Court rules military boots purchase falls under public procurement law as not exclusively for military use.

Arvioitaessa sitä, kuuluivatko puolustusvoimien varsikenkähankinnat julkisista hankinnoista annetun lain soveltamisalaan vai jäivätkö ne lain ulkopuolelle sotilaallisen käyttötarkoituksen johdosta, oli otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräykset, joiden mukaan toimenpiteet, jotka jäsenvaltio toteuttaa keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi, eivät saa heikentää sellaisten tuotteiden kilpailun edellytyksiä yhteismarkkinoilla, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön.

Kun otettiin huomioon edellä mainittu ja se, että hankinnan kohteena olleiden jalkineiden oli tarkoitus tulla loma-, palvelus- ja maastokäyttöön, kyseisiä jalkineita ei ollut katsottava tarkoitetun nimenomaan sotilaalliseen käyttöön. Näin ollen jalkinehankinnan oli katsottava kuuluvan julkisista hankinnoista annetun lain soveltamisalaan ja markkinaoikeuden olisi tullut tutkia hankintaa koskeva hakemus.

Laki julkisista hankinnoista (1505/1992) 1 § 2 momentti 2 kohta

Neuvoston direktiivi 93/36/ETY julkisia tavarahankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 3 artikla

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 346 artikla

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Markkinaoikeuden päätös 15.9.2008 nro 363/2008

Asian aikaisempi käsittely

Puolustusvoimien materiaalilaitoksen talousvarikko

on pyytänyt 22.12.2006 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia varsikengistä.

Puolustusvoimien materiaalilaitoksen talousvarikko

on päätöksellään 23.3.2007 valinnut varsikenkien toimittajaksi Sievin Jalkine Oy:n.

Urho Viljanmaa Oy

on tehnyt hakemuksen markkinaoikeudelle, jossa se on vaatinut, että markkinaoikeus poistaa edellä mainitun päätöksen. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön suorittamaan sille hyvitysmaksuna 865 200 euroa. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus

on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt Urho Viljanmaa Oy:n hakemuksen tutkimatta ja hylännyt asiassa esitetyt oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Oikeusohjeet

Hakemuksen kohteena oleva hankintamenettely on aloitettu ennen 1.6.2007. Asiaan sovelletaan siten hankintalain 1505/1992 säännöksiä sellaisina kuin ne olivat julkisista hankinnoista annetun lain 348/2007 tullessa voimaan.

Hankintalain 9 a §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeuden käsiteltäväksi voidaan saattaa lain 9 §:ssä tarkoitettu asia. Viimeksi mainitun pykälän mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu sen tutkiminen, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai sen nojalla annettujen säännösten taikka Euroopan yhteisön lainsäädännön tai maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen vastaisesti.

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan hankintalaissa tarkoitettujen hankintayksiköiden on kilpailun aikaansaamiseksi sekä tarjousmenettelyyn osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi noudatettava hankinnassaan, mitä hankintalaissa säädetään. Hankintalakia ei lain 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan kuitenkaan sovelleta hankinnassa, jonka kohde soveltuu pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön.

Hankintalain tulkinnassa on edellä kerrotuin osin otettava huomioon hankintamenettelyn alkaessa voimassa ollut Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 93/36/ETY julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta. Direktiivin soveltamisala on määritelty direktiivin 3 artiklassa tähän asiaan vaikuttavilta osin niin, että direktiiviä sovelletaan myös maanpuolustusalalla toimivien hankintayksiköiden tekemiin tavarahankintoihin lukuun ottamatta tuotteita, joihin sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 223 artiklan (nykyisin 296 artikla) 1 kohdan b alakohtaa.

EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteet, jotka se katsoo tarpeellisiksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi ja jotka liittyvät aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan; nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan saa heikentää sellaisten tuotteiden kilpailun edellytyksiä yhteismarkkinoilla, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön.

Hankinta-asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan puolustusministeriö päättää puolustushallinnon osalta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 223 artiklan mukaisesti, mitä on pidettävä hankintalain 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna hankintana.

Puolustusministeriön hankinta-asetuksen 4 §:n 2 momentin nojalla 17.3.1995 antaman määräyksen (Nro 76) 1 §:n mukaan julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja hankintoja, joihin ei sovelleta sanottua lakia, ovat määräyksen liitteenä olevaan luetteloon sisältyviä tavaroita koskevat hankinnat. Näihin kuuluvat muun ohella määräyksen kohdan L. alaluokassa c. mainitut taistelukentän erikoisvaatetus ja erikoisjalkineet.

Hakemuksen tutkiminen

Markkinaoikeus toteaa, ettei sen tehtäviin kuulu Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen määrittäminen.

Kuten Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-26/01 (Fiocchi munizioni SpA) antamassa tuomiossa 30.9.2003 (kohta 58) on todettu, EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan b alakohdassa luodun järjestelmän tarkoituksena on säilyttää jäsenvaltioiden toimintavapaus tietyissä kansalliseen puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Kyseisellä määräyksellä jäsenvaltioille on annettu poikkeuksellisen laaja harkintavalta niiden tarpeiden arvioimisessa, jotka liittyvät niiden keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseen.

Markkinaoikeuden toimivallan kannalta on edellä esitetyn perusteella merkityksellistä sen selvittäminen, soveltuvatko hankinnan kohteena olleet varsikengät hankintalain 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön. Tämän hankintalain soveltamisalaa rajoittavan lainkohdan tulkinnassa on merkitystä myös sillä, voidaanko varsikenkien tässä tapauksessa katsoa olevan perustamissopimuksen 296 artiklassa säädetyllä tavalla tarkoitettuja nimenomaan sotilaalliseen käyttöön.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (222/84, Marguerite Johnston, tuomio 15.5.1986, kohta 26 ja C-414/97, komissio vastaan Espanjan kuningaskunta, tuomio 16.9.1999, kohdat 21 - 22) on katsottu, että EY:n perustamissopimuksen määräykset poikkeuksista, jollainen sopimuksen 296 artikla on, koskevat tarkasti rajattuja poikkeustilanteita ja että artikloja ei rajoitetun luonteen vuoksi voida tulkita laajasti. Jäsenvaltion, joka aikoo vedota näihin poikkeuksiin perustellakseen sen, että se ei ole noudattanut velvollisuuksiaan, on siten esitettävä näyttö siitä, että sen toimilla ei ylitetä artikloissa mainittuja tilanteita koskevia rajoja.

Kysymyksessä olevan tarjouspyynnön mukaan hankinta on sisältänyt sekä puolustusministeriön että sisäasiainministeriön alaisten laitosten ostovolyymin. Hankintaan on ilmoitettujen hankintamäärien ja optiovuosien lisäksi sisällytetty lisähankintavaraus kriisinhallinta- ja kv-joukkojen varustamista varten, jonka varauksen arvo hankinnan kokonaisarvosta on ollut noin 15 prosenttia. Tuotteet on tullut valmistaa spesifikaation 2100-a ja Talousvarikolta saatavien mallien mukaisesti. Talousvarikko on lisäksi pidättänyt oikeuden spesifikaatiomuutoksiin. Tarjouspyyntöön on lisäksi liitetty tekninen spesifikaatio, jonka mukaan kenkiä käytetään lomajalkineena, palvelusjalkineina kasarmialueella ja maastojalkineena kuivissa olosuhteissa. Teknisessä spesifikaatiossa on kuvattu myös muun ohella yksityiskohtaisesti käytettävät raaka-aineet sekä rakenne- ja valmistustekniset vaatimukset.

Hankintayksikkö on julkaissut ilmoituksen hankinnasta Euroopan puolustusviraston sähköisessä portaalissa. Tässä ilmoituksessa hankinnan kohde on määritelty nahkaisten taistelukenkien (leather combat boots) hankinnaksi. Hankittava tuote on hankintayksikön ilmoituksen mukaan kehitetty yhdessä teollisuuden kanssa käytettäväksi puolustusvoimien tarpeita ajatellen kokeillen prototyyppejä eri joukko-osastoissa. Hankintayksikön asiassa esittämän perusteella kengissä on lisäksi nimenomaisesti sotilaskäyttöön liittyvä erityisominaisuus.

Näin ollen ja ottaen lisäksi huomioon sen, että hankinta-asetuksessa päätösvalta siitä, mitä on pidettävä hankintalain 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna hankintana on lähtökohtaisesti annettu puolustusministeriölle, markkinaoikeus katsoo, että puolustusvoimat on esittänyt asiassa riittävän näytön siitä, että hankinnan kohteena olevat jalkineet soveltuvat pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön ja että kyseiset jalkineet ovat myös EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mukaisesti tarkoitettu nimenomaan sotilaallisen käytön kannalta tarpeellisiksi turvallisuusetujen turvaamiseksi. Koska kysymyksessä olevaan hankintaan ei siten voida soveltaa hankintalain tai sen nojalla annettuja säännöksiä eikä Euroopan yhteisön hankintalainsäädäntöä, markkinaoikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan hakemusta. Hakemus on tämän vuoksi jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian näin päättyessä Urho Viljanmaa Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta on hylättävä. Hakemuksen tutkimiseen liittyvä tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että myös hankintayksikkö pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Urho Viljanmaa Oy

on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen kokonaisuudessaan ja palauttaa asian markkinaoikeudelle valittajan tekemän hakemuksen tutkimiseksi. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Puolustusvoimien materiaalilaitoksen talousvarikon päätöksen ja määrää hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 865 200 euroa. Yhtiö on lisäksi vaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Urho Viljanmaa Oy on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1. kohdan b-alakohdan mukaan jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteet, jotka se katsoo tarpeellisiksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi ja jotka liittyvät aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan; nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan saa heikentää sellaisten tuotteiden kilpailun edellytyksiä yhteismarkkinoilla, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön. Säännös on poikkeussäännös, jota on jo tämän luonteensa ja tarkoituksensa vuoksi tulkittava suppeasti.

Hankintalain 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan lakia ei sovelleta hankinnassa, jonka kohde soveltuu pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön.

Perustamissopimus on Suomessa välittömästi velvoittavaa oikeutta. Näin ollen Suomessa on lakia sovellettaessa otettava perustaksi perustamissopimuksen määräys ja mahdollisen ristiriitatilanteen käsillä ollessa jätettävä hankintalain asianomainen säännös soveltamatta. Hankintayksikön tekemä hankinta on siis mahdollista tehdä hankintalakia ja sen perusteella annettujen muiden säädösten määräyksiä sekä soveltuvaa Euroopan yhteisön lainsäädäntöä ja periaatteita noudattamatta ainoastaan siinä tapauksessa, että hankinnan kohteena on nimenomaan sotilaalliseen käyttöön tarkoitettu tuote.

Hankintapäätöksen kohteena oleva tuote on varsikenkä. Kyse on yleisjalkineesta, jollaista voidaan käyttää, ja jollaista yleisesti käytetään, siviilikäytössä muun ohella vaellus-, metsästys-, erä-, työ- ja vapaa-ajanjalkineena. Puolustusvoimissa jalkinetta käytetään niin ikään yleisjalkineena, joka jalkineen iästä ja kunnosta riippuen voi olla muun ohella joko lomajalkine tai yleispalvelujalkine.

On kiistatonta, että tällainen yleisjalkine ei ole miltään osin sellainen tuote, joka olisi tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön ja jonka osalta keskeiset turvallisuusedut, jotka liittyvät aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan, edellyttäisivät poikkeamista EY-oikeuden säännöistä ja periaatteista sekä erityisesti julkisia hankintoja koskevista normeista ja sopimuksista.

Perustamissopimuksen 296 artiklan 2. kohdassa viitataan neuvoston 15.4.1958 vahvistamaan luetteloon tuotteista, joihin sovelletaan sanotun artiklan 1. kohdan b-alakohtaa. Neuvoston Euroopan parlamentin jäsenen kysymyksen johdosta annetussa vastauksessa on esitetty sanottu luettelo, joka sisältää 15-kohtaisen listauksen aseista sekä ampuma- ja sotatarvikkeista. Kyseinen luettelo sisältää nimenomaan ja yksinomaan tuotteita, jotka on tarkoitettu sodankäyntiin tai sellaiseen varautumiseen. Kyse on tuotteista, joita ei voisi eikä saisi olla siviilien hallussa tai käytössä ja joiden hankintoihin ja ominaisuuksiin mahdollisesti voi ainakin tapauskohtaisesti liittyä sellaisia keskeisiä turvallisuusetuja, joiden vuoksi voi olla perusteltua saada poiketa muutoin julkisissa hankinnoissa noudatettavista säännöistä ja periaatteista.

Edellä mainitun perusteella on selvää, että hankintapäätöksen kohteena olleet varsikengät eivät ole sellaisia tuotteita, joita tarkoitetaan perustamissopimuksen 296 artiklan 1. kohdan b-alakohdassa. Näin ollen on myös selvää, että hankintapäätöstä tehtäessä ja sitä edeltänyttä hankintamenettelyä toteutettaessa olisi tullut noudattaa hankintalain ja sen nojalla annettujen säännösten määräyksiä sekä asiaan liittyvää Euroopan yhteisön lainsäädäntöä samoin kuin Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia.

Hankintayksikkö on toiminut asiassa Suomessa voimassa olevan oikeuden vastaisesti katsoessaan, että hankintapäätökseen ja siihen johtaneeseen hankintamenettelyyn ei olisi tullut soveltaa hankintalakia. Markkinaoikeus on ollut toimivaltainen käsittelemään valittajan tekemän hakemuksen. Hankintayksikkö on antanut asiassa 8.5.2007 päivätyllä ilmoituksella hakemusosoituksen asian saattamiseksi markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Tämän on katsottava osoittavan, että myös hankintayksikkö on tuossa vaiheessa tullut siihen johtopäätökseen, että kyse on ollut hankintalain soveltamisalan piiriin kuuluvasta julkisesta hankinnasta, jota koskevat muutoksenhakuasiat käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena markkinaoikeus.

Hankintayksikön markkinaoikeudelle antamassa vastineessa viitatulla puolustusministeriön määräyksellä 76/1995 ei ole merkitystä tässä asiassa sen johdosta, että ylemmällä normitasolla on päädyttävä toteamaan hankintapäätöksen tulleen tehdyksi pakottavan normiston vastaisesti. Viranomaismääräyksen tasoisella sääntelyllä ei voida tehdä laajennuksia tai poikkeuksia siitä, mitä on Rooman sopimuksella, velvoittavilla direktiiveillä sekä lailla ja asetuksella säädetty. Viranomaismääräys ei myöskään käsillä olevan kaltaisessa tapauksessa käy kategoriseksi päätöksentekoperusteeksi, vaan kysymys poikkeusmenettelyn mahdollisuudesta on arvioitava aina tapauskohtaisesti erikseen.

Hankintayksikön asianomaista tuotetta koskeneen teknisen spesifikaation 2100-a mukaan kyse on nauhallisesta varsikengästä, jota käytetään lomajalkineena, palvelusjalkineena kasarmialueella ja maastojalkineena kuivissa olosuhteissa. Kyse ei siis hankintayksikön oman spesifikaationkaan mukaan ole edellä mainitussa puolustusministeriön määräyksessä viitatusta taistelukentän erikoisjalkineesta, vaan yksinkertaisesta yleisjalkineesta. Tällaista jalkinetta myydään ja ostetaan tavanomaiseen siviilikäyttöön ja myös puolustusvoimissa sitä käytetään yleisjalkineena. Hankintapäätöksen kohteena ollut jalkine ei siis kvalifioidu edes viitatun puolustusministeriön päätöksen mukaisiin suojavarusteisiin, ja hankintapäätös on tehty myös vastoin ministeriön päätöstä.

Hankintayksikkö on valittajan tekemän hakemuksen jälkeen ryhtynyt nimenomaisesti soveltamaan hankintalakia myös hakemuksen kohteena oleviin varsikenkiin ja julkaissut muun ohella hankinnasta hankintailmoituksen, joka koskee täsmälleen samoja varsikenkiä, joista on kyse nyt käsillä olevassa valitusasiassa.

Markkinaoikeuden tehtäviin kuuluu kaikkien sen tutkittavaksi tulevien asioiden kannalta katsoen merkitystä omaavien säännösten ja niiden soveltamisedellytysten tulkinta. Mikäli säännöksen tulkinta edellyttää sen määrittämistä, onko käsillä olevassa yksittäistapauksessa olemassa merkitystä omaava Suomen valtion keskeinen turvallisuusetu, joka oikeuttaisi poikkeamaan muutoin noudatettavasta pakottavasta lainsäädännöstä, tämä määrittely kuuluu markkinaoikeuden tehtäviin.

Markkinaoikeuden päätöksessään esittämä toteamus siitä, että EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan b alakohdassa olisi jäsenvaltioille annettu poikkeuksellisen laaja harkintavalta niiden tarpeiden arvioimisessa, jotka liittyvät niiden keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseen, ei pidä paikkaansa. Viitattu säännös on erittäin suppeatulkintainen poikkeussäännös.

Puolustusvoimat

on antanut Urho Viljanmaa Oy:n valituksen johdosta selityksen, jossa se on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus jättää tutkimatta tai hylkää kaikki valittajan vaatimukset. Lisäksi Puolustusvoimat on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa valittajan korvaamaan Puolustusvoimien oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Puolustusvoimat on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Tarjouspyyntöön liitetyn teknisen spesifikaation 2100-a mukaan varsikenkää käytetään nimenomaan taistelujalkineena, eikä mitään muuta erityistä taistelujalkinetta ole. Kilpailutettu varsikenkä ja laskuvarjojääkärin hyppykenkä ovat olleet ainoat kengät, jotka on katsottu kuuluvaksi puolustusministeriön päätöksen 76/1995 kohdan L.c. taistelukentän erikoisjalkineisiin.

Tarjouspyynnön hankinta on sisältänyt sekä puolustusministeriön että sisäasiainministerin alaisten laitosten ostovolyymin. Hankintaan on sisällytetty lisähankintavaraus kriisinhallinta- ja kv-joukkojen varustamista varten. Nämäkin tarjouspyynnössä esitetyt seikat tukevat varsikengän kuulumista ministeriön päätöksen mukaisiin taistelukentän erikoisjalkineisiin.

Asiakirjan julkisuus tai salassapidettävyys eivät määritä hankittavaa tuotetta siviili- tai puolustusmateriaaliksi. Määrittely tehdään hankinnan kohteen mukaan ja asiakirjan julkisuus tai salassa pidettävyys määräytyy viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) mukaan. Puolustusmateriaalihankinta ei välttämättä sisällä salassa pidettävää aineistoa.

Puolustusministeriö on linjannut keväällä 2008 kilpailutetussa varsikenkähankinnassa varsikenkien kuuluvan siviilituotteiden piiriin. Uusi linjaus on tehty koskien keväällä 2008 kilpailutettuja jalkineita eikä linjaus ole taannehtiva. Tätä uutta, myöhemmin tehtyä linjausta ei voida pitää valittajan väitteiden hyväksymisenä.

Nyt kyseessä olevien varsikenkien hankintamenettelyn alkaessa silloin voimassa ollut kynnysarvon ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen (380/1998) 4 §:n 2 momentin mukaan puolustusministeriö päättää puolustushallinnon osalta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 296 artiklan mukaisesti, mitä on pidettävä julkisista hankinnoista annetun lain (1505/1992) 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna hankintana. Asetuksen nojalla on annettu puolustusministeriön määräyskokoelman määräys nro 76/1995. Hankinnan kohde kuuluu puolustusministeriön määräyksen 76/1995 mukaisiin tuotteisiin.

Urho Viljanmaa Oy

on antanut puolustusvoimien selityksen johdosta vastaselityksen.

Urho Viljanmaa Oy

on 13.3.2009 antanut asiassa lausuman, joka on lähetetty tiedoksi puolustusvoimille.

Puolustusvoimat

on 25.8.2009 toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle tiedoksi asiakirjan, joka oli lähetetty Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle.

Urho Viljanmaa Oy

on 8.9.2009 toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle lausuman.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen ja palauttaa asian markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Markkinaoikeuden tulee asian ratkaistessaan lausua myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista.

Perustelut

Julkisista hankinnoista annetun lain (1505/1992, hankintalaki) 1 §:n 2momentin 2 kohdan mukaan lakia ei sovelleta hankinnassa, jonka kohde soveltuu pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön.

Hankintalain tulkinnassa on otettava huomioon hankintamenettelyn alkaessa voimassa ollut neuvoston direktiivi 93/36/ETY julkisia tavarahankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta. Direktiivin 3 artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan myös maanpuolustusalalla toimivien hankintayksiköiden tekemiin tavarahankintoihin lukuun ottamatta tuotteita, joihin sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 223 artiklan (nykyisin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artikla) 1 kohdan b alakohtaa.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteet, jotka se katsoo tarpeellisiksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi ja jotka liittyvät aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan; nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan saa heikentää sellaisten tuotteiden kilpailun edellytyksiä sisämarkkinoilla, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, nykyisin unionin tuomioistuin, on asiassa C-337/05,

Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta

(Kok. 2008 s. I-2173) 8.4.2008 antamassaan tuomiossa katsonut edellä mainittua Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräystä soveltaessaan muun ohella, että mainitun määräyksen sanamuodosta ilmenee, että kyseisten tuotteiden on oltava tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön. Tuomioistuin on katsonut tästä seuraavan, että sellaisia varusteita ostettaessa, joiden käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin on epävarmaa, on välttämättä noudatettava julkisten hankintasopimusten tekomenettelyjä koskevia sääntöjä ja että näitä samoja sääntöjä oli noudatettava hankittaessa helikoptereita sotilaallisille joukoille siviilikäyttöä varten, koska kyseessä olevilla helikoptereilla oli mahdollisen sotilaallisen käyttötarkoituksen lisäksi selvä siviilitehtävä.

Nyt kysymyksessä olevan hankinnan kohteena ovat tarjouspyynnön mukaan olleet varsikengät. Puolustusvoimien oman ilmoituksen mukaan kyseisiä jalkineita on hankittu loma-, palvelus- ja maastokäyttöön.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tarkastelun kohteena olleita jalkineita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön. Näin ollen hankinnan on katsottava kuuluvan julkisista hankinnoista annetun lain soveltamisalaan. Kun otetaan huomioon hankintalain 9 a §:n 1 momentti ja 9 §, markkinaoikeuden olisi tullut tutkia Urho Viljanmaa Oy:n hakemus.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Pirkko Ignatius, Irma Telivuo, Anne E. Niemi ja Alice Guimaraes-Purokoski. Asian esittelijä Markus Ukkola.

---

[SV]

Vid bedömningen av huruvida försvarsmaktens upphandling av kängor omfattades av lagen om offentlig upphandling eller om den inte gjorde det av den anledningen att kängorna användes för militärt bruk, skulle hänsyn tas till de bestämmelser i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt som föreskriver att åtgärder som en medlemsstat vidtar för att skydda sina väsentliga säkerhetsintressen inte får försämra konkurrensvillkoren på den inre marknaden vad gäller varor som inte är avsedda speciellt för militärändamål.

Med hänsyn till det ovan nämnda samt att kängorna var avsedda att användas under permissioner, tjänstgöring och i terrängen, skulle skodonen inte anses vara avsedda uttryckligen för militärt bruk. Upphandlingen skulle således anses omfattas av lagen om offentlig upphandling och marknadsdomstolen borde ha prövat den ansökan som gjorts beträffande upphandlingen.

Lag om offentlig upphandling (1505/1992) 1 § 2 mom. 2 punkten

Rådets direktiv 93/36/EEG om samordning av förfarandet vid offentlig upphandling av varor, artikel 3

Fördraget om Europeiska unionens funktionssätt artikel 346