Supreme Administrative Court allows personal assistance for a disabled person with a traumatic blind eye and age-related macular degeneration.

Henkilön oikea silmä oli sokeutunut 1960-luvulla tapaturmaisesti. Myöhemmin hänen vasempaan silmäänsä oli kehittynyt kostea silmäpohjan rappeuma. Kunnan viranomaiset olivat hylänneet hänen hakemuksensa saada vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaista henkilökohtaista apua koska silmäpohjarappeuman aiheuttamat toimintarajoitteet olivat tyypillisesti ikääntymiseen liittyviä eivätkä sen vuoksi oikeuttaneet vammaispalvelulaissa tarkoitettuun henkilökohtaiseen apuun.

Korkein hallinto-oikeus totesi henkilökohtaisen avun tarpeen johtuvan henkilön näkökyvyn voimakkaasta heikentymisestä. Vaikka vasemman silmän näkökyvyn heikentyminen johtui ikääntymiseen liittyvästä sairaudesta, muutoksenhakijan avun tarve ei perustunut pääosin tähän sairauteen, koska hänen oikea silmänsä oli sokeutunut tapaturmassa jo 1960-luvulla. Muutoksenhakijaa pidettiin vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilökohtaista apua järjestettäessä.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3 §, 8 § 2 momentti sekä 8 c § 1 ja 3 momentti

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 2.11.2012 nro 12/0768/2

Asian aikaisempi käsittely

Kokkolan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuollon alainen viranhaltija

on päätöksellään 31.1.2012 hylännyt A:n hakemuksen saada vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (jäljempänä vammaispalvelulaki) ja vastaavan asetuksen nojalla henkilökohtaista apua kahdeksi tunniksi päivässä.

Kokkolan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta

on päätöksellään 14.3.2012 (§ 14) pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein.

Mainitun lain 8 c §:n 1 momentin mukaan henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella: 1) päivittäisissä toimissa,

2) työssä ja opiskelussa, 3) harrastuksissa, 4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai 5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Pykälän 2 momentin mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Pykälän 3 momentin mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan muutoksenhakijan oikea silmä on sokeutunut 1960-luvulla tapaturmaisesti muutoksenhakijan ollessa metsällä ja oksan pistäessä silmään. Tämän jälkeen hänen vasempaan silmäänsä on kehittynyt kaihi, joka on leikattu, sekä kostea silmänpohjan ikärappeuma, johon hän on saanut hoitona pistoksia. Muutoksenhakija on näkövammainen ja hänen haittaluokakseen on luokiteltu 17 ja haitta-asteeksi 85 %.

Hallinto-oikeus toteaa asiakirjoista saadun selvityksen perusteella, että muutoksenhakija on selvinnyt oikean silmän vammautumisesta huolimatta vasemman silmän avulla siihen saakka kunnes hänen vasempaan silmäänsä on kehittynyt ajan myötä kostea silmänpohjan ikärappeuma, joka on aiheuttanut näkökyvyn heikentymistä. Tällä perusteella ja koska muutoksenhakijan avun tarve on katsottava johtuvan pääasiassa ikääntymiseen liittyvästä sairaudesta ja toimintarajoitteista, eikä henkilökohtaista apua ole tarkoitettu edellä mainituista seikoista johtuvaan avun tarpeeseen, muutoksenhakija ei ole vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettu vaikeavammainen. Tämän vuoksi Kokkolan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Raija Myllykoski ja Heikki Huhta. Esittelijä Pirjo Kurki.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumotaan.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakija on esittänyt seuraavaa:

Asiassa on riittävästi selvitetty, että muutoksenhakijan toimintakyky on alentunut siten, että hän on vammaispalvelulain 8 c §:ssä tarkoitetulla tavalla vaikeavammainen. Hän tarvitsee välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen edellä mainitussa säännöksessä luetelluista toiminnoista. Muutoksenhakijan haittaluokka on vielä prosessin aikana noussut näkövammasta johtuen haittaluokkaan 18, haitta-aste 90 prosenttia. Lisäksi on selvää, että muutoksenhakijan toimintakyvyn alentuminen johtuu heikentyneestä näöstä.

Sillä seikalla, miten hyvin tai huonosti muutoksenhakija on aikaisemmin tullut toimeen, ei ole merkitystä arvioitaessa, johtuuko muutoksenhakijan toimintakyvyn alentuminen 8 c §.ssä tarkoitetulla tavalla pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Suurin syy muutoksenhakijan alentuneelle näkökyvylle on 1960-luvulla sattunut tapaturma. Kyseinen tapaturma on vienyt 100-prosenttisesti näkökyvyn oikeasta silmästä. Hänelle myöhemmin kehittynyt silmänpohjan rappeuma on alentanut vasemman silmän näkökykyä selvästi, mutta ei ole vienyt sitä kokonaan. Muutoksenhakijan alentuneesta toimintakyvystä johtuva avuntarve johtuu muusta kuin pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Muutoksenhakija tarvitsee välttämättä henkilökohtaista avustajaa selviytyäkseen arjesta ja kyetäkseen toimimaan yhteiskunnassa itsenäisesti ja tasavertaisesti. Hänen perusoikeuksiensa toteuttaminen edellyttää, että hän voi turvautua avustajaan.

Kokkolan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta

on selityksessään viitannut aikaisemmin esittämäänsä.

Muutoksenhakija

ei ole antanut hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta vastaselitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa sosiaali- ja terveyslautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset ja palauttaa asian Kokkolan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein.

Vammaispalvelulain 8 c §:n 1 momentin mukaan henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella muun muassa päivittäisissä toimissa, harrastuksissa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Saman pykälän 3 momentin mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Muutoksenhakijan henkilökohtaisen avun tarve johtuu hänen näkökykynsä voimakkaasta heikentymisestä. Muutoksenhakijan oikea silmä on sokeutunut tapaturmaisesti ja hänen aikaisemmin toimintakykyisessä vasemmassa silmässään on silmäpohjan rappeuma. Vaikka vasemman silmän näkökyvyn heikentyminen johtuu ikääntymiseen liittyvästä sairaudesta, muutoksenhakijan avun tarve ei perustu pääosin tähän sairauteen, koska hänen oikea silmänsä on sokeutunut tapaturmassa jo 1960-luvulla. Muutoksenhakijaa on tämän vuoksi pidettävä vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilökohtaista apua järjestettäessä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Irma Telivuo, Anne E. Niemi, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Janne Aer. Asian esittelijä Camilla Sandström.

---

[SV]

En person hade genom en olyckshändelse på 1960-talet blivit blind på högra ögat. Senare hade ögonbottendegeneration av så kallad våt typ uppstått i hans vänstra öga. De kommunala myndigheterna hade avslagit hans ansökan om personlig assistans med stöd av lagen om service och stöd på grund av handikapp (handikappservicelagen). Avslaget hade motiverats med att de funktionshinder som ögonbottendegeneration medför typiskt är åldersrelaterade och därför inte medför rätt till personlig assistans enligt handikappservicelagen.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att personens behov av personlig assistans berodde på att hans synförmåga kraftigt försvagats. Trots att försvagningen av synen på vänstra ögat berodde på en ålderrelaterad sjukdom, grundade sig sökandens behov av assistans inte huvudsakligen på denna sjukdom, eftersom synen på hans högra öga gått förlorad redan genom olyckshändelsen på 1960-talet. När det gällde att ordna personlig assistans betraktades ändringssökanden som en sådan gravt handikappad person som avses i 8 c § 3 mom. i lagen om service och stöd på grund av handikapp.

Lagen om service och stöd på grund av handikapp 3 §, 8 § 2 mom. samt 8 c § 1 och 3 mom.