Road authority letter dismissed as non-appealable since only Regional Board has final power to ban access.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court dismissed the company's appeal against a road authority letter ordering the removal of an illegal road connection. The court found that while the road authority could take temporary physical measures, it lacked jurisdiction to issue a final, binding decision prohibiting the use of the connection. Consequently, the letter did not constitute a legally actionable administrative decision under the Administrative Procedure Act.
Legislator headnote
AI generatedLandsvägslagen 101 § 1 och 2 moment; Förvaltningsprocesslagen 5 § 1 moment: A road authority lacks jurisdiction to issue a final binding decision prohibiting the use of an illegal connection, as such power belongs exclusively to the Regional Board, rendering a mere threat or request non-appealable.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Yhtiö oli ryhtynyt rakentamaan pysäköintialuetta, jolta oli liittymä valtatielle. Tienpitäjä oli kirjeellään kehottanut yhtiötä poistamaan liittymän määräajassa ja todennut, että se muutoin ryhtyy maantielain 101 §:n 2 momentin nojalla toimenpiteisiin liittymän poistamiseksi. Yhtiö oli kirjeen johdosta itse sulkenut liittymän.
Tienpitäjä voi sinänsä maantielain 101 §:n 2 momentin nojalla ryhtyä tosiasiallisiin hallintopakkotoimiin luvattomaksi katsomansa liittymän käytön estämiseksi väliaikaisesti. Maantielain 101 §:n 2 momentin nojalla tienpitäjällä ei ole kuitenkaan toimivaltaa tehdä oikeudellisesti sitovaa ja lopullista päätöstä liittymän käytön kieltämisestä, vaan toimivalta tällaisen päätöksen tekemiseen on lain 101 §:n 1 momentin mukaan aluehallintovirastolla.
Tienpitäjän yhtiölle lähettämä kirje ei ollut hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu valituskelpoinen päätös.
Maantielaki 101 § 1 ja 2 momentti
Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 momentti
Päätös, josta valitetaan
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 4.3.2014 nro 14/0132/2
Asian aikaisempi käsittely
Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
(ELY-keskus) on Kiinteistö Oy Autotalon Yrityspuistolle osoitetussa 30.7.2013 päivätyssä kirjeessä 65/2012/KES/7 todennut, että Keski-Suomen ELY-keskus tienpitoviranomaisena poistaa valtatiellä 9 tierekisteriosoitteessa vt 9 to 233 et 5168 vasen sijaitsevan luvattoman liittymän. Liittymä sijaitsee Punasillantien liittymää vastapäätä ja johtaa Kiinteistö Oy Autotalon Yrityspuiston rakentamalle etäpysäköintialueelle. Liittymälle vuonna 1978 huoltoasematoimintaa varten myönnetty liittymälupa on vanhentunut. Luvan ehtoina olleet oikealle kääntymiskaistan ja kevyen liikenteen alikulun rakentaminen eivät ole toteutuneet, ja lupa on alunperin myönnetty erilaiselle toiminnalle kuin nyt aloitettavaksi suunniteltu. Liikennevirasto on vahvistanut liittymäluvan vanhenemisen.
ELY-keskus on 29.7.2013 antanut Kiinteistö Oy Autotalon Yrityspuistolle kehotuksen poistaa liittymä 30.7. kello 15.00 mennessä. Jos tämä ei toteudu annetussa määräajassa, ELY-keskus sulkee liittymän Kiinteistö Oy Autotalon Yrityspuiston kustannuksella.
Kirjeessä on viitattu maantielain 101 §:n 2 ja 3 momentteihin.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hämeenlinnan hallinto-oikeus
on jättänyt Kiinteistö Oy Autotalon Yrityspuiston valituksen tutkimatta.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Maantielain 101 §:n 1 momentin mukaan aluehallintovirasto voi kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, jatkamasta tai toistamasta lainvastaista menettelyä. Aluehallintovirasto voi tehostaa päätöstään uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide tehdään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään.
Saman pykälän 2 momentin mukaan jos liikennettä välittömästi uhkaavan vaaran poistamiseksi on tarpeen kiireellinen toimenpide taikka jos on kysymys tiealueeseen kohdistuvan luvattoman toimenpiteen oikaisemisesta, tienpitoviranomaisella on oikeus toimenpiteeseen tai luvattoman toimenpiteen oikaisemiseen siihen velvollisen kustannuksella.
Maantielain 105 §:n 1 momentin mukaan tämän lain nojalla tehtyyn päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei 87 §:stä muuta johdu.
Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.
Kiinteistö Oy Autotalon Yrityspuisto on ryhtynyt rakentamaan pysäköintialuetta, jolta on liittymä valtatielle 9. Yhtiöllä on ollut tarkoitus käyttää aluetta muun muassa Jyväskylän MM-rallien aikana pysäköintiin. Valittajan näkemyksen mukaan liittymälle on voimassa oleva liittymälupa.
Maanteistä annetun lain hallituksen esityksen HE 17/2004 yksityiskohtaisissa perusteluissa 101 §:n 2 momentin osalta on todettu, että tienpitoviranomaisella olisi oikeus eräissä tapauksissa omin toimin oikaista luvaton toimenpide. Koska oikaisulla yleensä puututtaisiin toisen omaisuuteen, olisi se mahdollinen ensiksikin tietyissä kiireellisissä erityistapauksissa, jolloin liikennettä uhkaa välitön vaara ja jolloin vaaran välttämiseksi nopeat toimenpiteet olisivat tarpeen. Lisäksi tienpitoviranomaisella olisi valta oikaista tiealueeseen kohdistunut luvaton toimenpide kuten poistaa luvatta rakennettu liittymä, vaikka siitä ei aiheutuisikaan välitöntä vaaraa liikenteelle.
Edellä selostettu sekä ELY-keskuksen asiaan soveltamat oikeusohjeet huomioon ottaen kyseessä ei ole maantielain 38 §:n mukainen päätös.
Tienpitoviranomaisen poistaessa luvatta rakennetun liittymän maantielain 101 §:n 2 momentin nojalla, on kyse tosiasiallisesta hallintotoiminnasta, josta ei voi valittaa. Näin ollen myöskään ELY-keskuksen kirje 30.7.2013 65/2012/KES/7, jossa on tuotu esiin ELY-keskuksen näkemys liittymäluvan voimassaolosta ja etukäteen ilmoitettu liittymän sulkemisesta, ei ole valituskelpoinen päätös. Valitus tulee jättää tutkimatta.
Hallinto-oikeus on perusteluissa mainittujen oikeusohjeiden lisäksi viitannut hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momenttiin.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Elina Tanskanen ja Paula Pihlava, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Kiinteistö Oy Autotalon Yrityspuisto
on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ELY-keskuksen päätökset kumotaan.
Vaatimuksensa tueksi yhtiö on esittänyt muun muassa seuraavaa:
ELY-keskuksen päätöksellä on vaadittu poistettavaksi käytöstä jo voimassa oleva ja vuonna 1978 luvan saanut liittymä. Kyse on ollut maantielain 38 §:n mukaisesta tilanteesta eli voimassa olevan liittymän muuttamisesta ja kunnossapidosta. Tällaiseen päätökseen voi siten hakea muutosta maantielain 105 §:n 1 momentin nojalla.
Väite liittymäluvan vanhentumisesta on väärä ja lakiin perustumaton. Vuonna 2006 kumoutuneessa yleisistä teistä annetussa laissa tai maantielaissa ei ole säädetty liittymäluvan vanhenemisesta. Tie- ja vesirakennushallituksen päätös 11.1.1978 liittymisluvasta on oikeusvoimainen. Valittajan oikeusturva edellyttää valitusoikeutta tilanteessa, jossa kielletään vanhan liittymän käyttö.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen.
Kiinteistö Oy Autotalon Yrityspuiston valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Maantielain 101 §:ssä säädetään hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä. Pykälän 1 momentin mukaan aluehallintovirasto voi kieltää sitä, joka rikkoo mainittua lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, jatkamasta tai toistamasta lainvastaista menettelyä. Aluehallintovirasto voi myös määrätä sen, joka rikkoo lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, täyttämään velvollisuutensa. Tienpitoviranomaisella eli ELY-keskuksella on pykälän 2 momentin mukaan oikeus muun ohella oikaista tiealueeseen kohdistuva luvaton toimenpide. Maantielain 101 §:ää koskevissa esitöissä (HE 17/2004 vp) mainitaan esimerkkinä luvattoman toimenpiteen oikaisemisesta luvatta rakennetun liittymän poistaminen.
Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.
ELY-keskus on kirjeellään 30.7.2013 kehottanut yhtiötä poistamaan puheena olevan liittymän määräajassa ja todennut, että se muutoin ryhtyy maantielain 101 §:n 2 momentin nojalla toimenpiteisiin liittymän poistamiseksi. Yhtiö on kirjeen johdosta sulkenut itse liittymän. Näin ollen ELY-keskus ei ole ryhtynyt asiassa maantielain 101 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tosiasiallisiin hallintopakkotoimiin.
Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ELY-keskuksella olisi sinänsä ollut maantielain 101 §:n 2 momentin nojalla toimivalta ryhtyä tosiasiallisiin hallintopakkotoimiin luvattomaksi katsomansa liittymän käytön estämiseksi väliaikaisesti. ELY-keskuksella ei kuitenkaan ole mainitun säännöksen nojalla ollut toimivaltaa tehdä oikeudellisesti sitovaa ja lopulliseksi tarkoitettua päätöstä liittymän käytön kieltämisestä. Maantielain 101 §:n 1 momentin mukaan toimivalta tällaisen päätöksen tekemiseen on sen sijaan aluehallintovirastolla. Näin ollen myös kysymys yhtiön valituksessa tarkoitetun liittymäluvan voimassaolon arvioimisesta kuuluu aluehallintoviraston päätöksellä ratkaistaviin asioihin. Aluehallintovirasto voi siten tehdä mainitussa asiassa hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun valituskelpoisen päätöksen.
Edellä lausuttu huomioon ottaen kysymyksessä oleva ELY-keskuksen yhtiölle lähettämä kirje ei ole ollut hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu valituskelpoinen päätös. Hallinto-oikeuden on näin ollen tullut jättää sitä koskeva valitus tutkimatta.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Tuire Taina.
---
[SV]
Ett bolag hade börjat anlägga ett parkeringsområde med väganslutning till en riksväg. Väghållaren hade med ett brev uppmanat bolaget att inom utsatt tid avlägsna anslutningen och konstaterat att väghållaren annars kommer att vidta åtgärder med stöd av 101 § 2 mom. i landsvägslagen för att få anslutningen avlägsnad. Med anledning av brevet hade bolaget stängt anslutningen.
Med stöd av 101 § 2 mom. i landsvägslagen kan en väghållare visserligen vidta faktiska tvångsåtgärder för att tillfälligt hindra sådan användning av en anslutning som väghållaren anser vara olovlig. Bestämmelsen i 10 § 2 mom. i landsvägslagen ger dock inte en väghållare behörighet att fatta ett juridisk bindande och slutligt beslut med vilket användningen av anslutningen förbjuds, utan enligt 101 § 1 mom. i landsvägslagen är det regionförvaltningsverket som har denna behörighet.
Det brev som väghållaren sänt till bolaget var inte ett sådant överklagbart beslut som avses i 5 § 1 mom. i förvaltningsprocesslagen.
Landsvägslagen 101 § 1 och 2 mom.
Förvaltningsprocesslagen 5 § 1 mom.