Supreme Administrative Court dismissed appeal; transfer tax paid by parent for dividend distribution is not deductible business expense.

A Oyj luopui liiketoiminnasta, jota harjoitettiin sen tytäryhtiössä B Oy:ssä, johon yhtiö jäi osaomistajaksi. A Oyj jakoi yhtiökokouksensa päätöksellä 86 prosenttia B Oyj:n osakkeista osinkoina omille osakkeenomistajilleen (B Oyj:n listautumisanti). Yhtiökokous oli samalla päättänyt, että A Oyj vastaisi varainsiirtoverosta osakkeiden siirtyessä osinkona osakkeenomistajille. A Oyj:llä, joka oli veroilmoituksessaan ilmoittanut varainsiirtoveron vähennyskelpoisena menona, ei ollut oikeutta vähentää varainsiirtoveroa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneena menona. Verovuosi 2010. Äänestys 3 - 2.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §

Varainsiirtoverolaki 15 § 1 mom

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 19.6.2014 nro 14/0997/3

Asian aikaisempi käsittely

Verohallinto/Konserniverokeskus

on toimittanut A Oyj:n verotuksen verovuodelta 2010. Yhtiön elinkeinotoiminnan tuloon on lisätty yhtiön vähennyskelpoisina kuluina ilmoittamat osakkeina jakamansa osingon johdosta maksamat varainsiirtoverot 9 544 301,48 euroa ja yhtiölle on määrätty veronkorotusta verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla 500 000 euroa.

Verotuksen oikaisulautakunta

on 9.4.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt yhtiön vaatimuksen varainsiirtoverojen hyväksymisestä vähennyskelpoisiksi elinkeinotoiminnan menoiksi ja yhtiölle määrätyn veronkorotuksen poistamisesta.

A Oyj

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että varainsiirtoverot hyväksytään yhtiön vähennyskelpoisiksi menoiksi ja yhtiölle määrätty veronkorotus poistetaan.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.

Varainsiirtoverolain 15 §:n 1 momentin mukaan arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava veroa.

Verotusmenettelystä annetun lain (VML) 32 §:n 3 momentin mukaan, jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi enintään 30 prosenttia lisätystä tulosta.

Asiassa saatu selvitys ja tosiseikat

A Oyj on yhtiökokouksensa päätöksellä 16.3.2010 päättänyt jakaa 86 prosenttia B Oyj:n osakkeista osinkoina A Oyj:n osakkeenomistajille (B Oyj:n listautumisanti). Yhtiökokous on päättänyt, että A Oyj vastaa varainsiirtoverosta B Oyj:n osakkeiden siirtyessä osinkona osakkeenomistajille. Osinko on maksettu 26.3.2010.

A Oyj on 2.5.2011 antamassaan verovuoden 2010 veroilmoituksessa ilmoittanut muiden vähennyskelvottomien kulujen määräksi 103 908,78 euroa. Yhtiö on veroilmoituksen liitteellä ilmoittanut, että pääverolomakkeen 6B muut vähennyskelvottomat kulut 9 648 210,26 euroa sisältää B Oyj:n listautumisannin varainsiirtoveron 9 544 301,48 euroa, jonka A Oyj on maksanut osakkeenomistajiensa puolesta.

Yhtiö on 12.5.2011 antanut Verohallinnolle korvaavan veroilmoituksen verovuodelta 2010. Korvaavalla ilmoituksella elinkeinotoiminnan tappiot on ilmoitettu huomattavasti alkuperäisessä ilmoitettua suuremmiksi muiden ilmoitettujen erien pysyessä ennallaan. Yhtiö ei ole toimittanut uutta liitettä B Oyj:n listautumisannin varainsiirtoveroon liittyen.

A Oyj:lle on lähetetty 27.7.2011 päivätty täydennyspyyntö, jossa on pyydetty selvittämään muun ohessa veroilmoituksen liitteellä ilmoitettujen vähennyskelvottomien kulujen 9 648 210,26 euroa ja veroilmoituksella ilmoitettujen vähennyskelvottomien kulujen 103 908,78 euroa eroavaisuuden syy.

Yhtiö on vastannut täydennyspyyntöön 30.8.2011 Konserniverokeskukseen saapuneella vastauksella. Vastauksen mukaan veroilmoituksen liitteessä vähennyskelvottomaksi kuluksi mainittu B Oyj:n varainsiirtovero on jäänyt virheellisesti liitteeseen ja varainsiirtovero on käsitelty veroilmoituksella EVL 7 §:n mukaisena vähennyskelpoisena kuluna. Vastauksen mukaan veroilmoituksen 6B-lomakkeella ilmoitettujen vähennyskelvottomien kulujen määrä, 103 908,78 euroa, on oikea.

Yhtiö on tehnyt asiassa oikaisuvaatimuksen, jolla se on vaatinut varainsiirtoveron vähentämistä verotuksessa sekä veronkorotuksen poistamista. Verotuksen oikaisulautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhtiön oikaisuvaatimuksen.

Helsingin hallinto-oikeus on A Oyj:n verovuotta 2004 koskevassa lainvoimaisessa ratkaisussaan 29.10.2008 nro 08/1560/3 katsonut, että tuolloin esillä olleeseen in natura -osingonjakoon liittyvät välitys- ja toimituspalkkiot, palkat, sosiaalikulut ja asiantuntijapalkkiot ovat olleet yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja. A Oyj:n valitus ei koskenut osakkeenomistajien puolesta suoritettuja osingonjakoon liittyviä varainsiirtoveroja, jotka oli luettu yhtiön mainitun verovuoden tuloon.

Oikeudellinen harkinta ja johtopäätökset

Varainsiirtoveron vähennyskelpoisuus

Veronkorotus

A Oyj on lausumassaan 17.10.2011 ilmoittanut olleensa tietoinen, että perinteisesti varainsiirtoveroa ei ole kuvatun kaltaisissa olosuhteissa pidetty elinkeinotoiminnan vähennyskelpoisena kuluna verotuksessa. Yhtiön kohdalla on lisäksi aikaisempana verovuonna tutkittu ja ratkaistu kysymys varainsiirtoveron vähennyskelvottomuudesta samankaltaisessa tilanteessa. Kun otetaan mainittujen seikkojen lisäksi huomioon nyt vähennyskelpoisena käsitellyn varainsiirtoveron huomattava määrä, kirjanpitovelvollista koskeva korostunut huolellisuusvelvoite sekä se, että asian todellinen tila on selvinnyt vasta veroviranomaisen toimenpiteiden johdosta, on yhtiön katsottava menetelleen VML 32 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla törkeän huolimattomasti. Yhtiölle on siten voitu määrätä veronkorotus sanotun lainkohdan nojalla. Hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt seikkoja, joiden nojalla yhtiölle määrätyn veronkorotuksen määrää olisi alennettava.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Lambert, Vesa Heikkilä ja Terttu Kujala. Esittelijä Jouko Tuomi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oyj

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja yhtiön tuloon lisätyt varainsiirtoverot 9 544 301,48 euroa hyväksytään yhtiölle vähennyskelpoisiksi liiketoiminnan uudelleenjärjestelyyn ja osingonjakoon liittyviksi kuluiksi, ja että yhtiölle verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla määrätty veronkorotus 500 000 euroa poistetaan.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Varainsiirtoveron vähennyskelpoisuus

Kesällä 2008 A Oyj:n hallitus linjasi uudelleen yhtiön strategiaa. Jatkossa A Oyj keskittyisi ennen muuta valituksessa tarkemmin yksilöityyn liiketoimintaan ja luopuisi B-tytäryhtiössä harjoitetusta liiketoiminnasta. Järjestely toteutettaisiin listaamalla B Oy Helsingin pörssiin. Osakkeiden jakoa osinkona in natura on käytetty teknisenä välineenä järjestelyssä. Transaktion ensisijaisena tarkoituksena ei ole ollut varojen jakaminen A Oyj:n osakkaille tavanomaisen osingonjaon tavoin, vaan yhtiön liiketoimintakokonaisuuden strateginen kehittäminen ja yhtiön muokkaaminen sijoittajille paremmin hahmotettavaksi.

A Oyj:n yhtiökokous 16.3.2010 päätti jakaa 86 % B Oy:n osakkeista osinkona A Oyj:n osakkeenomistajille. Osinko maksettiin 26.3.2010. Osingon maksaminen osakkeina tapahtuvana in natura -suorituksena on varainsiirtoveron alainen luovutus. Yhtiökokous päätti, että A Oyj vastaa varainsiirtoverosta B Oy:n osakkeiden siirtyessä osinkona osakkeenomistajille.

Osingonjakoon liittyviä kuluja on vakiintuneesti pidetty jakajayhtiön verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaisina vähennyskelpoisina menoina. Osingonjaon toteuttaminen osakeosinkona ei vaikuta kulujen vähennyskelpoisuuteen. Helsingin hallinto-oikeus on päätöksellään 29.10.2008, johon KHO ei 22.5.2009 myöntänyt valituslupaa, katsonut, että A Oyj:n vuonna 2004 tekemään C Oyj:n osakkeiden osingonjakoon in natura liittyvät kulut olivat jakajayhtiön verotuksessa luonnollisina vähennyksinä vähennyskelpoisia.

Hallinto-oikeuden päätöksellä 29.10.2008 ratkaistu asia ei koskenut varainsiirtoveroa, koska yhtiö ei ollut valittanut Konserniverokeskuksen päätöksestä olla hyväksymättä sitä vähennyskelpoiseksi. Kysymykseen perehdyttiin yhtiössä tarkemmin vasta, kun vuoden 2010 osingonjakoon liittyvien seikkojen vaikutus yhtiön verotukseen tuli tarkasteltavaksi. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteella yhtiö arvioi, että vuotta 2004 koskeva kielteinen verotuspäätös saattoi varainsiirtoveron vähennyskelpoisuuden osalta olla väärä, ja että valituksella olisi menestymisen mahdollisuuksia. Tämän johdosta yhtiö päätyi käsittelemään maksamaansa varainsiirtoveroa vähennyskelpoisena. Toisaalta yhtiö tiedosti asian tulkinnanvaraisuuden ja avoimesti ilmoitti tekemänsä tulkintaratkaisun, niin että Verohallinnolla oli tilaisuus tutkia asia.

Yhtiöllä oli vuoden 2010 lopussa noin 30 000 osakasta, joista ulkomaisia osakkaita oli noin 14 prosenttia. Tuolloin voimassa olleen varainsiirtoverolain 16 §:n perusteella suomalaisella arvopaperin luovuttajalla oli varainsiirtoveron perimisvelvollisuus ulkomaisten osakkaiden osalta. Yhtiö ei ole siten sitoutunut maksamaan ulkomaisten osakkaidensa varainsiirtoveroja vapaaehtoisesti. Osingonjaon yhteydessä ei maksettu rahaosinkoa, joten perimisvelvollisuutta ei käytännössä olisi ollut mahdollista toteuttaa, minkä Verohallintokin olisi ehkä hyväksynyt. Näin ollen veron maksaminen olisi luultavasti tosiasiassa jäänyt kunkin ulkomaisen osakkaan oman ilmoituksen varaan.

Kun otetaan huomioon arvopaperimarkkinaoikeudellinen yhdenvertaisuusperiaate ja hyvä arvopaperimarkkinatapa, yhtiö ei ole voinut menetellä kotimaisten osakkeenomistajien osaltakaan eri tavalla. Muussa tapauksessa on todennäköistä, että kotimaiset osakkaat olisivat esittäneet yhtiötä kohtaan osakeyhtiölain ja arvopaperimarkkinalain tasapuolista ja yhdenvertaista kohtelua edellyttävien normien perusteella vaateita. On myös hyvin mahdollista, että koko transaktion hyväksyminen yhtiökokouksessa olisi vaarantunut. Tällä olisi voinut olla heijastuksia yhtiötä kohtaan tunnettuun luottamukseen ja maineeseen markkinoilla ja sitä kautta osakkeen likviditeettiin ja arvon vakauteen, jotka ovat yhtiön keskeisimpiä tavoitteita osakkeen pörssinoteerauksen osalta.

Varainsiirtoveroa on käsitelty yhtiön tilintarkastetussa kirjanpidossa rahoituskuluna eikä voitonjakona. Varainsiirtoveron maksamista ei ole käsitelty voitonjakona myöskään yhtiöoikeudellisesti. Yhtiön B Oyj-transaktion johdosta saamien ennakkoratkaisujen yhteydessä varainsiirtoveroa ei ole pidetty voitonjakona osakkeenomistajienkaan verotuksessa. Ilman nimenomaista säännöstä asiaa ei ole syytä arvioida toisin yhtiön verotuksessa. Mikäli yhtiö ei saisi vähentää varainsiirtoveroa, ei sitä otettaisi huomioon kenenkään verotuksessa.

Laissa toisen verovelvollisen suoritettavaksi säädetty varainsiirtovero tai vastaava erä voi olla toisen verovelvollisen verotuksessa vähennyskelpoinen. Esimerkiksi jos työntekijälleen nettopalkan luvannut työnantaja suorittaa työntekijän verot Verohallinnolle, on verojen määrä normaalisti työnantajalle palkan tavoin vähennyskelpoinen meno. Vastaavasti jos työnantaja antaa työntekijälle palkkioksi vanhoja osakkeita ja suorittaa luovutuksensaajan eli työntekijän puolesta näistä menevän varainsiirtoveron, on varainsiirtoveron määrä työnantajalle vähennyskelpoinen meno, mikä ilmenee myös Verohallinnon työsuhdeoptioiden verotuksesta antamasta ohjeesta. Yhtiön käsityksen mukaan samoja periaatteita tulee johdonmukaisesti noudattaa myös nyt puheena olevassa tapauksessa.

Veronkorotus

Yhtiö on alkuperäisessä Verohallinnolle 2.5.2011 toimittamassaan veroilmoituksessa epähuomiossa ilmoittanut tuloksensa virheellisenä siten, että maksettu varainsiirtovero oli laskettu tuloksi eikä menoksi. Yhtiö on tämän vuoksi virheellisesti lausunut veroilmoituksen liitteessä, että varainsiirtovero sisältyy veroilmoituksen vähennyskelvottomiin menoihin. Koska veroilmoituksen muiden vähennyskelvottomien kulujen erä on ollut vain 103 908,78 euroa, on selvää, ettei määrään ole voinut sisältyä 9 544 301,48 euron varainsiirtoveroa. Kun yhtiö on virheen seurauksena ilmoittanut elinkeinotoiminnan tappiot liian pienenä, virhe on tapahtunut yhtiön vahingoksi.

Yhtiö on korjannut alkuperäisellä veroilmoituksella olleet ilmeiset lasku- ja kirjoitusvirheet oma-aloitteisesti toimittamallaan uudella veroilmoituksella sekä ollut myös puhelimitse yhteydessä Konserniverokeskukseen. Vaikka yhtiölle on liitteen osalta käynyt valitettava sekaannus, yhtiön tarkoituksena on ollut ilmoittaa varainsiirtoveron vähennyskelpoisuudesta parhaansa mukaan avoimesti ja yksiselitteisesti, jotta Konserniverokeskus voi tutkia asian säännönmukaisessa verotuksessa. Jos katsotaan, että yhtiön antama veroilmoitus on ollut virheellinen, virhe on korjautunut viimeistään, kun yhtiö on antanut Konserniverokeskuksen pyytämiä lisätietoja.

Veronkorotuksen määrän osalta voidaan verotuksen oikeusturvatyöryhmän välimuistiossa (Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 17/97) ja verotuslain muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä HE 122/1993 vp lausutun perusteella esittää tulkintasuosituksena, että veronkorotus ei saa kohtuuttomasti ylittää niitä kuluja, joita veroviranomaiselle on verovelvollisen virheen johdosta syntynyt. Yhtiölle määrätty 500 000 euron veronkorotus on kohtuuton, koska se ei vastaa veroviranomaisille väitetyn virheen johdosta aiheutuvaa työtä ja kustannuksia ja koska väitetty virhe ei tosiasiassa ole edes johtanut mihinkään merkittävään veronmaksun laiminlyöntiin. Verohallinnolle asian selvittelystä aiheutuneiden kustannusten määrää voidaan tässä tapauksessa pitää enintään 800 euron suuruisena.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antanut vastineen, jossa se on vastustanut valitusluvan myöntämistä varainsiirtoveron vähennyskelpoisuutta koskevan kysymyksen osalta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ei ole vastustanut valitusluvan myöntämistä veronkorotuksen osalta. Mikäli valituslupa asiassa myönnetään, oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt, että valitus hylätään.

Yhtiölle on varainsiirtoverolaissa säädetty velvollisuus periä ulkomaisille osingonsaajille luovutettujen osakkeiden varainsiirtovero, mutta vastuu varainsiirtoverosta on tältäkin osin lähtökohtaisesti ulkomaisilla osakkailla itsellään. Säännöksellä on pyritty varmistamaan veron tosiasiallinen perintä, eikä säännös merkitse maksuvelvollisuuden asettamista luovuttajalle veron lopullisena maksajana. Jos varainsiirtoverolain perusteella verovastuussa oleva joutuu veron perinnän kohteeksi, se voi velkoa veron määrän luovutuksensaajalta. Verojen vähennyskelpoisuus voi näissä tilanteissa tulla kyseeseen vain tilanteissa, joissa saatavat voidaan todeta perimisyritysten jälkeen lopullisesti menetetyiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 17 §:n 2 momentin mukaisesti.

Kun yhtiöllä ei ole oikeutta vähentää ulkomaisten osakkaidensa puolesta maksamiaan varainsiirtoveroja, osakkaita kohdellaan yhdenvertaisesti.

Yritysverotuksessa useankin tulo- tai menoerän lainmukainen käsittely verotuksessa poikkeaa siitä, miten erää käsitellään kirjanpidossa. Ottamatta kantaa siihen, onko osakkaiden puolesta maksettu varainsiirtovero käsitelty kirjanpidossa oikein, ei kirjanpidossa tehty ratkaisu sido verotuksessa tehtävää harkintaa erän vähennyskelpoisuudesta.

Vertaamalla nyt ratkaistavaa kysymystä yhtiön valituksessa esittämiin palkkatuloa koskeviin esimerkkeihin voidaan katsoa, että jos osingon maksaja maksaa osingon lisäksi saajan maksettavaksi kuuluvan veron, veron määrää on pidettävä saman luontoisena suorituksena kuin itse suoritustakin eli osinkona. Kun osinko ei ole maksajan verotuksessa vähennyskelpoinen erä, ei sitä ole myöskään osingon saajan maksettavaksi kuuluva vero. Myöskään Verohallinnon työsuhdeoption verotuksesta antamasta ohjeesta ei voida johtaa oikeusohjetta, että yhtiöllä olisi oikeus vähentää maksamansa varainsiirtovero.

Asiassa on osoitettu, että yhtiö on antanut veroilmoituksensa tieten tai törkeästä huolimattomuudesta virheellisenä, joten verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentti soveltuu. Veronkorotuksen määrää on pidettävä virheen suuruuteen ja asiasta annettuun Verohallinnon ohjeistukseen nähden kohtuullisena.

A Oyj

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Varainsiirtoveron vähennyskelpoisuutta koskevan vaatimuksen osalta valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei tältä osin muuteta.

Hallinto-oikeuden ja oikaisulautakunnan päätökset sekä toimitettu verotus kumotaan veronkorotuksen osalta. Asia palautetaan Verohallinnolle veronkorotuksen määräämiseksi 200 000 euron suuruisena.

Perustelut

Varainsiirtoveron vähennyskelpoisuus

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Veronkorotus

Sovellettava säännös

Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin mukaan, jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi enintään 30 prosenttia lisätystä tulosta ja lisätyn varallisuuden osalta enintään 1 prosentti lisätyistä varoista. Lisättynä tulona pidetään myös määrää, jolla verotusta on muutettu verotettavaa tuloa myöhempänä verovuonna lisäävällä tavalla. Veronkorotus määrätään tämän momentin mukaan myös silloin, kun verovelvollinen on ilmoittanut tieten tai törkeästä huolimattomuudesta tulon vääränä tulolajina.

Saatu selvitys

A Oyj on 2.5.2011 antamassaan verovuoden 2010 veroilmoituksessa ilmoittanut muiden vähennyskelvottomien kulujen määräksi 103 908,78 euroa. Yhtiö on veroilmoituksen liitteellä ilmoittanut, että pääverolomakkeen 6B muut vähennyskelvottomat kulut 9 648 210,26 euroa sisältää B Oyj:n listautumisannin varainsiirtoveron 9 544 301,48 euroa, jonka A Oyj on maksanut osakkeenomistajiensa puolesta.

Yhtiö on 12.5.2011 antamallaan korvaavalla veroilmoituksella ilmoittanut elinkeinotoiminnan tappion huomattavasti alkuperäisessä ilmoituksessa ilmoitettua suurempana. Veroilmoitus on muutoin ollut samansisältöinen kuin korvattu ilmoitus. Veroilmoitus ei ole sisältänyt varainsiirtoveroa koskevaa liitettä.

Verohallinto on 27.7.2011 päivätyllä täydennyspyynnöllä pyytänyt yhtiöltä selvitystä muun ohessa veroilmoituksen liitteellä ilmoitettujen vähennyskelvottomien kulujen 9 648 210,26 euroa ja veroilmoituksella ilmoitettujen vähennyskelvottomien kulujen 103 908,78 euroa eroavaisuudesta. Yhtiön selvityksen mukaan veroilmoituksen liitteessä vähennyskelvottomaksi kuluksi mainittu B Oyj:n varainsiirtovero on jäänyt virheellisesti liitteeseen ja varainsiirtovero on käsitelty veroilmoituksella elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaisena vähennyskelpoisena kuluna. Yhtiön mukaan pääverolomakkeella ilmoitettujen vähennyskelvottomien kulujen määrä 103 908,78 euroa on oikea.

Oikeudellinen arviointi

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Antti Jukarainen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Leena Äärilän äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Hannele Ranta-Lassila yhtyi:

"Kumoan hallinto-oikeuden ja oikaisulautakunnan päätökset sekä toimitetun verotuksen ja palautan asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi. Yhtiöllä on oikeus vähentää varainsiirtovero tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneena menona. Tähän nähden kumoan ja poistan myös veronkorotuksen.

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, onko A Oyj:llä ollut oikeus käsitellä verotuksessa vähennyskelpoisena menona varainsiirtoverot, jotka yhtiö on maksanut osakkaidensa puolesta jakaessaan osinkona tytäryhtiönsä B Oy:n osakkeita.

Saadun selvityksen mukaan osakkeiden jakamisella osinkona on toteutettu yhtiön strategiaa, jonka mukaan yhtiö keskittyy valituksessa tarkemmin yksilöityyn liiketoimintaan ja luopuu liiketoiminnasta, jota on harjoitettu B Oy:n toimesta. B Oy:n osakkeista osinkona on jaettu 86 prosenttia ja A Oyj on jäänyt yhtiön osakkaaksi 14 prosentin osuudella. A Oyj:llä on osakkaita noin 30 000, joista noin 14 prosenttia on ulkomaalaisia.

---

[SV]

A Abp avstod från att bedriva rörelsen i dotterbolaget B Ab, där A Abp fortsatte som delägare. Enligt beslut av sin bolagsstämma delade A Abp ut 86 procent av B Abp:s aktier till sina aktieägare (B Abp:s listningsemission). Bolagsstämman hade samtidigt beslutat att A Abp skulle svara för överlåtelseskatten när nämnda aktier såsom utdelning övergick till aktieägarna. A Abp, som i sin skattedeklaration hade deklarerat överlåtelseskatten som en avdragsgill utgift, hade inte rätt att dra av överlåtelseskatten som utgift för inkomstens förvärvande och bibehållande. Skatteåret 2010. Omröstning 3 - 2.

Lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet 7 §

Lagen om överlåtelseskatt 15 § 1 mom.