Supreme Administrative Court allows appeal by quashing lower court decision due to procedural error in hearing affected parties.

Ympäristölautakunta oli hylännyt maa-aineslupahakemuksen sillä perusteella, että hankkeesta aiheutuisi asutukselle ja ympäristölle vaaraa sekä sellaista haittaa, joka ei olisi kohtuullisin kustannuksin vältettävissä. Hallinto-oikeus oli luvan hakijan valituksesta kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja palauttanut asian ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi varaamatta niille ympäristölautakunnan päätöksessä tarkoitetuille asianosaisille, jotka olivat osallistuneet menettelyyn ympäristölautakunnassa, tilaisuutta tulla kuulluksi. Asian käsittelyssä hallinto-oikeudessa oli tästä syystä tapahtunut menettelyvirhe.

Hallintolainkäyttölaki 33 § ja 34 §

Maa-aineslaki 3 § 1, 2 ja 4 momentti ja 6 § 1 momentti

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 29.5.2009 nro 09/0400/5

Asian aikaisempi käsittely

A Oy

on hakenut maa-aineslain mukaista lupaa louhiakseen Hyvinkään kaupungin Ohkolan kylässä sijaitsevaan Tapiolan tilaan RN:o 24:40 kuuluvalta noin 5,04 hehtaarin suuruiselta alueelta 15 vuoden aikana kalliokiviaineksia yhteensä 450 000 m

ktr. Arvioitu vuosittainen ottamismäärä on noin 100 000 m

ktr.

Hakemuksen johdosta on jätetty 141 muistutusta ja mielipidettä. Lisäksi luvan hakijan suorittamassa naapureiden kuulemisessa on jätetty kuusi huomautusta. Kaikissa jätetyissä muistutuksissa, mielipiteissä ja huomautuksissa on B Oy:n huomautusta lukuun ottamatta suhtauduttu kielteisesti hakemuksen kohteena olevaan hankkeeseen. Muistutuksen tai mielipiteen on esittänyt muiden ohella Kaukasten Asukasyhdistys ry.

Hyvinkään ympäristölautakunta

on asiakirjoista ilmenevien käsittelyvaiheiden jälkeen maa-aineslain 7 §:n mukaisena lupaviranomaisena julkipanon jälkeen 30.4.2008 antamallaan päätöksellä hylännyt A Oy:n hakemuksen.

Ympäristölautakunta on viitannut maa-aineslain 3 §:n 1, 2 ja 4 momenttiin sekä 6 §:n 1 momenttiin sekä perustellut päätöstään muutoin seuraavasti:

Lupapäätöksen perustelut

Hanke on maa-aineslain 3 §:n 4 momentin vastainen. Lupahakemuksen mukaisesti järjestetystä toiminnasta aiheutuisi asutukselle ja ympäristölle vaaraa sekä haittaa, joka ei ole vältettävissä kohtuullisin kustannuksin. Asutukselle ja ympäristölle aiheutuvaan vaaraan ei voida vaikuttaa lupamääräyksin, koska hiljaisessa, maaseutumaisessa ja virkistyskäyttöarvoiltaan arvokkaassa ympäristössä tapahtuva louhinta ja siihen liittyvät toiminnat aiheuttaisivat mahdollisimman pienimuotoisena ja rajattunakin tosiasiallisen, vakavan ja vaarallisen olosuhteiden muutoksen verrattuna nykyiseen tilanteeseen alueella.

Lähin asuintalo sijaitsee noin 300 metrin etäisyydellä suunnitellun ottamisalueen reunasta. Alle 600 metrin etäisyydellä on karttatarkastelun perusteella seitsemän asuinrakennusta. Ottamisalue sijaitsee noin 1,2 kilometrin etäisyydellä Kaukasten kyläkeskuksesta, jossa asuu noin 280 asukasta.

D Oy ylläpitää Kaukasten kylässä kahta mielenterveyskuntoutujien palvelukotia. Noin 1,2 kilometrin päässä suunnitellusta ottamisalueesta sijaitsee Jokipadon palvelukoti, jossa on 17 asukaspaikkaa. Metsolan palvelukodissa, joka sijaitsee noin 1,7 kilometrin etäisyydellä ottamisalueesta, on 40 asukaspaikkaa. Noin 1,5 kilometrin etäisyydellä ottamisalueesta on kaupungin ja seurakunnan Kaukasten palvelutalo, jossa toimii päiväkoti sekä seurakunnan kerhoja ja muuta toimintaa. Noin 2,2 kilometrin etäisyydellä sijaitsee Kaukasten koulu ja 1,4 kilometrin etäisyydellä Kaukasten juhlatalo.

Ottamissuunnitelman mukaan toiminta aiheuttaisi alueen asukkaille ja toimijoille terveyshaittaa, jota ei voitaisi lupamääräyksin täysin estää. Ihmisen kokema muutos nykyiseen tilanteeseen verrattuna olisi huomattava. Terveyshaitta koostuisi alueen hiljaiseen äänimaisemaan aiheutuvasta muutoksesta, pölyämisen aiheuttamasta ilmanlaadun muutoksesta, ihmisen kokeman tärinän häiritsevyydestä sekä asumisviihtyvyyden ja virkistyskäyttömahdollisuuksien vähentymisestä. Erityisesti Jokipadon palvelukodin asukkaille sekä alueella liikkuville lapsille aiheutuisi vakavaa vaaraa edellä mainittujen seikkojen lisäksi ottamiseen liittyvästä liikenteestä.

Kyseessä olisi pitkäkestoinen, vähintään 15 vuotta kestävä rasitus. Ihmiset kokevat uhkaavaksi rasituksen keston epävarmuuden, koska toiminta saattaa jatkua ensimmäisen 15 vuoden lupakauden jälkeen. Uudenmaan ympäristökeskuksen myöntämä lainvoimaa vailla oleva ympäristölupa on voimassa toistaiseksi.

Kalliolouhoksen sijoittaminen Kaukasten kylän läheisyyteen ja toimintaan liittyvät louhintaräjäytykset alueella, jolla kylän asukkaat ovat tottuneet liikkumaan, aiheuttaisi vakavan onnettomuusriskin. Sivullisten ihmisten joutumista räjäytysten vaara-alueelle ei voitaisi lupamääräyksin tai toiminnallisin järjestelyin ja ohjeistuksin täysin estää.

Maa-aineslupahakemuksen kohteena olevalle hankkeelle on myönnetty ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa kivenlouhokselle sekä kiviaineksen murskaukseen ja välivarastointiin (Uudenmaan ympäristökeskus 19.11.2007 N:o YS 1527). Päätös ei ole lainvoimainen. Siitä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Yksi valittajista on Hyvinkään kaupungin ympäristölautakunta, joka vaatii, että lupahakemus on hylättävä. Lautakunnan valituksen mukaan ympäristölupahakemuksessa tarkoitettu toiminta ei ole sijoitettavissa kiinteistölle siten, että aiheutuva pilaantuminen ja pilaantumisvaara voitaisiin riittävästi ehkäistä. Ympäristöluvan hakija A Oy ei ole valittanut päätöksestä.

Ympäristöluvassa on annettu määräyksiä pilaantumisen ehkäisemiseksi. Lupamääräyksessä nro 2 on kielletty louhinta- ja murskaustöiden suorittaminen 1.5. - 31.8. Lupamääräyksen perustelussa todetaan, että lähimmille asuinkiinteistöille aiheutuvan kohtuuttoman rasituksen estämiseksi sekä ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi on tarpeen rajoittaa toiminnan aiheuttamaa melua ajallisesti.

A Oy on selvittänyt suunniteltuja toiminta-aikoja maa-aineslupahakemuksen muistutusten ja lausuntojen johdosta jättämässään vastineessa (saapunut 6.7.2007). Vastine on tehty ennen Siivosen lepakkoselvityksen julkituloa. Vastineen mukaan murskaus- ja louhintatoiminta ei tule olemaan jatkuvakestoista, vaan kausiluontoista siten, että murskaus ja louhinta rajoittuvat talvikuukausille. Vastineen mukaan ympäristölupahakemuksessa ilmoitetut toiminta-ajat on määritelty siten, että kannattava toiminta alueella on mahdollista, mutta ei kuitenkaan rasita esimerkiksi lähintä asutusta kohtuuttomasti.

Kun otetaan huomioon ympäristöluvan lupamääräyksen nro 2 mukainen pilaantumisen ehkäisemiseksi annettu toiminta-aikarajoitus sekä lepakoiden horroksen vuoksi esitetty toiminta-aikarajoitus, voidaan todeta, että näillä perustein sallittu vuosittainen räjäytystoiminta-aika olisi yhteensä korkeintaan 1 - 3 kuukautta syys - lokakuussa ja toukokuussa. Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen on järjestettävä niin, että toiminnasta ei aiheudu asutukselle tai ympäristölle kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Ympäristöluvassa annettu toiminta-aikarajoitus ja lepakoiden horroksen vuoksi esitetty toiminta-aikarajoitus aiheuttavat yhdessä sen, että toiminnasta aiheutuvat haitat asutukselle ja ympäristölle eivät ole vältettävissä kohtuullisin kustannuksin. Haittojen välttäminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia luvan hakijalle. Lupamääräyksillä ei voitaisi vaikuttaa asiaan.

Edellä esitetyin perustein hakemuksessa tarkoitettu maa-ainesten ottaminen ja sen järjestely eivät täytä maa-aineslain 6 ja 3 §:ssä mainittuja luvan myöntämisen edellytyksiä. Lupahakemus on hylättävä.

Maa-aineslain 1 a §:n mukaan lain tavoitteena on ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Naapurikunnat Mäntsälä ja Tuusula suhtautuvat lausunnoissaan kielteisesti luvan myöntämiseen. Asukkaat, yritykset, yhdistykset ja yhteisöt vastustavat jyrkästi suunniteltua maa-ainesten ottamishanketta, mikä käy ilmi lupahakemuksesta jätetyistä muistutuksista ja mielipiteistä. Myönteinen lupapäätös olisi ristiriidassa maa-aineslain 1 a §:n tavoitteen kanssa.

Lisäperustelut sekä lausunnoissa ja huomautuksissa esitetyt seikat

Maa-aineslain 5 §:n mukaan lupaa haettaessa on esitettävä ottamissuunnitelma. Suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin. Maa-ainesten ottamisesta annetun asetuksen (926/2005) 2 §:ssä määritellään ottamissuunnitelman tarkempi sisältö ja rakenne. Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty. Lupahakemuksen liitteenä olevan ottamissuunnitelman ja sen liitteiden sisältö ja rakenne on asetuksen 2 §:n mukainen, joten lupaviranomaisen on käsiteltävä lupahakemus ja annettava ottamislupaa koskeva päätös.

Luonto- ja meluselvitykset on liitetty ottamissuunnitelmaan, jotta voidaan arvioida, täyttääkö hakemuksen mukainen maa-ainesten otto maa-aineslain 6 ja 3 §:n luvan myöntämisen edellytykset. Esitetyt selvitykset ovat riittäviä tähän tarkoitukseen.

Maa-ainesten ottamisesta annetun asetuksen 2 §:n 3 momentin kohdassa 2 määritellään ottamissuunnitelmassa esitettävät tiedot pohjavesistä. Pinta- ja pohjavesiselvitys sisältää nämä tiedot. Selvitys on riittävä, jotta voidaan arvioida, täyttääkö hakemuksen mukainen maa-ainesten otto maa-aineslain 6 ja 3 §:n luvan myöntämisen edellytykset.

Lupaharkintaan ei vaikuta se, että jossakin muualla olisi taloudellisesti tai ekologisesti sopivampi alue maa-ainesten ottamista varten. Luvan myöntämisedellytysten harkinta on oikeusharkintaa.

Maa-aineslain 1 §:n mukaan maa-aineslakia sovelletaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi. Yleisillä tai yksityisillä teillä tapahtuvan liikennöinnin säätely ei kuulu maa-aineslain soveltamisalaan. Tällä päätöksellä ei ole ratkaistu yksityistielain mukaista käyttöoikeutta.

Maa-aineslupaa koskevan hakemuksen johdosta on kuulutettu ja varattu asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi siinä vaiheessa, kun hakemuksen käsittelyyn olennaisesti vaikuttavat asiakirjat on toimitettu lupaviranomaiselle. Luvan hakija on toimittanut lisäselvityksiä maa-aineslupa-asian käsittelyn myöhemmissä vaiheissa. Nämä lisäselvitykset eivät ole olleet merkittäviä asianosaisten kannalta, joten uudelleen kuuleminen ei ole ollut tarpeen. Niiden lupaviranomaiselle toimitettujen lisäselvitysten osalta, jotka ovat merkittäviä asianosaisten kannalta, kuuleminen on tehty. Tällainen lisäselvitys on Yrjö Siivosen marraskuussa 2007 laatima lepakkoselvitys.

Kaukasten juhlatalolla 23.1.2007 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa varattiin mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteitä asiasta. Kaikki tilaisuudessa jätetyt kirjalliset muistutukset ja mielipiteet on huomioitu lupa-asian käsittelyssä.

Alueella ei ole tiedossa olevia luonnonsuojelulain 29 §:ssä tarkoitettuja suojeltuja luontotyyppejä eikä uhanalaisten tai erityistä huomiota vaativien kasvilajien esiintymiä. Hakemuksen mukaisesta maa-ainesten ottamisesta kysymyksessä olevalta alueelta ei voida katsoa aiheutuvan maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista taikka huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa. Siten haetulle ottamiselle ei ole mahdolliset lupamääräykset huomioon ottaen maa-aineslain 3 §:n 1 momentin kohdissa 1 - 3 tarkoitettua estettä.

Maa-ainesten otto ei heikentäisi läheisten Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alueet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista Natura-arviointia ei siten ole tarpeen tehdä.

Lepakkoselvitysten osalta viitataan lupapäätöksen perusteluihin sekä luonnonsuojelulakia valvovan viranomaistahon lausuntoon (Uudenmaan ympäristökeskus 22.2.2008 Dnro UUS-2006-Y-492-23).

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojekti, POSKI-projekti, on selvittänyt pohjaveden suojelun ja kiviainesten käytön välistä ristiriitaa aluesuunnittelun näkökulmasta Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla vuosina 1998 - 2004. Selvityksellä ei ole lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia, vaan se toimii perusselvityksenä maankäytön suunnittelussa ja lupakäsittelyssä. Haetulla ottamisalueella ei ole tehty POSKI-projektin kallioluontoinventointia, vaan lähin inventointi nro 145 sijoittuu haetun ottamisalueen välittömään läheisyyteen.

Suunniteltu maa-ainesten ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähimmät luokitellut pohjavesialueet ovat lyhimmillään noin 600 metrin etäisyydellä etelässä sijaitseva Ullanmäen III luokan muu pohjavesialue nro 0185853 ja lyhimmillään noin 900 metrin etäisyydellä lännessä sijaitseva Kaukasten I luokan vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue nro 0110616. Maa-ainesten ottaminen ei ennalta arvioiden aiheuttaisi maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisia seurauksia.

Alueella on voimassa Hyvinkään Palopuron - Ridasjärven osayleiskaava. Suunnittelualue sijoittuu kaava-alueen reunalle Mäntsälän kaupungin rajalle. Osayleiskaavassa suunnittelualue on varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M/100). Alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen sekä rakentamiseen, joka ei muodosta suunnittelutarvealuetta. Alueelle on osoitettu ohjeellinen maakaasun runkojohto. Maa-ainesten ottaminen ei vaikeuttaisi alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmelisi kaupunki- tai maisemakuvaa (maa-aineslain 3 §:n 2 momentti).

Uudenmaan liiton lausunnon mukaan suunniteltu otto ei ole vahvistetun maakuntakaavan vastaista eikä vaikeuta maakuntakaavan toteuttamista. Ohjeellinen maakaasun runkoputkilinjaus on huomioitu luvan käsittelyssä. Valmisteilla oleva ensimmäinen vaihemaakuntakaava ei estä lupahakemuksen käsittelyä.

Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa

A Oy

on valituksessaan vaatinut, että ympäristölautakunnan päätös kumotaan ja haettu maa-aineslupa myönnetään.

Yhtiö on vaatimuksensa tueksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ympäristölautakunnan päätöksen perustelut ovat puutteellisia, ristirii­dassa suunnitellusta toiminnasta tehtyjen selvitysten kanssa ja kuuluvat osittain ympäristösuojelulain perusteella myönnettävän ympäristöluvan alaisuuteen. Lupahakemuksen kohteena oleva alue ei sijoitu poikkeuk­sellisen herkästi häiriintyvien kohteiden läheisyyteen eikä erityisen arvokkaaseen luontoympäristöön. Toiminta ei aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Vastaavan toiminnan aiheuttamat vahingot ovat erittäin harvinaisia. Vastaavasta toiminnasta aiheutuvat haitat on muuallakin saatu pidettyä vähäisinä lupamääräyksiä noudattamalla ja suojaustoimenpiteet on saatu pysytettyä kustannuksiltaan kohtuullisina.

Alueella teetetyssä meluselvityksessä todetut häiriintyvät kohteet ovat toiminnasta aiheutuvan vaikutusalueen ulkopuolella. Vaikutusalue ulot­tuu ilman erityisiä meluntorjuntakeinoja noin 500 metrin etäisyydelle suunnitellusta ottoalueesta, kun alueen rajaamiseen käytetään melumallinnuksessa olevaa 55 dB:n rajaa. Lähin asuinrakennus on noin 300 met­rin päässä ottoalueen rajasta. Meluvallien ja muiden suojaustoi­menpi­teiden ansiosta haitat kyseiselle rakennukselle pysyvät kohtuullisina. Valtioneuvoston päätöksessä 933/1992 melulle asetetut raja-arvot eivät myöskään ylity.

Melumallinnuksen mukaan asutukselle ei aiheudu kohtuuttomia haittoja melusta. Noin 600 metrin etäisyydellä suunnittelualueesta on yhteensä seitsemän asuinrakennusta. Meluselvityksen mukaan näille ei aiheudu haittaa suunnitellusta toiminnasta. Muut päätöksen perusteluissa mainitut kohteet sijaitsevat yli kilometrin etäisyydellä, jolloin ne eivät millään tavoin kuulu vaikutusalueeseen eivätkä siten voi olla esteenä maa-aines­luvan myöntämiselle. Ottotoiminta ei ulotu virkistysalueelle, vaan maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle.

Suunnitellusta toiminnasta aiheutuvan liikenteen tarkastelu ei kuulu maa-­ainesluvan piiriin, vaan asiaa tulee käsitellä ympäristöluvan yhtey­dessä. Toiminnasta syntyvät tärinä ja pöly tai räjäytykset eivät aiheuta vakavaa vaaraa tai haittaa ympäristölle tai ihmisille, kun otetaan huomioon mahdolliset melun-, pölyntorjunta- sekä suojelutoimenpiteet.

Kaukasten kylässä sijaitsevissa rakennuksissa on lepakkoyhdyskuntia. Lepakot käyttävät pääosin Keravanjokilaaksoa saalistusalueenaan. Lou­hosalueen pohjoispuolelle rajattu lepakoiden ruokailualue ei louhos­hankkeen vuoksi ole uhattuna. Pölyämistä voidaan estää kastelulla ja muuta mahdollista häiriötä aiheuttava toiminta voidaan ajoittaa sellai­seen vuorokaudenaikaan, ettei siitä ole pimeänä aikana saalistaville lepakoille haittaa.

Louhosalueen pohjoispuolella oleva alue ei lepakkoselvityksen mukaan ole lepakoille soveliasta elinympäristöä. Alueelta ei ole löydetty lepak­koyhdyskuntia, joten ympäristöluvassa mainitun toiminta-aikara­joi­tuk­sen laajentamiseen ei ole tarvetta. Suunnitelmien mukaan murs­kaus­päiviä on vuodessa keskimäärin 88 ja räjäytykset voidaan suorittaa siten, että räjäytyspäiviä on vuodessa keskimäärin 20.

Lupahakemuksen hylkäämiselle ei ole maa-aineslain 3 §:ssä mainittuja perusteita. Suunniteltu toiminta ei ole myöskään maa-aineslain 1 a §:n mukaisten kestävän kehityksen periaatteiden vastainen. Yhtiö on teet­tä­nyt suunnitellusta ottoalueesta ja sen lähiympäristöstä kattavat selvi­tyk­set, joiden mukaan kallion louhiminen ja murskaaminen eivät aiheuta ympäristölle ja alueen asukkaille kohtuutonta haittaa. Lupamääräykset on asetettavissa niin, ettei hakijalle aiheudu niistä kohtuuttomia kustan­nuksia. Suunniteltu ottamistoiminta on toteutettavissa hakemuksen mukaisesti.

Ympäristölautakunta

on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitus hylätään.

A Oy

on antanut vastaselityksen.

Kaukasten Asukasyhdistys ry

on hallinto-oikeuden päätökseen kirjatun mukaisesti toimittanut hallinto-oikeudelle kirjelmän, jossa se on vaati­nut, että yhdistykselle sekä muille asiassa muistutuksia tehneille tai lausuntoja antaneille Kaukasten maanomistajille, alueen asukkaille ja yrityksille sekä Mäntsälän ja Tuusulan kunnille on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus

on jättänyt tutkimatta Kaukasten asukasyhdistys ry:n vaatimuksen sekä A Oy:n valituksesta kumonnut lautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään yhdistyksen vaatimuksen tutkimatta jättämisen osalta seuraavasti:

Hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selityksensä muiden tekemistä vaatimuksista ja sellaisista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. Kaukasten Asukasyhdistys ry ei ole valittanut nyt kysymyksessä olevasta maa-aineslupaa koskevasta päätöksestä eikä se ole asiassa muutoinkaan asianosaisen asemassa, joten yhdistyksen vaatimusta ei voida tutkia.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muilta osin seuraavasti:

Sovellettavia säännöksiä

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan sanotussa laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu: 1) kauniin maisemakuvan turmeltumista; 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai 4) tärkeän tai muun vedenhankintakäytäntöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 3 §:n 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa oleva asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyt­tämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Alueen kuvaus

Maa-aineslupaa on haettu Hyvinkään kaupungin Ohkolan kylässä sijaitsevalle tilalle Tapiola 24:40. Alue sijaitsee Kaukasten alueella Mäntsälän ja Tuusulan kunnanrajojen läheisyydessä noin 6 kilometrin päässä Jokelan taajamasta ja noin 1,2 kilometrin etäisyydellä Kaukasten kyläkeskuksesta. Suunnitellun ottamispaikan etäisyys lähimpään asuntoon on noin 300 metriä. Alle 600 metrin etäisyydellä on 7 asuinrakennusta. Alueella on voimassa Hyvinkään Palopuron - Ridasjärven osayleiskaava. Kaavassa alue on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M/100). Ottamisalueen lounaispuolella noin 1,6 kilometrin päässä Tuusulan puolella sijaitsee Keravanjokikanjonin lehdon Natura-alue. Ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähimmät luokitellut pohjavesialueet ovat noin 600 metrin etäisyydellä etelässä (Ullanmäen III luokan pohjavesialue) ja noin 900 metrin päässä lännessä (Kaukasten I luokan pohjavesialue).

Lupahakemus

Yhtiö on hakenut maa-aineslupaa noin 5,04 hehtaarin suuruiselle alueelle noin 450 000 m

ktr kalliokiviaineksen ottoon. Lupaa on haettu 15 vuodeksi. Arvioitu vuotuinen ottomäärä on noin 100 000 m

ktr. Hakemuksen liitteenä on muun muassa ottamissuunnitelma sekä sen liitteenä olevat Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n tekemät luonto-, melu- ja liito-orava- ja lepakkoselvitykset. Hakemuksen mukaan ottamistoiminta ei vaaranna vedenhankintaa eikä alueella ole tavattu luonto- tai lintudirektiivin lajeja, uhanalaisia lajeja eikä myöskään luonnonsuojelullisesti arvokkaita elinympäristöjä. Alueelta on tehty melujen leviämisselvitys, jonka mukaan murskaustyön aiheuttama melutaso ei ylitä lähimmässä ympärivuorokautisessa käytössä olevassa asunnossa 55 dB:n ohjearvoa.

Maa-ainesluvan edellytykset

Alue on Palopuron - Ridasjärven osayleiskaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M/100). Kaavamääräyksessä ei ole maa-ainesten ottoa rajoittavia määräyksiä. Alue on Hyvinkään kaupungin vuonna 2006 laatiman meluselvityksen mukaan niin sanottua hiljaista aluetta. Aluetta ei ole päätöksentekohetkellä vielä valmisteilla olleessa, mutta sen jälkeen Uudenmaan maakuntavaltuuston 17.12.2008 hyväksymässä, Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavassa osoitettu merkittäviä kiviainesvarantoja käsittäväksi alueeksi. Alue kuuluu sen sijaan kaavassa osoitettuun laajoihin yhtenäisiin metsäalueisiin.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettu, muun muassa lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä ja heikentämistä koskeva kielto, jonka noudattamista maa-aineslain 1 §:n 2 momentti huomioon ottaen on valvottava maa-aineslupahakemusta ratkaistaessa, ei ennalta arvioiden ole esteenä maa-ainesluvan myöntämiselle ottamissuunnitelman mukaisena. Puheena olevaa kieltoa on kuitenkin suoraan lain nojalla noudatettava ottamissuunnitelmasta ja sen mukaisesta luvasta riippumatta.

Ympäristölautakunnan ei näin ollen olisi tullut hylätä A Oy:n hakemusta esittämillään perusteilla. Asia on palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsiteltäessä tulee tarvittaessa ottaa huomioon muun ohella lupamääräysten vaikutus maa-aineslain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 1 a §

Kuntalaki 90 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Hyvinkään ympäristölautakunta

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Hyvinkään ympäristölautakunnan päätös pidetään voimassa.

Ympäristölautakunta on uudistanut hallinto-oikeudessa esittämänsä, viitannut päätöksensä perusteluihin sekä lausunut vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa kaikkiin niihin maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaisiin perusteisiin, joiden nojalla lautakunta on hylännyt hakemuksen. Hallinto-oikeuden päätöksessä vaaraa asutukselle ja ympäristölle on käsitelty melu- ja liikennevaikutusten kannalta, mutta muu terveyshaitta, esimerkiksi pöly, tärinä, asumisviihtyvyyden ja virkistyskäyttömahdollisuuksien vähentyminen sekä onnettomuusriskit, on sivuutettu. Myös toiminnan aiheuttama pitkäkestoinen rasitus olisi tullut ottaa huomioon.

Ympäristölautakunta on päätöksessään todennut, että maa-aineslain 3 §:n 1 - 2 momentin perusteella luvan myöntämisen estettä ei muodostu. Sen sijaan este luvan myöntämiselle syntyy maa-aineslain 3 §:n 4 momentin perusteella.

Hallinto-oikeus on myös virheellisesti perustellut päätöstään sellaisilla asiakirjoilla, jotka liittyvät lainvoimaa vailla olevaan Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristölupapäätökseen. Ympäristölautakunta on valittanut päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Lisäksi on otettava huomioon, että ympäristöä pilaavan toiminnan edellytykset ovat toissijaisessa asemassa harkittaessa maa-aineslain nojalla maa-ainesten ottamisen edellytyksiä.

2) Kaukasten Asukasyhdistys ry ja sen asiakumppanit

ovat valituksessaan ensisijaisesti vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on samalla velvoitettava varaamaan asianosaisille sekä muille valitusoikeuden omaaville tahoille tilaisuus tulla kuulluiksi A Oy:n valituksesta. Muutoksenhakijat ovat toissijaisesti vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja A Oy:n maa-aineslupahakemus jätetään tutkimatta tai hylätään.

Muutoksenhakijat ovat myös vaatineet, että hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään ja/tai keskeytetään.

Kaukasten Asukasyhdistys ry on lisäksi vaatinut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä todettavaksi, että yhdistyksellä on asiassa valitusoikeus ja siten oikeus tulla kuulluksi A Oy:n hallinto-oikeudelle tekemän valituksen johdosta.

Muutoksenhakijat ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin esittämänsä sekä lausuneet vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Menettelyvirheet lupahakemuksen käsittelyssä

Muutoksenhakijoista

E:t, F:t, G ja H

asuvat kiinteistöillään aiotun louhoksen välittömässä läheisyydessä, H Mäntsälän kunnan ja muut Hyvinkään kaupungin puolella.

Muutoksenhakijoista

I:n

Hyvinkään kaupungin puolella omistamille tiloille on Uudenmaan ympäristökeskuksen lainvoimaisella päätöksellä perustettu luonnonsuojelualue, joka rajoittuu sekä Keravanjokikanjonin lehdon Natura 2000 -alueeseen että J:n omistamalle tilalle perustettuun yksityiseen luonnonsuojelualueeseen. Nämä kaksi yksityistä luonnonsuojelualuetta muodostavat Kivistöntielle saakka ulottuvan yhtenäisen suojelualueen.

Muutoksenhakijoista

K:n

ja

L:n

omistamille vapaa-ajan tonteille rakennetut lomarakennukset on rakennettu noin 15 metrin etäisyydelle yhtiön suunnittelemasta tievaihtoehdosta. Kuljetus­liiken­teestä aiheutuu eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä kiellettyä immissiota pölynä, meluna, tärinänä ja hiukkaspäästöinä sekä jatkuva hengenvaara.

Muutoksenhakijoille ei ole ennen Hyvinkään kaupungin ympäristölautakunnan 30.4.2008 antamaa päätöstä varattu tosiasiallista tilaisuutta tutustua yhtiön ympäristölautakunnalle toimittamiin uusiin maa-aineslupahakemuksen täydennyksiin. Muutoksenhakijat eivät siten ole saaneet tilaisuutta osallistua hankkeen vaikutuksia ympäristöönsä koskevien selvitysten arviointiin. Ympäristölautakunnan menettely on ollut Suomen perustuslain 20 ja 21 §:n sekä hallintolain 34 §:n vastainen.

Menettelyvirheet hallinto-oikeudessa

Hallinto-oikeus on kuullut A Oy:n valituksen johdosta ainoastaan lupaviranomaista eli ympäristölautakuntaa. Hallinto-oikeuden päätös on lähetetty tiedoksi Kaukasten asukasyhdistykselle, mutta ei muille muutoksenhakijoille.

Maa-aineslupahakemuksen puutteellisuus ja virheellisyys

A Oy ei ole esittänyt lupaharkintaa varten selvitystä tieoikeudestaan eikä tieyhteyttä ole muutoinkaan asianmukaisesti yksilöity. Kumpaakaan yhtiön esittämää vaihtoehtoista tievaihtoehtoa ei voida toteuttaa.

Louhoksesta aiheutuu kohtuuttomasti melua ja muuta rasitusta. Melumallinnus on epämääräinen ja tarkoitushakuinen eikä sitä ole päivitetty.

A Oy:n teettämät luonto-, lepakko- ja liito-oravaselvitykset ovat paikkansapitämättömiä. Hakijan kartta-aineisto louhinta-alueesta on vanhentunutta. Hallinto-oikeus on perusteettomasti luottanut vain hakijan toimeksiannosta laadittuihin puutteellisiin ja pääasiassa virheellisiin selvityksiin ja katsonut hakijan vastapuolilla olevan näyttövelvollisuus siitä, että hakijan esittämät selvitykset ovat paikkansapitämättömiä. Hallinto-oikeuden päätöksessä on sivuutettu hankkeen vaikutus myös Kaukasten ja Kivistönkulman liito-oravaesiintymiin.

Ympäristölautakunnan päätöksen arviointia

Toisin kuin ympäristölautakunnan päätöksessä katsotaan, hankkeesta lepakoille räjäytystöistä aiheutuvaa häiriötä ei voida lupamääräyksin riittävästi poistaa.

Hyvinkään meluselvityksessä Kaukasten alue on kartoitettu hiljaiseksi alueeksi. Hiljainen alue täyttää sellaisenaan maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoittaman kauniin maisemakuvan tunnusmerkistön. Suunniteltu louhoshanke turmelisi lain tarkoittaman kauniin maisemakuvan.

Louhoshanke sijoittuu alueelle, joka on merkitty POSKI-projektissa arvokkaaksi kallioalueeksi kauneutensa ja maakunnallisesti merkittävän luonnontieteellisen arvonsa perusteella. Louhosalue on todettu Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavassa maa-ainesten ottoon soveltumattomaksi alueeksi. Louhoshanke merkitsisi näin ollen maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen luonnon merkittävien kauneusarvojen ja erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista. Kun otetaan huomioon louhosalueen sijoittuminen kartoitetulle hiljaiselle alueelle ja hankkeen haitalliset vaikutukset ekologiselle verkostolle ja ympäristön virkistyskäyttömahdollisuuksille, hankkeesta aiheutuisi myös saman momentin 3 kohdassa tarkoitettuja huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia alueen luonnonoloissa.

Hankkeesta ei ole tehty asianmukaista pohjavesitutkimusta. Louhoksesta aiheutuu myös siitä huolimatta, ettei se ole pohjavesialueella, maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista.

Siitä huolimatta, että alueella voimassa olevassa oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa ei ole maa-ainesten ottoa rajoittavia kaavamääräyksiä, suunniteltu louhostoiminta vaikeuttaa maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin alueen käyttämistä yleiskaavassa varattuun tarkoitukseen.

Ottamistoiminta näin lähellä asutusta harjoitettuna on myös maa-aineslain 3 §:n 4 momentin vastaista.

A Oy

on selityksessään Hyvinkään ympäristölautakunnan sekä Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksista uudistanut hallinto-oikeudessa lausumansa sekä esittänyt valitusten hylkäämistä perusteettomina, hallinto-oikeuden päätöksen pysyttämistä sekä asian palauttamista hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti Hyvinkään ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hyvinkään ympäristölautakunnalle

on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen A Oy:n selityksestä.

Kaukasten Asukasyhdistys ry ja sen asiakumppanit

ovat toimittanet korkeimpaan hallinto-oikeuteen 6.11.2009 valituksen täydennyksenä lisäselvitystä. Lisäselvitys koostuu Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry:n Hyvinkään Kaukasten linnustoselvityksestä 2009 (Apus ry:n raportteja 2/2009), yhdistyksen ja sen asiakumppaneiden Euroopan yhteisöjen komissiolle 5.11.2009 tekemästä kantelusta yhteisön oikeuden rikkomisesta, erityisesti yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon ja muutoksenhakuoikeutta ympäristöönsä vaikuttavissa asioissa, sekä tulosteen EU-tuomioistuimen 15.10.2009 antamasta tuomiosta asiassa C-263/08.

A Oy:lle

on lähetetty tiedoksi Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien lisäselvityksenä toimittama linnustoselvitys.

Merkitään

, että Uudenmaan ympäristökeskus on 19.11.2007 antamallaan päätöksellä (YS 1527) myöntänyt A Oy:lle samaa hanketta koskevan ympäristöluvan kalliolouhintaa, kiviaineksen murskausta ja välivarastointia varten. Vaasan hallinto-oikeus on 31.12.2009 antamallaan päätöksellä 09/0739/3 hylännyt ympäristökeskuksen päätöksestä tehdyt valitukset. Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä antanut ratkaisun valituksiin, jotka ovat kohdistuneet mainittuun Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen (diaarinumerot 302, 342, 345, 361, 369, 370, 371, 377, 380, 382, 383 ja 385/1/10).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien valituksesta Helsingin hallinto-oikeuden ja Hyvinkään ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja asia palautetaan ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Lausuminen Hyvinkään ympäristölautakunnan valituksesta raukeaa.

3. Lausuminen Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien vaatimuksesta, joka on koskenut Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä ja keskeyttämistä, raukeaa.

Perustelut

1. Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien valitus

1.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-ainesten ottamisen rajoitukset ja luvan myöntämisen edellytykset

Maa-aineslain 3 §:ssä säädetään ainesten ottamisen rajoituksista. Pykälän 1 momentin mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu: 1) kauniin maisemakuvan turmeltumista; 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai 4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Saman pykälän 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Edelleen saman pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:ssä säädetään luvan myöntämisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Lupa-asian käsittely ja asianosaisen kuuleminen

Maa-aineslain 7 §:n 1 momentin mukaan luvan ainesten ottamisen myöntää kunnan määräämä viranomainen.

Hallintolaissa säädetään hyvän hallinnon perusteista sekä hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä. Jos muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemesta.

Hallintolain 11 §:n mukaan hallintoasiassa asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen hallintoasian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Pykälän 2 momentin mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos 1) vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti perusteettomana; 2) asia koskee palvelussuhteeseen tai vapaaehtoiseen koulutukseen ottamista; 3) asia koskee hakijan ominaisuuksien arviointiin perustuvan edun myöntämistä; 4) kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen tai kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle; tai 5) hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.

Muutoksenhaku ja asianosaisen kuuleminen

Maa-aineslain 20 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla annettuun ottamislupaa koskevaan lupaviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valitusoikeuden ja muutoksenhaun osalta noudatetaan, mitä kuntalaissa säädetään. Lisäksi valitusoikeus on alueellisella ympäristökeskuksella ja hankkeen tarkoittamalla alueella toimivalla sellaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen.

Kunnallisvalituksesta on säädetty kuntalain 11 luvussa. Mainittuun lukuun sisältyvän 92 §:n 1 momentin mukaan kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (

asianosainen

) sekä kunnan jäsen.

Kuntalain 100 §:n mukaan kunnallisvalitukseen sovelletaan muuten, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu vaativat.

Hallintolainkäyttölain 33 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 217/1995 vp) lausutaan: ”Hallinnon lainalaisuus, tehokkaan oikeussuojan vaatimus, hallintoasioiden indispositiivinen luonne, osittain puutteellinen kaksiasianosaissuhde sekä julkinen intressi edellyttävät, että hallintolainkäytössä asia pyritään selvittämään aineellisen totuuden saavuttamiseksi. Asian selvittämistä ei voida jättää pelkästään niiden tosiseikkojen varaan, joihin asianosaiset oma-aloitteisesti vetoavat ja jotka he tuovat oikeudenkäyntiaineistoksi.”

Lisäksi edellä mainituissa perusteluissa lausutaan hallintolainkäyttölain 33 §:n 2 momentin osalta muun ohella seuraavaa: ”Tasapuolisuuden vaatimus on yksi oikeudenmukaisen prosessin piirteitä. Kun momentissa mainittaisiin oikeudenmukaisuuden vaatimus, korostettaisiin sitä, että valitusviranomaisen tulee selvityksen hankkimisessa muutenkin kiinnittää huomiota oikeudenmukaisen lainkäytön toteutumiseen. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi käsittelyn nopeus, kustannukset, suullisuus ja kuuleminen. Tällöin olisi otettava erityisesti huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamiskäytäntö siitä, mitä oikeudenmukaisella prosessilla tarkoitetaan. Säännösehdotuksella ei kuitenkaan ole tarkoitettu laajentaa tämän sopimuskohdan periaatteiden noudattamista kaikkiin hallintolainkäyttöasioihin.”

Hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selityksensä muiden tekemistä vaatimuksista ja sellaisista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. Pykälän 2 momentin mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.

1.2 Ympäristölautakunnan päätös ja muutoksenhaku hallinto-oikeudessa

Hyvinkään ympäristölautakunta on hylännyt A Oy:n maa-aineslupahakemuksen maa-aineslain 3 §:n 4 momentin nojalla. Ympäristölautakunta on päätöksessään samalla kuitenkin katsonut, että maa-aineslain 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyt ottamisen rajoitukset eivät olisi muodostaneet estettä luvan myöntämiselle, kun myös otetaan huomioon mahdollisuus tarpeellisten lupaehtojen asettamiseen.

A Oy on valittanut ympäristölautakunnan päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. Yhtiö on vaatinut, että ympäristölautakunnan päätös on kumottava ja haettu lupa on myönnettävä.

Hallinto-oikeus on A Oy:n valituksen johdosta kuullut ympäristölautakuntaa, joka on esittänyt valituksen hylkäämistä.

Hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momenttiin viitaten hallinto-oikeus ei ole varannut Kaukasten Asukasyhdistys ry:lle ja sen asiakumppaneille tilaisuutta tulla kuulluksi A Oy:n valituksen johdosta.

Hallinto-oikeus on A Oy:n valituksen johdosta kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja palauttanut asian ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on perusteluissaan katsonut, että asiassa ei ole ollut edellytyksiä hylätä hakemusta ympäristölautakunnan esittämillä maa-aineslain 3 §:n 4 momenttiin liittyvillä perusteilla. Hallinto-oikeus on lisäksi perusteluissaan viitannut ympäristölautakunnan päätökseen muilta osin ja katsonut, että maa-aineslain 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyt ottamisen rajoitukset eivät myöskään muodosta estettä luvan myöntämiselle.

1.3 Ratkaistava kysymys

Asiassa on Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien va­lituksesta ensin ratkaistava, onko menettely lupaviranomaisessa ja hallinto-oikeudessa ollut virheellistä sillä perusteella, että asianosaisten kuuleminen ei ole ollut riittävän tasapuolista, kun erityisesti otetaan huomioon ne seikat, joihin ympäristölautakunnan ja hallinto-oikeuden päätöksissä on otettu sitovaksi tarkoitetulla tavalla kantaa.

1.4 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Maa-aineslupa-asiassa hallintolain 11 §:ssä tarkoitettujen asianosaisten piiri määritellään tapauskohtaisesti. Määrittelyn yhtenä lähtökohtana voidaan pitää maa-aineslain 13 §:n 1 momenttia, joka koskee hankkeesta kuuluttamista.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa ympäristölautakunta on perustellut maa-aineslupahakemuksen hylkäämistä sillä, että hankkeesta aiheutuisi asutukselle ja ympäristölle vaaraa sekä sellaista haittaa, joka ei ole kohtuullisin kustannuksin vältettävissä. Ainakin niitä luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, joihin hankkeen vaikutusten on ympäristölautakunnan päätöksessä tarkoitetulla tavalla katsottu kohdistuvan, on siten lähtökohtaisesti pidettävä nyt kysymyksessä olevassa lupa-asiassa asianosaisina. Sama koskee lautakunnalle muistutuksen tehnyttä Kaukasten Asukasyhdistys ry:tä, jota tässä tapauksessa on sääntöjensä perusteella pidettävä maa-aineslain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yhdistyksenä. Asianosaisten kuulemisessa lupa-asian käsittelyssä hallintoviranomaisessa sovelletaan maa-aineslain säännösten lisäksi hallintolain 34 §:ää.

Ympäristölautakunta on hylätessään hakemuksen ottanut samalla kantaa myös maa-aineslain 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymiseen. Asia ei ole tältä osin ollut muutoksenhaun kohteena hallinto-oikeudessa luvanhakijan valituksesta. Tämän vuoksi ja kun myös otetaan huomioon ne valitusperusteet, jotka Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien valituksessa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty lupa-asian käsittelystä, asian käsittelyä ei voida jatkaa palauttamalla asiaa hallinto-oikeudelle siellä tapahtuneesta menettelyvirheestä huolimatta. Tässä tilanteessa asian käsittelyn jatkaminen edellyttää, että korkein hallinto-oikeus ottamatta asiaa välittömästi enemmälti tutkittavakseen kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ohella myös ympäristölautakunnan päätöksen ja palauttaa asia ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Asiaa uudelleen käsitellessään ympäristölautakunnan on otettava huomioon, mitä lupa-asian käsittelystä ja luvan myöntämisen edellytyksistä A Oy:n valituksessa hallinto-oikeudelle sekä Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppaneiden valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle on puolin ja toisin lausuttu.

Muista Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien valituksessa esitetyistä valitusperusteista ei edellä lausuttu huomioon ottaen ole korkeimmassa hallinto-oikeudessa tarpeen lausua.

2. Hyvinkään ympäristölautakunnan valitus

Kun otetaan huomioon asiassa edellä kohdassa 1 annettu ratkaisu, lausuminen Hyvinkään ympäristölautakunnan valituksesta raukeaa.

3. Vaatimus täytäntöönpanon kieltämisestä ja keskeyttämisestä

Kun otetaan huomioon asiassa edellä kohdassa 1 annettu ratkaisu, lausuminen Kaukasten Asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien vaatimuksesta, joka on koskenut hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä ja keskeyttämistä, raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Riitta Mutikainen, Eija Siitari-Vanne ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.

---

[SV]

Miljönämnden hade avslagit en ansökan om tillstånd till täktverksamhet på den grunden att verksamheten för bosättningen och miljön medförde fara samt sådan olägenhet som inte till skäliga kostnader kunde undvikas. Sökanden hade överklagat beslutet hos den regionala förvaltningsdomstolen, som hade upphävt miljönämndens beslut och återvisat ärendet till miljönämnden för ny handläggning. Detta beslut hade förvaltningsdomstolen tagit utan att bereda en förening och enskilda tillfälle att yttra sig, trots att dessa i miljönämndens beslut hade betraktats som parter och hade deltagit i det förfarande som ägt rum i miljönämnden. Det hade således inträffat ett fel i förfarandet vid behandlingen av ärendet i den regionala förvaltningsdomstolen.

Förvaltningsprocesslagen 33 och 34 §

Marktäktslagen 3 §, 1, 2 och 4 mom. samt 6 § 1 mom.