VAT refund denied for insurance company when share sale is distinct from exempt insurance activities.

Verovelvollisuusryhmään kuuluva vakuutusyhtiö harjoitti arvonlisäverosta vapautettua vakuutustoimintaa ja siihen liittyvää sijoitustoimintaa. Yhtiön sijoitusomaisuuteen kuului muun ohella 4,17 prosenttia X Oy:n osakkeista. Vakuutusyhtiö myi mainitut osakkeet vuonna 2004 ja osti siihen liittyen arvonlisäverollisia konsultointipalveluja. Vakuutusyhtiö oli hakeutunut osittain arvonlisäverovelvolliseksi harjoittamastaan kiinteistöjen vuokraustoiminnasta, mutta osakkeiden myynti ei liittynyt tähän vuokraustoimintaan. X Oy:n osakkeiden myyntiä pidettiin arvonlisäverolain ja kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä toimintana. Verovelvollisuusryhmällä ei ollut oikeutta vähentää vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osak­keiden myyntiin liittyviin konsultointipalveluihin sisältyviä arvonlisäveroja miltään osin.

Arvonlisäveron palautushakemus tilikaudelta 1.1. - 31.12.2004.

Äänestys 4-1.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 41 §, 42 § ja 102 §

Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 2 artikla 1 kohta, 4 artikla 1 ja 2 kohta, 13 artikla B kohta d alakohta sekä 17 artikla 1 ja 2 kohta

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-29/08, SKF, ja siitä ilmenevä oikeuskäytäntö

Kort referat på svenska

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 3.4.2008 nro 08/0267/4

Asian aikaisempi käsittely

Arvonlisäveron palautushakemus

A Oyj:n edustamaan verovelvollisuusryhmään kuuluvan vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksen mukainen toimiala käsittää työntekijäin eläkelain ja yrittäjien eläkelain mukaisen vakuutusliikkeen harjoitta­misen ja siihen suoranai­sesti liittyvän jälleenvakuutuksen. Vakuutusyhtiöllä on myös kiinteistösijoitus­toimintaa. Vakuutusyhtiö vuokraa omistamiaan kiinteistöjä ja keskinäisten kiinteistöyhtiöiden omistuksen perusteella hallitsemiaan tiloja. Osa tilojen vuokrauksesta tapahtuu arvonlisä­verollisena. Osa vakuutusyhtiön kiinteistösijoitustoiminnasta on sijoituksia arvonlisäverollista vuokraustoimintaa harjoittaviin yhtiöihin, kuten X Oy:öön. X Oy on hotellikiinteistöjen omista­miseen erikoistunut kiinteistösijoitusyhtiö, joka on toiminnastaan arvonlisä­verovelvollinen.

Vakuutusyhtiö on myynyt syksyllä 2004 omista­mansa X Oy:n osakkeet. Järjestelyyn liittyen vakuutusyhtiö on ostanut konsultointipalveluja kolmelta suomalaisilta yhtiöiltä. Lisäksi vakuutusyhtiö on ostanut konsultointipalveluja ulkomaalaiselta yhtiöltä, miltä osin vakuutusyhtiö on maksanut arvon­lisäveron käännetyn verovelvollisuuden perusteella. Vakuutusyhtiö ei ole vähentänyt suomalaisilta yhtiöiltä tapahtu­neiden verollisten hankintojen ostohintaan sisältyvää veroa eikä kään­netyn verovelvollisuuden perus­teella maksamaansa veroa.

Verovel­vollisuusryhmä on vaatinut, siltä osin kuin nyt on kysymys, että X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyvät hankinnat katsotaan vähen­nys­kelpoisiksi ja verovelvollisuusryhmälle palautetaan arvon­lisäveroa tilikaudelta 1.1. - 31.12.2004 yhteensä 32 450,52 euroa. Jos hankintojen ei katsota liittyvän kokonaisuudessaan vähennys­kelpoiseen kiinteistö­liiketoimintaan, hankinnat on katsottava vakuutusyhtiön kiinteistö­liike­toimin­taan liittyviksi yleiskustannuksiksi, jolloin vähentämättä jäänyt vero on 19 794,82 euroa.

Pyydetyssä lisäselvityksessä verovelvollisuusryhmä on ilmoittanut vakuutusyhtiön omistavan X Oy:n osakkeista 4,17 prosenttia. Vakuutusyhtiön koko toiminnan yleiskuluprosentti on vuonna 2004 ollut 2,88 prosenttia.

Konserniverokeskus

on 3.1.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt vero­velvollisuusryhmän tekemän arvonlisäveron palautushakemuksen. Verovelvollisuusryhmällä ei ole oikeutta vähentää edellä mainittuihin palveluihin sisältyviä tai niistä käännetyn verovelvollisuuden perusteella suoritettuja arvonlisäveroja.

Verovelvollisuusryhmä

on valituksessaan hallinto-oikeudelle, siltä osin kuin nyt on kysymys, vaatinut, että Konserniverokeskuksen päätös kumotaan ensisijaisesti sen vuoksi, että X Oy:n osakkeiden myynti on ollut osa vakuutusyhtiön verollista kiin­teistö­liike­toimintaa ja siihen liittyvät hankinnat on katsottava kokonaan vähennyskelpoisiksi tai hankinnat on katsottava ainakin vakuutusyhtiön kiinteistöliiketoimintaan liittyviksi yleiskustannuksiksi, jolloin palautettava arvonlisävero on 61 prosenttia hankintoihin sisältyvästä arvonlisä­verosta.

Arvonlisäverotuksessa noudatettavien periaatteiden mukaisesti arvon­lisä­verolain mukaista vähennysoikeutta tulkitaan laajasti ja vähennys­oikeuden rajoituksia suppeasti. Kun verollista kiinteistö­liiketoimintaa harjoittava verovelvollinen myy kiinteistöliiketoimintaan kuuluvat osakkeensa eli osuutensa arvonlisäverollista toimintaa harjoittavasta yhtiöstä, myynnin kulut liittyvät arvonlisäverolliseen kiinteistö­liiketoimintaan. Tämä ilmenee myös korkeimman hallinto-oikeuden (jäljempänä myös KHO) päätöksestä KHO 2001:45.

X Oy on hotellikiinteistöjen omistamiseen erikoistunut arvon­lisäverollista toimintaa harjoittava kiinteistösijoitusyhtiö. Vakuutusyhtiön kannalta kyse on ollut sen välillisestä eli X Oy:n kautta tapahtuvasta kiinteistöomistuksesta, joka on kohdistunut arvonlisä­verolliseen toimintaan. Vakuutusyhtiön omistamat X Oy:n osakkeet ovat olleet vakuutusyhtiön kiinteistösijoitustoimintaan liittyvä sijoitus. Koska kyse on ollut vakuutusyhtiön kiinteistöliiketoiminnasta, joka on kohdistunut arvonlisäverollisessa käytössä oleviin kiinteistöihin, vakuutusyhtiöllä on oikeus vähentää kiinteistösijoituksen myyntiin liittyviin kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero kokonaisuudessaan. Vähennettävästä arvonlisä­verosta 17 512,58 euroa muodostuu hankintojen ostohintaan sisältyvästä verosta ja 14 937,94 euroa vakuutusyhtiön käännetyn verovelvollisuuden perusteella maksamasta verosta.

Kaikki edellä mainitut ratkaisut tukevat nyt kysymyksessä olevien hankintojen ostohintaan sisältyvän veron vähennysoikeutta ainakin yleis­kustannuk­sena.

Veroasiamies

on antanut asiassa vastineen ja

Konserniverokeskus

lausunnon.

Verovelvollisuusryhmä

on antanut vastaselityksen.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksen enemmälti hyläten katsonut, että vero­velvollisuusryhmällä on oikeus vähentää X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyviin kuluihin sisältyneestä arvonlisäverosta 2,88 prosent­tia. Hallinto-oikeus ei ole ottanut välittömästi ratkaistavakseen, miten Konserniverokeskuksen päätöstä on oikaistava, vaan on kumonnut päätöksen ja palauttanut asian Konserniverokeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Lain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoitus­palvelun myynnistä. Rahoituspalveluna pidetään lain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan arvopaperikauppaa, jolla tarkoitetaan saman pykälän 3 momentin mukaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuk­sien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä.

Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä 77/388/ETY vähennysoikeuden syntymisestä ja laajuudesta säädetään 17 artiklassa. Artiklan 2 kohdan a alakohtaan sisältyvän pääsäännön mu­kaan vero­velvollisella on oikeus vähentää siitä verosta, jonka maksamiseen hän on velvollinen, arvonlisävero, joka on maksettava tai mak­settu tavaroista tai palveluista, jotka verovelvolliselle on luovuttanut taikka suorittanut tai luovuttaa taikka suorittaa toinen verovelvollinen, jos tavarat ja palvelut käytetään verovelvollisen arvonlisäverollisiin liiketoimiin.

EUT:n asiassa C-4/94, BLP Group, antaman tuomion mukaan kuu­den­nen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklaa on tulkittava siten, että kun vero­velvollinen suorittaa palveluja toiselle vero­velvol­liselle, joka käyttää niitä verovapaaseen liiketoimeen, viimeksi mainitulla ei ole oikeutta vähentää niistä maksettavaa veroa silloinkaan, kun verovapaan liiketoimen lopullisena päämääränä on veronalaisen liiketoimen suoritta­minen. Tuomion perustelujen mukaan kuudennen arvonlisävero­direk­tiivin 17 artiklan 2 kohdassa säädetyn vähennys­oikeuden synty­miseksi kyseessä olevilla tavaroilla ja palveluilla on oltava suora ja välitön yhteys verotettaviin liiketoimiin. Sama tulkinta ilmenee myös EUT:n asiassa C-98/98, Midland Bank, antamasta tuomiosta. Tuon tuomion perustelujen mukaan verovelvollisen koko liiketoimintaa palvelevat yleiskustannukset ovat kuitenkin vähennys­kelpoisia kuu­dennen arvonlisäverodirektiivin 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti siltä osin kuin ne palvelevat verollista liiketoimintaa.

A Oyj:n edustamaan arvonlisäverolain 13 a §:ssä tar­koitettuun verovelvollisuusryhmään kuuluva vakuutusyhtiö harjoittaa työntekijäin eläkelain ja yrittäjien eläkelain mukaista arvonlisäverotonta vakuutusliiketoimintaa ja siihen liittyvää jälleenvakuutustoimintaa sekä myös osittain arvonlisäverollista kiinteistösijoitustoimintaa. Osa vakuutusyhtiön kiinteistö­sijoitustoiminnasta on sijoituksia arvonlisäverollista vuokraustoimintaa harjoittaviin yhtiöihin.

Vakuutusyhtiön sijoitusomaisuuteen on kuulunut 4,17 prosenttia arvon­lisäverollista kiinteistösijoitustoimintaa harjoittavan X Oy:n osakkeista. Vakuutusyhtiö on vuonna 2004 myynyt omistamansa X Oy:n osakkeet ja ostanut tähän liittyen arvonlisäverollisia konsultointipalveluja kolmelta suomalaiselta yhtiöltä. Lisäksi vakuutusyhtiö on ostanut konsultointipalveluja ulkomaiselta yhtiöltä.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan vakuutusyhtiö ei harjoita arvon­lisäverolain 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin liiketoiminnan muodossa arvo­paperikauppaa. Hallinto-oikeus katsoo, että vakuusyhtiön sijoitus­omai­suuteen kuuluvien X Oy:n osakkeiden myyntiäkään ei voida pitää yhtiön harjoittamasta liiketoiminnasta erillisenä arvopaperi­kaupaksi katsottavana rahoituspalvelun myyntinä.

Koska X Oy:n osak­keiden omistaminen on ollut osa vakuutusyhtiön harjoittamaa osittain verollista liiketoimintaa, niiden myymistä varten tapahtuneiden hankintojen voidaan katsoa olleen vakuutusyhtiön koko liike­toimintaan liittyviä yleiskuluja. Hallinto-oikeus katsoo, että vakuutusyhtiöllä on arvon­lisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 117 §:n nojalla oikeus vähentää X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyviin kuluihin sisäl­tyvästä arvonlisäverosta 2,88 prosenttia, joka vakuutusyhtiön 3.8.2005 päivätyn selvityksen mukaan vastaa yhtiön verollisen liiketoiminnan osuutta sen koko liiketoiminnasta tilikaudella 1.1. - 31.12.2004 (yleiskuluprosentti).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin verovelvollisuusryhmän valitus on hallinto-oikeudessa hyväksytty ja että Konserniverokeskuksen päätös saatetaan tältä osin voimaan.

Asiassa on kysymys siitä, onko verovelvollisen yhteisön verollisiin liike­toimiin luettava myös 4,17 prosentin suuruinen sijoitus verollisia liike­toimia harjoittavaan sijoitusyhtiöön eli voiko tällainen yhteisö vähentää irrottautumiskulunsa tällaisesta sijoitusyhtiöstä, vaikka itse osakkeiden kauppa onkin arvonlisäveroton.

Asia tulee ratkaista ottaen huomioon EUT:n asiassa C-437/06, Securenta, antaman tuomion jälkeinen tilanne, josta ilmenevät arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevat seuraavat periaatteet:

1. jos hankinta liittyy välittömästi verolliseen liiketoimeen, vähennysoikeus on;

2. jos hankinta liittyy välittömästi verottomaan liiketoimeen, vähennysoikeutta ei ole;

3. jos hankinta liittyy välittömästi arvonlisäverojärjestelmän ulkopuoliseen toimintaan, joka ei välillisesti liity liiketoimintaan, vähennysoikeutta ei ole;

4. jos hankinta liittyy arvonlisäverojärjestelmän ulkopuoliseen toimintaan, joka välillisesti liittyy verolliseen liiketoimintaan, vähennysoikeus on;

5. jos hankinta liittyy arvonlisäverojärjestelmän ulkopuoliseen toimintaan, joka välillisesti liittyy verottomaan liiketoimintaan, vähennysoikeutta ei ole;

6. jos hankinta liittyy arvonlisäverojärjestelmän ulkopuoliseen toimintaan, joka välillisesti liittyy sekä verolliseen että verottomaan liiketoimintaan, vähennys jaetaan.

EUT on Securenta-tuomiossaan todennut muun ohella, että os­toihin sisältyvän arvonlisäveron jakamisessa kuudennessa arvonlisä­vero­direktiivissä tarkoitetun taloudellisen toiminnan ja muun kuin talou­dellisen toiminnan välillä käytettävien menetelmien ja perusteiden määrittäminen kuuluu jäsenvaltioiden harkintavaltaan. Niiden on harkintavaltaansa käyttäessään otettava huomioon mainitun direktiivin tarkoitus ja systematiikka ja siis säädettävä sellaisesta laskentatavasta, joka kuvastaa objektiivisesti osuutta, joka ostoihin liittyvistä kustan­nuksista tosiasiallisesti kohdistuu kumpaankin näistä toiminnoista.

Vakuutusyhtiön tapauksessa on kysymys kohdassa 2 tarkoitetusta tilanteesta eli hankinnoilla on suora ja välitön yhteys verottomaan liiketoimeen eli osakkeiden myyntiin. Tästä seuraa, ettei vähennysoikeutta ole miltään osin. Vakuutusyhtiön harjoittama välillinen sijoitustoiminta, joka kohdistuu kiinteistöihin, ei ole osa vakuutusyhtiön harjoittamaa kiinteistöjen vuokraus­toimintaa. Sijoitustoiminta on omaa toimintaansa eikä sitä tee verol­liseksi se, että vakuutusyhtiöllä on suorassa omistuksessa sellaisia kiinteistöjä, joissa harjoitetaan verollista toimintaa ja joiden osalta vakuutusyhtiö on hakeutunut verovelvolliseksi.

Kun vakuutusyhtiö myy edellä selostetun toimintansa yhteydessä sijoitus­omaisuuteensa kuuluvia osakkeita, yhtiö ei harjoita arvonlisävero­tuksen ulkopuolelle jäävää toimintaa, vaan kysymys on arvonlisäverotuksessa verosta vapautetusta toiminnasta.

Verovelvollisuusryhmä

on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella seuraavaa:

EUT:n tuomio asiassa C-437/06, Securenta, on annettu 13.3.2008, minkä vuoksi sitä ei tule soveltaa verovelvolliselle epäedullisella tavalla tilikautta 1.1. - 31.12.2004 kos­kevassa asiassa. Veronsaajien oikeuden­valvontayksikkö on myös sivuuttanut aikaisemmat EUT:n arvonlisä­veron vähennys­oikeutta koskevat tuomiot. EUT:n asiassa C-437/06, Securenta, antamassa tuomiossa ei ole viittausta siihen, että aikaisempia EUT:n arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevia tuomioita olisi pidettävä virheellisinä tai että aikaisemmissa tuomioissa esitettyjä periaatteita olisi ollut tarkoitus muuttaa.

Securenta-tuomiossa on todettu, että kun verovelvollinen harjoittaa verollista ja verosta vapautettua taloudellista toimintaa sekä muuta kuin taloudellista toimintaa eli toimintaa, joka ei kuulu arvonlisäverotuksen soveltamisalaan, arvon­lisävero, joka sisältyy osakkeiden ja epätyypillisten äänettömien osuuksien antiin liittyviin kuluihin, voidaan vähentää vain siltä osin kuin kyseiset kulut voidaan kohdistaa verovelvollisen taloudelliseen toi­mintaan. Mainittu tuomio koski Securentan pääoman hankintaan liit­tyvien kulujen vähennysoikeutta. Securenta hankki sijoituksia varten tarvittavan pääoman osakkeiden ja epätyypillisten äänettömien osuuk­sien julkisella annilla. Näin se toimi sellaisen henkilöyhtiön tapaan, joka hankkii suuren joukon äänettömiä yhtiö­miehiä, suuren määrän tällaisia sijoituksia. Henkilöt, joista tuli osakkaita, sijoittivat Securentaan pääomaa, jonka Securenta sijoitti uudelleen.

Arvonlisäverotuksessa sovellettava neutraliteettiperiaate puoltaa sitä, ettei kiinteistöliiketoimintaan liittyvien hankintojen vähennysoikeus riipu siitä, kuinka liiketoiminta on järjestetty eli onko kohde suorassa omistuksessa, keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeina vai välillisenä kiinteistösijoituksena, kuten vakuutusyhtiön tapauksessa. Mikäli vakuutusyhtiö olisi omistanut suoraan vastaavan osan hotellitoimintaan vuokratusta kiinteistöstä, myyntiin liittyvät kulut oikeuttaisivat tähän verolliseen toimintaan liittyvinä yleiskustannuksina arvonlisäveron vähennykseen. Vastaava tilanne olisi, jos omistus olisi ollut keskinäisen kiinteistöyhtiön kautta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus perustuu lisäksi siihen, että kysymyksessä olevilla hankinnoilla on suora ja välitön yhteys verottomaan liiketoimeen. Tällaista suoraa ja välitöntä yhteyttä vakuutusyhtiön arvonlisäverottomaan liiketoimintaan ei hankinnoilla kuitenkaan ole. Myöskään EUT:n asiassa C-437/06, Securenta, antamassa tuomiossa ei ole kiistetty sitä EUT:n oikeuskäytännöstäkin ilmenevää periaatetta, että verovelvollisella voi olla yleiskustannuksia, jotka ovat vähennys­kelpoisia siltä osin kuin verovelvollisella on myös verollista toimintaa.

EUT:n asiassa C-16/00, Cibo, antamassa tuomiossa oli kysymys hol­ding­yhtiöstä, joka osti palveluja tytäryhtiöiden hankintaan liittyen. EUT totesi, että kysymys oli holdingyhtiön yleiskuluista, jolloin niillä oli lähtökohtaisesti suora ja välitön yhteys koko holdingyhtiön taloudel­liseen toimintaan. Tästä seurasi, että holdingyhtiöllä oli vähennysoikeus siltä osin mikä vastasi vähennykseen oikeuttavien liiketoimien suhteel­lista osuutta. Verovelvollisuusryhmä on viitannut lisäksi aikaisemmin mainitsemiinsa EUT:n asiassa C-465/03, Kretztechnik, ja asiassa C-408/98, Abbey National, antamiin tuomioihin.

Näin ollen EUT:n oikeuskäytännöstä ilmenee, että vaikka tietty liike­toimi ei sinänsä edes kuuluisi arvonlisäverotuksen soveltamisalaan, on tähän liittyviin kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero vähennys­kelpoinen yleisten vähennysoikeutta koskevien säännösten mukaisesti. Tilanne olisi vähennysoikeuden kannalta toinen, jos kustannukset liittyisivät arvonlisäverotuksen soveltamisalaan kuuluvaan, mutta verottomaksi säädettyyn toimintaan, kuten aktiiviseen arvopaperi­kauppaan, josta nyt ei ole kysymys. Vaikka X Oy:n osakkeiden myynti on ollut verosta vapautettu, niin osakkeiden myynti palvelee kuitenkin vakuutusyhtiön koko toimintaa ja erityisesti sen kiinteistösijoitus­toimintaa, joka on yhtiön sisällä oma toiminta-alueensa sisältäen sekä välittömät että X Oy:n kaltaiset välilliset kiinteistösijoitukset.

EUT:n oikeuskäytännössä on suhtauduttu pidättyvästi myös siihen, että hankinnat tulisi kohdistaa vähennyskelvottomaan toimintaan, vaikka kyseisellä ostolla olisikin yhteys myös verottomaan liiketoimeen. Myös kotimaisessa oikeuskäytännössä erilaisia sijoituksiin ja verovelvolliseen yleisesti vaikuttavia kustannuksia on pidetty yleiskustannuksina, joista vähennysoikeus on vastaavalta osin kuin toiminta on verollista. Tässä yhteydessä on viitattu aikaisemmin mainittujen KHO:n päätösten lisäksi päätökseen KHO 2007/2108.

Yleiskustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeutta arvioi­daan vähennysoikeutta koskevien yleisten sääntöjen mukaan. Tämä merkitsee sitä, että verovelvollisen toiminnan ollessa osittain vähennyk­seen oikeuttavaa myös yleiskustannuksiin sisältyvä arvon­lisävero on vastaavilta osin vähennyskelpoinen. Kiinteistöliike­toiminnan yleis­kustannusten osalta vähennysoikeus merkitsee sitä, että vähennys voidaan tehdä yleiskustannusten sisältämästä arvonlisäverosta siltä osin kuin kiinteistöliiketoiminta on verollista. Muiden yleis­kustannusten osalta vähennys voidaan tehdä koko toimintaa vastaavan yleiskulu­prosentin mukaisesti.

Arvioitaessa asiaa siltä kannalta, että kysymys olisi arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulko­puolisesta toiminnasta, on huomattava, että siihen liittyvät hankinnat ovat vähennykseen oikeuttavia yleis­kustannuksia.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antanut vastaselityksen. Vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyvät hankinnat eivät ole kohdistuneet suoraan ja välittömästi vakuutusyhtiön vähennykseen oikeuttavaan kiinteistöliiketoimintaan. Sen lisäksi, että kyse on sijoitus­toiminnasta, joka ei oikeuta arvonlisäveron vähen­nykseen, X Oy:n osakkeiden myyntiä voidaan perustellusti pitää myös arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolisena toimintana. EUT:n asiassa C-437/06, Securenta, antaman tuomion merkitys kuudennen arvonlisävero­direktiivin tulkinnassa ei koske vain pääoman hankintaan liittyvien kulujen vähennysoikeutta. Tätä osoittaa se, että EUT on tuo­miossaan viitannut myös asiassa C-515/07, VNLTO, antamaansa tuomioon, jossa ei ollut kysymys pääoman hankintaan liittyvien kulujen vähennysoikeudesta.

Osakkeiden myyntiä varten tehdyt hankinnat eivät siinäkään tapauk­sessa, että ne otettaisiin huomioon myöhemmässä vaihdannan vaiheessa suoritettujen verollisten ja vähennykseen oikeuttavien liiketoimien hinnassa, ole yleiskuluja, vaan ne kohdistuvat aina verottomaan osakkeiden myyntiin. Vaikka kulut katettaisiin verollisten palveluiden myynnillä, katsotaan niiden ottaen huomioon EUT:n tuomio asiassa C-435/05, Investrand, kuitenkin kohdistuvan suoraan ja välittömästi verot­tomaan osakkeiden myyntiin. Tällä perusteella X Oy:n osakkei­den myyntiä varten tehdyt hankinnat eivät ole vakuutusyhtiön harjoittaman verollisen ja verottoman kiinteistöliiketoiminnan yleiskustannuksia.

Verovelvollisuus­ryhmällä ei ole arvonlisäverolain 102 §:n nojalla oikeutta vähentää vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyviin hankintoihin sisältyviä arvonlisäveroja miltään osin. Vähennysoikeutta ei ensisijaisesti ole sen johdosta, että hankinnat kohdistuvat vakuutusyhtiön harjoittamaan verottomaan sijoitustoimintaan. X Oy:n osakkeet kuuluivat vakuutusyhtiön sijoitusomaisuuteen ja vakuutusyhtiö käytti osakkeita sijoitustoiminnassaan. Toissijaisesti siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osakkeiden myynti katsotaan arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääväksi liiketoimeksi, vähennysoikeutta ei ole, koska hankinnat kohdistuvat suoraan ja välittömästi arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävään toimintaan eli osakkeiden myyntiin.

Lisäksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt, että KHO harkitsisi asiassa ennakkoratkaisun pyytämistä EUT:lta.

Verovelvollisuusryhmä

on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastaselityksen johdosta antamassaan lisävastineessa pitänyt virheel­lisenä käsitystä, ettei EUT:n asiassa C-16/00, Cibo, antamasta tuomiosta olisi tulkinta-apua, sillä tässä tuomiossa viitataan esimerkiksi tuomioi­hin C-98/98, Midland Bank ja C-408/98, Abbey National, jotka eroavat Cibo-tapauksen olosuhteista. Lisäksi EUT:n oikeuskäytännöstä esimer­kiksi tuomiosta asiassa C-465/03, Kretztechnik, ilmenee periaate, jonka mukaan vähennysoikeuden kannalta merkitystä ei ole sillä, mihin yksittäiseen liiketoimeen kulut lähimmin liittyvät, vaan verovelvollisen taloudellista toimintaa tulee tarkastella kokonaisuutena. Tämän tuomion olosuhteet poikkeavat olennaisesti tuomion asiassa C-437/06, Securenta, olosuhteista, sillä viimeksi mainitussa tapauksessa Securenta käytti osakeannilla hankkimansa pääoman pääosin aloille, joilla ei harjoitettu mitään liiketoimintaa.

Tuomioista asioissa C-4/94, BLP Group, ja C-435/05, Investrand, ei voida tehdä johtopäätöstä, ettei esillä olevassa tapauksessa olisi vähennys­oikeutta. Ensimmäisessä tapauksessa vähennysoikeutta ei ollut, koska osakkeet myi holdingyhtiö, jolla ei ollut mahdollisuutta sisällyttää tekemiinsä hankintoihin sisältyneitä arvonlisäveroja myymiensä tuot­teiden hintoihin. Toisessa tapauksessa kyse oli tilanteesta, jossa passii­vinen holdingyhtiö myi omistamansa yhtiön osakkeet ajankohtana, jolloin se ei suorittanut mitään palveluja korvausta vastaan eikä ollut arvonlisäverovelvollinen.

Vakuutusyhtiön tekemät hankinnat eivät liity sen harjoittamaan verottomaan sijoitustoimintaan. Käsitys, että hankinnat kohdistuvat suoraan ja välittömästi arvonlisäveron ulkopuoliseen toimintaan, on perusteeton ottaen huomioon EUT:n vakiintunut oikeuskäytäntö. Hankintoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeus on säädetty arvonlisävero­järjestelmässä laajaksi. Pääsääntönä on vähennysoikeus ja vähennys­oikeuden rajoituksista säädetään erikseen. Kun otetaan huomioon tämä arvonlisävero­järjestelmän perusperiaate sekä EUT:n laajaa vähennysoikeutta puoltava oikeuskäytäntö, verovelvollisuusryhmällä on oikeus vähentää vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyviin kuluihin sisältyvät arvonlisäverot vähintään liiketoimintansa yleiskuluina.

Korkein hallinto-oikeus

on tämän jälkeen pyytänyt Veronsaajien oikeudenvalvonta­yksiköltä vastaselityksen, valtiovarainministeriöltä lausunnon ja verovelvollisuusryhmältä vastineen, joissa on pyydetty ottamaan erityisesti huomioon EUT:n 29.10.2009 asiassa C-29/08, SKF, antama tuomio sekä se, että asiassa saatetaan pyytää EUT:n ennakko­ratkaisu kuudennen arvonlisäverodirektiivin vähennysoikeutta koskevien säännösten tulkinnasta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antamassaan vasta­selityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antaman tuomion perusteella emoyhtiö voi tietyin edellytyksin vähentää tytäryhtiöosakkeidensa myyntikuluihin sisältyvät arvonlisäverot, jos emoyhtiö on luovuttanut tytäryhtiölleen arvonlisäverollisia palveluja. Emoyhtiöllä ei ole vähennysoikeutta osakkeiden myyntikuluista, jos kulut kohdistuvat suoraan ja välittömästi osakkeiden luovutukseen. Vähennysoikeus on olemassa vain, jos kulut ovat emoyhtiön taloudelliseen toimintaan kuuluvien liiketoimien hinnan osatekijöitä. SKF-tuomio on kuitenkin tulkinnanvarainen eikä siitä voida tehdä johtopäätöksiä kuudennen arvonlisäverodirektiivin vähennys­oikeutta koskevien säännösten tulkinnasta asioissa, joissa taustatilanne on erilainen kuin mainitussa tuomiossa. Nyt esillä olevassa asiassa vakuutusyhtiö on myynyt vakuu­tusliikkeen harjoittamisen yhteydessä sijoituskohteen osakkeita. Osakkeiden myyntikulut ovat kohdistuneet suoraan ja välittömästi osakkeiden luovutukseen.

Asiassa on pyydettävä ennakkoratkaisu EUT:lta, mikäli KHO katsoo, että SKF-tuomion perusteella kuudennen arvonlisäverodirektiivin vähennysoikeutta koskevia säännöksiä olisi tulkittava siten, että vakuutusyhtiölle syntyisi joltakin osin X Oy:n osakkeiden myynti­kuluista arvonlisäveron vähennysoikeus.

Valtiovarainministeriö

on antamassaan lausunnossa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus vähentää X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyvien hankintojen kustannuksiin sisälty­vät arvonlisäverot. Asiassa on erityisesti kysymys siitä, mihin toimintaan osakkeiden myyntiin liittyvät hankinnat kohdistuvat. EUT:n ratkaisukäytännöstä voidaan johtaa seuraavat periaatteet.

Arvonlisäverodirektiivin mukaan vähennysoikeus koskee vain verollista liiketoimintaa varten tehtyjä hankintoja. Vähennysoikeutta ei ole os­toista, jotka kohdistuvat verovelvollisen verosta vapautettuihin liike­toimiin (muun muassa EUT:n tuomio asiassa C-4/94, BLP Group). Vähennysoikeus ei myöskään koske hankintoja, jotka kohdistuvat verotuksen soveltamis­alan ulkopuoliseen toimintaan (muun muassa EUT:n tuomio asiassa C-437/06, Securenta, tuomion 30 kohta ja EUT:n tuomio asiassa C-515/07, VNLTO, tuomion 28 kohta). Merkitystä ei siten ole sillä, kohdistuuko hankinta liiketoiminnan harjoittajan verotto­maan liiketoimeen tai verotuksen ulkopuoliseen toimeen. Tämä on todettu nimenomaisesti asian C-437/06, Securenta, päätöslauselmassa.

Edellä mainittu linjaus vastaa arvonlisäverotuksen perusperiaatteita, koska sekä verotonta että verotuksen ulkopuolista toimintaa varten tehdyt hankinnat rinnastetaan kulutukseen. Olisi neutraalisuusperiaatteen vastaista myöntää verollista toimintaa harjoittavalle yritykselle vähennys­oikeus verottomaan tai verotuksen ulkopuolelle jäävään toimintaan liittyvistä hankinnoista, kun pelkästään viimeksi mainittua toimintaa harjoittavilla yrityksillä tai kuluttajilla vähennysoikeutta ei ole.

Vaikka hankinnalla on yhteys verotuksen soveltamisalan ulkopuoliseen toimeen, voi vähennysoikeus kuitenkin tulla kysymykseen, jos han­kinnan katsotaan kohdistuvan suoraan ja välittömästi taustalla olevaan varsinaiseen verolliseen liiketoimintaan ja olevan tämän varsinaisen toiminnan yleiskustannus. Samaa periaatetta voidaan EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antaman tuomion perusteella soveltaa myös eräissä sellai­sissa tilanteissa, jossa hankinnalla on yhteys verottomaan liiketoimeen, mutta sen katsotaan liittyvän kiinteästi taustalla olevaan varsinaiseen verolliseen liiketoimintaan. Osakkeiden myyntikulujen luonne yleis­kuluina ei siten riipu myynnin kuulumisesta verotuksen soveltamisalaan tai sen jäämisestä soveltamisalan ulkopuolelle (mainitun tuomion 66 ja 68 kohdat).

Se, milloin hankinnan katsotaan kohdistuvan verottomaan liiketoimeen tai verotuksen ulkopuoliseen toimeen ja milloin yleiskustannuksena taustalla olevaan varsinaiseen liiketoimintaan, ratkaistaan sen perus­teella, minkä tuotteiden hintoihin hankintakustannusten katsotaan sisäl­tyvän (muun muassa EUT:n tuomio asiassa C-29/08, SKF, tuomion 71 ja 72 kohdat). EUT:n tuomiot jättävät tulkinnalliseksi sen, millä tarkem­milla perusteilla tämä ratkaisu käytännössä tehdään.

Asiassa C-29/08, SKF, annetun EUT:n tuomion valossa voidaan pää­tellä, että osakkeiden myyntikulujen sisältyminen yleiskustannuksina yhtiön varsinaisen liiketoiminnan kustannuksiin on poikkeuksellista ja tulee kysymykseen vain erityistilanteissa. Tämä käy ilmi muun muassa siitä, että vaikka mainittu tuomio koski erityistilannetta, EUT ei suoraan todennut, että vähennysoikeus olisi olemassa (tuomion 62 kohta). Tuo­mion 72 kohdan ja päätöslauselman 3 kohdan valossa yleiskustan­nukseksi katsominen edellyttänee lisäksi, että verovelvollinen osoittaa osakkeiden myyntikulujen olevan yksinomaan varsinaiseen toimintaan kuuluvien liiketoimien hinnan osatekijöitä.

Osakkeiden myyntikulujen katsominen varsinaisen liiketoiminnan yleiskustannukseksi edellyttänee, että liiketoimella on erityinen kytkentä varsinaiseen liiketoimintaan. Tällainen kytkentä voi olla kysymyksessä esimerkiksi EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antamassa tuomiossa tarkoi­tetussa tilanteessa, jossa emoyhtiö luovutti tytäryhtiön osakkeet lak­kauttaen omistuksensa tässä yhtiössä konsernin rakenteen uudis­tamista varten. Tällaisella myynnillä voitaneen katsoa olevan suora yhteys konsernin harjoittaman toiminnan organisointiin ja se menee siten pelkkää arvopapereiden myynti­toimintaa pidemmälle.

Osakekauppaan liittyvien kulujen katsomiseksi varsinaisen liike­toimin­nan yleiskustannukseksi ei sitä vastoin riittäne pelkkä liiketoiminnasta saatujen varojen sijoittaminen arvopapereihin. Myöskään toimiminen sijoitusmarkkinoilla arvopaperikauppiaana tai sellaiseen rinnastettavalla tavalla ei voi aiheuttaa verottoman osakeliiketoimen sivuuttamista vähennyssääntöjä sovellettaessa. Tämä olisi vastoin direktiivin sana­muotoa ja perusperiaatteita. Lisäksi tällainen tulkinta aiheuttaisi neutraalisuushäiriön arvopaperimarkkinoilla syrjimällä pelkästään arvopaperikauppaa harjoittavia toimijoita, koska näillä ei ole vähennys­oikeutta.

Valituksen kohteena olevien X Oy:n osakkeiden myyntiin liitty­vien hankintojen vähennysoikeus määräytyy edellä mainittujen periaat­teiden mukaisesti. Vakuutusyhtiö harjoittaa verotonta eläkevakuu­tustoimintaa sekä tähän liittyen hoitaa tulevien eläkkeiden katteena olevaa sijoitusomaisuutta ja sijoittaa eläkevaroja muun muassa osak­keisiin ja kiin­teistöihin. Osa yhtiön harjoittamasta kiinteistö­sijoitus­toiminnasta on verollista, koska yhtiö on hakeutunut verovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta. Kysymys on siitä, mihin valituksessa tarkoitetut hankinnat suoraan ja välittömästi kohdistuvat: osakkeiden myyntiin, verolliseen kiinteistön käyttö­oikeuden luo­vutukseen, kiin­teistöliiketoimintaan yleensä vai liiketoimintaan kokonaisuudessaan.

Aluksi on todettava, että sillä, onko osakkeiden myynti veroton liike­toimi vai verotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävä toimi, ei ole asiassa merkitystä, vaan ratkaisevaa on, mihin toimintaan kustannusten katsotaan suoraan ja välittömästi kohdistuvan. EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antaman tuomion 31 kohdan mukaan osakkeita koskeva liiketoimi kuuluu verotuksen soveltamisalaan, jos se on verollisen liiketoiminnan välitön, pysyvä ja välttämätön jatke. Ottaen huomioon vakuutusyhtiön harjoit­taman arvopaperikaupan laajuus, jatkuvuus ja sen kiinteä liittyminen vakuutustoimintaan, osakkeen myyntiä lienee pidettävä verotuksen soveltamisalaan kuuluvana verottomana liiketoimena.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan osakkeiden myyntiä varten tehdyt hankinnat kohdistuvat suoraan ja välittömästi verosta vapautettuun tai verotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävään toimintaan, joten vähennysoikeutta ei ole. Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan tällainen tulkinta on luonteva ja EUT:n käytännöstä ilmenevien periaatteiden mukainen. Sitä puoltavat myös neutraalisuus­näkökohdat, koska vakuutusyhtiöt toimivat arvopaperimarkkinoilla ei-verovelvollisten sijoittajien tavoin. Myös käytännön rajanvetojen selkeys puoltaa tätä tulkintaa.

Yhtiö on esittänyt tulkinnan, jonka mukaan kiinteistöyhtiön osakkeiden omistukseen tulee neutraalisuussyistä soveltaa samoja sääntöjä kuin verolliseen kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamiseen. Kustannusten tulisi siten katsoa liittyvän verolliseen kiinteistön käyttöoikeuden luo­vuttamiseen välillisen omistuksen perusteella. Neutraalisuus­peri­aatetta ei kuitenkaan voida tällä tavoin ulottaa verovapaaseen toi­mintaan. Valtiovarainministeriö yhtyy tältä osin Veronsaajien oikeuden­valvonta­yksikön esittämiin näkökohtiin. Osakkeiden omistaminen yhtiössä, joka harjoittaa verollista toimintaa, ei merkitse sitä, että yhtiön toiminta olisi verollista. Yhtiön esittämää tulkintaa ei voida pitää arvonlisäverotuksen periaatteiden mukaisena.

Yhtiö on myös esittänyt, että osakkeiden myyntikulut liittyvät yhtiön harjoittamaan kiinteistöliiketoimintaan ja ovat yleiskustannuksina vähennyskelpoisia verollisten ja verottomien kiinteistöliiketoimien suhteessa. Myöskään tämä tulkinta ei valtiovarainministeriön käsityksen mukaan ole oikea. Kiinteistöliiketoiminta ei muodosta sellaista yhte­näistä liiketoiminnan osaa, johon nämä kustannukset voitaisiin kohdis­taa. Kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta verovelvolliseksi hakeutuminen on luonteeltaan erilaista toimintaa kuin kiinteistö­osak­keisiin sijoittaminen. Kiinteistöosakkeiden myynti liittyy läheisesti yhtiön harjoittamaan osakesijoitustoimintaan. Osakkeiden myynnin ei ole osoitettu liittyvän verolliseen kiinteistön käyttöoikeuden luovut­tamiseen eikä sen kustannusten sisältyvän yhtiön veloittamiin verollisiin kiinteistövuokriin.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut kiin­teistöosakkeiden myyntikulujen liittyvän yleiskustannuksina yhtiön koko liiketoimintaan eli verottoman vakuutustoiminnan lisäksi muun muassa kiinteistöliiketoimintaan. Tulkinta on ongelmallinen, koska sekä arvopaperikauppa että kiinteistösijoittaminen ovat osa yhtiön har­joitta­maa sijoitustoimintaa, joka palvelee yhtiön varsinaista toimintaa eli vakuutustoimintaa. Olisikin luontevampaa katsoa, että osakekaupan kustannukset kohdistuvat lähemmin vakuutustoimintaan kuin liitännäis­luonteisiin kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksiin. Verollisista kiinteistöliiketoimista saatuja tuloja tulisikin pitää liitännäisluonteisina tuloina, jotka eivät vaikuta varsinaisen liiketoiminnan yleiskustannusten vähen­nysosuuteen, mikä johtaisi oikeampaan lopputulokseen.

Edellä esitetyn perusteella valtiovarainministeriö katsoo, että vali­tuksessa tarkoitettujen kiinteistöosakkeiden myyntikulujen on ottaen huomioon yhtiön harjoittaman arvopaperikaupan laajuus ja jatkuvuus katsottava liittyvän suoraan ja välittömästi verottomaan arvo­paperi­kauppaan. Mikäli kustannusten kuitenkin katsottaisiin liittyviin yleis­kustannuksina yhtiön harjoittamaan varsinaiseen liiketoimintaan, varsi­naisena liiketoimintana tulisi pitää yksinomaan verotonta vakuutus­toimintaa. Kummassakaan tapauksessa yhtiöllä ei ole oikeutta vähentää myyntikuluihin sisältyvää arvonlisäveroa.

Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan KHO:n olisi perusteltua pyytää asiassa EUT:n ennakkoratkaisua, mikäli se päätyisi edellä esitetystä EUT:n ratkaisukäytännön tulkinnasta olennaisesti poikkeaviin linjauksiin. Myös kysymys siitä, milloin osakkeiden myyntikulujen katsotaan kohdistuvan sijoitustoimintana harjoitettuun verottomaan arvopaperikauppaan ja milloin yleiskustannuksena varsinaiseen liike­toimintaan, kaipaisi yhtenäistä EU-tason linjausta.

SKF-tuomiossa on laajennettu kansallisen tuomioistuimen harkinta­valtaa toteamalla, että vähennysoikeuden syntyminen hankintaan sisälty­västä arvonlisäverosta taloudelliseen toimintaan liittyvänä yleiskuluna ei riipu siitä, onko kyse verosta vapautetusta myyntitoimesta vai arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolisesta liiketoimesta (tuomion 68 kohta).

EUT toteaa, että oikeus vähentää hankintoihin sisältyvä arvonlisävero taloudelliseen toimintaan liittyvinä yleiskuluina syntyy, jos aikaisem­mas­sa vaihdannan vaiheessa to­teutettuihin palveluihin liittyvien kustannusten ja verovelvollisen koko taloudellisen toiminnan välillä on suora ja välitön yhteys (tuomion kohta 73). Näin ollen tuomiolla ei ole vaikutusta verovelvollisuusryhmän KHO:n käsiteltävänä olevassa asiassa aikaisemmin esittämään. Osakkeiden luovutushinta määräytyy vapailla markkinoilla markkinaehtoisesti. Vakuutusyhtiön kustannukset eivät sisälly sen osakkeista saamaan luovutushintaan. Sen sijaan vakuutusyhtiö sisällyttää kustannukset tuotteidensa hintoihin eli perimiinsä vuokriin.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antanut asiassa vielä lisä­vastaselityksen, joka on lähetetty

verovelvollisuusryhmälle

tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Veronsaajien oikeuden­valvonta­yksikölle valitusluvan ja tutkii asian.

1. Veronsaajien oikeudenvalvonta­yksikön vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Veronsaajien oikeudenvalvonta­yksikön valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin verovelvollisuusryhmän valitus on hallinto-oikeudessa hyväksytty ja Konserniverokeskuksen päätöksen lopputulos saatetaan tältä osin voimaan.

Perustelut

1. Ennakkoratkaisun pyytäminen unionin tuomioistuimelta

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt, että asiassa pyydetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisu unionin tuomioistuimelta Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvon­lisäverodirektiivin 77/388/ETY tulkinnasta. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ennakkoratkaisun pyytäminen ole tarpeen tämän asian ratkaisemiseksi.

2. Pääasiaa koskeva ratkaisu

2.1 Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

2.1.1 Kansalliset säännökset

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Rahoituspalveluna pidetään lain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan muun muassa arvopaperikauppaa. Arvopaperikaupalla tarkoitetaan 3 momentin mukaan osakkeiden ja muiden niihin verrat­tavien osuuksien, saatavien sekä johdannais­sopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan.

Arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan vero­vel­vol­linen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verove­l­volliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan pykälän 2 momentin mukaan toimintaa, joka arvonlisäverolain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden.

2.1.2 Unionin oikeuden merkitykselliset säännökset ja oikeuskäytäntö

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 2 artiklan 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa on kannettava verovelvollisen tässä omi­naisuu­dessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luo­vutuksesta ja palvelujen suorituksesta. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan verovelvollisella tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoit­taa missä tahansa jotakin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan edellä 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa on kaikki tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittama toi­minta, mukaan lukien kaivostoiminta, maa­taloustoiminta ja vapaa ammatti­toiminta tai vastaava. Taloudellisena toimintana on pidettävä myös liiketoimintaa, joka käsittää aineellisen tai aineettoman omai­suuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulon­saantitarkoituksessa.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 - 6 alakohdassa on lueteltu verosta vapautettavat rahoitusliiketoimet. Jäsenvaltioiden on 5 alakohdan mukaan vapautettava verosta liiketoimet, mukaan lukien välitys mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita eräin poikkeuksin.

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 artikla, sellaisena kuin se on muutettuna saman direktiivin 28 f artiklan 1 kohdassa, koskee vähennysoikeuden syntymistä ja laajuutta. Sen 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

1. Vähennysoikeus syntyy, kun vähennyskelpoista veroa koskeva verosaatava syntyy.

2. Jos tavaroita ja palveluja käytetään verovelvollisen verollisiin liiketoimiin, verovelvollinen saa vähentää verosta, jonka on velvollinen maksamaan:

a) arvonlisäveron, joka on maan alueella maksettu tai maksettava tavaroista tai palveluista, jotka toinen verovelvollinen on toimittanut tai toimittaa hänelle;

- - -

Nykyisin vastaavat säännökset sisältyvät yhteisestä arvonlisävero­järjestelmästä annettuun neuvoston direktiiviin 2006/112/EY.

EUT on siis katsonut, että SKF:n toteuttama osakkeiden myynti menee pelkkää arvopapereiden myyntiä pidemmälle ja tarkoittaa SKF:n osallistumista tytäryhtiön ja osakkuusyhtiön hallinnointiin. Lisäksi on ilmeistä, että kyseessä oleva osakkeiden myynti myös liittyy välittömästi SKF:n verolliseen taloudelliseen toimintaan ja on sen kannalta välttä­mätöntä. Tästä seuraa, että tämä toimi on vapautettava arvon­lisäverosta kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdan nojalla (tuomion 52 kohta).

EUT:n asiassa C-29/08, SKF, antaman tuomion 55 kohdan mukaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 17 - 20 artiklassa säädetty vähen­nysoikeus kuuluu erottamattomasti arvonlisäverojärjestelmään eikä sitä lähtökohtaisesti voida rajoittaa. Sitä sovelletaan välittömästi kaikkeen arvonlisäveroon, joka on tullut maksettavaksi aikaisemmissa vaihdannan vaiheissa suoritettujen liiketoimien yhteydessä. Tässä kohdassa EUT on viitannut erityisesti tuomioihinsa asioissa C-465/03, Kretztechnik, tuomion 33 kohta, C-437/06, Securenta, tuomion 24 kohta ja C-102/08, Salix, tuomion 70 kohta.

SKF-tuomion 56 kohdan mukaan vähennysjärjestelmällä pyritään vapauttamaan elinkeinonharjoittaja kokonaan sen kaiken taloudellisen toiminnan yhteydessä maksamasta tai maksettavasta arvonlisäverosta. Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä takaa näin ollen kaiken taloudellisen toiminnan verorasituksen neutraalisuuden tämän toiminnan tarkoi­tuksesta tai tuloksesta riippumatta edellyttäen, että kyseinen toiminta itsessään on lähtökohtaisesti arvonlisäverollista. Tässä kohdassa EUT on viitannut erityisesti tuomioihinsa asioissa C-137/02, Faxworld, tuomion 37 kohta, C-435/05, Investrand, tuomion 22 kohta, C-437/06, Securenta, tuomion 25 kohta ja C-102/08, Salix, tuomion 71 kohta.

SKF-tuomion 57 kohdan mukaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tietyn aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetun liiketoimen ja yhden tai useamman myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutetun vähennykseen oikeuttavan liiketoimen välillä on periaatteessa oltava suora ja välitön yhteys, jotta verovelvollisella olisi oikeus vähentää ostoihin sisältyvä arvonlisävero ja jotta olisi mahdollista määrittää vähennysoikeuden laajuus. Tältä osin EUT on viitannut tuomioihinsa asioissa C-98/98, Midland Bank, tuomion 24 kohta, C-408/98, Abbey National, tuomion 26 kohta ja C-435/05, Investrand, tuomion 23 kohta.

EUT:n mukaan aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa hankituista tavaroista tai palveluista maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus edellyttää, että näiden tavaroiden tai palveluiden hankintakulut kuuluvat niihin osiin, joista myöhemmässä vaihdannan vaiheessa suoritettujen verollisten ja vähennykseen oikeuttavien liiketoimien hinta muodostuu. Tältä osin EUT on viitannut tuomioihinsa asioissa C-16/00, Cibo, tuomion 31 kohta, C-465/03, Kretztechnik, tuomion 35 kohta, C-435/05, Investrand, tuomion 23 kohta ja C-437/06, Securenta, tuomion 27 kohta.

SKF-tuomion 58 kohdan mukaan vero­velvolliselle myönnetään kui­tenkin vähennysoikeus myös, vaikka tietyn aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetun liiketoimen ja yhden tai useamman myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutetun vähennykseen oikeuttavan liiketoimen välillä ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä, kun kyseessä olevien palve­lujen kustannukset ovat osa verovelvollisen yleiskuluja ja sellaisinaan osia, joista yhtiön tarjoamien tuotteiden tai palvelujen hinta muodostuu. Tällaisilla kustannuksilla nimittäin on suora ja välitön yhteys vero­vel­vol­lisen koko taloudelliseen toimintaan. Tässä kohdassa EUT on viitannut erityisesti tuomioihinsa asioissa C-98/98, Midland Bank, tuomion 23 ja 31 kohta, C-408/98, Abbey National, tuomion 35 kohta, C-465/03, Kretztechnik, tuomion 36 kohta ja C-435/05, Investrand, tuomion 24 kohta.

SKF-tuomion 59 kohdan mukaan sitä vastoin silloin, kun vero­velvolli­sen hankkimilla tavaroilla tai palveluilla on yhteys verosta vapautettuun toimintaan tai ne eivät kuulu arvonlisäveron soveltamis­alaan, veroa ei suoriteta myynneistä eikä ostoihin sisältyvää veroa voida vähentää. Tässä kohdassa EUT on viitannut tuomioihinsa asioissa C-184/04, Uudenkaupungin kaupunki, tuomion 24 kohta, C-72/05, Wollny, tuomion 20 kohta ja C-515/07, VNLTO, tuomion 28 kohta.

2.2 Tosiseikat

A Oyj:n edustamaan arvonlisäverolain 13 a §:ssä tarkoi­tettuun verovelvollisuusryhmään kuuluva vakuutusyhtiö harjoittaa arvonlisäverosta vapautettua vakuutus­toimin­taa ja siihen liittyvää sijoitustoimintaa. Vakuutusyhtiön sijoitustoiminta jakaan­tuu tilinpäätöstietojen mukaan kiinteistö­sijoituksiin, joita ovat muun ohella kiinteistöt ja kiinteistö­osakkeet, osakkeita ja osuuksia koskeviin sijoituksiin saman konsernin yrityksissä ja omistusyhteysyrityksissä sekä muun ohella osakkeita ja osuuksia koskeviin muihin sijoituksiin. Nyt kyseessä olevat X Oy:n osakkeet kuuluvat tilinpäätöstietojen mukaan viimeksi mainittuihin osakkeita koskeviin muihin sijoituksiin.

Vakuutusyhtiön sijoitusomaisuuteen on kuulunut 4,17 prosenttia X Oy:n osakkeista. Vakuutusyhtiö on vuonna 2004 myynyt omistamansa X Oy:n osakkeet ja ostanut siihen liittyen arvonlisäverollisia konsultointi­palveluja kotimaisilta yhtiöiltä ja ulkomaiselta yhtiöltä.

Vakuutusyhtiö on hakeutunut kiinteistösijoitustensa osalta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta osittain arvonlisäverovelvolliseksi ja on siten osittain arvonlisäverovelvollinen harjoittamastaan kiinteistöjen vuokraustoiminnasta.

2.3 Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Kun verovelvollisen hankkimilla palveluilla on suora ja välitön yhteys verosta vapautettuun toimintaan tai ne eivät kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan, EUT:n mukaan veroa ei suoriteta myynnistä eikä ostoihin sisältyvää veroa voida vähentää (asia C-29/08, SKF, tuomion 59 kohta). Kun X Oy:n osakkeiden myynti ei ole arvonlisäverolaissa eikä kuudennessa arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettua liike­toimintaa, myynnistä ei ole suoritettava arvonlisäveroa. Kun vakuutusyhtiö on ostanut tätä osakkeiden myyntiä varten verollisia palveluja, hankituilla palve­luilla on suora ja välitön yhteys toimintaan, joka ei kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan. Kun veroa ei suoriteta myynnistä, ostoihin sisältyvää veroa ei voida vähentää.

Verovelvolliselle myönnetään vähennysoikeus kuitenkin myös, vaikka tietyn aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa toteutetun liiketoimen ja yhden tai useamman myöhemmässä vaihdannan vaiheessa toteutetun vähen­nyk­seen oikeuttavan liiketoimen välillä ei ole suoraa ja välitöntä yhteyttä, kun kyseessä olevien palvelujen kustannukset ovat osa vero­velvollisen yleiskuluja ja sellaisinaan osia, joista yhtiön tarjoamien tuotteiden tai palvelujen hinta muodostuu. Tällaisilla kustannuksilla nimittäin on suora ja välitön yhteys verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan (asia C-29/08, SKF, tuomion 58 kohta).

SKF-tuomion 58 kohdassa EUT on viitannut tuomioonsa asiassa C-98/98, Midland Bank, ja sen 23 ja 31 kohtaan. Mainitun 23 kohdan mukaan aikaisemmasta oikeuskäytännöstä seuraa, että poikkeus­tapauk­sissa ja määrätyin edellytyksin vähennysoikeus on olemassa, vaikka tietyn tuotantopanoshankintaa koskevan liiketoimen ja yhden tai useamman vähennykseen oikeuttavan liiketoimen välillä ei voidakaan osoittaa suoraa ja välitöntä yhteyttä. Tuossa aikaisemmassa oikeus­käytännössä oli kysymys kuluista, joita yritykselle oli syntynyt ennen yrityksen varsinaisen verollisen toiminnan aloittamista.

Lisäksi SKF-tuomion 58 kohdassa on viitattu tuomioon asiassa C-465/03, Kretztechnik, ja sen 36 kohtaan. Sen mukaan, kun otetaan huomioon, että yhtäältä osakeanti on kuudennen arvonlisäverodirektiivin soveltamisalaan kuulumaton liiketoimi ja että toisaalta Kretztechnik suoritti tämän liiketoimen korottaakseen pääomaansa yleisen taloudel­lisen toimintansa hyväksi, EUT:n mukaan on katsottava, että niiden palvelujen kustannukset, jotka tämä yhtiö hankki kyseisen liiketoimen yhteydessä, ovat osa yhtiön yleiskuluja ja muodostavat sellaisina osan yhtiön tuotteiden hinnasta. Tällaisilla palveluilla on suora ja välitön yhteys verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan. Tässä yhteydessä EUT on viitannut tuomioihinsa asioissa C-4/94, BLP Group, tuomion 25 kohta, C-98/98, Midland Bank, tuomion 31 kohta, C-408/98, Abbey National, tuomion 35 ja 36 kohta ja C-16/00, Cibo, tuomion 33 kohta.

Näin ollen osakkeiden myyntiä varten hankittuihin palveluihin sisäl­tyvän arvonlisäveron vähennysoikeus yleis­kuluna edellyttää, että palvelujen hankintakulut ovat osa verovelvollisen koko taloudelliseen toimintaan liittyviä yleiskuluja. Tällöinkin suoran ja välittömän yhtey­den olemassaolo edellyttää, että aikaisemmassa vaihdannan vaiheessa hankittujen palvelujen kustannukset sisältyvät joko tiettyjen myöhem­mässä vaihdannan vaiheessa toteutettujen liiketoimien hintaan tai verovelvollisen taloudellisen toimintansa yhteydessä tarjoamien tavaroiden tai palvelujen hintaan.

Verovelvollisuusryhmän ilmoituksen mukaan X Oy:n osakkeiden myyntiin liittyvät palvelujen hankintakustannukset eivät sisälly osak­keiden myyntihintaan. Verovelvollisuusryhmän ilmoituksen mukaan vakuutusyhtiö sisällyttää nämä kustannukset perimiinsä vuokriin.

X Oy:n osakkeet kuten ne kiinteistötkin, joiden vuokrauksesta verovelvollisuusryhmä on osittain hakeutunut arvonlisävero­velvolli­seksi, ovat osa vakuutusyhtiön arvonlisäverosta vapautettuun vakuutus­toimintaan liittyvää sijoitustoimintaa. Myös X Oy:n osakkeiden myynti on osa tätä sijoitustoimintaa. Osakkeiden myyntiä varten hankituilla arvonlisäverollisilla palveluilla on suora ja välitön yhteys osakkeiden myyntiin mutta myös sijoitustoimintaan kokonaisuudessaan. Vakuutusyhtiö saa tähän sijoitustoimintaan kuuluvien kiinteistöjen vuok­raa­misesta arvonlisäverollisia vuokratuloja. Kuitenkaan ei ole uskot­tavaa eikä sitä ole myöskään osoitettu, että X Oy:n osakkeiden myynti­kulut olisivat osa näiden vuokrien hinnanmuodostusta. Näin ollen ja kun osakkeiden myyntikulujen ei ole katsottava muutoinkaan sisältyvän osana vakuutusyhtiön tuotteiden tai palvelujen myyntihintaa, verovelvol­lisuus­ryhmällä ei ole oikeutta vähentää yleiskuluina palvelujen hankinta­kuluihin sisältyviä arvonlisäveroja.

Edellä esitetyillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että A Oyj:n edustamalla verovelvollisuusryhmällä ei ole arvonlisä­verolain 102 §:n nojalla oikeutta vähentää vakuutusyhtiön omistamien X Oy:n osak­keiden myyntiin liit­tyviin konsultointipalveluihin sisältyviä arvonlisäveroja miltään osin.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Matti Halén, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila ja Marjaana Helminen-Kossila. Asian esittelijä Marita Eeva.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Hannele Ranta-Lassilan äänestyslausunto:

”Myönnän Veronsaajien oikeuden­valvonta­yksikölle valitusluvan ja tutkin asian.

1. Hylkään Veronsaajien oikeudenvalvonta­yksikön vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta.

2. Hylkään Veronsaajien oikeudenvalvonta­yksikön valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöstä.

Perustelut

1. Ennakkoratkaisun pyytämisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, katson, että hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.”

---

[SV]

Ett försäkringsbolag som hörde till en skattskyldighetsgrupp bedrev från mervärdesskatt befriad försäkringsverksamhet och i anslutning därmed placeringsverksamhet. I de placerade tillgångarna ingick bland annat 4,17 procent av X Ab:s aktier. År 2004 sålde försäkringsbolaget nämnda aktier och köpte i det sammanhanget mervärdesskattepliktiga konsulttjänster. Försäkringsbolaget har ansökt om att bli partiellt mervärdesskattskyldig för uthyrning av fastigheter, som bolaget bedrev, men aktieförsäljningen anslöt sig inte till denna uthyrningsverksamhet. Försäljningen av aktierna i X Ab ansågs vara verksamhet på vilken mervärdesskattelagen eller det sjätte mervärdesskattedirektivet inte skulle tillämpas. Skattskyldighetsgruppen hade inte rätt att till någon del dra av den mervärdesskatt som ingick i de konsulttjänster som hänförde sig till försäljningen av aktierna i X Ab.

Ansökan om återbäring av mervärdesskatt för bokföringsperioden 1.1.-31.12.2004.

Omröstning 4-1.

Mervärdesskattelagen 1 § 1 mom. 1 punkten, 41 §, 42 § och 102 §

Europeiska gemenskapernas råds sjätte mervärdesskattedirektiv (77/388/EEG) artikel 2.1, 4.1 och 4.2, artikel 13 B.d och 17.1 samt 17.2

Unionens domstols dom i målet C-29/08 SKF och den rättspraxis som framgår av nämnda mål.