Supreme Administrative Court dismisses appeal; written review suffices for suspected sham marriage cases under Alien Act.

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen katsoen, että asiassa oli perusteltua aihetta epäillä avioliiton olevan solmittu maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi. Hallinto-oikeudessa valittajana ollut perheenkokoaja oli pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista äitinsä kuulemiseksi perhesiteen aitoudesta. Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi katsoen, ettei hakemusta olisi tullut ratkaista kuulematta hakijaa suullisesti oleskeluluvan edellytysten selvittämiseksi, koska Maahanmuuttovirastossa on syntynyt epäily lumeavioliitosta ja kyse oli hakijan tarkoituksen selvittämisestä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei Maahanmuuttoviraston noudattaman kuulemismenettelyn oikeellisuutta ollut arvioitava lainkäyttömenettelyä koskevien, oikeuskäytännössä vakiintuneiden periaatteiden mukaan. Kun asiaa arvioitiin ulkomaalaislain 62 ja 64 §:n sisältämien oikeusohjeiden perusteella, ei viraston tapauksessa noudattamaa menettelyä, jossa se ei ollut kuullut asianosaisia suullisesti, voitu pitää virheellisenä.

Ulkomaalaislaki 7 § 2 momentti, 36 § 2 momentti, 62 § ja 64 §:n 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 37 ja 38 §

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 31.10.2012 nro 12/0705/2

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 21.12.2011 hylännyt hakemuksen, jolla Suomen kansalainen A (perheenkokoaja, s. 1987) oli 1.4.2011 hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella puolisolleen, Kenian kansalaiselle B:lle (hakija, s. 1987). Päätöksen mukaan on perusteltua aihetta epäillä avioliiton olevan solmittu maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.

Ulkomaalaislain 37 §:n mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Hakija ja perheenkokoaja ovat avioituneet 24.2.2011. Hakija on siten perheenkokoajan ulkomaalaislain mukainen perheenjäsen.

Ulkomaalaislain 36 §:n mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos ulkomaalaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita. Kansainvälisten suhteiden vaarantaminen ei kuitenkaan estä oleskeluluvan myöntämistä perhesiteen perusteella. Oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Euroopan unionin neuvoston 4.12.1997 antamassa päätöslauselmassa toimenpiteistä lumeavioliittojen estämiseksi (97/C/382/01) on mainittu seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että avioliitto on solmittu maahantulosäännösten kiertämiseksi. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi yhteiselämän puuttuminen, avioliiton solmimisesta on maksettu rahaa, puolisoilla ei ole yhteistä kieltä, puolisot antavat ristiriitaisia henkilötietoja toisistaan, heidän henkilöhistoriassaan on merkintöjä aikaisemmista lumeavioliitoista tai oleskeluun liittyy poikkeuksellisia seikkoja tai se, että puolisot eivät ole tavanneet kertaakaan ennen avioliittoa.

Hakija ja perheenkokoaja ovat kertomansa mukaan tutustuneet internetin keskustelupalstalla helmikuussa 2009. Seurustelu on aloitettu heidän kertomansa mukaan virallisesti 15.7.2010. Ensimmäisen kerran hakija ja perheenkokoaja ovat tavanneet fyysisesti 6.2.2011 hakijan asuinmaan Malesian lentoasemalla, jonne perheenkokoaja matkusti äitinsä kanssa. Avioliitto solmittiin 24.2.2011 - muutaman viikon kuluttua parin ensitapaamisesta. Perheenkokoaja palasi takaisin Suomeen passileimojen mukaan 10.3.2011. Perheenkokoajan 17.10.2011 Maahanmuuttovirastolle antaman selvityksen mukaan hän ei ole tavannut perheenkokoajaa (oikeastaan hakijaa) maaliskuisen Suomeen paluunsa jälkeen. Yhteyttä he ovat pitäneet perheenkokoajan mukaan puhelimitse ja internetin välityksellä noin kolme kertaa viikossa.

Maahanmuuttovirasto toteaa, että puolisot ovat solmineet avioliiton vähäisen toistensa tuntemisen jälkeen vain muutaman viikon kuluttua ensitapaamisestaan. Puolisoiden viettämä yhteiselämä on ollut niin ikään varsin lyhyt. Maahanmuuttovirasto toteaa lisäksi, että puolisot eivät ole tavanneet kertaakaan perheenkokoajan avioliiton solmimistarkoituksessa Malesiaan tekemän matkan jälkeen. Kaiken edellä mainitun huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto katsoo, että on perusteltua aihetta epäillä avioliiton olevan solmittu maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi ja oleskeluoikeuden saamiseksi Suomeen.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Sopimus suojaa riittävän läheistä, tosiasiallista perhe-elämää. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijan tarkoituksena oleskelulupaa hakiessaan ei ole ollut tosiasiallisen perhe-elämän viettäminen Suomessa yhdessä perheenkokoajan kanssa. Maahanmuuttovirasto ei siten kielteisessä päätöksessään puutu perhe-elämän suojaan hakijan ja perheenkokoajan osalta.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Maahanmuuttovirasto on ottanut ulkomaalaislain 66 a §:n mukaisesti huomioon edellä mainitut seikat. Kaiken edellä mainitun huomioon ottaen oleskeluluvan myöntämiselle ei ole ulkomaalaislain mukaisia edellytyksiä.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto

on antanut lausunnon.

Perheenkokoaja

on antanut vastaselityksen ja toimittanut täydennyksiä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on hylännyt pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta, kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on, selostettuaan sovellettavat oikeusohjeet, lausunut perusteluinaan seuraavaa:

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen suullisen käsittelyn toimittaminen hallinto-oikeudessa on ilmeisen tarpeetonta.

A (perheenkokoaja) on 1.4.2011 hakenut perhesiteen perusteella oleskelulupaa Malesiassa oleskelevalle puolisolleen B:lle (hakija), jonka kanssa hän oli avioitunut Malesiassa 24.2.2011. Hakija on täyttänyt ja allekirjoittanut hakemuksen liitteenä olevan perheselvityslomakkeen. Asiakirjoista ei käy ilmi, että hakijaa olisi kuultu hakemusta käsiteltäessä. Hakemus on ratkaistu pelkän kirjallisen selvityksen perusteella.

Maahanmuuttoviraston päätös on perustunut siihen, että on ollut perusteltua aihetta epäillä perheenkokoajan ja hakijan avioliiton olevan solmittu maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi ja oleskeluoikeuden saamiseksi Suomeen. Koska Maahanmuutto­virastossa on syntynyt epäily lumeavioliitosta ja koska asiassa on ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaisesti kyse hakijan tarkoituksen selvittämisestä, oleskelulupahakemusta ei olisi tullut ratkaista ilman, että hakijaa kuullaan suullisesti oleskeluluvan edellytysten selvittämiseksi. Tämän vuoksi Maahanmuuttoviraston päätös on kumottava ja asia palautettava sille uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsitellessään Maahanmuuttoviraston on kuultava hakijaa suullisesti Malesiassa sijaitsevan Suomen edustuston avulla.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölaki 37 § 1 momentti ja 38 § 1 momentti

Ulkomaalaislaki 36 § 2 momentti, 37 § 1 momentti, 50 § 1 momentti ja 64 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Paula Olenius ja Tom Almenoksa. Esittelijä Anna-Riikka Hänninen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston tekemä päätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi Maahanmuuttovirasto on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kielteinen oleskelulupapäätös on tehty kirjallisen selvityksen perusteella. Hakijalle ei ole myönnetty oleskelulupaa, koska on katsottu olevan perusteltua aihetta epäillä avioliiton solmitun maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi ja oleskeluoikeuden saamiseksi Suomeen.

Avioliiton solmimiseen ja perhe-elämään yleisesti liittyviä tietoja on saatu hakijalta ja perheenkokoajalta hakemusprosessin eri vaiheissa. Perheenkokoaja on antanut oman selvityksensä perhe-elämästä allekirjoittamassaan oleskelulupahakemuksessa. Lisäksi hän on myöhemmin Maahanmuuttoviraston kirjallisen lisäselvityspyynnön perusteella toimittanut tarkennnuksia ja omaa selvitystä perhe-elämään liittyen. Hän on ollut myös puhelimitse yhteydessä Maahanmuuttovirastoon. Hakija on esittänyt henkilöllisyytensä tueksi Kenian passin. Hän on täyttänyt ja allekirjoittanut oleskelulupahakemuksen liitteenä olevan perheselvityslomakkeen ja antanut selvityksensä siinä esitettyihin perhe-elämää koskeviin kysymyksiin.

Asiassa on kyse viranomaisen harkintavallan laajuudesta päättää kirjallisen ja suullisen menettelyn välillä hallintoasian, erityisesti oleskelulupa-asian selvittämisen yhteydessä.

Hallintolain 37 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on pyynnöstä varattava asianosaiselle tilaisuus esittää vaatimus tai selvitys suullisesti, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi ja kirjallinen menettely tuottaa asianosaiselle kohtuuttomia vaikeuksia. Lain 37 §:n 2 momentin mukaan viranomainen voi asianosaisen pyynnöstä varata tilaisuuden asian selvittämiseksi tarpeellisten tietojen suulliseen esittämiseen muissakin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.

Ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä. Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava oman asiansa selvittämiseen.

Ulkomaalaislain 62 §:n mukaan oleskeluluvan edellytysten selvittämiseksi hakijalle ja perheenkokoajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista, jollei hakemusta hylätä heti perusteettomana.

Ulkomaalaislain 64 §:n 1 momentin mukaan haettaessa oleskelulupaa perhesiteen perusteella hakijaa, perheenkokoajaa tai muuta omaista voidaan kuulla suullisesti maahantulon tai oleskeluluvan edellytysten selvittämiseksi.

Ulkomaalaislain 64 §:n perustelujen mukaisesti suullisen kuulemisen osalta ongelmalliseksi on lainsäädäntövaiheessa ajateltu lähinnä tilanteet, joissa viranomainen katsoo hakijan tai perheenkokoajan suullisen kuulemisen tarpeelliseksi, mutta hakija tai perheenkokoaja ei syystä tai toisesta suostu saapumaan suulliseen kuulemiseen. Tämän lisäksi on lyhyesti avattu kuulemisen tarpeellisuutta yleisesti sekä kirjallisen ja suullisen kuulemisen suhdetta. Lainsäätäjän tarkoituksena on selvästi ollut jättää harkintavalta kirjallisen ja suullisen kuulemisen käyttämisen välillä oleskelulupa-asian ratkaisevalle viranomaiselle. Hallinto-oikeuden päätös on vastoin tätä lähtökohtaa.

Perheenkokoaja

on antanut selityksen.

Osapuolten avioliitto ei ole lumeavioliitto. Heidän tilanteessaan on painavia syitä myöntää oleskelulupa, vaikka heillä ei ole ollut yhteiselämää 10.3.2011 jälkeen. Yhteiselämä ei ole ollut mahdollista siksi, että hakija ei ole saanut viisumia, saati oleskelulupaa tullakseen käymään Suomessa. Yhteydenpito tietokoneen välityksellä on kiinteää ja säännöllistä.

Perheenkokoaja käy töissä ja hänellä on vain rajallinen määrä lomapäiviä vuodessa. Malesiassa asuva puoliso on opiskelija, joten hänellä ei ole taloudellisista syistä mahdollisuuksia matkustaa Suomeen.

Osapuolilla on yhteinen kieli. Heillä ei edes väitetty olleen aiempia lumeavioliittoja. Asiassa pitää ottaa huomioon kulttuurilliset ja uskonnolliset seikat. Ei voida vaatia pitkää seurustelua tai yhdessä asumista ennen avioliiton solmimista, mikäli tämä ei ole oman kulttuurin ja uskonnon tapojen mukaista. Osapuolet ovat syntyneet samana vuonna. Tälläkin seikalla on merkitystä harkittaessa avioliiton todellista luonnetta.

Maahanmuuttoviraston esittämät perusteet liittyvät osin viraston toiminnan tehokkuusvaatimuksiin. Tämä on kestämätöntä. Perhe-elämän suoja on tärkeämpi kuin hallinnon tehokkuus.

Merkitään

, että A ja B on tuomittu avioeroon Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätöksellä 25.11.2013.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt tarpeellisilta osin

Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.

Ulkomaalaislain 37 §:n mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 62 §:n 2 momentin (549/2010) mukaan oleskeluluvan edellytysten selvittämiseksi on 1 momentissa mainituille asianosaisille varattava tilaisuus tulla kuulluiksi ennen asian ratkaisemista, jollei hakemusta hylätä heti perusteettomana.

Ulkomaalaislakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) todetaan säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa, että pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että oleskeluluvan myöntämisen edellytysten selvittämisen johdosta asianosaisille olisi varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Kuuleminen voisi tapahtua suullisesti tai kirjallisesti hallintolain mukaisesti. Säännöstä sovellettavaksi tulevassa muodossaan on perusteltu hallituksen esityksessä 240/2009 vp. Siinä ei ole puheena olevilta osin lausuttu muuta.

Ulkomaalaislain 64 §:n 1 momentin mukaan haettaessa oleskelulupaa perhesiteen perusteella hakijaa, perheenkokoajaa tai muuta omaista voidaan kuulla suullisesti maahantulon tai oleskeluluvan edellytysten selvittämiseksi.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, 36 §:ssä tarkoitettua viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Hallinto-oikeus on katsonut, ettei Maahanmuuttoviraston olisi tullut ratkaista asiaa kuulematta hakijaa suullisesti tilanteessa, jossa oli syntynyt epäily lumeavioliitosta ja kysymys oli ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaisesti hakijan tarkoituksen selvittämisestä. Hallinto-oikeus on tämän vuoksi palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden on ratkaistava Maahanmuuttoviraston valituksesta, onko virasto voinut ratkaista hakijan perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen saamansa kirjallisen selvityksen perusteella, kun viraston mukaan hakemus on hylättävä maahantuloa koskevien säännösten kiertämistä koskevan epäilyn perusteella.

Esillä olevassa asiassa saatu kirjallinen selvitys ei ole ollut ristiriitaista tai puutteellista. Maahanmuuttovirasto on selvityksestä ilmenevien sinänsä riidattomien seikkojen perusteella päätellyt, että on perusteltua aihetta epäillä avioliiton olevan solmittu maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttoviraston kuulemismenettelyä arvioitaessa oikeudellisena ohjeena ei voida käyttää hallinto-oikeuden päätöksessä selostettua suullisen kuulemisen periaatetta niin sanotuissa lumeavioliittotapauksissa, koska mainittu oikeuskäytäntöön pohjautuva periaate liittyy suullisen käsittelyn toimittamiseen hallintolainkäyttömenettelyssä ja hallintolainkäyttölain soveltamiseen. Maahanmuuttovirasto ei ole menetellyt virheellisesti, kun se ei ole tässä asiassa kuullut asianosaisia suullisesti. Maahanmuuttovirasto on voinut ratkaista hakijan perhesideperusteiden oleskelulupahakemuksen saamansa kirjallisen selvityksen perusteella.

Hallinto-oikeuden ei olisi tullut käyttämällään perusteella kumota Maahanmuuttoviraston päätöstä. Hallinto-oikeuden päätös on tämän vuoksi kumottava. Koska oleskelulupahakemuksen perusteena ollut perheside on sittemmin katkennut, asiaa ei kuitenkaan ole palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen ratkaistavaksi. Maahanmuuttoviraston päätös on näin ollen saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Sakari Vanhala, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen, Outi Suviranta ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Elisabeth Vuorenhela.

---

[SV]

Migrationsverket hade avslagit en ansökan om att uppehållstillstånd skulle beviljas på grund av familjeband, eftersom Migrationsverket ansåg att det fanns grundad anledning att misstänka att äktenskapet hade ingåtts i avsikt att kringgå bestämmelserna om inresa eller vistelse i landet. Besvären i förvaltningsdomstolen hade anförts av anknytningspersonen, som hade begärt att muntlig förhandling skulle förrättas för att hennes mor skulle höras om familjebandens äkthet. Förvaltningsdomstolen upphävde Migrationsverkets beslut och återvisade ärendet till Migrationsverket för ny handläggning på den grunden att ansökan inte borde ha avgjorts utan att man hört sökanden muntligen för att utreda förutsättningarna för att bevilja uppehållstillstånd, eftersom det hos Migrationsverket hade uppstått en misstanke om att det var fråga om ett skenäktenskap, och för att utreda sökandens avsikt.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att riktigheten av det förfarande som Migrationsverket hade tillämpat när det gällde att höra sökanden inte skulle bedömas enligt de i rättspraxis hävdvunna principer som gällde förfarandet vid rättsskipning. När saken bedömdes enligt de rättsregler som framgår av 62 och 64 § i utlänningslagen, kunde det förfarande som ämbetsverket hade iakttagit när det inte hörde parterna muntligen inte anses ha varit felaktigt.

Utlänningslagen 7 § 2 mom., 36 § 2 mom., 62 § och 64 § 1 mom.

Förvaltningsprocesslagen 37 och 38 §