Supreme Administrative Court dismissed appeals because building permit review rights depend solely on specific building law sections, not demolition permit sections.

Rakennustarkastaja oli päätöksellään myöntänyt rakennusluvan rakennuksen laajentamiseen siten, että laajennus rakennetaan rakennuksen yhteydessä olevan toisen rakennuksen tilalle ja viimeksi mainittu puretaan.

Valitusoikeus ja siten myös oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen rakennustarkastajan päätöksestä määräytyi yksinomaan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin rakennuslupaa koskevan säännöksen ja saman pykälän 3 momentin rakennuslupaa, jonka mukainen rakentaminen merkitsee purkamislupaa edellyttävän rakennuksen purkamista, koskevan säännöksen mukaan. Valitusoikeus ei sen sijaan tässä tilanteessa määräytynyt purkamislupaa koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentin mukaan.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 125 §, 127 §, 135 § 3 momentti, 139 §, 187 § 1 momentti ja 192 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Kuopion hallinto-oikeus 10.12.2010 nro 10/0566/3

Asian aikaisempi käsittely

Kuopion kaupungin rakennustarkastaja

on 28.6.2010 (§ 532) tekemällään ja julkipanon jälkeen 30.6.2010 antamallaan päätöksellä myöntänyt Kuopion Pysäköinti Oy:lle rakennusluvan kauppatorin eteläosassa sijaitsevan kauppahallin laajentamiseen siten, että laajennus rakennetaan kauppahallin yhteydessä olevan kalahallin tilalle ja kalahalli puretaan. Rakennusluvassa on ollut kysymys rakennustarkastajan 21.12.2009 (§ 998) tekemän rakennuslupapäätöksen muuttamisesta tältä osin. Rakennusluvassa on lisäksi myönnetty lupa eräisiin mainitussa aikaisemmassa luvassa tarkoitettua torin alle rakennettavaa pysäköintihallia koskeviin rakennusaikaisiin muutoksiin.

Kuopion kaupungin rakennuslautakunta

on 5.8.2010 (§ 40) tekemällään ja julkipanon jälkeen 11.8.2010 antamallaan päätöksellä jättänyt tutkimatta muiden ohella A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n ja G:n oikaisuvaatimukset rakennustarkastajan päätöksestä. Rakennuslautakunta on viitannut maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:ään ja 192 §:n 1 momenttiin sekä perustellut oikaisuvaatimusten tutkimatta jättämistä muutoin muun ohella seuraavasti:

Rakennustarkastajan päätös on perustunut voimassa olevaan asemakaavaan, joka mahdollistaa uudisrakennuksen sijoittamisen kysymyksessä olevalle rakennuspaikalle. Asemakaavamääräykseen perustuva uudisrakennuksen rakennuslupa puolestaan edellyttää rakennuspaikalla olevan rakennuksen purkamista.

A on hakenut muutosta kaupungin jäsenenä, kaupunginvaltuutettuna ja tilahallinnon johtokunnan jäsenenä. Kalahallin korvaavaa uudisrakentamista koskeva päätös ei kuitenkaan vaikuta välittömästi A:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla pelkästään kunnan jäsenen, kaupunginvaltuuston tai tilahallinnon johtokunnan jäsenen ominaisuudessa.

B on hakenut muutosta torikauppiaana. B on katsonut, että päätös vaikuttaa välittömästi hänen elinkeinonsa harjoittamiseen. Osoitetietojen perusteella B myös asuu Kuopiossa. B ei kuitenkaan toimi kauppiaana kalahallissa eikä mainittua rakennusta koskevilla muutoksilla ole muutoinkaan osoitettu olevan vaikutusta hänen liiketoimintaansa torikauppiaana. Kalahallin korvaavaa uudisrakentamista koskeva päätös ei myöskään vaikuta välittömästi B:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla pelkästään kunnan jäsenen ominaisuudessa.

C, D ja E ovat hakeneet muutosta kunnan jäseninä. Kalahallin korvaavaa uudisrakentamista koskeva päätös ei kuitenkaan vaikuta välittömästi heidän oikeuteensa, velvollisuuteensa tai etuunsa maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla pelkästään kunnan jäsenen ominaisuudessa.

F on hakenut muutosta kaupunginvaltuuston jäsenenä. Kalahallin korvaavaa uudisrakentamista koskeva päätös ei kuitenkaan vaikuta välittömästi F:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla pelkästään kunnan jäsenen tai kaupunginvaltuuston jäsenen ominaisuudessa.

G on hakenut muutosta kaupungin asukkaana. Kalahallin korvaavaa uudisrakentamista koskeva päätös ei kuitenkaan vaikuta välittömästi G:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla pelkästään kunnan jäsenen ominaisuudessa.

Muutoksenhakijoina olevat henkilöt eivät ole maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisia viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajia tai haltijoita, eivätkä saman pykälän 2 kohdan mukaisia sellaisen kiinteistön omistajia tai haltijoita, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa.

Muutoksenhakijoilla ei siten ole valitusoikeutta asiassa ja oikaisuvaatimukset tulee jättää tutkimatta.

Asiassa on lisäksi otettava huomioon, että kauppatoria koskevan asemakaavan muutoksen yhteydessä on arvioitu kauppahallin sekä kauppahallin laajennuksen (kalahalli) säilyttämistä. Kaavassa säilyttämistä koskeva määräys koskeva suojelumerkintä on annettu kuitenkin vain kauppahallin osalta. Sen sijaan suojelumerkintää ei ole ulotettu kalahallin kohdalle.

A, F, C, D, E, G ja B

ovat valittaneet rakennuslautakunnan päätöksestä Kuopion hallinto-oikeudelle ja vaatineet, että päätös tutkimatta jättämisestä kumotaan. Valittajat ovat perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

A

on vaatinut, että päätös on ensisijaisesti kumottava ja asia on palautettava rakennuslautakunnalle oikaisuvaatimuksen tutkimista varten. Toissijaisesti päätös on kumottava maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena ja virheellisessä järjestyksessä syntyneenä ja asiassa on päätettävä, että kalahallin purkamiselle on haettava purkamislupa. Vaihtoehtoisesti päätös on kumottava maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena ja virheellisessä järjestyksessä syntyneenä ja asiassa on päätettävä, että kalahallia ei saa purkaa.

Rakennuksen purkamista koskevasta päätöksestä valitusoikeus on kunnan jäsenellä, minkä vuoksi A:n oikaisuvaatimus olisi tullut tutkia. A on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden 31.3.2003 antamaan päätökseen taltionumero 772, jossa on ollut kysymys historiallisen kohteen osittain purkavasta rakennusluvasta. Tuossa tapauksessa valittajalla ei ole katsottu olevan valitusoikeutta kunnan jäsenyyden perusteella, koska perusteltua syytä edellyttää purkamislupaa rakennuksen suojelutarpeen selvittämiseksi ei ole ollut. Kalahallin kohdalla erityiset ja perustellut syyt edellyttävät rakennuksen suojelutarpeen selvittämiseksi purkamislupaa.

F

on sekä kansalaisena että valtuutettuna vaatinut muutosta päätökseen vedoten kulttuuri-, perinne- ja kauneusarvoihin.

C, D

ja

E

ovat vaatineet, että päätös on kumottava ja asia on palautettava rakennuslautakunnalle oikaisuvaatimuksen tutkimista varten. Muutoksenhakijat ovat valituksessaan esittäneet samat perustelut kuin A.

Rakennustarkastaja on rakennuslautakunnan hyväksymisellä myöntänyt purkamis- ja rakennusluvan voimassa olevan asemakaavan vastaisena. Uudisrakennuksen suunnittelussa on jätetty asemakaavamääräykset, Museoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ohjeistus täysin huomioimatta.

B

on vaatinut, että päätös on kumottava. Kalahallin uudisrakennus vaikuttaa välittömästi B:n elinkeinoon torikauppiaana. B on myynyt muikkuja torilla 15 vuotta. Muikun täytyy olla tuoretta. Kalahallin yhteydessä on ollut kalatukku, josta jäähdytettyä muikkua on saanut pitkin päivää päivän tarpeen mukaan. Torille on hankala, ellei mahdoton järjestää tarpeellisia kylmätiloja, koska muikkua ei voi säilyttää muiden elintarvikkeiden joukossa. Kalatukun ansiosta ei ole ollut myynnissä yön yli säilytettyä muikkua. Mitään varmuutta ei ole olemassa, että kalatukku voi jatkaa ja palvella torikauppiaita. B:n tulot ovat laskeneet oleellisesti jo nyt torin rakennusvaiheen aikana.

Kuopion kaupungin rakennuslautakunta

on antanut lausunnon. Rakennuksen purkamisluvasta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:ssä. Mainitun lainkohdan mukaan purkamislupaa ei tarvita, jos voimassa oleva rakennuslupa edellyttää rakennuksen purkamista. Lupaharkinnassa otetaan huomioon myös rakennuksen purkamisen edellytykset maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisesti. Valitusoikeus asiassa määräytyy siten rakennuslupapäätöstä koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin mukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 3 momentin mukaan purkamisen sisältyessä rakennuslupaan valitusoikeus päätöksestä on myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella, mutta ei siis saman pykälän 2 momentissa mainituilla tahoilla. Valittajilla ei siten ole asiassa valitusoikeutta.

Kuopion Pysäköinti Oy

on ilmoittanut, ettei se anna vastinetta valituksiin.

A

on antanut vastineen. Maankäyttö- ja rakennuslain pääperiaate on, että purkamislupaa koskevista päätöksistä on valitusoikeus myös kuntalaisilla. Tulkinta, että rakennusluvan yhteydessä tehdystä purkupäätöksestä kuntalaisella ei olisi valitusoikeutta, perustuu yksinomaan hallituksen esityksen (HE 102/2008 vp) perusteluun, että tällaista valitusoikeutta ei tarvittaisi, koska kuntalaiset voivat esittää kantansa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tai kunnanhallitukselle.

Tämä perustelu ei päde, koska valitusaika on lyhyt tällaiselle vaikuttamiselle ja erityisesti tässä tapauksessa, jossa kaupunginhallitus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ovat ennakkoon sitoneet kantansa rakennuslupapäätökseen. Siksi kuntalaisilla on oltava välitön oikeus valittaa rakennuslupapäätöksestä. A:lla on lisäksi valitusoikeus, koska hän on Kuopion tilahallinnon johtokunnan jäsen. Päätöksenteko kaupungin omistaman rakennuksen purkamisesta on delegoitu tilahallinnon johtokunnalle.

F, C, D

ja

E

sekä

B

ovat antaneet vastineet.

G:lle

on varattu tilaisuus antaa vastine.

Kuopion hallinto-oikeus

on 23.9.2010 antamallaan välipäätöksellä nro 10/0439/3 hylännyt G:n hakemuksen rakennuslautakunnan päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä. Hallinto-oikeus on todennut, että se antaa päätöksen valituksessa esitettyihin muihin vaatimuksiin myöhemmin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut rakennuslautakunnan päätöksen ja rakennustarkastajan 28.6.2010 myöntämän rakennusluvan sekä palauttanut asian rakennustarkastajalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 118 §:n mukaan rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Lupahakemuksessa tulee selvittää purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n mukaan valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä on:

1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;

2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;

3) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa;

sekä

4) kunnalla.

Valitusoikeus maisematyölupaa ja rakennuksen purkamislupaa koskevasta päätöksestä on:

1) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa;

2) kunnan jäsenellä;

3) kunnalla ja naapurikunnalla, jonka maankäytön suunnitteluun päätös vaikuttaa;

sekä

4) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella.

Jos rakennusluvan mukainen rakentaminen merkitsee purkamislupaa edellyttävän rakennuksen purkamista, valitusoikeus rakennusluvasta on myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella.

Kauppahallin laajennusosan eli kalahallin purkaminen

Kuopion Pysäköinti Oy on hakenut rakennuslupaa muun muassa kalahallin korvaavan kauppahallin laajennusosan rakentamiseen. Samassa yhteydessä yhtiö on tehnyt kalahallia koskevan purkamisilmoituksen. Rakennustarkastaja on päätöksellään 28.6.2010 § 532 myöntänyt kyseessä olevan rakennusluvan tekemättä erillistä, maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n tarkoittamaa rakennuksen purkamista koskevaa päätöstä. Valittajat valittavat kauppahallin laajennusosan eli kalahallin purkamisesta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan valitusoikeus rakennuksen purkamislupaa koskevasta päätöksestä on kunnan jäsenellä. Kaikkien valittajien kotipaikka on Kuopio, joten he ovat siten kunnan jäseniä. Valittajien valitusoikeus rakennuslautakunnan päätöksestä voi perustua mainittuun säännökseen, jos asiassa olisi ollut tarpeen myös maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n mukainen purkamislupa.

Asiassa on siten ensin ratkaistava kysymys siitä, onko kalahallin purkamista koskevassa asiassa ollut tarpeen maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n mukainen purkamislupa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 2 momentin mukaan erillistä purkamislupaa ei tarvita, jos rakennus puretaan uuden rakennuksen rakentamisen yhteydessä. Tällöin purkamisen edellytykset harkitaan myönnettäessä rakennuslupaa. Saman pykälän 3 momentin mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi kuitenkin perustellusta syystä edellyttää tällöinkin purkamisluvan hakemista. Maankäyttö- ja rakennuslain purkamislupajärjestelmän tarkoituksena on varmistaa, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennussuojelulain mukaisella suojelupäätöksellä.

Asemakaavaa hyväksyttäessä saatu kalahallia koskeva selvitys

Kuopion kaupunginvaltuusto on 26.6.2006 § 71 hyväksynyt asemakaavan muutoksen koskien muun muassa Kuopion kaupungin 4. kaupunginosan (Multimäki) tonttia 40-1, jolla kalahalli sijaitsee. Edellä mainitussa asemakaavassa kalahallia koskee lainvoimainen kaavamerkintä sr/ur-1 eli säilytettävä/uusi rakennus. Kaavamääräyksen mukaan kyse on kaupunkikuvan kannalta tärkeästä kauppahallin laajennuksesta, jota ei saa purkaa ennen kuin tilalle tulevalla uudisrakennuksella on lainvoimainen rakennuslupa. Uudisrakennuksen sopeuttamisessa ympäristöönsä on kiinnitettävä erityistä huomiota kaupunkikuvallisiin vaatimuksiin. Uudisrakennuksen suunnitelmista on pyydettävä Museoviraston lausunto.

Torialueen eteläreunalla korttelissa 40-1 sijaitseva J. V. Strömbergin suunnittelema halli on keskeisen kaupunkialueen yleiskaavassa osoitettu rakennussuojelukohteeksi. Kuopion kauppahalli on valmistunut vuonna 1902 ja sitä on laajennettu vuonna 1914 lihantarkastuslaitoksella (nykyinen kalahalli) sekä 1930-luvulla avokatoksilla.

Museovirasto on 19.4.2006 antanut lausunnon asemakaavamuutosehdotuksesta. Lausunnossaan Museovirasto ei ole pitänyt kalahallin suojelua välttämättömänä, koska uudisrakennuksen arkkitehtuurissa on mahdollista päästä hyvään lopputulokseen.

Asemakaavan hyväksymisen jälkeen saatu kalahallia koskeva selvitys

Museovirasto on 31.1.2008 antanut lausunnon niistä suuntaviivoista, joiden mukaisesti kalahallin alueen suunnittelua tulisi jatkaa. Kaupungin edustajien ja Museoviraston neuvotteluissa joulukuussa 2007 on käynyt ilmi, että kalahallin säilyttävä vaihtoehto olikin lisäselvityksissä todettu mahdolliseksi samalla, kun torin uudistussuunnitelmat voitaisiin toteuttaa lähes aiotussa laajuudessa. Museovirasto on todennut selvitystyöhön viitaten kalahallin säilyttämisen kiistatta onnistuneimmaksi ratkaisuksi sekä kauppahallirakennuksen että torimiljöön kannalta. Lausunnossa on todettu, että perusteellinen selvitystyö on osoittanut, ettei kalahallin korvaaminen kokonaan uudisrakennuksella sittenkään tuota riittävän hyvää lopputulosta. Päärakennukselle alistettavasta uudissiivestä tulee tutkittujen vaihtoehtojen perusteella väistämättä rakennuskokonaisuutta dominoiva.

Ympäristöministeriön 3.7.2008 vahvistamassa Kuopion seudun maakuntakaavassa kauppahalli kuuluu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti tärkeään alueeseen (kauppatori ympäristöineen) merkinnällä MA-v 11.1204.

Museovirasto on 27.7.2009 antanut lausunnon Alatori-hankkeen alustavista pääpiirustuksista. Lausunnon mukaan Museovirasto on hankkeen alkuvaiheessa pitänyt sekä säilyttävää että uudisrakennukseen perustuvaa vaihtoehtoa mahdollisena, mutta on sittemmin asettanut hallin säilyttämisen etusijalle. Museovirasto on viitannut Arkkitehtitoimisto Hannu Puurunen Oy:n laatimaan rakennushistoriaselvitykseen 29.6.2009 ja katsonut, että selvityksen suositukset säilytettävistä kohteista, rakenteista ja yksityiskohdista ovat oikeansuuntaiset ja perustellut. Museovirasto on suositellut selvityksen ottamista korjaustyön jatkosuunnittelun pohjaksi. Lausunnossa on esitetty, että tavoitteena pidetään edelleen kalahallin mahdollisimman laajaa säilyttämistä.

Pohjois-Savon ympäristökeskus on lausunnossaan 14.9.2009 esittänyt, että kalahallin purkamiselle ei myönnettäisi lupaa rakennushistoriallisten ja kaupunkikuvallisten syiden perusteella. Ympäristökeskus on yhtynyt Museoviraston lausunnossaan 27.7.2009 esittämään ja todennut, että uudisrakennuksen sopeuttamisessa ympäristöönsä ei ole kaavamääräyksen edellyttämällä tavalla kiinnitetty riittävää huomiota kaupunkikuvallisiin vaatimuksiin. Alueen asemakaava on laadittu ennen Arkkitehtitoimisto Hannu Puurunen Oy:n laatiman rakennushistoriaselvityksen esille tuomia täsmällisiä tietoja. Rakennushistoriaselvityksen uusien tietojen valossa kalahallin mahdollisimman laajan säilyttämisen on todettu olevan entistä huomattavasti perustellumpaa.

Museovirasto on 23.2.2010 antanut lausunnon kauppahallin laajennusosasta ja kalahallin korvaamisesta uudisrakennuksella. Lausunnon mukaan Museovirasto on pitänyt edelleen vanhan kalahallin mahdollisimman laajaa säilyttämistä parhaana vaihtoehtona ja toivonut, että sitä koskevat tekniset ja toiminnalliset reunaehdot käydään läpi ja kirjataan suunnittelun lähtökohdiksi. Museovirasto ei ole pitänyt lausuntopyynnön liitteenä olevia uudisrakennusten luonnoksia sopivina jatkosuunnittelun pohjaksi. Museovirasto on esittänyt, että uudisrakennuksen sijoitusvaihtoehtona tutkitaan myös kokonaan vanhasta kauppahallista etäämmällä oleva erillinen rakennus, jonka toteuttaminen voisi mahdollistaa kalahallin säilyttämisen. Kalahallin mukailtua kopiota on myös pidetty huonona lähtökohtana suunnittelulle.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (myöhemmin Ely-keskus) on lausunnossaan 8.3.2010 katsonut, että vanhan kalahallin säilyttäminen on kestävä ratkaisu Kuopion torin ympäristön kehittämisessä ja on erityisen tärkeää, että rakennuksen alkuperäisyys säilyy. Lausunnon mukaan kalahallin säilyttäminen on otettava lähtökohdaksi ja ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Ely-keskus on Museoviraston kanssa samaa mieltä siitä, että paras vaihtoehto on vanhan kalahallin mahdollisimman laaja säilyttäminen.

Oikeudellinen arviointi

Kuopion Pysäköinti Oy on hakenut rakennuslupaa ja tehnyt samassa yhteydessä kalahallin purkamisilmoituksen. Ilmoituksesta ei tehdä varsinaista päätöstä ja rakennustarkastaja on myöntänyt rakennusluvan. Tässä tapauksessa kalahallin purkamisen edellytykset on siten harkittu ja ratkaistu rakennuslupaa myönnettäessä. Tällöin rakennuksen tai sen osan purkaminen ratkaistaan lähtökohtaisesti rakennusluvasta säädettyjen edellytysten pohjalta. Tuolloin edellytyksenä on muun ohella, että rakennushanke on purkamisen osalta voimassa olevan asemakaavan mukainen. Tässäkin tilanteessa rakennusvalvontaviranomainen voi perustellusta syystä edellyttää purkamisluvan hakemista.

Asemakaavan vanhentumiseen rinnastettavaa tilannetta ei tule arvioida yksinomaan ajan kulumisen perusteella, vaan perusteltu syy voi olla esimerkiksi asemakaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneet olosuhteiden muutokset, tehdyt selvitykset tai muut uudet tiedot. Edellä mainituista selvityksestä ja lausunnoista ilmenevään asian muuttuneeseen tilaan nähden verrattaessa sitä asemakaavan muuttamisesta päättämisen aikaan 26.6.2006 ja kun otetaan erityisesti huomioon 26.6.2006 § 71 hyväksytyn asemakaavan kalahallia koskevan kaavamääräyksen sisältö, kyseessä on katsottava kalahallin osalta olevan asemakaavan vanhentumiseen rinnastettava tilanne, jossa on ollut perusteltu syy edellyttää kalahallin suojelutarpeen selvittämiseksi purkamisluvan hakemista. Tämän vuoksi rakennusvalvontaviranomaisen olisi tullut saatuaan kalahallia koskevan purkamisilmoituksen vaatia purkamisluvan hakemista.

Purkamisluvan tarpeellisuuden arviointi ei edellytä sitä, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus esiintyisi oikeudenkäynnissä valittajana.

Valitusoikeus

Edellä olevassa kohdassa todetun mukaisesti asiassa tulevat sovellettavaksi purkamislupaa koskevat säännökset. Tällöin valitusoikeuteen sovelletaan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momenttia, jonka 2 kohdan mukaan valitusoikeus rakennuksen purkamislupaa koskevasta päätöksestä on kunnan jäsenellä. Kaikki valittajat ovat kunnan jäseniä, joten heillä on valitusoikeus rakennuslautakunnan päätöksestä jo kunnan jäsenyyden perusteella.

Kun valittajilla on edellä olevan mukaisesti valitusoikeus rakennuslautakunnan päätöksestä, heillä on vastaavasti ollut oikaisuvaatimusoikeus maankäyttö- ja rakennuslain 187 §:n ja 192 §:n nojalla rakennustarkastajan antamasta lupapäätöksestä. Rakennustarkastajan olisi tullut perustellusta syystä vaatia purkamisluvan hakemista ja rakennuslautakunnan olisi tullut tutkia oikaisuvaatimukset. Tämän vuoksi hallinto-oikeus kumoaa rakennuslautakunnan valituksenalaisen päätöksen ja rakennustarkastajan myöntämän rakennusluvan ja palauttaa asian rakennustarkastajalle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian näin päättyessä ei ole tarpeen järjestää suullista käsittelyä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kuopion Pysäköinti Oy

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja rakennuslautakunnan sekä rakennustarkastajan päätökset saatetaan voimaan.

Vaatimustensa perusteeksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on jättänyt soveltamatta 1.1.2009 voimaan tulleen uuden maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 3 momentin säännöksen. Jos rakennuslupahakemuksen mukainen rakentaminen edellyttää rakennuksen purkamista, luvan myöntämisen edellytyksenä on mainitun säännöksen mukaan lisäksi, mitä lain 139 §:ssä säädetään purkamisluvan edellytyksistä. Mainitun lainmuutoksen jälkeen hallinto-oikeudelle tehdyissä valituksissa tarkoitettu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta 31.3.2003 taltio 772 ilmenevä oikeusohje ei enää ole voimassa olevaa oikeutta.

Hallinto-oikeus on maininnut ratkaisunsa perusteluina maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 3 momentin säännöksen. Tässä yhteydessä hallinto-oikeus on virheellisesti todennut, että kysymyksessä olevan rakennuslupahakemuksen osalta olisi kyse asemakaavan vanhentumiseen rinnastettavasta tilanteesta. Hallinto-oikeus on lisäksi tällä voimassa olevan lain vastaisella tulkinnallaan laajentanut muutoksenhakuun oikeutettujen piiriä.

Hallituksen esityksestä (HE 102/2008 vp) ilmenee, että maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 3 momentin säännöksen muutoksen tarkoituksena on ollut, että rakennusluvan yhteydessä harkitaan ja ratkaistaan myös oikeus rakennuksen purkamiseen ilman rakennusluvasta erillistä purkamislupaa. Valitusoikeus tällaisesta päätöksestä määräytyy maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 ja 3 momenttien mukaan. Näin ollen kunnan jäsen ei ole oikeutettu tekemään oikaisuvaatimusta tai valittamaan nyt kysymyksessä olevasta rakennuslupapäätöksestä.

Kuopion alueellinen rakennuslautakunta

on antanut selityksen. Luvan hakija ei ole tehnyt purkamisilmoitusta vaan purkaminen on osoitettu rakennuslupahakemuksen yhteydessä. Rakennustarkastaja ja -lautakunta ovat harkinneet purkamisen edellytykset rakennusluparatkaisussa. Asemakaava ei kiellä kalahallin purkamista, mikäli tilalle rakennetaan ympäristöön sopeutuva uudisrakennus. Oikaisuvaatimusten tekijöillä ei ole valitusoikeutta asiassa, koska valitusoikeus määräytyy tässä tapauksessa maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 ja 3 momenttien mukaisesti.

B

on antanut selityksen. B:n valitusoikeus asiassa perustuu hänen ammattiinsa torikauppiaana Kuopion torilla.

A

on antanut selityksen. Kyseessä olevaa rakennusluvan muutosta koskevaa asiaa on tosiasiallisesti pidettävä rakennuksen purkamislupaa koskevana päätöksenä. Muutoksenhakuoikeus määräytyy tämän johdosta maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentin mukaan ja valitusoikeus asiassa on näin ollen kunnan jäsenellä. A:lla on joka tapauksessa oikeus valittaa tässä asiassa Kuopion kaupungin tilahallinnon johtokunnan tekemästä rakennusluvan hakemista koskeneesta päätöksestä valittaneena.

F

on antanut selityksen.

C, D

ja

E

ovat antaneet selityksen. Rakennuslautakunnan päätöksen taustalla on pyrkimys estää valitusprosessin eteneminen. Näin ollen se vaikuttaa välittömästi heidän oikeuteensa useita vuosia jatkuneen prosessin osapuolina.

G:lle

on varattu tilaisuus antaa selitys.

Kuopion Pysäköinti Oy

on antanut vastaselityksen.

Kuopion kaupunki ja Kuopion pysäköinti Oy

ovat yhteisellä kirjeellä kiirehtineet asian käsittelyä. Asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia niin sanotulle Alatorin laajennushankkeelle ja vaikeuttaa muutoinkin suunniteltua keskusalueen kehittämistä.

A

on lähettänyt korkeimmalle hallinto-oikeudelle kirjeen, jossa hän on arvostellut Kuopion kaupungin kiirehtimiskirjettä.

Merkitään

, että Kuopion kaupungin rakennuslautakunta on muuttanut nimensä 1.1.2011 alkaen Kuopion alueelliseksi rakennuslautakunnaksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen. Kuopion hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Kuopion rakennuslautakunnan ja rakennustarkastajan päätökset saatetaan voimaan.

Perustelut

1. Ratkaistava kysymys

Maankäyttö- ja rakennuslain 187 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan päätökseen asiassa, joka kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta on siirretty hänen ratkaistavakseen, ei saa hakea muutosta valittamalla. Päätökseen tyytymättömällä on oikeus saada asia asianomaisen viranomaisen käsiteltäväksi (

oikaisuvaatimus

). Oikeus vaatimuksen tekemiseen määräytyy samojen perusteiden mukaan kuin asianosaisen valitusoikeus.

Kuopion rakennustarkastaja on 28.6.2010 (§ 532) tekemällään ja julkipanon jälkeen 30.6.2010 antamallaan päätöksellä myöntänyt Kuopion Pysäköinti Oy:lle rakennusluvan torialueen reunassa sijaitsevan kauppahallin laajentamiseen siten, että laajennus rakennetaan kauppahallin yhteydessä olevan kalahallin tilalle ja kalahalli samalla puretaan.

Kuopion rakennuslautakunta on 5.8.2010 (§ 40) tekemällään ja julkipanon jälkeen 11.8.2010 antamallaan päätöksellä jättänyt tutkimatta muiden ohella A:n, F:n, C:n, D:n, E:n, G:n ja B:n oikaisuvaatimukset, jotka ovat kohdistuneet rakennustarkastajan päätökseen. Rakennuslautakunnan päätöksen mukaan oikaisuvaatimuksen tehneillä henkilöillä ei ole ollut valitusoikeutta eikä siten oikeutta oikaisuvaatimuksen tekemiseen.

A, F, C, D, E, G ja B ovat valittaneet Kuopion hallinto-oikeudelle rakennuslautakunnan päätöksestä, jolla heidän oikaisuvaatimuksensa on jätetty tutkimatta. Asiassa on hallinto-oikeudessa siten ollut kysymys siitä, onko oikaisuvaatimuksen tehneillä henkilöillä ollut valitusoikeus ja siten oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen rakennustarkastajan päätöksestä. Kuopion Pysäköinti Oy:n valituksen johdosta sama kysymys on korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavana.

2. Rakennuksen purkamista ja valitusoikeutta koskevat maankäyttö- ja rakennuslain säännökset sekä niihin liittyvät lain esityöt

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) on tullut voimaan 1.1.2000. Hallituksen esityksessä rakennuslainsäädännön uudistamiseksi (HE 101/1998 vp) todetaan maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 2 ja 3 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraavaa:

”Päällekkäisten valvontajärjestelmien välttämiseksi ehdotetaan, ettei lupaa tarvittaisi, jos voimassa oleva rakennuslupa, ehdotetun lain mukainen katusuunnitelma tai yleisistä teistä annetun lain mukainen hyväksytty tiesuunnitelma edellyttävät rakennuksen purkamista. Luvanvaraisuuden ulkopuolelle ehdotetaan jätettäväksi myös talousrakennukset ja muut näihin verrattavat vähäiset rakennukset, jollei rakennusta ole pidettävä historiallisesti merkittävänä tai rakennustaiteellisesti arvokkaana taikka tällaisen kokonaisuuden osana.

Rakennuksen tai sen osan purkamisesta olisi silloinkin, kun purkamiseen ei tarvita lupaa, ilmoitettava kirjallisesti kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle 30 päivää ennen purkamistyöhön ryhtymistä. Rakennusvalvontaviranomainen voisi mainitun ajan kuluessa perustellusta syystä edellyttää luvan hakemista. Perusteltuna syynä voisi olla esimerkiksi se, että alueen asemakaavaa olisi pidettävä vanhentuneena. Asemakaava-alueen ulkopuolella lupamenettelyä voitaisiin edellyttää, jos rakennuksen purkamisessa rakennussuojelullisista syistä tulisivat sovellettaviksi purkamisen lupaharkintaa koskevat edellytykset.”

Maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 3 momentin mukaan, jos rakennuslupahakemuksen mukainen rakentaminen edellyttää rakennuksen purkamista, luvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, mitä 139 §:ssä säädetään purkamisluvan edellytyksistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Pykälän 2 momentin mukaan lupahakemuksessa tulee selvittää purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (HE 101/1998 vp) todetaan purkamisluvan edellytyksiä koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin osalta seuraavaa:

”Purkamisluvan edellytyksistä ehdotetaan säädettäväksi samaan tapaan kuin voimassa olevan lain asemakaavalle asetetuissa laatimissäännöksissä rakennetusta ympäristöstä ja sen vaalimisesta säädetään. Purkamislupa voitaisiin siten myöntää, jos rakennuksen tai sen osan purkaminen ei merkitse rakennettuun ympäristöön ehkä sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Useimmissa tapauksissa asiaa koskeva arvoperusta olisi harkittu ja ratkaisu sen suhteen tehty jo asemakaavassa. Säännöksellä siten olisi merkitystä myös asemakaavoituksessa.”

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus rakennus- ja toimenpidelupapäätöksestä on:

1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;

2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;

3) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa; sekä

4) kunnalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentin mukaan valitusoikeus maisematyölupaa ja rakennuksen purkamislupaa koskevasta päätöksestä on:

1) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa;

2) kunnan jäsenellä;

3) kunnalla ja naapurikunnalla, jonka maankäytön suunnitteluun päätös vaikuttaa; sekä

4) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 3 momentin mukaan, jos rakennusluvan mukainen rakentaminen merkitsee purkamislupaa edellyttävän rakennuksen purkamista, valitusoikeus rakennusluvasta on myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 3 momentti ja 192 §:n 3 momentti on lisätty maankäyttö- ja rakennuslakiin 1.1.2009 voimaan tulleella lailla (1129/2008). Hallituksen esityksessä maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (HE 102/2008 vp) todetaan purkamisluvan ja rakennusluvan välisen suhteen selkeyttämisestä muun ohella seuraavaa:

”Purkamiseen tarvitaan purkamislupa asemakaava-alueella sekä yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa on niin määrätty. Purkamislupaa ei kuitenkaan tarvita, jos voimassa oleva rakennuslupa edellyttää rakennuksen purkamista. Rakennusluvan ohella myös katusuunnitelma, tiesuunnitelma sekä 1 päivästä tammikuuta 2008 lukien myös ratalakiin (112/2007) perustuva ratasuunnitelma poistavat erillisen purkamisluvan tarpeen.

Purkamisluvan myöntämiselle on lain 139 §:ssä säädetty edellytykset. Niiden tarkoituksena on varmistaa, ettei purkamisella hävitetä rakennettuun ympäristöön sisältyviä arvoja ennen kuin on ratkaistu kysymys näiden arvojen suojelemista kaavalla tai erityislain, rakennussuojelulain (60/1985), nojalla. Jos purkaminen sisältyy rakennuslupaan, vastaavia edellytyksiä rakennetun ympäristön arvojen turvaamisesta ei sisälly rakennusluvan edellytyksiin. Siten tämän kysymyksen harkinta rakennusluvan yhteydessä jää puutteelliseksi.

Purkamisluvasta valitusoikeus on kaikilla kunnan jäsenillä, kun taas rakennusluvasta saavat valittaa vain naapuruston kiinteistöjen omistajat tai haltijat. Siten purkamismahdollisuuden saaminen yhdistämällä se rakennuslupaan ei oikeudellisesti tule saman harkinnan kohteeksi ja valitusoikeus on huomattavasti suppeampi kuin erillisessä purkamisluvassa.

Esityksessä ehdotetaan, että purkamisen sisältyessä rakennuslupaan, rakennusluvan edellytyksinä olisivat, paitsi uudisrakentamista koskevat edellytykset, myös purkamisluvan edellytykset. Tällaisesta rakennusluvasta valitusoikeutta ei esitetä laajennettavaksi yhtä laajaksi kuin erillisestä purkamisluvasta, vaan se ehdotetaan annettavaksi naapureiden lisäksi alueelliselle ympäristökeskukselle. Tällä tavoin voidaan turvata arvokkaiden rakennuksien säilyminen varsinkin sellaisten asemakaavojen alueilla, joissa rakennusten suojelemista ei ole selvitetty ja ratkaistu. Jos asemakaava on ajan tasalla, purkamisen edellytykset ovat pääsääntöisesti olemassa.”

3. Oikeudellinen arviointi

3.1 Sovellettavat säännökset

Kysymyksessä olevan rakennushankkeen toteuttaminen edellyttää rakennuksen purkamista. Koska rakennushankkeelle on myönnetty rakennuslupa, mainitun asemakaava-alueella sijaitsevan rakennuksen purkamiseen ei maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 2 momentti ja sitä koskevat lain esityöt huomioon ottaen tarvita rakennusluvan voimassa ollessa erillistä purkamislupaa. Maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 3 momentissa tarkoitettua vaatimusta purkamisluvan hakemisesta ei myöskään ole asetettu. Näistä lähtökohdista valitusoikeus ja siten myös oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen rakennustarkastajan rakennuslupapäätöksestä määräytyvät maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin ja 3 momentin nojalla.

Asiassa on kuitenkin lisäksi arvioitava, voiko valitusoikeus ja samalla oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen nyt kysymyksessä olevasta rakennuslupapäätöksestä määräytyä edellä mainittujen valitusoikeutta koskevien erityissäännösten ohella myös purkamislupaa koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentin nojalla. Oikeuskäytännössä (KHO 2009:48) on vastaavasti katsottu, että valitusoikeus rakennuslupapäätöksestä tilanteessa, jossa rakennushanke edellyttäisi rakennusluvan lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua poikkeamista, määräytyy maankäyttö- ja rakennuslain poikkeamista koskevan 193 §:n mukaisesti siltä osin kuin valitusoikeutta ei lain 192 §:n 1 momentin nojalla olisi.

Purkamiseen oikeuttavan rakennusluvan kohdalla yhtä laajaa valitusoikeutta kuin purkamisluvankin kohdalla puoltaisi sinänsä myös se, että maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 2 momentti on otettu alkuperäiseen maankäyttö- ja rakennuslakiin päällekkäisten valvontajärjestelmien välttämiseksi tilanteessa, jossa voimassa jo oleva rakennuslupa tai muu momentissa mainittu päätös edellyttää rakennuksen purkamista. Samoin yhtä laajaa valitusoikeutta kummassakin tilanteessa puoltaisi se, että erillisen purkamisluvan oikeudelliset edellytykset tulevat maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 3 momentin (1129/2008) mukaan sovellettavaksi myös purkamista edellyttävän rakennusluvan yhteydessä. Toisaalta tämä mainittujen kahden luvan asemaa ja keskinäistä suhdetta selventänyt lainkohta on lisätty lakiin juuri samassa yhteydessä kuin lain 192 §:n 3 momentin erityinen valitusoikeussäännös.

Oikeutta valittaa rakennuslupapäätöksestä tilanteessa, jossa rakentaminen edellyttää rakennuksen purkamista, on edellä selostetuin tavoin 192 §:n 3 momentin säännöksellä laajennettu siitä, miten valitusoikeus määräytyy tavanomaisessa rakennuslupatilanteessa. Lainmuutosta koskevien esitöiden mukaan valitusoikeutta ei kuitenkaan ole tarkoitettu yhtä laajaksi kuin erillisestä purkamisluvasta. Valitusoikeus tällaisesta päätöksestä on mainitun lainkohdan mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentissa mainittujen tahojen lisäksi ainoastaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella. Valitusoikeutta koskevan erityissäännöksen lisäämisen yhteydessä on samalla muutettu rakennusluvan myöntämisen edellytyksiä silloin, kun kysymys on rakennuksen purkamista edellyttävästä rakennushankkeesta. Kuten edellä on todettu, maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 3 momentin mukaan tällöin luvan myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, mitä 139 §:ssä säädetään purkamisluvan edellytyksistä.

Edellä selostetut lain muutokset (1129/2008) ovat olleet voimassa, kun rakennustarkastaja on myöntänyt rakennusluvan. Rakennusluvan mukainen uudisrakennus tulisi kalahallin tilalle. Tässä tilanteessa valitusoikeutta ja siten myös oikeutta oikaisuvaatimuksen tekemiseen ei voida valitusoikeutta koskevia erityissäännöksiä laajentavasti johtaa purkamislupaa koskevasta maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 2 momentista tai muutoinkaan mainitun lain säännöksistä. Tämän vuoksi myöskään sillä seikalla, että kalahallin purkamiselta ei ole miltään osin edellytetty maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 3 momentissa tarkoitettua erillistä purkamislupaa, ei ole tässä muutoksenhakuasiassa merkitystä.

Johtopäätöksenään korkein hallinto-oikeus toteaa, että valitusoikeus ja siten myös oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen tässä asiassa määräytyvät yksinomaan maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin ja 3 momentin nojalla.

3.2 Oikaisuvaatimukset rakennuslupapäätöksestä

Rakennustarkastajan päätöksestä oikaisuvaatimuksen tehneet A, F, C, D, E, G ja B ovat Kuopion kaupungin asukkaita. Kun otetaan huomioon edellä kohdassa 2 selostetut säännökset sekä edellä kohdassa 3.1 lausuttu, oikeutta oikaisuvaatimuksen tekemiseen ei ole voitu perustaa pelkästään kunnan jäsenyyteen. Asian käsittelyn eri vaiheissa mainitut oikaisuvaatimuksen tekijät eivät myöskään ole tuoneet esille sellaisia seikkoja, joiden nojalla voitaisiin katsoa, että rakennuslupapäätös vaikuttaisi maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla välittömästi heidän oikeuksiinsa, velvollisuuteensa tai etuunsa. Muutoinkaan asiassa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla jollakulla heistä olisi maankäyttö- ja rakennuslain 192 §:n 1 momentin nojalla valitusoikeus ja näin ollen oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen.

4. Lopputulos

Kun otetaan huomioon, mitä edellä kohdassa 3 on lausuttu, Kuopion rakennuslautakunnan on tullut jättää rakennustarkastajan päätöksestä tehdyt oikaisuvaatimukset tutkimatta. Kuopion hallinto-oikeudella on ollut asiasta toinen käsitys. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava. Samalla rakennuslautakunnan ja rakennustarkastajan päätökset on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Esa Hakkola.

---

[SV]

En bygginspektör hade beslutat bevilja bygglov för en tillbyggnad till en byggnad på det villkoret att tillbyggnaden uppfördes i stället för en annan byggnad, som skulle rivas. Den sistnämnda byggnaden låg i anslutning till den byggnad som skulle byggas till.

De bestämmelser som bestämde besvärsrätten och således även rätten att yrka rättelse av bygginspektörens beslut var enbart bestämmelserna i 192 § 1 mom. i markanvändnings- och bygglagen, som gäller bygglov, och bestämmelsen i 3 mom. i samma paragraf om bygglov som beviljas så, att byggande enligt bygglovet innebär att en byggnad för vilken det krävs rivningslov rivs. Däremot bestämdes besvärsrätten i en situation som denna inte enligt bestämmelsen om rivningslov i 192 § 2 mom. i markanvändnings- och bygglagen.

Markanvändnings- och bygglagen 125 §, 127 §, 135 § 3 mom., 139 §, 187 § 1 mom. och 192 §