Supreme Court allows condition to connect to water/sewer network in planning need decision under Planning Act.

Suunnittelutarveratkaisu omakotitalon rakentamiseen oli myönnetty ehdolla, että kiinteistön rakennukset liitetään vesi- ja viemäriverkkoon. Kaupunkirakennelautakunta oli perustellut luvansaajan oikaisuvaatimuksen hylkäämistä muun ohella sillä, että maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:ssä säädetyt rakennusluvan erityiset edellytykset suunnittelutarvealueella eivät täyty, ellei rakennuksia liitetä vesi- ja viemäriverkostoon.

Hallinto-oikeus oli luvansaajan valituksesta kumonnut kaupunkirakennelautakunnan päätöksen mainitun ehdon osalta katsoen, että suunnittelutarveratkaisun myöntämisen edellytykseksi ei ollut voitu asettaa sitä, että rakennukset tulee liittää vesi- ja viemäriverkostoon.

Puheena oleva rakennuspaikka sijaitsi alueella, johon kohdistui rakentamispainetta ja jonka osalta oli vireillä yleiskaavallisia selvityksiä, joissa rakentamisen sallimisen edellytyksenä oli pidetty muun muassa sitä, että asianomainen kiinteistö oli liitettävissä keskitettyyn vesi- ja viemäriverkostoon. Kaupunkirakennelautakunnan asettamalle vesi- ja viemäriverkkoon liittymistä koskevalle ehdolle oli näissä oloissa ollut hyväksyttävät maankäytölliset perusteet. Asiassa ei ollut tullut ilmi, että liittyminen olisi vesi- ja viemärijohtojen sijainnin vuoksi poikkeuksellisen vaikeaa tai kallista. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ehdon osalta ja kaupunkirakennelautakunnan päätös saatettava tältä osin voimaan.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 16 § 1 momentti, 137 § 1 ja 6 momentti ja 174 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 22.11.2013 nro 13/0728/2

Asian aikaisempi käsittely

Jyväskylän kaupungin yleiskaavapäällikkö

on 16.5.2012 tekemällään päätöksellä hyväksynyt A:n suunnittelutarveratkaisuhakemuksen kerrosalaltaan 80 neliömetrin kokoisen omakotitalon rakentamiseksi osoitteeseen Hyrkköläntie 164, Korpilahti (kiinteistötunnus 179-430-2-178) ehdolla, että kiinteistön rakennukset liitetään yleiseen vesi- ja viemäriverkkoon.

A

on vaatinut päätöstä oikaistavaksi siltä osin kuin suunnittelutarveratkaisun myöntämisen ehdoksi on asetettu se, että rakennukset liitetään vesi- ja viemäriverkkoon.

Jyväskylän kaupunkirakennelautakunta

on 26.6.2012 tekemällään päätöksellä § 227 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Kaupunkirakennelautakunta on päätöksensä perusteluissa viitannut Jyväskylän kaupungin yleiskaavaluonnokseen 24.4.2012, jonka mukaan alueella voidaan sallia kylämiljööseen soveltuva ja myöhempää kaavoitusta haittaamaton rakentaminen vain, mikäli rakentaminen on liitettävissä keskitettyyn vesi- ja viemäriverkostoon ja katsonut, että näin ollen verkostoon liittymätön rakentaminen aiheuttaisi maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin tarkoittamaa haittaa kaavoitukselle ja haitallista yhdyskuntakehitystä. Päätöksessä on edelleen todettu, että Hyrkkölän vesiosuuskunnan vesi- ja viemäriverkosto on valmistunut äskettäin ja että osuuskunta tulee hakemaan toiminta-alueensa vahvistamista verkoston viimeisten haarojen valmistumisen ja tarkemittausten jälkeen vielä vuonna 2012. Kaupunkirakennelautakunnan mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:ssä säädetyt rakentamisen erityiset edellytykset eivät täyty, ellei suunniteltua rakentamista liitetä vesi- ja viemäriverkostoon.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksen hyväksyen kumonnut Jyväskylän kaupunkirakennelautakunnan päätöksen 26.6.2012 (§ 227) siltä osin kuin siihen on liitetty ehto, jonka mukaan nyt kysymyksessä oleva suunnittelutarveratkaisu on myönnetty ehdolla, että kiinteistön Metsätorppa RN:o 2:178 rakennukset liitetään vesi- ja viemäriverkkoon. Lisäksi hallinto-oikeus on velvoittanut Jyväskylän kaupungin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 1 422,40 eurolla.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut seuraavaa:

Maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n 1 momentin mukaan suunnittelutarvealueella tarkoitetaan aluetta, jonka käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohdon tai viemärin rakentamiseen taikka vapaa-alueiden järjestämiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä rakennusluvan edellytyksistä muutoin säädetään, rakennusluvan myöntäminen 16 §:ssä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella, jolle ei ole hyväksytty asemakaavaa, edellyttää muun muassa, ettei rakentaminen aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle ja ettei se aiheuta haitallista yhdyskuntakehitystä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Tuula Lunden-Laakso ja Tiina Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Jyväskylän kaupunkirakennelautakunta

on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen pääasian ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun osalta ja pysyttää kaupunkirakennelautakunnan päätöksen kokonaisuudessaan voimassa.

Kaupunkirakennelautakunta on valituksensa perusteluissa esittänyt muun ohella, että Hyrkkölän alueelle on jo vuonna 2012 valmistunut Hyrkkölän vesiosuuskunnan vesi- ja viemäriverkosto. Vesiosuuskunnan hankealue sijaitsee Korpilahden taajaman eteläpuolella ja rajoittuu Korpilahden kirkonkylän taajama-alueeseen. Putken sijainti on ollut tiedossa suunnittelutarveratkaisua tehtäessä.

Toisin kuin valituksenalaisessa hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, liittämisehdolla on merkitystä harkittaessa maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin erityisten edellytysten täyttymistä. Harkinta tehdään kyseisessä säännöksessä asetettujen edellytysten mukaisesti eikä harkinnassa voida antaa merkitystä vesihuoltolain mukaisessa järjestyksessä ratkaistaville asioille. Rakennusten vesi- ja viemäriverkostoon liittämisvelvollisuutta ei myöskään ole perusteltu vesihuoltolain näkökulmasta, vaan harkinta on suoritettu maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n mukaisesti. Mikäli Hyrkkölän vesiosuuskunnan toiminta-alue aikanaan vahvistuu ja mikäli Metsätorpan kiinteistö on osa tätä toiminta-aluetta, vesihuoltolain mukaista liittymisvelvollisuutta ja liittymisvelvollisuudesta vapauttamista koskevat asiat ratkaistaan vesihuoltolain mukaisessa järjestyksessä.

Jo vireillä olevalle kaavoitukselle ja sen tavoitteille on annettava merkitystä maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin mukaisessa harkinnassa punnittaessa sitä, aiheuttaako yksittäinen, kaavoituksesta irrallisena tehtävä suunnittelutarveratkaisu haittaa tulevalle kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle. Määräykset rakentamisen liittämisestä olevaan vesi- ja viemäriverkostoon kuuluvat niin kaavoituksella ratkaistaviin asioihin kuin maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n mukaiseen suunnittelutarveharkintaan sen asemakaavoitusta korvaavan luonteen vuoksi. Myös maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n 2 momentin mukaiseen rakentamista suoraan ohjaavaan yleiskaavoitukseen kuuluvat rakentamisen mitoituksen ratkaisemisen ohella muun ohessa yleiskaavamääräykset vesihuoltokysymysten kaavallisesta ratkaisusta ja määräykset rakentamisen liittämisestä olemassa oleviin keskitettyihin vesihuoltoverkostoihin.

Tässä tapauksessa osuuskunnan verkoston olemassaolo ja myönteiseen suunnittelutarveratkaisuun otettu rakennusten liittämisehto ovat mahdollistaneet pysyvän asuinrakentamisen kyseiselle suunnittelutarvealueelle ennen alueen yksityiskohtaisempaa kaavoitusta, jossa liittämisvelvollisuudesta myös tultaisiin määräämään. Ellei määräystä rakennusten liittämisestä keskitettyyn vesi- ja viemäriverkostoon näissä oloissa annettaisi, päätös aiheuttaisi haitallista ja hallitsematonta yhdyskuntakehitystä ja aiheuttaisi haittaa tulevalle kaavoitukselle sekä alueiden käytön muulle järjestämiselle.

Haittaa alueiden käytön muulle järjestämiselle aiheutuisi myös siitä, että merkittäviä investointeja vaatinut keskitetty vesihuoltoratkaisu jäisi yksittäisten, keskitettyä ratkaisua hajauttavien suunnittelutarveratkaisujen vuoksi vajaakäytölle. Myös alueen maanomistajat asetettaisiin ilman hyväksyttäviä maankäytöllisiä perusteita epätasa-arvoiseen asemaan, jos rakentaminen ilman liittämisehtoa olisi mahdollista, kun aluetta koskevassa kaavoituksessa pysyvän asutuksen yhtenä edellytyksenä tulee olemaan rakentamisen liittäminen keskitettyyn vesihuoltoverkostoon. Hyrkkölän alueelle on viimeisen kahden vuoden aikana tehty valituksenalaisen päätöksen lisäksi kaksi myönteistä suunnittelutarveratkaisua, joissa on käytetty vastaavaa liittämisehtoa. Valituksen laatimisajankohtana osuuskunnan verkoston läheisyydessä on vireillä yksi suunnittelutarvehakemus.

Hallinto-oikeuden päätöksessä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ei ole lainkaan perusteltu. Koska oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä ja koska asia on tulkinnanvarainen eikä maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin tulkinnasta tältä osin ole julkaistua korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntöä, ei ole kohtuutonta, että asianosaiset joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.

Jyväskylän kaupunkirakennelautakunta

on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi

A:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hyväksyy valituksen.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut kaupunkirakennelautakunnan päätöksen siihen liitetyn ehdon osalta. Kaupunkirakennelautakunnan päätökseen liitetty ehto saatetaan voimaan.

Pääasiaratkaisun lopputulos huomioon ottaen hallinto-oikeuden päätös kumotaan myös siltä osin kuin hallinto-oikeus on päätöksen lopputulokseen viitaten velvoittanut Jyväskylän kaupungin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa.

A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään sekä hallinto-oikeuden että korkeimman hallinto-oikeuden osalta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n 1 momentin mukaan suunnittelutarvealueella tarkoitetaan aluetta, jonka käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohdon tai viemärin rakentamiseen taikka vapaa-alueiden järjestämiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä rakennusluvan edellytyksistä muutoin säädetään, rakennusluvan myöntäminen 16 §:ssä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella, jolle ei ole hyväksytty asemakaavaa, edellyttää muun muassa, ettei rakentaminen aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle ja ettei se aiheuta haitallista yhdyskuntakehitystä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 6 momentin (476/2004) mukaan rakennuslupaa suunnittelutarvealueelle tai suunnittelutarveasiaa muutoin ratkaistaessa noudatetaan asianosaisten ja viranomaisten kuulemisessa sekä päätöksessä ja siitä ilmoittamisessa soveltuvin osin, mitä 173 ja 174 §:ssä säädetään poikkeamismenettelystä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 1 momentin (1129/2008) mukaan poikkeamispäätökseen voidaan ottaa tarpeelliset määräykset ja ehdot.

Suunnittelutarveratkaisua koskeva päätös ja päätökseen liitetty ehto

A:lle on myönnetty suunnittelutarveratkaisu kerrosalaltaan 80 neliömetrin suuruisen omakotitalon rakentamiseksi kiinteistölle Metsätorppa RN:o 2:178 ehdolla, että kiinteistön rakennukset liitetään yleiseen vesi- ja viemäriverkkoon.

Kaupunkirakennelautakunta on ehdon poistamista koskevan oikaisuvaatimuksen hylkäämistä koskevassa päätöksessään viitannut vireillä olevaan kaavoitukseen ja katsonut muun ohella, että verkostoon liittymätön rakentaminen aiheuttaisi maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin tarkoittamaa haittaa kaavoitukselle ja haitallista yhdyskuntakehitystä. Lautakunta on katsonut, että maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:ssä säädetyt rakennusluvan erityiset edellytykset suunnittelutarvealueella eivät täyty, ellei rakennuksia liitetä vesi- ja viemäriverkostoon.

Lain esityöt

Hallituksen esityksen (HE 101/1998 vp) mukaan suunnittelutarvealueen luonteen ja tarkoituksen mukaisesti maankäytön siellä tulee perustua riittävään suunnitteluun. Tämän mukaisesti ensisijainen lähtökohta on, että rakentaminen perustuisi alueelle hyväksyttyyn asemakaavaan. Rakentaminen olisi kuitenkin mahdollista myös silloin, kun se on todettu sopivaksi sellaisessa lupamenettelyssä, jossa sopivuutta on voitu arvioida tavanomaista rakennuslupamenettelyä laajemmin myös yhdyskuntakehityksen, ympäristöarvojen ja tulevan maankäytön näkökulmasta.

Hallituksen esityksen (HE 164/2003 vp) mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 6 momenttiin tehdyn lisäyksen tarkoituksena on selventää sitä, että suunnittelutarveasiaa ratkaistaessa noudatetaan muiden poikkeamismenettelyä koskevien säännösten lisäksi 174 §:n säännöksiä poikkeamispäätöksestä ja siitä ilmoittamisesta. Käytännössä näin on yleensä meneteltykin, mutta nimenomaisen viittauksen puuttuessa asiasta on vallinnut epätietoisuutta.

Ratkaistava kysymys

Hallinto-oikeuden kumottua kaupunkirakennelautakunnan päätöksen siihen liitetyn ehdon osalta asiassa on lautakunnan valituksesta ratkaistava, onko suunnittelutarveratkaisua koskevaan päätökseen voitu liittää mainittu ehto.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 6 momentin ja 174 §:n 1 momentin säännökset huomioon ottaen suunnittelutarveratkaisuun voidaan lähtökohtaisesti liittää ehtoja. Ehdoille tulee kuitenkin olla hyväksyttävät maankäytölliset perusteet eikä niitä voida antaa ratkaistavana olevaan asiaan nähden vieraassa tarkoituksessa. Asiaa harkittaessa on olennaista havaita, että suunnittelutarveratkaisuilla varsinainen kaavallinen harkinta korvataan nopeammin annettavilla ja suppea-alaisilla päätöksillä laissa tarkoitetuissa erityistilanteissa. On hyväksyttävää edellyttää, että nämä yksittäiset ratkaisut ovat sopusoinnussa kunnan maankäyttöön ja kaavoitukseen liittyvien tavoitteiden ja myös kaavoituksellisten ratkaisujen toteuttamiseen liittyvien pidemmän aikavälin suunnitelmien kanssa.

Yhdyskuntarakenne kehittyy ja tiivistyy usein vähitellen vuosien kuluessa. Tiiviimmän yhdyskunnan muodostamisen kannalta olennaisia perusratkaisuja voidaan, näiden ratkaisujen pitkävaikutteisuus huomioon ottaen, edistää jo silloin, kun on objektiivisesti arvioitavissa, että maankäyttö on tiivistymässä. Puheena oleva rakennuspaikka sijaitsee alueella, johon kohdistuu rakentamispainetta ja jonka osalta on vireillä yleiskaavallisia selvityksiä. Niissä rakentamisen sallimisen edellytyksenä on pidetty muun muassa sitä, että asianomainen kiinteistö on liitettävissä keskitettyyn vesi- ja viemäriverkostoon. Kaupunkirakennelautakunnan asettamalle vesi- ja viemäriverkkoon liittymistä koskevalle ehdolle on näissä oloissa ollut hyväksyttävät maankäytölliset perusteet. Asiassa ei ole tullut ilmi, että liittyminen olisi vesi- ja viemärijohtojen sijainnin vuoksi poikkeuksellisen vaikeaa tai kallista.

Vesihuoltolaissa säädetään velvollisuudesta liittää kiinteistö vesihuoltolaitoksen verkostoon ja liittämisvelvollisuudesta vapauttamisesta. Näillä säännöksillä ei ole välitöntä vaikutusta arvioitaessa sitä, voidaanko liittymisehto tapauksen olosuhteissa asettaa maankäyttö- ja rakennuslain nojalla maankäytöllisin perustein.

Edellä esitetyistä syistä on hallinto-oikeuden päätös kumottava ehdon osalta ja kaupunkirakennelautakunnan päätös saatettava tältä osin voimaan.

Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Hallinto-oikeuden pääasiaratkaisun tultua kumotuksi päätös on kumottava myös oikeudenkäyntikuluratkaisun osalta. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Petteri Leppikorpi.

---

[SV]

Ett positivt planeringsbehovsavgörande för ett egnahemshus hade fattats på det villkoret att byggnaderna på fastigheten anslöts till det allmänna vatten- och avloppsnätet. Stadsstrukturnämnden hade avslagit tillståndstagarens rättelseyrkande med bland annat den motiveringen att de i 137 § i markanvändnings- och bygglagen föreskrivna särskilda förutsättningarna för bygglov på områden i behov av planering inte uppfylls om byggnaderna inte ansluts till vatten- och avloppsnätet.

Förvaltningsdomstolen hade på besvär av tillståndstagaren upphävt stadsstrukturnämndens beslut till den del som det gällde det ovan nämnda villkoret och ansett att som villkor för ett positivt planeringsbehovsavgörande inte kunde ställas att byggnaderna skulle anslutas till vatten- och avloppsnätet.

Byggplatsen var belägen på ett område där det fanns byggtryck och området var också föremål för utredningar som syftade till generalplanering. I dessa utredningar hade man som en förutsättning för att tillåta byggande betraktat bland annat att fastigheten kunde anslutas till ett centraliserat vatten- och avloppsnät. Under dessa förhållanden fanns det godtagbara, med markanvändningen förknippade skäl för stadsstrukturnämnden att ställa ett villkor om anslutning till vatten- och avloppsnätet. I ärendet hade inte framgått att vatten- och avloppsledningarna skulle ha varit belägna så att en anslutning till vatten- och avloppsnätet skulle vara exceptionellt svår eller dyr. Förvaltningsdomstolens beslut skulle därför upphävas till den del som det gällde villkoret och stadsstrukturnämndens beslut skulle till denna del sättas i kraft.

Markanvändnings- och bygglagen 16 § 1 mom., 137 § 1 och 6 mom. och 174 § 1 mom.