Supreme Administrative Court dismisses appeal as court lacks jurisdiction over internal court order disputes.

Itä-Suomen hovioikeuden presidentti oli päättänyt, ettei A:n vaatimus virantoimitusjärjestyksen muuttamisesta anna aihetta toimenpiteisiin. Päätökseen oli liitetty valitusosoitus hallinto-oikeuteen.

Hovioikeuden presidentin päätös koski niin sanottua oikeushallintoasiaa. Asiaa ei ollut ensi sijassa arvioitava A:n virkamiesoikeudellisen aseman kannalta. Asian tutkiminen ei kuulunut hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Hallintolainkäyttölaki 4 ja 7 §

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 31.10.2014 nro 14/5229/4

Asian aikaisempi käsittely

Hovioikeudenneuvos A

on toimittanut Itä-Suomen hovioikeuden presidentille 19.3.2014 päivätyn kirjelmän, jossa hän on vaatinut, että vahvistettaessa hovioikeuden virantoimitusjärjestystä hänet asetetaan kuudennelle sijalle hovioikeudenneuvos B jälkeen.

Itä-Suomen hovioikeuden presidentti

on 5.6.2014 päättänyt, että A:n vaatimus ei anna aihetta virantoimitusjärjestyksen muuttamiseen. Päätökseen on liitetty valitusosoitus, jonka mukaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siitä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A

on Itä-Suomen hallinto-oikeudelle osoittamassaan valituksessa vaatinut, että hovioikeuden presidentin päätöstä muutetaan siten, että hänet asetetaan virantoimitusjärjestyksessä viidennelle sijalle hovioikeudenneuvos C:n jälkeen.

A on nimitetty 1.4.2014 lukien Itä-Suomen hovioikeuden hovioikeudenneuvoksen T 14 virkaan. Hän on aikaisemmin 2003‒2011 toiminut samana tuomioistuimena pidettävän Kouvolan hovioikeuden vastaavassa virassa. Hänet on virheellisesti sijoitettu hovioikeuden lainkäyttöhenkilöstön virkaikään perustuvaan virantoimitusjärjestykseen tämän uuden nimityksen perusteella ottamatta huomioon hänen aiempaa nimitystään Kouvolan hovioikeuteen.

Virantoimitusjärjestyksen keskeinen tarkoitus on osoittaa hovioikeuden sisäinen virkaikäjärjestys, jonka perusteella määräytyy muun muassa jäsenten äänestysjärjestys sekä se, kuka toimii ratkaisukokoonpanossa puheenjohtajana. Virkaiällä ja virantoimitusjärjestyksellä on käytännössä vaikutusta myös valmisteltavien asioiden jakamiseen, istuntokokoonpanojen muodostamiseen ja siihen, missä järjestyksessä ja millä tavoin jäsenet osallistuvat tuomion perustelujen laatimiseen.

Itä-Suomen hovioikeuden presidentti

on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että A:lla on intressi saada presidentin päätöksen oikeellisuus tutkituksi. Hänen oikeusturvansa edellyttää, että hänellä on oikeus hakea muutosta päätökseen. Tämä puoltaa vahvasti hallintolainkäyttölain 5 §:n tulkitsemista siten, että päätöstä pidetään valituskelpoisena.

A

on antanut vastineen, joka on annettu

Itä-Suomen hovioikeudelle

tiedoksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt A:n valituksen tutkimatta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Virantoimitusjärjestykseen liittyviä säännöksiä on hovioikeusasetuksessa ja oikeudenkäymiskaaressa. Hovioikeusasetuksen 2 §:n 2 momentissa säädetään, että istunnossa puhetta johtaa hovioikeudenlaamanni tai

istuntoon osallistuvista jäsenistä virassa vanhin.

Hovioikeusasetuksen 16 §:n 1 momentissa säädetään, että presidentin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa

virantoimituksessa olevista hovioikeudenlaamanneista virassa vanhin.

Hovioikeudenlaamannienkin ollessa estyneinä presidentin tehtäviä hoitaa

virassa vanhin virantoimituksessa oleva hovioikeudenneuvos.

Saman pykälän 2 momentissa säädetään, että hovioikeudenlaamannin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa

osaston virassa vanhin jäsen.

Oikeudenkäymiskaaren 23 luvun 1 §:ssä säädetään äänestämisestä. Pykälän 2 momentin mukaan äänestys suoritetaan

virkaikäjärjestyksessä

siten, että nuorin jäsen lausuu ensin ja puheenjohtaja viimeiseksi mielipiteensä.

Presidentti on vahvistanut edellä mainittuihin seikkoihin vaikuttavan hovioikeuden tuomareiden virantoimitusjärjestyksen, minkä jälkeen valittaja on vaatinut, että vahvistettua virantoimitusjärjestystä on muutettava. Hallinto-oikeus toteaa, että valitusasiassa on kysymys presidentin 5.6.2014 tekemän valittajan vaatimuksen hylkäämistä koskevan päätöksen laillisuudesta ja sitä kautta myös presidentin vahvistaman virantoimitusjärjestyksen laillisuudesta. Asiassa on kuitenkin aluksi selvitettävä, onko presidentin päätös valituskelpoinen.

Hallinto-oikeus toteaa, että virantoimitusjärjestyksen määräytymisen perusteista tai virantoimitusjärjestyksen vahvistamista koskevan päätöksen valituskelpoisuudesta ei ole säännöksiä hovioikeuslaissa tai -asetuksessa eikä muuallakaan lainsäädännössä. Presidentin lausunnon mukaan virantoimitusjärjestyksen määräytymisen perusteista ei ole myöskään hovioikeuden sisäisiä ohjeita tai määräyksiä.

Hallinto-oikeuden arvion mukaan virantoimitusjärjestyksen määrääminen kuuluu presidentin toimivaltaan viraston päällikkönä ja toiminnan järjestäminen on osa viraston johtamisjärjestelmää. Virantoimitusjärjestyksen vahvistamisessa on siten kysymys hallintolainkäyttölain 5 §:n 2 momenttiin rinnastuvasta hallinnon sisäisestä määräyksestä. Mikäli hallinto-oikeus ottaisi asian ratkaistavakseen, käyttäisi se tosiasiassa presidentille kuuluvaa hovioikeuden sisäiseen hallintoon liittyvää toimivaltaa. Myös korkein oikeus on oikeuskäytännössään arvioinut, että hovioikeuden virantoimitusjärjestystä koskevaan päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla (KKO 1986-I-3). Hallinto-oikeus toteaa vielä, että viranomaisen lainvastainen menettely voi tulla kanteluasiana laillisuusvalvontaviranomaisen tutkittavaksi.

Edellä kerrotuin perustein hallinto-oikeus on tullut siihen johtopäätökseen, että presidentin virantoimitusjärjestystä koskevaan asiaan antama päätös ei ole valituskelpoinen, vaan ainoastaan hallintolainkäyttölain 5 §:n 2 momenttiin rinnastuva määräys, johon ei voi hakea muutosta valittamalla. Koska päätöksellä ei ole välitöntä oikeudellista vaikutusta virkamiehen asemaan tai oikeuteen, ei valitusta ole otettava käsiteltäväksi myöskään perustuslain 21 §:n 1 momentin nojalla. Hallinto-oikeus jättää valituksen tutkimatta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Timo Tervonen, Mirjami Paso ja Anu Koivuluoma, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on valituksessaan vaatinut, että Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja viivytyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus ratkaisee asian valituksessa vaaditulla tavalla tai palauttaa asian Itä-Suomen hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

A on valituksensa perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa:

Itä-Suomen hovioikeuden presidentin päätös on virkamieslain 57 §:ssä tarkoitettu virkamiestä koskeva päätös, johon saa hakea muutosta niin kuin hallintolainkäyttölaissa on säädetty. Kysymyksessä on hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös. Virheellisin perustein vahvistettu virantoimitusjärjestys vaikuttaa olennaisesti ja pitkäaikaisesti A:n ja useiden muiden Itä-Suomen hovioikeuden hovioikeudenneuvosten virka-asemaan perustuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä ratkaisukokoonpanojen sisäiseen tehtävänjakoon ja jopa hovioikeuden lainkäytön laatuun.

Presidentin päätös perustuu hovioikeuksien käytännön ja kahden korkeimman oikeuden ratkaisun virheelliseen tulkintaan, minkä johdosta keskenään vertailukelpoisella tavalla saman hovioikeuden samantasoisessa virassa toimineet henkilöt on asetettu virantoimitusjärjestykseen virassa toimimisen kokonaisajan sijasta vain viimeisen virkanimityksen ajankohdan perusteella.

Keskenään vertailukelpoisissa tapauksissa virantoimitusjärjestyksen vahvistamiskäytännöllä vain viimeisten virkanimitysten perusteella on syrjintään viittaavia piirteitä. A:n virkaiästä on Itä-Suomen hovioikeudessa vähennetty kymmenen vuotta vain sen takia, että hän on välillä ollut noin kaksi vuotta nimitettynä Helsingin hovioikeuden vastaavaan virkaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen. Itä-Suomen hovioikeuden presidentin päätökseen liitetty valitusosoitus poistetaan ja valitus hallinto-oikeuden päätöksestä hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Itä-Suomen hovioikeuden presidentti on päättänyt, ettei A:n vaatimus virantoimitusjärjestyksen muuttamisesta anna aihetta toimenpiteisiin. Päätökseen on liitetty valitusosoitus Itä-Suomen hallinto-oikeuteen.

Hallintolainkäyttölain 4 §:n mukaan hallintoasiassa tehdystä päätöksestä saa valittaa sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 7 §:ssä säädetään valituksesta valtion hallintoviranomaisen päätöksestä. Pykälän 1 momentista ilmenee, että valtioneuvoston ja ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston alaisen viranomaisen päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen.

Hovioikeuden presidentin valituksenalainen päätös liittyy tuomioistuimen jäsenten virantoimitusjärjestyksen vahvistamiseen. Virantoimitusjärjestys on merkityksellinen hovioikeuden toiminnassa. Päätös koskee siten niin sanottua oikeushallintoasiaa. Asiaa ei ole ensi sijassa arvioitava A:n virkamiesoikeudellisen aseman kannalta.

Hallintolainkäyttölain 4 ja 7 § huomioon ottaen hovioikeuden presidentin oikeushallintoasiassa tekemä päätös ei ole hallintolainkäyttölaissa tarkoitettu hallintoasiassa tehty päätös. Muutoksenhaku tällaisesta päätöksestä hallintolainkäytön järjestyksessä edellyttäisi, että asiasta säädetään erikseen. Kun tällaista säännöstä ei ole, asian tutkiminen ei ole kuulunut hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

---

[SV]

Hovrättsrådet A hade yrkat ändring i den för hovrättsråden fastställda tjänsteutövningsordningen. Presidenten i Östra Finlands hovrätt hade beslutat att A:s yrkande inte föranledde några åtgärder. Till beslutet hade fogats besvärsanvisning till den regionala förvaltningsdomstolen.

Hovrättspresidentens beslut gällde ett ärende inom justitieförvaltningen. Saken skulle inte i första hand prövas utgående från dess tjänstemannarättsliga innebörd för A. Förvaltningsdomstolen var inte behörig att pröva ärendet.

Förvaltningsprocesslagen 4 och 7 §