimiston ohjaus voi olla myös suullinen kehotus ottaa yhteyttä johonkin yksityiseen avustajaan.

Toimeksiannossa on ollut kyse Maahanmuuttovirastosta saapuneesta täydennyspyynnöstä, jonka määräaika on ollut 4.11.2015. Näin ollen ei ole millään tavalla epäuskottavaa tai tavatonta, että Helsingin oikeusaputoimistossa ei ole pystytty ottamaan toimeksiantoa vastaan asiassa, jossa lausuma olisi tullut antaa kahden päivän kuluessa.

Hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitettua ohjauspäätöstä ei ole mahdollista saada jälkikäteen. Helsingin oikeusaputoimiston kokoisesta virastosta ei pystytä jälkikäteen kertomaan, kuka suullisen ohjauksen on tehnyt tai mikä on ollut asiakkaan nimi.

Ylivieskan oikeusaputoimisto

on antamassaan lausunnossa vaatinut, että valituslupahakemus ja valitus hylätään. Oikeusaputoimisto on esittänyt perusteluina vaatimukselleen muun ohella seuraavaa:

Oikeusapulain mukaan tuomioistuin, jolle oikeusaputoimisto on osoittanut ratkaisupyynnön, on aina toimivaltainen tutkimaan asian. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on siis ollut tässä asiassa toimivaltainen.

Oikeusapua ja avustajan määräämistä on haettu kansalaisuuden menettämistä koskevaan Maahanmuuttoviraston täydennyspyyntöön vastaamista varten. Kysymys on ollut viranomaisen päätöksentekoa palvelevasta hallinnollisesta toimesta, jota ei ole mahdollista saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kysymys ei ole ollut sellaisesta tuomioistuinasiasta, jossa avustajaksi olisi voitu määrätä yksityinen avustaja.

Muutoksenhakija ei ole esittänyt todennettua selvitystä valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:n mukaisista perusteista. Muutoksenhakijan oma ilmoitus ja oletukset tietyn oikeusaputoimiston työtilanteesta eivät ole riittäviä perusteita yksityisen avustajan määräämiselle kyseisen säännöksen perusteella. Hallinto-oikeuden päätös on oikea.

Muutoksenhakija

on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakija myöntää, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on ollut toimivaltainen tutkimaan ratkaisupyynnön. Se ei kuitenkaan ole ollut se tuomioistuin, jolle ratkaisupyyntö olisi tullut osoittaa.

Oikeusaputoimiston lausunnon mukaan muutoksenhakijan oma ilmoitus ja oletus oikeusaputoimiston työtilanteesta eivät ole riittäviä selvityksiä yksityisen avustajan määräämiseksi. Lausunnossa ei ole kuitenkaan otettu mitään kantaa siihen, millaista selvitystä hakijan on mahdollista esittää ohjauksesta. Helsingin oikeusaputoimisto ei ole antanut kirjallista ohjauspäätöstä, eikä sitä laissa tai sen esitöissä edellytetä.

Muutoksenhakijan oikeusturvan kannalta joudutaan kestämättömään tilanteeseen, mikäli ulkomaalaisen oikeudellista apua tarvitsevan asiakkaan tulisi osata itse vaatia kirjallista ohjauspäätöstä, jonka viranomainen on tosiasiassa jättänyt antamatta. Asiassa on esitetty hakijan toimesta riittävä selvitys yksityisen avustajan määräämiseksi.

Kansalaisuuden menettämistä koskeva asia on edelleen vireillä Maahanmuuttovirastossa. Maahanmuuttoviraston viimeisin täydennyspyyntö on päivätty 30.12.2015 ja täydennys on toimitettu 11.1.2016. Asia on viraston ratkaistavana.

Ylivieskan oikeusaputoimistolle

on lähetetty tiedoksi muutoksenhakijan vastaselitys.

Muutoksenhakija

on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä toimittamassaan lisäselvityksessä ilmoittanut, että muutoksenhakijan yksityinen avustaja on kielteisestä oikeusapupäätöksestä huolimatta toiminut muutoksenhakijan asiamiehenä Maahanmuuttovirastossa ja antanut virastolle sen pyytämän täydennyksen.

Ylivieskan oikeusaputoimisto

on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä toimittamassaan lisälausunnossa ilmoittanut, että muutoksenhakija täyttää oikeusavun myöntämisen taloudelliset edellytykset. Taloudellisten edellytystensä puolesta muutoksenhakijalla on oikeus oikeusapuun korvauksetta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Hallinto-oikeuden päätökseen liitetty valitusosoitus poistetaan siltä osin kuin siinä on todettu valittamisen edellyttävän valituslupaa. Muutoksenhakijan kirjelmä käsitellään hallinto-oikeuden päätökseen kohdistuvana valituksena.

2. Hallinto-oikeuden ja Ylivieskan oikeusaputoimiston päätökset kumotaan.

Muutoksenhakijalle myönnetään oikeusapu 2.11.2015 lukien Maahanmuuttovirastossa käsiteltävään, muutoksenhakijan alaikäisen lapsen kansalaisuuden menettämistä koskevaan asiaan. Oikeusapu myönnetään korvauksetta. Muutoksenhakijan avustajaksi määrätään oikeustieteen maisteri Sanna Nurminen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Valitusluvan tarve

Oikeusapulain 24 §:n 1 momentin (927/2008) mukaan oikeusaputoimiston oikeusapulain nojalla tekemä päätös voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi (

ratkaisupyyntö

).

Oikeusapulain 26 §:n (257/2002) 1 momentin mukaan tuomioistuimen oikeusapulain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla pääasian yhteydessä tai, jos päätös on tehty ennen pääasian ratkaisemista, erikseen noudattaen, mitä valittamisesta pääasiassa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan, jos hallinto-oikeuden päätös koskee oikeusavun antamista muun ohella asiassa, jota ei voida saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi, oikeusapupäätökseen saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Oikeusapulain 26 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 82/2001 vp) on todettu muun ohella, että pääasiassa noudatettava muutoksenhakujärjestys ratkaisisi oikeusapuasiassa noudatettavan muutoksenhakuoikeuden ja -menettelyn. Jos oikeusapua koskeva päätös on tehty ennen pääasian ratkaisemista, muutosta siihen olisi haettava erikseen mutta noudattaen sitä menettelyä, joka on pääasiassa noudatettavana. Jos kysymys on esimerkiksi alueellisessa ympäristökeskuksessa vireillä olevaan ympäristölupa-asiaan liittyvästä oikeusapupäätöksestä, hallinto-oikeuden ratkaisupyynnön johdosta tekemästä oikeusapupäätöksestä valitettaisiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin valittamisesta hallinto-oikeuden ympäristölupapäätöksestä on säädetty.

Esillä olevassa asiassa oikeusapua on haettu Maahanmuuttovirastossa vireillä olevaan asiaan. Ratkaisupyyntöön on oheistettu Maahanmuuttoviraston 14.10.2015 päivätty täydennyspyyntö, josta ilmenee, että virasto on ollut harkitsemassa muutoksenhakijan lapsen Suomen kansalaisuuden menettämistä koskevan päätöksen tekemistä kansalaisuuslain 32 §:n perusteella. Maahanmuuttovirasto on pyytänyt muutoksenhakijaa lausumaan mielipiteensä asiasta ja kansalaisuuden menettämisestä päätettäessä huomioon otettavista seikoista.

Kansalaisuuslain 41 §:n mukaan Maahanmuuttoviraston kyseisen lain nojalla tekemästä päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Kansalaisuuslain 42 §:n (974/2007) mukaan hallinto-oikeuden kyseisen lain nojalla tekemästä päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kansalaisuuden menettämistä koskeva asia voidaan edeltä ilmenevin tavoin saattaa hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden kyseisessä asiassa tekemästä päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, eikä valittaminen edellytä valituslupaa. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon oikeusapulain 26 §:n 1 momentti, hallinto-oikeuden päätökseen liitetty valitusosoitus on virheellinen siltä osin kuin siinä on todettu valittamisen edellyttävän valituslupaa.

Hallinto-oikeuden päätökseen liitetty valitusosoitus on edellä mainituilta osin poistettava. Muutoksenhakijan kirjelmä on tutkittava hallinto-oikeuden päätökseen kohdistuvana valituksena.

2. Pääasia

2.1 Hallinto-oikeuden toimivalta

Oikeusapulain 24 §:ssä on säädetty ratkaisupyynnön tekemisestä siten kuin korkeimman hallinto-oikeuden perustelujen jaksosta 1 ilmenee.

Oikeusapulain 24 §:n 2 momentin mukaan oikeusaputoimiston on viipymättä toimitettava ratkaisupyyntö sen tuomioistuimen tutkittavaksi, jossa pääasia on käsiteltävänä tai jonka toimivaltaan pääasian tutkiminen kuuluu. Saman momentin viimeisen virkkeen mukaan tuomioistuin, jolle oikeusaputoimisto on osoittanut ratkaisupyynnön, on toimivaltainen tutkimaan asian. Säännöksen esitöiden (HE 82/2001 vp) mukaan ratkaisupyynnön käsittelemisen joutuisuuden varmistamiseksi ja tuomioistuimien toimivaltaa koskevien tulkintaerimielisyyksien estämiseksi tuomioistuin, jolle oikeusaputoimisto on pyynnön osoittanut, olisi aina toimivaltainen ratkaisemaan pyynnössä tarkoitetun oikeusapuasian riippumatta siitä, pitääkö se itseään pääasiassa toimivaltaisena.

Esillä olevassa asiassa oikeusapua on haettu Maahanmuuttovirastossa vireillä olevaan, muutoksenhakijan alaikäisen lapsen kansalaisuuslain 32 §:ssä tarkoitettuun kansalaisuuden menettämistä koskevaan asiaan. Kansalaisuuslain 41 §:n mukaan Maahanmuuttoviraston kyseisen lain nojalla tekemästä päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Muutoksenhakijan kotikunta on oikeusapuhakemuksen mukaan Helsinki. Hallintolainkäyttölain 12 §:n 2 momentti huomioon ottaen toimivaltainen hallinto-oikeus käsittelemään muutoksenhakijan valituksen alaikäisen lapsensa kansalaisuuden menettämistä koskevasta Maahanmuuttoviraston päätöksestä olisi näin ollen Helsingin hallinto-oikeus.

Muutoksenhakijan ratkaisupyyntö olisi siten tullut oikeusapulain 24 §:n 2 momentin nojalla toimittaa Helsingin hallinto-oikeudelle, ei Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle. Kun oikeusapulain 24 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan kuitenkin tuomioistuin, jolle oikeusaputoimisto on osoittanut ratkaisupyynnön, on toimivaltainen tutkimaan asian, Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden valituksenalaista päätöstä ei ole perusteita tällä perusteella kumota ja siirtää asiaa ensisijaisesti toimivaltaiselle Helsingin hallinto-oikeudelle.

2.2 Oikeusapuasiassa sovellettavat säännökset

Oikeusapulain

1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan valtion varoin henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Oikeusapulain 3 §:ssä (927/2008) on säädetty oikeusavun myöntämisen taloudellisista edellytyksistä.

Oikeusapulain 8 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua antaa julkinen oikeusavustaja. Tuomioistuinasioissa avustajaksi voidaan kuitenkin määrätä myös tehtävään suostumuksensa antanut yksityinen avustaja. Lisäksi yksityinen avustaja voidaan määrätä valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa.

Oikeusapulain 8 §:n 3 momentin mukaan, milloin oikeusavun saaja on itse ehdottanut avustajakseen kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilön, tämä on määrättävä, jolleivät erityiset syyt toisin vaadi.

Valtion oikeusaputoimistoista annetun lain

10 §:n 1 momentin mukaan oikeusavun hakija ohjataan toisen oikeusaputoimiston tai yksityisen avustajan puoleen: 1) jos julkinen oikeusavustaja on esteellinen toimimaan asiassa; 2) jos toimiston julkiset oikeusavustajat eivät työtilanteensa takia voi hoitaa kiireellistä asiaa; 3) jos julkisen oikeusavustajan ja oikeusavun pyytäjän väliltä puuttuu keskinäinen luottamus; 4) jos siinä oikeusaputoimistossa, jonka puoleen hakija on kääntynyt, ei kyetä tarjoamaan palveluja hakijan omalla kansalliskielellä suomeksi tai ruotsiksi; tai 5) muusta perustellusta syystä.

Saman lain 10 §:n 2 momentin mukaan muussa kuin tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa hakija ohjataan 1 momentin mukaisissa tilanteissa toiseen oikeusaputoimistoon, jos lähin oikeusaputoimisto on kohtuullisen asiointimatkan päässä. Muussa tapauksessa hakija ohjataan yksityisen avustajan puoleen.

2.3 Oikeusapupäätöksen arviointi

Muutoksenhakijan sähköisesti tekemä oikeusapuhakemus on ohjautunut Ylivieskan oikeusaputoimiston käsiteltäväksi. Ylivieskan oikeusaputoimiston on tullut hakemuksen johdosta arvioida oikeusavun myöntämisen edellytykset ja myöntää oikeusapu, mikäli oikeusavun myöntämisen edellytykset täyttyvät eikä laissa säädettyä perustetta olla myöntämättä oikeusapua ole.

Oikeusapuhakemusta ei ole tehty Helsingin oikeusaputoimistolle, eikä Helsingin oikeusaputoimisto ole tehnyt asiassa päätöstä. Helsingin oikeusaputoimistosta muutoksenhakijan mahdollisesti saamilla suullisilla tiedoilla kyseisen toimiston työtilanteesta ei ole esillä olevassa asiassa oikeusavun myöntämisen kannalta merkitystä.

Ylivieskan oikeusaputoimisto ei ole päätöksellään 2.11.2015 myöntänyt muutoksenhakijalle oikeusapua. Oikeusapuhakemuksen hylkäämistä on perusteltu ainoastaan sillä, että tuomioistuimen ulkopuolella käsiteltävissä asioissa oikeusapua antaa julkinen oikeusavustaja. Oikeusaputoimisto ei ole määrännyt muutoksenhakijalle julkista oikeusavustajaa, eikä päätöksessä ole edes arvioitu, ovatko oikeusavun myöntämisen yleiset edellytykset käsillä. Myöskään hallinto-oikeus ei ole ratkaisupyynnön johdosta tekemässään päätöksessä arvioinut oikeusavun myöntämisen yleisiä edellytyksiä.

Korkeimman hallinto-oikeuden perustelujen jaksosta 2.5 ilmenevin tavoin muussa kuin tuomioistuinasiassa avustajaksi voidaan tietyin edellytyksin määrätä myös muu kuin julkinen oikeusavustaja. Oikeusaputoimiston ei olisi näin ollen tullut hylätä oikeusapuhakemusta pelkästään sillä mainitsemallaan perusteella, että muussa kuin tuomioistuinasiassa oikeusapua antaa julkinen oikeusavustaja.

Oikeusaputoimiston päätöksessä on sovellettuna oikeusohjeena viitattu oikeusapulain 7 §:ään, jossa on säädetty oikeusavun antamatta jättämisestä muun ohella asian vähäisen merkityksen tai oikeusavun antamisen tarkoituksettomuuden perusteella. Päätöksen perusteluista tai asiassa saadusta selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, että oikeusapuhakemuksen hylkäämiselle olisi ollut kyseisessä pykälässä säädettyä perustetta.

Edellä olevan perusteella oikeusaputoimiston ei olisi tullut hylätä oikeusapuhakemusta mainitsemillaan perusteilla, vaan sen olisi tullut arvioida oikeusavun myöntämisen yleiset edellytykset. Kun hallinto-oikeuskaan ei ole tätä tehnyt, oikeusavun myöntämisen yleiset edellytykset on arvioitava korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

2.4 Oikeusavun myöntämisen yleiset edellytykset

Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan valtion varoin henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Oikeusavun taloudellisista edellytyksistä säädetään lain 3 §:ssä.

Oikeusapua on haettu muutoksenhakijan alaikäisen lapsen kansalaisuuslain 32 §:ssä tarkoitettuun kansalaisuuden menettämistä koskevaan asiaan. Kun otetaan huomioon asian laatu ja merkitys muutoksenhakijalle sekä tämän alaikäiselle lapselle, muutoksenhakijan on katsottava tarvitsevan asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa. Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukainen yleinen edellytys oikeusavun myöntämiselle siten tältä osin täyttyy.

Oikeusaputoimisto on korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan lisälausunnossa ilmoittanut, että muutoksenhakija täyttää oikeusavun myöntämisen taloudelliset edellytykset ja on taloudellisten edellytystensä puolesta oikeutettu oikeusapuun korvauksetta. Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin ja 3 §:n mukaiset edellytykset oikeusavun myöntämiselle täyttyvät siten myös tältä osin.

Oikeusavun myöntämisen yleiset edellytykset täyttyvät eikä oikeusapulaissa säädettyä perustetta olla myöntämättä oikeusapua ole ilmennyt. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon korkeimman hallinto-oikeuden perustelujen jaksossa 2.3 lausuttu, oikeusaputoimiston ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava ja muutoksenhakijalle on myönnettävä oikeusapu edeltä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

2.5 Avustajan määrääminen

Oikeusapulain 8 §:n 1 momentista ilmenevin tavoin oikeusapua antaa joko julkinen oikeusavustaja tai yksityinen avustaja. Kun muutoksenhakija on itse ehdottanut yksityistä avustajaa, asiassa on oikeusapulain 8 §:n 1 ja 3 momentti huomioon ottaen arvioitava, onko ehdotetun yksityisen avustajan määräämiselle laissa säädetyt edellytykset.

Muussa kuin tuomioistuinasiassa hakijan ehdottaman yksityisen avustajan määrääminen edellyttää ensin sen arvioimista, onko käsillä jokin valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:n 1 momentissa säädetty peruste. Kyseiset perusteet liittyvät pääosin oikeusaputoimiston sisäiseen työn järjestämiseen tai muutoin seikkoihin, joista oikeusavun hakijalla ei välttämättä ole tai edes voi olla tietoa. Oikeusavun hakijan ei voida edellyttää esittävän tällaisten perusteiden olemassaolosta oikeusaputoimiston lausunnossa viitattua todennettua selvitystä.

Mikäli valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:n 1 momentissa säädetty peruste on käsillä, muussa kuin tuomioistuinasiassa on seuraavaksi arvioitava, tuleeko hakija ohjata toiseen oikeusaputoimistoon saman pykälän 2 momentin mukaisesti. Mikäli edellytyksiä ohjata hakijaa toiseen oikeusaputoimistoon ei ole, tälle tulee oikeusapulain 8 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen nojalla ja pykälän 3 momentin edellytyksin määrätä ehdotettu yksityinen avustaja.

Ylivieskan oikeusaputoimisto ei ole päätöksessään arvioinut valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:n 1 momentissa säädettyjen perusteiden olemassaoloa. Oikeusaputoimisto ei myöskään ole arvioinut saman pykälän 2 momentin mukaisia edellytyksiä ohjata muutoksenhakija toiseen, esimerkiksi asuinpaikkakunnallaan Helsingissä sijaitsevaan oikeusaputoimistoon.

Saadun selvityksen perusteella muutoksenhakijan yksityinen avustaja on kielteisestä oikeusapupäätöksestä huolimatta avustanut muutoksenhakijaa kansalaisuuden menettämistä koskevassa asiassa Maahanmuuttovirastossa. Maahanmuuttovirastolle on annettu sen pyytämä täydennys ja asia on täydennyksen toimittamisen jälkeen jätetty viraston ratkaistavaksi.

Oikeusapuhakemuksen kohteena olevaan asiaan liittyvät avustajan toimenpiteet on näin ollen jo suurimmaksi osaksi suoritettu. Asiassa ei sen vuoksi tule enää kysymykseen muutoksenhakijan ohjaaminen toiseen oikeusaputoimistoon valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tai muutoin toisen avustajan puoleen. Tähän nähden ja kun otetaan muutoin huomioon asian edellä kuvatut olosuhteet, muutoksenhakijan ehdottaman yksityisen avustajan määräämiselle on valtion oikeusaputoimistoista annetun lain 10 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu perusteltu syy.

Muutoksenhakijan ehdottama yksityinen avustaja täyttää avustajan kelpoisuusehdot. Tämän vuoksi ja oikeusapulain 8 §:n 3 momentti huomioon ottaen kyseinen avustaja on määrättävä muutoksenhakijan avustajaksi.

2.6 Avustajan palkkio

Avustaja on pyytänyt palkkiota oikeusapuasian käsittelystä korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeudessa yhteensä 3,75 työtunnin perusteella.

Avustajalle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 ja 6 §:n mukaisena, lähimpään puoleen tuntiin pyöristettynä neljän työtunnin perusteella laskettuna palkkiona vaaditut 412,50 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 99 euroa, muodostuu siten 511,50 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Oikeusapulain 18 §:n 6 momentin mukaan oikeusaputoimisto määrää avustajalle maksettavan palkkion ja korvauksen asioissa, joita ei käsitellä tuomioistuimessa. Avustajan palkkion oikeusapuhakemuksen kohteena olevassa kansalaisuuden menettämistä koskevassa asiassa määrää siten oikeusaputoimisto.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Irma Telivuo, Eija Siitari, Outi Suviranta ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Toni Kaarresalo.

---

[SV]

I Helsingfors bosatta A hade ansökt om rättshjälp för ett medborgarskapsärende som var anhängigt hos Migrationsverket och begärt att ett namngivet privat biträde skulle förordnas för honom. Ansökan, som A gjort elektroniskt, hade styrts till Ylivieska rättshjälpsbyrå för handläggning.

Rättshjälpsbyrån hade avslagit ansökan på den grunden att i andra än domstolsärenden lämnas rättshjälpen av ett offentligt rättsbiträde. Rättshjälpsbyrån hade inte förordnat något offentligt rättsbiträde att biträda A eller tagit ställning till om det fanns förutsättningar att bevilja A rättshjälp eller förordna ett privat biträde för honom. Förvaltningsdomstolen hade avslagit A:s begäran om avgörande och inte heller tagit ställning till förutsättningarna för rättshjälp eller förordnande av privat biträde.

Till stöd för att han begärde att biträdet skulle förordnas anförde A bland annat att han hade besökt Helsingfors rättshjälpsbyrå, som till följd av sin arbetssituation inte hade kunnat ta sig an hans ärende, utan muntligen gett honom rådet att söka sig ett privat biträde. Ylivieska rättshjälpsbyrå konstaterade att A inte hade lagt fram någon verifierad utredning om arbetssituationen i Helsingfors rättshjälpsbyrå eller om andra omständigheter med stöd av vilka ett privat biträde kunde förordnas.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att A:s elektroniska ansökan om rättshjälp hade styrts till Ylivieska rättshjälpsbyrå, som således hade att utgående från A:s ansökan ta ställning till om det fanns förutsättningar att bevilja A rättshjälp och att förordna ett privat biträde för honom.

När det i ett annat ärende än ett domstolsärende finns förutsättningar att bevilja en person rättshjälp, kan under vissa förutsättningar även ett privat biträde förordnas. För att ett sådant förordnande ska kunna meddelas i ett ärende av nämnda slag, måste det alltid först avgöras om det finns någon sådan grund för förordnandet som avses i 10 § 1 mom. i lagen om statliga rättshjälpsbyråer. Grunderna gäller huvudsakligen hur det interna arbetet ordnas i en rättshjälpsbyrå samt andra omständigheter om vilka den som ansöker om rättshjälp inte kan förutsättas presentera sådan verifierad utredning som rättshjälpsbyrån hade hänvisat till.

Om en ovan nämnd grund föreligger, gäller det därefter att ta ställning till om sökanden med stöd av 2 mom. i nämnda 10 § ska hänvisas till en annan rättshjälpsbyrå inom ett avstånd som kan anses vara rimligt för uträttande av ärenden. Finns det inte förutsättningar att hänvisa sökanden till en annan rättshjälpsbyrå, ska med stöd av sista meningen i 8 § 1 mom. i rättshjälpslagen och under de förutsättningar som framgår av 3 mom. i samma paragraf ett privat biträde förordnas för sökanden.

Rättshjälpsbyrån eller förvaltningsdomstolen hade i sina beslut inte tagit ställning till förutsättningarna för att bevilja A rättshjälp eller förordna ett privat biträde för honom. Högsta förvaltningsdomstolen upphävde rättshjälpsbyråns och förvaltningsdomstolens beslut samt beviljade A rättshjälp och förordnade ett privat biträde för honom, på de grunder som närmare framgår av högsta förvaltningsdomstolens beslut.

Målet gällde också frågan vilken domstol som var behörig att behandla begäran om avgörande i rättshjälpsärendet samt om det beslut som förvaltningsdomstolen gett med anledning av begäran om avgörande kunde överklagas utan besvärstillstånd.

Rättshjälpslagen 1 § 1 mom., 3 §, 8 § 1 och 3 mom., 24 § 1 och 2 mom. samt 26 § 1 och 2 mom.

Lagen om statliga rättshjälpsbyråer 10 §