Court allows double taxation of excessive interest where internal rates exceed market rates for independent entities.

A Oy:n B AB:lle maksamat korot olivat ylittäneet selvästi määrän, joka olisi maksettu toisistaan riippumattomien yritysten välillä. Vähennyskelpoisten korkojen määrää ei voitu myöskään suoraan määrittää koko konsernin ulkopuolisen rahoituksen keskimääräisen 7,04 prosentin koron perusteella tilanteessa, jossa yhtiön oma luottokelpoisuus ja muut olosuhteet olisivat mahdollistaneet olennaisesti edullisemman rahoituksen. A Oy:n verotettavaan tuloon verovuodelta 2005 oli siten lisättävä vähennyskelvottomiksi katsottuja korkoja 9,5 ja 3,25 prosentin erotusta vastaavana määränä 845 354 euroa.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 18 § 1 momentti 2 kohta

Laki verotusmenettelystä (1558/95) 31 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 2.2.2009 nro 09/0099/3

Asian aikaisempi käsittely

Konserniverokeskuksen verotuksenoikaisulautakunta

on päätöksellään hyväksynyt yhtiön oikaisuvaatimuksen osittain ja katsonut verotuksessa vähennyskelpoiseksi sen osan korosta, joka kerryttää yhtiön tuloa ja vastaa markkinaehtoista konsernin ulkopuolisilta ottamien lainojen korkoprosentin mukaan laskettua korkoa. Markkinaehtoinen ja verotuksessa vähennyskelpoinen korko lasketaan konsernin ulkopuolisilta ottamien lainojen keskimääräisen koron 7,04 %:n mukaan.

Yhtiö

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että sen saman konsernin yhtiölle maksamia korkoja pidetään markkinaehtoisina ja ne vähennetään kokonaisuudessaan yhtiön verotettavasta tulosta veroilmoituksen 2005 mukaisesti. Jos korkoja ei hyväksytä kokonaan vähennyskelpoisiksi yhtiön verotuksessa, hyväksymättä jääneet korot tulevat kahteen kertaan verotetuiksi. Tässä tapauksessa konserni tulee vaatimaan siirtohinnoittelun vastaoikaisumenettelyä.

Veroasiamies

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että oikaisulautakunnan päätös tulee kumota ja verotusratkaisu saattaa voimaan eli yhtiön tuloon tulee lisätä B AB:lle konsernin sisäisten lainojen perusteella suoritetuista 1 284 939,11 euron koroista markkinaehtoiseksi koroksi katsottavan 439 584,43 euron ylittävä osuus eli 845 354,68 euroa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt valitukset. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa sovellettu verotusmenettelystä annetun lain 31 § (jäljempänä VML) säätelee kansainvälistä peiteltyä voitonsiirtoa. Säännöksessä edellytetään poikkeavien taloudellisten ehtojen lisäksi, että tuloa on siirtynyt taholle, joka ei ole Suomessa yleisesti verovelvollinen. Hallinto-oikeus katsoo tällä perusteella, ettei oikaisulautakunnan päätöstä, jossa vähennyskelpoinen korko on laskettu konsernin ulkopuolisilta ottamien lainojen keskimääräisen koron mukaan, ole syytä muuttaa. Tätä ylittävältä osalta tuloa on katsottava siirtyneen yhtiöltä A-konserniin kuuluvalle ruotsalaiselle yhtiölle.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Yhtiö

on vastineessaan todennut, että hallinto-oikeus on perustanut ratkaisunsa varsin johdonmukaiseen johtopäätökseen siitä, että kun ulkopuolisen rahoittajatahon kanssa sovitut taloudelliset ehdot ovat jo määritelmällisesti markkinaehtoperiaatteen mukaisia, sovellettaessa näitä samoja ehtoja edelleen konsernin sisäisen rahoituksen järjestelyssä, markkinaehtoperiaatteesta ei katsota poikettavan. Koska sitä, että yksittäinen konserniyhtiö ilman omia toimia saa konserniin kuulumisen perusteella ulkoista rahoitusta paremmin ehdoin kuin riippumattomana yhtiönä, ei pidetä sisäisenä palveluna, perusteltu analoginen johtopäätös on, että tilanteessa, jossa konserniin kuuluminen johtaa yksittäisen konserniyhtiön kannalta huonompiin ehtoihin, ei myöskään ole kyse sisäisestä palvelusta. Tällöin A Oy:n tilanteessa ei ole perusteita väittää, että markkinaehtoperiaatteesta olisi poikettu tältäkään osin.

A Oy:llä ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa konsernin tasolla tehtyihin päätöksiin konsernin rahoituksen uudelleen järjestelystä eikä sillä ole itsenäistä mahdollisuutta ottaa ulkopuolista lainaa. Kuitenkin rahoituksen uudelleenjärjestelylle on ollut joka tapauksessa liiketaloudelliset perusteet.

Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan OECD:n siirtohinnoitteluperiaatteiden 7.13. kohta ei mahdollista tulkintaa, jonka mukaan hyvin menestyneelle konserniyhtiölle annetusta lainoituksesta perittäisiin konsernin sisäisessä lainoituksessa markkinaehtoisen koron selvästi ylittävää korkoa ja perusteltaisiin tätä sillä, että konserniin kuuluu myös huonommin menestyneitä yrityksiä, joiden ei ole mahdollista saada rahoitusta yhtä edullisin ehdoin kuin paremmin menestynyt konserniyhtiö. Sillä mikä taho päätöksen konsernin rahoituksen uudelleenjärjestelyistä on tehnyt, ei oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan ole merkitystä. Asiaan ei vaikuta myöskään se, että konsernissa tehty lainojen uudelleenjärjestely voi väitetyllä tavalla olla konsernin näkökulmasta liiketaloudellisesti perusteltua. Käyvän koron ei oikeudenvalvontayksikön mukaan voida katsoa ylittävän 3,25 %:n määrää.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkii asian. Korkein hallinto-oikeus hyväksyy valituksen, kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden ja Konserniverokeskuksen oikaisulautakunnan päätökset ja saattaa toimitetun verotuksen voimaan.

Perustelut

VML 31 §:n (1558/95) mukaan jos Suomessa elinkeino- tai muuta tulonhankkimistoimintaa harjoittava verovelvollinen on jollekulle, joka taloudellisesti osallistuu hänen yritykseensä tai jolla on vaikutusvaltaa sen johtoon taikka jonka yritykseen hän taloudellisesti osallistuu tai jonka yrityksen johtoon hän voi vaikuttaa, myynyt tavaroita käypää alempaan hintaan tai häneltä ostanut tavaroita käypää korkeampaan hintaan taikka muutoin hänen kanssaan sopinut taloudellisista ehdoista, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, ja jos elinkeinosta saatu tulo tämän johdosta on jäänyt pienemmäksi kuin se muuten olisi ollut eikä se, jolle tulo on siirtynyt, ole Suomessa yleisesti verovelvollinen, on verotusta toimitettaessa elinkeinon tai muun tulonhankkimistoiminnan tuottamaksi tuloksi luettava määrä, johon sen voidaan katsoa nousseen, jollei sanotunlaisiin toimenpiteisiin olisi ryhdytty.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Tuula Pynnä, Matti Halén, Timo Viherkenttä ja Marjaana Helminen-Kossila. Asian esittelijä Satu Määttänen.

---

[SV]

De räntor som A Ab hade betalt till B AB hade tydligt överstigit det räntebelopp som två av varandra oberoende företag skulle ha betalt. Den genomsnittliga externa finansieringsräntan för hela koncernen, vilken var 7,04 procent, kunde inte heller användas som utgångspunkt för avdragsgill ränta i en situation där bolagets egen kreditduglighet och övriga omständigheter skulle ha gjort det möjligt för bolaget att få finansiering på avsevärt gynnsammare villkor. Till A Ab:s skattepliktiga inkomst för 2005 skulle således i icke-avdragsgilla räntor läggas 845 354 euro, vilket motsvarade skillnaden mellan en ränta på 9,5 procent och en ränta på 3,25 procent.

Lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet 18 § 1 mom. 2 punkten