Poor sound insulation in apartment walls is not a health hazard under the Health Protection Act without specific measurements.

Asuinrakennuksen seinän huono ääneneristävyys ei sellaisenaan ollut terveydensuojelulaissa tarkoitettu terveyshaitta. Asiakirjoista ei ilmennyt ilmaääneneristävyyslukua koskevien mittausten lisäksi muita mittauksia tai selvityksiä, joiden perusteella olisi arvioitu huoneiston normaalista asumiskäytöstä aiheutuvaa melutasoa toisessa asuinhuoneistossa tai saatu muuta selvitystä terveyshaittaa aiheuttavista tilanteista. Asiassa terveyshaitasta saadun selvityksen perusteella asunto-osakeyhtiötä ei voitu terveydensuojelulain 27 §:n mukaisesti velvoittaa parantamaan huoneistojen välisen seinän ilmaääneneristävyyttä.

Terveydensuojelulain 32 §:n 1 momentin (763/1994) nojalla annetusta asumisterveysohjeesta ilmeni, että kyse on ohjeista eikä määräyksistä. Tällaisena asumisterveysohje ei ollut oikeudellisesti sitova. Siinä esitetty voitiin kuitenkin osaltaan ottaa yksittäistä asiaa ratkaistaessa selvityksenä huomioon.

Terveydensuojelulaki 1 § 2 momentti, 2 § 2 momentti 26 § 1 momentti, 27 ja 32 § sekä 51 § 1 momentti

Hallintolaki 31 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Kouvolan hallinto-oikeus 10.12.2012 nro 12/0521/1

Terveydensuojelua koskeva määräys

Lahden seudun rakennuslautakunnan ympäristöterveyden jaosto

on päätöksellään 30.8.2011 (§ 21) velvoittanut Asunto Oy X:n parantamaan mainitun asunto-osakeyhtiön rakennuksessa olevien asuinhuoneistojen C 72 ja C 73 välisten seinien ilmaääneneristystä siten, että se vastaa vähintään 47 dB:n ilmaääneneristävyyttä.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Asunto Oy X

on valituksessaan Kouvolan hallinto-oikeudelle vaatinut, että rakennuslautakunnan ympäristöterveyden jaoston päätös kumotaan ja asunto-osakeyhtiö on vapautetaan päätöksessä mainittujen asuntojen välisten seinien ilmaääneneristävyyden parantamisvelvollisuudesta.

Asunto-osakeyhtiö on viitannut asumisterveyttä koskevaan sosiaali- ja terveysministeriön oppaaseen 2003:1 ja esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Korjaamisvelvoitetta ei voida perustella viittaamalla asukkaiden yhdenvertaiseen kohteluun. Rakennuksessa on 73 asuntoa, joiden seinistä vain muutama on tutkittu. Asuntojen C 72 ja C 73 olohuoneiden välisen seinän ääneneristävyydeksi on saatu asiantuntijan suorittamissa mittauksissa 42 dB. Vertailuseinien arvot vaihtelivat 47 - 53 dB:iin. Viimeisin lukema on saatu mainittujen asuntojen haltijoiden itse parantelemasta seinästä. Se ei toisin sanoen ole täysin vertailukelpoinen muiden mitattujen seinien kanssa. Koska otanta on ollut hyvin pieni, ei varmaa johtopäätöstä voida tehdä siitä, onko nyt kyseessä oleva seinä äänieristävyydeltään selkeästi talon muista sisäseinistä poikkeava. Todennäköisintä on, että vastaavia seiniä löytyy talosta useita, jolloin talon asukkaat pääosin ovat yhdenvertaisessa asemassa toisiinsa nähden.

Kyseessä oleva rakennus on valmistunut vuonna 1954. Rakennus on tehty tuolloisia vaatimuksia ja määräyksiä noudattaen. Tästä johtuen ei voida puhua rakennusvirheestä, vaikka nykyvaatimukset ääneneristävyyden suhteen olisivatkin toisella tasolla.

Terveyshaitan mahdollisuuteen vetoaminen ei ole perusteltua, koska terveyshaitan mahdollisuutta ei ole ilmaääneneristävyyden mittauksia lukuun ottamatta tutkittu. Ei ole selvitetty, minkälaista haittaa kyseisestä seinästä nykykunnossa voisi aiheutua ja ylipäänsä aiheutuuko siitä. Terveyshaitan ilmenemistä arvioitaessa tulee huomioida, kuinka pitkäaikaista ja minkä laatuista väitetty meluhaitta on ja minä vuorokaudenaikoina sitä ilmenee.

Isännöitsijän huoneiston C 72 haltijalle 3.10.2011 antamasta varoituksesta ilmenee, että melusta johtuvat yhteydenotot ovat perustuneet joko kitaran äänekkääseen soittamiseen tai suuremman ihmisjoukon aiheuttamaan meluun. Mainitut melulähteet ovat sellaisia, että ne kerrostaloissa aiheuttavat naapureille häiriötä siitä riippumatta, millainen seinän äänieristävyys on. Normaaleista elämisen äänistä huoneiston C 73 haltijat eivät ole valittaneet. Kukaan muu huoneiston C 72 lähituntumassa asuvista ei ole valittanut melusta/häiriöstä. Siitä, että melua ylipäänsä on syntynyt, on olemassa vain huoneiston C 73 asukkaiden subjektiivinen näkemys. Kyseisen huoneiston aiemmat asukkaat eivät isännöitsijän mukaan ole tehneet valituksia. Kyse ei ole ollut jatkuvasta häiriöstä. Varoituksesta 3.10.2010 käy ilmi, että väitetty meluhaitta on syntynyt pääosin illansuussa. Valituksia ajalla 22.8. - 18.9.2011 eli noin kuukauden aikana on tullut vain neljä.

Mittaustulosten luotettavuuden arvioinnissa on käytettävä harkintaa, jonka lähtökohtana ei ole pitkän aikavälin keskimääräinen melutaso, vaan se, kuinka usein ja kuinka paljon ohjearvot mahdollisesti ylittyvät. Tässä tapauksessa häiriötä ei ole valitusten perusteella esiintynyt kovinkaan usein eikä ohjearvojen mahdollista ylittymistä väitetyissä häiriötilanteissa ole tutkittu.

Asunto-osakeyhtiö voi puuttua häiriöihin myös muulla tavalla kuin seinää korjaamalla. Asunto-osakeyhtiölaki antaa mahdollisuuden viime kädessä ottaa asunto taloyhtiön hallintaa, jolloin häiriötekijä poistuu.

Lahden seudun rakennuslautakunnan ympäristöterveyden jaosto

on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon.

Asunto Oy X

on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kouvolan hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut rakennuslautakunnan ympäristöterveyden jaoston päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Terveydensuojelulain 26 §:n 1 momentin mukaan asunnon ja muun sisätilan sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville terveyshaittaa.

Saman lain 27 §:n 1 momentin mukaan, milloin asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy muun muassa melua siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi.

Saman lain 51 §:n 1 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisella on oikeus antaa yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveyshaitan poistamiseksi tai sen ehkäisemiseksi.

Asiakirjoista saatu selvitys

Asunto Oy X:ssä suoritetussa ilmaääneneristävyyden mittauksessa on havaittu, että vuonna 1954 valmistuneen kerrostalon asuinhuoneistojen C 72 ja C 73 olohuoneiden välisen seinän ilmaääneneristävyys on 42 desibeliä. Lahden kaupungin ympäristöterveyden jaosto on katsonut, että huoneistojen välisen seinän heikko ilmaääneneristävyys saattaa vaikeuttaa huoneiston C 72 normaalia käyttöä ja aiheuttaa huoneiston C 73 asukkaille terveydellistä haittaa jo normaaleillakin asumisesta aiheutuvilla äänillä, ja velvoittanut asunto-osakeyhtiön parantamaan kyseisten huoneistojen seinien välistä ilmaääneneristävyyttä. Terveyshaitan mahdollisuutta on tutkittu huoneiston C 73 asukkaiden valitettua naapurihuoneistosta kulkeutuvasta melusta, joka on ollut kitaransoittoa "täysillä" ja ihmisjoukon kokoontumista. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan asunto-osakeyhtiö ei ole teettänyt muutoksia huoneistojen väliseiniin rakennuksen valmistuttua.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätös

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi antaa terveydensuojelulain nojalla määräyksiä melusta aiheutuvan terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi, jos asuntoon tunkeutuu melua siinä määrin, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa. Määräysten tulee perustua terveydensuojeluviranomaisen hankkimaan tietoon ja olla oikeasuhtaisia. Velvoite voidaan kohdistaa siihen, jonka menettely tai toimenpide on syynä meluhaittaan.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa terveyshaittaa on tutkittu ainoastaan mittaamalla huoneistojen välisten seinien ilmaääneneristävyyttä. Asiassa ei ole todettu todellista terveyshaittaa eikä edes arvioitu huoneiston asukkaita altistavan melun voimakkuutta eikä melun pitkäkestoisuutta. Pelkästään sen perustella, että huoneistojen välisten seinien ilmaääneneristävyys on todettu heikoksi ja että asukkaille saattaa siten aiheutua terveyshaittaa naapurihuoneistosta kulkeutuvasta melusta tutkimatta asukkaita tosiasiallisesti altistavan melun voimakkuutta, terveydensuojeluviranomainen ei voi velvoittaa ryhtymään toimenpiteisiin seinien ääneneristävyyden parantamiseksi. Lisäksi asetettu velvoite on suhteettoman ankara eikä sen kohdistaminen asunto-osakeyhtiöön ole perustelua ottaen huomioon melun lähde. Näin ollen hallinto-oikeus on kumonnut ympäristöterveyden jaoston päätöksen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolaki 6 §

Terveydensuojelulaki 32 § 1 momentti ja 45 §

Asumisterveysohje asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaalisista, kemiallisista ja mikrobiologisista tekijöistä (sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Alhonnoro, Kari Kolehmainen ja Jari Mäki-Runsas. Esittelijä Eriikka Kaipiainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Lahden seudun rakennuslautakunnan ympäristöterveyden jaosto

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristöterveyden jaoston päätös saatetaan voimaan.

Ympäristöterveyden jaosto on viitannut asiassa antamaansa päätökseen, hallinto-oikeudelle antamaansa vastineeseen ja hallinto-oikeuden päätökseen liitettyyn äänestyslausuntoon ja on lisäksi esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Kuten terveydensuojelulain 1 §:stä ilmenee, mainitun lain mukainen terveyshaitta ei edellytä syy-yhteyden osoittamista. Lisäksi pykälässä on erityisesti mainittu terveydellisen haitan ennaltaehkäisy.

Terveyshaittojen arviointi tehdään toistaiseksi terveydensuojelulain 32 §:n nojalla annetun asumisterveysohjeen perusteella. Ohjeen mukaan, jos asuntojen välinen ääneneristävyysluku R´w´ on merkittävästi huonompi kuin 52 dB tai askeläänitasoluku L´

n,w´

ylittää merkittävästi 58 dB, melun kulkeutuminen asunnosta toiseen voi olla niin suurta, että naapuriin kuuluvista tavanomaisista asumisäänistä saattaa aiheutua terveyshaittaa. Desibeliasteikko on logaritminen, joten sen mukaiset erot melun tasossa ovat huomattavasti suurempia kuin jos asteikko olisi lineaarinen. Tässä tapauksessa esiintyvää 10 dB:n tasoeroa voidaan pitää merkittävänä.

Asumisterveysohje sisältää ajallisesti vaihtelevaa melua koskevan ohjeistuksen. Sen mukaan ohjearvojen yli 3 dB:n ylitykset ovat sallittuja kymmenenä prosenttina vuoden vuorokausista. Yli 5 dB:n ylityksiä ei kuitenkaan saa olla enempää kuin 20 - 30 vuorokautena vuodessa, eikä yli 10 dB:n ylityksiä saa esiintyä lainkaan. Vaikka mainittu ohjeistus ei koske ääneneristyslukua, on ääneneristysluvun asteikko kuitenkin samalla tavalla logaritminen kuin melutason asteikkokin. Lisäksi ääneneristysluku vaikuttaa suoraan siihen, millaisena melu seinän läpi kuuluu. Koska seinän ääneneristävyyden on tässä tapauksessa osoitettu olevan 10 dB asumisterveysohjeen mukaista huonompi, huonosta ääneneristävyydestä aiheutuvaa haittaa ei asumisterveysohjeen mukaan voitaisi pitää hyväksyttävänä. Koska melu tässä tapauksessa aiheutuu tavanomaisesta asumisesta, sitä voidaan pitää lähes jatkuvana.

Koska rakennus on tässä tapauksessa vanha eivätkä ääneneristävyydelle rakennusta tehtäessä asetetut vaatimukset olleet samaa luokkaa kuin ne uusien rakennusten osalta ovat, ympäristöterveyden jaosto on tasapuolisuuden vuoksi määrännyt seinärakenteen ääneneristävyyden parantamista koskevan velvoitteen päätöksestään ilmenevällä tavalla lievempänä niin, että rakenne on saatava ääneneristävyydeltään samantasoiseksi kuin kahdesta muusta seinästä tehdyn ääneneristävyysmittauksen mukaan ääneneristävyydeltään heikomman seinän eristävyys on. Tällöin seinän ääneneristävyys tosin jää noin 5 dB alle asumisterveysohjeen mukaisen tason, mutta on olosuhteet huomioon ottaen kuitenkin hyväksyttävissä. Ääneneristävyyden parantamiseksi tarvittava toimenpide ei rakennusteknisenä suorituksena ole suuri eikä siten muodostu kohtuuttomaksi.

Asunto Oy X

on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään ja Lahden seudun rakennuslautakunnan ympäristöterveyden jaosto velvoitetaan korvaamaan asunto-osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Yhtiö on viitannut hallinto-oikeudessa esittämäänsä ja hallinto-oikeuden päätökseen sekä huoneiston C 73 nykyisen asukkaan kirjalliseen lausuntoon ja on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Rakennuslautakunnan ympäristöterveyden jaosto

on antanut asunto-osakeyhtiön selityksen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Lahden seudun rakennuslautakunnan ympäristöterveyden jaoston valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Asunto Oy X:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Sovelletut säännökset ja niiden perusteluja sekä huomioon otetut ohjeet

Terveydensuojelulain 1 §:n 2 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan terveyshaitalla ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.

Terveydensuojelulain 2 §:n 2 momentin mukaan elinympäristöön vaikuttavaa toimintaa on harjoitettava siten, että terveyshaittojen syntyminen mahdollisuuksien mukaan estyy.

Terveydensuojelulain 26 §:n 1 momentin mukaan asunnon ja muun sisätilan sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville terveyshaittaa.

Terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaan, milloin asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan, jos epäkohta aiheutuu asunnon tai muun tilan puutteellisuudesta eikä epäkohdan poistaminen ole mahdollista tai asunnon tai oleskelutilan omistaja tai haltija, milloin tämä omistaja tai haltija on vastuussa puutteellisuuden tai epäkohdan korjaamisesta, ei ole ryhtynyt terveydensuojeluviranomaisen määräämään toimenpiteeseen, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi kieltää tai rajoittaa käyttämästä asuntoa tai oleskelutilaa tarkoitukseensa.

Terveydensuojelulain 51 §:n 1 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisella on oikeus antaa yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveyshaitan poistamiseksi tai sen ehkäisemiseksi.

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut terveydensuojelulain 32 §:n nojalla asumisterveysohjeen (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1). Asumisterveysohje on päivätty 31.12.2002 ja se on tullut voimaan 1.5.2003. Terveydensuojelulain 31.12.2002 voimassa olleen 32 §:n 1 momentin (763/1994) mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa terveydellisin perustein tarkempia määräyksiä ja ohjeita fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista tekijöistä asunnossa ja muussa oleskeluun tarkoitetussa tilassa. Ohjeen päiväystä seuraavana päivänä eli 1.1.2003 voimaan tulleen 32 §:n 1 momentin (1223/2002) mukaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä terveydellisin perustein fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista tekijöistä asunnossa ja muussa oleskeluun tarkoitetussa tilassa. Mainitunlaisesta valtioneuvoston asetuksesta ei asumisterveysohjeessa ole kyse.

Asumisterveysohje perustuu näin ollen edelleenkin terveydensuojelulain 32 §:n alkuperäiseen sanamuotoon, jonka mukaan sekä määräykset että ohjeet olivat mahdollisia. Itse asumisterveysohjeesta kuitenkin ilmenee, että kyse on vain ohjeista, ei määräyksistä. Tällaisena asumisterveysohje ei ole oikeudellisesti sitova. Siinä esitetty voidaan kuitenkin osaltaan ottaa yksittäistä asiaa ratkaistaessa selvityksenä huomioon.

Saatu selvitys

Asunto Oy X omistaa vuonna 1954 valmistuneen asuinkerrostalon. Talossa on 73 asuntoa.

Asunto Oy X:n rakennuksessa olevan asuinhuoneiston C 73 asukkaat ovat olleet yhteydessä Lahden seudun rakennuslautakunnan ympäristöterveyden jaostoon naapuriasuinhuoneistosta C 72 kantautuvien puheäänien vuoksi. Terveystarkastaja on 10.5.2010 tehnyt paikalla tarkastuksen, jonka yhteydessä on toteutettu suuntaa antava tutkimus edellä mainittujen huoneistojen välisestä ilmaääneneristävyydestä ja saatu arvoksi 38,7 dB taajuuden ollessa 500 Hz. Tarkastuskertomuksessa on johtopäätöksenä esitetty ja suosituksena ollut, että asukkaat ottaisivat huomioon talon järjestyssäännöt etenkin yöaikana.

Huoneiston C 73 asukkaan ilmoitettua huoneistosta C 72 edelleen ja seinään tällä välin tehdyistä parannuksista huolimatta kantautuvasta melusta terveystarkastaja on 17.3.2011 velvoittanut Asunto Oy X:n määräajassa kunnan terveydensuojeluviranomaisen hyväksymällä ulkopuolisella asiantuntijalla mittauttamaan huoneistojen välisen seinän ilmaääneneristävyyden.

Asunto Oy X on mittauttanut rakennuksen väliseinien ääneneristävyyttä seinärakenteiden mahdollisten heikkouksien selvittämiseksi. Mittaukset on tehnyt Ramboll Finland Oy 20.4.2011. Mittaukset on tehty huoneistojen C 72, C 73, C 71, A 4 ja A 5 välisistä neljästä eri seinästä. Mittaustuloksiksi (ilmaääneneristävyysluku) on saatu 42 - 53 dB. Alhaisin ilmaääneneristävyys 42 dB on mitattu huoneistojen C 72 ja C 73 olohuoneiden välisestä seinästä ja korkein 53 dB samojen huoneistojen olohuoneen ja makuuhuoneen välisestä seinästä. Olohuoneen ja makuuhuoneen välisen seinän eristävyyttä oli parannettu huoneistojen C 72 ja C 73 haltijoiden toimesta. Kahden muun seinän ilmaneristävyysluvuksi saatiin 47 ja 48 dB.

Ramboll Finland Oy:n mittausraportin mukaan huoneistojen C 72 ja C 73 välisen seinän läpäisevä ääni paikantui katon rajaan. Seinärakenteessa on lievä systemaattinen heikkous välillä 300 - 600 Hz. Heikkouden vaikutusta on onnistuneesti poistettu lisälevytyksillä huoneiston C 73 makuuhuoneen kohdalla. Ongelmakohtien ääneneristävyyden parantamiseksi mittausraportissa on suositeltu vastaavien levyrakenteiden laittamista huoneistojen väliseen seinään kuin huoneiston C 73 makuuhuoneen kohdalla jo on.

Terveystarkastajan Ramboll Finland Oy:n mittauksista 20.5.2011 antaman lausunnon mukaan asunto-osakeyhtiön tulisi ryhtyä toimiin ilmaääneneristävyyden parantamiseksi. Terveystarkastaja on siirtänyt asian käsittelyn rakennuslautakunnan ympäristöterveyden jaostolle. Ympäristöterveyden jaosto on Asunto Oy X:ää kuultuaan päätöksellään 30.8.2011 § 21 velvoittanut sen parantamaan asuinhuoneistojen C 72 ja C 73 välisten seinien eristystä siten, että se vastaa vähintään 47 desibelin ilmaääneneristävyyttä. Pöytäkirjan esittelyosassa on muun ohella lausuttu, että seinän heikko ääneneristävyys vaikeuttaa asunnon C 72 normaalia käyttöä ja että normaaleistakin asumisen äänistä aiheutuu meluhaittaa asunnossa C 73.

Huoneiston C 73 asukkaat ovat sittemmin vaihtuneet. Huoneiston uuden asukkaan mukaan huoneistossa ei hänen siinä 1.4.2012 alkaen asuessaan ole esiintynyt normaalista poikkeavia tai muulla tavalla häiritseviä ääniä.

Asian arviointi ja lopputulos

Terveyshaitan selvittämiseksi lähtökohtana on muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysohjeessa, että asiassa selvitetään huoneistossa vallitsevan melun voimakkuus ja sen ominaisuudet. Ohjeen mukaan ilmaääneneristävyyslukua koskevien mittausten tuloksia ei sellaisenaan pitäisi käyttää terveyshaitan osoittamiseksi. Ilmaäänieristävyyslukumittauksilla on merkitystä erityisesti sen arvioimiseksi, millaisia määräyksiä mahdollisen terveyshaitan estämiseksi on annettava.

Asunto Oy X:n rakennuksen huoneistojen C 72 ja C 73 olohuoneiden välisen seinän ääneneristävyys on tehtyjen mittausten perusteella todettu huonoksi. Ramboll Finland Oy:n mittausraportin mukaan seinärakenteen ilmaääneneristysluku (R´

w

) on 42 dB ja ääneneristävyydessä on lievä systemaattinen heikkous äänen taajuuden ollessa 300 - 600 Hz. Asiakirjoista ei ilmene ilmaäänieristävyyslukua koskevien mittauksien lisäksi muita mittauksia tai selvityksiä, joiden perusteella olisi arvioitu huoneiston C 72 normaalista asumiskäytöstä aiheutuvaa melutasoa huoneistossa C 73. Asuinhuoneiston terveysvalvonta on käynnistynyt asukkaan yhteydenotosta terveydensuojeluviranomaiseen, ja asiassa on suoritettu useita tarkastuksia. Seinän ilmaääneneristysluvun mittauksesta on päätetty terveystarkastajan arvion perusteella ja sen vuoksi, että puheäänen on ilmoitettu edelleen kuuluneen huoneistosta toiseen. Asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, mikä melutaso on ollut tai millaisesta haittatilanteesta on ollut kysymys. Selvitystä tällaisten tilanteiden esiintymisestä tai yleisyydestä ei asiakirjoissa muutoinkaan ole. Tarkastuspöytäkirjojen mukaan melua ei myöskään ole arvioitu huoneistossa C 72.

Seinän pieni ilmaääneneristysluku saattaa viitata siihen, että poikkeavan melun lisäksi myös normaalit asuinäänet huoneistoissa voivat aiheuttaa terveyshaittaa toisessa huoneistossa. Naapurihuoneistossa havaittu melutaso voi kuitenkin riippua toisen asunnon kulloisestakin käytöstä, melulähteiden luonteesta ja melulähteiden sijoittumisesta siten, että terveyshaittaa ei huonosta ääneneristävyydestä huolimatta aiheudu. Kysymyksessä olevassa asiassa tähän viittaa myös se, että huoneiston C 73 uusien asukkaiden mukaan huoneistossa melutaso ei ole poikkeava tai häiritsevä.

Ympäristöterveyden jaoston määräys on asetettu siten, että seinän ääneneristävyyttä on parannettava niin, että ilmaääneneristävyysluku vastaa saman rakennuksen huoneistojen välillä olevan seinän ilmaääneneristävyyslukua, joka on huonoin mitatuista, mutta parempi kuin huoneistojen C 72 ja C 73 olohuoneiden välisen seinän luku. Ympäristöterveyden jaoston määräyksen mukainen meluntorjunnan tason mitoitus terveyshaitan poistamiseksi voi tällöin olla myös perusteiltaan ongelmallinen, jos huoneistoissa vallitsevista melutasoista ei ole riittäviä selvityksiä.

Kun otetaan huomioon edellä todetut terveyshaitan selvittämiseen liittyvät seikat kokonaisuutena sekä määräyksen sisältö, asiassa ei selvityksen perusteella ole terveydensuojelulain 27 §:n mukaisesti voitu velvoittaa Asunto Oy X parantamaan asuntojen C 72 ja C 73 olohuoneiden välistä seinää siten, että ilmanääneneristysluku on vähintään 47 dB.

Näillä perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Vaikka rakennuslautakunnan ympäristöterveyden jaoston valitus hylätään, jaostoa ei asian tulkinnanvaraisuuteen nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, ole määrättävä korvaamaan Asunto Oy X:n oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Petri Leinonen.

---

[SV]

Dålig ljudisolering i väggen i en bostadsbyggnad var inte i sig en sådan sanitär olägenhet som avses i hälsoskyddslagen. Utöver resultat från mätningar av luftljudisoleringsnivån fanns det i handlingarna inte uppgifter om andra mätningar eller utredningar av vilka det skulle ha framgått vilken bullernivå normalt boende i en lägenhet i byggnaden förorsakade i den andra bostadslägenheten eller annan utredning om situationer som skulle ha förorsakat sanitär olägenhet. Utredningen om sanitär olägenhet var inte sådan att bostadsaktiebolaget med stöd av 27 § i hälsoskyddslagen kunde åläggas att vidta åtgärder för att förbättra luftljudisoleringen i väggen mellan lägenheterna.

Av de anvisningar om boendehälsa som social- och hälsovårdsministeriet meddelat med stöd av 32 § 1 mom. i hälsoskyddslagen (763/1994) framgick det att ministeriet meddelat anvisningar, inte bestämmelser. Anvisningarna om boendehälsa var därför inte juridiskt bindande, men det som anfördes i dem kunde dock bidra till avgörandet i ett enskilt ärende.

Hälsoskyddslagen 1 § 2 mom., 2 § 2 mom., 26 § 1 mom., 27 och 32 § samt 51 § 1 mom.

Förvaltningslagen 31 § 1 mom.