Supreme Administrative Court allows disability transport service for elderly person with severe mobility issues despite existing social aid.

Kunnan on järjestettävä vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut vaikeavammaiselle henkilölle, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Henkilön iällä ei ole merkitystä asiaa ratkaistaessa, vaan asia tulee ratkaista arvioimalla vamman tai sairauden vaikutusta vaikeavammaisen kuljetuspalvelujen tarpeeseen.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 § 2 momentti ja 3 momentti

Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 5 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 31.10.2011 nro 11/0772/3

Asian aikaisempi käsittely

A

, joka on syntynyt vuonna 1926, on 15.8.2010 hakenut vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaista kuljetuspalvelua asioimis- ja virkistysmatkoihinsa.

Pälkäneen perusturvalautakunnan alainen viranhaltija

on 20.10.2010 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen. Hakijaa ei päätöksen mukaan voida pitää vammaispalvelulain ja -asetuksen tarkoittamana vaikeavammaisena henkilönä. Vammaispalvelulain mukaan pääsääntöisesti ikääntymiseen liittyvät toiminta- ja liikkumiskyvyn alenemat eivät oikeuta kuljetuspalvelun myöntämiseen, vaan henkilön liikkumisen tarpeeseen tulee vastata muilla keinoin. Hakijalla on käytettävissään sosiaalihuoltolain mukaisena kuljetuspalveluna kahdeksan yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa sekä mahdollisuus käyttää asioimistaksia.

Pälkäneen perusturvalautakunta

on päätöksellään 25.11.2010 (§ 15) pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on A:n valituksesta kumonnut Pälkäneen perusturvalautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle muun ohella kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 5 §:n 1 momentin mukaan kuljetuspalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Saman pykälän 2 momentin mukaan kuljetuspalveluja ei järjestetä henkilölle, joka saa näitä palveluja muun lain nojalla.

A:n palveluntarpeesta esitetty selvitys

Kangasalan terveyskeskuksen kuntayhtymän lääkärin 29.7.2010 vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalveluhakemusta varten antaman lääkärinlausunnon mukaan A sairastaa verenpainetautia, angina pectorista, vatsanpeitteiden tyrää, eteisvärinää, nivelrikkoa, uniapneaa, kihtiä, korvan tasapainoelimen häiriötä ja eturauhassyöpää. Lisäksi A:lla on matala verihiutaleiden taso. A kykenee kävelemään rollaattorin tai kepin avulla 25 metriä. Hän tuntee jatkuvaa rasitusrintakipua. A tarvitsee taksikyytiä liikkumiseen. A käy Pälkäneen keskustassa syömässä kaksi kertaa viikossa. A:n veli ja ystävä asuvat Kangasalla ja hän toivoisi, että pääsisi tapaamaan heitä useammin.

Kuljetuspalveluhakemuksessaan A on ilmoittanut tarvitsevansa kuljetuspalvelua muun muassa kaupassa ja pankissa asiointiin sekä vieraillakseen veljensä ja ystävänsä luona. Hän käy viikonloppuisin ruokailemassa kodin ulkopuolella. Hakemuksen mukaan A:n jalat eivät kanna ja polvet ovat kipeät. Sydänsairauksien vuoksi yli 25 metrin liikkumismatkat aiheuttavat rasitusrintakipua. Liikkuminen kodin ulkopuolella ilman taksikyytiä ei onnistu, koska lähimmälle linja-autopysäkille on yli kilometri matkaa. Myös huimaus vaikeuttaa liikkumista. Hän ei myöskään kykene kantamaan kauppaostoksia.

Hallinto-oikeuden johtopäätös

Vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu on tarkoitettu vaikeavammaiselle henkilölle, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia kulkuvälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu on toissijainen suhteessa muun lain nojalla järjestettävään kuljetuspalveluun. Muun lain, tässä tapauksessa sosiaalihuoltolain nojalla järjestetty kuljetuspalvelu ei kuitenkaan sulje pois kuljetuspalvelun järjestämistä vammaispalvelulain nojalla. A:lla on käytössään sosiaalihuoltolain mukainen kuljetuspalvelu sekä mahdollisuus asiointitaksin käyttöön.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 § 2 momentti

Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 5 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pälkäneen perusturvalautakunta

on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että asia palautetaan perusturvalautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

A:ta ei voida pitää vammaispalvelulain tarkoittamana vaikeavammaisena henkilönä. Vammaispalvelulain mukaan pääsääntöisesti ikääntymiseen liittyvät toiminta- ja liikkumiskyvyn alenemat eivät oikeuta kuljetuspalvelun myöntämiseen. Lääkärintodistuksessa on lueteltu A:n sairaudet, mutta niistä kaikki eivät vaikuta hänen liikuntakykyynsä.

Sairauksien määrästä huolimatta hänen liikuntakykynsä on todettu viranhaltijan kotikäynnillä riittäväksi, jotta hän pystyy käyttämään esimerkiksi palvelubussia. Fyysisessä kunnossa on vaihtelua, mutta kuten lääkärintodistuksessakin todetaan, heikoimpina päivinä henkilö ei voi poistua kotinsa ulkopuolelle.

Osa A:n sairauksista johtuu ikääntymisen aiheuttamasta toiminta- ja liikuntakyvyn heikkenemisestä. Hallinto-oikeus ei ole päätöstä tehdessään huomioinut viranhaltijan kotikäynnillä 21.9.2010 tekemiä havaintoja asiakkaan toiminta- ja liikuntakyvystä. Hallinto-oikeuden päätös perustuu ainoastaan lääkärintodistukseen, jonka osalta ei voida arvioida, miten asiakkaan kävelymatkan rajoittuminen 25 metriin on todettu. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon asiakkaan tosiasiallista toimintakykyä päätöstä tehdessään.

Kangasalan terveyskeskuksen lääkärin 29.7.2010 antaman lääkärintodistuksen mukaan A sairastaa verenpainetautia, angina pectorista, vatsanpeitteiden tyrää, eteisvärinää, nivelrikkoa, uniapneaa, kihtiä, korvan tasapainoelinten häiriötä ja eturauhassyöpää. Yleislääketieteen erikoislääkärin 28.9.2010 antaman lääkärinlausunnon mukaan A sairastaa lisäksi sepelvaltimotautia, anemiaa ja alaraajojen laskimovajaatoimintaa. Näistä sairauksista useat ovat sellaisia, jotka liittyvät ikääntymiseen. A on 85-vuotias. Hänen sairauksiensa vuoksi hänellä ei voida katsoa olevan erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista verrattuna muihin samanikäisiin henkilöihin.

A:lle on myönnetty sosiaalihuoltolain mukaisia kuljetuspalveluja kahdeksan yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa. Hän käyttää matkat käydessään aterioimassa Pälkäneen keskustassa. Hänelle on kerrottu mahdollisuudesta saada ateriapalvelu kotiin, jotta matkoja säästyisi muuhun, mutta tähän hän ei ole ollut halukas. A:lla on mahdollisuus myös asioimistaksin käyttöön. Tämä taksi liikennöi kaksi kertaa viikossa.

A

on antanut selityksen, jonka liitteenä ovat gastroenterologisen kirurgian erikoislääkärin lausunto 5.2.2012 sekä ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin lausunto 5.1.2012. Voimakas nivelrikko polvissa ja sepelvaltimotaudin vakavuus käyvät ilmi lääkärintodistuksista samoin kuin puuntyöstössä kohdannut vamma, jonka seurauksena A:lle on tullut liikkumista vaikeuttava haavatyrä. Haavatyrä ei liity mitenkään ikääntymiseen.

A

on vielä toimittanut erikoistuvan lääkärin 13.4.2012 vammais- ja hoitotukea varten antaman lääkärinlausunnon.

A:n selitys ja mainitut lisäselvitykset on toimitettu

Pälkäneen kunnan perusturvalautakunnalle

tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Säännökset ja lainvalmisteluaineisto

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (jäljempänä vammaispalvelulaki, 380/1987) 8 §:n 2 momentin (134/2010) mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, päivätoimintaa, henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen eikä henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein.

Mainitun pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä muun ohella kuljetuspalvelujen ja palveluasumisen sisällöstä ja järjestämisestä.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 4 §:n 1 momentin mukaan kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset.

Vammaispalveluasetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Vammaispalveluasetuksen 6 §:n mukaan kuljetuspalveluja on järjestettävä edellä 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.

Hallituksen esityksessä laiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista sekä laiksi sosiaalihuoltolain 17 §:n muuttamisesta (HE 219/1986 vp s. 4), että vaikeavammaisten tasa-arvon kannalta on tärkeää, että heidän mahdollisuutensa saada kohtuullinen määrä heidän omatoimisen suoriutumisensa vuoksi välttämättömiä erityispalveluja ja tukitoimia tulisi valtakunnallisesti yhdenmukaisesti turvatuksi. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan kunnille säädettäväksi erityinen järjestämisvelvollisuus sellaisten palvelujen ja tukitoimien osalta, jotka ovat vaikeavammaisten henkilöiden itsenäisen suoriutumisen kannalta välttämättömiä. Tällaisiksi on katsottu muun muassa kuljetuspalvelut.

Hallituksen esityksessä lausutaan edelleen (s. 6), että liikkuminen on eräs olennaisimpia osallistumisen edellytyksiä. Koulunkäynti, työ ja harrastukset edellyttävät mahdollisuutta liikkua. Lakiehdotuksen mukaisilla kuljetuspalveluilla turvattaisiin myös vaikeimmin vammaisille henkilöille kohtuulliset liikkumismahdollisuudet samoin kustannuksin kuin muillekin kansalaisille.

Vammaispalvelulakia muutettiin 1.9.2009 voimaan tulleella lainmuutoksella (981/2008; HE 166/2008 vp) siten, että edellä mainittuun lainkohtaan lisättiin henkilökohtaista apua koskevat säännökset. Henkilökohtaisen avun sisällöstä ja sen saamisen edellytyksistä on säädetty tarkemmin lain 8 c §:ssä.

Lain 8 c §:n 3 momentin mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen pykälän 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Hallituksen esityksessä laeiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta (HE 166/2008 vp) todetaan tarkasteltaessa esityksen suhdetta perustuslakiin (s. 35 - 36) seuraavaa:

Oikeudellinen arviointi

Pälkäneen perusturvalautakunta on lähtenyt valituksessaan siitä, että pääsääntöisesti ikääntymiseen liittyvät toiminta- ja liikkumiskyvyn alenemat eivät oikeuta kuljetuspalvelujen saamiseen ja että useat A:n sairauksista liittyvät ikääntymiseen.

Lisäksi perusturvalautakunta on todennut, että A saa sosiaalihuoltolain nojalla kuljetuspalveluja kahdeksan yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa ja hänellä on mahdollisuus myös asioimistaksin käyttöön. A:lle on kerrottu myös mahdollisuudesta saada ateriapalvelu kotiin.

Niin kuin edellä säännöksiä selostettaessa on todettu, vammaispalvelulakiin lisättiin 1.9.2009 voimaan tulleella lailla henkilökohtaista apua koskevat säännökset. Henkilökohtaisen avun osalta merkitystä on sillä, johtuuko avun tarve pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista. Tällaista rajoitusta ei ole säädetty koskemaan kuljetuspalveluja.

Asiassa on kysymys kuljetuspalvelujen myöntämisestä. Kuljetuspalvelujen saamiselle ei ole asetettu ylä- eikä alaikärajaa, vaan ainoana perusteena on henkilön vammasta tai sairaudesta aiheutuva tarve saada kuljetuspalveluja. Asiassa on siten arvioitava, onko A:ta pidettävä sellaisena vammaispalveluasetuksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia ja jolle kunnan on järjestettävä vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin nojalla kuljetuspalvelut.

Korkein hallinto-oikeus katsoo asiassa saadun ja hallinto-oikeuden päätöksessä selostetun selvityksen perusteella, että A:ta on pidettävä sellaisena vammaispalveluasetuksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolle Pälkäneen kunnan on vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin nojalla järjestettävä kuljetuspalvelut.

Korkein hallinto-oikeus toteaa vielä, että vaikeavammaiselle vammaispalvelulain nojalla järjestettävissä kuljetuspalveluissa on kysymys vaikeavammaiselle kuuluvasta subjektiivisesta oikeudesta, jota ei voida poistaa myöntämällä palveluja sosiaalihuoltolain nojalla.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Eija Siitari-Vanne, Alice Guimaraes-Purokoski, Kristina Björkvall ja Jukka Lindstedt. Asian esittelijä Henna Rintala.

---

[SV]

Kommunen ska ordna sådan färdtjänst som föreskrivs i lagen om service och stöd på grund av handikapp för gravt handikappade personer som har särskilda svårigheter att röra sig och på grund av sitt handikapp eller sin sjukdom inte kan anlita de offentliga kollektivtrafikmedlen utan oskäligt stora svårigheter. En persons ålder saknade betydelse för avgörandet av saken, som skulle avgöras utgående från handikappets eller sjukdomens betydelse för hjälpbehovet.

Lagen om service och stöd på grund av handikapp 8 § 2 mom. och 3 mom.

Förordningen om service och stöd på grund av handikapp 5 §