Inheritance estate partner selling to sibling gains tax-free intergenerational transfer exemption under Income Tax Act.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court granted the taxpayer's appeal, overturning the lower court's decision to tax the capital gain from selling an inheritance share to his brother. The court found that the taxpayer had managed the forest land as part of the deceased father's estate until the 2006 inheritance division, thereby meeting the requirements for a tax-free intergenerational transfer under Section 48 of the Income Tax Act. Consequently, the court ruled that the taxpayer was not in a different position than a direct owner and the gain was not taxable income.
Legislator headnote
AI generatedTuloverolain 48 § 1 momentti 3 kohta; When an estate partner sells to a sibling, the gain is tax-free if the estate managed the land as a business, establishing that the partner's position is not different from a direct owner.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli ollut isänsä kuolemasta 15.9.1972 lähtien isän kuolinpesän osakkaana. Kuolinpesään kuuluvalla metsätilalla oli harjoitettu metsätaloutta kuolinpesän lukuun 7.9.2006 saakka, jolloin suoritettiin perinnönjako. Samana päivänä A myi saamansa metsätilan puoliosuuden veljelleen. Korkein hallinto-oikeus katsoi asettuen eri kannalle kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 20.8.1999 taltio 2081, että kun A oli kuolinpesän osakkaana harjoittanut metsätaloutta tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan edellyttämällä tavalla, ei metsätilan osuuden luovutuksesta saatu voitto ollut hänen veronalaista tuloaan. Verovuosi 2006.
Tuloverolaki 48 § 1 momentti 3 kohta
Kort referat på svenska
Päätös, josta valitetaan
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 20.8.2008 nro 08/0388/1
Asian aikaisempi käsittely
Toimitettaessa verotusta
verovuodelta 2006 A:n on katsottu saaneen 36 000 euron luovutusvoiton myydessään veljelleen samana päivänä toimitetussa perinnönjaossa saamansa osuuden metsämaasta.
Sisä-Suomen verotuksen oikaisulautakunta
on päätöksenään 22.1.2008 hylännyt A:n luovutusvoiton verotuksen poistamista koskevan oikaisuvaatimuksen. Oikaisulautakunta on perusteluissaan muun ohessa maininnut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 20.8.1999 taltio 2081 johdosta kuolinpesän osakkaan metsätilan luovutukseen ei verotuskäytännössä vuodesta 2000 alkaen ole sovellettu sukupolven vaihdoksen luovutusvoiton verovapautta.
A
on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja luovutusvoiton verotuksen kumoamista. Kysymyksessä oli tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu verovapaa sukupolvenvaihdosluovutus.
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on hylännyt A:n verotuksen oikaisulautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.
Perusteluinaan hallinto-oikeus on lausunut muun ohella seuraavaa:
C:n kuolinpesän perinnönjako oli toimitettu 7.9.2006. Perinnönjakokirjan mukaan A oli saanut K:n kunnassa olevasta Kalamäki-nimisestä tilasta murto-osan eli puolet. Samana päivänä päivätyllä kauppakirjalla A oli myynyt veljelleen B:lle perinnönjaossa saamansa osuuden 60 000 eurolla. Puheena oleva kaupan kohde oli rakentamatonta metsämaata.
Kiinteistön luovutusvoittoa vahvistettaessa hankintamenona vähennettiin 40 prosentin hankintameno-olettama. Luovutusvoittona verotettiin siis 36 000 euroa.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A
on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja toimitettu luovutusvoiton verotus kumotaan, A on uudistanut, että kysymys on ollut huojennukseen oikeuttavan metsätilan luovutuksesta. Hän on omistanut muutakin metsäomaisuutta, joten hän ei ole samassa asemassa kuin hallinto-oikeuden viittaaman korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun verovelvollinen.
A on lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö
on antanut vastineen.
A:lle
on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan ja tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös ja luovutusvoiton verotus kumotaan. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.
Perustelut:
Tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan maatilan luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa harjoittamaansa maatalouteen tai metsätalouteen kuuluvaa kiinteää omaisuutta ja saajana on joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa hänen lapsensa tai tämän rintaperillinen taikka hänen sisarensa, veljensä, sisarpuolensa tai velipuolensa ja omaisuus on ollut yhteensä yli kymmenen vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti.
C:n kuolinpesän perinnönjako on toimitettu 7.9.2006. Perinnönjakokirjan mukaan A oli saanut K:n kunnassa olevasta Kalamäki-nimisestä tilasta RN:o 2:88 murto-osan (1/2). Samana päivänä päivätyllä kauppakirjalla A oli myynyt veljelleen B:lle perinnönjaossa saamansa osuuden 60 000 eurolla. Kysymys oli metsämaasta. A:n isän kuoltua 15.9.1972 tämän kuolinpesään kuuluvalla metsätilalla oli harjoitettu metsätaloutta kuolinpesän lukuun perinnönjakoon 7.9.2006 saakka.
Metsätilojen osalta verovelvollinen on siten ollut itsenäisenä verovelvollisena verotettava kuolinpesä, eikä A sen osakkaana. A on toisaalta kuolinpesän erillisestä verovelvollisuudesta riippumatta osakkaana saanut osan kuolinpesälle kertyneestä metsätalouden tulosta. Tilanne ei ole tosiasiassa eronnut metsätalouden harjoittamisen osalta siitä, että A olisi suoraan omistanut yksin tai murto-osin metsää. Kun otetaan huomioon tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan säännöksen tarkoitus, metsätilan kuolinpesän osakkaana luovuttavaa A:ta ei ole perusteltua asettaa eri asemaan muulla tavoin metsää omistavaan luovuttajaan nähden. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, asettuen eri kannalle kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 20.8.1999 taltio 2081, että A on kuolinpesän osakkaana harjoittanut metsätaloutta säännöksessä edellytetyllä tavalla.
Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Verovirasto oikaisee maksuunpanon tämän päätöksen mukaisesti ja maksaa mahdollisesti liikaa kannetun määrän takaisin säädettyine korkoineen.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Irma Telivuo, Matti Halén, Eila Rother ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Kari Honkala.
---
[SV]
A hade varit delägare i sin fars dödsbo alltsedan denne avled 15.9.1972. På en skogsbrukslägenhet som hörde till dödsboet hade för dödsboets räkning bedrivits skogsbruk till 7.9.2006, då arvsskifte förrättades. Samma dag sålde A, som vid arvsskiftet hade fått hälften av nämnda skogsbrukslägenhet, nämnda andel till sin bror. Högsta förvaltningsdomstolen intog en annan ståndpunkt än i avgörandet HFD 20.8.1999 liggare 2081 och ansåg att när A i egenskap av delägare i dödsboet hade bedrivit skogsbruk så som förutsattes i 48 § 1 mom. 3 punkten, var vinsten från överlåtelsen av andelen i skogsbrukslägenheten inte skattepliktig inkomst för A. Skatteåret 2006.
Inkomstskattelagen 48 § 1 mom. 3 punkten