Supreme Administrative Court dismissed transfer tax claim as debt notes tied to company profit do not qualify as securities under the Act.

Pääomalainojen korko määräytyi siten, että ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen vuoden lainajaksoilta korkoa maksettiin korkokannan mukaan, joka oli korkojakson alkaessa oleva 12 kuukauden euribor lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä. Viidennen ja sitä seuraavien vuosien lainajaksoilta korkoa maksettiin 12 kuukauden euribor lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä siinä tapauksessa, että velallisyhtiön edellisen vahvistetun tilinpäätöksen liikevoitto oli vähemmän kuin 10 prosenttia liikevaihdosta, tai lisättynä kuudella prosenttiyksiköllä siinä tapauksessa, että velallisyhtiön liikevoitto oli 10 prosenttia liikevaihdosta tai enemmän. Pääomalainavelkakirjoja ei voitu pitää sellaisina varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina arvopapereina, joissa korko määräytyy yhteisön toiminnan tuloksen tai osingon suuruuden mukaan taikka jotka oikeuttavat osallisuuteen vuosivoitosta tai ylijäämästä ja joiden omistusoikeuden luovutuksesta olisi siten ollut suoritettava varainsiirtoveroa.

Varainsiirtoverolaki 17 § 1 momentti 3 kohta

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 6.5.2011 nro 11/0488/6

Asian aikaisempi käsittely

A Oyj

on 17.12.2008 ostanut 36 prosenttia tytäryhtiönsä B Oy:n osakkeista X Oyj:ltä. Kaupan yhteydessä A Oyj on ostanut 6 894 560 eurolla X Oyj:ltä myös kolme pääomalainavelkakirjaa, joiden perusteella X Oyj:llä on ollut B Oy:ltä nimellisarvoltaan 9 359 000 euron pääomalainasaaminen. Lainat on nostettu 1.7.2003, 30.10.2003 ja 30.12.2003.

Velkakirjojen mukaan pääomalainalle maksetaan korkoa osakeyhtiölain mukaisten edellytysten täyttyessä ja vain mikäli maksettavan koron määrä voidaan käyttää voitonjakoon velallisen viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistetun taseen mukaan. Velkakirjojen ehtojen mukaan X Oyj:ltä ostettuihin pääomavelkakirjoihin perustuvien pääomalainojen korko määräytyy siten, että ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen vuoden lainajaksoilta korkoa maksetaan korkokannan mukaan, joka on korkojakson alkaessa oleva 12 kuukauden euribor lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä. Viidennen ja sitä seuraavien vuosien lainajaksoilta korkoa maksetaan 12 kuukauden euribor lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä siinä tapauksessa, että velallisyhtiön edellisen vahvistetun tilinpäätöksen liikevoitto on vähemmän kuin 10 prosenttia liikevaihdosta, tai lisättynä kuudella prosenttiyksiköllä siinä tapauksessa, että velallisyhtiön liikevoitto on 10 prosenttia liikevaihdosta tai enemmän.

A Oyj

on ilmoittanut pääomalainavelkakirjoilla tapahtuneen kaupan Konserniverokeskukselle 22.1.2009 päivätyllä varainsiirtoveroilmoituksella ja suorittanut 16.2.2009 pääomalainavelkakirjojen 6 894 560 euron kauppahinnasta varainsiirtoveroa 110 313 euroa.

Konserniverokeskus

on 4.9.2009 tekemällään päätöksellä hylännyt A Oyj:n hakemuksen, jossa yhtiö oli vaatinut, että sen maksama varainsiirtovero 110 313 euroa on palautettava, koska kysymyksessä olevien pääomalainavelkakirjojen ei voida katsoa täyttävän varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyä arvopaperin määritelmää. Velkakirjojen ehtojen mukaan pääoman korko on määräytynyt lainapääoman suuruuden ja ennalta määrättyjen korkoprosenttien perusteella.

A Oyj

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Konserniverokeskuksen päätös kumotaan ja yhtiön suorittama varainsiirtovero 110 313 euroa palautetaan laillisine korkoineen.

B Oy ei ole pystynyt toimintansa tappiollisuuden johdosta lyhentämään pääomalainojaan A Oyj:lle eikä X Oyj:lle. Toiminnan tappiollisuuden vuoksi B Oy ei ole myöskään maksanut korkoja pääomalainoille, koska koronmaksulle osakeyhtiölaissa asetetut edellytykset eivät ole täyttyneet.

Veroasiamies

on antanut vastineen ja

Konserniverokeskus

lausunnon.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hyväksynyt valituksen ja kumonnut Konserniverokeskuksen päätöksen sekä määrännyt palautettavaksi A Oyj:lle yhtiön maksaman varainsiirtoveron 110 313 euroa.

Verohallinto palauttaa varainsiirtoveron säädettyine korkoineen tämän päätöksen saatua lainvoiman.

Perusteluinaan hallinto-oikeus on esittänyt seuraavaa.

Sovellettavat säännökset

Varainsiirtoverolain 15 §:n 1 momentin mukaan arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava veroa. Lain 17 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan arvopaperilla tarkoitetaan tässä laissa muun ohella sellaista yhteisön antamaa velkakirjaa tai muuta saamistodistetta, jossa korko määräytyy yhteisön toiminnan tuloksen tai osingon suuruuden mukaan taikka joka oikeuttaa osallisuuteen vuosivoitosta tai ylijäämästä.

Tosiasiat/taustaa

A Oyj on 17.12.2008 ostanut 36 prosenttia tytäryhtiönsä B Oy:n osakkeista X Oyj:ltä. Kaupan yhteydessä A Oyj myös osti X Oyj:ltä 6,9 miljoonan euron kauppahinnalla pääomalainavelkakirjat, joiden perusteella X Oyj:llä oli ollut B Oy:ltä nimellisarvoltaan 9,4 miljoonan euron pääomalainasaaminen. A Oyj ilmoitti pääomalainavelkakirjoilla tapahtuneen kaupan Konserniverokeskukselle 22.1.2009 päivätyllä varainsiirtoveroilmoituksella ja suoritti 16.2.2009 pääomalainavelkakirjojen kauppahinnasta varainsiirtoveroa 1,6 prosenttia eli 110 313 euroa. A Oyj:llä on X Oyj:ltä ostettujen velkakirjojen lisäksi nimellisarvoltaan 8,4 miljoonan euron pääomalainasaaminen B Oy:ltä. A Oyj on tehnyt viimeksi mainitusta pääomalainasta arvonalentumiskirjauksia ja lainan arvo A Oyj:n taseessa oli X Oyj:n pääomalainasaamisten ostohetkellä 6,1 miljoonaa euroa.

Pääomalainavelkakirjoihin perustuvien pääomalainojen pääoma maksetaan lainaehtojen mukaisesti B Oy:n kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella. Pääomalainoille maksetaan korkoa osakeyhtiölain mukaisten edellytysten täyttyessä ja vain mikäli maksettavan koron määrä voidaan käyttää voitonjakoon yhtiön viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistetun taseen mukaan. Velkojayhtiön myöntämät pääomalainat on nostettu 1.7.2003, 30.10.2003 ja 30.12.2003. B Oy ei ole toimintansa tappiollisuuden vuoksi kyennyt lyhentämään pääomalainojaan. B Oy:n pääomavelkakirjalainoihin sisältyvän ehdon mukaan kaikkia pääomalainoja lyhennetään samanaikaisesti ja samassa suhteessa muiden pääomalainojen kanssa. B Oy ei ole pystynyt maksamaan pääomalainoille korkoa, koska osakeyhtiölaissa koronmaksulle säädetyt edellytykset eivät ole täyttyneet.

Velkakirjoissa mainittujen ehtojen mukaan X Oyj:ltä ostettuihin pääomavelkakirjoihin perustuvien pääomalainojen korko määräytyy siten, että ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen vuoden lainajaksoilta korkoa maksetaan korkokannan mukaan, joka on korkojakson alkaessa 12 kuukauden euribor lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä.

Viidennen ja sitä seuraavien vuosien lainajaksoilta korkoa maksetaan 12 kuukauden euribor lisättynä neljän prosenttiyksikön korkomarginaalilla siinä tapauksessa, että velallisen edellisen vahvistetun tilinpäätöksen liikevoitto on vähemmän kuin 10 prosenttia liikevaihdosta, tai lisättynä kuudella prosenttiyksiköllä siinä tapauksessa, että velallisen liikevoitto on 10 prosenttia liikevaihdosta tai enemmän.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset ja lopputulos

Hallinto-oikeus on todennut ensiksi, että sillä seikalla, että yhtiö ei ole voinut maksaa pääomalainalle korkoa toimintansa tappiollisuuden vuoksi, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko kyseessä varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu arvopaperi.

Pääomalainan korko on määräytynyt neljältä ensimmäiseltä vuodelta 12 kuukauden euriborin mukaan lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä ja myös sen jälkeen lainapääoman ja tietyn korkoprosentin mukaan, joka määräytyy kahdesta korkovaihtoehdosta sen mukaan, paljonko B Oy:n liikevoitto on suhteessa liikevaihtoon. Lainan korko ei siten suoraan määräydy B Oy:n toiminnan tuloksen tai osingon suuruuden mukaan, eikä korko oikeuta osallisuuteen yhtiön vuosivoitosta. Pääomalainavelkakirjoja ei voida näin ollen rinnastaa tuotto-oikeuksiltaan esimerkiksi osakkeisiin. Asiassa ei ole myöskään väitetty, että kyseessä olevat lainat eivät olisi todellisia lainoja. Pääomalainavelkakirjoja ei siten voida pitää sellaisina varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina arvopapereina, joiden omistusoikeuden luovutuksesta olisi suoritettava varainsiirtoveroa.

A Oyj:llä on siten oikeus saada takaisin suorittamansa varainsiirtovero 110 313 euroa säädettyine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Talja, Mika Hämäläinen ja Sinikka Välitalo. Esittelijä Jussi Huttunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Konserniverokeskuksen päätös saatetaan voimaan.

Keskeisinä perusteina vaatimukselleen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt muun ohella, että lainsäätäjä on varainsiirtoverolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 121/1996 vp) perusteella tarkoittanut korkojen määräytymisperusteena voivan olla minkä tahansa toiminnan tuloksellisuutta tilinpäätöksen tuloslaskelmassa kuvaavan suureen. Hallituksen esityksen perusteluissa on käytetty pykälän 3 kohdan saamistodisteiden yhteydessä käsitettä "toiminnan tuloksellisuus" toiminnan tuloksen sijaan. Varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 3 kohdan käsite toiminnan tulos voi siten käsittää sellaisetkin saamistodistukset, joissa korko on sidottu osingon suuruuden tai tilinpäätöksen osoittaman vuosivoiton tai ylijäämän sijasta johonkin muuhun tilinpäätöksen toiminnan tuloksellisuutta osoittavaan asiaan.

Nyt käsillä olevassa asiassa pääomalainavelkakirjojen korko on sidottu niiden ehtojen mukaan viidennestä vuodesta alkaen vahvistetun tilinpäätöksen mukaiseen liikevoittoprosenttiin. Tähän vaikuttavat B Oy:n tuloksen ja tuloksellisuuden osoittaman tuloslaskelman mukainen liikevaihto ja liikevoitto. Kyseessä on siten hallituksen esityksen perusteella varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu arvopaperi.

Oikeuskirjallisuudessa on tarkasteltu varainsiirtoverolakiin sisältyvää arvopaperin määritelmää ja todettu muun muassa, että asiasisällöltään varainsiirtoverolain 17 § vastaa kumotun leimaverolain 54 §:ää. Leimaverolain voimassa ollessa arvopaperin käsitettä pyrittiin tulkitsemaan yhtiöoikeudellisten sääntöjen mukaan. Varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan arvopaperina pidetään myös sellaista yhteisön antamaa velkakirjaa tai muuta saamistodistetta, jossa korko määräytyy yhteisön toiminnan tuloksen tai osingon suuruuden mukaan. Jos pääomalainan korkoehto sidotaan toiminnan tuloksellisuuteen, kyse on varainsiirtoverolain mukaisesta arvopaperista.

Uudessa osakeyhtiölaissa (624/2007) ei enää säädetä pääomalainojen korosta ja hyvityksestä vaan ainoastaan korosta. Muutoksella ei ole merkitystä sääntelyn aineelliseen sisältöön, vaan pääomalainan korko voi edelleen määräytyä ajan kulumisen perusteella kiinteänä tai vaihtuvana taikka esimerkiksi voitto-osuusehtoisena.

Oikeuskirjallisuudesta on johdettavissa sama tulkinta kuin varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 3 kohtaa koskevasta hallituksen esityksestä. Säännöksen ilmaisu "toiminnan tulos" ei tarkoita vain tuloslaskelman ja tilinpäätöksen mukaista tilikauden voittoa, vaan tällä voidaan tarkoittaa muutakin toiminnan tuloksellisuutta. Siten pääomalainan korko voidaan sitoa myös yhteisön toiminnan tuloksellisuudesta kertoviin muihin tunnuslukuihin. Näin on nyt käsillä olevassa tapauksessa menetelty.

Kysymyksessä oleville pääomalainoille maksettava korko riippuu lainaehtojen mukaan velallisen edellisen vuoden vahvistetun tilinpäätöksen liikevoitosta ja liikevaihdosta. Liikevoitto on varsinaisen liiketoiminnan tulos ennen voitonjakoa ja tilinpäätössiirtoja eli yrityksen tuloslaskelman erä, joka saadaan, kun liikevaihdosta vähennetään muuttuvat ja kiinteät kulut sekä poistot. Liikevoiton jälkeisiä eriä tuloslaskelmassa ovat satunnaiset erät sekä tilinpäätössiirrot. Koron määräytymisen perusteena oleva vahvistetun tilinpäätöksen mukainen liikevoittoprosentti kuvaa edellä esitetyn mukaan yrityksen toiminnan tuloksellisuutta. Yhtiön ostamien pääomalainavelkakirjojen korko on lainajakson neljännen vuoden jälkeen lainaehtojen mukaan sidottu velallisyhtiön toiminnan tulokseen varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Yhtiö on velvollinen suorittamaan tällaisten arvopapereiden luovutuksensaajana varainsiirtoveroa.

A Oyj

on antanut vastineen, jossa se on todennut muun ohella, että pääomalainan korko ei määräydy velallisyhtiön toiminnan tuloksen tai osingon suuruuden mukaan, eikä velkakirja oikeuta tiettyyn osuuteen yhtiön tuloksesta tai vuosivoitosta. Korko määräytyy maksamatta olevan lainapääoman ja sovitun korkokannan perusteella. Kysymyksessä olevien pääomalainojen perusteella maksettavan koron määrä voi pienentyä, vaikka yhtiön absoluuttinen tulos kasvaisi. Jotta velkakirja voitaisiin katsoa varainsiirtoverolain 17 §:ssä tarkoitetuksi arvopaperiksi, tulisi sille maksetun tuoton määräytyä tuloksen tai osingon suuruuden mukaan. Velkakirjan korko ei korreloi tuloksen suuruuteen, vaan ainoastaan korkokanta määräytyy kahdesta vaihtoehdosta yhtiön suhteellista kannattavuutta kuvaavan tunnusluvun perusteella.

Varainsiirtoverolaissa arvopaperiin on rinnastettu ainoastaan sellaiset lainainstrumentit, joiden tuotto määräytyy osakkaille jaettavan tuloksen perusteella (esimerkiksi prosentti velallisyhtiön tuloksesta). Laissa ei ole tarkoitettu rinnastettavaksi arvopaperiin lainaa, jonka korko määräytyy sovitun korkokannan ja jäljellä olevan lainapääoman mukaan. Varainsiirtoverolakia koskevan hallituksen esityksen perusteluissa on nimenomaan mainittu, ettei lain sisältöä ole ollut tarkoitus muuttaa, kun vanhan vuoden 1895 osakeyhtiölain termi vuosivoitto on korvattu kirjanpitolain termillä toiminnan tulos. Molemmat tarkoittavat osakkaille kuuluvaa yhtiön tulosta. On selvää, että laissa on tarkoitettu residuaalituottoon (osuuteen velallisen toiminnan tuloksesta kulujen jälkeen) oikeuttavia instrumentteja.

Pankkien rahoituskäytännössä lainojen marginaaliin laina-aikana ja sitä kautta koron määrään saattaa vaikuttaa esimerkiksi lainojen hoitokykyä kuvaava nettovelkojen ja käyttökatteen suhdeluku (Net Debt to EBITDA), jossa EBITDA kuvaa myös yhtiön liiketoiminnan kannattavuutta samalla tavalla kuin liikevoittoprosentti nyt käsiteltävässä tapauksessa. Tällaiset lainaehdot eivät kuitenkaan tee sellaisista rahoitusinstrumenteista varainsiirtoverolaissa tarkoitettua arvopaperia. Varainsiirtoverolain 17 §:n ulottaminen tällaisiin lainoihin hallituksen esityksessä olevan ”tuloksellisuus” -käsitteen laajentavan tulkinnan perusteella olisi keinotekoista, kun lakiteksti sisältää vain täsmälliset termit vuosivoitto, toiminnan tulos, ylijäämä ja osinko.

Varainsiirtoverolain 17 §:n 1 momentin 3 kohdan säännöstä on tulkittava suppeasti. Lain esityöt eivät voi luoda tai laajentaa verotusoikeutta, koska se olisi Suomen perustuslain vastaista. Kysymyksessä oleva laintulkintakysymys ei ole tulkinnanvarainen. Valituslupahakemus on hylättävä. Mikäli korkein hallinto-oikeus kuitenkin myöntää valitusluvan, Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus on hylättävä.

Verohallinto on velvoitettava korvaamaan kohtuullisen määräiset oikeudenkäyntikulut, koska ottaen huomioon viranomaisen laintulkintavirheen olisi kohtuutonta, että A Oyj joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva yhtiön vaatimus on hylättävä perusteettomana.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastaselitys on lähetetty tiedoksi

A Oyj:lle

.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. A Oyj:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen viranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Koska oikeudenkäynnin ei ole katsottava johtuneen viranomaisen virheestä, on A Oyj:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvattavaksi määräämisestä hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila ja Timo Viherkenttä. Asian esittelijä Arja Niemelä.