Supreme Administrative Court reverses lower court dismissal of child custody request due to lack of jurisdictional facts.

Viranhaltija oli 17.10.2011 hallinto-oikeuteen saapuneella hakemuksella vaatinut, että 2.2.2011 syntynyt lapsi otetaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon sijaisperheeseen. Hakemus perustui pääasiassa lapseen kohdistuneeseen pahoinpitelyepäilyyn. Sittemmin käräjäoikeus oli 10.2.2012 tuominnut isän lapseen kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä, mutta hylännyt äitiin kohdistetut syytteet. Vanhemmat olivat 25.3.2012 poistuneet lapsen kanssa sijaishuoltopaikasta, eikä heitä ollut sen jälkeen tavoitettu.

Hallinto-oikeus hylkäsi huostaanottohakemuksen todeten, ettei se voinut lapsen senhetkisistä olosuhteista tietämättä arvioida sitä, olivatko lastensuojelulain 40 §:n mukaiset edellytykset huostaanottamiseen olemassa eikä sitä, mikä oli lapsen edun mukaista. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan huostaanottohakemuksen vireillepano ei näissä olosuhteissa ollut mahdollista, kun vanhempien maasta poistumista ei voitu pitää poissuljettuna.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeus oli asiassa toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan asian, jossa hakemus hallinto-oikeudelle oli tehty perheen asuessa vielä Suomessa. Kun otettiin huomioon lastensuojelun tavoitteet ja laissa säädetyt keskeiset periaatteet, hallinto-oikeuden ei olisi tullut ilmi tulleissa oloissa hylätä huostaanottohakemusta käyttämällään perusteella. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Lastensuojelulaki 1, 4 ja 40 §

Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempain vastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 15.6.2012 nro 12/0400/2

Hakemus hallinto-oikeudelle

Kaarinan sosiaalihuollon johtava viranhaltija

on vaatinut, että A:n ja B:n lapsi, vuonna 2011 syntynyt C otetaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon sijaisperheeseen.

A ja B

ovat vastustaneet huostaanottoa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus

on hylännyt C:tä koskevan huostaanottohakemuksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut sovellettavat säännökset ja asiassa saadun selvityksen sekä johtopäätöksinään lausunut seuraavaa:

A ja B ovat 25.3.2012 poistuneet C:n kanssa luvattomasti nuorisokodista, eikä heitä ole hallinto-oikeuteen 4.6.2012 saapuneen tiedon mukaan tavoitettu. Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että he ovat poistuneet Suomesta. Hallinto-oikeus ei voi tietämättä C:n tämänhetkisistä olosuhteista arvioida sitä, ovatko lastensuojelulain 40 §:n mukaiset edellytykset C:n huostaanottamiseen olemassa eikä sitä, mikä on lastensuojelulain 4 §:n mukaisesti C:n edun mukaista. Tässä tilanteessa huostaanottohakemus on hylättävä. Huostaanottohakemuksen vireilläpito ei näissä olosuhteissa ole mahdollista.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 4 § ja 40 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kaarinan sosiaalihuollon johtava viranhaltija

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja huostaanottohakemus hyväksytään.

Varsinais-Suomen käräjäoikeus on 10.2.2012 tuominnut B:n C:hen kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä. Vanhemmat poistuivat luvattomasti nuorisokodista 25.3.2012 eikä perhettä ole tämän jälkeen tavoitettu.

Riidatonta asiassa on, että C:n kehitys ja terveys ovat vakavasti vaarantuneet ja huostaanotto on todella vahvasti lapsen edun mukaista. Asiassa ei ole mahdollista käyttää enemmän avohuollon tukitoimia. Hallinto-oikeuden päätös merkitsee, että vanhemmat voivat torjua lapsensa perustellun huostaanoton viemällä lapsen luvatta pois siten, ettei lapsen olinpaikkaa tiedetä. Tällainen tulkinta on kestämätön. Nyt kun huostaanottohakemus on hylätty, ovat myös keinot lapsen löytämiseksi ja hänen tilanteensa pelastamiseksi vähissä.

Lapsen edunvalvojan sijainen

on todennut, että C:n huostaanotto on välttämätön hänen turvallisuutensa varmistamiseksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Turun hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Arvioitaessa Suomen viranomaisten alueellista toimivaltaa huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevassa asiassa sovellettavaksi tulee 27.11.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna 2.12.2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2116/2004 (Bryssel IIa -asetus).

Asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa.

Lastensuojelulain 4 §:ssä säädetään lastensuojelun keskeisistä periaatteista. Niiden mukaan lastensuojelun on muun ohella edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä.

Kaarinan kaupungin johtava sosiaalityöntekijä on 17.10.2011 Turun hallinto-oikeuteen saapuneella hakemuksella vaatinut, että A:n ja B:n lapsi, vuonna 2011 syntynyt C otetaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon sijaisperheeseen. Hakemus on perustunut pääasiassa C:hen kohdistuneeseen pahoinpitelyepäilyyn. Sittemmin Varsinais-Suomen käräjäoikeus on 10.2.2012 tuominnut B:n C:hen kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä, mutta hylännyt A:han kohdistetut syytteet. A ja B ovat 25.3.2012 poistuneet C:n kanssa nuorisokodista, eikä heitä ole sen jälkeen tavoitettu.

Turun hallinto-oikeus on toimivaltainen käsittelemään ja ratkaisemaan huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan asian, jossa hakemus hallinto-oikeudelle on tehty perheen asuessa vielä Suomessa. Kun otetaan huomioon lastensuojelun tavoitteet ja keskeiset periaatteet, ei hallinto-oikeuden olisi tullut ilmi tulleissa oloissa hylätä huostaanottoa koskevaa hakemusta käyttämällään perusteella, vaikka perheen ja lapsen olinpaikka on ollut päätöstä tehtäessä tuntematon. Perheen nykyisiä olosuhteita koskevan selvityksen puuttuessa asiaa olisi tullut arvioida hallinto-oikeudelle esitetyn ja sen käytettävissä olevan selvityksen perusteella. Kun hallinto-oikeus ei ole näin menetellyt, sen päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eija Siitari-Vanne, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen ja Jukka Lindstedt. Asian esittelijä Camilla Sandström.

---

[SV]

Tjänsteinnehavaren hade med en ansökan som kommit till förvaltningsdomstolen 17.10.2011 yrkat att ett 2.2.2011 fött barn skulle omhändertas av det organ som ansvarade för socialvården och placeras i vård utom hemmet i en fosterfamilj. Ansökan grundade sig huvudsakligen på en misstanke om att barnet hade blivit föremål för misshandel. Tingsrätten dömde 10.2.2012 barnets far för grov misshandel av barnet med förkastade åtalen mot modern. Föräldrarna hade 25.3.2012 lämnat den plats där barnet var placerat i vård utom hemmet och de hade därefter inte påträffats.

Förvaltningsdomstolen avslog ansökan om att barnet skulle omhändertas och konstaterade att den inte utan att ha kunskap om barnets aktuella förhållanden kunde bedöma huruvida förutsättningar för att omhänderta barnet förelåg enligt i 40 § i barnskyddslagen och inte heller vad som var förenligt med barnets bästa. Enligt förvaltningsdomstolens beslut var det under dessa förhållanden inte möjligt att anhängiggöra en ansökan om omhändertagande av barnet, då det inte kunde uteslutas att barnets föräldrar hade lämnat landet.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att förvaltningsdomstolen var behörig att handlägga och avgöra ärendet, i vilket ansökan om omhändertagande av barnet och placering av det i vård utom hemmet hade gjorts medan familjen fortfarande var bosatt i Finland. Med hänsyn till barnskyddslagens målsättningar och de centrala principerna i nämnda lag borde förvaltningsdomstolen under dessa förhållanden inte ha avslagit ansökan på det grunder som förvaltningsdomstolen hade anfört. Högsta förvaltningsdomstolen upphävde förvaltningsdomstolens beslut och återförvisade ärendet till förvaltningsdomstolen för ny handläggning.

Barnskyddslagen 1, 4 och 40 §

Rådets förordning (EG) nr 2201/2003 om domstols behörighet och om erkännande och verkställighet av domar i äktenskapsmål och mål om föräldraansvar samt om upphävande av förordning (EG) nr 1347/2000