Supreme Administrative Court dismissed tax deduction claim where spouses held work housing at different times in same year.

A:lla oli ollut tuloverolain 95 a §:ssä tarkoitettu työasunto 1.1. - 30.9.2008 ja hänen puolisollaan B:llä 1.10. - 31.12.2008. Verotuksessa A:lle ei myönnetty hänen vaatimaansa työasuntovähennystä. B:lle, jolle oli vahvistettu suurempi puhdas ansiotulo, myönnettiin hänen vaatimansa työasuntovähennys. Hallinto-oikeus katsoi, ettei tuloverolain 95 a §:n 5 momentin puolisoita koskeva rajoitus koskenut tilannetta, jossa puolisoilla oli verovuonna ollut tuloverolain 95 a §:ssä tarkoitettu työasunto eri aikoina. Sen vuoksi myös A:lla oli oikeus työasuntovähennykseen. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Verovuosi 2008. Äänestys 3 - 2.

Tuloverolaki 95 a § 1 ja 5 momentti

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Oulun hallinto-oikeus 21.7.2011 nro 11/0324/1

Asian aikaisempi käsittely

Kainuun verotoimisto

on toimittaessaan A:n ja B:n verotuksia verovuodelta 2008 myöntänyt B:lle hänen vaatimuksensa mukaisen 750 euron työasuntovähennyksen ajalta 1.10. - 31.12.2008. A:lle ei hänen ajalta 1.1. - 30.9.2008 vaatimaansa 2 250 euron työasuntovähennystä ole myönnetty.

Pohjois-Suomen verotuksen oikaisulautakunta

on 28.4.2010 tekemillään päätöksillä hylännyt A:n ja B:n oikaisuvaatimukset.

A ja B

ovat valittaneet oikaisulautakunnan päätöksistä hallinto-oikeuteen ja vaatineet, että päätökset kumotaan ja toimitettuja verotuksia muutetaan siten, että työasuntovähennys myönnetään B:lle myönnetyn työasuntovähennyksen lisäksi A:lle verovuoden yhdeksältä ensimmäiseltä kuukaudelta 2 250 euron suuruisena. A ja hänen puolisonsa B ovat omistaneet Kuhmossa omakotitalon elokuun 2008 loppuun saakka. A on kulkenut alkuvuoden Kuhmosta käsin töissä Kemissä. Puolisot ovat muuttaneet Tornioon lokakuun alussa, jonka jälkeen B on kulkenut töissä Kuhmossa Torniosta käsin. Työasuntovähennys on hyväksytty vain B:lle vuoden kolmelta viimeiseltä kuukaudelta. Puolisot eivät ole hakeneet työasuntovähennystä ajallisesti samalta ajanjaksolta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on A:n ja hänen puolisonsa B:n valituksen hyväksyen vahvistanut A:n tulonhankkimiskuluina vähennettäväksi 2 250 euron suuruisen työasuntovähennyksen sen lisäksi, että B:n tulonhankkimiskuluina on vähennetty 750 euron suuruinen työasuntovähennys.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset ja muut oikeuslähteet

Tuloverolain 95 a §:n 1 momentin mukaan jos verovelvollinen on varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi vuokrannut käyttöönsä asunnon (työasunto) ja verovelvollisella on myös toinen asunto, jossa hän puolisonsa tai alaikäisen lapsensa kanssa asuu (vakituinen asunto), vähennetään verovelvollisen tulonhankkimiskuluina 250 euroa jokaista sellaista täyttä kalenterikuukautta kohti, jona hänellä on ollut kaksi asuntoa (työasuntovähennys). Vähennyksenä myönnetään kuitenkin enintään verovelvollisen työasunnosta maksamaa vuokraa vastaava määrä. Vähennyksen myöntäminen edellyttää, että vakituinen asunto sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä työasunnosta ja siitä varsinaisesta työpaikasta, jonka sijainnin vuoksi työasunto on hankittu. Mainitun pykälän 5 momentin mukaan jos työasuntovähennyksen edellytykset täyttyvät molempien puolisoiden osalta ja molemmat puolisot ovat vaatineet vähennystä, vähennys myönnetään sille puolisolle, jonka puhdas ansiotulo on suurempi.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

A on verovuonna työskennellyt Kemin kihlakunnan palveluksessa Kemissä. Tätä työskentelyä varten hän on vuokrannut käyttöönsä asunnon Keminmaan kunnasta ajaksi 1.1. - 30.9.2008. B on verovuonna työskennellyt Kuhmon apteekin palveluksessa Kuhmossa. Tätä työskentelyä varten hän on vuokrannut käyttöönsä asunnon Kuhmosta 1.10.2008 alkaen. Puolisoilla on ollut vakituisena asuntona 1.1 - 30.9.2008 Kuhmossa sijaitseva muu kuin edellä mainittu asunto ja loppuvuodesta Torniossa sijaitseva muu kuin edellä mainittu asunto. Kumpikin vakituinen asunto on sijainnut yli 100 kilometrin etäisyydellä toisen puolison työasunnosta ja varsinaisesta työpaikasta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja verotuksen oikaisulautakunnan päätös saatetaan voimaan. A:lla ei ole oikeutta työasuntovähennykseen.

Asiassa on riidatonta, että verovelvollisilla on ollut verovuonna tuloverolain 95 a §:n 1 momentissa tarkoitettu työasunto. Säännöksen 1 momentin mukaiset edellytykset täyttyvät A:lla yhdeksältä kuukaudelta ja B:ltä kolmelta kuukaudelta. Asiassa ei ole epäselvyyttä myöskään siitä, missä verovelvollisten yhteinen vakituinen asunto on verovuoden aikana sijainnut. Asiassa ratkaisevaa onkin se, estääkö tuloverolain 95 a §:n 5 momentti työasuntovähennyksen myöntämisen molemmille puolisoista.

A:lle

ja

B:lle

on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on on myöntänyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle luvan ja tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Tuloverolain 95 a §:n 1 momentin mukaan jos verovelvollinen on varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi vuokrannut käyttöönsä asunnon (työasunto) ja verovelvollisella on myös toinen asunto, jossa hän puolisonsa tai alaikäisen lapsensa kanssa asuu (vakituinen asunto), vähennetään verovelvollisen tulonhankkimiskuluina 250 euroa jokaista sellaista täyttä kalenterikuukautta kohti, jona hänellä on ollut kaksi asuntoa (työasuntovähennys). Vähennyksenä myönnetään kuitenkin enintään verovelvollisen työasunnosta maksamaa vuokraa vastaava määrä. Vähennyksen myöntäminen edellyttää, että vakituinen asunto sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä työasunnosta ja siitä varsinaisesta työpaikasta, jonka sijainnin vuoksi työasunto on hankittu.

Tuloverolain 95 a §:n 5 momentin mukaan jos vähennyksen edellytykset täyttyvät molempien puolisoiden osalta ja molemmat puolisot ovat vaatineet vähennystä, vähennys myönnetään sille puolisolle, jonka puhdas ansiotulo on suurempi.

A on verovuonna työskennellyt Kemin kihlakunnan palveluksessa Kemissä. Tätä työskentelyä varten hän on vuokrannut käyttöönsä asunnon Keminmaan kunnasta ajaksi 1.1. - 30.9.2008. A:lle ei ole verotuksessa myönnetty hänen tuolta ajalta vaatimaansa 2 250 euron työasuntovähennystä. B on verovuonna 2008 työskennellyt Kuhmon apteekin palveluksessa Kuhmossa. Toimitetussa verotuksessa B:lle, jonka puhdas ansiotulo on suurempi, on myönnetty Kuhmossa vuokratun asunnon perusteella työasuntovähennys 750 euroa ajalta 1.10. - 31.12.2008.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother, Timo Viherkenttä ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Marjo Snellman.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Leena Äärilän äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Timo Viherkenttä yhtyi.

”Kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja saatan toimitetun verotuksen voimaan.

Perustelut

Tuloverolain 95 a §:n 5 momentissa säädetään, että jos työasuntovähennyksen edellytykset täyttyvät molempien puolisoiden osalta ja molemmat puolisot ovat vaatineet vähennystä, vähennys myönnetään sille puolisolle, jonka puhdas ansiotulo on suurempi.

Mainitun lainkohdan sanamuoto näyttää kattavasti estävän vähennyksen myöntämisen molemmille puolisoille samalta verovuodelta. Tätä tukee osaltaan hallituksen esityksen 57/2007 vp ilmaisu, jonka mukaan työasuntovähennys myönnettäisiin vuosittain samaan talouteen ainoastaan yhteen kertaan.

Vähennysoikeuden rajoittaminen yhteen puolisoon voi joissakin tapauksissa rajoittaa vähennyksen myöntämistä sellaisissakin tilanteissa, joissa työasuntovähennyksen yleiset työn tarjontaa koskevat tavoitteet voisivat puoltaa vähennystä. Hallituksen esityksen perusteluissa on puolisoiden vähennysmahdollisuuksien rajoittamisen yhteydessä esitetty esimerkkitilanne, jossa vähennys voitaisiin saada kahteen kertaan, jollei vähennystä rajoitettaisi lainsäädännössä. Nyt kysymyksessä oleva tapaus, jossa puolisot eivät ole vaatineet vähennystä samoilta ajanjaksoilta, poikkeaa hallituksen esityksen esimerkistä eikä tässä tapauksessa syntyisi samassa merkityksessä kaksinkertaista vähennystä.

Nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa vähennyksen myöntämistä molemmille puolisoille puoltaisi siten jossain määrin vähennyksen yleisten veropoliittisten tavoitteiden lisäksi se, ettei tässä syntyisi niitä ongelmia, joilla vähennysoikeuden rajoittamista on lain esitöissä perusteltu. Vähennyksen myöntämistä vain puolisolle, jonka puhdas ansiotulo on suurempi, voidaan myös pitää veroansan luonteisena tilanteessa, jossa vähennys jää esitettyjen vaatimusten vuoksi myöntämättä sille puolisolle, jolla olisi muutoin ollut oikeus suurempaan vähennykseen.

Edellä esitetyn perusteella katson, että tuloverolain 95 a §:n 5 momentin sanamuoto estää vähennyksen myöntämisen molemmille puolisoille myös nyt esillä olevassa tilanteessa. Kun molemmat puolisot ovat vaatineet vähennystä ja B:n puhdas ansiotulo on ollut suurempi, A:lle ei voida myöntää hänen vaatimaansa vähennystä.”

---

[SV]

A hade haft en i 95 a § i inkomstskattelagen avsedd bostad på arbetsorten under tiden 1.1. - 30.9.2008 och A:s make B under tiden 1.10. - 31.12.2008. Vid beskattningen hade A inte beviljats yrkat avdrag för bostad på arbetsorten, men B, för vilken fastställts en större nettoförvärvsinkomst än för A, hade i enlighet med sitt yrkande beviljats ett sådant avdrag. Förvaltningsdomstolen ansåg att den begränsning som enligt 95 § 5 mom. i inkomstskattelagen gällde för makar inte avsåg en situation där makarna olika tider under skatteåret hade haft en sådan bostad på arbetsplatsen som avses i nämnda 95 a §. Följaktligen hade även A rätt till avdrag för bostad på arbetsorten. Högsta förvaltningsdomstolen ändrade inte förvaltningsdomstolens slutsats. Skatteåret 2008. Omröstning 3 - 2.

Inkomstskattelagen 95 a § 1 och 5 mom.