Supreme Administrative Court allows tax deduction for floor interest protection payments as income-related expenses.

A Oy:n toimialana oli kiinteistöjen vuokraus ja hallinta. Yhtiön tuotot olivat muodostuneet pääasiassa vuokraustuotoista ja sen tulos oli verotuksessa vahvistettu tuloverolain säännöksiä soveltaen. Yhtiö oli tehnyt pankin kanssa korkosuojaussopimukset (niin sanotut cap- ja floor-korkosuojaussopimukset). Yhtiö oli verovuonna suorittanut floor-korkosuojaussopimuksen perusteella pankille 421 371 euroa. Kun korkosuojaussopimuksen tarkoituksena oli yhtiön rakennushankkeeseen liittyvien velkojen korkoriskin hallitseminen, kysymyksessä oli tuloverolain 29 §:ssä tarkoitettu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno. Verovuosi 2004.

Tuloverolaki 29 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeuden päätös 10.12.2009 nro 09/0798/3

Asian aikaisempi käsittely

A Oy:n

verovuoden 2004

verotusta toimitettaessa

sen tulon vähennykseksi on hyväksytty kirjanpidossa kuluksi kirjatut korko-optiosopimusten perusteella maksetut 425 371 euroa ja korko-optiosopimusten mukaista jaksotettua preemiomaksua 55 771 euroa eli yhteensä 481 142 euroa.

Verotuksen oikaisulautakunta

on 16.11.2007 tekemällään päätöksellä hylännyt veroasiamiehen vaatimuksen siitä, että kyseistä 481 142 euron määrää ei hyväksyttäisi verotuksessa vähennyskelpoiseksi.

Oikaisulautakunta on perusteluissaan todennut, että A Oy:n toimiala on kiinteistöjen vuokraus ja hallinta. Sen tuotot ovat muodostuneet vuokratuotoista ja sen tulos on verotuksessa vahvistettu tuloverolain säännösten mukaisesti. Yhtiö on tehnyt pankin kanssa sopimuksen, jolla on aikaisemmin tehtyihin lainoihin liitetty korkokatto- ja korkolattiasopimukset. Tällä järjestelyllä yhtiö on pyrkinyt suojautumaan lainan koron mahdolliselta nousulta. Oikaisulautakunta on katsonut, että tällaiset sopimuksen johdosta pankille maksetut suoritukset eivät ole luonteeltaan vähennyskelpoisia tulonhankkimisvelan korkoja. Suorituksia on kuitenkin pidettävä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina menoina.

Veroasiamies

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että oikaisulautakunnan päätös kumotaan ja A Oy:n korkosuojaussopimusten perusteella suorittamaa yhteensä 481 142 euron määrää ei katsota yhtiön tulosta vähennyskelpoiseksi menoksi.

Yhtiö on pyrkinyt suojautumaan lainansa koron mahdolliselta nousulta tekemällä pankin kanssa varsinaisesta lainasopimuksesta erillisen niin sanotun korkosuojaussopimuksen. Korkosuojaussopimuksen perusteella maksetut suoritukset eivät ole tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuvia menoja. Se, että myöhemmin on tehty erillinen korkosuojaussopimus siltä varalta, että korkokulut eivät nouse tietyn rajan yli, ei kerrytä tai säilytä tuloa. Yhtiö tekee sopimuksen varmistaakseen, ettei korko nouse ennalta arvaamattomasti, mutta tuloa kertyy tai on kertymättä korkosuojaussopimuksen olemassaolosta riippumatta.

A Oy

on antamassaan vastineessa todennut, että se on tehnyt pankin kanssa korkokatto- ja korkolattiasopimukset (cap ja floor) 6 273 409 euron ja 12 445 906 euron suuruiselle lainapääomalle. Lainat ovat liittyneet yhtiön tulonhankkimistoimintaan, kuten rakennushankkeen rahoittamiseen. Korkokatto- ja korkolattiasopimukset on solmittu yhtiön tulonhankkimisvelkojen korkoriskin hallitsemiseksi ja korkojen määrän etukäteiseksi rajoittamiseksi.

Veroasiamies

on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on veroasiamiehen valituksen osittain hyväksyen katsonut, että korko-optiosopimusten perusteella maksetut 425 371 euron menot eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

Perustelut

Tuloverolain mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.

A Oy:n varat koostuvat pääosin sen rakennuttamasta kiinteistöstä, ja yhtiön liikevaihto on kokonaan kertynyt tuon kiinteistön vuokrauksesta saadusta tulosta. Tähän nähden on uskottavaa, että yhtiö on solmimillaan cap- ja floor-korko-optiosopimuksilla pyrkinyt suojautumaan kiinteistön rakentamista varten ottamiensa pankkilainojen korkovaihtelujen aiheuttamalta riskiltä. Optiosopimukset ovat kuitenkin olleet yhtiön pankkilainoja koskeviin velkasopimuksiin nähden täysin erillisiä sopimuksia. Optiosopimuksilla ei siten ole ollut vaikutusta yhtiön pankkilainoistaan maksamiin korkoihin.

Cap-korko-optiosopimusten perusteella yhtiöllä on ollut oikeus saada suorituksia pankilta, mikäli korkotaso nousee yli sopimuksissa määriteltyjen rajojen. Sopimusten teon yhteydessä pankille maksetut, yhtiön kirjanpidossa usealle vuodelle jaksotetut preemiot on suoritettu tällaisten optiotulojen hankkimistarkoituksessa. Kyseessä oleva preemiokuluna vähennetty määrä on siten tulonhankkimismenona vähennyskelpoinen.

Yhtiö on joutunut maksamaan floor-korko-optiosopimusten perusteella pankille korkotason laskun johdosta syntyneen niin sanotun negatiivisen erotuksen. Tätä negatiivista erotusta ei ole suoritettu vuokratulon tai muunkaan tulon hankkimis- tai säilyttämistarkoituksessa, vaan velvollisuus erotuksen suorittamiseen on perustunut pelkästään tehtyihin floor-korko-optiosopimuksiin.

Kyseistä erää ei näin ollen ole pidettävä yhtiön verotuksessa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneena tai muullakaan perusteella vähennyskelpoisena.

Sovelletut oikeusohjeet

Tuloverolaki 54 § 1 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut jo aikaisemmin esittämiinsä perusteluihin vedoten, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja oikaisulautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö

on antanut vastineen ja

yhtiö

sen jälkeen vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa toimitetun yhtiön verotuksen voimaan.

Perustelut

Yhtiö harjoittaa varoihinsa kuuluvan kiinteistön vuokraustoimintaa. Verotettava tulo tästä toiminnasta on vahvistettu tuloverolain säännöksiä soveltaen.

Asiassa on kysymys kokonaisjärjestelystä, joka on käsittänyt sekä edellä kuvatun cap-sopimuksen että floor-sopimuksen. Jälkimmäistä sopimusta ei voida tarkastella cap-sopimuksesta erillisenä yhtiön tulonhankkimistoimintaan liittymättömänä sijoituksena, josta aiheutuva tappio jäisi tuloverolain 50 §:n perusteella vähentämättä. Floor-sopimuksesta aiheutuneet menot ovat yhtiön tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita menoja siten samalla tavoin kuin cap-sopimuksesta aiheutuneet menot, joiden vähennyskelpoisuuden hallinto-oikeus on hyväksynyt. Hallinto-oikeuden päätös on siten kumottava ja yhtiön verotus, jossa kysymyksessä olevat menot on hyväksytty vähennyskelpoisiksi, saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Matti Halén, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Marjaana Helminen-Kossila. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.

---

[SV]

A Ab:s verksamhetsområde var uthyrning och innehav av fastigheter. Bolagets intäkter hade huvudsakligen varit hyresintäkter och vid beskattningen hade bolagets resultat fastställts med tillämpning av bestämmelserna i inkomstskattelagen. Bolaget hade med sin bank ingått ränteskyddsavtal (så kallade cap- och floor -ränteskyddsavtal) och under skatteåret med stöd av avtalet till banken betalt 421 371 euro. Eftersom ränteskyddsavtalets syfte var att behärska den ränterisk som var förknippad med krediter som bolaget hade upptagit för ett byggprojekt, var det frågan om en utgift som hänförde sig till förvärvande eller bibehållande av inkomst. Skatteåret 2004.

Inkomstskattelagen 29 §