Supreme Administrative Court allows tax assessment by including spouse's cash payment in share exchange analysis.

Puolisot A ja B olivat samanaikaisesti luovuttaneet omistamansa kiinteistöosakeyhtiön (C Oy:n) osakekannan D Oyj:lle. Puolisot olivat myös sopineet yhdessä luovutuksensaajan kanssa luovutusten ehdoista. Osakekannan kauppahinta oli kauppahinnan tarkistuksen jälkeen kaikkiaan 6 300 371,33 euroa. Puolisoista A sai koko kauppahinnasta 80 prosenttia osakeomistustensa mukaisesti siten, että 5 040 297,04 euron kauppahinnasta maksettiin hänelle suunnatulla osakeannilla toteutettuna osakkeiden vaihtona 5 000 800 euroa ja ylimenevä osa 39 497,04 euroa rahana. Puolisolle B maksettiin kauppahinta 1 260 074,29 euroa kokonaisuudessaan rahana. Koska puolisoille maksettu yhteenlaskettu rahavastike ylitti 10 prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta, A:n verotuksessa ei sovellettu tuloverolain 45 §:n 2 momentin mukaista osakevaihtoa koskevaa säännöstä. Verovuosi 2007.

Tuloverolaki 45 § 2 momentti

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 f §

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-321/05, Kofoed

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 12.9.2012 nro 12/0845/6

Asian aikaisempi käsittely

A on 13.6.2007 luovuttanut omistansa C Oy:n osakkeet (80 % osakekannasta) osakevaihdoksi nimetyllä toimella D Oyj:n osakkeita ja rahakorvausta vastaan. A:n puoliso B on samana päivänä ja samalla sopimuksella myynyt omistamansa C Oy:n osakkeet (20 % osakekannasta) D Oyj:lle osakekaupalla rahakorvausta vastaan.

Verotusta toimitettaessa

A:n veronalaiseksi tuloksi ei luettu C Oy:n osakkeiden luovutuksesta kertyneeksi katsottua voittoa.

Uudenmaan verotuksenoikaisulautakunta

on 27.1.2011 tekemällään päätöksellä hyväksynyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksen ja katsonut A:n 13.6.2007 tekemän C Oy:n osakkeiden luovutuksen D Oyj:lle veronalaiseksi luovutukseksi. Tämän mukaisesti verotuksen oikaisulautakunta on lisännyt A:n veronalaisten luovutusvoittojen määrään 3 572 522,94 euroa.

Oikaisulautakunta on päätöksensä perusteluissa lausunut, että A:n ja B:n omistamien C Oy:n osakkeiden luovuttamista tulee tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Koska maksettu rahavastike 1 299 511,34 euroa (39 437,04 euroa + 1 260 511,34 euroa) on ylittänyt 10 prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta 5 000 800,00 eurosta, ei A:n osakkeiden luovutukseen ole katsottu voitavan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ää ja tuloverolain 45 §:n 2 momenttia. C Oy:n osakkeiden luovutuksen perusteella A:ta on siten verotettu 3 572 522,94 euron suuruisesta luovutusvoitosta.

A

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Uudenmaan verotuksen oikaisulautakunnan päätös on kumottava. A:n omistamien C Oy:n osakkeiden vaihtaminen D Oyj:n osakkeisiin on katsottava elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitetuksi osakevaihdoksi ja A:n omistamien C Oy:n osakkeiden luovutukseen on sovellettava tuloverolain 45 §:n 2 momentin säännöksiä.

Perusteluina A on lausunut muun muassa, ettei osakevaihtoa ja eri osapuolten välillä tehtyä osakekauppaa voida katsoa yhdeksi kokonaisjärjestelyksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n sanamuodon, säännöksen tarkoituksen, oikeuskirjallisuuden kannanottojen ja oikeuskäytännön valossa. Mainittu säännös sääntelee vain osakkeiden luovuttajan luovutusvoittoverotusta ja sen huojentamista. Säännöksessä ei ole mainintaa siitä, että osakevaihdon ehdot täyttävän järjestelyn hyväksyttävyys olisi riippuvainen siitä, miten muut kohdeyhtiön osakkaat toimivat. Esitöistä ei myöskään löydy mainintaa tällaisista ehdoista tai tulkinnasta. Näin ollen muiden verovelvollisten tekemien transaktioiden ei tule vaikuttaa osakevaihdon suorittavan osakkaan verotukseen.

Osakevaihtoon voidaan lukea vain sellaiset osakkeiden vaihdot, jotka asiallisesti liittyvät toisiinsa. Eri osapuolten välistä osakevaihtoa ja osakekauppaa ei tulisi kytkeä yhdeksi luovutukseksi, ellei kyse ole selkeästi yhdestä ja osapuolten yhdeksi tarkoittamasta osakevaihtosopimuksesta. Jos luovutuksia arvioidaan yhtenä kokonaisuutena, rahavastikkeen määrä on silloin arvioitava osakaskohtaisesti.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion C-321/05, Kofoed vastaan Skatteministeriet, perusteella on vahvoja perusteita katsoa, että osakevaihdon kannalta relevanttina rahavastikkeena voidaan pitää ainoastaan sellaista vastiketta, joka on osapuolia sitovasti sovittu suoritettavaksi osakevastikkeen lisäksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 1999:75 lunastusvastiketta ei luettu rahavastikkeeksi, koska kyse ei ollut osakevaihtosopimuksen osapuolten sopimasta vastikkeesta. Siten vain A:lle maksettu vastike voidaan katsoa asiassa rahavastikkeeksi, vaikka osakevaihto ja hänen puolisonsa tekemä osakekauppa liittyvät ajallisesti hänen puolisonsa tekemään osakekauppaan.

Oikeuskirjallisuudessa esitettyjen poikkeavien näkemysten ja vakiintumattoman verotuskäytännön johdosta asia on niin tulkinnanvarainen, että se tulee ratkaista A:n eduksi.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antanut vastineen.

A

on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina selostanut elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 ja 2 momentin sekä tuloverolain 45 §:n 2 momentin säännökset sekä lausunut muutoin seuraavaa.

Asiassa saatu selvitys

Asiakirjoista ilmenee, että A on omistanut 80 prosenttia C Oy:n osakkeista. Hänen puolisonsa B on omistanut osakkeista 20 prosenttia. C Oy:n osakkaat ja D Oyj tekivät 13.6.2007 osakkeiden kauppaa ja osakevaihtoa koskevan sopimuksen. Oikeustoimen kohteena oli koko C Oy:n osakekanta. Kauppahinta oli 6 272 470,98 euroa. A sai koko kauppahinnasta 80 prosenttia osakeomistustensa mukaisesti siten, että 5 017 976,76 euron kauppahinnasta maksettiin hänelle suunnatulla osakeannilla toteutettuna osakevaihtona 5 000 800 euroa ja ylimenevä osa 17 176,76 euroa rahana. Hänen puolisolleen maksettiin kauppahinta 1 254 494,22 euroa rahana. Kauppahintojen tarkastustilaisuudessa 31.8.2007 C Oy:n kauppahintaa on korotettu 27 900,35 eurolla, josta A:n osuus on 22 320,28 euroa ja B:n osuus 5 580,07 euroa.

Verotuksen oikaisulautakunta on valituksenalaisessa päätöksessä katsonut, että A:n ja B:n omistamien C Oy:n osakkeiden luovuttamista tulee tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Koska maksettu rahavastike 1 299 511,34 euroa (39 437,04 euroa + 1 260 511,34 euroa) on ylittänyt 10 prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta 5 000 800,00 eurosta, ei A:n osakkeiden luovutukseen ole katsottu voitavan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ää ja tuloverolain 45 §:n 2 momenttia. C Oy:n osakkeiden luovutuksen perusteella A:ta on siten verotettu 3 572 522,94 euron suuruisesta luovutusvoitosta.

Oikeudellinen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätös

Yritysjärjestelyjä koskevan hallituksen esityksen (HE 177/1995 vp) mukaan Euroopan unionin jäsenyys on velvoittanut Suomea saattamaan voimaan eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, varojen siirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin (90/434/ETY). Direktiivin tavoitteena on poistaa verotuksellisia esteitä yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiltä Euroopan unionin alueella vaarantamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden verotuksellisia intressejä. Verotuksellisten esteiden poistamisen odotetaan parantavan yritysten kilpailukykyä ja -olosuhteita sekä tuottavuutta. Tavoite pyritään toteuttamaan siten, että tietyt edellytykset täyttävät uudelleenjärjestelyt voidaan toteuttaa ilman, että niistä aiheutuu välittömiä veroseuraamuksia järjestelyihin osallisille yhteisöille tai niiden osakkaille.

Edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan käteisvastikkeen enimmäismäärän osalta riittävää olisi, että sulautumisen yhteydessä käytettävä käteisvastike ei kokonaisuutena ylitä 10 prosenttia vastikkeena saatavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta. Myös osakevaihdoissa kuten sulautumisessa ja jakautumisessa, käteisvastikkeen määrä rajoitettaisiin 10 prosenttiin liikkeeseen laskettujen osakkeiden nimellisarvosta. Vaihdossa saatuun rahavastikkeeseen sovellettaisiin samoja periaatteita kuin sulautumisessa ja jakautumisessa saatuun käteisvastikkeeseen.

Hallinto-oikeus toteaa, että osakevaihtoa koskevan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännöksen tarkoituksena on yritysjärjestelyjen rahoituksellinen edesauttaminen. Näin ollen säännöksen tulkitseminen siten, että rahavastikkeen määrä rajoittuu 10 prosenttiin liikkeeseen laskettujen osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvoista, on säännöksen tarkoituksen mukainen. Säännöksestä ei ole siten pääteltävissä, että osakevaihtoa ja rahavastiketta olisi tarkasteltava osakaskohtaisesti eli jokaisen osakevaihdon suorittavan osakkaan kohdalla erikseen. Osakevaihdon yhteydessä maksettava rahavastike ei siten saa ylittää 10 prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoo, että rahavastikkeena on pidettävä hankkivan yhtiön osakevaihtosopimuksen perusteella osakevaihtoa koskevaan yritysjärjestelyyn osallistuville tahoille osakkeista vastikkeena antamaa rahamäärää.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa C-321/05, Kofoed vastaan Skatteministeriet, on ollut kyse osakkeet hankkineen yhtiön jakamasta osingosta hankitun yhtiön osakkeet luovuttaneille osakkaille. Tuomiossa ei ollut kyse siitä, voidaanko osakevaihto ja samanaikaisesti eri osapuolten välillä tehty kauppa katsoa yhdeksi oikeustoimeksi. Kyseisen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavana ollut kysymys ei siten vastaa olennaisilta osiltaan nyt ratkaistavana olevaa asiaa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 1999:75 on ollut kyse siitä, luetaanko sulautumista vastustavalle osakkeenomistajalle suoritettava lunastuskorvaus osaksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:ssä tarkoitettua rahavastiketta. Näin ollen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun tosiseikat eivät siten ole samat, eikä ratkaisu myöskään sisällä kannanottoa nyt ratkaistavana olevaan asiaan.

Hallinto-oikeus toteaa, että asian mahdollinen tulkinnanvaraisuus ei ole peruste, jonka nojalla asia tulisi ratkaista A:n eduksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Eija Rosendahl ja Laura Palmu. Esittelijä Juuso Peltonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset kumotaan ja toimitettu verotus saatetaan voimaan.

A on uudistaen hallinto-oikeudessa esittämänsä perustelut lausunut, että hänen suorittamaansa osakevaihtoa ja puolison tekemää osakekauppaa tulee tarkastella erillisinä oikeustoimina ja osakevaihdossa käytettävä rahavastike tulee laskea osakaskohtaisesti.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antamassaan vastineessa lausunut, että sopimus osakkeiden kaupasta ja osakevaihdosta muodostaa ajallisesti ja asiallisesti yhden kokonaisuuden. Myös se, että hankinta kohdistuu koko C Oy:n osakekantaan ja sen toisena osapuolena olleiden A:n ja B:n yhteinen toiminta puoltavat sitä, että kysymyksessä on yksi kokonaisuus. Sopimus osoittaa, että siinä on otettu huomioon myyjinä olevien puolisoiden yhteinen tahto oikeustoimikokonaisuuden sisällöstä.

Rahavastikkeen määrittelystä kirjallisuudessa on esitetty toisistaan poikkeavia käsityksiä. Kirjallisuudessa esitettyjen kannanottojen enemmistö puoltaa tulkintaa, jonka mukaan rahavastikkeen osuus lasketaan järjestelyssä mukana olleiden yhteenlasketun rahavastikkeen ja vaihdossa saatujen osakkeiden perusteella. Lain sanamuoto, sääntelyn tarkoitus ja hallituksen esityksen perustelut tukevat tätä käsitystä.

A

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovelletut säännökset ja oikeuskäytäntö

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentin (1424/2006) mukaan osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, tai, jos osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä, hankkii lisää tämän yhtiön osakkeita ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan. Vastike saa olla myös rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin 10 prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 2 momentin (1733/1995) mukaan osakevaihtoa ei pidetä verotuksessa luovutuksena. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, vaihtoa pidetään osakkeiden luovutuksena.

Tuloverolain 45 §:n 2 momentin (1136/2005) mukaan luovutuksena ei pidetä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentissa tarkoitettua osakevaihtoa, jollei mainitun lain 52 h §:stä muuta johdu.

Tosiseikat

A on omistanut 80 prosenttia C Oy:n osakkeista ja hänen puolisonsa B 20 prosenttia. A:n ja B:n puolisot ja D Oyj ovat sopineet C Oy:n koko osakekannan luovuttamisesta 13.6.2007 allekirjoitetussa asiakirjassa, joka on nimetty "Sopimus osakkeiden kaupasta ja osakevaihdosta". Osakekannan alustava kauppahinta oli 6 272 470,98 euroa. A sai alustavasta kauppahinnasta 80 prosenttia osakeomistuksensa mukaisesti siten, että 5 017 976,76 euron kauppahinnan osuudesta maksettiin hänelle suunnatulla osakeannilla toteutettuna osakkeiden vaihtona 5 000 800 euroa ja ylimenevä osa 17 176,76 euroa rahana. Hänen puolisolleen maksettiin 1 254 494,22 euroa rahana. Kauppahintojen tarkastustilaisuudessa 31.8.2007 C Oy:n kauppahintaa on korotettu 27 900,35 eurolla, josta A:n rahana saama määrä on ollut 22 320,28 euroa ja B:n 5 580,07 euroa.

Oikeudellinen arvio

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n verotuksessa otettava lukuun B:n saama kauppahinta, kun tarkastellaan, onko D Oyj:n suorittama rahavastike ylittänyt 10 prosenttia sen vastikkeena antamien osakkeiden nimellisarvosta. Koska asiassa näin ollen on kyse käteisvälirahan määrittämisestä, asiaa on tarkasteltava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-321/05, Kofoed, antama tuomio huomioon ottaen, vaikka tuomiossa ei ole ensi kädessä ollutkaan kysymys osakevaihdosta ja samanaikaisesti toisen osapuolen kanssa tehdystä osakekaupasta. Tuomion mukaan esillä olevassa asiassa on kaikki asianhaarat huomioon ottaen tarkistettava, mitkä suoritukset ovat luonteeltaan sitovasti sovittuja vastikkeita C Oy:n osakkeiden hankintaliiketoimesta.

D Oyj on suorittanut rahavastikkeet A:n ja B:n puolisoille osana C Oy:n osakekannan kauppahintaa. Puolisoiden tekemät osakeluovutukset ovat tapahtuneet samanaikaisesti, ja puolisot ovat yhdessä sopineet D Oyj:n kanssa luovutusten ehdoista. Näissä olosuhteissa myös B:n saama rahavastike on otettava lukuun, kun verrataan suoritetun rahavastikkeen määrää ja vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvoa. Koska D Oyj:n C Oy:n osakekannasta suorittaman rahavastikkeen yhteismäärä on ylittänyt 10 prosenttia yhtiön vastikkeena antamien osakkeiden nimellisarvosta, A:n tekemään C Oy:n osakkeiden luovutukseen ei voida soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n ja tuloverolain 45 §n 2 momentin säännöksiä. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.

---

[SV]

Makarna A och B hade samtidigt till D Abp överlåtit hela aktiestocken i fastighetsaktiebolaget C Ab, som de ägde. Makarna hade även med mottagaren kommit överens om villkoren för överlåtelserna. Köpeskillingen för aktiestocken var efter justering sammanlagt 6 300 371,33 euro. Av denna fick A i enlighet med sin ägarandel 80 procent, så att av köpeskillingen 5 040 297,04 euro betalades 5 000 800 euro genom aktiebyte, som genomförde som en till A riktad emission. Återstoden, 39 497,04 euro, betalades i pengar. Till B betalades hela köpeskillingen 1 260 074,29 euro i pengar. Eftersom det vederlag till makarna som betalades i pengar sammanlagt översteg 10 procent av det nominella värdet av de aktier som lämnades i vederlag, tillämpades vid beskattningen av A inte bestämmelsen i 45 § 2 mom. i inkomstskattelagen om aktiebyte. Skatteåret 2007.

Inkomstskattelagen 45 § 2 mom.

Lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet 52 f §

Unionens domstols dom i målet C- 321/05 Kofoed