Supreme Administrative Court allows local environmental association to appeal ELY Center's decision to relax off-road vehicle restrictions under Off-Road Traffic Act.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko paikallisella ympäristöyhdistyksellä valitusoikeus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) päätöksestä maastoliikennelain mukaisessa asiassa, jossa maastoliikenteen rajoittamista koskevaa päätöstä oli kunnanhallituksen hakemuksen johdosta lievennetty.

Maastoliikennelaissa ei ollut nimenomaisesti säädetty valitusoikeudesta kysymyksessä olevassa tilanteessa. Kysymyksessä ei ollut maastoliikennelain 31 §:ssä tarkoitettu päätös, vaan maastoliikennelain 12 §:ssä tarkoitettu ratkaisu. Tällaisesta ELY-keskuksen päätöksestä valitettaessa noudatettiin hallintolainkäyttölain 7 §:n 2 momentti huomioon ottaen hallintolainkäyttölakia. Valitusoikeutta oli siten arvioitava hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaisesti.

Maastoliikennelain 12 §:n mukaista päätöstä tehtäessä noudatettiin soveltuvin osin maastoliikennelain 9 §:ssä säädettyä. Kun otettiin huomioon ympäristöyhdistyksen säännöistä ilmenevä tarkoitus ja toiminta-alue, yhdistystä voitiin pitää sellaisena maastoliikennelain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yhteisönä, jota asia koski. Näin ollen yhdistys voisi esimerkiksi tehdä esityksen alueellisen kiellon tai rajoituksen määräämisestä tai sen muuttamisesta. Kun otettiin huomioon maastoliikennelain 8 §:ssä tarkoitetun alueellisen kiellon tai rajoituksen tavoitteet, merkitys käytännössä sekä laissa säädetty yhteisöjen asema, ELY-keskuksen päätös lieventää alueellista kieltoa vaikutti välittömästi yhdistyksen etuun.

Edellä lausutuilla perusteilla yhdistyksellä oli valitusoikeus asiassa.

Maastoliikennelaki 8 §, 9 § 1 ja 2 momentti, 12 §, 30 § 1 ja 2 momentti sekä 31 §

Hallintolainkäyttölaki 6 § 1 momentti ja 7 § 2 momentti

Ks. ja vrt. vesiliikennelakia koskevat ratkaisut KHO 16.6.1998 T 1138 ja KHO 31.5.2007 T 1465 sekä rakennussuojelua koskeva KHO 1987-A-57.

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Kouvolan hallinto-oikeus 2.10.2012 nro 12/0403/1

Asian aikaisemmat vaiheet

Hämeen lääninhallitus

on päätöksellään 21.2.1980 nro 11/A331 kieltänyt moottorikäyttöisten ajoneuvojen maastokäytön 8.3.1980 alkaen päätöksen liitekarttaan merkityllä alueella Hollolan kunnassa Läntisen Salpausselän virkistysalueella. Päätöksen mukaan kielto ei koske ulkoilureittien rakentamiseen ja kunnossapitoon liittyvää, maa- ja metsätalouden ja muutoin työnteon tai asunnon sijainnin vuoksi tarpeellista ja virka-, sairaankuljetus- tai pelastustoimen vuoksi välttämätöntä käyttöä sekä puolustusvoimien toimintaa.

Asian aikaisempi käsittely

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen luonnonsuojeluyksikkö

(ELY-keskus) on Hollolan kunnanhallituksen esityksestä päätöksellään 8.2.2012 Nro LUO/49A/2012 Dnro HAMELY/892/07.01/2011 muuttanut Hämeen lääninhallituksen moottorikäyttöisten ajoneuvojen maastokäytön rajoittamista koskevaa päätöstä siten, että moottorikäyttöisten ajoneuvojen maastokäyttökielto ei koske myöskään järjestettäviä ja ohjattuja moottoriurheilutapahtumia eikä moottoriajoneuvoilla suoritettuja ohjattuja vaelluksia, joille on saatu maastoliikennelain 30 §:n mukainen lupa.

Vaatimukset hallinto-oikeudessa

X ry

on valituksessaan vaatinut, että Hämeen ELY-keskuksen päätös on kumottava, kunnanhallituksen hakemus on hylättävä ja päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kouvolan hallinto-oikeus

on jättänyt tutkimatta X ry:n elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Valitusoikeuteen sovellettavat oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölain 6 §:n mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Maastoliikennelain 30 §:n mukaan moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla tapahtuvaan kilpailujen ja harjoitusten toistuvaan tai pysyvään järjestämiseen samassa maastossa on haettava sen lisäksi, mitä luvan- ja suostumuksenvaraisuudesta muualla laissa säädetään, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupa. Lupa on haettava myös yksittäisen tapahtuman järjestämiseen, jos tapahtumasta on odotettavissa huomattavia haittoja luonnolle, muulle ympäristölle, asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle, kalastukselle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle. Tässä pykälässä tarkoitetun luvan myöntämisen edellytyksinä ovat, että tapahtuma täyttää riittävät turvallisuuden vaatimukset ja ettei toiminnasta aiheudu kohtuutonta haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle, kalastukselle, asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle sekä että toiminnan järjestämiseen on saatu alueen omistajan tai haltijan kirjallinen lupa.

Luonnonsuojelulain 3 §:n mukaan tällä lailla pannaan täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY, jäljempänä luontodirektiivi, luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY, jäljempänä lintudirektiivi, muilta osin kuin metsästyslain (615/1993) 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien osalta.

Luontodirektiivin liitteen IV ja IV (a) suojeltuihin lajeihin kuuluvat saukko ja liito-orava.

Luonnonsuojelulain 37 §:n mukaan tämän luvun säännöksiä sovelletaan Suomessa luonnonvaraisina esiintyviin eläinlajeihin lukuun ottamatta metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä.

Luonnonsuojelulain 38 §:n mukaan tämän luvun soveltamisalaan kuuluvat nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja. Metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien rauhoittamisesta säädetään metsästyslaissa.

Luonnonsuojelulain 63 §:n mukaan sen lisäksi, mitä muutoksenhausta erikseen säädetään, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on oikeus valittaa muun lain mukaisesta luvan myöntämistä tai suunnitelman hyväksymistä koskevasta päätöksestä sillä perusteella, että päätös on tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen.

Metsästyslain 1 §:n mukaan tätä lakia sovelletaan metsästykseen ja rauhoittamattomien eläinten pyydystämiseen ja tappamiseen. Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa säädetään.

Metsästyslain 5 §:n mukaan riistaeläimiä ovat muun muassa saukko, teeri ja metso.

Metsästyslain 37 §:n mukaan, jos riistaeläimen kannan säilymisen tai riistaeläinlajin häiritsemättömän lisääntymisen turvaaminen sitä edellyttää, riistaeläinlaji on rauhoitettava määräajaksi tai toistaiseksi. Rauhoitettavista riistaeläinlajeista ja niiden rauhoitusajoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä. Jäljempänä 39 §:ssä tarkoitetulla riistansuoja-alueella voidaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä poiketa yleisistä rauhoitusajoista. ...saukko... ovat aina rauhoitettuja.

Metsästyslain 38 §:n mukaan, jos riistaeläinlajin kanta vaarantuu sen esiintymisalueella tai osalla esiintymisaluetta, voidaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella kyseisen riistaeläinlajin metsästys kieltää tai rajoittaa sitä.

Metsästyslain 41 §:ssä säädetään Suomen riistakeskuksen poikkeuslupien myöntämisestä ja metsästyslain 41 a - 41 c §:ssä poikkeuslupien edellytyksistä.

Metsästyslain 90 §:n mukaan oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja muutoksenhausta Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistyksen tekemään päätökseen säädetään riistahallintolaissa. Edellä 41 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa koskevassa asiassa valitusoikeus on myös sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen.

Metsästysasetuksen 24 §:n mukaan riistaeläimet ovat rauhoitettuja seuraavasti: 17) teeri 1.11. - 9.9.; ja 18) metso 1.11. - 9.9.

Ympäristönsuojelulain 60 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on tehtävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle kirjallinen ilmoitus tilapäistä melua tai tärinää aiheuttavasta toimenpiteestä tai tapahtumasta, kuten yleisötilaisuudesta, jos melun on syytä olettaa olevan erityisen häiritsevää.

Ympäristönsuojelulain 64 §:n mukaan viranomaisen on 60 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen johdosta annettava päätös.

Ympäristönsuojelulain 97 §:n mukaan valitusoikeus on rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät.

Luonnonsuojelulain 57 §:n mukaan, jos joku lyö laimin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamisen taikka ryhtyy niiden vastaiseen toimeen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi ryhtyä pykälässä lähemmin mainittuihin pakkokeinoihin. Haittaa kärsivällä henkilöllä on oikeus saattaa 1 momentissa tarkoitettu asia vireille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jos vireillepanon tarkoituksena on estää luonnon tuhoutuminen tai luonnonarvojen heikentyminen, joka ei ole merkitykseltään vähäinen. Sama oikeus on 61 §:n 3 momentissa tarkoitetulla rekisteröidyllä yhteisöllä toiminta-alueellaan.

Valittajaa koskevat tiedot ja valitusperusteet

X ry on yhdistysrekisteriin merkitty yhdistys, jonka toiminta-alueena on Hollolan kunta. Yhdistyksen tarkoituksena on sen sääntöjen mukaan edistää luonnon- ja ympäristönsuojelua toiminta-alueellaan.

Muutoksenhakija on valittanut päätöksestä muun muassa sillä perusteella, että saukon elinmahdollisuudet heikentyvät, metsot ja teeret häiriintyvät soidinpaikoillaan ja liito-oravan elinympäristöjä on jo aiemmin huononnettu. Messilä-Tiirismaan alueella on useita luonnonsuojelualueita ja lisäksi luonnonsuojelulain 29 §:n perusteella suojeltuja luontotyyppejä ja metsälain 10 §:n suojaamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä.

Oikeudellinen arviointi

Maastoliikennelaissa ei ole säännöksiä muutoksenhausta ELY-keskuksen päätökseen maastoliikennelain mukaisessa asiassa. Valitusoikeus määräytyy täten hallintolainkäyttölain 6 §:n perusteella. Esikysymyksenä on asiassa ratkaistava, onko X ry:llä tässä asiassa valitusoikeus eli onko yhdistys katsottava asiassa asianosaiseksi.

ELY-keskuksen päätöksessä ei ole muutettu moottorikäyttöisten ajoneuvojen maastokäytön kieltoaluetta. Päätöksellä on vain saatettu tietynlaiset toiminnot - järjestetyt ja ohjatut moottoriurheilutapahtumat sekä moottoriajoneuvoilla suoritetut ohjatut vaellukset - , joille on saatu maastoliikennelain 30 §:n mukainen lupa, mahdollisiksi alueella. Päätöstä ei ole perusteltu luonnonsuojelullisin perustein. Päätöksen perusteena on ollut alueen nykyisten käyttötarkoitusten retkeilyn ja virkistäytymisen sekä matkailun yhteensovittaminen. Alkuperäisellä päätöksellä on tavoiteltu ohjaamattoman moottorikelkkailun kieltämistä alueella. Kiellosta vapautettu toiminta edellyttää ennen toteuttamista kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupaa. Myönteisen luvan edellytyksenä on muun muassa, että toiminnasta ei aiheudu kohtuutonta haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle. Esityksen päätöksen muuttamiseksi on tehnyt Hollolan kunnanhallitus.

Liito-oravan ja saukon osalta on kysymys Euroopan unionin oikeudesta ja erityisesti luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetussa direktiivissä (92/43/ETY) eli luontodirektiivissä suojellusta eläinlajista, joka edellyttää tiukkaa suojelua.

Edellä mainittu huomioon ottaen muutoksenhaulle tuomioistuimessa asetettuja edellytyksiä koskevia menettelysäännöksiä on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien tehokasta oikeussuojaa koskevien tavoitteiden mukaisesti. Toisaalta, kun otetaan huomioon luonnonsuojelulaissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle säädetty oikeus valittaa myös muun lain nojalla tehdystä luonnonsuojelulain vastaisesta päätöksestä, ympäristöyhdistysten valitusoikeus ympäristöviranomaisten melupäätöksistä ja ympäristöyhdistysten metsästyslain mukainen valitusoikeus, on unionin oikeuden tehokkaan toteutumisen vaatimus riittävästi otettu huomioon.

ELY-keskuksen moottorikäyttöisten ajoneuvojen maastokäytön rajoittamista koskeva muutospäätös ei ole kohdistettu yhdistykseen eikä se välittömästi vaikuta yhdistyksen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Kun lisäksi otetaan huomioon luonnonsuojelulaissa pakkokeinojen vireillepano-oikeus, ei hallintolainkäyttölain valitusoikeutta koskevaa säännöstä ole syytä tulkita siten, että luonnonsuojeluyhdistyksellä olisi valitusoikeus moottorikäyttöisten ajoneuvojen maastokäytön rajoittamista koskevasta päätöksestä.

Johtopäätös

X ry:llä ei ole valitusoikeutta ELY-keskuksen moottorikäyttöisten ajoneuvojen maastokäytön rajoittamisesta koskevasta muutospäätöksestä sen johdosta, että yhdistystä ei pidetä hallintolainkäyttölain 6 §:n mukaisena asianosaisena. Asian tutkimiselle ei näin ollen ole edellytyksiä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Maastoliikennelaki 1 ja 30 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Alhonnoro, Kari Kolehmainen ja Leila Hietanen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X ry

on valituksessaan vaatinut, että yhdistyksen valitus tutkitaan. Hallinto-oikeuden ja ELY-keskuksen päätökset on kumottava ja Hollolan kunnanhallituksen hakemus on hylättävä. ELY-keskuksen päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä, koska päätökselle ei ole maastoliikennelain mukaisia perusteita.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun muassa seuraavasti:

Hallinto-oikeuden näkemys, että muutosta on haettu ainoastaan luonnonsuojelullisin perustein, on virheellinen. Yhdistyksen valituksessa on mainittu myös kaikki maastoliikennelain 1 §:ään sisältyvät perusteet.

ELY-keskus on päätöksessään todennut, että se muuttaa Hämeen lääninhallituksen vuonna 1980 antamaa kieltopäätöstä. Kieltopäätöstä on muutettu tärkeimmältä osaltaan eli kiellon sijasta on sallittu maastoajo. ELY-keskuksen päätös sallii maastoajon koko kiellon kattamalla alueella, mikä tosiasiassa purkaa kieltopäätöksen kokonaan.

Maastoliikennelain 9 §:n mukaan alueellista kieltoa voi hakea muun muassa yhteisö, jota asia koskee. Ympäristöyhdistykset on katsottu sekä kumotun moottorikäyttöisten ajoneuvojen maastokäytön rajoittamisesta annetun lain (606/1977) että voimassa olevan maastoliikennelain (1710/1995) mukaiseksi asianosaiseksi ja oikeutetuksi hakemaan alueellista kieltoa. Alueellista kieltoa on 20.10.1987 hakenut muun muassa lahtelainen Salpausselän luonnonystävät ry Hämeen lääninhallitukselta. Kielto on annettu eikä korkein hallinto-oikeus ole päätöksellään 31.10.1991 taltionumero 3968 muuttanut lääninhallituksen päätöstä. Sama yhdistys on katsottu asianosaiseksi myös muun muassa nykyisen lain voimassa ollessa annetussa Hämeen ympäristökeskuksen päätöksessä 3.1.1997 nro 0396LO139/26, joka on koskenut alueellista moottorikelkkailukieltoa. Alueellisen kiellon määräämistä koskeva pykälä on säilynyt nykyisin voimassa olevassa laissa rakenteeltaan samanlaisena kuin aikaisemmissa laeissa.

Maastoliikennelain 9 §:n 2 momentin mukaan ennen kiellon määräämistä ELY-keskuksen on kuultava muun muassa yhteisöä, jota asia koskee. Maastoliikennelain 12 §:n mukaan ELY-keskus voi muuttaa 8 §:n nojalla annettua päätöstä, jolloin on soveltuvin osin noudatettava mitä 9 - 11 §:ssä säädetään.

Edellä sanottujen säännösten mukaan ympäristöyhdistys on katsottava yhteisöksi, jota asia koskee, ja yhdistys on siten maastoliikennelain mukaan asianosainen sekä hakijana että kuultavana. Tästä on seurauksena, että ympäristöyhdistyksellä on myös valitusoikeus maastoliikennelain mukaisissa asioissa.

Valittajana olevan ympäristöyhdistyksen toimenkuvaan kuuluu valvoa ja edistää luonnon- ja ympäristönsuojelun toteutumista toiminta-alueellaan eli Hollolan kunnassa. Ympäristöyhdistys on myös taho, jolla on tietoa toiminta-alueensa luonnon ja ympäristön olosuhteista.

X ry on hallintolainkäyttölain tarkoittama valituksen tekemiseen oikeutettu taho. ELY-keskuksen päätös on kohdistettu valittajaan, koska päätös vaikuttaa välittömästi yhdistyksen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. X ry:n valitusoikeuden olemassaoloa tukee myös ympäristönsuojelulain 97 §:n säännös, jonka mukaan valitusoikeus on rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät.

Ympäristönsuojelulain tavoitteena on 1 §:n mukaan muun muassa ehkäistä ympäristön pilaantumista ja turvata viihtyisä ja monipuolinen ympäristö. Tässä tapauksessa 3 §:ssä määritelty ympäristön pilaantuminen tarkoittaa melun ja polttoainejäämien aiheuttamaa haittaa luonnolle sekä alueen yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä. Nämä ympäristövaikutukset ilmenevät valittajan toiminta-alueella. Suunniteltu toiminta olisi pitkäkestoista, usein toistuvaa ja laajalle ulottuvaa, kuten ympäristölupa-asioissa on kyse. Moottoroituja vaelluksia halutaan järjestää sekä talvella että kesällä, mahdollisesti jopa päivittäin ja ne voivat ulottua kilometrien etäisyydelle Messilän matkailualueesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen. Kouvolan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Maastoliikennelain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi mainitun lain 1 §:ssä tarkoitettujen haittojen ehkäisemiseksi kieltää moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämisen tietyllä maa-alueella tai jääpeitteisellä vesialueella muuhun kuin 4 §:n 2 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun liikkumiseen taikka rajoittaa sitä. Kielto tai rajoitus on voimassa määräajan tai toistaiseksi.

Maastoliikennelain 9 §:n 1 momentin mukaan esityksen alueellisen kiellon tai rajoituksen määräämisestä voi tehdä asianomainen kunta tai kunnan jäsen, paliskunta taikka sellainen viranomainen, yhteisö ja maanomistaja, jota asia koskee. Kiellon tai rajoituksen määräämisen voi panna vireille myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pykälän 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on ennen kiellon tai rajoituksen määräämistä kuultava kuntaa, jonka aluetta kielto tai rajoitus koskee, sekä varattava niille viranomaisille, yhteisöille ja maanomistajille sekä muille, joita asia koskee, tilaisuus tulla kuulluksi.

Maastoliikennelain 12 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi muuttaa 8 §:n nojalla annettua päätöstä, jos sitä tehtäessä vallinneet olot ovat olennaisesti muuttuneet tai jos päätöksen perusteiden myöhemmin todetaan olleen olennaisesti erilaiset kuin päätöstä annettaessa on edellytetty. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä 9 - 11 §:ssä säädetään.

Maastoliikennelain 30 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla tapahtuvaan kilpailujen ja harjoitusten toistuvaan tai pysyvään järjestämiseen samassa maastossa on haettava sen lisäksi, mitä luvan- ja suostumuksenvaraisuudesta muualla laissa säädetään, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita tätä tarkoitusta varten asemakaavassa varatulle alueelle tai alueelle, jolle on annettu ympäristönsuojelulaissa (86/2000) tarkoitettu ympäristölupa.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lupa on haettava myös yksittäisen tapahtuman järjestämiseen, jos tapahtumasta on odotettavissa huomattavia haittoja luonnolle, muulle ympäristölle, asutukselle, yleiselle virkistyskäytölle, kalastukselle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen lupaa ei kuitenkaan tarvita poliisin, palo- ja pelastustoimen viranomaisten tai puolustusvoimien harjoituksiin.

Maastoliikennelain 31 §:n mukaan muutosta 30 §:ssä tarkoitettuun kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätökseen haetaan valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Ratkaistava kysymys, oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Ratkaistavassa asiassa on kysymys siitä, onko paikallisella ympäristöyhdistyksellä valitusoikeus maastoliikennelain mukaisessa asiassa, jossa maastoliikenteen rajoittamista koskevaa päätöstä on lievennetty.

Maastoliikennelaissa ei ole nimenomaisesti säädetty valitusoikeudesta kysymyksessä olevassa tilanteessa. Kysymyksessä ei ole maastoliikennelain 31 §:ssä tarkoitettu päätös, vaan maastoliikennelain 12 §:ssä tarkoitettu ratkaisu. Myös tällaisesta ELY-keskuksen päätöksestä valitettaessa noudatetaan hallintolainkäyttölain 7 §:n 2 momentti huomioon ottaen kuitenkin hallintolainkäyttölakia. Valitusoikeutta on siten arvioitava hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaisesti.

Maastoliikennelain 12 §:n mukaista päätöstä tehtäessä noudatetaan soveltuvin osin maastoliikennelain 9 §:ssä säädettyä. Kun otetaan huomioon X ry:n säännöistä ilmenevä tarkoitus ja toiminta-alue, yhdistystä voidaan pitää sellaisena maastoliikennelain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yhteisönä, jota asia koskee. Näin ollen yhdistys voisi esimerkiksi tehdä esityksen alueellisen kiellon tai rajoituksen määräämisestä tai sen muuttamisesta. Kun otetaan huomioon maastoliikennelain 8 §:ssä tarkoitetun alueellisen kiellon tai rajoituksen tavoitteet, merkitys käytännössä sekä laissa säädetty yhteisöjen asema, ELY-keskuksen päätös lieventää alueellista kieltoa vaikuttaa välittömästi X ry:n etuun.

Edellä lausutuilla perusteilla yhdistyksellä on valitusoikeus asiassa. Koska hallinto-oikeudella on ollut asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden tulee asiaa käsitellessään arvioida, onko ELY-keskuksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseen yhdistyksen valituksessa vaadituin tavoin aihetta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.

---

[SV]

Frågan gällde huruvida en lokal miljöskyddsförening hade rätt att överklaga närings-, trafik- och miljöcentralens (NTM-centralens) beslut att på ansökan av kommunstyrelsen lindra ett beslut om begränsning av terrängtrafik som fattats med stöd av terrängtrafiklagen.

I terrängtrafiklagen fanns inga uttryckliga bestämmelser om besvärsrätten i en situation som denna. Det var inte frågan om ett beslut som avses i 31 § i terrängtrafiklagen, utan om ett avgörande som avses i lagens 12 §. Vid överklagande av ett sådant beslut av NTM-centralen iakttas med beaktande av 7 § 2 mom. i förvaltningsprocesslagen vad som föreskrivs i förvaltningsprocesslagen. Besvärsrätten skulle således bedömas utgående från vad som föreskrivs i 6 § 1 mom. i förvaltningsprocesslagen.

Ett beslut som avses i 12 § i terrängtrafiklagen fattas med iakttagande i tillämpliga delar av vad som föreskrivs i 9 § i terrängtrafiklagen. Med hänsyn till miljöskyddsföreningens syfte och föremålet för dess verksamhet enligt vad som framgick av dess stadgar, kunde föreningen betraktas som ett sådant i 9 § 1 mom. i terrängtrafiklagen avsett samfund som berörs av saken. Följaktligen kunde föreningen till exempel göra en framställning om att regionala förbud och begränsningar skulle införas eller ändras. Med hänsyn till målsättningarna för sådana regionala förbud och begränsningar som avses i 8 § i terrängtrafiklagen, deras praktiska betydelse samt den ställning som samfund har enligt terrängtrafiklagen, påverkade föreningens fördel direkt av NTM-centralens beslut att lindra det regionala förbudet.

Föreningen hade på ovan nämnda grunder besvärsrätt i ärendet.

Terrängtrafiklagen 8 §, 9 § 1 och 2 mom., 12 §, 30 § 1 och 2 mom., 31 §

Förvaltningsprocesslagen 6 § 1 mom. och 7 § 2 mom.

Se och jfr avgöranden som gällt sjötrafiklagen, HFD 16.6.1998 L 1138 och HFD 31.5.2007 L 1465 samt HFD 1987-A-57, som gällde byggnadsskydd.