Supreme Court denies personal assistance to 85-year-old with stroke, ruling needs stem from age-related disease.

85-vuotiaana aivoverenvuodon sairastaneella henkilöllä oli lääkärinlausunnon mukaan toiminnanohjausongelmia, hahmottamisvaikeuksia sekä muistin ja orientaation ongelmia, jotka heikensivät hänen kykyään huolehtia omista asioistaan. Kunnan viranomaiset olivat hylänneet hänen hakemuksensa saada vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaista henkilökohtaista apua, koska toimintarajoitteet olivat tyypillisesti ikääntymiseen liittyviä eivätkä sen vuoksi oikeuttaneet vammaispalvelulaissa tarkoitettuun henkilökohtaiseen apuun.

Hallinto-oikeus totesi asianomaisen olleen ennen aivoverenvuotoa toimintakyvyltään ikäisekseen erinomaisessa kunnossa ja katsoi, etteivät aivoverenvuodon jälkeiset toimintarajoitteet johtuneet ikääntymisestä vaan sairaudesta. Asianomainen tarvitsi välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua kodin ulkopuolisissa toiminnoissa ja oli vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, jolle kunta oli velvollinen järjestämään henkilökohtaisen avun. Hallinto-oikeus kumosi kunnan perusturvalautakunnan päätöksen ja palautti asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Korkein hallinto-oikeus hankki asiassa selvitystä muun ohella aivohalvausriskin ja iän välisestä yhteydestä. Korkein hallinto-oikeus totesi saadun selvityksen perusteella olevan perusteltua päätellä, että asianomaisen avuntarve johtui hänen sairastamastaan aivoverenvuodosta, joka oli seurausta ikääntyessä väistämättä tapahtuvasta elimistön heikkenemisestä ja rappeutumisesta. Avuntarve johtui näin ollen pääasiassa ikääntymiseen liittyvästä sairaudesta, eikä asianomaisella ollut oikeutta hakemaansa henkilökohtaiseen apuun. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan perusturvalautakunnan päätöksen.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3 §, 8 § 2 momentti sekä 8 c § 1 ja 3 momentti

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 30.1.2012 nro 12/0070/3

Asian aikaisempi käsittely

A

(s. 1923) on 4.2.2011 hakenut vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaista henkilökohtaista apua 30 tuntia kuukaudessa.

Tammelan perusturvalautakunnan alainen viranhaltija

oli 23.3.2011 hylännyt hakemuksen. Päätöksen perustelujen mukaan A:n toimintarajoitteet ovat tyypillisesti ikääntymiseen liittyviä eivätkä siten vammaispalvelulain henkilökohtaisen avun piiriin kuuluvia.

Tammelan perusturvalautakunta

on 4.5.2011 hylännyt oikaisuvaatimuksen. Päätöksen perusteluissa todetaan muun ohella, että A on sairastanut aivoverenvuodon, johon sairastumisessa ikä on suurin riskitekijä. Muistin ja toiminnanohjauksen heikkeneminen ja ympäristön hahmottamisvaikeudet ovat tyypillisiä vanhuuteen ja A:n sairastamaan aivoverenvuotoon liittyviä ongelmia. Näin ollen henkilökohtaista avustajaa ei A:lle voida vammaispalvelulain mukaan myöntää.

Valitus Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle

A

on vaatinut, että perusturvalautakunnan päätös kumotaan ja hänelle myönnetään vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen avustaja. A:n avuntarve ei johdu normaalista ikääntymisestä. Ennen 2.3.2010 tapahtunutta aivoverenvuotoa A on ollut toimissaan täysin itsenäinen. Hänellä ei ole ollut käytössään lääkkeitä ja hänelle oli myös myönnetty ajokortti 90-vuotispäiväänsä eli vuoteen 2013 saakka.

Aivoverenvuodosta johtuen A tarvitsee nykyisin paljon apua. Hänellä on käytössään rollaattori ja turvaranneke. A:n vaikeutena ovat ajan ja paikan sekaannukset, eksyminen ja erilaiset hahmotushäiriöt. A:lla on todettu kohtalainen spatiaalisen orientoitumisen vaikeus. Siksi hänellä on toiminnan ohjausongelmia, hahmotusvaikeuksia sekä muistin ja orientaation puutteita. Nämä kaikki ovat seurausta aivoverenvuodosta.

Henkilökohtainen avustaja helpottaisi A:n osallistumista erilaisiin harrastustoimiin ja asiointiin.

Perusturvalautakunta

on lausunnossaan esittänyt valituksen hylkäämistä. Viranhaltijapäätöstä tehtäessä pohjana oli tieto verenpainetaudista aivoverenvuotoon sairastumisen riskitekijänä. Yleisen aivoverenvuodon eli niin sanotun primaarin tai spontaanin aivoverenvuodon riski lisääntyy iän myötä. Nuorilla kohonnut verenpaine on harvinainen, iän mukana sen yleisyys lisääntyy varsinkin 40. ikävuodesta ylöspäin. A:lla on lääkitys verenpainetautiin. Ikääntymisestä johtuvat sairaudet tai toimintarajoitteet ovat vaikeasti määriteltäviä. Iän myötä ihminen muuttuu niin ulkoisesti havaittavasti kuin myös kehon sisäisesti. Eri sairaudet voidaan liittää ikään lääketieteen kautta saadun tiedon ja esiintymistiheyden avulla.

A

on antanut selityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut perusturvalautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Saman lain 8 c §:n 1 momentin mukaan henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:

1) päivittäisissä toimissa;

2) työssä ja opiskelussa;

3) harrastuksissa;

4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai

5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Pykälän 2 momentin mukaan henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.

Pykälän 3 momentin mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Esitetty selvitys

Yleislääkärin 8.4.2011 antaman lääkärinlausunnon mukaan A on ennen aivoverenvuotoa ollut ikäisekseen sekä fyysisiltä että henkisiltä ominaisuuksiltaan erinomaisessa kunnossa. Selkäkipua on ollut nikamamurtuman seurauksena, mutta liikkuminen on ollut varsin vaivatonta. Kognitiivisilta ominaisuuksiltaan A on ollut täysin omatoiminen.

Fysioterapeutin 26.4.2011 antaman fysioterapiapalautteen mukaan A:n liikkumisessa on selvästi havaittavissa neurologisia oireita. Hänellä on tasapaino- ja hahmottamisvaikeuksia ja portaissa liikkuminen on epävarmaa hahmottamisvaikeuksien takia. A:n pukeutuminen itsenäisesti on vaikeutunut. Hänellä on myös ongelmia ruuan lämmityksen kanssa. Kellonajan ja päivien hahmottamisvaikeudet hankaloittavat A:n arjessa selviytymistä ja hänellä on myös eksymistaipumusta.

Sairaanhoidon ja perhetyön palveluyritys Kotoisan 26.4.2011 päivätystä kirjelmästä ilmenee, että yritys on toiminut A:n kotiapuna yhteistyössä Kirstin siivous ja hoivapalvelun kanssa 9.3.2011 alkaen. Kotoisa on tarjonnut A:lle apua pukeutumisessa, kodin siisteydestä huolehtimisessa, lääkkeiden oton valvonnassa, verenpaineen seurannassa, kodin ulkopuolisessa asioinnissa, lääkäriasioiden hoitamisessa sekä ruokailusta huolehtimisessa. Tavanomainen käynti on kestänyt noin tunnin ja käyntejä on ollut arkipäivisin yhdestä kahteen.

Asiakirjoihin on liitetty myös A:ta koskevia kuntoutusselosteita.

Vammaispalveluhakemuksessaan A on ilmoittanut tarvitsevansa henkilökohtaista avustajaa kodin ulkopuoliseen toimintaan, yhdistystoimintaan, erityisryhmissä käynteihin, harrastuksiin ja asiointeihin sekä kyläilyihin. A:n kulkeminen yksin on epävarmaa hahmottamisen, tarkkaavaisuuden ja muistin ongelmien sekä eksymistaipumuksen vuoksi.

Johtopäätökset

Viranhaltija on A:n hakemuksen hylätessään katsonut, että vuonna 1923 syntyneen A:n toimintarajoitteet johtuvat ikääntymisestä eikä A siten olisi vammaispalvelulain 8 c §:ssä tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, joka olisi oikeutettu henkilökohtaiseen apuun.

Ennen asian käsittelemistä uudelleen lautakunnan tulee vammaispalvelulain 3 a §:ssä säädetyin tavoin laatia palvelusuunnitelma A:n avun tarpeen ja laajuuden selvittämiseksi. Henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä kunnan on vammaispalvelulain 8 d §:n mukaan otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset. Kun henkilökohtaisen avun järjestämistapa kuitenkin on kunnan päätettävissä, hallinto-oikeus ei ensi asteena ota ratkaistavakseen, tuleeko henkilökohtainen apu järjestää A:n hakemuksessaan esittämällä tavalla.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Tammelan perusturvalautakunta

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi lautakunta on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vammautumisessa ihminen on ennen vammaisuutta terve. Vammautuminen saattaa niin nuorella kuin vanhalla ihmisellä tapahtua äkillisesti. Kysymys on siitä, onko aivoverenvuoto sairautena ikääntymiseen liittyvä. Hallinto-oikeus ei ole ottanut tähän kantaa, vaan on pitänyt sairautta ja ikääntymistä toisensa poissulkevina perusteina toimintakyvyn rajoittumiselle.

Perusturvalautakunta on viitannut terveyskirjaston, therapia fennican ja neurokirurgian nettisivuilta löytyviin tietoihin aivoverenvuodosta. Niiden perusteella voidaan toisaalta päätellä, että ikä aiheuttaa verenpainetautia ja suonenseinämien muutoksia, ja toisaalta todeta, että muutos ei välttämättä ole äkillinen; äkillinen voi olla ainoastaan esiintymistapa. Mitä enemmän ikää on, sitä ilmeisempää on suonenseinämien haurastuminen. A:n kohdalla ikää on jo huomattavasti. Hänellä on myös verenpainetauti. Kehon sisällä tapahtuva rappeutuminen ei tule samalla tavalla ilmi kuin jokin muu vanhenemiseen liittyvä heikentyminen, kuten lihasvoiman tai näön heikkeneminen. A:n avun tarve johtuu hänen ikääntymiseensä liittyvästä sairaudesta.

A

on antanut selityksen. A on ennen aivoverenvuotoa ollut täysin itsenäinen ja hoitanut kaikki omat asiansa. Tämän vuoksi hänen avun tarpeensa on katsottava johtuvan sairaudesta.

Tammelan perusturvalautakunta

on antanut vastaselityksen.

Sosiaali- ja terveysministeriö

on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut asiassa lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Aivohalvauksessa aivokudosta tuhoutuu äkisti verenkierron häiriintymisen vuoksi. Aivohalvaus voi johtua pääosin kahdesta syystä, aivovaltimo joko tukkeutuu tai vuotaa. Valtimon tukkeuma aiheuttaa hapenpuutteen verisuonen suonitusalueella, jolloin tälle alueelle syntyy kuolio. Aivoverenvuodossa verenkierto vähenee vuotavan suonen alueella. Lisäksi veren vuotaminen aivokudokseen aiheuttaa painetta ympärillä oleviin alueisiin, minkä seurauksena lähellä olevan hermokudoksen toiminta häiriintyy. Molemmissa tapauksissa oireet ja jälkiseuraukset ovat hyvin samanlaisia. Yleisin oire on toisen tai molempien raajojen toimintahäiriö ja halvaantuminen, joka syntyy yleensä äkisti ja jää monesti pysyväksi hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta. Muut oireet, kuten puhekyvyn menetys, ovat tavallisia.

Suomessa sairastuu elämänsä ensimmäiseen aivohalvaukseen vuosittain noin 11 500 henkilöä. Yli 80 000 suomalaista eli 1,5 prosenttia väestöstä on sairastanut aivohalvauksen. Kohtauskuolleisuus on puolittunut sitten 1970-luvun, mutta edelleen viidesosa potilaista menehtyy kolmen kuukauden kuluessa sairastumisestaan. Aivohalvaukset aiheuttavat yhdeksän prosenttia kaikista kuolemista Suomessa. Aivojen verisuonen tukkeuman taustalla on tavallisimmin iän mukainen verisuonten kalkkeutuminen tai sydänsairauteen liittyvä verenkierron mukana kulkeutunut verihyytymä. Aivoverenvuodon takana on usein korkea verenpaine, joka voi rikkoa ikääntyneitä verisuonia.

Potilaiden keski-ikä on noin 75 vuotta ja aivohalvauksen ilmaantuvuus kasvaa voimakkaasti iän myötä. Suomessa sairastuu vuosittain kaksi tuhannesta 25 - 74-vuotiaasta ensimmäiseen aivohalvaukseen, 16 tuhannesta 75 - 84-vuotiaasta ja 30 tuhannesta yli 85-vuotiaasta. Yli 85-vuotiailla on siten 15-kertainen riski sairastua aivohalvaukseen. Heillä on usein myös muita sairauksia ja toimintakyvyn alenemista. Suhteellinen sairastavuuden nousu vanhemmissa ikäluokissa on merkittävästi voimakkaampaa, kun otetaan huomioon, että iäkkäitä ikäluokkia on huomattavan vähän erityisesti 70. ikävuoden jälkeen.

Aivohalvaus johtaa lähes kaikkien hengissä säilyneiden potilaiden osalta vuosikausia kestävään lisääntyneeseen, usein runsaaseen palvelujen tarpeeseen. Kolmen kuukauden kuluttua halvauksesta noin 50 - 70 prosenttia on toipunut päivittäisissä toimissaan itsenäisiksi, 15 - 30 prosenttia on jäänyt pysyvästi vammautuneiksi ja noin 20 prosenttia tarvitsee laitoshoitoa.

A

on antanut selityksen lausunnon johdosta.

Merkitään

, että korkein hallinto-oikeus on toisella tänään antamallaan päätöksellä hylännyt perusturvalautakunnan valituksen vammaisuuden perusteella A:lle järjestettävää kuljetuspalvelua koskevassa asiassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa voimaan Tammelan perusturvalautakunnan 4.5.2011 tekemän päätöksen.

Perustelut

Vammaispalvelulain 3 §:n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve.

Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin (134/2010) mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, päivätoimintaa, henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen eikä henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein.

Vammaispalvelulain 8 c §:n (981/2008) 1 momentin mukaan henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella muun muassa päivittäisissä toimissa, harrastuksissa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Saman pykälän 3 momentin mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Kun otetaan huomioon A:n terveydentilasta esitetty selvitys sekä se edellä ilmenevä selvitys, joka on saatu aivohalvausriskistä vanhemmissa ikäluokissa, on perusteltua päätellä, että A:n avuntarve johtuu hänen sairastamastaan aivoverenvuodosta, joka on seurausta ikääntyessä väistämättä tapahtuvasta elimistön heikkenemisestä ja rappeutumisesta. Näin ollen avun tarve johtuu pääasiassa ikääntymiseen liittyvästä sairaudesta. Vammaispalvelulain 8 c §:n 3 momentti huomioon ottaen A:lla ei ole oikeutta hakemaansa vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun. Tämän vuoksi on hallinto-oikeuden päätös kumottava ja perusturvalautakunnan päätös saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eija Siitari-Vanne, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen ja Jukka Lindstedt. Asian esittelijä Camilla Sandström.

---

[SV]

En person som vid 85 års ålder drabbats av hjärnblödning hade enligt läkarintyg problem med sin exekutiva förmåga, gestaltningsförmåga, minnet och orienteringsförmågan. Dessa försämrade hennes förmåga att sköta sina angelägenheter. De kommunala myndigheterna hade avslagit personens ansökan om att få personlig assistans med stöd av lagen om service och stöd på grund av handikapp (handikappservicelagen) på den grunden att funktionshindren var sådana som hade typiskt samband med åldrande, varför de inte gav rätt till personlig assistans enligt handikappservicelagen.

Förvaltningsdomstolen konstaterade att sökandens kondition före hjärnblödningen hade varit utmärkt för en person i den åldern och ansåg att de funktionshinder som hon hade efter hjärnblödningen inte berodde på åldrande utan på sjukdom. Sökanden behövde nödvändigt och vid upprepade tillfällen en annan persons hjälp för funktioner som ägde rum utanför hemmet och hon var en i 8 c § 3 mom. avsedd gravt handikappad person, för vilken kommunen var skyldig att ordna personlig assistans. Förvaltningsdomstolen upphävde kommunens bastrygghetsnämnds beslut och återförvisade ärendet till nämnden för ny handläggning.

Högsta förvaltningsdomstolen inhämtade utredning om bland annat sambandet mellan risken för hjärnblödning och en persons ålder och konstaterade att det på basis av denna utredning fanns grund för slutsatsen att personens hjälpbehov berodde på hjärnblödningen, som var en följd av att kroppen med ökad ålder oundvikligen försvagas och degenereras. Hjälpbehovet berodde således huvudsakligen på en sjukdom som hade samband med åldrande och personen i fråga hade inte rätt till den personliga assistans som hon hade ansökt om. Högsta förvaltningsdomstolen upphävde förvaltningsdomstolens beslut och satte i kraft bastrygghetsnämndens beslut.

Lagen om service och stöd på grund av handikapp 3 §, 8 § 2 mom. samt 8 c § 1 och 3 mom.