Court holds firearm license revocation for drunk driving is not punishment, so double jeopardy principle does not apply.

A oli tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen, päiväsakkoihin ja määräaikaiseen ajokieltoon. Poliisilaitos oli peruuttanut A:lle myönnetyt ampuma-aseiden ja kaasuaseen hallussapitoluvat muun ohella ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla, koska hän oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen.

Molemmat seuraamukset perustuivat samaan A:n tekoon ja molemmissa arvioitiin A:n käyttäytymistä. Ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamista ei ollut kuitenkaan tarkoitettu luvanhaltijan tiettyä tekoa koskevaksi rangaistukseksi eikä rikosluonteiseksi seuraamukseksi. Lupien peruuttamismahdollisuuden tarkoituksena oli varmistaa yleisen turvallisuuden ylläpitäminen. Ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamisasiassa ei arvioitu teon moitittavuutta sinänsä, vaan sitä, täyttikö tekoon syyllistynyt teon jälkeenkin ampuma-aselaissa yleisen turvallisuuden takaamiseksi asetetut luvan edellytykset.

Poliisilaitoksen päätös oli perustunut ennen muuta siihen arvioon, että törkeä rattijuopumus osoittaa tekijässään piittaamattomuutta toisten ihmisten turvallisuutta kohtaan. Ampuma-aseiden hallussapitoluvan peruuttaminen ei ollut rangaistusluonteinen seuraamus päihtyneenä ajamisesta. A:lle samasta teosta määrätty rangaistus törkeästä rattijuopumuksesta ei estänyt A:lle myönnettyjen ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamista. Ne bis in idem -periaate ei tullut sovellettavaksi asiassa.

Euroopan ihmisoikeussopimus 7. lisäpöytäkirja 4 artikla

Suomen perustuslaki 22 §

Ampuma-aselaki 67 § 2 momentti 1 ja 4 kohta

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio Engel v. Alankomaat 8.6.1976

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio Tre Traktörer AB v. Ruotsi 7.7.1989

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös Manasson v. Ruotsi 8.4.2003

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 5.9.2012 nro 12/1095/4

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen Porvoon poliisiasema

on 11.7.2011 tekemällään päätöksellä nro 8060/P00292 ampu­ma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohdan nojalla peruuttanut muutoksenhakijalle myönnetyt ampuma-aseiden ja kaasuaseen hallussapitoluvat, koska hän on syyllistynyt törkeisiin rattijuopumuksiin ja koska hänet on otettu kiinni päihtymyksen vuoksi.

A

on valittanut poliisilaitoksen päätöksestä Helsingin hallinto-oikeu­teen ja valituksessaan vaatinut, että poliisilaitoksen päätös kumotaan.

Poliisilaitos ja Poliisihallituksen valtionasiamies

ovat antaneet asiassa lausunnot.

A:lle

on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa voidaan peruuttaa, jos luvanhaltija on syyllistynyt väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 1 - 4 §:ssä tarkoitettuun rikokseen tai muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Saman momentin 4 kohdan mukaan lupa voidaan peruuttaa jos luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Tutkintailmoituksen numero 8210/R/11437/11 mukaan A on 10.4.2011 kello 18.30 kuljettanut henkilöautoa alkoholin vaikutuksen alaisena Erkontiellä Orimattilassa. A:n ajaminen oli ollut hyvin epävarman oloista ja hän oli puhaltanut poliisin seulonta-alkometriin 1,49 promillea. A on tuomittu mainitusta teosta Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa törkeästä rattijuopumuksesta 40 päivän ehdolliseen vankeuteen ja 25 päiväsakkoon. Tuomio on lainvoimainen.

Asiakirjoista ilmenee, että A on 21.5.2008 otettu päihtyneenä kiinni ja hän on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen myös 16.9.2005.

Hallinto-oikeus on katsonut, että törkeää rattijuopumusta on pidettävä ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna rikoksena, jos tekoa on kokonaisuudessaan pidettävä sellaisena, että se osoittaa tekijässä vaarallisuutta tai piittaamattomuutta. Kun otetaan huomioon A:n tekoon 10.4.2011 liittyneet olosuhteet ja teosta tuomittu seuraamus ja se, ettei kyse ole kertaluontoisesta tapahtumasta, hallinto-oikeus on katsonut, että ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohdan mukaiset edellytykset A:n ampuma-aselupien peruuttamiseen ovat täyttyneet ja poliisilaitos on voinut katsoa A:n olevan sopimaton pitämään hallussaan ampuma-aseita. Poliisilaitos on voinut peruuttaa A:n ampuma-aseluvat ja ampuma-aseet on voitu ottaa poliisilaitoksen haltuun ampuma-aselain 91 §:n nojalla. Lupien peruuttamista ei ole pidettävä näissä olosuhteissa kohtuuttomana seurauksena.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Aulikki Pitkänen ja Taina Hakkarainen, joka on myös esitellyt asian.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan.

Asiassa ei ole ollut riittäviä perusteita katsoa A:ta sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa mainitun törkeän rattijuopumuksen perusteella. A:n promillemäärä oli vähäinen ja teko tapahtui sunnuntaiaamuna, jolloin liikennettä ei ollut juuri lainkaan.

Samasta rikoksesta ei voida ihmisoikeussäännösten mukaisesti tuomita useita peräkkäisiä rangaistuksia, jollainen hallinto-oikeuden antama aselupien epäämisrangaistus jo lainvoimaiseksi tulleen käräjäoikeuden tuomion jälkeen tehtynä on. Näin on erityisesti siksi, että rattijuopumustuomion ja myöhemmin annetun hallinto-oikeuden päätöksen ratkaisujen perustelut ovat käytännössä täysin samat.

Metsästys on ollut A:n ainoa harrastus. A on 68-vuotias ja on vuosikymmenten ajan osoittanut aseiden kontrolloitua hallintaa ja käyttöä eikä hänen elämästään ole osoitettavissa muutoinkaan mitään epäsosiaalisuuden tai väkivaltaisuuden piirteitä.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen Porvoon poliisiasema

on antanut asias­sa lausunnon.

Poliisilaitos on lausunnossaan viitannut aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeeseen SM-2006-02043/Tu-51 ja ampuma-aselain esitöihin sekä katsonut, että A:n syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen osoittaa piittaamattomuutta toisten ihmisten turvallisuutta kohtaan. Jo yksi törkeä rattijuopumus on aseluvan peruuttamisperuste. A on syyllistynyt myös vuonna 2005 törkeään rattijuopumukseen. Lisäksi aselupien peruuttamispäätöksen perusteluissa on merkintä yhdestä päihtymyskiinniotosta. Päihteiden käytöstä johtuvista tapahtumista on näin ollen tullut poliisin rekistereihin kolmesti merkintä, joka osoittaa A:n syyllistyneen päihtyneen moitittavaan käyttäytymiseen toistuvasti. Kyseinen ongelma on ollut pidempiaikainen vuosien 2005 ja 2011 välillä.

A

on antanut vastaselityksen.

A:n törkeiden rattijuopumusten välillä on ollut kuusi vuotta. Päihtymyskiinniotosta ei ole tullut seuraamuksia. Aselupien peruuttaminen on ollut asiassa vääjäämättä automaattinen lisärangaistus.

Asiassa tulee ottaa huomioon kokonaisharkinta. A on harrastanut metsästystä vuosikymmenien ajan ja toiminut muun muassa metsästyksenvalvojana riistanhoitopiirissään. Poliisilla ei ole merkintöjä A:n moitittavasta käyttäytymisestä aseiden kanssa eikä metsästykseen liittyvissä asioissa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Valitus hylätään. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Asiassa on A:n valituksesta ensin ratkaistava, estääkö A:lle törkeästä rattijuopumuksesta määrätty rangaistus hänelle myönnettyjen ampuma-aseiden ja kaasuaseen hallussapitolupien peruuttamisen niin sanotun ne bis in idem -periaatteen vuoksi. Ratkaisevaa tässä arvioinnissa on, onko myös ampuma-aseiden hallussapitoluvan peruuttaminen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tarkoitettu rangaistusluonteinen seuraamus päihtyneenä ajamisesta.

Jos sanottua estettä ei ole ollut, asiassa on sen jälkeen ratkaistava, onko poliisilaitos muutoin voinut ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohdan nojalla peruuttaa A:lle myönnetyt ampuma-aseiden hallussapitoluvat.

2. Sovellettavat säännökset esitöineen

Ampuma-aselain

67 §:n 2 momentin mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa voidaan peruuttaa, jos

1) luvanhaltija on syyllistynyt väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 1-4 §:ssä tarkoitettuun rikokseen tai muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia;

---

4) luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi (HE 183/1997 vp) todetaan ampuma-aselain 67 §:n 2 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

"Momentissa mainituissa tapauksissa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttaminen olisi harkinnanvaraista. Lupaviranomaiselle on jätettävä peruuttamisen edellytysten täyttymisessä riittävästi harkinnanvaraa, sillä momentissa mainittuihin väärinkäytöksiin mahtuu moitittavuudeltaan hyvinkin erilaisia tekoja ja laiminlyöntejä. Moitittavuudeltaan kaikkein vähäisimmissä tapauksissa voi luvan haltijalle annettava, säännöksiin perustumaton epävirallinen huomautus olla käytännössä hyvinkin tehokas ojennuskeino. Lisäksi luvanhaltijalle voitaisiin useissa tapauksissa antaa lakiehdotuksen 69 §:n nojalla luvan peruuttamisen sijasta varoitus.

Lupa voitaisiin peruuttaa momentin 1 kohdan nojalla luvanhaltijan syyllistyttyä väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen taikka huumausainerikokseen, törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen valmisteluun tai huumausainerikoksen edistämiseen. Kohdassa tarkoitettuina väkivaltarikoksina olisi pidettävä ainakin henkeen tai terveyteen kohdistuvia, rikoslain 21 luvussa tarkoitettuja rikoksia lievää pahoinpitelyä lukuun ottamatta, rikoslain 31 luvussa tarkoitettua ryöstöä ja törkeää ryöstöä sekä rikoslain 34 luvussa tarkoitettuja tahallisina rikoksina rangaistavia tekoja. Lupa voitaisiin peruuttaa myös muiden sellaisten rikosten takia, jotka osoittavat luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

---

Momentin 4 kohdan mukaan lupa voitaisiin peruuttaa, jos luvanhaltijaa olisi hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia."

Suomen perustuslain

22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (jäljempänä ihmisoikeussopimus)

7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa säädetään valtionsisäisestä kahteen kertaan syyttämistä tai rankaisemista koskevasta kiellosta (ne bis in idem -kielto). Artiklan 1 kappaleen mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

3. Oikeuskäytäntö

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

on oikeuskäytännössään ottanut kantaa siihen, mitä tarkoitetaan rikosasialla ihmisoikeussopimuksen tulkinnassa. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan rikosasialla on sopimuksen tulkinnassa itsenäinen merkityssisältö.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan soveltaminen edellyttää, että molempien oikeudenkäyntimenettelyjen tulee olla rikosoikeudellisia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan 8.6.1976 Engel ym. v. Alankomaat linjannut kriteerit, jotka tulee ottaa huomioon arvioitaessa seuraamuksen rikosoikeudellista luonnetta. Merkityksellisiä ovat teon oikeudellinen luonnehdinta kansallisessa lainsäädännössä, teon todellinen luonne ja määrättävissä olevan seuraamuksen ankaruus. Toinen ja kolmas kriteeri ovat vaihtoehtoisia, mutta eivät välttämättä kumulatiivisia. Myös kriteerien yhteisvaikutus tulee ottaa huomioon, mikäli jonkin kriteerin nojalla ei päästä selkeään lopputulokseen. Asian luonnehdinta valtionsisäisessä oikeudessa muuksi kuin rikosasiaksi ei yksin ratkaise asiaa.

Kysymystä siitä, onko hallinnollisen luvan peruuttamisessa kysymys 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetusta rangaistusluonteisesta seuraamuksesta, ihmisoikeustuomioistuin on arvioinut muun ohessa tuomiossa Tre Traktörer AB v. Ruotsi 7.7.1989, jossa oli kysymys anniskeluluvan peruuttamisesta, ja päätöksessä Manasson v. Ruotsi 8.4.2003, jossa oli kysymys taksiluvan peruuttamisesta. Molemmissa tapauksissa ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että seuraamusta ei voitu luonnehtia rangaistukseksi, vaikka sitä pidettiinkin vakavana. Vaikka seuraamus oli yhteydessä luvanhaltijan käytökseen, ratkaisevaa oli kuitenkin henkilön sopivuus luvassa tarkoitettuun tehtävään eli se, täyttikö hän laissa säädetyt luvan edellytykset. Kysymys ei ollut ihmisoikeussopimuksen tarkoittamasta rikosvastuusta.

Ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamista koskevassa

korkeimman hallinto-oikeuden

oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että poliisilaitos on voinut ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella peruuttaa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan,

- kun luvanhaltija on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu säännöksessä tarkoitetusta rikoksesta, tai

- jos rikosasiassa ei vielä ole annettu lainvoimaista tuomiota, jos luvanhaltija on myöntänyt syyllistyneensä säännöksessä tarkoitettuun rikokseen. Jos luvanhaltija on kiistänyt syyllisyytensä, poliisilaitos ei ole voinut peruuttaa lupaa ennen rikosasian lainvoimaista tuomiota.

Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaan lupa voidaan peruuttaa ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla, jos luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Sanotun säännöksen soveltamisen edellytyksenä ei ole syyllistyminen rikokseen tai muuhun lainvastaiseen menettelyyn. Edellytyksenä on siten vain sopimattomuus hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Korkeimman hallinto-oikeuden tähänastisesta oikeuskäytännöstä on siis pääteltävissä, ettei rikosasiassa annetun tuomion ole katsottu olevan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan vuoksi esteenä ampuma-aselupien peruuttamiselle ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla ja siinä nimenomaisesti tarkoitetulla tavalla.

4. Oikeudellinen arviointi lupien peruuttamisen rangaistusluonteisuuden osalta

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen Porvoon poliisiasema on peruuttanut A:n ampuma-aseiden ja kaasuaseen hallussapitoluvat muun ohella, koska lainvoimaisella tuomiolla todetun syyllistymisen törkeään rattijuopumukseen on katsottu osoittavan sopimattomuutta pitää hallussa ampuma-aseita.

A:n 10.4.2011 tapahtunutta törkeää rattijuopumusta koskeva käräjäoikeuden tuomio ja poliisilaitoksen päätös A:n ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamisesta perustuvat edellä kerrotulla tavalla samaan ajotapahtumaan. Poliisilaitoksen päätös on siitä ilmenevällä tavalla annettu käräjäoikeuden rikostuomioon perustuen. Poliisilaitoksen päätös on poliisilaitoksen lausunnon mukaan perustunut ennen muuta siihen arvioon, että törkeä rattijuopumus osoittaa tekijässään piittaamattomuutta toisten ihmisten turvallisuutta kohtaan.

Nyt kysymyksessä olevassa lupien peruuttamista koskevassa asiassa on tullut arvioida sitä, osoittaako A:n syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen hänet ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita.

5. Lupien peruuttamisen edellytykset ja lopputulos

Tämän vuoksi ja kun lupien peruuttamisen muiden edellytysten osalta otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Leo Kaasinen.

---

[SV]

A hade för grovt rattfylleri dömts till villkorligt fängelsestraff, dagböter och tidsbestämt körförbud. Med hänvisning till att A hade gjort sig skyldig till grovt rattfylleri hade polisinrättningen med stöd av bland annat 67 § 2 mom. 1 punkten i skjutvapenlagen återkallat A:s innehavstillstånd för skjutvapen och gasvapen.

Båda påföljderna gällde samma gärning och grundade sig på bedömning av A:s uppträdande. Återkallande av tillstånd att inneha skjutvapen var dock inte avsett att utgöra ett straff eller en påföljd med karaktär av straff för en bestämd gärning som tillståndshavaren hade gjort sig skyldig till. Avsikten med möjligheten att återkalla tillstånden var att upprätthålla allmän säkerhet. När myndigheten återkallade ett tillstånd att inneha skjutvapen gjorde man ingen bedömning av hur klandervärd gärningen i sig var, utan bedömde om gärningsmannen efter gärningen fortfarande uppfyllde de i skjutvapenlagen föreskrivna förutsättningarna för tillståndet, vilka syftade till att garantera allmän säkerhet.

Polisinrättningens beslut hade grundat sig framför allt på bedömningen att grovt rattfylleri hos gärningsmannen visar likgiltighet för andras säkerhet. Återkallandet av innehavstillståndet var ingen påföljd av straffkaraktär för framförande av fordon i berusat tillstånd. Det straff som A dömts till för grovt rattfylleri hindrade inte återkallande av A:s innehavstillstånd för skjutvapen. Principen ne bis in idem blev inte tillämplig i fallet.

Europeiska människorättskonventionen, 7:e tilläggsprotokollet, artikel 4

Finlands grundlag 22 §

Skjutvapenlagen 67 § 2 mom. 1 och 4 punkten

Europeiska människorättsdomstolens dom Engel v. Nederländerna 8.6.1976

Europeiska människorättsdomstolens dom Tre Traktörer AB v. Sverige 7.7.1989

Europeiska människorättsdomstolens dom Manasson v. Sverige 8.4.2003