Supreme Administrative Court dismisses appeal when mental health treatment order exceeds statutory six-month review deadline.

Suomen perustuslaki 7 §

Mielenterveyslaki 8 § 1 momentti ja 17 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 2.3.2011 nro 11/0116/2

Asian aikaisempi käsittely

Vanhan Vaasan sairaalan määräaikainen ylilääkäri

on 5.1.2011 tekemällään päätöksellä määrännyt H:n mielenterveyslain 8 §:n nojalla tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Päätös on mielenterveyslain 17 §:n 2 momentin nojalla alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään vahvistanut alistetun päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Edellinen H:n tahdosta riippumatonta hoitoa koskeva päätös on tehty 2.6.2010. Mielenterveyslain 17 §:n 2 momentin mukaan olisi H:n hoidon jatkamisesta tullut päättää viimeistään 2.12.2010. H on asiakirjojen mukaan karannut hoidosta 1.10.2010 ja hänet on toimitettu takaisin sairaalaan 4.1.2011, jolloin hänet on otettu tarkkailuun ja tarkkailulausunto sekä hoitoonmääräämispäätös on tehty 5.1.2011. Koska H:n mielenterveyslain 17 §:n mukainen hoidossa pitäminen oli hänen karkaamisensa vuoksi keskeytynyt, on hänet voitu asettaa tarkkailuun 4.1.2011 ja määrätä hänen hoitonsa jatkamisesta 5.1.2011.

Tarkkailulausunnon, sairauskertomuksen ja muun asiassa saadun selvityksen mukaan H on silloin, kun sairaalan määräaikainen ylilääkäri on tehnyt kysymyksessä olevan päätöksen, ollut mielisairas ja mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoidon lopettaminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan ja vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden turvallisuutta. H:n terveydentilasta saatu selvitys huomioon ottaen muut mielenterveyspalvelut eivät lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella arvioiden ole soveltuneet käytettäviksi ja ovat olleet riittämättömiä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Mielenterveyslaki 8 § 1 momentti sekä 17 § 2 ja 3 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

H

on valituksessaan vaatinut, että hoitoonmääräämispäätös ja hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Hoidon jatkaminen ei ole ollut enää 5.1.2011 mahdollista.

Vanhan Vaasan sairaalan ylilääkäri

on lausunnossaan muun ohella esittänyt, että H:ta koskevan hoitoonmääräämispäätöksen tekeminen säädetyssä määräajassa 2.12.2010 on ollut mahdotonta, koska H on karannut sairaalasta 1.10.2010 ja palannut vasta 4.1.2011. H:n psykiatrisen hoidon tarve on arvioitu heti, kun se on ollut mahdollista. Koska 5.1.2011 on voitu todeta, että perusteet H:n tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon ovat edelleen olemassa, hoitoonmääräämispäätös on tehty siitä huolimatta, että määräaika on ylittynyt. Tällainen määräajan ylittyminen on tekninen muotoseikka, jonka perusteella H:n tarvitsemaa hoitoa ei voida lopettaa. H:n sairaalasta poistaminen tulee aikanaan toteuttaa mielenterveyslain 18 a §:n mukaisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määräämin ehdoin.

H

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen. Alistettu päätös jätetään vahvistamatta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan henkilökohtaiseen koske­mat­to­muuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapau­denmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.

Mielenterveyslain 17 §:n 1 momentin mukaan jos edellytykset rikoksesta syytetyn määräämiseen hoitoon hänen tahdostaan riippumatta ovat olemassa, kun mielentilatutkimus on toimitettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on määrättävä hänet hoitoon hänen tahdostaan riippumatta.

Pykälän 3 momentin mukaan hoidon jatkamista koskevan päätöksen nojalla potilasta saadaan pitää hoidossa hänen tahdostaan riippumatta enintään kuusi kuukautta. Jos ennen tämän ajan päättymistä näyttää ilmeiseltä, että hoidon jatkaminen on edelleen välttämätöntä, on mene­teltävä siten kuin 2 momentissa säädetään.

Pykälän 4 momentin mukaan jos hoitoon määrättyä hoidettaessa käy ilmi, että edellytyksiä hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta ei ole, on meneteltävä siten kuin 2 momentissa säädetään.

Oikeudellinen arviointi

Hallinto-oikeudelle alistettu edellinen mielenterveyslain 17 §:n 2 momentin mukainen päätös H:n sairaalahoidon jatkamisesta on tehty 2.6.2010. Mielenterveyslain 17 §:n 2 momentin mukaan H:n sairaalahoidon jatkaminen olisi siten tullut ratkaista lääkärin kirjallisella päätöksellä ennen kuin hoitoa on kestänyt kuusi kuukautta eli viimeistään 2.12.2010.

Mielenterveyslain 17 §:n 2 momentissa olevan kuuden kuukauden määräajan noudattamatta jättämisen vaikutuksista ei ole mielenterveyslaissa erikseen säädetty. Kysymys on kuitenkin potilaan oikeusturvan vuoksi säädetystä määräajasta. Siten määräajan noudattaminen muodostaa lähtökohtaisen edellytyksen sille, että hallinto-oikeudelle vahvistettavaksi alistettu päätös voidaan vahvistaa. Sairaalan määräaikaisen ylilääkärin hallinto-oikeudelle alistama päätös on tehty vasta 5.1.2011 samana päivänä annetun tarkkailulausunnon perusteella eli mielenterveyslain 17 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan jälkeen. Määräaikainen ylilääkäri ei ole enää 5.1.2011 voinut päättää H:n hoidon jatkamisesta mielenterveyslain 17 §:n 2 momentissa säädetyssä järjestyksessä. Sillä seikalla, että H on hoidon aikana karannut sairaalasta ja ollut määräajan umpeutumisen aikaan tavoittamattomissa, ei ole asiassa oikeudellista merkitystä.

Hallinto-oikeuden ei olisi tullut vahvistaa sille alistettua hoitoonmääräämispäätöstä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Irma Telivuo, Matti Pellonpää, Heikki Harjula ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.

---

[SV]

Finlands grundlag 7 §

Mentalvårdslagen 8 § 1 mom. och 17 §