Permit denied for quarrying on a scenic ridge due to irreversible damage to natural aesthetic values.

Suunniteltu ottamisalue sijaitsi soistuneen alueen läpi kulkevan noin 1,6 kilometrin mittaisen kapean harjun eteläpäässä, josta oli aiemmin otettu vähäisessä määrin soraa. Harju oli Suomen Akatemian harjututkimuksessa luokiteltu arvoluokkaan IV kuuluvaksi geologisesti ja maisemallisesti jokseenkin merkittäväksi paikallisesti arvokkaaksi harjualueeksi. Harjun sijainti oli melko syrjäinen, sen matalampi eteläosa ei ollut kaukomaisemasta erityisesti erottuva eikä sieltä avautunut laajaa näköalaa ympäristöön. Näin ollen ottamissuunnitelman mukaisesta maa-aineksen ottamisesta ei aiheutunut ottamisalueella tai sieltä ulospäin näkyviä sellaisia merkittäviä maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja maisemallisia vaikutuksia, jotka muodostaisivat esteen luvan myöntämiselle.

Asiakirjojen ja katselmushavaintojen perusteella harjuselänne oli kuitenkin, aiemmin tapahtuneesta ottamistoiminnasta huolimatta, pitkä ja kapea, matalan eteläosan ja jyrkemmän ja korkeamman pohjoisosan muodostama edustava ja yhtenäinen harjumuodostuma, joka edusti maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luonnon merkittäviä kauneusarvoja ja oli lainkohdassa tarkoitettu erikoinen luonnonesiintymä. Vaikka nyt suunniteltu maa-ainesten ottamisalue ei ulottunut harjun arvokkaimpiin osiin, aiottu soranottotoiminta olisi kuitenkin aiheuttanut sanotussa lainkohdassa tarkoitettuja luonteeltaan peruuttamattomia seurauksia edellä kuvattuun kokonaisuuteen. Tämän vuoksi maa-aineslupahakemus oli hylättävä.

Maa-aineslaki 3 § 1 momentti 1 ja 2 kohta, 6 § 1 momentti

Ks. myös KHO 2015:129.

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 8.10.2014 nro 14/5361/1

Asian aikaisempi käsittely

Taivalkosken tekninen lautakunta

on päätöksellään 16.4.2013 § 54 myöntänyt Jaaman Oy:lle luvan maa-ainesten ottamiseen Taivalkosken kunnan Jokijärven kylässä sijaitsevalta tilalta Taivalkosken valtionmaa kiinteistötunnus 832-893-10-1 ottamissuunnitelman mukaisesti ja päätöksestä ilmenevin lupamääräyksin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Asiassa saatu selvitys

Suunniteltu maa-ainesten ottamisalue sijaitsee Taivalkosken kunnan Jokijärven kylässä tilalla Taivalkosken valtionmaa RN:o 10:1 Kalaharjun harjualueella. Suunniteltu ottamisalue suuntautuu Kalaharjua pitkin kohti pohjoista noin 250 metrin mittaisen matkan. Ottamisalueen pinta-ala on yhteensä noin 0,8 hehtaaria ja otettavan maa-aineksen kokonaismäärä noin 12 000 kuutiometriä. Ottamissyvyys on 0 - 6 metriä ja ottamisaika kymmenen vuotta.

Oikeudellinen arviointi

Maa-ainesten ottamiseen suunniteltu Kalaharju sisältyy Suomen Akatemian harjututkimusalueeseen. Alue on luokiteltu arvoluokkaan IV kuuluvaksi geologisesti ja maisemallisesti jokseenkin merkittäväksi paikallisesti arvokkaaksi harjualueeksi. Kalaharjun kokonaispituus on noin 1 600 metriä. Suunniteltu ottaminen laajentaisi vanhaa ottamisaluetta noin 250 metriä kohti pohjoista. Kalaharjun korkeus ottamiseen suunnitellussa osassa on noin 10 metriä. Ottaen huomioon suunnitellun ottamisen vähäiseksi katsottavan määrän, Kalaharjun kokonaispituuden ja sijainnin osana laajempaa harjukokonaisuutta sekä Kalaharjun loivarinteisyyden maa-ainesten ottamiseen suunnitellulla alueella hallinto-oikeus katsoo, ettei suunniteltu ottaminen aiheuta maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista.

Edellä mainituilla perusteilla maa-aineslain mukaiset edellytykset luvan myöntämiselle lupamääräysten mukaiselle toiminnalle ovat olemassa. Lautakunnan päätös ei ole lainvastainen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Pirjo Jalonen ja Pertti Piippo (eri mieltä). Esittelijä Laura Juntunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja teknisen lautakunnan päätökset kumotaan. ELY-keskus on esittänyt vaatimuksensa tueksi seuraavaa:

Suunniteltu ottamisalue sijoittuu kokonaisuudessaan Suomen Akatemian valtakunnallisen harjututkimuksen kohteen "Saukkolammen harju" (N:o 1.2.16) alueelle. Harjujakso kulkee pohjois-eteläsuuntaisesti Kylmäluoman Natura-alueesta (FI1105413) etelään. Harjututkimuksessa rajattu arvokas harjualue on säilynyt geomorfologialtaan täysin luonnontilaisena aivan eteläistä kärkiosaa lukuun ottamatta. Saukkolammen harju on luokiteltu geologisesti ja maisemallisesti jokseenkin merkittäväksi, paikallisesti arvokkaaksi harjualueeksi. Maa-aineslain luvanmyöntämisedellytysten harkinnassa paikallinenkin merkittävyys on relevantti.

Arvokkaan harjualueen maisemallisesti ja geomorfologisesti näyttävimmän osan voidaan katsoa sijoittuvan harjun laelle, missä harjun selänne eroaa korkeimmillaan ympäristöstä kahden lammen ja suoalueiden ympäröimänä. Tällä kohtaa harju on korkeimmillaan (20 m). Lupapäätöksen mukainen ottamisalue on kuitenkin oleellinen osa tätä arvokasta ympäristöllistä kokonaisuutta ja kuuluu arvokkaan selänneharjun geomorfologisesti merkittävään osaan. Lupapäätöksen mukainen otto kohdistuisi luonnontilaisena säilyneen selänneharjun kapeaan jaksoon, josta sen merkittävin geomorfologinen kokonaisuus alkaa.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin sisältyy julkilausumaton ajatus, että Kalaharju (eli Saukkolammenharju) sinänsä edustaa maa-aineslain tarkoittamia luonnon- ja kauneusarvoja, mutta haettu ottamislupa voitaisiin tästä huolimatta myöntää. Oikeuskäytäntö ei anna tukea sille ajatukselle, että ottotoiminta voitaisiin myöhemmin evätä, kun ottamistoiminta arvokkaalla selänneharjulla olisi edennyt selvästi nykyistä pidemmälle sen geomorfologisesti ja maisemakuvaltaan arvokkaalle osalle. Kauneusarvot olisivat tällöin jo turmeltuneet ja erikoinen luonnonesiintymä tuhoutunut. Kun maa-aineslain mukainen harkinta on nimenomaan oikeusharkintaa, tulee asia ratkaista sillä perusteella, onko puheena olevalla alueella laissa tarkoitettuja luonnon- ja kauneusarvoja.

Kala- eli Saukkolammenharju on eheänä säilynyt kokonaisuus ja puheena oleva ottamisalue on oleellinen osa tätä kokonaisuutta, joka edustaa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin tarkoittamia luonnon- ja kauneusarvoja. Ottotoiminta kohdistuisi jyrkkärinteiseen ja kapeaan selänneharjuun tavalla, joka muuttaisi pysyvästi sen luonnon- ja kauneusarvoja. Ottamisesta aiheutuisi näin maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista sekä luonnon merkittävien kauneusarvojen ja erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista, eikä vaikutuksia ole mahdollista lupamääräyksin estää tai lieventää.

Taivalkosken tekninen lautakunta

on valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitus tulisi hylätä. Lisäksi lautakunta on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kunnanhallitus on 7.1.1992 myöntänyt samaan paikkaan maa-aineksen ottamisluvan 7 500 m

:lle. Oulun lääninhallitus on 19.3.1992 tekemällään päätöksellä vahvistanut lupapäätöksen. Mainitun luvan maa-aineslupahakemuksessa on todettu ottoalueen sijoittuvan Suomen Akatemian harjututkimuskohteeseen, mutta se ei ole estänyt maa-aineksen ottamista. Kyseinen maa-aineslupa on tullut lainvoimaiseksi ja sen nojalla on otettu maa-aineksia harjusta vuoteen 2001 saakka.

Suunnitellulla maa-aineksen ottamisella ei aiheuteta maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettua kauniin maiseman turmeltumista, koska ottamistoiminta kohdentuu vanhaan jo avattuun Saukkolammen harjun soranottamispaikkaan, josta aiemmin myönnetyillä maa-ainesluvilla on jo otettu maa-aineksia kymmeniä vuosia.

Kylmäluoman laajaan suojeltuun harjualueen kokoon suhteutettuna suunnitellun ottopaikan laajentamisen vaikutus maisemakuvaan on erittäin vähäinen. Ottamistoiminnalla ei myöskään aiheuteta uusia huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, koska otettavan maa-aineksen määrää (12 000 m

) ja ottoalueen pinta-alaa (8 000 m

) voidaan pitää vähäisinä.

Ottamispaikka ei sijaitse Natura-alueella tai luonnonsuojelualueella. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa ottamispaikka sijaitsee mv-7-alueella, jolla maa-ainesten ottaminen ei ole kiellettyä.

Maa-ainesten ottaminen järjestetään ottamisesta laaditun ja lupaviranomaisen tarkistaman suunnitelman mukaisesti. Lisäksi maa-aineslupapäätökseen kirjatuilla lupamääräyksillä ja maa-aineksen ottamisen valvonnalla varmistutaan siitä, ettei myönnetyllä maa-aineksen ottamistoiminnalla aiheuteta tarpeetonta maiseman pilaantumista ja turmeltumista eikä myöskään vaaraa alueen pohjavesille.

Maa-aineksen ottaminen kohdentuu ennestään kymmeniä vuosia käytössä olevaan ottopaikkaan ja näin ollen se vähentää tarvetta avata uusia maa-aineksen ottamispaikkoja.

Kalaharjun maa-aineksen ottamispaikka sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla vireässä Jokijärven kylässä, jossa maa-aineksia tarvitaan muun muassa uusien ranta-asemakaavojen toteutuksessa. Maa-aineksen ottamispaikan hyvän sijainnin johdosta kiviainesten kuljetusmatkat rakentamiskohteille ovat lyhyet, joten niiden ympäristövaikutus on kauempaa tapahtuvaa kuljetusta pienempi. Lähin vastaavanlaisen kiviaineksen (kivinen harjusora) luvallinen ottamispaikka sijaitsee Taivalkosken Repovaarassa, jonne on matkaa noin 30 km.

Jaaman Oy

on valituksen ja lautakunnan selityksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt seuraavaa:

Soranotolle ei ole laillista estettä. Paikka on aiemminkin toiminut soranottopaikkana. Jokijärven kylässä tarvitaan soraa mökkitonttien ja metsäautoteiden rakentamiseen. Saukkolammen alue sijaitsee yli 700 metrin päässä ottoalueesta. Tarkoitus on jatkaa vanhaa ottoaluetta eikä aloittaa uutta kohdetta.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Aiemmin myönnetyt ottamisluvat on myönnetty yhtenäiselle alueelle Kala- eli Saukkolammenharjun eteläpuolelle. Oulun lääninhallituksen vahvistamalla pienellä ottamisluvalla (7 500 m

) vuonna 1992 oli tarkoitus päättää ottamistoiminta pohjoiseen päin Akatemian harjututkimuskohteena olevalle Kala- eli Saukkolammenharjulle. Kun vuoden 1992 lupahakemuksen mukainen ottotoiminta oli vähäistä ja kun pienellä lisäotolla oli saavutettavissa maisemakuvan ja Kala- eli Saukkolammenharjun merkittävien luonnonarvojen kannalta parempi lopputulos, lääninhallitus vahvisti vähäisen lisäoton. Kala- eli Saukkolammenharjun eteläpää maisemoitiin vuonna 2001 päättyneen ottamistoiminnan jälkeen silloisen luvan mukaisesti selänneharjun eteläpää luonnonmukaisella tavalla pyöristämällä. Tuolloin katsottiin, että vanhan pienimuotoisen luvan mukainen lisäotto ja sen jälkeinen maisemointi mahdollisti Kala- eli Saukkolammenharjun merkittävän harjukokonaisuuden säilymisen.

Valituksenalainen ottamislupa on sen sijaan kokonaisuudessaan myönnetty geomorfologialtaan ja maisemakuvaltaan eheänä säilyneelle kapealle ja jyrkkäreunaiselle harjualueelle ja on selvästi vastoin Kala- eli Saukkolammenharjun kauniin maisemakuvan, luonnon merkittävien kauneusarvojen ja erikoisten luonnonesiintymien säilyttämistavoitetta. Linjaus Kala- eli Saukkolammenharjun merkittävien luonnonarvojen säilymisestä tehtiin jo yli 20 vuotta sitten, kun maisemoinnilla oli tarkoitus päättää ottotoiminta pohjoisen suuntaan selänneharjua. Maa-ainesten ottaminen aiemmin otetuilta alueilta ja niiden ympäristöstä muualta kuin Kala- eli Saukkolammenharjulta on sen sijaan mahdollista ja ottotoiminta siellä palvelee maa-ainesvarojen kestävää käyttöä ja arvokkaan harjukohteen säästämistavoitetta. ELY-keskus on puoltanut ottamistoimintaa näillä alueilla.

Molemmissa selityksissä on tuotu esiin, että Jokijärvi on vireää aluetta. Tämä korostaa Kala- eli Saukkolammenharjun virkistyskäytöllistä merkitystä. Virkistyskäytöllä ei ole maa-aineslaissa itsenäistä oikeudellista merkitystä, mutta virkistyskäyttö kohdentuu usein kauniille harjumaisemalle, mikäli sellainen on lähistöllä. Jokijärven kylällä tilanne on juuri tämä: Kala- eli Saukkolammenharju, jonka päällä kulkeva kärrypolku johtaa Kylmäluoman Natura-alueelle, edustaa virkistyskäyttöä palvelevaa kaunista maisemakuvaa. Maastotarkastuksessa 16.8.2013 harjun päällä kulkevalla kärrypolulla patikoi noin 50 ulkomaalaista vierailijaa.

Taivalkoskella on runsaasti hiekka- ja soravaroja, joten käyttökelpoista ainesta on kohtuullisen etäisyyden päässä muuallakin, myös aiemmin otettujen ottopaikkojen yhteydessä ja läheisyydessä.

Jaaman Oy

on katselmuksella antanut suullisen vastineen ELY-keskuksen vastaselityksen johdosta. Yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ottamisalue ei ulotu harjun kapeimmalle ja korkeimmalle kohdalle eikä yhtiöllä ole aikomuksena jatkossakaan ottaa sieltä soraa. Ulkomaiset matkailijat eivät ole kiinnostuneita tämän kaltaisesta kohteesta, vaan haluavat nähdä isompia harjuja ja laakeita maisemia.

Katselmus

Korkein hallinto-oikeus on toimittanut katselmuksen kohteen ympäristössä 13.8.2015.

Katselmuksesta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin ja lähetetty tiedoksi katselmukseen kutsutuille.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Teknisen lautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja Jaaman Oy:n lupahakemus hylätään.

Perustelut

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Hakemuksessa tarkoitettu ottamisalue sijaitsee Kalaharjun harjualueella Taivalkosken kunnassa. Kalaharju sisältyy Suomen Akatemian vuoden 1978 harjututkimusalueeseen Saukkolammenharjun nimellä. Alue on luokiteltu arvoluokkaan IV kuuluvaksi geologisesti ja maisemallisesti jokseenkin merkittäväksi paikallisesti arvokkaaksi harjualueeksi, joka on synnyltään ilmeisesti railontäyteharju. Harjun koko pituus on noin 1,6 kilometriä. Suunniteltu ottamisalue sijaitsee harjun eteläpäässä. Ottamisalueen kohdalla harjun korkeus on enimmillään noin 10 metriä. Maa-ainesten ottaminen hakemussuunnitelman mukaisesti lyhentäisi harjua sen eteläpäästä runsaat 200 metriä. Hakemuksen mukainen soranottohanke on melko pieni, ottomäärä on yhteensä noin 12 000 kuutiometriä kymmenessä vuodessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden katselmuksella tekemien havaintojen perusteella harjuselänne kulkee mäntymetsäisen, osin soistuneen alueen läpi. Harjun eteläpää alkaa melko matalana ja kapeana ja jatkuu sellaisena noin 500 metriä. Tämän jälkeen harju jatkuu kapeana, mutta muuttuu korkeammaksi ja jyrkkäreunaisemmaksi. Harju on laeltaan noin 20 metriä korkea. Harjun korkeimman osan molemmin puolin on pienet suolammet. Harjun päällä kulkee polku.

Harjun eteläpäästä on otettu vähäisessä määrin soraa ennen vuotta 2001, jolloin silloisen maa-ainesluvan voimassaolo on päättynyt. Harjun eteläpää on luvan mukaisesti maisemoitu pyöristämällä se luonnonmukaiseksi. Katselmuksella tehtyjen havaintojen perusteella harjun eteläpään etelä- ja lounaispuolella on lisäksi useita soran ja hiekan ottopaikkoja, joista osa on jo poistunut käytöstä. Nämä ottopaikat sijaitsevat kuitenkin erillään nyt kysymyksessä olevasta harjusta ja suunnitellusta ottamisalueesta.

Aivan Kalaharjun eteläistä kärkeä lukuun ottamatta se on säilynyt geomorfologialtaan ja maisemakuvaltaan varsin luonnontilaisena. Harjun maisemallisesti ja geomorfologisesti merkittävin osa sijoittuu harjun lakialueelle sen pohjoisosaan.

Kalaharjun sijainti on melko syrjäinen, sen matalampi eteläosa ei ole kaukomaisemasta erityisesti erottuva eikä sieltä avaudu laajaa näköalaa ympäristöön. Näin ollen ottamissuunnitelman mukaisesta maa-aineksen ottamisesta ei aiheudu ottamisalueella tai sieltä ulospäin näkyviä sellaisia merkittäviä maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja maisemallisia vaikutuksia, jotka muodostaisivat esteen luvan myöntämiselle.

Harjuselänne on kuitenkin, aiemmin tapahtuneesta ottamistoiminnasta huolimatta, pitkä ja kapea, matalan eteläosan ja jyrkemmän ja korkeamman pohjoisosan muodostama edustava ja yhtenäinen harjumuodostuma, joka edustaa maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luonnon merkittäviä kauneusarvoja ja on lainkohdassa tarkoitettu erikoinen luonnonesiintymä. Vaikka nyt suunniteltu maa-ainesten ottamisalue ei ulotu harjun arvokkaimpiin osiin, aiottu soranottotoiminta aiheuttaisi kuitenkin sanotussa lainkohdassa tarkoitettuja luonteeltaan peruuttamattomia seurauksia edellä kuvattuun kokonaisuuteen. Suunnitelman mukaista maa-ainesten ottoa ei ole mahdollista lupamääräyksinkään järjestää siten, ettei maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa kiellettyä seurausta syntyisi.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, lautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava ja lupahakemus hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

---

[SV]

Ett område där man planerade att ta marksubstanser låg i södra ändan av en cirka 1,6 kilometer lång smal ås, som löpte genom ett försumpat område. Grus hade i anspråkslös omfattning tidigare tagits från platsen. I den undersökning som Finlands Akademi genomfört om åsarnas tillstånd hade åsen klassificerats som ett lokalt värdefullt, från geologisk synpunkt och landskapssynpunkt tämligen betydelsefullt område i klass IV. Åsen låg ganska avsides och dess södra, lägre belägna del var inte särskilt framträdande på långt håll. Därifrån öppnade sig inte heller någon vid utsikt över omgivningen. Den i täktplanen avsedda täkten av marksubstanser hade således inte på täktområdet eller utifrån sådana synliga betydande verkningar för landskapsbilden som avses i 3 § 1 mom. 1 punkten i marktäktslagen och som skulle ha utgjort hinder för att bevilja tillståndet.

Enligt handlingarna och de iakttagelser som gjordes vid synen på platsen var åsryggen dock, trots den tidigare täktverksamhet som hade skett där, en lång och smal, representativ och sammanhängande åsformation, som utgjordes av en låg sydlig och en brantare och högre nordlig del. Formationen representerade sådana betydande skönhetsvärden hos naturen som avses i 3 § 1 mom. 2 punkten i marktäktslagen och var en i nämnda lagrum avsedd speciell naturförekomst. Fastän det planerade täktområdet inte sträckte sig till de värdefullare delarna av åsen, skulle en sådan grustäkt som den tilltänkta dock för denna helhet kommit att ha sådana till sin natur irreversibla konsekvenser som avses i nämnda lagrum. Ansökan om tillstånd för marktäkt skulle således avslås.

Marktäktslagen 3 § 1 mom. 1 och 2 punkten och 6 § 1 mom.

Se även HFD 2015:129