Court dismisses appeal where mining exempt by day count becomes permitable due to groundwater protection zone location.

Alueelle, jolla yhtiö oli ympäristönsuojelulain 60 §:n mukaisessa meluilmoituksessa ilmoittanut louhivansa alle 49 työpäivää sekä murskaavansa myös kalliokivilouhetta alle 49 työpäivää ilmoituksessa mainittuina ajanjaksoina, oli myönnetty maankäyttö- ja rakennuslain mukainen maisematyölupa alueen asemakaavan mukaista teollisuusrakentamista ennakoivaa louhintaa varten. Louhinta- ja murskausalue oli vahvistetussa asemakaavassa merkitty teollisuusrakennusten korttelialueeksi, jolla ympäristö asettaa toiminnan laadulle erityisiä vaatimuksia (TY). Jotta tontin käyttö vahvistetun asemakaavan mukaiseen teollisuusrakentamiseen oli mahdollista, tontti oli ensin tasoitettava asemakaavan edellyttämälle korkeustasolle. Tasoittaminen toteutettiin ilmoitetulla louhinnalla ja murskauksella.

Louhittava tontti sijoittui myös noin 50-200 metrin etäisyydelle Päijänne-tunnelista osittain asemakaavan mukaiselle Päijänne-tunnelin suoja-alueelle (sv-pt), jolla oli noudatettava asemakaavan mukaisia pohjaveden suojelumääräyksiä (pv-24). Noiden suojelumääräysten mukaan kysymyksessä oli vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue.

Kysymyksessä oli sellainen louhinta- ja murskaustoiminta, joka ei perustanut ympäristölupavelvollisuutta toimintapäivien lukumäärän perusteella ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 kohdan c alakohdan ja e alakohdan nojalla.

Koska louhinta- ja murskaustoiminta sijoittui osaksi Päijänne-tunnelin vedenhankinnan kannalta tärkeään pohjavesialueeseen rinnastettavalle suoja-alueelle ilmoitettua louhintaa ja murskausta oli kuitenkin pidettävä ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 2 momentin nojalla ympäristölupavelvollisena toimintana.

Kysymyksessä olevaa, asemakaavan mukaisen rakentamisen toteuttamisen mahdollistavaa louhintaa ei sinänsä ollut pidettävä ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin asemakaavan vastaisena.

Ympäristönsuojelulaki 28 § 1 ja 2 momentti, 42 § 2 momentti sekä 60 §

Ympäristönsuojeluasetus 1 § 1 momentti 7 kohta c alakohta ja e alakohta sekä 2 momentti

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeuden päätös 13.8.2008 n:o 08/0492/3

Asian aikaisempi käsittely

A Oy on 10.12.2007 päivätyillä kahdella ilmoituksella ilmoittanut ympäristönsuojelulain 60 §:n mukaista melua ja tärinää aiheuttavasta toiminnasta R:n työpaikka-alueella. Alueella louhitaan alle 49 työpäivän ajan 2.1.-18.12.2008 arkisin maanantaista perjantaihin kello 7.00-21.00 ja lauantaisin kello 10.00-18.00. Alueella murskataan alle 49 työpäivän ajan 1.1.2008-17.3.2008 arkisin maanantaista perjantaihin kello 7.00-21.00 ja lauantaisin kello 8.00-18.00. Päijänne-tunnelin huoltotyöt vaikuttavat louhinta-aikaan.

T:n kunnan ympäristöinsinööri

on 10.1.2008 julkipanon jälkeen antamallaan päätöksellä hyväksynyt A Oy:n tekemät ilmoitukset tilapäistä melua ja tärinää aiheuttavasta kallion louhinnasta ja murskauksesta T:n kunnan L:n kylässä kolmella tilalla.

Ympäristöinsinöörin päätökseen sisältyvät seuraavat määräykset:

1. Louhintatyötä saa ilmoituksen mukaisesti suorittaa 2.1.-18.12.2008 välisenä aikana arkisin maanantaista perjantaihin (arkipyhät poislukien) kello 7-21 ja lauantaisin kello 8-16. Louhintaräjäytykset ja iskuvasaran mahdollinen käyttö tulee keskittää kuitenkin arkisin kello 8-18 ja lauantaisin kello 8-16 väliselle ajalle.

2. Murskaustyötä saa ilmoituksen mukaisesti suorittaa 1.11., oikeastaan 1.1.-17.3.2008 välisenä aikana arkisin maanantaista perjantaihin kello 7-21 ja lauantaisin kello 8-16. Iskuvasaran mahdollinen käyttö tulee keskittää kuitenkin arkisin kello 8-18 ja lauantaisin kello 8-16 väliselle ajalle.

3. Melun leviämistä ympäristöön tulee ehkäistä tekemällä väliaikaisia melusuojauksia käytössä olevilla maamassoilla (louhe- ja murskekasat, pintamaat), mikäli se on työteknisesti mahdollista.

4. A Oy:n tulee ylläpitää työmaapäiväkirjaa, josta selviää louhinta- ja murskaustyön toiminta-ajat (aloittamis- ja lopettamisajankohdat sekä toimintavuorokaudet). Työmaapöytäkirja on tarvittaessa esitettävä viranomaisille.

5. Toiminnassa tulee muutoin ympäristön pilaantumisen estämiseksi noudattaa, mitä ympäristönsuojelulaissa tai muualla lainsäädännössä säädetään tai niiden nojalla määrätään pohjaveden ja maaperän pilaamiskiellosta, ilmansuojelusta sekä jätehuollon järjestämisestä.

6. Ympäristönsuojelulain 101 §:n 2 momentin nojalla määrätään, että päätöstä on noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

B:n puolisot

ovat valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudessa vaatineet päätöksen kumoamista.

Vaatimustensa tueksi he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Voimassa olevassa asemakaavassa alue on merkitty teollisuusalueeksi, jossa louhintaa ja murskausta ei ole sallittu.

Louhinnan ja murskauksen ympäristövaikutuksia ja louhinnan vaikutuksia lähistön omakotitaloille ei ole ennakolta selvitetty. Lähimmät asuintalot ovat 140 metrin päässä louhittavan tontin rajasta. Louhittavasta tontista 140-300 metrin etäisyydellä on parikymmentä asuintaloa savipatjan päällä. Pienikin paalutus alueella tuntuu taloissa liikahteluna. Louhinnalla otetaan arvaamaton riski talojen vaurioitumisesta. Ulkopuolinen silmämääräinen tarkastus ei selvitä piiloon jääviä rakenteellisia vaurioita.

Lähimmistä taloista on suora näköyhteys louhittavaksi tarkoitettuun kallioon. Alueen puusto on harvaa eikä se suojaa pölyltä ja melulta. Asukkaat altistetaan pitkäksi aikaa terveydelle haitallisille melu- ja pölysaasteille.

Louhittavaksi tarkoitettu kallio ei ole pieni. Siinä on paljon louhittavaa. Tarkoitus on varmasti jatkojalostaa louhittu aines edelleen murskeeksi myyntiin, mikä ilmenee jo päätöksestä. Isohkon kallion louhimista ja murskausta ei voitane pitää pelkkänä rakentamiseen ja maisemointiin kuuluvana maansiirtona.

T:n kunnan ympäristöinsinööri

on 26.2.2008 ilmoittanut lupamääräyksessä 2 olevasta kirjoitusvirheestä. Murskaustyön alkamisajankohdan oli tarkoitus olla 1.1.2008. Hän on toimittanut hallinto-oikeuteen muun muassa A Oy:lle alueelle myönnettyä maisematyölupaa ja toiminnan aloituslupaa koskevia asiakirjoja.

T:n ympäristö- ja rakennuslautakunta

on lausunnossaan esittänyt valituksen hylkäämistä.

Lautakunta on muun ohessa esittänyt A Oy:n ympäristönsuojelulain 60 §:n mukaisia ilmoituksia koskevan toimenpiteen perustuvan asemakaava-alueella tehtävään rakentamiseen, jota varten on myönnetty maisematyölupa. Alue on asemakaavassa merkitty teollisuusrakennusten korttelialueeksi, jolla ympäristö asettaa toiminnan laajuudelle erityisiä vaatimuksia (TY). Asemakaavassa maanpinnan likimääräiseksi korkeusasemaksi kiinteistölle on osoitettu +66. Kiinteistön maanpinnan korkeus on ennen louhintaa tasolla noin +65 - +72. Maisematyöluvassa kiinteistön louhintataso on +65 ja tuleva pihataso +66. Yhtiö oli ilmoituksessaan todennut louhinnan ja murskauksen kestävän kummankin enintään 49 työpäivää. Meluilmoituksia koskeva, maanrakennukseen liittyvä kivenlouhinta ja murskaus eivät ole ympäristöluvanvaraista toimintaa, vaan tyypillisiä ympäristösuojelulain 60 §:ssä tarkoitettua tilapäistä melua ja tärinää aiheuttavaa toimintaa, joka liittyy maisematyöluvan toteuttamiseen.

Toimenpide-alue ei sijaitse tärkeällä pohjavesialueella.

Vaikka meluilmoituksissa ei ollut erillistä selvitystä toiminnan eri ympäristövaikutuksista, niissä oli kuitenkin todettu, että murskauksen aiheuttama melutaso 10 metrin päässä murskauslaitteesta on 80-84 dB (A). Päätöstä tehtäessä melun on arvioitu vaimenevan 140 metrin etäisyydellä pistemäisestä melulähteestä noin 23 dB. Tällöin melutaso 140 metrin etäisyydellä murskaamosta olisi 57-61 dB (A) ilman estevaimennusta. Päätöksessä on annettu lisäksi määräys 3 melun leviämisen estämiseksi.

A Oy

on antanut vastineen ja liittänyt siihen selvitystä murskaustyön suoritusajankohdista sekä toimintaa koskevaa muuta selvitystä.

B:n puolisot

ovat vastaselityksessään muun ohella korostaneet louhinnan ja murskauksen naapurustolle aiheuttamia melu- ja tärinähaittoja naapurustolle sekä jättäneensä asiasta T:n kunnan ympäristökeskukselle ja U:n ympäristökeskukselle tutkimuspyynnöt.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus

on kumonnut ja poistanut ympäristöinsinöörin päätöksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina lausunut seuraavaa:

A Oy on tehnyt ympäristönsuojelulain 60 §:n mukaiset meluilmoitukset louhinnasta ja murskauksesta. Yhtiön mukaan kumpikin toiminta, sekä louhinta että murskaus erikseen suoritetaan alle 49 päivässä. Ympäristöinsinöörin päätöksen mukaan louhintaa saa suorittaa 2.1.-18.12.2008 ja murskausta 1.1.-17.3.2008.

Asiakirjojen mukaan lähimmät häiriintyvät kohteet sijaitsevat noin 300 metrin etäisyydellä toimenpidealueelta.

Louhintatyötä on valituksenalaisen päätöksen mukaan mahdollista suorittaa lähes vuoden ajan ja murskaustyötä 77 päivän ajan. Osa toiminnasta on maisematyölupaan sisältyvää, rakennuspaikan valmistamiseksi tarpeellista louhintaa ja murskausta. Osaksi on tarkoitus myös valmistaa mursketta myyntiin tai käytettäväksi muualla.

Hallinto-oikeus toteaa, että nyt kyseessä olevaan toimintaan kuuluvat työmaa-alueen raivaus, louhinta ja murskaus sekä louheen ja murskeen siirto ja kuljetus työmaalla ja sieltä pois. Toiminnasta aiheutuvat ympäristövaikutukset, kuten melu, pöly, tärinä ja mahdollinen riski rakenteille ja pohjavedelle on arvioitava yhtenä kokonaisuutena. Toiminnan vaikutukset ja sen kesto huomioon ottaen toimintaa ei voida pitää ympäristönsuojelulain 60 §:n tarkoittamana tilapäistä melua tai tärinää aiheuttavana toimintana, jota voitaisiin harjoittaa ilmoituksen hyväksymisen nojalla, vaan hankkeelle on saatava ympäristölupaviranomaisen myöntämä ympäristölupa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

T:n kunnanhallitus

on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista.

Kunnanhallitus on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus ei ole perustellut päätöstään hallintolainkäyttölain 53 §:n mukaisesti siltä osin kuin ympäristölupa on katsottu tarpeelliseksi.

Hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevä käsitys toiminnan ympäristöluvanvaraisuudesta on virheellinen. Ilmoitetulta louhinta- ja murskaustoiminnalta, kun otetaan huomioon ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 c ja 7 d kohta, ei voida edellyttää ympäristölupaa, kun ne kestävät kumpikin enintään 49 päivää. Säännökset edellyttävät ympäristöluvan varaiselta louhinnalta ja murskaukselta vähintään 50 päivän toiminta-aikaa. Ympäristönsuojeluasetuksen perustelumuistiossa ympäristöluvan varaisena louhintana ei pidetä esimerkiksi louhimista tiesuunnitelman mukaisella tielinjauksella eikä maarakennustoiminnan yhteydessä tapahtuvaa louhintaa, joka liittyy rakentamiseen. Tässä tapauksessa kallionlouhinnalla toteutetaan alueelle vahvistettua lainvoimaista asemakaavaa, jossa on määritelty maanpinnan korkeusasema. Kalliosta on jo noin puolet louhittu. Jäljellä oleva louhintatyö kestäisi noin kaksi viikkoa.

Louhinta ja murskaus tapahtuvat kiinteistöllä, joka sijaitsee pääosin pohjavesialueen ulkopuolella eikä sijaitse tärkeällä pohjavesialueella. Toiminnoilta ei siten voida edellyttää ympäristölupaa myöskään ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 2 momentin nojalla. Yhtiön tilapäinen louhinta ei liioin voi olla sellaista eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta aiheuttavaa toimintaa, joka perustaa ympäristöluvan tarpeen ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla.

B:n puolisot

ovat selityksessään kunnanhallituksen valituksen johdosta uudistaneet hallinto-oikeudessa lausumansa ja vastustaneet yhtiön louhimista ja murskaamista ja niiden sallimista ilmoituksen perusteella.

A Oy

on selityksessään uudistanut hallinto-oikeudessa esittämänsä ja ilmoittanut yhtyvänsä T:n kunnanhallituksen hallinto-oikeuden päätöksestä tekemään valitukseen.

T:n ympäristö- ja rakennuslautakunta

on lausunnossaan, viitaten kunnanhallituksen valitukseen, esittänyt hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista.

Ympäristönsuojeluasetuksen perustelumuistion mukaan rakentamiseen liittyvässä maanrakennustoiminnassa tapahtuva kalliokiviaineksen louhinta (räjäytykset, rikotus ja kuormaus) eivät kuulu ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaiseen luvanvaraisten toimintojen luetteloon. Vahvistetun asemakaavan mukainen rakentaminen edellyttää alueen maan pinnan tasaamista ja siten alueella olevan kallion louhintaa. Hallinto-oikeuden päätöksen antamisajankohtaan mennessä louhittavan kallion pinta-alasta noin 2/3 oli jo ennätetty louhia.

Rakentamiseen liittyvässä maanrakennustoiminnassa tapahtuvaan kalliokiviaineksen louhintaan ei voida edellyttää ympäristölupaa ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 eikä myöskään 2 momentin nojalla. TY-korttelialue ei ole luokitellulla eikä oikeusvaikutteisessa kaavassa merkityllä tärkeällä pohjavesialueella. Koska ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupaa ei saa myöntää asemakaavan vastaisesti, ei luvanvarainen kivenlouhinta ole alueella edes mahdollista.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin soveltaminen tilapäisen louhinnan ja murskauksen ennakkovalvontaan johtaisi käytännössä menettelyn kiristämiseen toimialalla, jossa lupamenettelyä on pyritty keventämään ja siirtämään normiohjauksen suuntaan.

Kalliokiviaineksen louhinta ja murskaus eivät ole ympäristölupavelvollista toimintaa myöskään ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla.

T:n kunnanhallitus

on vastaselityksessään viitannut ympäristö- ja rakennuslautakunnan lausuntoon ja uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä.

Merkintä

Merkitään

, että T:n kunnan ympäristöinsinööri on 19.1.2009 lähettänyt korkeimpaan hallinto-oikeuteen kunnan ympäristö- ja rakennuslautakunnan 13.1.2009 pöytäkirjan 5 §:n kohdalla tekemän päätöksen. Päätöksestä käy muun ohella ilmi, että yhtiö oli 2.10.2008 pannut lautakunnassa vireille louhinta- ja murskaustoimintaansa koskeneen ympäristölupahakemuksen sekä ettei B:n puolisoiden lautakunnalle tekemien, yhtiön toimintaan kohdistettujen vaatimusten johdosta ollut tarpeen ryhtyä ympäristönsuojelulain 84 §:n mukaisiin hallintopakkotoimiin toiminnan ollessa hallinto-oikeuden 13.8.2008 antaman päätöksen johdosta keskeytyneenä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Kunnanhallituksen valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet ja ratkaistavat oikeuskysymykset

Ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa

(ympäristölupa)

. Asetuksella säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti.

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 kohdan c alakohdan mukaan ympäristölupa on oltava kivenlouhimolla tai muulla kuin maanrakennustoimintaan liittyvällä kivenlouhinnalla, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää vuodessa.

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 kohdan e alakohdan mukaan ympäristölupa on oltava sellaisella kiinteällä tai tietylle alueelle sijoitettavalla siirrettävällä murskaamolla, asfalttiasemalla tai kalkkikiven jauhatuksella, jonka toiminta-aika on vähintään 50 päivää vuodessa.

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettuun, mutta sitä vähäisempään toimintaan, on haettava ympäristölupaa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

Tosiseikat

Yhtiö on ilmoittanut louhivansa alueella alle 49 työpäivää aikana 2.1.-18.12.2008 arkisin ja lauantaisin. Louhinta on keskeytyksissä Päijänne-tunnelin huolto- ja korjaustöiden takia 2.5.-15.8.2008. Yhtiö on myös ilmoittanut murskaavansa alueella kalliokivilouhetta alle 49 työpäivää aikana 1.1.2008-17.3.2008 arkisin ja lauantaisin.

Louhinta-alueelle on 30.11.2007 myönnetty maankäyttö- ja rakennuslain mukainen maisematyölupa alueen asemakaavan mukaista teollisuusrakentamista ennakoivaa louhintaa varten sekä töiden aloituslupa. Rakennuspaikalta louhitaan ja murskataan kalliokiviaineksia noin 45 000 m

. Ylimääräisiä tontilta poiskuljetettavia kiviaineksia on noin 15 000 m

. Louhinnasta oli ilmoitettava T:n ympäristökeskukseen viimeistään 30 vuorokautta ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.

Kallioaluetta koskevia aikaisempia maa-aines- tai ympäristölupia ei ole.

Louhinta- ja murskausalue on merkitty 8.8.2007 voimaan tulleessa asemakaavassa teollisuusrakennusten korttelialueeksi, jolla ympäristö asettaa toiminnan laadulle erityisiä vaatimuksia (TY). Jotta tontin käyttö vahvistetun asemakaavan mukaiseen teollisuusrakentamiseen on mahdollista, tontti on ensin tasoitettava asemakaavan edellyttämälle korkeustasolle. Tasoittaminen toteutetaan nyt ilmoitetulla louhinnalla ja murskauksella.

Kooltaan noin 3,24 hehtaarin suuruinen louhinta-alue sijoittuu noin 50-200 metrin etäisyydelle Päijänne-tunnelista osittain asemakaavan mukaiselle Päijänne-tunnelin suoja-alueelle (sv-pt), jolla on noudatettava asemakaavan mukaisia pohjaveden suojelumääräyksiä (pv-24). Noiden suojelumääräysten mukaan kysymyksessä on vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue. Alueen kalliossa on heikkousvyöhyke. Päijänne-tunnelia on paikoin lujitettu pultituksin ja ruiskubetonoinnein.

Oikeudellinen arviointi

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, ovatko yhtiön ilmoittaminaan ajankohtina alueella harjoittamat louhinta ja murskaus ympäristölupavelvollisuuden perustavia toimintoja sillä perusteella, että louhinta tai murskaus kestää vähintään 50 päivää vuodessa, tai että luvan tarve perustuu ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 2 momenttiin. Lisäksi on arvioitava kysymystä ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin soveltamisesta tässä asiassa.

Kysymyksessä olevaa, asemakaavan mukaisen rakentamisen toteuttamisen mahdollistavaa louhintaa ei sinänsä ole pidettävä ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin asemakaavan vastaisena.

Louhintaan ja murskaukseen liittyviä, ilmoitettuja toimintapäiviä kalenterivuoteen 2008 ajoittuvien louhinta- ja murskausjaksojen aikana on kummankin toiminnon osalta lukumäärältään alle 50. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että kysymys on maisematyöluvalla suoritettavasta kertaluonteisesta louhinnasta ja murskauksesta, joka ei merkitse alueella entuudestaan maa-aines- tai ympäristöluvalla harjoitetun samanlaisen toiminnan jatkamista toimintapäivien lukumäärän perusteella syntyvää ympäristöluvan tarvetta koskevia säännöksiä kiertämällä, ilmoitettu louhinta ja murskaus eivät ole ympäristölupavelvollisia toimintoja ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 7 kohdan c alakohdan ja e alakohdan nojalla.

Kun kuitenkin otetaan huomioon louhinta- ja murskaustoiminnan sijoittuminen edellä kerrotuin tavoin osittain Päijänne-tunnelin vedenhankinnan kannalta tärkeään pohjavesialueeseen rinnastettavalle suoja-alueelle sekä muu Päijänne-tunnelista ja sen ympäristön kallioperän ominaisuuksista saatu selvitys, ilmoitettua louhintaa ja murskausta on pidettävä ympäristölupavelvollisena toimintana ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 2 momentin nojalla.

Lopputulos

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut ja poistanut ympäristöinsinöörin päätöksen, muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä ja Riitta Mutikainen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Eloranta ja Olli Dahl. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.

---

[SV]

Med stöd av markanvändnings- och bygglagen hade tillstånd för miljöåtgärder beviljats för bergsbrytning, som skulle ske innan industribyggnader i enlighet med detaljplanen uppfördes på området i fråga. Tillståndet gällde ett område där ett företag enligt en bulleranmälan som avses i 60 § i miljöskyddslagen under de tidsperioder som framgick av anmälan bedrev bergsbrytning under färre än 49 dagar och även krossade sten under färre än 49 dagar. Det område där bergsbrytningen och stenkrossningen skedde hade i den fastställda detaljplanen antecknats som kvartersområde för industribyggnader, där miljön ställer särskilda krav på verksamhetens art (TY). För att det skulle vara möjligt att använda tomten till sådant industriellt byggande som avsågs i den fastställda detaljplanen, måste den först jämnas till den höjdnivå som förutsattes i detaljplanen. Utjämningen skulle ske genom den bergsbrytning och stenkrossning som anmälan gällde.

Tomten befann sig ca 50-200 meter från Päijännetunneln, delvis på det i detaljplanen bestämda skyddsområdet för Päijännetunneln (sv-pt), där detaljplanens skyddsbestämmelser för grundvattnet (pv-24) skulle iakttas. Enligt skyddsbestämmelserna var det fråga om ett grundvattenområde som var viktigt för vattenförsörjningen.

Till följd av antalet dagar när bergsbrytningen och stenkrossningen utfördes behövde miljötillstånd för verksamheten inte sökas enligt 1 § 1 mom. 7 c och 7 e punkten i miljöskyddsförordningen.

Eftersom bergsbrytningen och stenkrossningen delvis skedde på Päijännetunnelns skyddsområde, som var att jämställa med ett för vattenförsörjningen viktigt grundvattenområde, skulle den bergsbrytning och stenkrossning om vilken anmälan hade gjorts dock betraktas som miljötillståndspliktig verksamhet enligt 1 § 2 mom. i miljöskyddsförordningen.

Bergsbrytningen, som möjliggjorde ett detaljplanenligt byggande, skulle inte i sig anses stå i strid med detaljplanen på det sätt som avses i 42 § 2 mom. i miljöskyddslagen.

Miljöskyddslagen 28 § 1 och 2 mom., 42 § 2 mom. samt 60 §

Miljöskyddsförordningen 1 § 1 mom. 7 c punkten och 7 e punkten samt 2 mom.