Supreme Administrative Court stays VAT case on aircraft purchases for preliminary ruling on Sixth Directive interpretation.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevassa arvonlisäverotusta koskevassa asiassa oli ensisijaisesti ratkaistava, oliko A Oy:n suorittamia ilma-alusten hankintoja pidettävä sellaisina tavaran yhteisöhankintoina, joista A Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa. Tavaran yhteisöhankinnasta ei ollut kyse, jos ilma-alusten myynnistä ei ollut arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla suoritettava arvonlisäveroa, jos myynti tapahtui Suomessa.

Asiassa oli kysymys jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste - 17. toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 15 artiklan 6 alakohdan tulkinnasta. Korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön:

1. Onko kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 15 artiklan 6 alakohtaa tulkittava siten, että käsitteellä "pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä vastiketta vastaan harjoittava lentoyhtiö" tarkoitetaan myös sellaista liikelentoyhtiötä, joka vastiketta vastaan harjoittaa pääasiallisesti kansainvälistä tilauslentoliikennettä yritysten ja yksityishenkilöiden tarpeita varten?

2. Onko kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 15 artiklan 6 alakohtaa tulkittava siten, että siinä säädetty vapautus koskee vain sellaisia ilma-alusten luovutuksia, jotka tapahtuvat suoraan pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä vastiketta vastaan harjoittavalle lentoyhtiölle, vai koskeeko kyseinen vapautus ilma-alusten luovutuksia myös sellaiselle toimijalle, joka ei itse harjoita pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä vastiketta vastaan, mutta joka luovuttaa ilma-aluksen edelleen käytettäväksi tällaisen toiminnan harjoittajalle?

3. Onko toiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, että ilma-alusten omistaja veloittaa ilma-alusten käytöstä edelleen osakkaanaan olevaa yksityishenkilöä, joka käyttää hankittuja ilma-aluksia pääasiallisesti omaan liike- ja/tai yksityiskäyttöönsä ottaen huomioon, että lentoyhtiö on voinut käyttää ilma-aluksia myös muihin lentoihin?

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 3 kohta (1767/1995), 2 b § (1486/1994), 26 a § 1 momentti (1486/1994), 26 c § 1 momentti (1486/1994) ja 3 momentti 1 kohta (763/1999), 26 d § 3 momentti (763/1999), 70 § 1 momentti 6 kohta (1767/1995), 72 f § 1 kohta (1486/1994) sekä 94 § 1 momentti 9 kohta (763/1999)

Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi 77/388/ETY 2 artikla 1 kohta, 15 artikla 6 alakohta ja 28 a artikla (91/680/ETY ja 92/111/ETY)

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 26.5.2008 nro 08/0428/4

Oikeudenkäynnin kohde

1. Arvonlisäverolain (jäljempänä AVL) mukaan veroviraston tehtävänä on veron määrääminen ja palauttaminen, veron suorittamisen ja maksamisen valvonta sekä veronkanto. Saatujen ilmoitusten ja muun selvityksen perusteella verovirasto määrää maksamatta olevan veron verovelvollisen maksettavaksi.

2. Veroviraston AVL:n nojalla tekemään arvonlisäverotusta koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Valtion puolesta valitusoikeus on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valtion puolesta valitusoikeus on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä, jolle tulee verovelvollisen tekemästä valituksesta varata tilaisuus vastineen antamiseen.

3. Vireillä olevassa oikeudenkäynnissä Kaakkois-Suomen verovirasto on toimittanut A Oy:n arvonlisäverotusta koskevat jälkiverotukset tilikausilta 1.1. - 31.12.2002 ja 1.7.2004 - 30.6.2005. A Oy:n maksettavaksi on määrätty jäljempänä selostetuista lentokoneiden yhteisöhankinnoista suoritettavat arvonlisäverot. A Oy on hakenut veroviraston päätöksiin muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen. A Oy on pyytänyt valituslupaa ja hakenut hallinto-oikeuden päätökseen muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

4. Asiassa on kysymys jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste - 17. toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 15 artiklan 6 alakohdan tulkinnasta.

Merkitykselliset tosiseikat

7. A Oy:n kaikki osakkeet omistaa henkilö X. B Oy harjoittaa Helsinki-Vantaan lentokentältä sijaitsevista toimitiloista käsin luvanvaraista kansainvälistä tilauslentoliikennettä sekä lentokoneiden ylläpito- ja operointitoimintaa. B Oy on C Oy:n 78 prosenttisesti omistama tytäryhtiö. A Oy omistaa 25 prosenttia C Oy:n osakkeista.

8. Lentokoneiden ranskalainen myyjä on tehnyt kummankin koneen osalta yhteisömyynti-ilmoituksen. Ranskan vero- ja tullihallinnon antaman selvityksen mukaan kysymys on ollut tavaran yhteisömyynnistä. Lentokoneet on myös osapuolten välillä tehtyjen luovutussopimusten mukaan myyty Ranskasta ja lennetty Yhdysvalloissa valmistajan toimesta tehtyjen viimeistelytöiden jälkeen Suomeen, jossa ne on luovutettu A Oy:lle. A Oy ei ole ilmoittanut kysymyksessä olevia hankintojaan tavaran yhteisöhankintoina Suomessa.

9. B Oy on A Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen (”Aircraft operations and management agreement”) perusteella laskuttanut A Oy:tä muun muassa lentokoneiden ylläpidosta ja lennoista. Sopimuksen mukaan B Oy:llä on ollut oikeus vuokrata A Oy:ltä koneita omiin kaupallisiin tarkoituksiinsa sopimuksen liitteessä mainittuun hintaan. Suoritetussa verotarkastuksessa A Oy:n kirjanpidossa ei ole todettu olleen tarkastusajankohtana lentokoneita koskevia vuokratuloja.

11. A Oy on ilmoittautunut ennen ensimmäisen koneen hankintaa toiminnastaan arvonlisäverovelvolliseksi. Verotarkastuskertomuksen mukaan A Oy on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin 1.7.2002 alkaen. A Oy on antanut veroilmoitukset kalenterikuukausilta 7-11/2002 ja ilmoittanut vähennettävinä veroina 443,40 euroa. Ilmoitusten mukaan A Oy:llä ei muutoin ole ollut toimintaa. A Oy on 14.1.2003 päivätyllä lopettamisilmoituksella ilmoittanut, ettei se ole aloittanut arvonlisäverollista toimintaa. Ilmoituksen mukaan lentokone on ulkomailla, jossa toiminta tapahtuu. Kaakkois-Suomen verovirasto on poistanut A Oy:n arvonlisäverovelvollisten rekisteristä takautuvasti 1.7.2002 lukien. Verotarkastuksessa on katsottu, että A Oy ei ole harjoittanut AVL:ssa tarkoitettua verollista liiketoimintaa.

Tiivistelmä asian aikaisemmasta käsittelystä sekä asianosaisten keskeisistä perusteluista

12. Kaakkois-Suomen verovirasto

on 4.11.2005 tekemillään päätöksillä toimittanut A Oy:n arvonlisäverotusta koskevat jälkiverotukset tilikausilta 1.1. - 31.12.2002 ja 1.7.2004 - 30.6.2005. A Oy:n maksettavaksi on määrätty edellä mainituista lentokoneiden yhteisöhankinnoista suoritettavat arvonlisäverot. Samalla on katsottu, ettei A Oy:llä ole oikeutta vähentää näitä yhteisöhankinnoista suoritettavia arvonlisäveroja eikä saada niitä palautuksena takaisin. Verovirasto on 25.11.2005 oikaissut päätöksiään maksettavaksi määrättyjen veronlisäysten osalta.

13. A Oy

on valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle katsonut muun ohella, että lentokoneiden hankinnassa ei ole ollut kysymys verollisista tavaran yhteisöhankinnoista.

14. Helsingin hallinto-oikeus

on 26.5.2008 antamallaan päätöksellä hylännyt A Oy:n valituksen. Hallinto-oikeus on päätöksessään viitannut AVL 1 §:n 1 momentin 3 kohdan, 26 a §:n, 26 c §:n 1 momentin 2 kohdan, 26 d §:n, 63 e §:n, 70 §:n 1 momentin 6 kohdan, 72 f §:n 1 kohdan, 94 §:n 1 momentin 9 kohdan, 102 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 2 momentin sekä 131 §:n 1 kohdan säännöksiin.

15. Hallinto-oikeus on katsonut, että lentokoneiden hankinnassa on ollut kysymys A Oy:n verollisista tavaran yhteisöhankinnoista, joita A Oy ei ole ilmoittanut verovirastolle. A Oy ei ole harjoittanut kansainvälistä lentoliikennettä AVL 70 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla, vaan se on toiminut käytännössä kansainvälistä öljytuotekauppaa harjoittavan C Oy:n omistajayhtiönä. Samaan intressipiiriin kuuluvan B Oy:n lentotoiminnasta kyseisillä koneilla saatu selvitys osoittaa, että lentokoneet eivät ole olleet myöskään tämän yhtiön harjoittaman kansainvälisen lentoliikenteen käytössä AVL 70 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Järjestelyllä on pyritty hoitamaan vain yhtiöiden pääomistajan X:n henkilökohtainen kuljetustarve. Tämän vuoksi A Oy:llä ei ole oikeutta vähentää koneiden yhteisöhankinnoista suoritettavia arvonlisäveroja tai saada niitä palautuksena takaisin.

16. A Oy

on korkeimmassa hallinto-oikeudessa lausunut, että asiassa on ensisijaisesti kysymys AVL 70 §:n 1 momentin 6 kohdan ja kuudennen arvonlisäverodirektiivin 15 artiklan 6 alakohdan tulkinnasta.

18. Sopimusten mukaan B Oy:n tuli pitää koneet jatkuvassa lentovalmiudessa sekä myydä ja markkinoida koneita aktiivisesti. Tästä B Oy sai korvauksen koneen omistajalta eli A Oy:ltä. B Oy tarjosi koneita kolmansien osapuolten käyttöön lentotuntikohtaista vastiketta (”Flight Hour Fee”) vastaan. A Oy oli oikeutettu saamaan B Oy:ltä korvauksen näistä kolmansille osapuolille suoritetuista lennoista. Vastaavaa toimintaperiaatetta sovellettiin kaikkiin B Oy:n operoitavina olleisiin koneisiin, joiden lukumäärä on vuosina 2002 - 2004 vaihdellut kuudesta yhdeksään.

19. Hallinto-oikeus on päätöksessään kiinnittänyt virheellisesti huomiota A Oy:n omaan liiketoimintaan, kun sen olisi tullut tarkastella B Oy:n toimintaa koneen käyttäjänä ja kaupallisen kansainvälisen lentoliikenteen harjoittajana. Hallinto-oikeus ei myöskään ole pitänyt edellä kuvattua ja yleisen markkinakäytännön mukaista järjestelyä todellisena.

20. A Oy on katsonut, ettei sen suorittamista lentokoneiden yhteisöhankinnoista ole suoritettava arvonlisäveroa, koska koneet ovat tulleet pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä vastiketta vastaan harjoittavan lentoyhtiön eli B Oy:n käyttöön. Hankinnat ovat AVL 70 §:n 1 momentin 6 kohdassa ja kuudennen arvonlisäverodirektiivin 15 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettuja verosta vapautettuja hankintoja. Kysymys ei näin ollen ole verollisista tavaran yhteisöhankinnoista.

21. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on korkeimmassa hallinto-oikeudessa lausunut, että lentokoneita käyttänyt B Oy on harjoittanut vastikkeellista kansainvälistä lentoliikennettä, vaikka koneilla olisi kuljetettu vastiketta vastaan yksinomaan A Oy:n osakasta X:ää. Tavaran yhteisöhankinnasta suoritettavan veron kannalta tällä seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska B Oy ei ole itse tehnyt koneiden hankintoja. Lentokoneet Ranskasta Suomeen on hankkinut A Oy, joka ei harjoita tällaista lentoliikennettä. A Oy on luovuttanut koneet vastikkeetta B Oy:n käyttöön. A Oy:n hankinnat eivät ole AVL 70 §:n 1 momentin 6 kohdassa eivätkä kuudennen arvonlisäverodirektiivin 15 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettuja verosta vapautettuja hankintoja.

Kansallinen lainsäädäntö

22. Kuudes arvonlisäverodirektiivi 77/388/ETY on pantu Suomessa täytäntöön 1.6.1994 voimaan tulleella arvonlisäverolailla 30.12.1993/1501 siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

23. AVL 1 §:n 1 momentin 3 kohdan (1767/1995) mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle Suomessa tapahtuvasta 26 a §:ssä tarkoitetusta tavaran yhteisöhankinnasta. AVL 2 b §:n (1486/1994) mukaan verovelvollinen 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta tavaran yhteisöhankinnasta on se, joka on tehnyt hankinnan.

24. AVL 3 a luku (26 a § - 26 g §) koskee tavaran yhteisöhankintaa. AVL 26 a §:n 1 momentin (1486/1994) mukaan tavaran yhteisöhankinnalla tarkoitetaan irtaimen esineen omistusoikeuden vastikkeellista hankintaa, jos myyjä, ostaja tai joku muu heidän puolestaan kuljettaa esineen ostajalle jäsenvaltiosta toiseen.

25. AVL 26 c §:n 1 momentin (1486/1994) mukaan edellä 26 a §:ssä tarkoitettu yhteisöhankinta on kyseessä vain silloin, kun:

1) tavaran ostajana on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, ja myyjänä on elinkeinonharjoittaja, joka ei ole omassa maassaan verottoman vähäisen toiminnan harjoittaja; tai

2) tavara on 26 d §:ssä tarkoitettu uusi kuljetusväline.

26. AVL 26 c §:n 3 momentin 1 kohdan (763/1999) mukaan yhteisöhankinnasta ei ole kyse, jos tavaran myynnistä ei olisi 58 §:n taikka 70 §:n 1 momentin 6 tai 7 kohdan nojalla suoritettava veroa, jos myynti tapahtuisi Suomessa.

27. AVL 26 d §:ssä (1486/1994) on määritelty uusi kuljetusväline. Pykälän 3 momentin (763/1999) mukaan kuljetusvälineenä ei pidetä vesi- tai ilma-aluksia, jotka voidaan 58 §:n tai 70 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla myydä verotta.

28. AVL 6 luku (70 § - 72 n §) koskee kansainväliseen kauppaan liittyviä verottomuuksia. AVL 70 §:n 1 momentin 6 kohdan (1767/1995) mukaan veroa ei suoriteta ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynnistä sellaisen elinkeinonharjoittajan käyttöön, joka maksua vastaan harjoittaa pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä.

29. AVL 72 f §:n 1 kohdan (1486/1994) mukaan tavaran yhteisöhankinnasta ei suoriteta veroa, jos tavaran maahantuonnista ei olisi suoritettava veroa. AVL 94 §:n 1 momentin 9 kohdan (763/1999) mukaan verotonta on 58 §:n 1 momentissa tarkoitettujen vesialusten ja 70 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettujen ilma-alusten, varaosien ja varusteiden maahantuonti.

Unionin oikeuden merkitykselliset oikeussäännökset ja oikeuskäytäntö

Kuudes arvonlisäverodirektiivi

30. Koska yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY on tullut voimaan 1.1.2007 eli pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan jälkeen, asiassa tulevat sovellettaviksi ainoastaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin säännökset.

31. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa on kannettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta.

32. Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 15 artiklassa, joka koskee yhteisön ulkopuolelle suoritettujen vientitoimien ja niihin verrattavien liiketoimien sekä kansainvälisten kuljetusten arvonlisäverovapautuksia, säädetään muun ohella seuraavaa:

Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäljempänä luetellut liiketoimet edellytyksillä, joita ne asettavat vapautusten oikeaksi ja selkeäksi soveltamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön muiden säännösten soveltamista:

- - -

6. ilma-alusten luovutus, muutostyö, korjaus, huolto ja vuokraus pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä vastiketta vastaan harjoittavalle lentoyhtiölle sekä näihin ilma-aluksiin liittyvän tai niissä käytetyn varustuksen luovutus, vuokraus, korjaus ja huolto.

33. Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täydentämisestä ja direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta verotuksellisten rajojen poistamiseksi 16.12.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/680/ETY lisättiin kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksen siirtymäjärjestelmää koskevat säännökset (28 a - 28 m artiklat). Direktiivin 28 a artiklassa, sellaisena kuin se on direktiivillä 92/111/ETY muutettuna, säädetään muun ohella seuraavaa:

1. Arvonlisäveroa on kannettava myös:

a) verovelvollisen tässä ominaisuudessaan tai oikeushenkilön, joka ei ole verovelvollinen, suorittamista tavaroiden yhteisöhankinnoista, jos myyjä on verovelvollinen, joka toimii tässä ominaisuudessaan ja johon ei sovelleta 24 artiklassa tarkoitettua verovapautusta eikä 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä tai 28 b artiklan B kohdan 1 alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, arvonlisäveroa ei ole kannettava verovelvollisen tai oikeushenkilön, joka ei ole verovelvollinen, 1 a kohdassa säädetyin edellytyksin suorittamista tavaroiden yhteisöhankinnoista.

- - -

b) verovelvollisten tai oikeushenkilöiden, jotka eivät ole verovelvollisia, joihin voidaan soveltaa a alakohdan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta, taikka muiden henkilöiden kuin verovelvollisten maan alueella vastikkeellisesti suorittamista (yhteisöhankinnoista uusien kulkuneuvojen hankinnoista) uusien kulkuneuvojen yhteisöhankinnoista (intra-Community acquisitions of new means of transport effected for consideration within the country by taxable persons or non-taxable legal persons who qualify for the derogation provided for in the second subparagraph of (a) or by any other non-taxable person).

- - -

1 a. Edellä 1 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta on sovellettava:

a) sellaisten tavaroiden yhteisöhankintoihin, joiden luovutus vapautettaisiin verosta maan alueella 15 artiklan 4-10 alakohtaa sovellettaessa.

- - -

2. Tässä osastossa:

a) ”kulkuneuvoina” pidetään yli 7,5 metrin pituisia veneitä, ilma-aluksia, joiden kokonaislähtöpaino on suurempi kuin 1 550 kilogrammaa, ja henkilö- tai tavarankuljetukseen tarkoitettuja maakulkuneuvoja, joiden moottorin sylinteritilavuus on suurempi kuin 48 kuutiosenttimetriä tai joiden moottoriteho on suurempi kuin 7,2 kilowattia, lukuun ottamatta 15 artiklan 5 ja 6 alakohdassa tarkoitettuja vesi- ja ilma-aluksia.

- - -

3. Tavaran ”yhteisöhankinnalla” tarkoitetaan omistajan hallintaoikeuden saamista irtaimeen aineelliseen omaisuuteen, jonka myyjä tai hankkija tai joku muu näiden lukuun lähettää tai kuljettaa hankkijalle muuhun kuin lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltioon.

- - -

4. Verovelvollisena on pidettävä myös henkilöä, joka satunnaisesti suorittaa uuden kulkuneuvon luovutuksen 28 c artiklan A kohdassa tarkoitetuin edellytyksin.

34. Nykyisin vastaavat säännökset sisältyvät yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettuun neuvoston direktiiviin 2006/112/EY.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

35. Asiassa C-382/02, Cimber Air, annettu tuomio koskee muun ohella kuudennen arvonlisäverodirektiivin 15 artiklan 6 alakohdan tulkintaa ja yhdistetyissä asioissa C-181/04 - C-183/04, Elmeka, annettu tuomio muun ohella kuudennen arvonlisäverodirektiivin 15 artiklan 5 alakohdan tulkintaa. Näistä tuomioista ei korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ilmene vastausta nyt vireillä olevaa asiaa koskeviin kysymyksiin.

Ennakkoratkaisupyynnön tarve

36. Asiassa on ensisijaisesti ratkaistava, onko edellä kuvattuja ilma-alusten hankintoja pidettävä sellaisina tavaran yhteisöhankintoina, joista A Oy:n on suoritettava arvonlisäveroa. Tavaran yhteisöhankinnasta ei ole kyse, jos ilma-alusten myynnistä ei ole AVL 70 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla suoritettava veroa, jos myynti tapahtuu Suomessa.

38. Koska kuudennen arvonlisäverodirektiivin 15 artiklan 6 alakohtaa koskeva suomenkielinen versio eroaa jossain määrin muista kieliversioista, epäselvää on ensinnäkin se, onko säännöksen tarkoituksena vapauttaa verosta muutkin kuin pääasiallisesti kansainvälistä reittilentoliikennettä harjoittavat lentoyhtiöt.

39. Vireillä olevassa asiassa on riitautettu myös säännöksen sellainen tulkinta, että verosta vapautus ei koskisi sellaista yhteisöhankkijaa, joka ei itse harjoita säännöksessä tarkoitettua kansainvälistä lentoliikennettä, mutta joka on luovuttanut hankkimansa ilma-alukset pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä harjoittavan lentoyhtiön, tässä tapauksessa tilauslentoliikennettä harjoittavan lentoyhtiön käyttöön. Tilanteeseen liittyy myös se, että tämä lentoyhtiö on veloittanut näiden ilma-alusten käytöstä A Oy:tä, joka puolestaan on veloittanut ilma-alusten käytöstä A Oy:n osakkeet omistavaa henkilöä.

40. Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole tiedossa unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua kuudennen arvonlisäverodirektiivin 15 artiklan 6 alakohdan tulkinnasta yllä mainitussa tilanteessa. Koska vireillä olevan asian ratkaiseminen edellyttää mainitun säännöksen tulkintaa, asiassa on tarpeen pyytää ennakkoratkaisu unionin tuomioistuimelta.

41. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on vireillä myös toinen kuudennen arvonlisäverodirektiivin 15 artiklan 6 alakohdan tulkintaa koskeva valituslupa-asia. Tuossa asiassa on kysymys suomalaisen yrityksen A Oy:lle myymän lentokoneen arvonlisäverokohtelusta. Lentokone on ennen sen myyntiä A Oy:lle ja myös tämän jälkeen ollut koko ajan B Oy:n käytössä pääasiallisesti kansainvälisessä tilauslentoliikenteessä.

42. A Oy ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ovat puoltaneet ennakkoratkaisun pyytämistä unionin tuomioistuimelta.

Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta

43. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 15 artiklan 6 alakohdan tulkin¬nasta. Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi.

Ennakkoratkaisukysymykset

1. Onko kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 15 artiklan 6 alakohtaa tulkittava siten, että käsitteellä ”pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä vastiketta vastaan harjoittava lentoyhtiö” tarkoitetaan myös sellaista liikelentoyhtiötä, joka vastiketta vastaan harjoittaa pääasiallisesti kansainvälistä tilauslentoliikennettä yritysten ja yksityishenkilöiden tarpeita varten?

2. Onko kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 15 artiklan 6 alakohtaa tulkittava siten, että siinä säädetty vapautus koskee vain sellaisia ilma-alusten luovutuksia, jotka tapahtuvat suoraan pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä vastiketta vastaan harjoittavalle lentoyhtiölle, vai koskeeko kyseinen vapautus ilma-alusten luovutuksia myös sellaiselle toimijalle, joka ei itse harjoita pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä vastiketta vastaan, mutta joka luovuttaa ilma-aluksen edelleen käytettäväksi tällaisen toiminnan harjoittajalle?

3. Onko toiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, että ilma-alusten omistaja veloittaa ilma-alusten käytöstä edelleen osakkaanaan olevaa yksityishenkilöä, joka käyttää hankittuja ilma-aluksia pääasiallisesti omaan liike- ja/tai yksityiskäyttöönsä ottaen huomioon, että lentoyhtiö on voinut käyttää ilma-aluksia myös muihin lentoihin?

Saatuaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun yllä oleviin kysymyksiin korkein hallinto-oikeus antaa lopullisen päätöksen asiassa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Ahti Vapaavuori, Tuula Pynnä, Matti Halén ja Eila Rother. Asian esittelijä Marita Eeva.

---

[SV]

I ett mål som gällde mervärdesbeskattning var den primära rättsfrågan huruvida A Ab:s inköp av luftfartyg skulle betraktas som mervärdesskattepliktiga gemenskapsinterna varuförvärv. Detta var inte fallet om mervärdesskatt enligt 70 § 1 mom. 6 punkten i mervärdesskattelagen inte skulle betalas för en försäljning av luftfartygen i Finland.

I målet var frågan om tolkningen av Rådets sjätte direktiv 77/388/EEG av den 17 maj 1977 om harmonisering av medlemsstaternas lagstiftning rörande omsättningsskatter - Gemensamt system för mervärdeskatt: enhetlig beräkningsgrund. Högsta förvaltningsdomstolen beslöt skjuta upp handläggningen av målet och enligt artikel 267 i FEUF framställa följande begäran om förhandsavgörande av unionens domstol:

1. Ska artikel 15.6 i det sjätte mervärdesskattedirektivet tolkas så, att med begreppet "företag som driver flygtrafik mot betalning, huvudsakligen på internationella linjer" ska avses även sådana affärsflygbolag som på huvudsakligen internationella linjer mot vederlag bedriver beställningstrafik avsedd för företag och privatpersoner?

2. Ska artikel 15.6 i det sjätte mervärdesskattedirektivet tolkas så, att den där föreskrivna befrielsen endast gäller överlåtelser av luftfartyg direkt till flygbolag som bedriver flygtrafik mot vederlag på huvudsakligen internationella linjer, eller gäller befrielsen även överlåtelser av luftfartyg till leverantörer som inte själva bedriver flygtrafik mot vederlag på huvudsakligen internationella linjer, men som överlåter luftfartyget vidare till ett företag som bedriver sådan verksamhet, för att användas av sistnämnda företag?

3. Påverkas svaret på den andra frågan av att bolaget som äger luftfartygen fakturerar en privatperson som är delägare bolaget för att han använder luftfartygen huvudsakligen för sin egen affärsverksamhet och privata resor, men flygbolaget ändå har kunnat använda luftfartygen även för andra resor?

Mervärdesskattelagen 1 § 1 mom. 3 punkten (1767/1995), 2 b § (1485/1994), 26 a § 1 mom. (1486/1994), 26 c § 1 mom. (1486/1994) och 3 mom.1 punkten (763/1999), 26 d § 3 mom. (763/1999), 70 § 1 mom. 6 punkten (1767/1995), 72 f § 1 punkten (1486/1994) samt 94 § 1 mom. 9 punkten (763/1999)

Rådets sjätte mervärdesskattedirektiv 77/388/EEG artikel 2.1, 15.6 och 28 a (91/680/EEG och 92/111/EEG