Supreme Administrative Court allows deduction of merger advisor fees as business income expenses under Finnish tax law.

Julkisesti noteerattu yhtiö A Oyj oli vastaanottanut vuonna 2002 B:ltä ehdotuksen yhteenliittymistä koskevien neuvotteluiden aloittamisesta. Näissä neuvotteluissa ja niitä edeltävissä selvityksissä neuvonantajana toimivat toimistot avustivat A Oyj:tä. Neuvotteluissa päädyttiin luonnokseen yhdistymissopimuksesta, johon liittyi B:n osakevaihtotarjous A Oyj:n osakkaille. A Oyj:n hallitus päätti suositella osakkeenomistajille tarjouksen hyväksymistä. A Oyj:lle aiheutui osakevaihtoon ja sitä edeltäviin neuvotteluihin liittyvistä asiantuntijapalveluista kustannuksia, joita ei katsottu A Oyj:hin kohdistuneessa jälkiverotuksessa vähennyskelpoisiksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ostotarjous listatun yhtiön osakkeista osoitetaan kohdeyhtiön osakkaille ja osakevaihdossa on kysymys kohdeyhtiön osakkeiden omistusta koskevasta järjestelystä. Tämä puoltaa sitä, että kulujen katsotaan asiassa liittyvän osakkaiden toimintaan. Listatussa yhtiössä osakkaiden yhdenvertaisuus toisaalta edellyttää, että tarjous kohdistetaan kaikkiin osakkaisiin. Tällöin on luonnollista, että kohdeyhtiön hallitus toimii asiassa osakkaiden puolesta. Arvopaperimarkkinalain ostotarjousta koskevaan 6 lukuun onkin lailla 442/2006 lisätty säännökset kohdeyhtiön hallituksen velvollisuuksista ostotarjouksen johdosta.

Kohdeyhtiön hallituksella ei vuonna 2002 ollut arvopaperimarkkinalakiin perustuvaa velvollisuutta ryhtyä kysymyksessä oleviin toimiin. Suositeltuna käytäntönä kuitenkin jo tuolloin oli, että kohdeyhtiön hallitus arvioi ostotarjousta ja sen edullisuutta osakkeenomistajien kannalta. Tämä johtui hallituksen velvollisuudesta toimia osakeyhtiössä yhtiön ja osakkeenomistajien etujen mukaisesti. Vaikka toimenpiteet oli muodollisesti suoritettu osakkaiden osakkeistaan saaman luovutushinnan turvaamiseksi, noteeratun yhtiön kaikille osakkaille tehdyn tarjouksen arviointi ei ollut voinut tapahtua muutoin kuin yhtiön toimesta. Aiheutuneet kustannukset olivat luonteeltaan tulon hankkimisesta johtuvia menoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoi muun ohessa näillä perusteilla, että A Oyj:llä oli oikeus vähentää osakevaihtotarjouksesta kohdeyhtiölle aiheutuneet asiantuntijapalkkioiden kustannukset verotettavasta tulostaan. Verovuosi 2002.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § ja 8 § 1 momentti 7 kohta

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 6.6.2011 nro 11/0640/6

Asian aikaisempi käsittely

Konserniverokeskus

on 19.12.2008 toimittanut jälkiverotuksen verovuodelta 2002 verotarkastuskertomuksessa esitetyllä tavalla ja määrännyt jälkiverotuksen yhteydessä veronkorotusta 339 000 euroa.

Konserniverokeskuksen verotuksen oikaisulautakunta

on päätöksellään 25.11.2009 yhtiön oikaisuvaatimuksesta kumonnut verovuodelta 2002 toimitetun jälkiverotuksen ja hyväksynyt osakevaihtoon liittyvät kulut 6 788 111,99 euroa vähennyskelpoisiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (jäljempänä EVL) 7 §:n nojalla. A Oyj:n hallituksen toimivaltaan ja tehtäviin on katsottava jo kysymyksessä olevan osakevaihtotarjouksen ajankohtana kuuluneen muodostaa ja julkituoda käsityksensä sen osakkeita koskevasta osakevaihtotarjouksesta, vaikka tätä koskeva velvoite tuli kohdeyhtiötä sitovaksi vasta arvopaperimarkkinalain muutoksella 1.7.2006 lukien. Osakevaihtoa koskevasta selvitystyöstä asiantuntijoille maksetut palkkiot 6 788 111,99 euroa ovat liittyneet yhtiön elinkeinotoimintaan. Ne ovat yhtiölle EVL 7 §:n nojalla vähennyskelpoisia menoja.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen kumoamista ja Konserniverokeskuksen toimittaman jälkiverotuksen saattamista voimaan. Tuloon tuli lisätä jälkiverotuksin 6 788 111,99 euroa ja tälle erälle oli määrättävä veronkorotusta 339 000 euroa.

Jälkiverotuksen muodolliset edellytykset ovat täyttyneet. Huomioiden asian laatu, tuloutettavaksi vaadittu määrä, kirjanpitovelvollisen vastuu kirjaustensa ja veroilmoituksensa oikeellisuudesta sekä verotus- ja oikeuskäytännössä yleisesti noudatettu veronkorotusten taso, yhtiölle on tullut määrätä jälkiverotuksen yhteydessä verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n nojalla 339 000 euron veronkorotus.

Yhtiö

on antanut vastineen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta. Tässä tapauksessa kysymys ei ole ollut rahavastiketta vastaan tehdystä ostotarjouksesta, eikä kysymys ole ollut ostotarjouksen julkistamisen jälkeen tehdyn arvonmäärityksen kustannuksista. Neuvonantajien yhtiöiden yhdistymiseen liittyen tekemä työ on nyt pääosin tehty jo yhdistymistä valmisteltaessa. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö on ollut osa huolellisen hallituksen osakeyhtiölain mukaista toimintaa, vaikka arvopaperimarkkinalaki ei sitä vuonna 2002 edellyttänytkään. Yhtiöllä ja sen johdolla on ollut velvollisuus toimia huolellisesti julkisessa ostotarjouksessa. Yhdistymisen odotettiin myös tuovan synergiaetuja, jotka konkretisoituvat osakekurssin nousuna. Yhtiölle aiheutuneet kustannukset ovat kiistatta vähennyskelpoisia menoja, koska ne on uhrattu tulon hankkimis- ja säilyttämistarkoituksessa.

Konserniverokeskus

on antanut lausunnon. Yhtiön mukaan osakeyhtiön kaiken toiminnan tarkoitus on nimenomaan voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Tästä ei kuitenkaan voida johtaa kaikkien osakkaita hyödyttävien menojen vähennyskelpoisuutta osakeyhtiön verotuksessa. Osakeyhtiötä ja sen osakkaita käsitellään verotuksessa erillisinä verovelvollisina, joilla on omat veronalaiset tulonsa ja vähennyskelpoiset menonsa. Osakevaihdossa saatu vastike tulee osakevaihtoon osallistuvien kohdeyhtiön osakkaiden hyväksi. Vaihdossa luovutettavien osakkeiden arvon määritys palvelee näin ollen välittömästi osakkaiden intressiä.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antanut vastaselityksen. Keskeistä asiassa on se, että yhtiön suorittamien kulujen välitön tarkoitus on vaikuttaminen suoraan ja välittömästi osakkaan varallisuuspiiriin.

Yhtiö

on antanut lisävastineen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastaselityksen ja Konserniverokeskuksen lausunnon johdosta. Veroasiamiehen vastineessa sivuutetaan lähes kokonaan jo vuonna 2002 voimassa olleesta osakeyhtiölaista yhtiön hallitukselle aiheutuvat velvollisuudet. Uudet arvopaperimarkkinalain ja osakeyhtiölain säännökset eivät muuttaneet tilannetta, vaan selkeyttivät sitä. Yhtiön hallituksella on ollut toimimisvelvollisuus jo vuoden 2002 tilanteessa.

Konserniverokeskus

on antanut lisälausunnon.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antanut lisävastaselityksen.

Yhtiö

on antanut lisävastineen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön lisävastaselityksen ja Konserniverokeskuksen lisälausunnon johdosta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen enemmälti hyläten todennut, että yhtiöllä ei ole oikeutta vähentää tulostaan C Oy:lle maksettuja asiantuntijakuluja 4 795 000 euroa. D:lle maksettua 741 740,11 euron kulua, E Oy Ab:lle maksettua 543 508,27 euron kulua ja F Oy:lle maksettua 707 863,65 euron kulua eli yhteensä 1 993 112,03 euron kuluja on sitä vastoin pidettävä yhtiön tulosta vähennyskelpoisina kuluina. Yhtiölle on määrättävä 4 795 000 euron osalta viiden prosentin veronkorotus eli 239 750 euroa.

Hallinto-oikeus on kumonnut Konserniverokeskuksen verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja palauttanut asian Konserniverokeskukselle uudelleen käsiteltäväksi yhtiön verotettavan tulon määrän laskemista ja maksuunpanon toimittamista varten.

Perustelut

Jälkiverotusoikeus

Verotuslain 57 §:n (1558/1995) 1 momentin mukaan jos verovelvollinen sen johdosta, että hän on jättänyt antamatta veroilmoituksen taikka antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, on jäänyt kokonaan tai osaksi verottamatta, on hänen suoritettavakseen määrättävä se vero, joka mainitusta syystä on jäänyt hänelle panematta, sekä säädetty veronlisäys ja veronkorotus (

jälkiverotus

).

Asiakirjoista ilmenee, että yhtiö on veroilmoituslomakkeella 60 ilmoittanut satunnaisiksi kuluiksi 7 530 707,15 euroa, joka ilmenee myös tasekirjan tuloslaskelmasta. Tasekirjan tuloslaskelmaerittelyissä on todettu satunnaisiin kuluihin sisältyvän nimikkeellä "Yritysjärjestelyt B plc 6 830 707,15 euroa".

Asiakirjoista ei ilmene, että yhtiölle olisi verotusta toimitettaessa lähetetty tiedustelu yhtiön tulosta vähennetyistä satunnaisista kuluista. Yhtiön verotus on toimitettu tältä osin veroilmoituksen mukaisesti.

Hallinto-oikeus toteaa, että verotusta toimitettaessa ei ole aina käytännössä mahdollista selvittää erikseen sinänsä ehkä määrältään merkittävienkään kuluerien vähennyskelpoisuutta ilman viitettä niiden vähennyskelvottomuudesta. A Oyj:n antamassa veroilmoituksessa on tosin selvitetty yhtiön omistajanvaihdos ja satunnaisissa kuluissa on viittaus yritysjärjestelyihin B plc:n kanssa, mutta nämä seikat eivät sellaisenaan tarkoita sitä, että satunnaisten kulujen vähennyskelpoisuus olisi verotuksessa tutkittu tai että se olisi pitänyt tutkia. Asia ei ole tältä osin sillä tavoin epäselvä, että asia tulisi ratkaista verovelvollisen eduksi. Jälkiverotuksen edellytykset ovat siten tältä osin olleet olemassa.

Kulujen vähennyskelpoisuus

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Lain 8 §:n 7 kohdan mukaan 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa liiketoimintaa harjoittamaan perustetun yhteisön sekä liikkeen perustamisesta ja uudelleen järjestämisestä ynnä muusta sellaisesta johtuneet menot.

A Oyj ja iso-britannialainen Lontoon pörssissä noteerattu B plc yhdistyivät 14.2.2002 toteutetulla osakevaihdolla. Osakevaihdon jälkeen A:n omistajasuvun jäseniä nimitettiin B plc:n hallituksen jäseniksi. A:n omistajasuvun jäsenistä tuli B plc:n suurin yksittäinen omistajaryhmä 12,3 prosentin omistusosuudella. Helsingin pörssissä noteeratulla A-konsernilla oli kaksi osakesarjaa, A-osake ja K-osake. K-osakkeilla oli noin 72 prosentin äänivalta A-konsernista ja ne omisti kokonaan A:n omistajasukujen holding-yhtiö.

Yhtiön tulosta rasittavat osakevaihtoon liittyvät 6 788 111,99 euron asiantuntijakulut, joista 4 795 000 euroa on maksettu 29.5.2002 C Oy:lle neuvonantotyöstä liittyen yhtiön ja B plc:n yhdistymiseen. C Oy:n lisäksi yhtiö on käyttänyt osakevaihdon käytännön toteuttamisessa asianajo- ja konsulttitoimistoja, joiden palveluista aiheutuneet menot olivat yhteensä 1 993 111,99 euroa (D 741 740,11 euroa, E Oy Ab 543 508,27 euroa ja F Oy 707 863,65 euroa). Nämä menot oli kirjattu yhtiön kirjanpidossa kuluiksi muihin satunnaisiin kuluihin. Selvityksen perusteella kulut ovat liittyneet A Oyj:n ja B plc:n yhdistymistä koskevaan selvitystyöhön ja sopimusasiakirjojen laatimiseen.

D:n laskutus 741 740,11 euroa, E Oy Ab:n laskutus 543 508,27 euroa ja F Oy laskutus 707 863,65 euroa on saadun selvityksen mukaan liittynyt muun ohella yhdistymisestä aiheutuneiden sopimusasiakirjojen laatimiseen. Näin ollen ja kun yhdistymisestä on katsottava syntyneen myös A Oyj:lle ainakin jonkin verran synergiaetua, näitä menoja voidaan pitää yhtiön tulosta vähennyskelpoisina menoina EVL 7 §:n nojalla.

Kun A Oyj on verotusmenettelystä annetun lain 57 §:n 1 momentissa (1558/1995) tarkoitetusta syystä jäänyt C Oy:n laskutuksen osalta verotusta verovuodelta 2002 toimitettaessa osasta tulojaan verottamatta, yhtiön tuloon on jälkiverotuksin lisättävä sen tulosta vähennyskelvoton asiantuntijapalkkio 4 795 000 euroa.

Veronkorotus

Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin (907/2001) mukaan jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi 5-30 prosenttia lisätystä tulosta ja lisätyn varallisuuden osalta 0,5-1 prosenttia lisätyistä varoista, kuitenkin vähintään 800 euroa, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Lisättynä tulona pidetään myös määrää, jolla verotusta on muutettu verotettavaa tuloa myöhempänä verovuonna lisäävällä tavalla.

Kun otetaan huomioon kirjanpitovelvollisen vastuu kirjaustensa oikeellisuudesta sekä se, että yhtiön on tullut käsittää C Oy:n suorittamasta selvitystyöstä syntyvän hyödyn tulevan osakkeenomistajien eikä yhtiön hyväksi, yhtiön on katsottava toimineen verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta, kun se on ilmoittanut verotettavana tulonaan määrän, josta on vähennetty edellä mainitut C Oy:lle suoritetut asiantuntijakulut vastoin niiden todellista luonnetta. Yhtiölle on määrättävä veronkorotukseksi viisi prosenttia yhtiön tuloon lisättävästä määrästä 4 795 000 eurosta eli veronkorotusta 239 750 euroa.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Maila Siivonen, Eija Rosendahl ja Mika Hämäläinen. Esittelijä Heidi Kärkiö.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Yhtiö

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen saattamista voimaan siltä osin kuin hallinto-oikeus ei ole hyväksynyt vähennettäväksi yhtiön tulosta C Oy:lle maksettuja asiantuntijakuluja 4 795 000 euroa. Perusteluinaan yhtiö on lausunut muun muassa seuraavaa.

Hallituksen toimista aiheutuneet kulut ovat pääsäännön mukaan EVL 7 §:n nojalla vähennyskelpoisia menoja. Subjektiivisen teorian mukaan menot, jotka on uhrattu tulon hankkimis- tai säilyttämistarkoituksessa, ovat verotuksessa vähennyskelpoisia.

Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön hallituksella on yleistoimivalta yhtiössä. Vuonna 2002 voimassa olleessa osakeyhtiölaissa tämä ilmeni 8 luvun 6 §:stä (nykyisin OYL 6:2). Tämän yleistoimivaltansa puitteissa hallitus vastaa muun muassa yrityksen tulevaisuutta koskevien strategisten suuntaviivojen laatimisesta pitkällä tähtäimellä.

Hallituksen tehtäviin kuuluu yhtiökokouksessa käsiteltävän asian valmistelu sekä kaiken tarpeellisen informaation tuominen esille yhtiökokouksessa. Hallitus ottaa kantaa myös julkiseen ostotarjoukseen yhtiökokouksessa. Hallituksen jäsenten roolia julkista ostotarjousta koskevan informaation keräämisessä ja arvioinnissa korostaa erityisesti se, ettei noteeratun yhtiön osakkeenomistajilla ole yleistä oikeutta saada yhtiöstä tietoja. Osakkeenomistajan oikeus saada yhtiöstä tietoja rajoittuu oikeuteen saada yhtiökokouksessa omasta pyynnöstään hallitukselta tai toimitusjohtajalta tarkempia tietoja sellaisista seikoista, jotka saattavat vaikuttaa yhtiön tilinpäätöksen ja taloudellisen aseman tai muun yhtiökokouksessa käsiteltävän asian arviointiin.

Yhtiön hallituksen tehtävänä on ensinnäkin arvioida, onko julkinen ostotarjous hinnoiteltu riittävän korkeaksi ajatellen yrityksen tulevaa tuloksentekokykyä. Laajaomisteisessa julkisesti noteeratussa yhtiössä yksittäiset osakkeenomistajat eivät voi millään muotoa tehdä arviointitoimenpidettä. On huomattava myös, ettei nyt ratkaistavana olevassa tapauksessa ollut kyseessä rahavastike, vaan yhtiön hallituksen tuli arvioida muun ohessa, saavatko A:n omistajat riittävän osuuden mahdollisesti syntyvästä kokonaisuudesta.

Toiseksi hallitus joutuu julkisen ostotarjouksen yhteydessä miettimään sitä, onko tuleva kokonaisuus sellainen, että sen puitteissa yhtiön omistaja-arvo voi edelleen kohota. Tähän vaikuttaa ennen muuta arvioitu synergiaetu. Hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, että nyt puheena olevasta yhdistymisestä on katsottava syntyneen myös A Oyj:lle ainakin jonkin verran synergiaetua. C:n kanssa solmittu toimeksiantosopimus ollut varsin laaja ja se on tähdännyt nimenomaan yhdistymiseen B:n kanssa.

Julkisessa ostotarjouksessa tarjouksen tekijä saattaa jopa pyrkiä lopettamaan yhtiön toiminnan järjestelyn seurauksena. Yllätysten välttämiseksi ja yhteistoiminnan sujuvuuden varmistamiseksi hallitus pyrkii julkisten ostotarjousten yhteydessä yhdistymissopimuksella varmistamaan yhtiön toiminnan jatkumisen sopimuksen suuntaviivojen mukaisesti. Näin ollen julkisen ostotarjouksen yhteydessä uhrattavilla asiantuntijapalkkioilla on selkeä liityntä myös yhtiön toiminnan jatkumisen varmistamiseen ja näin ollen myös voitontuottamiskyvyn varmistamiseen myös jatkossa.

Asiantuntijapalveluiden käyttämisellä hallitus on varmistanut, että niin yhtiön kuin osakkeenomistajien etu tulee huomioiduksi päätöksenteossa ja näin toiminut osakeyhtiön voitontuottamistarkoituksen mukaisesti. Kulut on näin ollen uhrattu yhtiön tulon hankkimis- ja säilyttämistarkoituksessa.

Oikeuskäytännössä esimerkiksi selvitystilaan asetetun yhtiön selvitysmiehen palkkio on katsottu yhtiön tulosta vähennyskelpoiseksi (KHO 1987-B-579). Myös osakepääoman korottamiseen liittyviä menoja on pidetty vähennyskelpoisina. Yhtiökokouksen järjestämisestä ja esimerkiksi hallintoneuvostosta aiheutuvia kuluja ei verotus- tai oikeuskäytännössä liene koskaan edes kyseenalaistettu, vaikka niiden voidaan ajatella olevan lähempänä osakkaiden kuluja kuin nyt suoritetuista toimenpiteistä aiheutuneiden kulujen. Lisäksi esimerkiksi osakkeenomistajille suoritetun osingonjaon rahoittamiseen otetusta velasta maksetut korot on katsottu verotuksessa vähennyskelpoisiksi (KVL 37/2001).

Myös tilintarkastukseen liittyviä menoja on pidetty kiistatta vähennyskelpoisina. Näin silloinkin, kun tilintarkastus oli tehty ulkomaisen pääosakkaan intressissä (KHO 1970-II-531). Väitettä siitä, että ainoastaan hallituksen lakimääräisten tehtävien hoidosta aiheutuneet kulut olisivat yhtiön tulonhankkimiskuluina vähennyskelpoisia, voidaan pitää korkeimman hallinto-oikeuden tulkintalinjan vastaisena.

Puheena olevia asiantuntijakuluja voidaan pitää myös EVL 8 §:n 7 kohdassa tarkoitettuina yhtiön vähennyskelpoisina menoina, koska niissä on ollut kysymys yhtiön uudelleen järjestelyyn liittyneistä kuluista. EVL 8 §:n 7 kohdan mukaan vähennyskelpoisia menoja ovat liiketoimintaa harjoittamaan perustetun yhteisön sekä liikkeen perustamisesta ja uudelleen järjestämisestä ynnä muusta sellaisesta johtuneet menot.

Yhtiön C:lle maksamia 4 795 000 euron asiantuntijapalkkioita tulee pitää EVL 7 §:ssä tarkoitettuina tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneina menoina samoin kuin muita osakevaihdosta aiheutuneita asiantuntijakuluja, kun otetaan huomioon osakevaihtotarjouksen luonne, yhdistymisen liiketaloudelliset perusteet yhtiön ja osakkeenomistajien kannalta, yhtiön osakeyhtiölaista johtuva velvollisuus osakkeenomistajien etujen huomioimiseen ja yhtiön osakeomistuksen laajapohjaisuus. Näitä menoja tulee vaihtoehtoisesti pitää EVL 8 §:n 7 kohdassa tarkoitettuina yhtiön vähennyskelpoisina menoina, koska kuluissa on ollut kysymys yhtiön uudelleen järjestelyyn liittyneistä kuluista.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja toimitetun jälkiverotuksen saattamista voimaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on katsonut, että yhtiön tuloista vähennyskelpoisia menoja ovat yhteensä 1 993 111,99 euron menot eli palkkiot D:lle 741 740,11 euroa, E Oy Ab:lle 543 508,27 euroa ja F Oy:lle 707 863,65 euroa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan lausunut muun muassa seuraavaa.

Oikeudenvalvontayksikön hallinto-oikeudelle osoittamassa valituksessa ja vastaselityksessä on käsitelty julkista ostotarjousta erityisesti arvopaperimarkkinalain näkökulmasta ja vertailun vuoksi sen osalta myös nyt käsiteltävänä olevan verovuoden 2002 jälkeistä aikaa. Oikeudenvalvontayksikkö uudistaa asiassa aiemmin lausumansa ja toteaa, että yhtiöllä ei ole ollut nimenomaista lainsäädännöllistä velvoitetta ryhtyä toimenpiteisiin, joista valituksenalaiset kulut ovat syntyneet. Joka tapauksessa kulujen vähennyskelpoisuus ratkaistaan sen perusteella, kenen tuloa niillä on tarkoitettu kerryttää.

Oikaisulautakunnan päätöksessä viitataan omistuspohjan laaja-alaisuuteen. Oikeudenvalvontayksikkö toteaa tältä osin, että jo se, että yrityksen toimintaan sovelletaan arvopaperimarkkinalakia, edellyttää yritykseltä tietyntyyppistä statusta. Tämä ilmenee arvopaperimarkkinalain soveltamisalasta. Arvopaperimarkkinalaissa ei ollut verovuonna 2002 säänneltynä tämänkaltaisiin tilanteisiin mitään kohdeyhtiön omistuspohjan laajuuteen liittyviä erityisiä edellytyksiä, eikä niitä ole siihen otettu myöhemmässä lainmuutoksessakaan. Suppealle ja erikseen nimetylle joukolle kohdennettu ostotarjous ei taas ole julkinen ostotarjous. Näin ollen yhtiön omistuspohjan laajuudella ei oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan ole asiassa erillistä merkitystä. Tässä tapauksessa määräysvalta yhtiössä on myös huolimatta osakeomistuksen hajautumisesta kuulunut A-suvulle K-sarjan omistuksen perusteella. Näin ollen omistuspohjalla ei tässä tapauksessa ole vähennyskelpoisuutta tukevaa merkitystä.

Yhtiö on käyttänyt osakevaihdon käytännön toteuttamisessa muun ohessa asianajo- ja konsulttitoimistoja D, E Oy Ab ja F Oy. Yhtiö on esittänyt palkkioiden perusteista, että E:n laskut ovat 20.12.2001 päivätyn toimeksiantosopimuksen mukaisesti liittyneet B:ssä suoritettuun Due Diligence -tarkastukseen, yhtiötä koskevien tietojen tarkistamiseen tarjousasiakirjaa varten sekä liitännäiseen neuvontaan. F Oy:n laskussa on erittely, jonka mukaan yhtiön tekemä työ on käsittänyt neuvontapalveluja, asiakirjojen laatimista, Due Diligence -työn koordinointia ja muuta avustamista. D on tarjonnut osakevaihtoon liittyviä laki- ja projektin koordinaatiopalveluja.

Osakeyhtiö ja sen osakkaat ovat kukin verotuksessa eri verosubjekteja. Kullakin on oma tulon muodostuksensa ja oma varallisuuspiirinsä. Elinkeinoverolain 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. Verotuksessa vakiintunut menojen kohdistamisaate on, että verovelvollinen ei saa vähentää sellaisia menoja, jotka synnyttävät tuloa verovelvollisen asemesta toisessa talousyksikössä. Oikeudenvalvontayksikön mielestä hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole valituksenalaisten kulujen osalta noudatettu oikeuskäytännöstä ilmenevää tulojen välittömän kerryttämisen periaatetta.

A Oyj oli kohdeyhtiönä osakevaihdossa, jonka osapuolina olivat B plc ja A Oyj:n osakkeenomistajat. Valituksenalaiset kulut ja niiden syntyperuste liittyvät tähän osakevaihtoon. Valituksenalaisilla kuluilla ei ole tähdätty yhtiön tulon kartuttamiseen, vaan ne kohdistuvat, ja niiden on tarkoitus kohdistua välittömästi osakkeenomistajien omistuksen arvoon. Pyrkimyksenä on ollut taata, että osakkeenomistajat saavat järjestelyssä osakkeistaan niiltä hankkivalta yhtiöltä mahdollisimman hyvän korvauksen. Päätöstä osakevaihdosta ei tee kohdeyhtiö, vaan kukin osakas tekee omien osakkeidensa osalta päätöksen, suostuuko tehtyyn tarjoukseen vai ei.

Yhtiö

ja

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

ovat tämän jälkeen puolin ja toisin antaneet vastineen ja vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt yhtiölle ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkinut asian.

1. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. Yhtiön valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös lisätä yhtiön tuloon 4 795 000 euron määrä kumotaan ja Konserniverokeskuksen verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen lopputulos, jolla kysymyksessä oleva jälkiverotus on kokonaan kumottu, saatetaan voimaan.

2. Yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnasta tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.

A Oyj on vuonna 2000 päättänyt ryhtyä alallaan tapahtuneiden kansainvälisten uudelleenjärjestelyjen vuoksi selvittämään yhtiön toimintavaihtoehtoja uusien tilanteiden varalta sekä mahdollisuuksia osallistua mahdollisiin yritysjärjestelyihin. Selvitysten jälkeen yhtiö on vastaanottanut B plc:ltä joulukuussa 2001 ehdotuksen yhteenliittymistä koskevien neuvotteluiden aloittamisesta. Näissä neuvotteluissa ja niitä edeltävissä selvityksissä C ja muut neuvonantajat avustivat yhtiötä. Yhtiön hallitus totesi kokouksessa 13.2.2002, että neuvotteluissa B plc:n kanssa oli päästy luonnokseen yhdistymissopimuksesta. Hallitus päätti suositella osakkeenomistajille tarjouksen hyväksymistä. Sopimus hyväksyttiin ja osakevaihtotarjouksesta tiedotettiin osakkaille heti tämän jälkeen. Kustannukset, joista yhtiön ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksessa on kysymys, ovat aiheutuneet näissä neuvotteluissa avustamisesta ja C:n laskuttaman määrän osalta myös neuvotteluja edeltävistä vaiheista.

Asiassa on kysymys siitä, ovatko nämä osakevaihtoon liittyvistä asiantuntijapalveluista aiheutuvat menot yhtiön tulosta vähennyskelpoisia, vai onko niitä pidettävä vähennyskelvottomina sillä perusteella, että kulut ovat osakkaiden eivätkä yhtiön toimintaan liittyviä.

Ostotarjous listatun yhtiön osakkeista osoitetaan kohdeyhtiön osakkaille ja osakevaihdossa on kysymys kohdeyhtiön osakkeiden omistusta koskevasta järjestelystä. Tämä puoltaa sitä, että kulujen katsotaan asiassa liittyvän osakkaiden toimintaan. Listatussa yhtiössä osakkaiden yhdenvertaisuus toisaalta edellyttää, että tarjous kohdistetaan kaikkiin osakkaisiin. Tällöin on luonnollista, että kohdeyhtiön hallitus toimii asiassa osakkaiden puolesta.

Arvopaperimarkkinalain ostotarjousta koskevaan 6 lukuun onkin lailla 442/2006 lisätty säännökset kohdeyhtiön hallituksen velvollisuuksista ostotarjouksen johdosta. Lain 6 luvun 5 §:n mukaan kohdeyhtiön hallituksen on julkistettava lausuntonsa tarjouksesta ja annettava se tarjouksen tekijälle ja Rahoitustarkastukselle tiedoksi. Lausunnossa on esitettävä perusteltu arvio muun muassa tarjouksesta kohdeyhtiön ja tarjouksen kohteena olevien arvopaperien haltijoiden kannalta sekä tarjouksen tekijän tarjousasiakirjassa esittämistä strategisista suunnitelmista ja niiden todennäköisistä vaikutuksista kohdeyhtiön toimintaan ja työllisyyteen kohdeyhtiössä. Säännös on perustunut julkisista ostotarjouksista annetun Euroopan neuvoston ja parlamentin direktiivin 2004/25/EY määräyksiin.

Direktiivi ja mainitut säännökset eivät ole vielä olleet voimassa kysymyksessä olevan ostotarjouksen ajankohtana. Kohdeyhtiön hallitukselle ei siten ole tuolloin ollut arvopaperimarkkinalakiin perustuvaa velvollisuutta ryhtyä kysymyksessä oleviin toimiin. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kysymyksessä olevana ajankohtana on kuitenkin ollut suositeltuna käytäntönä, että kohdeyhtiön hallitus arvioi ostotarjousta ja sen edullisuutta osakkeenomistajien kannalta. Tämä on johtunut hallituksen velvollisuudesta toimia osakeyhtiössä yhtiön ja osakkeenomistajien etujen mukaisesti. Hallituksen huolellisuusvelvollisuudesta on seurannut, että hallituksen on tullut tarvittaessa käyttää asiantuntijapalveluita saadakseen osakevaihtotarjouksen tekijästä riittävät tiedot muun muassa vastikkeena saatavien osakkeiden arvon selvittämiseksi.

Vaikka kuvatut toimenpiteet on muodollisesti toteutettu osakkaiden osakkeistaan saaman luovutushinnan turvaamiseksi, noteeratun yhtiön kaikille osakkaille tehdyn tarjouksen arviointi ei ole voinut tapahtua muutoin kuin yhtiön toimesta. Aiheutuneet kustannukset ovat luonteeltaan tulon hankkimisesta johtuvia menoja. Niitä ei ole käytännössä mahdollista laskuttaa osakkailta, joten menojen katsomisesta osakkaille eikä yhtiölle kuuluviksi seuraisi, etteivät ne olisi lainkaan vähennyskelpoisia. Yhdistymiseen, joka tässä tapauksessa on toteutettu osakevaihdolla, liittyvä selvitystyö on tehty myös A Oyj:n omien toimintaedellytysten turvaamiseksi. Yhtiö on saanut yhdistymisestä synergiaetuja.

Kun otetaan huomioon osakevaihtotarjouksen luonne ja yhtiön osakeyhtiölaista johtuva velvollisuus osakkeenomistajien etujen huomioimiseen, yhtiön asiassa käyttämille asiantuntijoille maksettuja 6 788 111,99 euron asiantuntijapalkkioita voidaan pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuina vähennyskelpoisina menoina. Yhtiön valitus on tämän vuoksi hyväksyttävä ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylättävä.

2. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, yhtiölle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila ja Timo Viherkenttä. Asian esittelijä Kari Honkala.

---

[SV]

Det offentligt noterade bolaget A Abp hade år 2002 av B mottagit ett förslag om inledande av samgångsförhandlingar. Vid dessa förhandlingar och de utredningar som föregick förhandlingarna biträddes A Abp av konsultbyråer. Förhandlingarna resulterade i ett förslag till samgångsavtal och ett därtill fogat aktiebytesanbud från B till A Abp:s aktieägare. A Abp: styrelse beslöt rekommendera sina aktieägare att anta anbudet. Sakkunnigtjänsterna i anslutning till aktiebytet och de förhandlingar som föregick detta förorsakade A Abp kostnader, som inte ansågs avdragsgilla vid efterbeskattningen av A Abp.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att ett anbud om att få köpa aktierna i ett listat bolag riktas till aktieägarna i målbolaget och att aktiebyte är ett arrangemang som gäller äganderätten till aktierna i målbolaget. Denna omständighet talar för att kostnaderna i saken ska anses hänföra sig till aktieägarnas verksamhet. I ett listat bolag förutsätter jämställdheten mellan aktieägarna dock att anbudet riktas till samtliga aktieägare i bolaget. Det är då naturligt att målbolagets styrelse vidtar åtgärder med tanke på aktieägarna. Till 6 kap. i värdepappersmarknadslagen, som gäller köpanbud, har med lagen 442/2006 fogats bestämmelser om de skyldigheter som styrelsen i ett målbolag har när ett ovan nämnt anbud har riktats till målbolagets aktieägare.

År 2002 var målbolagets styrelse inte enligt någon bestämmelse i värdepappersmarknadslagen skyldig att vidta åtgärder av ovan nämnt slag. Dock hade rekommenderad praxis redan då varit att målbolagets styrelse skulle göra en bedömning av köpanbudet och dess förmånlighet för aktieägarna. Detta följde av styrelsens skyldighet att handla i enlighet med aktieägarnas och bolagets intressen. Fastän åtgärderna formellt hade vidtagits i syfte att se till att aktieägarna fick rätt pris för sina aktier, kunde ett anbud som riktades till samtliga aktieägare i ett offentligt noterat bolag inte utvärderas på annat sätt än så att bolaget utförde värderingen. Utgifterna för kostnaderna var till sin karaktär utgifter för inkomstens förvärvande.

På bland annat dessa grunder ansåg högsta förvaltningsdomstolen att A Abp hade rätt att från sin skattepliktiga inkomst dra av de kostnader för sakkunnigtjänster som anbudet om aktiebyte hade förorsakat målbolaget. Skatteåret 2002.

Lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet 7 § och 8 § 1 mom. 7 punkten