Court holds no ne bis in idem violation where criminal fines and civil subsidy recovery stem from same animal welfare breaches.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen neljällä päätöksellä oli määrätty maksettavaksi takaisin tuensaajille maksetut vuoden 2010 maataloustuet korkoineen. Päätöksillä ei ollut määrätty muista toimenpiteistä. Takaisinperintä oli perustunut täydentävien ehtojen valvontaan ja eläinten hyvinvointia koskevaan ehdonalaan liittyviin laiminlyönteihin.

Muutoksenhakijoiden rikostuomioissa syyttäjän eläinsuojelurikoksen teonkuvaus perustui osaksi samoihin eläinsuojelutarkastuksissa havaittuihin seikkoihin kuin tukien takaisinperinnän perusteena olevat tukiehtojen laiminlyönnit. Koska maataloustukien täysimääräinen takaisinperintä korkoineen ei ollut rikosoikeudellinen seuraamus, asiassa ei ollut kysymys ne bis in idem -kiellosta. Tuensaajille eläinsuojelurikkomuksista tuomitut sakko­rangaistukset eivät estäneet maataloustukien takaisinperimistä.

Euroopan unionin perusoikeuskirja 50 artikla

Neuvoston asetus yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EY) N:o 73/2009 (

tilatukiasetus

) 4 artiklan 1 kohta, 5 artiklan 1 ja 2 kohta, 23 ja 24 artikla, liite II

Komission asetus (EY) N:o 1122/2009 neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennettyjen hallinto- ja valvontajärjestelmien osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten tukien täydentävien ehtojen osalta (

tilatukiasetuksen soveltamisasetus

) 71 ja 72 artikla

Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (

maaseutuasetus II

) 36, 37, 39, 50 a, 51 artikla

Komission asetus (EY) N:o 1975/2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 23 artikla

Komission asetus (EY) N:o 796/2004 yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 66, 67 ja 73 artikla

Neuvoston asetus Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (EY, Euratom) N:o 2988/95 1 artiklan 1 ja 2 kohta ja 4 - 6 artikla

Laki tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta (557/2005) 2 §:n 1 kohta (1286/2009) ja 7 §:n (1286/2009) 2 momentti

Laki luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista 2 §, 3 § 6 kohta, 5 § 1 momentti (1440/2006), 17 § (1440/2006) 2 ja 5 kohta

Laki maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista 5 § (1559/2001), 6 § 3 kohta, 10 a § 2 momentti

Laki maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992), 1 § (1514/1994), 2 §, 7 § 1 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 7. lisäpöytäkirja 4 artiklan 1 kohta

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-489/10, Bonda, C-150/10, Beneo-Orafti, C-670/11, Vinifrance

Päätös, josta valitetaan

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta 4.4.2013 nro 55/1/2012

Asian aikaisempi käsittely

Nummi-Pusulan kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen

(jäljempänä myös maaseutuelinkeinoviranomainen) on 13.12.2011 tekemällään neljällä päätöksellä päättänyt periä takaisin maatalousyhtymä A:ta tukivuoden 2010 tilatukea 3 497,88 euroa, luonnonhaittakorvausta 2 912 euroa, luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa 295,91 euroa ja ympäristötukea 2 375,67 euroa korkoineen. Kyseessä on 100 prosentin seuraamus täydentävien ehtojen laiminlyönnin vuoksi. Hevosten ruokintaan ja juottoon liittyvä laiminlyönti on tahallinen ja tilalle aiheutuu tästä 100 prosentin sanktio. Tuet peritään takaisin kuittaamalla. Koron lopullinen määrä määräytyy kuittaushetken perusteella.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

(jäljempänä myös ELY-keskus) on päätöksellään 13.2.2012 dnro 59/5600-2012 hylännyt valittajan oikaisuvaatimuksen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen edellä mainituista päätöksistä.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisu

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Maatalousyhtymä A:n valituksen sekä vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Valituslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Keskeisistä oikeusohjeista

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 4 artiklan mukaan suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II lueteltuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia. Asetuksen 5 artiklan mukaan liitteessä II luetellut lakisääteiset hoitovaatimukset vahvistetaan yhteisön lainsäädännössä seuraavilla aloilla: a) kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys, b) ympäristö, c) eläinten hyvinvointi. Liitteessä II tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan niiden voimassa olevassa muodossa, ja kun kyse on direktiivistä, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön. Liitteen II mukaan asetuksen 4 ja 5 artiklassa tarkoitetuilla lakisääteisillä hoitovaatimuksilla tarkoitetaan muun muassa tuotantoeläinten suojelua koskevan neuvoston direktiivin 98/58/EY 4 artiklaa. Kyseessä olevan artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että olosuhteet, joissa eläimiä (kaloja, matelijoita ja sammakkoeläimiä lukuun ottamatta) kasvatetaan ja pidetään, ovat liitteessä annettujen säännösten mukaiset.

Alempana oikeusohjeissa tarkemmin yksilöidyn komission asetuksen N:o 1122/2009 täydentäviä ehtoja koskevan 71 artiklan 1 kohdan mukaan, jos havaittu noudattamatta jättäminen johtuu viljelijän laiminlyönnistä, on sovellettava vähennystä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 71 artiklan (oikeastaan 72 artiklan) soveltamista. Asetuksen 72 artiklan mukaan, jos viljelijä on jättänyt säännöksiä noudattamatta tahallisesti, 70 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun kokonaismäärään sovellettavan vähennyksen on pääsään­töisesti oltava 20 prosenttia kyseisestä kokonaismäärästä, sanotun kui­tenkaan rajoittamatta 77 artiklan soveltamista. Maksajavirasto voi kui­tenkin toimivaltaisen valvontaviranomaisen 54 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti tarkastuskertomuksen arviointiosassa esittämän ar­vion perusteella päättää alentaa kyseistä prosenttiosuutta vähintään 15 prosenttiin tai korottaa sitä tapauksen mukaan enintään 100 prosenttiin kyseisestä kokonaismäärästä.

Edellä mainitun komission asetuksen 80 artiklan 1 kohdan mukaan vil­jelijän on palautettava perusteettomasti maksetut määrät, joihin lisätään 2 kohdan mukaisesti lasketut korot. Edellä mainitun asetuksen 2 kohdan mukaan korko lasketaan sen ajan perusteella, joka kuluu viljelijälle palautusvelvollisuudesta ilmoittamisen ja joko palautuksen tai vähennyksen välillä. Sovellettava korkotaso on laskettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti, eikä se saa olla alempi kuin kansallisten säännösten mukaisesti maksujen takaisinperinnässä sovellettava korkotaso.

Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun lain (1440/2006) 5 §:n 1 momentin mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijä noudattaa täydentäviä ehtoja. Täydentävien ehtojen kansallisesta täytäntöönpanosta säädetään muun muassa eläinsuojelulaissa (247/1996). Lain 17 §:n 1 momentin mukaan virheellisesti tai perusteetta maksettu tuki on perittävä takaisin muun muassa, jos tuen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet.

Neuvoston direktiivi 98/58/EY on Suomessa pantu täytäntöön muun muassa eläinsuojelulailla (247/1996) ja -asetuksella (396/1996). Hevosten pitoa on säädelty myös hevosten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (14/EEO/1998, kumottu 1.7.2010 lukien valtioneuvoston asetuksella 588/2010).

Eläinsuojelulain 4 §:n mukaan eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Lain 5 §:n mukaan eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa.

Eläinsuojeluasetuksen 1 §:n mukaan eläinten pitopaikka sekä pitopaikan rakenteet ja laitteet on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että se on eläimelle turvallinen. Pitopaikassa tulee voida ylläpitää puhtautta ja hyvää hygieniaa. Asetuksen 4 §:n mukaan eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana. Asetuksen 9 §:n mukaan hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi.

Maa- ja metsätalousministeriön hevosten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annetun päätöksen N:o 14/EEO/1998 1 §:n mukaan sen osin, muun muassa jäljempänä selostettujen säännösten osalta sitovat säännökset koskevat eläinsuojeluvaatimuksista, joita on noudatettava hevosten pidossa eläintarhoja ja sirkuksia lukuunottamatta. Päätöksen liitteen 1.2 kohdan mukaan hevosten pitopaikan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Kohdan 1.3 mukaan eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Kohdan 2.1 mukaan hevosen liikunnan ja ulkoilun tarpeiden tyydyttämisestä on huolehdittava päivittäin. Hevosen kaviot on vuoltava säännöllisesti. Kohdan 2.3 mukaan hevoselle annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä.

Maa- ja metsätalousministeriön lampaiden pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annetun päätöksen N:o 4/EEO/1997 liitteen kohdan 1.1. mukaan lampaiden pitoon tarkoitettujen eläinsuojien ja karsinoiden sisäpintojen sekä lampaiden pitoon tarkoitettujen varusteiden ja laitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä ja tarvittaessa desinfioitavissa. Rakennukset, aitaukset ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että ne eivät vahingoita eläintä eivätkä vaaranna sen terveyttä tai hyvinvointia. Liitteen kohdan 1.2 mukaan eläinten pitopaikan lattian pohjan on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Lampailla on oltava käytettävissään niille sopiva kuivitettu alue, johon kaikki eläimet pääsevät yhtä aikaa makuulle. Kohdan 1.4 mukaan eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, lämpötila, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi.

Ympäristötukea ja luonnonhaittakorvausta koskevan lain (1440/2006) 17 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan virheellisesti tai perusteetta maksettu tuki on perittävä takaisin, jos tuen ehtoja ei ole noudatettu.

Maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain 7 §:n mukaan, jos hakija on saanut tässä laissa tarkoitettua tukea perusteettomasti tai enemmän kuin hänelle olisi voitu myöntää, voi tuen myöntänyt viranomainen, aikaisemman päätöksen lainvoimaisuuden estämättä, päättää perusteettomasti tai liikaa myönnetyn määrän takaisin perimisestä.

Asian olosuhteista

Tilalle on tehty eläinsuojelutarkastukset 3.6.2010 ja 11.6.2010.

Eläinsuojelutarkastus 3.6.2010 on tehty Etelä-Suomen aluehallintoviraston valvontaeläinlääkärin Jessica Löfgren-Erikssonin toimesta. Tarkastusta koskevan tarkastusasiakirjan mukaan tilalla on ollut 41 lammasta, 11 karitsaa sekä kahdeksan hevosta. Lampaiden ja karitsojen hoitoa koskevassa tarkastuksessa on ha­vaittu, että lampolassa on ollut kostea ja paksu lantapatja, joka on aihe­uttanut tilaan todella huonon ilmanlaadun. Lantapatja on ollut "ylikyllästetty". Lisäksi lampolassa on ollut eläimille vaarallisia rakenteita.

Tarkastuskäyntiä 3.6.2010 koskevan tarkastusasiakirjan mukaan tarkastuksessa on hevosten osalta todettu, että hevosista viisi oli erittäin laihoja ja lihasköyhiä. Lisäksi hevosten kaviot olivat ylipitkät, ja ne seisoivat yhtä hevosta lukuun ottamatta 60 senttimetrin paksuisella lantapehku­pat­jalla. Hevosten jaloittelu on ollut ilmeisen puutteellista lihasten puuttumisesta päätellen. Tämän lisäksi on todet­tu, että hevosten ruokinta on ollut ilmeisen niukkaa.

Tilalla on 11.6.2010 tehty uusintatarkastus, jolloin paikalla olivat valvontaeläinlääkärin Jessica Löfgren-Erikssonin lisäksi myös muun muassa läänineläinlääkäri Tapani Parviainen Etelä-Suomen aluehallintovirastos­ta ja kunnaneläinlääkäri Hilkka Knuutinen.

Kyseessä olevaa tarkastusta koskevan tarkastusasiakirjan mukaan tarkastuksessa on todettu, että seitsemän hevosta kahdeksasta oli hyvin laihoja, ja että kaksi hevosista (Acs Goldheart ja Acs Duellant) oli­vat nääntyneitä ja lihasköyhiä. Tarkastuskertomuksen mukaan nuorempi hevonen oli ventovuohinen ja sen kävellessä takajalat tekivät sisäänpäin kiertävää liikettä, sen reisilihaksisto oli olematon. Vanhempi näänty­neistä hevosista oli hyvin laiha ja lihasköyhä kaikkialta. Sillä oli ylipitkät kaviot. Paikalla olleet eläinlääkärit katsoivat, että kaksi huonokuntoisinta hevosta tuli lopettaa välittömästi. Hevoset lope­tettiin samana iltana yksityiseläinlääkärin toimesta.

Täydentävien ehtojen havaintopöytäkirjan 2010 (laiminlyöntien arviointilomake 2010) mukaan tilalla tarkastuksen tehneen tarkastajan ehdotus seuraamusprosentiksi on seuraava: Lampaiden osalta on ehdotettu 3 prosentin ja hevosten osalta tahallisen laiminlyönnin perusteella 100 prosentin suuruista seuraamusprosenttia, jolloin ehdotus seuraamusprosentiksi ehdonalalle "Eläinten hyvinvointi" on ollut 100 prosenttia. Lampaiden suojelua koskevan indikaattorin osalta havaintopöytäkirjaan on merkitty seuraavaa: 3.6.2010 lampolan ilma paksun lantapatjan ja matalan tilan vuoksi hyvin huono. Hevosten suojelua koskevan indikaattorin osalta on merkitty seuraavaa: 3.6. ja 11.6.2010 tallissa paksu lantapatja, valaistus riittämätön. Hevosten ruokintaa ja juottoa koskevan indikaattorin osalta on merkitty seuraavaa: Hevoset erittäin laihoja, kaksi pahasti nälkiintyneitä, jouduttiin lopettamaan 11.6.2010. Tämän indikaattorin osalta laiminlyönti on katsottu tahalliseksi.

Täydentävien ehtojen lopullisen pöytäkirja 9.5.2011 mukaan ELY-keskus on vahvistanut 100 prosentin suuruisen lopullisen seuraamusprosentin.

Asian arviointi ja johtopäätökset

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan X ja Y on Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa 9.5.2011 asiassa R 10/1556 tuomittu sakkorangaistuksiin eläinsuojelurikkomuksista. Eläintenpitokieltoa ei ole määrätty. Turun hovioikeus ei ole 4.10.2011 asiassa R 11/1346 antamallaan päätöksellä nro 2164 muuttanut Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden päätöstä. Turun hovioikeuden päätös on lainvoimainen.

Valituksessa vedotaan niin sanottuun ne bis in idem eli ei kahdesti samassa asiassa -periaatteeseen. Kyseinen periaate on vahvistettu myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklassa, jota on Lissabonin sopimuksen mukaisesti noudatettava sitovana sen soveltamisalalla. Perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaan sen määräykset koskevat jäsenvaltiota silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta.

Käräjäoikeuden edellä mainitun ratkaisun mukaan vastaajat ovat syyllistyneet eläinsuojelurikkomukseen tahallaan tai huolimattomuuttaan. Syyttäjän vaatimus eläintenpitokiellosta on hylätty todeten muun muassa, että käräjäoikeus pitää vastaajien syyksi luettujen rikkomusten laatua varsin lievänä.

Tarkastustulosten perusteella hevosilla ei ole ollut sopivaa ravintoa ja niiden liikunnan tarve on osittain laiminlyöty. Hevosten pitopaikka ei ole ollut riittävän puhdas. Hevosten kavioiden hoidosta ei ole huolehdittu asianmukaisesti. Käräjäoikeudessa esitetyn perusteella viimeksi mainitun osalta on ollut kyse lähinnä kahdesta hevosesta. Lampaiden ja karitsojen osalta valvonnassa on ha­vaittu, että lampolassa on ollut kostea ja paksu lantapatja, joka on aihe­uttanut tilaan todella huonon ilmanlaadun. Lisäksi lampolassa on ollut eläimille vaarallisia irtonaisia ja rikkoutuneita rakenteita. Valituslautakunta toteaa, että tarkastustulosten perusteella eläinten käsittelyssä ei ole asianmukaisesti noudatettu edellä selostettuja eläinten pitoa koskevia säännöksiä. Läänineläinlääkäri Parviaisen 17.8.2010 päivätyn lausunnon mukaan tilalla 11.6.2010 käyneet eläinlääkärit olivat yksimielisiä kahden hevosen lopettamisen tarpeellisuudesta. Valituslautakunta toteaa, että valokuvat tukevat tarkastustuloksia.

Edellä selvitetyillä perusteilla ja kun valituksessa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka johdosta valituksenalaisia päätöksiä tulisi muuttaa, valitus hylätään.

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Edellä mainittu säännös ja nyt kyseessä olevan asian lopputulos huomioon ottaen valituslautakunta katsoo, ettei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Näin ollen vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkoineen hylätään.

Sovelletut oikeusohjeet

Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009 yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 4, 5, 23 ja 24 artikla

Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005, muutettu 74/2009 ja 146/2008 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 50 a ja 51 artikla

Neuvoston asetus (EY) N:o 2988/95 Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 4 ja 6 artikla

Neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 33 artikla

Euroopan unionin perusoikeuskirja 51 ja 52 artikla

Komission asetus (EY) N:o 1975/2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 23 ja 24 artikla

Komission asetus (EY) N:o 1122/2009 neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta 71, 72 ja 80 artikla

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 74 §

Laki tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta (557/2005, muutettu 285/2008 ja 1286/2009) 7 ja 7 a §

Laki luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista (1440/2006, muutettu 364/2010) 5 § 1 momentti ja 10 § 2 momentti

Laki maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä (1336/1992, muutettu 1345/2003 ja 211/2010) 1 ja 7 §

Eläinsuojelulaki (247/1996) 4 ja 5 §

Eläintensuojeluasetus (396/1996) 1, 3, 4, 7 ja 9 §.

Maa- ja metsätalousministeriön päätös hevosten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista N:o 14/EEO/1998 1 §, liite kohdat 1.2, 1.3, 2.1 ja 2.3

Maa- ja metsätalousministeriön päätös lampaiden pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (4/EEO/1997) 1 §, liite 1, kohta 1.4., liite 2, kohta 2.3.

Valtioneuvoston asetus kansanterveyttä sekä eläinten ja kasvien terveyttä, taudeista ilmoittamista, eläinten hyvinvointia sekä eläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevien täydentävien ehtojen valvonnasta (118/2010) 2 § 1 momentti 5 kohta, 4, 5, 12, 23, 25 ja 26 §

Asian ovat ratkaisseet maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan jäsenet Bomström, Anttila (eri mieltä) ja Sunnari. Esittelijä Lehtonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maatalousyhtymä A, X

ja

Y

ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan, ELY-keskuksen ja maaseutuelinkeinoviranomaisen päätökset kumotaan. Toissijaisesti muutoksenhakijat ovat vaatineet, että mainitut tuet määrätään perittäväksi takaisin vain osaksi ja enintään 40 prosentin osalta. Lisäksi takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpano tulee keskeyttää ja Nummi-Pusulan kunta velvoittaa korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa vaaditulla tavalla sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Muutoksenhakijat ovat perustelleet vaatimuksiaan seuraavasti:

Maaseutuelinkeinoviranomaisen takaisinperintäpäätökset ovat virheelliset eikä niitä olisi saanut enää tehdä. X ja Y on 19.5.2011 tuomittu Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa asiassa R 10/1556 sakkorangaistuksiin eläinsuojelurikkomuksista. Rangaistukset ovat olleet Y:lle 20 päiväsakkoa à 31 euroa eli sakkoa 620 euroa ja X:lle 40 päiväsakkoa à 6 euroa eli sakkoa 240 euroa. Eläintenpitokieltoon heitä ei ole määrätty. Turun hovioikeus ei ole 4.10.2011 asiassa antamallaan päätöksellä numero 2164 muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Hovioikeuden päätös on lainvoimainen.

Siinä vaiheessa, kun takaisinperintäpäätökset on tehty, X:ään ja Y:hyn on kohdistunut jo lainvoimainen sakkorangaistus. Takaisinperintäasioissa on kyse Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan tarkoittamasta rikosasiasta. Eläinsuojelurikkomustuomiossa on ollut kyse olennaisesti samasta asiasta kuin tukien takaisinperintäpäätöksissä. Koska ketään ei saa uudelleen rangaista samasta asiasta, josta hänet on jo tuomittu, tukien takaisinperintäasioita ei olisi saanut tutkia. Takaisinperintää koskevat päätökset on siten kumottava.

Valituslautakunnassa on katsottu, että asiassa on kysymys hallinnollisesta tukisanktiosta, jonka tarkoitus on suojata Euroopan unionin taloudellisia intressejä. Tulkinta on virheellinen. Vaikka tarkoitus olisi suojata unionin taloudellisia intressejä, muutoksenhakijoiden näkökulmasta asiassa on kyse kaksinkertaisesta rikosoikeudellisesta sanktiosta. Heidät on ensin tuomittu sakkorangaistukseen ja sen jälkeen velvoitettu maksamaan tuet takaisin. Tilanne on sama kuin verorikoksissa, joissa lainvoimaisesti määrätty veronkorotus estää rikossyytteen tutkimisen. Maataloustukien takaisinperintä on samanlainen hallinnollinen sanktio kuin veronkorotus. Lainvoimainen hovioikeuden tuomio estää tukien takaisinperintäpäätösten tekemisen.

Jos katsottaisiin, että tuet voidaan periä takaisin, maksetuista tuista on perittävissä takaisin enintään 40 prosenttia. Valituksenalainen päätös on ollut äänestysratkaisu. Vähemmistö olisi määrännyt perittäväksi takaisin vain 40 prosenttia tuista. Perusteluina valituksessa on viitattu vähemmistöön jääneen lautakunnan varapuheenjohtajan eriävän mielipiteen perusteluihin.

Maaseutuvirasto on jo ryhtynyt perimään tukia. Ne voidaan periä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä. Ne bis in idem -kiellon mukaisesti tukia ei saa periä takaisin, minkä vuoksi päätöstä ei myöskään saa panna täytäntöön. Täytäntöön­pano on määrättävä keskeytettäväksi.

Maaseutuelinkeinoviranomainen on tehnyt virheellisen päätöksen, minkä vuoksi on kohtuullista, että kunta korvaa muutoksenhakijoille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

on antamassaan lausunnossa viitannut tekemänsä päätöksen perusteluihin ja todennut muun ohella seuraavaa:

Hallinnollisessa menettelyssä määrätty tukisanktio ei ole ristiriidassa ne bis in idem -periaatteen kanssa. Euroopan unionin tuomioistuin on 5.6.2012 antanut asiassa C-489/10 ennakkoratkaisun, jonka mukaan niin sanotun summakarenssin määrääminen ei ole rikosoikeudellinen seuraamus. Summakarenssi tarkoittaa sanktiota, jossa valvontavuonna määrätty tukisanktio vähennetään viljelijälle vielä kertaalleen seuraavien kolmen vuoden aikana maksettavista tuista. Valituksessa ei ole esitetty sellaista, minkä perusteella valituslautakunnan päätöstä tulisi muuttaa.

Maatalousyhtymä A, X

ja

Y

ovat antaneet asiassa vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Maatalousyhtymä A:n, X:n ja Y:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

3. Lausuminen takaisinperinnän täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Unionin oikeuden merkitykselliset säännökset ja oikeuskäytäntö

Euroopan unionin perusoikeuskirjan

50 artiklan mukaan ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti.

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (tilatukiasetus)

4 - 6 artiklat koskevat täydentäviä ehtoja. 4 artiklan 1 kohdan mukaan suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä II lueteltuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia sekä 6 artiklassa tarkoitettua hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta. 5 artiklan 1 kohdan mukaan liitteessä II luetellut lakisääteiset hoitovaatimukset vahvistetaan yhteisön lainsäädännössä seuraavilla aloilla: a) kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys, b) ympäristö, c) eläinten hyvinvointi. Artiklan 2 kohdan mukaan liitteessä II tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan niiden voimassa olevassa muodossa ja kun on kyse direktiiveistä, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön. Asetuksen liitteen II C kohta koskee eläinten hyvinvointia.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta annetun komission asetuksessa (EY) N:o 1975/2006

on täydentävien ehtojen noudattamiseen liittyvä vähennysten ja poissulkemisten laskentaa koskeva 23 artiklan säännös. Sen mukaan rajoittamatta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 51 artiklan 2 kohdan soveltamista, kun noudattamatta jättäminen havaitaan, on vähennettävä kyseisen neuvoston asetuksen mukaisten luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen kokonaismäärää, joka on myönnetty tai on myönnettävä asianomaiselle tuensaajalle niiden maksuhakemusten perusteella, jotka hän on jättänyt tai tulee jättämään kalenterivuonna, jona laiminlyönti havaitaan. Kun noudattamatta jättäminen johtuu tuensaajan huolimattomuudesta, vähennys on laskettava asetuksen (EY) N:o 796/2004 66 artiklassa vahvistettuja sääntöjä noudattaen. Kun noudattamatta jättäminen on tahallista, vähennys on laskettava asetuksen (EY) N:o 796/2004 67 artiklan mukaisesti.

Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95

1 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamiseksi annetaan yleinen säännöstö yhteisön oikeuteen kohdistuvia väärinkäytöksiä yhtenäisistä tarkastuksista sekä hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista. Artiklan 2 kohdan mukaan väärinkäytösten tunnusmerkit toteuttaa jokainen yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkominen, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko yhteisöjen yleiselle talousarviolle tai yhteisöjen hoidossa oleville talousarvioille, joko suoraan yhteisöjen puolesta kannettujen omien varojen vähenemisen tai lakkaamisen taikka perusteettoman menon takia.

Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan kaikista väärinkäytöksistä seuraa yleensä perusteettomasti saadun etuuden periminen takaisin siten, että velvoitetaan maksamaan velkana olevat tai perusteettomasti saadut summat, tai siten, että takuu, joka on annettu myönnetyn etuuden hakemuksen tueksi tai ennakkomaksua saataessa, määrätään kokonaan tai osittain menetetyksi. Saman artiklan 2 kohdan mukaan edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen rajoitetaan saadun etuuden takaisinperimiseen, lisättynä, jos tästä on säädetty, koroilla, jotka voidaan määritellä kiinteästi. Artiklan 4 kohdan mukaan mainitussa artiklassa säädettyjä toimenpiteitä ei pidetä seuraamuksina.

Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan tahallisista tai huolimattomuudesta johtuvista väärinkäytöksistä voi seurata seuraavia hallinnollisia seuraamuksia:

a) hallinnollisen sakon maksaminen,

b) perusteettomasti saatua tai maksamatta jätettyä määrää suuremman määrän maksaminen, mihin lisätään tarvittaessa korot; tämä erityisissä säädöksissä määrättävän prosenttiosuuden mukaan määrätty lisämäärä ei saa ylittää sitä ehdottomasti tarpeellista tasoa, joka tekee siitä vakuuttavan,

c) yhteisön säädösten mukaan myönnetyn etuuden takaisinperiminen kokonaan tai osittain, vaikka toimija on saanut aiheettomasti vain osan tästä etuudesta,

d) etuuden saamisen epääminen tai takaisinperiminen tietyksi väärinkäytösten jälkeiseksi ajaksi,

e) yhteisön tukijärjestelmään osallistumiseen tarvittavan luvan tai hyväksymisen väliaikainen peruuttaminen,

f) säännöstön ehtojen noudattamiseksi annetun takuun tai vakuuden menettäminen tai perusteettomasti vapautetun takuun määrän takaisinmaksu,

g) muut luonteeltaan yksinomaan taloudelliset, ominaisuuksiltaan ja soveltamisalaltaan vastaavanlaiset seuraamukset, joista säädetään neuvoston antamissa alakohtaisissa säännöstöissä asianomaisen alan tarpeiden mukaan ja neuvoston komissiolle antamia täytäntöönpanovaltuuksia noudattaen.

Asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan muista väärinkäytöksistä voi seurata vain 1 kohdassa tarkoitettuja, muita kuin rikosoikeudellisten seuraamusten kaltaisia seuraamuksia, tämän rajoittamatta tämän asetuksen voimaantulohetkellä voimassa olevien alakohtaisten säännöstöjen säännöksiä, jos tällaiset seuraamukset ovat välttämättömiä säännöstön moitteettomaksi soveltamiseksi.

Asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan taloudellisten seuraamusten kuten hallinnollisten sakkojen määräämistä voidaan lykätä toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä, jos kyseistä henkilöä vastaan on aloitettu rikosoikeudellinen menettely samojen seikkojen perusteella. Hallinnollisen menettelyn lykkäämisestä seuraa 3 artiklassa tarkoitetun vanhentumisajan keskeytyminen.

Asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan jos rikosoikeudellista menettelyä ei jatketa, sen ajaksi lykätty hallinnollinen menettely jatkuu normaalisti.

Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan, kun rikosoikeudellinen menettely on saatettu loppuun, jatkuu sen ajaksi lykätty hallinnollinen menettely, jollei se ole yleisten oikeusperiaatteiden vastainen.

Asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaan, hallinnollista menettelyä jatkettaessa hallinnollinen viranomainen valvoo, että tapauksessa sovelletaan vähintään yhteisön säännöstössä säädettyä seuraamusta vastaavaa seuraamusta, ja se saa ottaa huomioon kaikki oikeusviranomaisen samalle henkilölle samojen seikkojen perusteella määräämät seuraamukset.

Asetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaan, mitä 1 - 4 kohdassa säädetään, ei sovelleta sellaisiin taloudellisiin seuraamuksiin, jotka kuuluvat erottamattomana osana taloudellisiin tukijärjestelmiin ja joita voidaan soveltaa mahdollisista rikosoikeudellisista seuraamuksista riippumatta, jos ja siinä määrin kuin ne eivät ole verrattavissa tällaisiin seuraamuksiin.

Unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännön

mukaan yhteisen maatalouspolitiikan alaan kuuluvissa säännöksissä asetetut seuraamukset, kuten taloudellisen toimijan jättäminen väliaikaisesti tukijärjestelmän ulkopuolelle, eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia (ks. asia C-489/10,

Bonda

, tuomion 28 kohta, jossa on viitattu asioihin 137/85,

Maizena ym

., tuomion 13 kohta, C‑240/90,

Saksa v. komissio

, tuomion 25 kohta ja C‑210/00,

Käserei Champignon Hofmeister

, tuomion 43 kohta). Oikeuskäytännössä on katsottu, että tällaisen ulkopuolelle jättämisen ja perusteettomasti maksetun tuen määrään laskettujen korotusten tarkoituksena on niiden lukuisten sääntöjenvastaisuuksien torjuminen, joita maataloustukien yhteydessä tehdään ja jotka voivat niistä yhteisön talousarviolle aiheutuvan suuren rasituksen vuoksi vaarantaa toimielinten kyseisellä alalla markkinoiden vakauttamiseksi, maatalouden harjoittajien elintason ylläpitämiseksi ja kohtuullisten kuluttajahintojen takaamiseksi toteuttamat toimenpiteet (ks. em. asiat

Bonda

, tuomion 29 kohta,

Käserei Champignon Hofmeister

, tuomion 38 kohta, ja

Saksa v. komissio

, tuomion 19 kohta). Oikeuskäytännössä on tämän analyysin tueksi todettu, että rikottuja säännöksiä sovelletaan ainoastaan sellaisiin taloudellisiin toimijoihin, jotka ovat aivan vapaasti päättäneet turvautua maatalouden tukijärjestelmään (ks. em. asiat

Bonda

, tuomion 31 kohta,

Maizena ym

., tuomion 13 kohta,

Saksa v. komissio

, tuomion 26 kohta ja

Käserei Champignon Hofmeister

, tuomion 41 kohta). Koska lisäksi tuen myöntämisen edellytyksenä on unionin tukijärjestelmässä oltava, että sen saaja antaa kaikki takeet nuhteettomuudestaan ja luotettavuudestaan, näiden vaatimusten noudattamatta jättämisen vuoksi määrätty seuraamus on erityinen hallinnollinen keino, joka kuuluu tukijärjestelmään sen erottamattomana osana ja jonka tarkoituksena on varmistaa unionin julkisten varojen moitteeton varainhoito (em. asiat

Bonda

, tuomion 31 kohta ja

Käserei Champignon Hofmeister

, tuomion 41 kohta).

Asetuksen N:o 2988/95, jolla luodaan yhteinen oikeudellinen kehys kaikille yhteisön politiikkojen kattamille aloille, 1 artiklasta seuraa, että jokainen unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkominen, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja josta koituu tai voisi koitua vahinkoa unionin yleiselle talousarviolle tai unionin hoidossa oleville talousarvioille, toteuttaa "väärinkäytösten" tunnusmerkit ja johtaa "hallinnollisiin toimenpiteisiin ja seuraamuksiin" (em. asia

Bonda

tuomion 33 kohta).

Asiassa C-670/11,

Vinifrance

, oli kysymys varastointituen takaisinperimisestä pääasiallisesti sillä perusteella, ettei mainittu yhtiö kyennyt osoittamaan, että toisen yhtiön suoraan tai välillisesti toimittamat rypälemehut olivat peräisin yhteisöstä, eikä se myöskään kyennyt osoittamaan omistavansa niitä. Asetuksen N:o 2988/95 4 artiklassa tarkoitetun hallinnollisen toimenpiteen soveltamisessa on EUT:n mukaan huomattava, että yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä unionin lainsäätäjän vahvistettua kelpoisuusedellytykset tuen myöntämistä varten yhden näistä edellytyksistä noudattamatta jättämisestä seuraava oikeudenmenetys ei ole seuraamus vaan pelkkä seuraus kyseisten laissa säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisestä (tuomion 63 kohta, jossa on viitattu asioihin C‑45/05,

Maatschap Schonewille-Prins

, tuomion 47 kohta ja C-188/11,

Hehenberger

, tuomion 37 kohta). Koska todettujen väärinkäytösten seurauksena varastointisopimuksia ei voitu katsoa tehdyn pätevästi riidanalaisten varastointitukien saamiseksi, kansallisten viranomaisten oli sovellettava asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua hallinnollista toimenpidettä, jossa on kyse siitä, että kyseiset perusteettomasti saadut tuet vaaditaan palautettaviksi (tuomion 65 kohta).

1.2 Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kohdan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

1.3 Keskeiset kansalliset säännökset käsillä olevassa asiassa sovellettavaksi tulevalla tavalla

Neuvoston tilatukiasetus (EY) N:o 73/2009 on pantu kansallisesti täytäntöön

lailla tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta

(557/2005, kumottu lailla 193/2013). Lain 2 §:n 1 kohdan (1286/2009) mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan tilatukijärjestelmällä tilatukiasetuksen III osastossa tarkoitettua tuki­järjestelmää.

Saman lain 7 §:n (1286/2009) 2 momentin mukaan elintarviketurvallisuusvirasto, Maaseutuvirasto, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kunta, aluehallintovirasto ja aluehallintoviraston määräämä virkaeläinlääkäri valvovat tilatukiasetuksen liitteissä II ja III tarkoitettujen lakisääteisten hoitovaatimusten sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamista. Valvonnassa noudatetaan muun muassa, mitä eläinsuojelulaissa (247/1996) säädetään ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvonnasta sekä valvontaviranomaisista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tilatukiasetusta ja komission asetusta I ((EY) N:o 1122/2009) tarkentavia säännöksiä valvonnasta ja valvonnassa noudatettavasta menettelystä sekä siitä, minkä tässä momentissa mainittujen lakien tai niiden nojalla annettujen säännösten noudattamiseen valvonta kohdistuu.

Maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain

(1336/1992, kumottu lailla 192/2013) 1 §:n (1514/1994) mukaan tätä lakia sovelletaan 2 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten valtion ja Euroopan unionin varoista myöntämiin ja maksamiin avustuksiin, korvauksiin, palkkioihin ja muihin tukiin, jollei muualla toisin säädetä. Lain 2 §:ssä on mainittu muiden ohella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset. Lain 7 §:n 1 momentin mukaan, jos hakija on saanut tässä laissa tarkoitettua tukea perusteettomasti tai enemmän kuin hänelle olisi voitu myöntää, voi tuen myöntänyt viranomainen, aikaisemman päätöksen lainvoimaisuuden estämättä, päättää perusteettomasti tai liikaa myönnetyn määrän takaisin perimisestä.

Luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annettua lakia (1440/2006)

sovelletaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman soveltamisalueella. Lain 3 §:n 6 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan täydentävillä ehdoilla neuvoston tilatukiasetuksen (EY) N:o 73/2009 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja ehtoja.

Saman lain 5 §:n 1 momentin (1440/2006) mukaan edellä 4 §:n 1 momentin 1 - 3 kohdassa tarkoitetun tuen myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijä sitoutuu määräajaksi noudattamaan tuelle asetettuja ehtoja maatilallaan. Lisäksi tuen myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijä noudattaa täydentäviä ehtoja. Saman momentin mukaan täydentävien ehtojen kansallisesta täytäntöönpanosta säädetään muun ohella eläin­suojelulaissa (247/1996).

Saman lain 17 §:n (1440/2006, kumottu lailla 194/2013), 2 ja 5 kohdan mukaan virheellisesti tai perusteetta maksettu tuki on perittävä takaisin, jos tuen ehtoja ei ole noudatettu (2 kohta) tai Euroopan yhteisön osaksi rahoittamia maaseudun kehittämisen tukia koskeva Euroopan yhteisön lainsäädäntö tätä edellyttää (5 kohta).

Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain

(1559/2001) 5 §:n (1559/2001) mukaan sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, tuen myöntämisessä, maksamisessa, takaisinperinnässä, oikaisussa, valvonnassa ja muutoksenhaussa noudatetaan maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettua lakia (1336/1992).

Saman lain 6 §:n 3 kohdan (1446/2006) mukaan mainitun lain nojalla voidaan maa- ja puutarhataloudelle myöntää kansallisena tukena luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen kansallisia lisäosia.

Saman lain 10 a §:n 2 momentin (1446/2006) mukaan kansallisten lisäosien saamisen edellytyksenä on muun ohella, että hakija noudattaa luonnonhaittakorvauksen ja maatalouden ympäristötuen saannille asetettuja tukiehtoja. Saman momentin mukaan kansallisiin lisäosiin sovelletaan samoja alentamis- ja valvontaseuraamuksia kuin luonnonhaittakorvaukseen ja maatalouden ympäristötukeen.

1.3 Tosiseikat ja oikeudellinen arviointi

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana asiassa on Maatalousyhtymää A koskevien vuoden 2010 tilatuen, luonnonhaittakorvauksen, luonnonhaittakorvauksen kansallisen lisäosan ja ympäristötuen takaisinperintää koskevien valituksenalaisten päätösten laillisuus.

Kaikkien kysymyksessä olevien maataloustukien saamisen edellytyksenä on niin sanottujen täydentävien ehtojen noudattaminen. Tuensaajien tilalle on tehty 3.6.2010 ja 11.6.2010 eläinsuojelutarkastukset, jotka on valvontaa koskevien säännösten mukaisesti laajennettu koskemaan eläinten hyvinvointiin liittyviä täydentäviä ehtoja.

Täydentävien ehtojen havaintopöytäkirjan (laiminlyöntien arviointilomake 2010) mukaan tarkastajan ehdotus seuraamusprosentiksi on ollut lampaiden osalta 3 ja tahallisuuden perusteella hevosten osalta 100. Näin ollen ehdotus seuraamusprosentiksi eläinten hyvinvointia koskevan ehdonalan osalta on ollut 100. Täydentävien ehtojen lopullisesta pöytäkirjasta ilmenee, että ELY-keskus on vahvistanut lopulliseksi seuraamusprosentiksi 100.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen 13.12.2011 tekemillä päätöksillä on määrätty maksettavaksi takaisin tuensaajalle aikaisemmin maksetut vuoden 2010 maataloustuet korkoineen. Päätöksillä ei ole määrätty muista toimenpiteistä. Asiakirjoissa oleva tarkastuksiin liittyvä valokuvamateriaali tukee tarkastuksen tuloksia eikä asiassa ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella asiaa tulisi arvioida toisin.

Tukien takaisinperintä on perustunut unionin oikeuden tilatukiasetuksen 24 artiklan, tilatukiasetuksen soveltamisasetuksen 72 artiklan, maaseutuasetuksen II 51 artiklan, komission asetuksen (EY) N:o 1975/2006 23 artiklan ja komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 67 artiklan säännöksiin sekä tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain, maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain 7 §:n 1 momentin, luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain 17 §:n ja maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain 5 §:n ja 10 a §:n 2 momentin kansallisiin säännöksiin. Kysymys on tukiehtojen tahallisesta noudattamatta jättämisestä seuraavasta jo maksettujen tukien määrään korkoineen rajoittuvasta takaisinperinnästä.

Kun kysymys on suurimmaksi osaksi Euroopan unionin kokonaan tai osittain rahoittamista tuista, valituslautakunnan päätöksessä on voitu katsoa, että takaisinperintäpäätöksillä on ollut tarkoitus suojata myös Euroopan unionin taloudellisia etuja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2988/95 tarkoitetulla tavalla.

Asetuksen 4 artiklan mukaan väärinkäytöksistä seuraa yleensä perusteettomasti saadun etuuden periminen takaisin muun ohella siten, että tuensaaja velvoitetaan maksamaan perusteettomasti saadut summat. Artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen rajoitetaan saadun etuuden takaisinperimiseen lisättynä koroilla, jotka voidaan määritellä kiinteästi. Mainitussa artiklassa säädettyjä toimenpiteitä ei artiklan mukaan pidetä seuraamuksina. Tällaisia toimenpiteitä ei unionin tuomioistuimen edellä kuvatun oikeuskäytännön mukaan pidetä myöskään sellaisina seuraamuksina, joihin voidaan soveltaa ne bis in idem -periaatetta (asia C-150/10 tuomion 70 kohta).

Maatalousyhtymä A:lle maksettujen tukien täysimääräistä takaisinperintää korkoineen on pidettävä 4 artiklan tarkoittamana hallinnollisena toimen­piteenä. Kysymys on tosin ollut täydentävien ehtojen tahallisesta noudattamatta jättämisestä, mutta toimenpiteenä ei ole ollut perusteettomasti saatua määrää suuremman määrän maksaminen eikä muukaan asetuksen (EY) N:o 2988/95 5 artiklan 1 kohdan tarkoittamista seuraamuksista. Kun maksetun tuen kokonaismäärästä on vähennetty 100 prosenttia, perusteettomasti saatu etu on peritty takaisin kokonaan. Tällainen hallinnollinen toimenpide ei ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan rikosoikeudellinen seuraamus.

Edellä mainituissa rikostuomioissa syyttäjän eläinsuojelurikoksen teonkuvaus perustuu osaksi samoihin eläinsuojelutarkastuksissa 3.6.2010 ja 11.6.2010 havaittuihin seikkoihin kuin maataloustukien takaisinperintöjen perusteena olevat tukiehtojen laiminlyönnit. Tuen takaisinperiminen tukiehtojen tahallisen noudattamatta jättämisen tai niiden tahallisen laiminlyönnin perusteella ei kuitenkaan ole edellä mainituilla perusteilla rikosoikeudellinen seuraamus. Näin ollen asiassa ei ole kysymys Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan tarkoittamasta ne bis in idem -kiellosta. X:lle ja Y:lle eläinsuojelurikkomuksista tuomitut sakkorangaistukset eivät siten estä Maatalousyhtymä A:lle myönnettyjen maataloustukien takaisinperimistä tukiehtojen rikkomisen perusteella.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, valituslautakunnan päätöksen loppu­tu­loksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Maatalousyhtymä A:lle, X:lle ja Y:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Alice Guimaraes-Purokoski ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Mia Ekman.

---

[SV]

Kommunens landsbygdsnäringsmyndighet hade med fyra olika beslut bestämt att stödtagarna skulle återbetala de lantbruksstöd som betalats ut till dem för 2010. I besluten hade inte bestämts något om andra åtgärder. Återkravet hade grundat sig på kontroll av tvärvillkor samt försummelser inom tvärvillkorsområdet djurskydd.

I den dom med vilka ändringssökandena dömts till straff hade åklagarens beskrivning av den gärning som enligt åklagaren var ett djurskyddsbrott delvis baserat sig på samma vid djurskyddsinspektionen observerade omständigheter som de vilka ansetts utgöra försummelser av stödvillkoren och legat till grund för återkravet av stödet. Eftersom återkravet av ett lantbruksstöd inte var en straffrättslig påföljd, var det inte fråga om förbudet mot ne bis in idem. De bötesstraff som stödtagarna dömts till för djurskyddsförseelser hindrade inte återkrav av lantbruksstödet.

Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna artikel 50

Rådets förordning (EG) nr 73/2009 om upprättande av gemensamma bestämmelser för system för direktstöd för jordbrukare inom den gemensamma jordbrukspolitiken och om upprättande av vissa stödsystem för jordbrukare, om ändring av förordningarna (EG) nr 1290/2005, (EG) nr 247/2006 och (EG) nr 378/2007 samt om upphävande av förordning (EG) nr 1782/2003 (förordningen om gårdsstöd) artikel 4.1, 5.1 och 5.2 samt artiklarna 23 och 24, bilaga II

Kommissionens förordning nr 1122/2009 om tillämpningsföreskrifter för rådets förordning (EG) nr 73/2009 vad gäller tvärvillkor, modulering och det integrerade administrations- och kontrollsystem inom de system för direktstöd till jordbrukare som införs genom den förordningen och om tillämpningsföreskrifter för rådets förordning (EG) nr 1234/2007 när det gäller tvärvillkoren för stöd inom vinsektorn (tillämpningsförordningen för förordningen om gårdsstöd) artiklarna 71 och 72

Rådets förordning (EG) nr 1698/2005 om stöd för landsbygdsutveckling från Europeiska jordbruksfonden för landsbygdsutveckling (EJFLU), (landsbygdsförordningen II) artiklarna 36, 37, 39, 50 a och 51 §

Kommissionens förordning (EG) nr 1975/2006 om tillämpningsföreskrifter för rådets förordning (EG) nr 1698/2005 i fråga om kontroller och tvärvillkor i samband med stöd för landsbygdsutveckling artikel 23

Kommissionens förordning (EG) nr 796/2004 om närmare föreskrifter för tillämpningen av de tvärvillkor, den modulering och det integrerade administrations- och kontrollsystem som föreskrivs i rådets förordning (EG) nr 1782/2003 om upprättande av gemensamma bestämmelser för system för direktstöd inom den gemensamma jordbrukspolitiken och om upprättande av vissa stödsystem för jordbrukare artiklarna 66, 67 och 73

Rådets förordning (EG, Euratom) nr 2988/95 artiklarna 1.1, 1.2 samt 4 - 6

Lagen om verkställighet av systemet med samlat gårdsstöd (557/2005) 2 § 1 punkten (1286/2009) och 7 § (1286/2009) 2 mom.

Lagen om kompensationsbidrag, miljöstöd för jordbruket samt om vissa andra stöd som har samband med förbättrande av miljöns och landsbygdens tillstånd 2 §, 3 § 6 punkten, 5 § 1 mom. (1440/2006) och 17 § (1440/2006) 2 och 5 punkten

Lagen om nationella stöd för jordbruket och trädgårdsodlingen 5 § (1559/2001) 6 § 3 punkten och 10 a § 2 mom.

Lagen om förfarandet vid skötseln av stöduppgifter i fråga om landsbygdsnäringar (1336/1992) 1 § (1514/1994) 2 § och 7 § 1 mom.

Europeiska människorättskonventionen, 7: e tilläggsprotokollet artikel 4.1

Unionens domstols domar i målen C-489/10, Bonda, C-150/10, Beneo-Orafti, C-670/11, Vinifrance